Takaisin Kallioon

Tammikuun puoliväli

2011-11-12T10:11:00.002+02:00

Kuinka pidetään hullua jännityksessä kaksi kuukautta? Ostamalla toiselle parin kuukauden päähän lentoliput Australiasta Suomeen.

Tietysti kaikki investoinnit täytyy perustella ainakin itselleen ja seuraavat asiat ainakin vaikuttivat päätöksentekoon:

Tällä tavalla voin välttyä jossittelulta. Meni homma syteen tai saveen niin ainakin asiat etenevät johonkin suuntaan.
En halua katua asioita, joita jätin tekemättä.
Haluan olla hänen kanssaan.
Kustannus on merkittävä, mutta silti sellainen, ettei se vaikuta talouteeni juurikaan(*).
"Jos et veikkaa et voi voittaa"
Voin päättää tämänkin postauksen sanomalla että sittenhän se nähdään. "Täytyy kattoo" ei vaan ole sama asia.

(*) Olen laittanut esimerkiksi äänen- ja kuvantoistoon moninkertaisen summan joten kaikki on suhteellista. :)

Lauantai-ilta

2011-11-05T23:08:00.002+02:00

Ja näin siis vietin kolme tuntia ehkä koko viikon sosiaalisimmasta aikaslotista Skypessä Aussin kanssa. Sillä mitäpä sitä nyt muuta menevä poikamies tekisi mielummin lauantai-iltana kuin kyyhöttäisi koneella? Tapaaminen ei ollut mitenkään suunniteltu, aikataulut vaan sattuivat kohtaamaan. Asiat vaan tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Aivan kuin liki kaikessa muussakin välillämme.

Olemme molemmat jo ääneenkin todenneet tilanteen nurinkurisuuden ja sen, kuinka paljon helpompaa olisi vain antaa olla. Mutta meillä molemmilla on myös tunteet, jotka häiritsevät meidän molempien yltiörationaalisiin ratkaisuihin pyrkiviä aivojamme.

Hämmentävää, sillä ehkä ensimmäistä kertaa sitten blogin aloittamisen minulla on tunne, että tunne-elämässäni vallitsee sekä pinnan alla kuohuvat suuret tunteet että tasapaino, jonka voi saavuttaa vain silloin kun itseen kohdistuu toisen osalta yhtä voimakas vastavoima.

Ja riippumatta lopputulemasta haluaisin - pokerivertauksia käyttääkseni - pelata tämän käden loppuun. Olen tyytyväinen kaikkiin aiemmin tekemiini valintoihin, vaikka tuo tyytyväisyys juontaakin juurensa noiden valintojen jälkeen ilmaantuneista oman vaikutuspiirini ulkopuolisista tapahtumaketjuista. Valinnat eivät ole ehkä aina olleet viisaimmasta päästä, mutta niiden pohjalta olen muovautunut sellaiseksi kuin olen. Ja koska pidän itsestäni nykyisessä kehitysvaiheessani niin en voi senkään takia katua mitään tekemääni. Edelleen ainoat asiat, joita kadun on ne, joita en tehnyt. Ehkä tämä antaa näennäisen vapauden sallia itselleni kriittistä arviointia kestämättömiä toimintamalleja ihmissuhteissa ja ehkä koko elämäni olisi ollut paljon neutraalimpi, tylsempi ja turvallisempi jos olisin tehnyt kaikki elämäni ratkaisut luottamatta intuitiooni ja heittäytymättä.

Olen hieman hämmentynyt. En välttämättä laittaisi hirveästikään rahaa kiinni suhteen onnistumiselle jos aiheesta lyötäisiin vetoa, mutta oman elämänasenteeni vuoksi olisi mielenkiintoista katsoa, että mihin tämä vie voisikaan minut johtaa. Sillä elämä kantaa, siitä ei ole epäilystäkään. Enkä usko että suomalainen perheidylli on kuitenkaan ihan se asia, joka tekisi minut onnelliseksi. Olen jo onnellinen. Onnellisuuden määrä voi kasvaa toki entisestään, mutta todennäköisyys siihen että onnellisuuteni kasvaa dramaattisesti täällä on mielessäni pienempi kuin siihen, että löytäisin enemmän onnellisuutta jostain muualta.

Ei siis sillä, että kaipaisin lisää onnellisuutta, mutta lähtökohtaisesti mielestäni elämässä tulisi pyrkiä olemaan onnellinen. Positiivinen energia kantaa paljon pidemmälle kuin synkkyydet ja syytökset.

Nyt olisin ehkä onnellisimmillani jos voisin kiivetä vuoteeseen ja vetää hänet vasten itseäni kuiskatakseni hänen korvaansa hyvänyöntoivotuksen.

Would shag for a hug

2011-11-04T17:11:00.006+02:00

Olenko jo kertonut siitä, että olen keskimäärin onnellisempi käyttäessäni englantia kuin suomea? Kyse ei ole pelkästään ihastuksiin liittyvistä asioista, vaan kaikki läheisimmät ystäväni asuvat jossain muussa maassa (ja ovat lähes poikkeuksetta muunkielisiä) ja mielenkiintoisemmat työasiat hoidan myös englanniksi.

Työn puolesta sentään projektia riittää. Oikeasti siitä avautumiselle voisi perustaa oman bloginsa. Tai siis nautin suunnattomasti nykyisestä työstäni joten sinällään avautuminen on väärä sana. Töiden määrä on ehkä ainoa negatiivinen asia, mutta niin kauan kuin työpaikalla on kivaa (ja kun ei oikeasti hirveästi sen tähdellisempää tekemistäkään ole) niin kyllähän sitä jaksaa.

Ystävät. Joulukuun vaihteessa Saksaan. Uudeksivuodeksi Espanjaan. Näkeehän niitäkin tässä lähikuukausina.

Edellisen postauksen aussi... Sinänsä riskaabeli osanen elämässäni, sillä oikeasti tilannetta voisi verrata Puolalaiseen. Tosin sillä erotuksella, että fiilikset ovat molemminpuoleisia, meidän huumorintajumme sattuu yksiin erinomaisesti ja tulemme muutenkin paremmin toimeen keskenämme. Varsin hyvä upgrade siis. :) Mutta onhan se välimatkakin huomattavasti pidempi. :/

Älkää kuitenkaan huolestuko, en ole suin päin pakkaamassa laukkujani. Mutta hieman se kyllä mieltä kaihertaa...

Yleisön pyynnöstä

2011-10-19T20:51:00.002+03:00

Hei taas!

Ihan ensiksi: anteeksi saamattomuuteni! Olen tässä tämän vuoden puolella todistanut erittäin läheisen ystäväni kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamista (ja sitä kuinka nopeasti siinä rytäkässä voi menettää työn, perheen ja koiran), ihastunut jälleen kerran ulkomaalaiseen(*), tehnyt töitä hullun lailla, stressannut, kokeillut rajojani, saanut uusia upeita ystäviä ja löytänyt sisäistä rauhaa. Kaiken tämän tiimellyksessä on blogaaminen jäänyt hieman vähemmälle, mielestäni ihan ymmärrettävistäkin syistä.

Osaltaanhan tämä blogi oli myös tapa itselleni käsitellä tuota eroa, josta ihan oikeasti on jo viisi vuotta. Puolalainen oli blogin kantavana teemana pari vuotta, mutta sekin loppui jo puolisentoista vuotta sitten. Sen jälkeen on blogin sisältö ollut hieman hakusessa ja luontevaa kirjoitettavaa ei ole niin hirveästi ollut. Mutta välillä sitä kuitenkin huomaa kaipaavansa tätä interaktiivista päiväkirjaa ja satunnaisia sekä säännöllisempiäkin kommentoijia.

Ja jotenkin tämä syksyinen tunnelma sisälle sytytettyine kynttilöineen ja ikkunaan vihmovine sadepisaroineen muistutti minua niistä lukemattomista illoista, joina olen tännekin availlut syvimpiä tuntojani.

On muuten hassua, miten sitä aina tulee tarkastelleensa elämäänsä ja mielipiteitään vaikka parin vuoden takaa. Silloin kuvitteli olevansa aikuinen, kuvitteli tietävänsä asioita ja olevansa valmis vaikka mihin. Mutta kokemuksen karttuessa sitä aina löytää itsensä naureskelemassa omalle naiiviudelleen. Onhan se totta, että joka ikinen hetki sitä on tietäväisempi, enemmän perillä asioista ja ymmärtää asioita paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta koska varsinaista elämänkokemusta on vasta alkanut kartuttaa, on edessä vääjäämättä vielä lukemattomia haavoja, rupia ja arpia jotka vähitellen kokoavat ihmistä valmiimmaksi. Mihin? Sitä ei varmasti pysty sanomaan, mutta eletyllä elämällä on varmasti suuri osa siinä vaiheessa kun sitä tietoa ja kokemusta tarvitaan,

Joo, menipähän taas korkealentoiseksi. Halusin vain ilmoittaa olemassaolostani ja kiittää kommenteista, jotka edesauttavat kirjoittamistani. Olen siis edelleen elossa, edelleen Kalliossa. Ja pääsääntöisesti hymyilevä ja onnellinen. Pari epämääräistä säätöä on meneillään pitkän kuivan kauden jälkeen ja kämppä on sisustettu aika pitkälti uudestaan entistä kotoisammaksi tässä viimeisen vuoden aikana. Kämppä on siisti ja sängyssä on puhtaat lakanat. Ja vaikka mitään suurta painetta sen täyttämiseen en tunnekaan, on vieressäni sängyllä edelleen tyhjä kohta.

(*) Tapasimme heinäkuussa Ruotsissa, sittemmin nähtiin syyskuussa viikonloppu Kööpenhaminassa ja muutama päivä sitten hän lähti takaisin kotimaahansa vietettyään ensin 10 päivää luonani. Ihastuksen pituutta on siis vaikeaa mitata, sillä vasta täällä ollessamme kiinnyimme toisiimme tasolla, jota uskallan ihastukseksi kutsua.

Päivitystä

2011-06-02T14:57:00.003+03:00

On se kiva kun kommenteissa joku aina välillä vähän potkii niin tulee velvollisuudentuntoiseen suomalaiseenkin vähän vipinää. Mutta katsotaanpas mitä tässä alkuvuoden aikana on tapahtunutkaan:

Duuni-ihastus oli ja meni. Eräissä firman bileissä jo huomasin lisääntyneen kännykännäpräysaktiviteetin ja tulihan sieltä loppuillasta totuus esille. Eli oli tapaillut jo jonkin aikaan jotakuta toista ja oli nyt ihan fiiliksissä siitä että toinen on tulossa autolla hakemaan pois baarista. Erehtyi vielä kysymään ympärillä olevilta ihmisiltä että eikös tuollainen nyt ole aika hienoa - totesin siihen nopeasti, että eri elämänvaiheissa sitä arvostaa eri asioita. Kommentin vastaanottanut 25-vuotias ihastus ei ehkä ihan ymmärtänyt viestin koko sisältöä, mutta vieressä ollut kolmevitonen työtoveritar taasen osasi ilmeensä perusteella lukea rivien välistä. Ei sillä, olenhan useaan otteeseen aiemminkin todennut puoliksi leikilläni että taidan jättää parisuhteen etsimisen siihen kun olen itse tuolla kolmenviiden kieppeillä ja kertaalleen ihmissuhteissa henkisesti turpiinsa ottaneilla naisilla alkaa olla vauvakuume ja aletaan etsiä vähän kiireelä ja tositarkoituksella oikeaa kumppania.

Töissä on muutoin ollut kiire ja osan blogisaamattomuudesta voi helposti laittaa töiden piikkiin. Olen tuossa talven aikana hieman myös hakenut rajojani siinä, että kuinka paljon on järkevää panostaa työhön ja nyt aletaan olla vähän järjellisemmissä työmäärissä.

Kesä on täynnä matkoja taas vaihteeksi. Kesäkuussa pitkät viikonloput Amsterdamissa ja Riiassa, heinäkuussa viikko Kööpenhamina-Helsingborg -akselilla ja elokuussa pari viikkoa lomaa ja viikko duunia jenkeissä. Ja heinäkuussahan tunnetusti koko Suomi lamaantuu, joten duunissakaan ei pitäisi olla mitään hirveää hässäkkää silloin. Kesää odotellessa... Vaikka onhan tuolla jo aika kesäistä, ei siinä mitään.

Duunileijailua

2011-03-15T18:50:00.002+02:00

On se duuni-ihastus vaan ihana. Asumme kohtalaisen lähekkäin ja meillä oli tänään yksi projekti Espoossa, joten luonnollisestikin poimin neidin aamusta kyytiin kotiovelta. Tässä puolentoista kuukauden aikana ei ole varsinaisesti tapahtunut yhtikäs mitään, mutta fiilis on sopivan kutkuttava. Juttu luistaa välillämme varsin hyvin ja jotenkin tänään hississä kahdestaan ollessamme tuli mieleen Ethan Hawke ja Julie Delpy Before Sunrisen musiikkikopissa. Saattaa olla, että vain kuvittelen asioita, mutta olen silti kohtalaisen hymyisä tämän ihmisen ansiosta.

Oman mutkansa asiaan tosiaan tuo se, että työskentelemme samassa yrityksessä. Duunien tekeminen tyttöystävän kanssa kun ei paperilla ainakaan vaikuta kovinkaan hyvältä vaihtoehdolta. Sitä on vaan niin helppo tuudittautua siihen, että jos jotain on tapahtuakseen niin se tapahtuu. Muussa tapauksessa ei taasen kannata pilata mahkuja firman muihin naisiin. ;)

Ja oletteko huomanneet: ulkonahan on jo valoisaa!

500 days of Puolalainen

2011-02-05T18:57:00.002+02:00

Tavallaan minua harmittaa, että tulin luvanneeksi Puolalaiselle, etten häneen liittyvistä asioista enää kirjoita, mutta koska viimeisestä tapaamisestamme on nyt kulunut yli vuosi, voinen ehkä hieman raottaa ovea kun pöly on jo laskeutunut.

Hyvästelimme toisemme Taiwanissa. Olin lentänyt sinne viime vuonna tammi-helmikuun vaihteessa puoleksitoista viikoksi. Ne kymmenen päivää ehkä laittoivat viimeisen niitin yhteiselle taipaleellemme ainakin pariskuntana. Blogissa en asiaa puinut muuten kuin yhdellä postauksella, jossa siinäkin asia oli vahvasti rivien välissä.

Mutta haluaisin jakaa kaikkien teidän kanssa yhden hetken tuolta matkalta. Se oli nimittäin hieman sateinen ilta Taichungin kaupungissa, jossa Puolalainen oli opiskelemassa. Kaupungin turisti-infossa oli töissä yksi ainoa henkilö, joka osasi englantia ja hänenkään kielitaidossa ei juuri kehumista ollut. Kadut olivat täynnä länsimaalaisittain koskematonta katukulttuuria, kiinalaisia ruokakojuja ja valkoihoisia kummallisuuksia tuijottavia ihmisiä. Varsin erilaista ja omalla tavallaan viehättävää aluetta, siis.

Pakenimme kuitenkin syksyistä sadekeliä (15° ja tihkua) hänen asunnolleen ja päätimme katsoa jonkin elokuvan aikamme kuluksi. Tietokoneen ruudulle pyörähtikin 500 days of Summer, joka kaikille ko. elokuvan nähneille ja tätä blogia seuranneelle kertonee kaiken oleellisen. Ehkäpä parhaiten mieleen kuitenkin jäi elokuvan viiltävän osuvan juonen lisäksi Puolalaisen kommentti elokuvan jälkeen. "I'm sorry. I had no idea".

Tapaus Puolalainen on nyt kuitenkin aika pitkälti kuollut ja kuopattu (osa ajatusmaailmallisista eroistamme on muuten yllättävän hyvin kuvattu näissä kahdessa TED talkissa: Brene Brown on vulnerability ja Tony Porter: a call to men).

Oikeasti olen onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen mitä on tapahtunut. En varmastikaan olisi juuri nyt juuri tässä ellei kaikkea välillämme olisi tapahtunut. Asioita voi kuitenkin elämässä johtaa taaksepäin niinkin pitkälle, että jos en olisi aikanaan hankkiutunut ESN-ympyröihin en todennäköisesti koskaan olisi tavannut Puolalaista ja jos sitä ei taasen olisi tapahtunut, eivät viimeiset kolme vuotta elämästäni olisi varmasti ollut läheskään samanlaisia. Suuri klisee, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että olen elämässäni antautunut tunteen vietäväksi ja että se on loppujen lopuksi muokannut elämääni suuntaan, jota en olisi millään osannut suunnitella tai toivoa. Mutta katsellessani itseäni nyt en osaisi kuvitellakaan sitä versiota itsestäni, joka ei olisi vittuuntuneena itseensä lähtenyt intiaan pariksi kuukaudeksi vuoden 2008 lopulla. Tai hankkiutunut töihin Latviaan siksi, että voisi olla bussimatkan päässä Varsovasta (joskin siinä vaiheessa tuo oli jo turhaa). Mutta elämä on kuitenkin heitellyt minua maasta ja paikasta toiseen ja ilman vahvaa tunnesidettä hänenlaiseensa ihmiseen en ehkä koskaan olisi lähtenyt mihinkään. En tiedä mitä elämäni olisi siinä tapauksessa, mutta veikkaan ettei ainakaan ammatillisesti tilanteeni olisi läheskään yhtä hyvä.

Kaiken kaikkiaan olen todella onnellinen tällä hetkellä, vaikka hyvinvointikermaperseosio minussa yrittääkin väittää, että minun pitäisi olla tyytymätön tähän kaikkeen, sillä minulla voisi olla kaikkea enemmän. Mutta onneksi olen elämässä jo oppinut sen, että ihmiset ovat onnellisempia silloin kun ollaan rehellisesti tyytyväisiä siihen, mitä on. Ei tyytymätön siihen, mitä ei ole.

Koko päivän minulla on ollut todella ahdistunut ja huono olo, mutta oikeasti olen onnellinen. Se vaan tahtoo toisinaan unohtua kuinka hyvin omat asiat oikeasti ovatkaan suuressa mittakaavassa.

Ja olenpahan ehtinyt ihastua erääseen työtoveriini tässä kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen. Olisi upeaa pystyä kirjoittamaan hänestä lisää vielä jatkossakin. Kuormasta voi syödä vain kerran, mutta uskoisin tämän kyseisen yksilön olevan sen arvoinen. Onneksi meillä on pari yhteistä projektia, joiden tiimoilta olemme yhteydessä ja näemme kohtalaisen säännöllisesti...

Rikkinäistä vuoropuhelua

2011-01-11T13:14:00.004+02:00

Onpa mukavaa, että kommenttilaatikossakin taas tapahtuu. Motivoi kirjoittamaan ihan toisella tavalla. :)

Eli tässä jatkoa edellisen postauksen kommentteihin:

Lähinnä tuo "kaikki kiinnostavat ovat varattuja" pohjautuu empiirisiin kokemuksiin ja se käy ilmi vasta lyhyen kanssakäymisen jälkeen (ellei sormuksia lasketa). En koe, että se merkittävästi vaikuttaisi siihen, kenelle puhun. Yleensä kuitenkin ne, joiden kanssa tulee hyvin toimeen ovat jo varattuja. Liekö sitten siitä, että he voivat vapaammin ja avoimemmin olla ihan omia itsejään. Saa heti paremman keskusteluyhteyden kun toinen ei arvioi vastakkaisen sukupuolen edustajaa siinä mielessä. :) (itse asiassa tuo voisi olla aika huolestuttavakin pointti ja useammin kuin kerran olen kuullut hyviltä naispuolisilta ystäviltäni harmitteluja siitä, että eivät ole voineet ihastua esimerkiksi minuun. Tästä tuleekin mieleen seuraava sitaatti, jonka varta vasten ongin teille bash.orgista... )

A woman has a close male friend. This means that he is probably interested in her, which is why he hangs around so much. She sees him strictly as a friend. This always starts out with, you're a great guy, but I don't like you in that way. This is roughly the equivalent for the guy of going to a job interview and the company saying, You have a great resume, you have all the qualifications we are looking for, but we're not going to hire you. We will, however, use your resume as the basis for comparison for all other applicants. But, we're going to hire somebody who is far less qualified and is probably an alcoholic. And if he doesn't work out, we'll hire somebody else, but still not you. In fact, we will never hire you. But we will call you from time to time to complain about the person that we hired.

En tiedä mitä tuohon pelimiesosastoon sanoisin. En koe olevani mitenkään erityisesti pelimies ja mielestäni teot, joita joskus harvoin teen vaikutuksen luomiseksi ovat enemmänkin romanttinen hölmö -kategoriaa. :) Jos ei vastapuoli osaa arvostaa niin sitten ei vaan osaa. :)

Sanoisin, että kunnolla on viimeeksi kolahtanut Puolalainen. Se tapahtui 2007-2008 talvena. Sen jälkeiset ovat enemmänkin olleet ihastuksia, jotka omassa sanavarastossani ovat kuitenkin jonkin matkaa vielä siitä, että kunnolla kolahtaisi.

Ja se pikku-prinssi tuli hommattua ja perille toimitettua. Ikävä kyllä vastaanottajan henkilöllisyyttä paljastamatta on hieman vaikea puhua häneen liittyvistä asioista.

Tuohonkin lähdin niin sanotusti takki auki, eli ilman mitään selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia. Katsoo mitä tapahtuu -asenteella. Siinä mielessä en voi puhua jahtaamisesta taikka muustakaan - kunhan ajattelin kääntää tämänkin kortin ja katsoa mitä tapahtuu. Ihmissuhteiden kehittymistä kun on kovin vaikea ennustaa. Useimmiten ne kuitenkin päättyvät verrattain pian alkamisensa jälkeen, joten paras tapa suhtautua ihmissuhteisiin on mielestäni juuri tuollainen "katotaan nyt" -asenne. Sillä muuten ihmissuhteille tulee asetettua liian suurta painoarvoa ja taakkaa.

Viimeisimpään kysymykseen vastaisin suurin piirtein samalla tavalla kuin tuossa yläpuolella. Koskaan ei voi ennustaa, että mihin suuntaan jotkin ihmissuhteet kehittyvät. Pieni ihastus voi muuntua suureksi rakkaudeksi tai hiipua kuin viimeinen koivuhalko takassa. Ei sitä koskaan tiedä kokeilematta. Siksi "kehittelin suurisuuntaisia operaatioita". :) Kun koskaan ei voi tietää.

Numeronmurskausta

2011-01-10T16:40:00.003+02:00

Rupesin taas vaihteeksi kirjoittelemaan kommenttilaatikkoon niin pitkää viestiä, että tilanpuute alkoi vaivata. Tässäpä siis hieman edellisen postauksen kommentteihin liittyvää pohdintaa:

Jos tästä nyt rupeaa statistiikkaa vääntämään niin uusi seksikumppani minulla on ollut keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa (jee, neljä kertaa vuodessa seksiä! - kaikilla meillä on omat standardimme "lukuisalle"). Tämä luku siis tosiaan sisältää myös ne kaksi astetta kiinnostavampaa (joihin jopa ihastuinkin enemmän tai vähemmän). Sitten on vielä pari kiinnostavaa pikkuihastusta, joiden kanssa en ole kuitenkaan sänkyyn hypähtänyt/joilta en saanut. :)

Ja siis kyllä, noissa luvuissa on suurin osa "irtoseksiä", tosin vain yksi on Virallinen Irtosuhde™ omalla mittapuullani. :)

Mutta niin... viimeisen kymmenen vuoden ajalle on ehkä sattunut kolme kunnolla kolahtanutta tapausta, joista lukioheilaani heilastelin kolmisen vuotta ja sitten melko kusipäisesti vaihdoin erilaiseen - sitä kesti sen kolme ja puoli vuotta. Kolmas oli tämä puolalainen, jossa voin sanoa olleeni pari vuotta henkisesti kiinni. Eli keskimäärin 2v6kk - 3v 3kk välein pitäisi tulla vastaan joku, joka kolahtaa... sinänsä lohdullista, sillä viimeeksi on kolahtanut kolme vuotta ja kaksi kuukautta sitten. Hassua, että tuollaiset illat voikin muistaa niin elävästi näinkin pitkän ajan jälkeen.

Eräs mielenkiintoinen asia, joka tuli ilmi äitini kanssa jutellessa (okei, joulun pyhiä ja aamukolmen aikaan molemmat kännissä hotellihuoneessa Espanjassa), ilmaantui keskusteluun aika yllättäen. Isäni nimittäin on ollut itseni ikäinen kun he olivat alun perin tavanneet (ja äitini oli vasta 19 - high five faijalle). Ja kun puhuttiin rakkaudesta, kysäisin nopeasti äidiltäni, että olenko hänen mielestään koskaan ollut rakastunut. Äitini mietti hetken ja sanoi sitten, että en. Olen kyllä ollut valtavan ihastunut, mutten rakastunut. Pistää miettimään. Äideillä kun on yleensä ollut tapana tällaiset asiat tietää.

Osa onnea

2011-01-02T00:33:00.002+02:00

Blogista jäi viime talvi aika pitkälti välistä, mutta nyt uutena vuotena tuli mieleen edellinen vuodenvaihde, jolloin vaihdoin kaverillisen suukon Puolalaisen kanssa Malesiassa. Kauas on tultu sieltäkin.

Tällä haavaa olin Riiassa ja vuoden vaihtuessa huulilla oli vain Proseccoa. Muutenkin uusivuosi vaikuttaa varsin vahvasti pariskuntien juhlalta omine traditioineen ja ulkopuolisena muiden onnea katsellessa väkisinkin rintalastaa nirhaa epämiellyttävä tunne. En ole kateellinen muille, mutta alan oikeasti tunnistamaan itsessäni tiettyjä katkeroitumisen merkkejä. Ehkä tänään on vaan ollut huono ja krapulainen päivä, mutta jotenkin tuntuu, etten oikein jaksaisi edes yrittää enää. Sitä säästyisi niin paljolta kun vain lukkiutuisi kotiinsa ja antaisi muun maailman olla. Lopputulos kuitenkin olisi sama. Ei kukaan tule kotoa hakemaan mutta eipä tämän neljän ja puolen vuoden ajalta ole loppujen lopuksi jäänyt käteen kuin vajaat parikymmentä seksikumppania ja tuo mainittu orastava katkeruus. Suurin osa noista edellä mainituista ovat olleet sellaisia erinäisten sattumusten kautta "kuin itsestään" tapahtuneita kohtaamisia, joissa en sen kummempaa potentiaalia koskaan ajatellutkaan olevan. Eivät mitenkään erityisesti tavoittelemisen arvoisia, mutta koska tilanne oli suotuisa niin miksei. Ei tunnontuskia, oli kivaa, ketään ei satutettu, mutta siltikään ei varsinaisesti mitään sellaista, johon haluaisin tietoisesti hakeutua.

Ne muutamat, joiden kanssa olisin voinut kuvitella jotain enemmänkin kaatuivat sitten omaan mahdottomuuteensa jokainen. Ja jokin siinäkin mättää, että aina tavatessani sellaisen henkilön, joka todella kolahtaa, seurustelee lähes poikkeuksetta. Ymmärrän siis hyvin sitä oletettavasti vielä katkerampaa miestä, joka on aikanaan keksinyt rinnastaa naiset julkisiin käymälöihin: kaikki parhaat ovat aina varattuja ja ne, jotka ovat vapaana ovat yleensä täynnä paskaa.

Vamos

2010-12-22T13:40:00.001+02:00

Joulu Espanjassa - miksikäs ei? Palataan asiaan välipäivinä. :) Siihen asti rauhallista ja valkeaa joulua itse kullekin säädylle.

¡Hasta luego!

Mä joka päivä töitä teen

2010-12-19T09:54:00.002+02:00

No en nyt sentään - eilen taisi olla ensimmäinen päivä pitkiin aikoihin kun pystyi vain olemaan. Tosin tulihan sitä sitten kuukahdettuakin aika nopeasti. Asiaan varmasti vaikutti myös perjantainen saunailta kavereiden kanssa, jonka takia yöunet jäivät sellaisiksi nelituntisiksi. Mutta eilen tosiaan kolmen jälkeen menin päikkäreille vain herätäkseni aamuyöstä kahden maissa. Samalla vaivalla sitä sitten nukkui aamuun asti. Nyt olo on tietysti hieman kuin talviunilta nousseena (miinus kevät), mutta vahvasti elävien kirjoissa.

Olen kyllä hieman miettinyt nykyisen elämäni järjellisyyttä. Olen kuitenkin sielultani jossain määrin sellainen vasemmistolainen travellerihippi, että päteminen työelämässä ei koskaan ole näytellyt merkittävää roolia omassa tulevaisuudensuunnittelussa. Toisaalta se päänsisäinen kapitalistioikeistolainen, joka hallinnoi mm. rahankäyttöä ja sitä myöten myös työhön liittyviä asioita, on vahvasti sitä mieltä että raha on tietyissä rajoissa edellytys hyvään elämään Suomessa. Tämä ristiriita on nyt puhuttanut itseäni, sillä otin tuossa kesällä vastaan omasta mielestäni erittäin kohtuullisesti palkatun, mukavan ja mielekkään työn. Ainoa, mikä tuossa mättää on töiden määrä: keskimääräistä parempipalkkaisia ja vastuullisempia duuneja harvoin pystyy hoitamaan normaalin työajan puitteissa. Osaltaan siis tuossa kompensoidaan myös vapaa-ajan menetystä pelkän työpanoksen lisäksi. Lyhyellä aikavälillä tuota tekee ihan mielellään ja jos tätä tekisi vaikka vuoden niin voisi sitten lähteä vaikka pariksi vuodeksi Intiaan vastapainoksi... Huomannette, miten tämä väittely saattaa asettaa nuo pirstoutuneen mieleni kaksi osaa vastakkain.

Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta kun makaa Hästensin sängyssä ja taustalla soi Juice Amphionin kaiuttimista (joita varten piti sitten ostaa parempi vahvistinkin), on olo hetkellisesti ainakin asteen verran mukavampaa. Todellinen onnellisuus kuitenkin on jossain aivan muualla.

Tilannepäivitys

2010-12-05T09:15:00.003+02:00

Terveisiä täältä vapauden ja mahdollisuuksien maasta! Lentoyhtiö hukkasi matkalaukun, joten ensipäivät ovat kuluneet lähinnä Macy'sillä shoppaillessa. (eikös olisi muuten kivaa, jos Suomessakin olisi keskustan stockan kokoiset tavaratalot sekä miehille että naisille?)

Huomenna (täällä on vielä lauantai-ilta) on luvassa kruisailua Camarolla (Cupertino, Napa, Sonoma-akselilla) ja illalla pitää käydä vaihtamassa auto hieman käytännöllisempään ja plokata kollegat lentokentältä. Ensivaikutelma tästä ehkäpä Yhdysvaltojen liberaaleimmasta paikasta on erittäin positiivinen. Mukava viettää täällä vielä viikko. Ja tavallaan toivoisin, että lakon takia joutuisi viettämään yön tai pari New Yorkissa, mutta aika näyttää.

No just

2010-12-02T10:55:00.002+02:00

Finnairin lento peruutettiin, mutta sain eilen illalla reititettyä itseni uudelleen. Nyt sitten tämäkin peruttiin... Sympatiat täysin sataprosenttisesti Finnairin puolella, mutta silti vituttaa. Onneksi on pakko olla Friscossa vasta maanantaina, mutta rasittaa myös tapella autovuokrasta ja hotellikuluista yhtiön kanssa. Ei oo kenenkään etu.

Ja kyllä mullekin kelpaisi muutaman päivän palkallinen loma tämänkin reissun jälkeen. Itse asiassa olisin siihen lentoemojen perusteluilla oikeutetumpikin kun oikeasti viikossa tuohon aikaeroon ehtii jo vähän sopeutuakin. Vaikka rankaltahan tuo perilläolokin näyttää...

Ajoitus

2010-12-01T22:40:00.002+02:00

Tänään sitten tuli viestiä takaisin päin. :)

Harmillista, että pitää lähteä duunireissulle San Franciscoon huomenna. Tai no, onhan tuo ihan mukavaa jos rehellisiä ollaan.

Your move

2010-11-29T22:09:00.002+02:00

Hitto, tekisi niin mieli hehkuttaa sitä esitystä, mutta se pilaisi anonymiteetin aika täysin. Mutta suunnitelma on nyt sitten pantu toteen ja pallo on hänellä.

Itselleni ainakin tuli todella lämmin ja hyvä olo koitoksesta, joten jo sen vuoksi täytyy sanoa, että kannatti. Tuollaiset asiat kun on niin helppo jättää suunnitelman asteelle. Kukiksi valikoitui muuten kaksi aniliinia gerberaa.

Mukavan kutkuttavaa. :)

Pragmaattinen lähestymistapa kopulaatiointensiteetin kasvattamiseen

2010-11-26T20:50:00.003+02:00

Projektin taustaa
Projektin taustalla on projektipäällikön laskenut mahdollisuus virkistäytymisluontoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaa-ajalla. Tehtyjen esiselvitysten perusteella voidaan todeta, että projektin kohde on tyytymätön saamaansa seksuaaliseen huomioon ja yleisesti ottaen puutteessa. Latentin kopulaation toteutumisen aktualisoitumisen viivästyksen takia pannaan täytäntöön järjestelmällinen projekti kohdehenkilön sukupuolielämän aktivoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös vakituisen kumppanin löytämiseksi.

Projektin tehtävä
Projektin ensimmäisenä tehtävänä on kasvattaa kohteen tyytyväisyyttä seksielämäänsä kasvattamalla havaintokertojen frekvenssiä ylläpitäen henkilön omia ja osittain yhteiskunnan muovaamia parinvalinnallisia laatustandardeja. Sekundäärisenä tavoitteena voidaan pitää myös elinkumppanin löytämistä, jossa tapauksessa ensimmäinenkin tehtävä täyttyy.
Projektin perimmäinen tavoite on kuitenkin saavuttaa koitaalisen aktiviteetin tila, johon projektin alullepanija voi olla tyytyväinen.

Projektisuunnitelma
Mielenkiinnon kohde on ammattinsa puolesta otollisesti stalkattava (joskin hän on kertonut avoimesti meneillään olevista produktioistaan, jolloin stalkkaaminen ei ole ihan puhdasveristä väinöämistä). Tämä tarjoaa oivan ympäristön yllätysvierailuun ja tarkoituksena onkin hyödyntää tätä sosiaalisesti yleisesti hyväksyttyä tapaa muistaa, mutta lisätä siihen oma henkilökohtainen vivahteensa, jolla lavan taa toimitetut kukat saavat huomattavasti syvemmän merkityksen.

Projekti on tehtävissä kohtalaisen pienin resurssein ja yhteenlaskettu menoarvio teatterilippuineen ja oheistarpeineen on n. 50-70€.

SWOT-analyysi

Vahvuudet
Tempaus olisi tosiaan ainutlaatuinen ja sitä ei todellakaan olisi kopioitu mistään kirjasta. Kokonaisuudessaan teko olisi projektityöryhmän mielestä hyvin massasta erottuva ja kokonaisvaivan ja -kustannukset huomioiden toteuttamisen arvoinen. Erityisesti työryhmää miellyttää toteutuneiden tilanteiden ja keskustelujen nivominen integraaliseksi osaksi muistamisprosessia. Teko myös toteutuessaan viestisi vahvasti kiinnostustani kyseiseen kohteeseen ja toisi osaltaan myös hieman esille tapaani toimia parisuhteessa.

Heikkoudet
Strategia ei ole millään tasolla satavarma ja riski siitä, että huomionosoituksen kohde kavahtaisi yllättävää huomiota on aina olemassa. Tosin yksikään yritys ei ole saavuttanut merkittävää menestystä ilman hallittua riskinottoa, joten riskitöntä vaihtoehtoa ei varsinaisesti ole edes olemassa.

Mahdollisuudet
Teoriassa mahdollisuudet ovat likipitäen rajattomat, sillä onnistuessaan yli odotusten voisi ihmissuhteesta muodostua pysyvä ja hedelmällinen. Tavoitetila kuitenkin tässä vaiheessa on jatkaa tutustumista ja syventää molemminpuoleista kiinnostusta. Alustavien positiivisten tulosten myötä olisi helppo lähteä rakentamaan tarkempaa suunnitelmaa.

Uhat
Suurimpana uhkana on etenkin Aasialaisissa kulttuureissa pelätty ns. "kasvojen menetys". Toimet saatetaan katsoa ylimitoitetuiksi ja epätoivoisiksi ja viesti saatetaan tulkita negatiivisesti. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, paljastaisi se kuitenkin mahdollisesti syvemmän tason yhteensopivuusongelman. Myös tässä tapauksessa voidaan projektin kuitenkin katsoa olleen omalla tavallaan onnistunut, sillä en halua kuitenkaan lähteä sille linjalle, että tietoisesti rupeaisin himmailemaan tunteitani ja kieltäisin itseltäni kaikki ne höpsöt ja hullunkuriset ideat, joilla voisin mahdollisesti toisen päivää piristää.

Loppuyhteenvetona en näe kovinkaan suurta syytä olla toteuttamatta ideaa, sillä joko asia menee tuon myötä eteenpäin tai lopahtaa. Joka tapauksessa omien resurssieni käyttö tehostuisi ja kaksi ihmistä saisivat uuden tarinan kerrottavakseen. Onhan niitä sitten mukava muistella jälkikäteen, vaikkei asiasta muuten mitään tulisikaan.

Pikakelaus

2010-11-24T17:20:00.002+02:00

Tuo edellisen postauksen tyttö tosiaan oli ja meni. Viime viikonloppuna tutustuin erääseen viehättävään näyttelijättäreen, mutta ei siitä sen enempää.

Varsinaisesti tahtoisin vain kysyä, että olisiko liian kornia parin yhdessä vietetyn yön jälkeen mennä hänelle kertomatta esitykseen ja toimittaa lavalle kukkia sekä Pikku Prinssi, kirjanmerkki kohdassa(*) johon aiemmissa pillowtalkeissamme viittasin?

(*) Chapter 21

Pikatreffit

2010-11-16T20:18:00.002+02:00

Kävin lauantaina sitten ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään ihan varsinaisilla treffeillä. Tosin tavoilleni uskollisena sitäkin varten piti käydä Tampereella asti. Ihan liian helppoahan se olisi tavata joku mukava ihminen tästä lähimmän viidenkymmenen kilometrin sisältä edes.

Oikeastaan treffeistä ei sinänsä ole juurikaan kerrottavaa. Oli mukavaa, juttu luisti, Napolissa oli hyvät safkat. Seurassakaan ei sinänsä ollut mitään valittamista, mutta ei siinä nyt mitään tunteiden valtaisaa roihuakaan päässyt syntymään. Katseiden kohdatessa tosin pientä värinää oli ehkä havaittavissa, mutta sekin saattoi yhtä hyvin olla vain taskussa riekkuva puhelin. Jos olisimme samassa kaupungissa, olisi mukava ottaa selvää mihin se etenisi, mutta parin tunnin reissaaminen ei ensitapaamisen jälkeen oikein tuntunut perustellulta. Ja tänään sitten sainkin "kiitos, mutta ei kiitos" -viestin. Asiallista.

Mukava piristys kuitenkin tähän syksyyn. Positive spark amidst the crepuscular days of early winter tai jotain.

Mies menee kauppaan

2010-11-11T19:51:00.003+02:00

Mies menee kauppaan ostamaan hanskoja ja kaulahuivia, koska hänellä on kylmä ulkona. Kaksi kaulaliinaa, joista ei osaa valita -> ottaa molemmat. Mies menee kassalle hanskojen ja kahden kaulahuivin kanssa.

Jossain vaiheessa nuo perin funktionaaliset ja tylsät kehonlämmittimet saavat suurempia merkityksiä ja kassalle päästessä nainen tiskin takana huomaa, että edellä mainitut asiat ovatkin jo "ihana asustekokonaisuus".

Mä kun luulin ostavani vaan jotain lämmintä tulevaa talvea ajatellen.

Hetkinen itselleni

2010-11-08T16:27:00.003+02:00

Keho taitaa tietää aivoja paremmin milloin on aika hetkeksi pysähtyä. Tai ainakin tämä päälle iskenyt tauti on sopivasti hiljentänyt tahtia ja sinänsä "olin viikonloppunä kipeä, joten en pystynyt tekemään suunnittelemiani töitä" on lause, jota ei normaalissa palkkatyössä ehkä pitäisi joutua lausumaan. No, kämppä näyttää samalta kuin seisemäntoistakesäisen teinipojan tietokonehuone, mutta parin päivän pakkolepo on ollut tavallaan ihan tervetullut lisäys arkeeni.

Mutta jos palattaisiin tuohon viikonloppuun... Olimme alustavasti kaverini kanssa puhuneet, että Porvooseen voisi ehkäpä lähteä esityksen jälkeen kun siellä oli asiallista ohjelmaa tiedossa ja yösijakin jo valmiiksi järkättynä. No, suunnitelma realisoitui sitten siihen kun eräs ilmeisen heavyhenkinen taksikuski lupautui viemään meidät Porvooseen hintaan 66,6€. Elämäni toinen ex tempore -taksimatka Porvooseen siis.

Perille päästyämme olimmekin jo kohtalaisessa vauhdissa, sillä muassamme oli myös litrainen pullo Jamesonia, jonka olimme korkanneet jo esityksen väliajalla. Viimeiset tujaukset taisikin mennä sitten paikallisen hampuusiporukan tuuttiringissä joskus puolen yön kieppeillä. Yön edetessä siirryimme kuitenkin pikkuhiljaa majoituspaikkaamme, jossa keskustelu ajautui aseisiin ja kohta pöydällä olikin muutama käsiase, kivääri ja kohtalaisen tehokkaan oloinen jalkajousi. Reissun paras tilannekomiikka syntyi siinä samassa kun isäntä kertoi naapuristaan, joka oli eräs ilta koputellut ovelle rynnäkkökiväärin kanssa. Silmittömässä tuiskeessa oleva naapuri sitten jutteli jotain sekavia ja astui sisään asuntoon. En muista tarkalleen miten asiat siitä sitten etenivät, mutta seuraavana aamuna samainen kaveri oli tullut koputtelemaan ovelle ja kuiskaili varsin nolona seuraavat sanat: "tota, mä tiedän että tää kuulostaa todella typerältä, mutta onko sulla mitään hajua mun rynkystä?". Ase oli siinä vaiheessa turvallisesti lukollisessa asekaapissa, joten ei siinä sen kummempia. Itse tosin tarinaan totesin, että yleensä jos minun naapurini on riehunut rappukäytävässä rynnäkkökiväärin kanssa, ei ole tapanani ollut asiaan puuttua. Tästä sitten muodostui välittömästi klassinen lausahdus ja siitä on nyt muutamien viikkojen aikana kuullut jos jonkinlaista variaatiota.

Lauantaiaamu koitti kauniina ja maassa näkyi olevan ensimmäisiä pieniä lumitilkkujakin. Kävelimme kaverini kanssa keskustaan ja parkkeerasimme itsemme paikalliseen kahvilaan, jossa asiakkaiden keski-ikä tuntui olevan kuudenkymmenen kieppeillä - meidät mukaan luettuna. Kahvia ja sämpylää, joista kummastakaan ei mitään erityisen positiivista mainittavaa.

Jatkoimme matkaa Old Town -nimiseen irkkupubiin, jossa sitten hieman ennen puolta päivää aloitimmekin jo rappioviikonlopun edellyttämän röpötyksen. Tosin ote oli varsin sivistynyt, sillä kietaisimme ympärillemme vain sellaisen seitinohuen päiväkännin ja lähdimme etsimään soveliasta ruokapaikkaa. Etanat houkuttelivat, mutta päädyimme sitten kuitenkin loppujen lopuksi Wanhaan Laamanniin, jossa saimme kahteen pekkaan aikaiseksi 261€ laskun, josta suurin osa oli sentään ruokaa. (jos muuten käytte tuolla niin paistettu ankan maksa ricotta-rosépippurijäätelöllä oli käsittämättömän herkullista - ehdottomasti hintansa väärtti). Muita nautittuja herkkuja satunnaisessa järjestyksessä olivat fasaani, metsäkauris, Laamannin versio Beef Wellingtonista, lakkabrulee, calvadosomenaa ja sorbettia, erinäisiä juustoja sekä Amaronea.

Tuon vaatimattoman lounaan jälkeen tulimme yhteistuumin siihen lopputulokseen, että oikeastaan hyvä ruoka hyvässä seurassa on huomattavasti parempi huume kuin mikään laillinen tai laiton päihde, mitä eteemme on sattunut. Joten suuntasimme takaisin Old Towniin, jossa eräs ylähyllyllä ollut vuoden 1999 Barolo oli jo aiemmin kiinnittänyt huomioni. Pullo oli kuulemma edellisen omistajan jäämistöä (paikalla kun oli aiemmin ollut italialainen ravintola) ja että sille ei varsinaisesti ole hintaa määriteltynä. Pullo oli vielä varsin hyvää vuosikertaa ja samaa tuotetta on Alkon tilausvalikoimassa n. 55€ hintaan, joten tarjosin kuutta kymppiä pullosta. Vanhempi baarimestari oli kyllä varmasti tietoinen pullon arvosta, mutta koska kysyntää italialaisille huippuviineille ei irkkupubeissa yleensäkään ole, korkattiin pullo loppujen lopuksi reissun teeman mukaisesti 66,6 eurolla. Viini oli edelleen täydessä terässä ja vaikka lisäkypsytys tuskin olisi pahitteeksi ollutkaan, oli juoma käsittämättömän maukasta. Sitä sitten riittikin kohtalaisen pitkään ja kun loppuillasta kävimme vielä erään yhteisen tuttumme hevikeikalla (josta kaverini heitettiin ulos kun paikalliset eivät oikein ymmärtäneet mosh pittien päälle) ennen kuin hurautimme yöbussilla takaisin Aleksis Kiven kadulle. Lopputuloksena oli siis lähes täydellinen festariviikonloppu: emme nähneet juurikaan bändejä, vietimme suurimman osan ajasta humalassa, heräsimme vieraasta paikasta ja olimme tolkuttoman väsyneitä koko koettelemuksesta.

Sittemmin olen feidannut yhdet treffit, ehtinyt pienesti ihastumaan erääseen nettituttavuuteen ja puurtanut kahden ihmisen edestä duunia. Mutta niistä ehkäpä lisää seuraavilla kerroilla. :)

Porvoo, Borgå

2010-10-20T15:33:00.002+03:00

Tavaton hinku päivittää. Viime viikonloppuna kun vihdoin tapahtui jotain päivittämisen arvoista! Legendaariset Porvoonreissut nimittäin muuttuivat yksiköstä monikkoon tämän uudemman myötä. Tosin en ehkä ole aiemmastakaan kertonut kun se taisi tapahtua jo ennen blogaamisurani alkua. Mutta se edellinen lähti hauskana ajatuksena spontaanista Porvoon matkasta. Ja tavoillemme uskollisena tilasimme tutun taksikuskin Sling Inin eteen ja hurautimme tuohon Dinkelsbühlin ystävyyskaupunkiin.

Tällä kertaa retki oli hieman suunnitellumpi, joskin alkoi Q-teatterin erinomaisella Täydellinen Päivä -esityksellä...

(äh, pitää tehdä yksi työjuttu. Palaan asiaan myöhemmin.)

Good vibrations

2010-10-03T12:39:00.002+03:00

Mieleni tekisi pahoitella kiireitäni, mutta kun nauttii työstään ja kokee tekevänsä jotain merkittävää, ei sitä osaa hyvällä tahdollakaan katsoa mitenkään negatiivisessa valossa. Olen duunien puolesta reissannut puolet viikosta ja hommia riittää viikonlopullekin. Tosin nyt alkavalla viikolla helpottanee hieman. Mutta pääsääntöisesti puoleen yöhön venyvät illat ja kotoa poissa vietetytä päivät sekä yöt ovat tarjonneet minulle mukavaa vaihtelua. Ajallisestihan tuo vastaa sitä, että olisi uudessa suhteessa, joten ehkäpä vain huijaan itseäni ja siksi olen onnellinen. Mutta jos on hyvä fiilis niin miksipä sitä pilaamaan ylianalysoimalla.

Eilen oli muuten varsin harvinaisluontoinen päivä. Mutta jospa kuitenkin päivittäisin alkuviikon tapahtumat ennen sitä...

Alkuviikosta pakkasin passini ja lähdin Baltiaan. Mitään mainittavaa ei reissussa sinänsä ollut, mutta palatessani lautalla Tallinnan kautta Helsinkiin kuulin mitä erikoisimman iskulauseen. Olin nimittäin parkkeerannut itseni laivan karaokeravintolaan (ei siksi, että siellä oli karaokea vaan siksi, että sieltä sai alkoholia) ja likimain ainoa vapaana oleva paikka sattui olemaan neljän juuri ja juuri täysikäisen naisihmisen vieressä. Heidän luoksensa tuli melko nopeasti siihen istuttuani viisissäkymmenissä oleva juopunut mieshenkilö, joka tyylikkään setämäisesti iski kahden seurueen jäsenen väliin ja kysäisi "oottekos te tytöt feispuukissa?". No, sainpahan ainakin jään rikottua (ja ehkäpä jopa muutamia pluspisteitä) kun häädin miehen menemään hetken tyttöjen wtf-ilmeilyä katselleena. Taidan kuitenkin olla tulossa vanhaksi, sillä yhdeksänkymmentäluvulla syntyneet vain tuntuvat jotenkin väärältä, joten oikeastaan vain tapoin aikaa heidän kanssaan jutustelemalla. Ja lauttamatkalta tärkeimpänä käteen jäi pari pulloa Taittinger Les Folies de la Marquetterie Brutia sekä puolen vuoden tarpeiksi Ripassoa. Ja kymmenen pulloa jallua, jotka todennäköisesti häviän eräässä kolmisen vuotta sitten lyödyssä jalluvedossa tässä ensi vuoden puolella. Mutta ei siitä sen enempää. :)

Perjantaiksi ajelin taasen työasioissa Tampereelle ja alun perinkin olin suunnitellut jääväni jonkun kaverini luokse yöksi kun kerran sinne asti olin päässyt. Maltoin jopa olla ottamatta yhteyttä Kommunikaatiorajoitteiseen, vaikka yövyinkin vain muutaman sadan metrin päässä hänestä. Ilta muodostui kuulumisten vaihtamisen ja ruokailun jälkeen stereotyyppiseksi jätkien illaksi, jolloin juodaan olutta ja pelataan isolle skriinille heijastettuna xboxia.

On muuten jännää, miten minulla tuntuu olevan yksi läheinen ystävä yhtä erityistä tarkoituksia varten. Yhden kanssa voi viettää tuollaisia iltoja. Toisen kanssa tulee käytyä yökerhoissa. Kolmas on taattua laadukasta matkaseuraa vaikka pidemmillekin Kaakkois-Aasian ekskursioille. Mutta kunkaan kanssa ei oikein vaan tule tehtyä noita muita asioita vaan tekemiset noudattavat jokseenkin samaa totuttua linjaa. Mutta hyvinhän tuo on toiminut tähänkin asti.

Mutta niin, nukuttuani yön sohvalla ja lounastettuani lähdin ajelemaan takaisin Helsinkiin, sillä olin sopinut tapaavani Vuokralaista jossain vaiheessa lauantaita. Tekstiviestitse tapahtunut kommunikointimme oli kummallista säätöä, joten paluumatka meni lievän vitutuksen merkeissä, sillä olisin voinut lähteä vaihtoehtoisesti Turun suunnalle muihin rientoihin, mutta kun kerran oli puhetta ollut niin suuntasin takaisin. Kun jotain sanotaan niin se pidetään.

Ehkäpä se oli autostereoista luukutettu SOAD tai virkistävä suihku yhdistettynä pariin olueen, mutta illan hämärtyessä olin kuin uusi ihminen. Täynnä onnellisuutta ja valmis vaikka menemään yökerhoon. Niin hyvä fiilis minulla oli, että tuskin Onnelakaan olisi sitä onnistunut latistamaan.

Soittelimme Vuokralaisen kanssa ja loppujen lopuksi päädyimme tapaamaan kahdeksan maissa. Tapaamispaikassamme oli tosin menossa yksityistilaisuus, joten päädyimme lopulta Sivukirjastoon. Päivitimme kuulumisemme yleisluontoisesti, mutta kun keskustelu ajautui ihmissuhteisiin pudotti Vuokralainen varsin suuren uutisen pöydälle. Hän on nimittäin muutama kuukausi sitten tavannut erittäin potentiaalisen miehen ja siinä keskustelun lomassa hän ensimmäistä kertaa itselleenkään sanoi tätä rakastavansa. On aivan mieletöntä kuinka onnelliseksi tuollainen uutinen voi toisenkin ihmisen tehdä. Yhdistettynä jo vallinneeseen olotilaani en osannut kuvitella miten ilta olisi siitä millään tasolla voinut enää paremmaksi muuttua, joten suuntasin jo hyvissä ajoin kotiin, sillä Vuokralaisella oli muutakin menoa vielä sovittuna samaiselle illalle.

Elämä vaan toisinaan on aika mahtavaa.

Hakuja

2010-09-26T08:08:00.002+03:00

Hauskinta sisältöä blogissani on historiallisesti ollut google-haut, joilla ihmiset tänne päätyvät, joten annetaan perinteiden mukaisesti puheenvuoro tänä vuonna blogiin saapuneille surffailijoille:

absolut torr kirvely
Sinänsä normaalia, mutta jos se liikaa kirvelee niin käy pesemässä saippualla kainalot. Älä missään nimessä käytä jos olet ajellut kainalokarvasi samana päivänä. Sitten se vasta kirveleekin.

kännipusu kertoa
Jos olet kännissä baarissa pussannut jotakuta, niin mielestäni tuollaisesta ei välttämättä tarvitse kertoa. Tieto lisää tuskaa ja jos se on ollut ihan puhtaasti täydellisen merkitön kännipusu, niin enemmän ongelmia siitä kertomisesta syntyy. Mutta jos aihe noin paljon mietityttää niin saattaisi olla ihan paikallaan avautua asiasta. Tärkeämpää olisi kuitenkin mielestäni itsetutkiskelu niistä syistä, jotka tuohon johtivat.

takaisin kallioon delfiini
Mielenkiintoista tässä on se, että tällä hakusanalla blogiin tänä vuonna tulleet kolme henkilöä ovat viettäneet aikaa sivustolla keskimäärin 9 minuuttia ja 52 sekuntia.

ukkonen lentokone
Lentokone muodostaa Faradayn häkin, joten pääsääntöisesti ukkonen ei aiheuta kovinkaan suurta uhkaa lentokoneelle. Ainakaan salamoita ei tarvitse pelätä, joskin ilmanpaineen vaihtelut saattavat aiheuttaa tavallista kovempaa turbulenssia ukkosrintaman läheisyydessä.

aikuisten juhlien järjestäminen
Pidä huolta, että tarjolla on kattava ruokatarjoilu. Juustonaksut, sipsit ja irtokarkit eivät ainoina ruokalajeina kuulu aikuisten juhliin. Aikuisten juhlista myös yleensä lähdetään jatkamaan jonnekin tai mennään suoraan kotiin, toisin kuin teinikotibileistä. Autoilijat on hyvä ottaa huomioon varaamalla myös alkoholittomia juomia. Aikuisena oletettavasti tunnet vieraita jo sen verran, että voit miettiä tarjoilun ja musiikin seuruen mukaan.

cannabis kallio
Jos olet epätoivoinen niin hengaile Exoduksessa Kaarlenkadulla. Siellä kuulemma liikkuu alan asiantuntijoita runsaamminkin määrin, joten ystävysty kotimaisen hampuusin kanssa tai riskeeraa ammattilaisilta hankitun budin kanssa. Ammattilaiset tosin saattavat jatkaa kukkaa hiuslakalla tai hasaa ties millä moottoröljyllä, joten en tässä yhteydessä voi suositella järjestäytyneen rikollisuuden tukemista, sillä kotikasvatettu hampuusiystävän kautta hankittu on yleisesti ottaen aina parempilaatuista ja halvempaa. Eikä tule sivussa tuettua mitään kansainvälisen huumekaupan lieveilmiöitä.

elokuvateatteri käsinojaton
Tennispalatsin ykkössalissa ja Kinopalatsissakin on jossain salissa ainakin viimeisellä rivillä ns. love seatit, jotka on jaoteltu kahden hengen käsinojattomiksi "pikkusohviksi".

handjob helsinki
En ole kokeillut, mutta isot pojat kertovat, että Kallion Thai-hieromapaikoissa tuo järjestyy.

hkl tarkastusmaksu
80€ ja kertalipun hinta.

siviilipukuiset tarkastajat
Jos metroon mennessä portaiden alapäässä odottaa vartija ja keskimmäinen liukuporras on poissa käytöstä, odottaa alhaalla lipuntarkastus. Siviilipukuiset tarkastajat esim. ratikoissa liikkuvat aina yhden vartijan kanssa, joten pidä niitä silmällä. Varsinaiset vartijat liikkuvat ratikoissa pareittain.

kaikki heppapelit
Nyt mulle tuli ihan oikeasti hieman huono omatunto, sillä osa täällä olevista jutuista ei ehkä sovi kaksitoistavuotiaille tytöille. Ainakin haun perusteella oletan että hakija kuului tähän demografiseen luokkaan.

lateral malleolus suomeksi
Kehräsluu. Se on se nilkan ulkosyrjällä oleva patti.

thomas analyysin kysymykset
Varsin simppeleitä. Sinulle annetaan kaksi sanaparia (esim. sosiaalinen - vetäytyvä) ja sinun pitää rastittaa janalta kohta, joka mielestäsi kuvaa sinua parhaiten. Ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia, tarkoituksena on vain kartoittaa, että minkälainen olet persoonana ja miten reagoit erilaisiin johtamistyyleihin ja tilanteisiin.

pseudokrapula
Olotila alkoholittoman illan jälkeen. Yleensä johtuu vähäisestä unesta ja mahdollisesti jostain typerästä asiasta, jonka eilen teki selvinpäin, mutta ilman lohdutusta siitä, että voisi laittaa sitä edes kännin piikkiin. Toisin kuin varsinainen krapula, ei aiheuta kenessäkään kohonnutta luovuutta tahi seksuaaliviettiä. Krapuloista yksi vittumaisimmista kun edeltävänä iltana ei välttämättä ollut edes hauskaa.

50 eurolla loppukuun ruoat
Sipulikeitto on erinomainen vaihtoehto. Voidan hätätapauksessa tehdä ilman valkoviiniä pelkkään lihaliemeen. Sipulit ovat puoli-ilmaisia ja lihaliemikuutioita saattaa löytyä jo valmiiksi. Annoshinta erittäin edullinen.

Perinteinen makaroonilaatikkokin on varsin kustannustehokasta. Koita etsiä vaikka vanhaksi menevää jauhelihaa, jonka saat 30% alennuksella.

Puurot ovat myös halpoja vaihtoehtoja ja toimivat esimerkiksi aamiaisena näppärästi.

aibhoun puhelin
Lienee jokin halpa kopio? Thaimaassa oli myytävänä ThaiPhone -tuotemerkillä puhelimia, jossa oli tuplaSIM-mahdollisuus ja analoginen televisiovastaanotin. Beat that, Apple! No, myönnettäköön että puhelimen kosketusnäyttö oli aivan kauhea kun vertaa alkuperäiseen, mutta ominiauuksia oli enemmän! Siksihän Nokiakin vissiin on parempi ja niillä menee niin hyvin.

alaston hierontapalvelu helsinki
Ei liene olemassa, mutta tässäpä idea jollekin yrittäjähenkiselle! Tosin Thai-paikoista saattaa saada lisämaksusta jo nyt. Valitettavasti en osaa tämän paremmin auttaa.

asiakkaan epäasiallinen käyttäytyminen
Opittu tapa. Nykyinen kulttuuri Suomessa palkitsee vittumaisen ja epäasiallisen asiakaskäyttäytymisen. Loppupeleissä vittumaiset asiakkaat, jotka jaksavat huutaa, niuhottaa, nillittää ja syyttää tarpeeksi yritystä, vaatia esimiehen esimiestä ja olla muutenkin äärimmäisen rasittavia saavat paremmat hyvitykset kuin ne, jotka suhtautuvat realistisen ymmärtävästi ja asiallisesti erilaisiin asiakaspalvelussa tapahtuneisiin virheisiin. Kiltit eivät saa juuri mitään kun taas vittumaiset ihmiset palkitaan paremmilla hyvityksillä. Maailmassa on virhe, mutta niin kauan kuin vittumaisia asiakkaita hyysätään, se vain ruokkii heidän vittumaisuuttaan.

chalkeia
Pieni kaupunki Lefkaksen saaren/niemimaan lähistöllä. Vannoutuneiden trävellereiden mielestä oletettavasti Pilalla.

darrassa panettaa
Tämä piti ottaa mukaan ihan vaan sen vuoksi, että jos joku rupeaa väittämään ettei krapulassa tee yhtään mieli. En ole yksin tämän oireen kanssa! Tosin olen jo ollut kuukausia ilman, joten olen ehkä jäävi vastaamaan tähän kroonisen panetuksen takia.

dom perignon on parhaimmillaan nautittuna
Riittävän ikääntyneenä ja ei ihan jääkaappikylmänä. Ikää tulisi olla vähintään kymmenen vuotta, mutta vuosikerrasta riippuen sitä voi säilöä useampiakin vuosikymmeniä. Lasina tulee käyttää ihan tavallista viinilasia, sillä hyvän samppanjan aromit eivät pääse oikeuksiinsa kapeasta ja suiposta samppanjalasista. Ja kuten kaikki tiedämme, laakea lasi on kaikkein hirvein nautinnontappaja samppanjalle, joskin amerikkalaistyylinen muutaman sadan lasin "champagne fountain" -pyramidi on varmasti ihan vaikuttava näky. Mutta pilaa hyvän skumpan.

dom perignon tallinnasta
Ihan oikeasti halvimpia paikkoja maailmassa dompan hankkimiseen on ruotsinlaivat. Parhaimmillaan niitä on saanut 79 eurolla muutama vuosi takaperin (esim. arvostettu vk '96). Nyt lienee satasen kieppeillä. Silti merkittävästi halvempi kuin Alkossa. Ulkomaisilla lentokentilläkin tuo "tax-free" -hinta on samaa luokkaa kuin Alkossa. Mutta en suosittele Tallinnasta hommaamista. Lautalta saa todennäköisesti edullisemmin.

duracraft paska
Ainakin vanhemmat duracraftin ilmastointilaitteet ovat meluisia ja tehottomia, eli paskoja. Mutta jos sisälämpötila on yli 30° niin en valita.

ensitreffit halaus
Fiiliksen mukaan. Omasta mielestäni olisi kumma, jos (onnistuneet) treffit eivät päättyisi edes halaukseen, mutta olen toisaalta niin fyysinen ihminen, että halaan vähän ketä sattuu kun sille päälle rupean. Jos olet epävarma, kokeile. Jos vastaanotto on lämmin, se kannatti. Jos ei, niin todennäköisesti jatkoa ei olisi muutenkaan juuri luvassa.

finnair hinnoittelupolitiikka
Hyvä kysymys! Finnairhan on profiloitunut turvalliseksim luotettavaksi ja ajallaan olevaksi yhtiöksi ja se on vissiin se juttu mistä pitäisi maksaa. Esimerkiksi Amsterdamiin KLM lentää Helsingistä keskimäärin 50€ halvemmalla ja lentoon sisältyy myös alkoholi, kevyt välipala ja muutenkin ihan vastaava palvelu kuin mitä Finnairilla oli aikanaan. Nykyäänhän euroopan sisäisillä lennoilla ruoka ja juomat ovat maksullisia (kuten Ryanairilla), mutta hinnoittelu on edelleen premium-yhtiön hinnoittelua. Matkustaja ei tällä haavaa vaan saa juurikaan hyötyjä muihin merkittäviin yhtiöihin nähden. Jos enemmistöomistajan merkittävä edustaja (eduskunta) on vaihtanut ensisijaiseksi lentoyhtiöksi Air Balticiin Euroopan liikenteessä, kertonee sekin jotain ko. yhtiöstä. En voi suositella, mutta Aasian liikenne sentään hoituu kätevästi ilman välilaskuja. Ja premium-yhtön hinnoittelua harjoittavalta yhtiöltä on hieman typerää, että firmassa ei edes tunneta käsitettä "first class".

fresita prosenttei
Fresitas on niinku jotain kaheksa prossaa, tiätsä?

haluaisin ymmärtää paremmin intiaa
Matkusta sinne. Ihan oikeasti. Muutamassa kuukaudessa saat ehkä pintaraapaisun tuosta valtavasta maasta. Lukaise aluksi vaikka Shantaram. Vaikka se onkin suureksi osaksi fiktiota, kuvaa se omalla tavallaan mielestäni varsin realistisesti ja elävästi Intiaa.

harkinta-aikana saa pettää
Jos olette tauolla, niin tuo on mielestäni ihan OK kunhan ehkäisystä huolehditaan ja käydään testeissä ennen suhteen jatkamista. Jos tuo harkinta-aika on taas suhteen alussa, on tilanne monimutkaisempi. Älä tee mitään, mitä et haluaisi toisen tekevän.

helppo lammaspaisti paistopussissa
Osta paisti, (sulata jääkaapissa), poista ylimääräinen rasva, töki täyteen reikiä ja tunge halkaistuja ja suolassa pyöräytettyjä valkosipulinkynsiä reikiin. Marinoi vahvalla kahvilla ja vaikka pizzamaustepussilla yön yli. Paista paistopussissa mahdollisimman miedolla lämmöllä mahdollisimman pitkään, kunnes paisti on valmis. Tee pussissa olevasta liemestä kastike lisäämällä kermaa ja minttua. Nauti.

ihmissuhdeblogi mies
On aina hauskaa kun joku oikeasti löytää jotain etsimäänsä. :)

itse tekoinen viina
Tislaa mäskiä. Laimenna loppu tuote kraana vedellä siten, että se ei ole enää palo arkaa. Sitten lisää vielä hieman väki juomaa niin olet saavuttanut itse tekoisen viinan.

jos luottamusta toiseen ihmiseen on loukattu, niin miten sen saa takaisin???
Ihastuttavat kolme kysymysmerkkiä kertonevat googlelle, että nyt on tosi kyseessä. Mutta luottamuksen saa takaisin ainoastaan pitkällä aikavälillä toimimalla siten, että toinen saa rakennettua luottamuksen uudelleen. Eli älä tee enää mitään vastaavaa uudestaan ja silloinkaan ei ole mitään takeita onnistumisesta. Luottamus on vähän kuin kunnioitus tai neitsyys: kun sen kerran menettää, sitä on erittäin vaikeaa saada takaisin.

kebabit kalliossa
Tässä on oikeasti huutava vääryys! Kalliosta ei saa hyvää kebabia. :(

kuolleen kissan säilytys
Ensimmäinen haku, jolle oikeasti repesin ääneen. Pakastaminen toiminee hätävararatkaisuna, mutta suosittelen eläimen täyttämistä ammattilaisen toimesta.

lammaspaistin tähteet
Elämäni paras pyttipannu. Ei muuta sanottavaa.

metronidatsoli viihdekäyttö
Ihan vitun kova antibiootti! Aiheuttaa antabusreaktion, eli ei suositella ainakaan alkoholin kanssa. Ei merkitäviä haluttuja sivuvaikutuksia. Emme suosittele.

mihin laittaa fisuu
Pakkaseen. Sen jälkeen vaihtoehtoisesti joko shottilasiin tai suoraan suuhun.

mikä tekosyyksi juomattomuudelle
Antibioottikuuri lienee vähiten kysymyksiä herättävä. Kovimmille pelimimmeille raskaus on hyvä tekosyy - herättää ainakin kummastelua ja jänniä reaktioita. Lisäksi kuukauden päästä voi sepittää keskenmenotarinan, joten saa vielä sympatiaakin! Myös huono olo, väsymys, aikainen työvuoro tai auto ovat ihan päteviä. Mutta antibioottikuuri on vaikein varmistaa ja siitä ei periaatteessa ole soveliasta kysellä sen enempää. Sepitä silti jokin normaali ja uskottava tulehdustarina päähäsi valmiiksi.

mitäon mahtava seksi
Usko huviksesi, jos se sattuu kohdallesi niin tunnistat sen kyllä.

nukkumaanmenoaika yhdyssana ?
Kyllä. Nukkumaanmenoaika on yhdyssana. Jos sanot sen yhtenä sanana niin mitä todennäköisimmin se myös kirjoitetaan yhtenä sanana.

onko suuseksi pettämistä
Jos partnerisi harrastaisi suuseksiä jonkun toisen kanssa, kokisitko että sinua olisi petetty? Itselleen pystyy aina selittelemään asioita, mutta ihan oikeasti jos kyseessä on tapahtuma, jota et sallisi toiselle ei sinunkaan pitäisi tehdä sitä. Suhteessa voidaan sopia pettämisen rajoista, mutta pääsääntöisesti ihmiset tuppaavat laskemaan suuseksinkin pettämiseksi.

pitäisi ollaa essee kirjoitettuna huomiseksi
Osanottoni. Voin kuitenkin paljastaa, että olla-verbi kirjoitetaan yhdellä aalla. Toivottavasti essee kirjoitti itsensä sillä aikaa kun erehdyit luulemaan googlea facebookin statusviestikentäksi.

poronkäristys sörnäinen ravintola
Fleminginkadulla on Cella, josta saa ainakin poronkäristystä. Ei nyt heti tule muita mieleen.

puolalaiset naiset sängyssä
Kokemusta ei ole kuin yhdestä, joten en voi sen laajemmin ottaa kantaa. Mutta tuon yhden perusteella en voi muuta kuin suositella. Riippuu tosin kovasti henkilökemioista, joten ei voi yleistää. Ihmisiä me kaikki kuitenkin ollaan.

saako halata intiassa
Kannattaa välttää julkisia hellyydenosoituksia, mutta miesten välinen ei-homoseksuaalinen fyysinen läheisyys (koskettelu&halailu) on täysin normaalia. Mutta siis vain ei-seksuaalisessa mielessä. Länsimaisesta henkilöstä tosin koko maa näyttää tuon edellämainitun takia homoparatiisilta, vaikka yleinen asenne homoja kohtaan ei niin salliva olekaan. Katso miten paikalliset tekevät ja toimi samalla tavalla.

sinkun lomaohjelmaa
Tänä viikonloppuna olen enimmäkseen istunut sisällä mukavissa vaatteissa, tuijottanut How I Met Your Motheria ja juonut olutta. Oh yeah!

takaiain kallioon/takaiin kallioon/takaiisin kallioon/takaisim kallioon/takaisin kalliion/takaisin kalliionn/takaisin kallionn/takaisin kallioob/takaisin kallioon'/takaisin kallioonn/takaisin kallioono/takaisn kallioon
Takaisin Kallioon.

veuve clicquot, miten lausutaan
Pyydä "vööv klikoota" niin eiköhän ne sitä tuo. Perusmuodossaan jokseenkin kuin vööv klikoo.

Everything happens for a reason

2010-09-25T12:36:00.002+03:00

Reilut pari viikkoa myöhemmin en ole oikeastaan uhrannut edes ajatustakaan Kommunikaatiorajoitteiselle. Työt miellyttävät ja Amsterdamissa oli erittäin mukavaa. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa siis.

Paitsi pari iltaa sitten kun olin itsekseni nauttimassa alkusyksyn synkästä, mutta vielä siedettävän lämpimästä iltatunnelmasta ikkunastani avautuvassa puistossa. Tapasin nimittäin pari hippiä ja jäimme siihen jotain kautta sitten juttelemaan kaikenlaisia. Vaihdoimme vain etunimiä ja juttelimme syvällisiä ja koska he jo olivat vastakkaisen sukupuolen edustajina jo paikalla yhdessä, en viitsinyt mitään sen kummempia yritellä. Ja neito asuu toisessa kaupungissakin, joten hommassa ei olisi ollut mitään mieltä kuitenkaan. Act like an asshole, get laid, move on. Ei ole ihan mun tyylistäni, mutta sitävastoin istuimme ja juttelimme sellaisessa välittömässä tunnelmassa. Luonnollisesti kylmät kädet olisivat tarjonneet täydellisen mahdollisuuden puhdasoppiseen kinoeskalaatioon, mutta edellämainituista syistä asia jäi vain kaverilliseen käsien lämmittämiseen omalta osaltani (tosin ennen kuin livahdin kotiin nukkumaan talutin hänet lopuksi vielä käsikynkässä Kustaankadun ja Castréninkadun kulmaan. Jatkoivat siitä sitten Exodukseen tai keskustaan). Seuraavana päivänä kuitenkin mietin asiaa uudemman kerran ja totesin, että tuskinpa siitä haittaakaan olisi jos katsoisin löytyykö neiti facebookista tiedossa olevin kriteerein (ulkonäkö, kotikunta ja etunimi). Löysin yhden potentiaalisen ja lähetin hänelle asiallisen "mahdettinkohan me tavata eilen Kalliossa?" -viestin. Kävi ilmi, että kyseessä on eri henkilö, mutta siitä alkoi varsin monipuolinen ja mielenkiintoinen viestittely Facebookissa. Ja neiti on mahdollisesti muuttamassa vuodenvaihteessa Helsinkiin, joten mistäs sitä tietää josko tuon edeltävän kohtaamisen tosiasiallisena tarkoituksena olisikin ollut hänen tapaamisensa. :D Mutta koska pidän tuollaisista kohtalaisen absurdeista tilanteista ja tapaamisista, niin katsotaan josko tuosta kehkeytyisi vaikka ihan tosielämässäkin tapaaminen. Tässä vaiheessa vielä kohtalaisen harmitonta ja piristävää pientä flirttiä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut eteen mitään todellista killeriä, minkä takia olisi parasta vain jättää asia sikseen. Yritänhän minä metron liukuportaissakin luoda katsekontaktia ohi lipuviin ihmisiin ja hymyillä jos katseet kohtaavat. Ei siitä kuitenkaan haittaa ole kenellekään.

Äh

2010-09-08T21:05:00.002+03:00

Varasin sitten ensi viikolle lentoliput damiin. Keskiviikosta maanantaihin.

Ja tosiaan, mitä ystäviin tulee niin hän, jonka luokse sinne menen on se ainoa, joka ei ole yli kymmenen vuoden aktiivisen kanssakäymisen aikana ikinä pyörtänyt sanaansa. Jos jotain sovitaan niin se pidetään.

Kaakkois-Aasiassakin reissasimme yhdessä puolisentoista kuukautta 24/7 -meiningillä ja silloinkaan emme ehtineet tylsistyä toistemme seuraan. Harvan naisen kanssa onnistuisi sama.

Olisi oikeasti mahtavaa, jos minulla olisi paska fiilis ja sen takia lähtisin tuonne, mutta motivaatio kumpuaa enemmänkin kaikesta positiivisesta. On kiva lähteä taas pitkästä aikaa reissuun (pari kuukautta sitten tehty Riianmatka kun ei kovin ulkomailta tuntunut ja onhan Suomeen paluustanikin jo ... viitisen kuukautta!) ja hyvän ystävän näkeminen on myös positiivista. Miehisissä mökkiviikonlopuissa kipeän eron jälkeen on myös se oma fiiliksensä, mutta tällä hetkellä täytyy todeta, että olen äärimmäisen tyytyväinen elämääni.

Ja mitäpä tämä elämä muuta juuri olisikaan kuin sitä, että aamulla herätessä ja illalla nukkumaan mennessä on hyvä fiilis kaikesta?

Fiksu tyttö

2010-09-07T18:57:00.002+03:00

Kauan odotettu vastaus saapui. :)

Mitään uutta tai odottamatonta ei varsinaisesti vastaus tuonut, pahoittelut vastaamattomuudesta, selityksen kiireestä (asiallisesti anteeksipyytävin saatesanoin), sairaudesta ja maininnan etäsuhteiden vaikeudesta. (Oli kesällä päättänyt yhden kaukosuhteen eikä halua enää siihen härdelliin mukaan). Sinänsä asiallinen viesti ja esimerkillistä toimintaa hänen puoleltaan, vaikkakin aika myöhään. Kohtelias kiitos, mutta ei kiitos.

Tuli huomattavasti parempi mieli kun tietää, että ollaan edes puheväleissä, vaikkei mitään romanttista suhdetta alkaisi virittelemäänkään.

Vaikka se oikeasti jäi kaivelemaan, että jos syy on oikeasti vain ja ainoastaan tuo välimatka, niin sitten ihan mielelläni pitäisin hänet kuitenkin jollain tavalla mukana elämässäni, olkoonkin sitten vaikka kaverina. Siitä kun ei pääse mihinkään, että meillä synkkaa varsin hyvin ainakin henkisellä tasolla.

Tietysti itse epäilen, että syy ei ole yksinomaan tuossa välimatkassa vaan tähän liittyy jotain muutakin. Annetuilla perusteilla kun ei nyt viitsi vielä välejä katkaista vaan mieluummin tapaa joskus myöhemmin kun duunin tai muun puolesta asuinseuduillaan liikkuu. En halua olla mikään stressin tai ahdistuksen aihe, mutta jos homma on vain välimatkasta kiinni kuten hän sanoi, niin ei pitäisi olla mitään estettä jälleennäkemiselle. Sitten kun ihan oikeasti satun samassa kaupungissa olemaan. :)

En elättele mitään erityisiä toiveita, mutta uskon että tulisimme hyvin toimeen pelkkinä kavereinakin. Noin hyviä tyyppejä kun ei todellakaan tule joka päivä vastaan niin niistä harvoista löydetyistä pitäisi sitten kernaasti kiinni.

Pelailusta

2010-09-05T08:39:00.002+03:00

Parin edellisen postauksen kommenteissa tuota jo sivuttiinkin, mutta tekee vieläkin mieli avautua lisää. Minua nimittäin oikeasti vituttaa teeskentely ihmissuhteissa ja etenkin se, että suhde nykynormien mukaan pitäisi aloittaa sellaisella käytöksellä.

Ymmärrän hyvin, että jos haetaan vain yhden illan seksiseuraa, on molemmin puolin mukavaa "pelailla pelejä" siten, että molemmat pelaajat ovat kartalla siitä mitä tapahtuu. Kyllähän baarissa katseiden vaihtaminen, kontaktin ottaminen, pinnallinen jutustelu ja flirttailu varmasti kivaa on. Ei kai ihmiset muuten sitä tekisi? Tähän tietysti kuuluu erilaisia strategioita ja lähestymistapoja ja asian tiimoilta (miehille) annettava koulutus on miljoonabisnestä. Naisille ei vissiin mitään iskemiskursseja ole? Flirttikoulua löytyy, mutta sekin on pohjimmiltaan ideologialtaan "harmitonta mukavaa pikku kivaa päivää piristämään, jonka ei kuitenkaan ole tarkoitus johtaa mihinkään". Onko tosiaan niin että tänä tasa-arvon kulta-aikana naiset pystyvät poimimaan rusinat pullasta ja ulkoistamaan seuran haun miessukupuolelle, itsensä ollessa enemmänkin vain päättävässä asemassa siinä, keitä otetaan jatkoon ja ketkä pudotetaan pois (ei sinällään, uusimmassa Cityssähän noita oli tilastoitu ja pelkkää seksiseuraa etsiviä oli ravintoloissa oli viisinkertainen määrä miehiä).

No, pelin henki nyt on vaan muodostunut tuollaiseksi - korostetusti tietysti ravintolaympäristössä - joten siitä ei nyt sen enempää. Tuossa yhteydessä minusta ei siinä ole mitään paheksuttavaa, mutta siinä vaiheessa kun tuota pääosin yöelämän tarpeita palvelemaan muodostunutta rituaalia ruvetaan hilaamaan tosielämän puolelle, mennään mielestäni metsään ja kovaa.

Hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka tuota "kolmen päivän sääntöä". Että pitäisi odottaa kolme päivää ennen seuraavaa yhteydenottoa, ettei vaan vahingossakaan vaikuttaisi liian innostuneelta. Toinenhan vielä luulee että olet takertuvainen ja omistushaluinen, vaikka omasta mielestäsi kaverisuhteiden paneminen järkevissä rajoissa parisuhteen edelle olisikin elinehto hyvälle parisuhteelle. Tai vaikka tosielämässä antaisitkin ensimmäisestä päivästä asti täyden luottamuksen ja vapauden toiselle, kyseenalaistaen sen vain jos aihetta ilmenee? No onhan se parempi päätellä tuollaiset asiat siitä, miten nopeasti tai innokkaasti ottaa yhteyttä.

Myös tietynlainen ritarillisuus, joka tässä yhteydessä ei nyt tarkoita lohikäärmeen tappamista, vaan yleisesti sitä, että mies tekisi jotain pelkästään naisen vuoksi, on pahasta. Yltiöromantikko tietysti voisi olla iloinen siitä, että mies ajaa neljä tuntia viettääkseen yön hänen kanssaan, mutta baariympäristössä kaikille lienee tuttua liikaa yrittäminen. Joten eiköhän rankata tuokin huonoksi ominaisuudeksi. Ei kuulu näihin peleihin tuollainen asialle omistautuminen.

Ja eihän nyt tunteistaan sovi suoraan puhua. Hui saatana. Onhan se ravintolassakin kovin tyylitöntä edes mainita seksuaalinen kanssakäyminen vaikka molemmat siihen tähtäisivätkin ja se muuten on tehty selväksi. Toisaalla sitten taas valitetaan kun suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. No jos se nyt on vittu kiellettyä leimaantumisen ja kariutumisen uhalla suhteen alkuvaiheessa niin ei kai sitä nyt rupea toimivaa ja palkittua käytöstä muuttamaan.

Mitä kaikkea se kehittyvässä suhteessa tappaisi, että oltaisiin positiivisissa asioissa 100% rehellisiä? Että jos tekee mieli soittaa tai tekstata, niin antaa palaa. Että jos tuntuu, että toinen on todella hieno ihminen ja että häneen haluaisi todella tutustua niin sanoisi sen myös sille toiselle.

Vertaistukea

2010-09-04T19:09:00.005+03:00

On kieltämättä koomista, kuinka oikeassa Ilman naista usein onkaan.

(klikkaamalla isommaksi)

Jep jep

2010-09-04T11:36:00.002+03:00

Ei nyt sillä, että laskisin, mutta en ole kuullut hänestä viikkoon. Viime sunnuntaina yksi sinänsä asiasisällötön viesti, joka kuitenkin sisälsi yhden retorisen ja yhden sinänsä validin, mutta irrelevantin kysymyksen. Eli ei mitenkään poikkeuksellista (joskin hieman paheksuttavaa), ettei tuohon nyt mitään vastaisi. Toissapäivänä laitoin tekstarilla suoran kysymyksen hänen ensi viikon torstaista - ei vastausta. Yeah, got the hint. Toisinaan kun vastaamattomuus kertoo enemmän kuin mikään mahdollinen vastaus.

Tosin piti kuitenkin laittaa hänelle vielä raamatullinen kysymys kolmannesta kerrasta. Tuon enempää asiaa tarkentamatta tahi muutakaan siihen runoilematta. Mutta jos tähänkään ei tule vastausta, ei voi olla edes kovin surullinen. Koska molemminpuoleinen kommunikaatio on kuitenkin kohtalaisen tärkeää ja vaikka se kasvokkain toimisikin, on myös tämä muissa yhteydenpitovälinessä käytävä kanssakäyminen aika suuri edellytys minkäänlaiselle suhdanneviritelmälle. Etenkin kun asuu eri kaupungeissa.

Mutta eipä sinänsä, nykyisessä duunissa viihdyn sitäkin paremmin ja jo pelkästään se tuo elämään riittävästi sisältöä. Voihan sitä vapaa-ajan onnea hakea sitten vaikka pullon pohjalta.

On muuten kiva, että on tällainen kanava avautumisille. Sellaisia hetkiä kun kaapin päälle jäädytetyt viinipullotkin lähinnä vain muistuttavat menetetyistä ihmisistä ei kuitenkaan tulisi ehkä facebookkiin päivitettyä.

Chateau D'Yquem '98 - Aikanaan läheinen ystävä, ei pitänyt sanaansa yhdessä melko isossa asiassa, hiipunut sittemmin.
Niepoort Colheita '86 - Puolalainen
Rauzan-Segla '99 - Kaveruuden ja ystävyyden rajamailla, mutta ei osoittautunut luotettavaksi.

Omaa pikkusieluisuutta varmasti osaksi myös noissa, mutta oikeasti jos haluaa olla välittömässä lähipiirissäni niin yksi perusedellytys on, että jos jotain sanotaan niin se pidetään.

Natten tillsammans

2010-08-28T19:43:00.003+03:00

Ajelin eilen töiden jälkeen hänen luoksensa. Puhuimme ensimmäistä kertaa puhelimessa kun etsin hänen asuintaloaan. Soitettuani ovikelloa hän avasi ja halasimme. Ennen kuin olimme vaihtaneet sanaakaan olimme jo ehtineet suudellakin jälleennäkemisen kunniaksi.

(mitenköhän hän olisi suhtautunut jos olisi tiennyt, että ajelin yhteensä neljä tuntia sinne ja takaisin ainoastaan nähdäkseni hänet?)

Siirryimme sisälle ja pääsin seuraamaan kun hän viimeistelee laittautumistaan (erittäin kevyt ja luonnollinen meikki - toimii). Illan suunnitelmaksi olimme valinneet niinkin arkisen aktiviteetin kuin ruuanlaiton ja kotona istuskelun. Carbonaraa sekä jälkiruuaksi ylijäämävalkuaisista valmistettua marenkia, vanijilajäätelöä, pakastevadelmia sekä itse tehtyä kinuskikastiketta (ei lisäaineita - pakko olla terveellistä!). Ruuanlaittoa ryydittämään roudasin Ripassoa. (pisteitä: piti yhdestä lempipunkustani, arvosti pekonia).

Juttelimme annoksemme kylmiksi, vaihdoimme katseita ja ajatuksia. Väsyimme ruuan jälkeen, joten siirryimme sohvalle. Aikamme mitteitämme heitelleenä siirryimme yhdessä makuuhuoneen puolelle, mutta sielläkin vain juttelimme itsemme uneen, muutaman suudelman vaihtaen.

Aamulla makoilimme reilun tunnin verran sängyllä jutellen, suudellen ja hellästi koskettaen. Erkanimme aamukahvin jälkeen kun molempien piti lähteä tahoillensa. Emme tosin ovella meinanneet päästää toisistamme irti.

Ajatus hänestä tuo kylmiä väreitä pintaan ja saa suun hymyyn. Kaipa tällaisia tulee keskimäärin kolmen vuoden välein vastaan. :)

Tutkivaa journalismia

2010-08-26T22:43:00.002+03:00

Jottei tämä mene ihan pelkäksi lässytykseksi, niin mainittakoon että jos joku onneton kanssaihminen erehtyi pitämään televisiota auki Subin taajuudella tänään kymmenen ja yhdentoista välillä, niin hän onnistui katsomaan ennen ja jälkeen joka ikisen mainoskatkon kaksi ja puoli minuuttia kehotuksia lähettää euron hintaisia tekstareita äänestääkseen ihmisiä, jotka taloon jää.

Ja siis tunnin ohjelmassahan tuo tekee kolme mainoskatkoa, eli yhteensä 15 minuuttia monotonista "anna äänesi hänelle, tekstaa sinnejatänne tai soita tähänjatähän" -aivopesua. Tunnin ohjelmassa. Jossa on vielä lisäksi mainoksiakin.

Olisi kiinnostava nähdä, että paljonko ohjelma-ajasta on käytetty itse ohjelmaan, paljonko mainoksiin ja paljonko tuohon äänestyspuffaamiseen.

Tietyllä tavalla se, että neljäsosa ajasta ja vieläkin suurempi osa ohjelmasta käytetään rahankeruuseen tuo mieleen orwellimaisia vivahteita. Tosin kahden minuutin viha on jatkojalostettu kahden ja puolen minuutin vihaksi sekä kerrottu kuudella ihan vaan varmuuden vuoksi.

Tämän takia minä imuroin kaiken katsomisen arvoisen netistä. Ilman mainoksia. Ja tuolla toistolla tuottajat pitivät huolen siitä, että tuo ei todellakaan pääse sille listalle.

Ei pelailua

2010-08-26T21:30:00.003+03:00

Minä niin lupasin itselleni, etten sortuisi pelailemaan mitään pelejä ihmissuhteissa ja harkitsisi siirtojani tarkasti vaan antaisin vain mennä. Mutta eikös sellainen valkoinen valhe, että on työkeikalla hänen asuinkaupungissaan ole ihan hyväksyttävää? Sillä olisihan se vähän epäilyttävää, että ajaa pari tuntia vain nähdäkseen toista ennalta määrittelemättömän ajan... Mutta kun nyt vaan tuntuu siltä... :)

edit: tai siis enhän minä ole koskaan sanonut, että olisin siellä työreissulla huomenna, mutta viestinnästäni saattaa helposti saada sellaisen kuvan. Kun kuitenkin työni puolesta sinne matkustelen toisinaan...

It's still on

2010-08-26T13:17:00.000+03:00

Hetkittäinen epätoivo ja yltiömielinen pessimistisyys saa jäädä ainakin toviksi. Radiohiljaisuus on rikottu. :)

Tik-tak

2010-08-24T22:18:00.002+03:00

Juu, jos toisella on tänään ollut harkkatyön dedis ja illalla muuta menoa niin on kai ihan ymmärrettävää, ettei ole kuullut toisesta päivään-pariin... Mutta ei ihan kuitenkaan vielä tohdi uuttakaan viestiä laittaa. Vaikka sade kuinka hakkaisi pimeydestä ruutuikkunaan ja vaikka kuinka sohvalla olisi tilaa toisellekin ja kaapissa tuikkuja odottamassa tilaisuuttaan.

Äh. Miksi tämän syksyn pitää alkaa jo nyt?

En haluaisi olla näin malttamaton. En haluaisi tunnustaa, että odotan joka ikinen minuutti kilahdusta puhelimessani, joka viestisi uudesta kirjoituksesta facebookissa. En haluaisi, että joka kerran kun näin käy ja viesti ei olekaan häneltä, rinnassa vihlaisee kun päässä käy ajatus jos ei se sittenkään.

Haluaisin istua alas ja jutella. Ehkä istua vastakkain. Sillä tavalla että voisi pitää käsistä kiinni. Haluaisin kuulla hänen ajatuksistaan, harrastuksistaan, suunnitelmistaan. Siten että voisi sopivan tilaisuuden tullen nojata eteenpäin ja koskettaa huulilla. Vetää toista lähemmäksi. Olla kahdestaan, kaikessa rauhassa. Tutustua.

Sillä edelleen: minä todella haluaisin ottaa selvää voisiko tästä tulla jotain. Siinä ei parin tunnin välimatkakaan olisi itselleni esteenä.

Siirappivaroitus

2010-08-22T22:44:00.002+03:00

Okei. Tämä saattaa mennä kohta niin nössöksi pehmolössötykseksi että pitäisi varmaankin lopettaa kirjoittelu heti alkuunsa. Mutta kun sille vaan ei mahda mitään, että niinkin pieni asia kuin että hän laittaa kaveripyynnön facebookissa tuntuu kihelmöivän jännittävältä. Ja miten aina jonkin viestimen päästäessä ääntä sydän hypähtää ja odotus kiirii sormenpäihin asti.

Ja miten pelkkä kuvansa näkeminen vetäisee suupielet hymyyn. Ja miten sitä voikin vain sulkea silmänsä ja miltei tuntea toisen kosketuksen.

Kappas, häneltä tulikin juuri vastaus viestiini... :)

Kolahti

2010-08-21T14:12:00.003+03:00

Hyvät asiat tapahtuvat kun niitä vähiten odottaa ja muita kliseitä tähän alkuun. Mutta niin. Olin itselleni entuudestaan likipitäen tuntemattoman seurueen kanssa mökkeilemässä ja heti saavuttuani huomasin mökin terassin nurkkapöydässä istuvan naisihmisen. Vaihdoimme katseita useampaankin otteeseen ja pikkuhiljaa hivutin itseni samaan pöytään neidin kanssa. Tapahtui harvinainen ilmiö, eli olin oikeasti hauska likimain koko seurueen mielestä ja fiilis oli varsin korkealla. Ripassoa, omenatupakkaa vesipiipusta, kitaramusiikkia, grillausta, saunaa, järviuintia. Sekä tietenkin juttelua hyvässä seurassa ja mukanani tuoman viltin alla koskettavat polvet, jotka alkoivat illan tummuessa painautumaan toisiaan vasten koko reiden mitalta ja joita sormien pienet huomaamattomat kosketukset säestivät. Nauroimme, keskustelimme, tutustuimme. Vaihdoimme ajatuksia myöhään yöhön ja lopulta ilta päättyi siihen, että olimme viimeiset henkilöt valveilla, seisomassa pimeässä usvan peittämän järven rannalla, sylikkäin katselemassa tähtiä ja vaihtamassa ensimmäiset suudelmamme. Taisimme seistä siinä toisissamme kiinni miltei tunnin verran ennen kuin päätimme, että olisi hyvä mennä nukkumaan koska minunkin piti lähteä jo aamutuimaan ajamaan takaisin Helsinkiin.

Mökki oli tietoisesti ylibuukattu, joten sovelsimme tahoillamme itsellemme nukkuma-alustat alakerran lattialle, takan eteen. Asetimme ne vierekkäin, suutelimme hyvänyönsuudelmat salaa muilta ja asetuimme nukkumaan vierekkäin. Hänen kasvoilleen levisi mielihyvää viestivä hymy jokaisesta kosketuksesta ja jokaisesta suudelmasta, jonka kädellensä tahi päähänsä laskin. Nukahdimme käsikkäin ja ainakin oma uneni oli onnensekaista ja katkonaista pätkää, joka tuntui soljuvan mielikuvasta toiseen. Katsoin hänen kasvojensa siluettia, tunsin hänen hengityksensä kasvoillani ja ajattelin, etten ole koskaan tuntenut yhtä nopeasti mitään vastaavaa kehenkään.

Nukuin ne kolme ja puoli tuntia hajanaista unta, mutta herätyskellon soidessa olin onnellisempi kuin aikoihin ja tunsin kuin olisin levännyt koko yön. Muun paperin puutteessa kirjoitin käyntikorttini taakse hyvän huomenen toivotukset, harmitteluni ennenaikaisesta lähdöstäni sekä muutaman kauniin lauseen. Hiivin vierellensä, herätin hänet pinnallisesti unestaan suudelmalla ja annoin vierellensä korttini terveisineen sekä aamiaisomenan hänen aamuaan varten. Toivotin hänelle kauniita unia ennen lähtöäni ja hän vaipui takaisin uneensa. Olisin voinut jäädä katselemaan kun hän nukkuu vaikka tunniksi.

Mielenkiintoista tässä on se, että tapahtumasarja on kovin lähellä sitä, mikä Puolalaisen kanssa aikanaan kävi. Tosin ehkä jopa hieman voimakkaampana. Mahtaisiko olla seurausta siitä, että ainakaan eilisen perusteella ei käynyt ilmi että kyseinen naisihminen seurustelisi - toisin kuin Puolalaisen kanssa.

Haluaisin oikeasti katsoa että mihin tämä johtaa. Koska tunne on yllättävän vahva. Todella odottamaton. Musertavan voimakas.

Sirus

2010-08-18T11:33:00.002+03:00

En muista olenko aiemmin hehkuttanut Sirus-nimistä miesten vaateliikettä, mutta tästä kuitenkin tulee. Konsepti on harvinaisen yksinkertainen: myydään tyylikkäitä, monesti hieman army-vivahteisia vaatekappaleita miehille. Paikan omistaja tekee vaatteet itse Suomessa, eli joutsenlippua löytyy ja vaatteet ovat räätälöitävissä juuri kunkin asiakkaan tarpeisiin ilman erillistä lisämaksua. Yleensä pienissä sarjoissa on perusmalli ja siihen lisäksi muutama uniikkikappale erikoisvärjäyksellä tai -kuvioinnilla.

Räätälimestari pyörii itse myymälässä ja osaa suositella erinomaisesti asiakkaan tyylin mukaisia vaatekappaleita ja tarjoutuu auliisti tekemään pieniä muutoksia mitoituksiin ilman erillistä maksua. Eli jos takki on muuten hyvä, mutta sitä voisi kaventaa vyötärön kohdalta, onnistuvat muutokset varsin näppärästi. Lisäksi kun vaatteiden ulkomuoto puhuttelee itseäni kovasti on tuonne vaikea olla kantamatta eurojaan. Tosin palvelu ja tuotteiden uniikkius näkyy tietysti myös hinnoissa, jotka hieman rajoittavat yltiömääräistä asiointia. Mutta jos jotain vaateliikettä pitäisi Helsingissä suositella, olisi tämä se.

Sirus oli pitkään Aikatalossa hieman kätköissä, mutta myymälä löytyy nykyään Kampin keskuksesta (linkin takana mm. kuva myymälästä) ja Siruksen omat sivut avautuvat toukokuun aikana kuten linkin takaa voi todeta.

Upea ukkonen

2010-08-08T22:56:00.002+03:00

Kannatti nyhvätä sisällä! Valot pois, hieman punkkua lasiin ja päästetään maailmanloppu valloilleen. Näitä lisää. :)

Solitude, dude!

2010-08-08T19:08:00.003+03:00

Miksi viihdyn niin hyvin yksin? Jokseenkin olen tämänkin viikonlopun viettänyt neljän seinän sisällä ilman sen kummempia kontakteja ulkomaailmaan. Tai kävinhän minä perjantaina koeajamassa Audi TT:n ja otin kaverin mukaan ajelulle (kyllä, auton saa hyppäämään Porkkalantiellä kokonaan ilmaan). Kierähdimme sitten vielä hänen kavereidensa luona Hertsikassa eräissä kotibileissä (illanistujaisiahan nuo nykyään taitavat olla), joista en tuntenut oikeastaan ketään.

En ole varmaankaan missään elämäni vaiheessa onnistunut keräämään ympärilleen sellaista kaveriporukkaa, jolla oltaisiin aina menossa jonnekin. Ei voi siis edes syyttää sitä, että muut olisivat pariutuneet tahi vakiintuneet muutoin. Harvoin kuitenkaan löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olisi niin monella tasolla samalla viivalla, että siitä kehkeytyisi jotain sen kestävämpää. Toisaalta ne, joista niin voin sanoa, asuvat jossain kaukana. Toisissa kaupungeissa, toisissa maissa.

Lapsuudenaikaiset ystävät jäivät suurilta osin siinä vaiheessa kun lähdin kuusitoistavuotiaana Helsinkiin ja muut jäivät sinne tai muuttivat muualle. Lukioaikaiset ystävät asuvat hekin toisaalla eikä heihinkään tule pidettyä riittävästi yhteyttä. Intistä ei juuri kavereita/ystäviä jäänyt paria lukuunottamatta - hekin toisilla paikkakunnilla. Entisten työkavereiden kanssa tuli silloin aikanaan hääräiltyä jotain virka-aikojen ulkopuolellakin, mutta suoraan sanottuna en heistäkään löytänyt mitään suuria sielunkumppaneita. Ulkomaille jäi monta orastavaa ystävyyttä ja pari ystäväksi ehtinyttäkin.

Yläasteikäisenä yksinäisyys oli vastentahtoista, mutta muutti ehkä asennettani jollain tavalla. Yksinäisyydestä täytyi tehdä voimavara. Sulkea mielestään sosiaalinen kanssakäyminen, kaverisuhteet, kateus muita (kaverillisia) kohtaan ja hyväksyä teini-ikäisen dramaattisuudella se tosiasia, että minulla ei välttämättä ole suurimman väestönosan kanssa mitään yhteistä. Jossain vaiheessa opin nauttimaan yksinäisyydestä ja toimettomuudesta. Ikään kuin vastareaktiona kaikelle sosiaaliselle toiminnalle.

Nykyisin luovin sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa, tulen toimeen likipitäen kaikkien kanssa, osaan pitää keskustelua yllä ja viihdyn tuollaisissa kanssakäymisissä. Mutta viihdynkö niissä paremmin kuin yksin kotonani? Oikeastaan en, jos kanssakäymisestä puuttuu se tietty taso, joka erottaisi kohtaamisen positiivisesti kotona laiskottelusta. Ja empiirisen kokemukseni perusteella on äärimmäisen harvinaista, että jutut loksahtaisivat elämänkokemuksen, älykkyyden ja kiinnostusten kohteiden osalta niin hyvin yhteen, että juttelussa sinänsä olisi juurikaan mitään mieltä muuna kuin ajanvietteenä. Ja ajanvietettä pystyn kehittämään itselleni yksinkin.

Taidan olla hieman epäsosiaalinen persoona.

If you can 't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best.

2010-07-25T12:18:00.002+03:00

Mua on alkanut ottaa päähän se kun toisinaan jostain sitaatista tulee äkillisesti suosittu ja kaikki facebooksopulit rupeaa pastettelemaan sitä omiin statuksiinsa. Kuten nyt esimerkiksi tämä seuraava:

"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." -Marilyn Monroe

Tietysti asiaan kuuluu myös se, että sitaatti esitetään omana mielipiteenä ilman lainausmerkkejä tai lähteitä, mutta siihen en nyt jaksa puuttua. Mutta siitä haluaisin kysyä, että korvaako persoonallisuuden oletetut hyvät puolet kaikki negatiiviset asiat toisessa ihmisessä? Onko oikein olla itsekäs, kärsimätön, hallitsematon ja vaikea jos muista ominaisuuksista löytyy myös jotain positiivista? Mihin asti tämä ylettyy ja kuinka positiivisia niiden muiden asioiden pitäisi olla? Onko okei, että loukkaa toista jos on muuten tosi lutuinen?

"I'm violent, easily agitated and overly assertive. Sometimes I am out of control and beat the shit out of you. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best."

Mä en vaan näe tota logiikkaa. Periaatteessahan tuon varjolla minkä tahansa negatiivisen ominaisuuden/luonteenpiirteen voisi korvata jollain positiivisella. Mutta ehkä minä olen vaan niin tylsä, että pidän jossain määrin vakaista ja luotettavista ihmisistä, joiden toimintaa ei kuvaa persoonallisuuden ääripäät. Jotenkin tuosta vaan kaikuu sellainen maailmankatsomus, että kaksisuuntainen mielialahäiriö olisi jotenkin normaali asia ja että maanisen ja depressiivisen jakson keskiarvo olisi se, mitä tulisi seurata - ei niinkään törkeät ylilyönnit suuntaan taikka toiseen.

Pitkästä aikaa

2010-07-24T20:41:00.002+03:00

Kun on mielekästä tekemistä, jää netissä pyöriskely vähemmälle. Ensimmäinen koleahko päivä pitkään aikaan, yksin himassa, leffa, hyvää ruokaa, vähän nettipokeria, pari olutta. Ehkäpä sitä kohta alkaisi olla valmis blogaamaankin jotain. Tai sitten ei.

Ei. Ei nyt vaan lähde. Elämässä niin paljon muutakin.

Läheltä piti

2010-07-20T21:21:00.002+03:00

Minua on vaivannut selittämätön autokuume muutaman kuukauden. Yhtenä sivuoireena kävin koeajamassa tänään Peugeot RCZ:n. Pari tuntia riitti juuri sopivasti Herttoniemestä Porkkalaan ja takaisin, mutta takaisintulomatkalla tuli hieman lisäjännitystä kun ison Kawasakin omistaja arvioi hieman virheellisesti ajokykynsä ja livahti mutkasta suoraan oman kaistani kautta ojaan. Pari metriä ja oltaisiin todennäköisesti pysähdytty astetta vakavammalla naamalla ja ojan pohjalta olisi kaivettu ehjän pyörän sijasta jotain aivan muuta.

Ou mai kaat!

2010-07-12T08:56:00.002+03:00

Vähänx mä oon niinq jetsettii ku lensin superjulkkis Ragnar "Tuol mun takan oli tollaset makeet tuulihommelit. Ku tuol tuulee nii paljo kun toi on niin lättänä maa toi Tanska ja on molemmin puolin merta, niin ne kerää noilla jotai energiaa tai sähköö en muista mitä se sit tarkalleen ottaen olikaan :DDD" Oravin (siis se BB-tyyppi joka hengaa Glam-Mariahin kaa!!!111!AASDFGH!) kanssa samassa lentokoneessa!!1! Se on niin fiksu ja älyttömän komeeki. <3 <3 <3

Mutta ehkä viikonlopusta paremmalla ajalla enemmän. Piti vaan jakaa toi teidän kanssa kun oon niin totaalisen liikkiksissä.

Death rain, pure death...

2010-07-05T17:06:00.004+03:00

Hei, kannatti hengailla pari vuotta enemmän tai vähemmän ulkomailla. Nyt nimittäin Citymarketeista näyttää saavan Blair's -tuotemerkin alla myytäviä chilikastikkeita ja snackseja! Aivan loistavaa tällaiselle chilipäälle. Vai onko? En tiedä, mutta kokeillaan Death rain habanero -perunalastuja. :)

Maku on aluksi verrattain savuinen, hieman valkosipulinen ja miellyttävän yrttinen. Lastut ovat erittäin rapeita ja habaneron polte hiipii hiljalleen. Todella tasapainoinen maku, erinomainen koostumus ja varsin tuju polte. Ei kuitenkaan liian ärhäkkä, mutta ei todellakaan voi suositella "perussuomalaiseen" makuun. Hintaa 150g pussilla oli hieman yli 3€, eli ihan halpaa ei ole, mutta näitä ei välttämättä tule rouskutettua samaan tahtiin kuin mauttomia Taffel-serkkujaan. Suosittelen tulisen ruuan ystäville ehdottomasti!

Tässä toisella kädellä "pari kourallista" naposteltua alkaa pikkuhiljaa polte olla sellainen, ettei enää hirveästi tarvi lisää. Terveellinen vaihtoehto siis myös tulisuutensa puolesta. :)

Ostin myös 150ml purkin Pure Death -kastiketta. Siitä ehkäpä juttua myöhemmin.

Hähää, pikkureissu

2010-07-02T19:09:00.001+03:00

Varasin juuri lennot pitkäksi viikonlopuksi Riiassa ensi viikon lopulle. Ystävien muksun ristiäiset ja vähän muutakin. Kiva fiilis. :)

Toistaiseksi Suomessa

2010-07-01T22:22:00.002+03:00

Minulla olisi tuossa vierelläni paperi, jolla sinetöisin toistaiseksi kohtaloni kotimaan varsin anteliaaseen palkkatasoon. Suostuivat jopa irtisanomissuojaan, jolloin saisin puolen vuoden palkan jos työsuhde päätetään tuotannollisista tai taloudellisista syistä. Suorassa suhteessa salassapitovelvollisuuteen ja kilpailukieltoon toki.

Työnantaja on jo paperin allekirjoittanut.

Palaamme asiaan maanantaina ja luulen että raapustan nimeni viimeistään silloin papereihin. Päättyisi tuo sitten kummin päin tahansa, voisin taas vaihteeksi karata hyvällä omallatunnolla puoleksi vuodeksi jonnekin kauas.

Mul on tukka hyvin niin oon salettiin homo

2010-06-29T18:41:00.000+03:00

Olimme katselemassa futisjengin porukoiden kanssa Saksa-Englanti -peliä ja siinä samalla luonnollisesti kumosimme oluen jos toisenkin. Myöhemmin illalla joukkueemme saksalaisvahvistus jo hieman juovuspäissään kysyi varovasti, että olenko homo. Perusteluina kuulemma muun muassa se, että olen aina niin huolitellun näköinen. :)

Hassua sinänsä, että kävin erään naispuolisen kaverinikin kanssa tuon vastaavan keskustelun tässä kuukauden sisään. Onpahan pari homomiestä tullut vuosien varrella iskemäänkin, mutta tähän asti on ainakin mennyt ihan kohteliaisuutena tuollaiset.

Video ei kuitenkaan liity tapaukseen, mutta on aika hyvä.

Katzenjammer - A Bar In Amsterdam

Viisas vs nokkela

2010-06-26T23:44:00.005+03:00

Joku on joskus määritellyt viisauden ja nokkeluuden eron siten, että nokkela selviää tilanteista, joihin viisas ihminen ei joudu. Joten saanen esitellä osan tämän vuotisista juhannuseväistäni:

Ripassoa improvisoidusta viinilasista
Kahvi- ja yrttimarinoitua lammasta minttukastikkeella

Kyllä, saariretkeen voisi varautua mm. lautasilla, ruokailuvälineillä tai jonkinlaisilla laseilla. Mutta eihän siinä olisi mitään hauskaa. :D

Hyvää Juhannusta!

2010-06-25T12:25:00.003+03:00

Lähden tästä taasen merille, kohteena jo lapsuudesta tuttu ja perinteinen kesänviettopaikka. Tosin nyt mukana on perheen sijasta vain yksi hyvä ystävä ja ohjelmassa halonhakkuuta, saunomista, sekä nuotiogrillailua. Saaressa kun ei ole sähköä tahi juoksevaa vettä. Ainoastaan luonnon rauha.

Palataan asiaan sitten pyhien jälkeen. Nauttikaa elämästä ja kesästä!

Kotikaupunkini

2010-06-23T22:49:00.003+03:00

Olin tänään ensimmäistä kertaa kunnon veneilyretkellä Helsingissä. Kotikaupungissa tuota tuli harrastettua huomattavasti enemmän ihan siitäkin syystä, että vanhempien venettä ja saarisaunaa pystyi käyttämään halutessaan ja monilla kavereillakin oli rannikkokaupunkilaisina veneilytaustaa jonkin verran. Täällä taasen veneily ei ole koskaan kuulunut niihin yleisiin aktiviteetteihin ja tavallaan se kaikki jäi toistakymmentä vuotta sitten taakse tänne muuttaessani. Tänään kuitenkin näin Helsingin uusin silmin. Sillä tavalla kuin olen tottunut alkuperäistä kotikaupunkiani tottunut katsomaan. Mutta ehkäpä kaiken tämän taakse piiloutuu se fakta, että kotikaupunkini hienoin asia on ehkä vähäpätöisimmistä päästä normaalissa arjessa täällä. Helsinki on kuitenkin myös huiman paljon kaikkea muuta.

Ja tosiaan, se yllätysristeily. :D Meni taas hieman läträämiseksi ja loppupeleissä ilta kului erään parikymppisen "radalle.com baben" kanssa ("no siis mä oon vähän niinq malli..."). Snadisti tosin pisti harmittamaan, että neiti joi itsensä horkkalaattakuntoon, sillä kieltämättä ehdin jo innostua jonkin verran illan aikana vaihdetuista suudelmista ja himokkaasta tanssista. Toisaalta suurinta kummastusta herätti tämän neidin kaverin toiminta siinä vaiheessa kun neiti oli about hyttiinkantokunnossa. Antoi nimittäin oman hyttiavaimensa ja luotti siihen että toimittaisin hänet turvallisesti hyttiinsä, jossa jo aiemmin illalla tapaamani isänsä oli jo nukkumassa.

Itse en kyllä naisena laskisi sammumiskunnossa olevaa ystävääni jonkun vieraan miehen matkaan olettaen että mies kyllä pitää hänestä huolta. Tällä kertaa tämä vieras mies oli tuon luottamuksen arvoinen, mutta jos tilallani olisi ollut joku höllemmällä moraalilla varustettu elimellinen, olisi mahdollisesti iltapäivälehdistä saatu lukea jotain aivan muuta kuin Veskua ja sokeripalaa. Jos neiti olisi tapahtumasta mitään muistanut siis.

Mitenkäs tässä nyt viikko jo vierähti?

2010-06-22T13:43:00.002+03:00

En tiedä, johtuuko päivityksettömyys tapahtumien puutteesta vai siitä, ettei ole tapahtuneelta ehtinyt kirjoitella. Todellisuudessa varmastikin ensin mainittua, mutta joitain kohokohtia voisi mainita:

• ystävän yllätysvierailu Damista
• jalkapallo&saunailta kaverilla
• yllätysristeily
• Poikaystäväkortin viestit

Hyvä Amsterdamissa asuva ystäväni oli poissa linjoilta yli kahdeksan tuntia. Hänet tuntien jo siitä arvasin, että hän on matkalla Suomeen. Juttelin vaimonsa kanssa ja asia tosiaan varmistui kuten olin olettanut. Hän olikin hieman pettynyt kun en ollut laisinkaan yllättynyt kun hän kutsui minut Iltakouluun.

Perjantaina muutaman futisjoukkuekaverin kanssa rymyttiin Ramsinniemen (joka on siis alueella asuvan kaverin mielestä aivan eri asia kuin Meri-Rastila) suunnalla saunoen ja jalkapalloa löyhästi seuraillen. Stereotyyppinen poikien ilta, siis.

Tänään lähdetään yllästyristeilylle, eli viinarallimatkalle yölliselle miniristeilylle. Mutta kai se pitää kun matka vaan varataan ja sut ilmoitetaan yhdeksi matkustajaksi.

Viikonloppuna Poikaystäväkortti laitteli taas viestiä. Ihmettelen vieläkin.

Minä kaksi vuotta sitten

2010-06-14T09:43:00.002+03:00

Oletteko huomanneet, että jossain vaiheessa teini-iän ylitettyänne katsotte taaksepäin ja mietitte itseänne pari vuotta sitten. Silloin kun luuli olevansa valmis kaikkeen, tietävänsä kaiken tarvittavan elämästä ja olevansa aikuinen ja oikeassa. Hauska tunne eikö?

Omalla kohdalla tuo tunne on kohtalaisen säännöllinen. Sitä tulee aina toisinaan mietittyä omia ajatuksiaan, omia mielipiteitään ja omaa minäkuvaansa pari vuotta sitten. Ja poikkeuksetta tuo ajatus herättää minussa sellaisen "hitto että kuinka sitä voikaan olla naiivi ja asioista mitään tietämätön ja silti luulla tietävänsä asioista jotain" -reaktion.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tuo itsevarmuus säilyy. Sitä kun aina on vähän vanhempi ja viisaampi kuin paria vuotta aiemmin. Aina on oppinut uutta asioista, ihmisistä, elämästä. Aina tuntee kehittyneensä jonkin verran, johonkin suuntaan. Ja onhan se totta, että nykytilassa ihminen on tiedoiltaan ja taidoiltaan paremmalla tasolla kuin koskaan aikaisemmin. Helpostihan siinä luulee itsestään liikoja.

Mutta jos tämäntasoinen kehitys on normaalia ja jatkuu koko ihmiselämän läpi, niin odotan todella mielenkiinnolla minkälaisia ajatuksia itselläni on joskus eläkeiässä (jonne tällä politiikalla ja näillä elämäntavoilla en kuitenkaan ehkä kerkiä). Yleisestikin voin sanoa, että omaa varsinaista elämänkokemusta on tullut hieman toistakymmentä vuotta plakkariin sen kotona tapahtuvan turvallisen esiopetuksen jälkeen. Tuon kokemuksen määrä tulee ainakin ajallisesti normaalin eliniän puitteissa ainakin nelinkertaistumaan.

Harmittaa että tällaisiakin asioita tulee ajatelleeksi vasta silloin kun omista isovanhemmista on aika jättänyt. Voin vain kuvitella minkälainen elämänkokemus ja viisaus heidänkin muassaan lähti.

Pisarat ikkunassa

2010-06-13T00:03:00.003+03:00

Heei... eikös vasta syksyllä pitänyt olla se aika kun voi kääriytyä sohvalle kuuntelemaan ujeltavaa tuulta ja sateen hakkausta ikkunalasissa? Eikös vasta syksyllä pitäisi tulla se kaihoisa olo siitä vieressä olevasta tyhjästä sohvanpläntistä?

Jos nukkuu yhdellä puolella sänkyä ja herää hetkeksi niin voi kierähtää ympäri ja laskea kätensä paikalle, jossa äsken oli. Unen ja valveen rajamailla saa sitten ehkä uskotelluksi itselleen, että siitä vierestä olisi juuri noussut joku.

Tällaiset illat eivät aina ole niitä kaikkein mukavimpia.

Uusi tuttavuus

2010-06-12T00:52:00.003+03:00

Tapasin eilen naisen. Itseäni pari vuotta nuorempi, kaunis, avoin ja lämmin. Päädyimme pussikaljoittelemaan Karhupuistoon ja siinä muutaman tunnin aikana kävimme läpi mitä moninaisimpia keskusteluja. Yhdeksän maissa hänen kuitenkin täytyi lähteä tapaamaan erästä kaveriaan joka sattumalta oli myös kaupungissa. Sovimme kuitenkin tapaavamme vielä tänäänkin, joten erosimme halaten hänen raitiovaununsa saapuessa.

Tänään sitten uhmasimme sadetta, haimme mukaan reilun satsin sushia ja suuntasimme viinikellarille nauttimaan merenelävistä ja Pouilly-Fumé:sta. Juttua riitti ties kuinka pitkään, vaihdoimme katseita, leikittelimme sanoilla ja ideoilla. Nautimme olostamme ja meillä selkeästi synkkasi useammallakin tasolla.

Ongelmana on ainoastaan se, että huomenaamulla hän joutuu lähtemään takaisin Sveitsiin. Miksei tuollaisia voi löytyä edes vähän lähempää?

Tällaista tänään

2010-06-09T23:00:00.002+03:00

Eiliselle suunniteltu skumppailta ei toteutunutkaan Vuokralaisen kanssa, joten otimme tänään vahingon takaisin. Tosin kovin hillitysti kun molemmat olimme hieman väsyneellä päällä.

Ja tämän illan perusteella voisin väittää, että olen kuvitellut about kaiken, mitä välillämme on ollut. Mikä sinänsä olisi ihan kivaa, koska se selkeyttäisi omia ajatuksiani jossain määrin. Mutku etku ehkä jos kun vaikka.

Äh.

Masokisti #2:lle

2010-06-09T16:24:00.003+03:00

"P.S. Ehkä kantsis sinne ÄO testiin kuitenkin joskus rohjeta. Ulkopuolisiin arvioihin on ihan hyvä totutella." -17.5.2008

Sori että kesti.

Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta...

2010-06-08T16:14:00.002+03:00

...minua ihmetyttää monien perustavanlaatuinen Applevastaisuus. Ei siinä mitään, saa olla käyttämättä jos ei siltä tunnu, mutta minua kiinnostaa osapuilleen yhtä paljon kadunkulmassa paasaava kristitty kuin Nokia/Android-uskovainen Apple-mollaaja. Mutta kun Telegraph onnistuu trollaamaan jopa Suomen iltapäivälehdistöä niin lähdetään sitten leikkiin mukaan. Ohessa siis IS:n mukaisia syitä miksi iPhonea ei kannata hankkia ja kommenttini niihin:

1) Se on kallis. Jos iPhone ei olisi Applen tuotos, sitä olisi jo alettu vuokrata halvalla kuukausimaksulla.

Mikä hitto sitten sellainen diili on, jossa puhelin ei maksa mitään, mutta kuukausittain maksetaan halpaa kuukausimaksua Soneralle? Onko se jotenkin miinuspuoli että kahden vuoden jälkeen laitteen omistaa? Olisihan tuo vuokraaminen paljon kätevämpää, mutta en oikein ymmärrä mistä tässä puhutaan.

2) Se on anti-tekniikkaa. Apple ei anna puhelintaan käytettävän jaettavana langattoman verkon tukiasemana taloudellisista syistä. Milloin firma ymmärtää, että ominaisuuksien täytyisi vastata asiakkaan toiveita?

Lienee enemmänkin verkko-operaattoreiden sanelema ehto, sillä ei se ole Applen kassasta pois. Ja jos puhelinta kuitenkin voi käyttää Bluetoothin tai USB:n kautta juuri tuossa nimenomaisessa tarkoituksessa, niin mielestäni sen pitäisi riittää. Toki bluetooth on hitaampi kuin HDSPA:n teoreettinen maksimi, mutta sitten voi käyttää USBia. 802.11-standardin poisjättäminen tuossa yhteydessä on mielestäni turhaa kitinää. Ja jos suurinta osaa ostajista tarkastellaan, ei tuo "asiakkaan toive" ole mitenkään edes relevantti argumentti, suurin osa kun ei varmaankaan tuota tetheröintiä harrasta. Mokkulat on kansan syvissä riveissä sitä varten.

3) Se ei tue Flashia. Puhelin, joka lupasi tuoda internetin jokaiseen taskuun, ei voi edes näyttää suurinta osaa siitä.

Joo, mutta sille on ihan perustellut syyt (softan epävakaus ja akunkesto). Lisäksi HTML5 tuo ihan oikeasti vastaavat ominaisuudet avoimesti ilman Adoben suljettuja ympäristöjä. Suurin osa flash-sisällöstä omien kokemusteni mukaan kuitenkin normaaleilla nettisivuilla on vain mainoksia, joten minusta on ihan hyvä että ne suodattuu pois. Youtubekin on saatavana HTML5 -muodossa.

4) Se ei osaa multitaskingia. iPhonessa joutuu avaamaan uuden sovelluksen, jotta voi tarkistaa, onko saanut uusia pikaviestejä.

Pitää paikkansa vielä pari viikkoa. Uusi ilmainen softapäivitys ratkaisee asian. Sitä paitsi homman on voinut hoitaa push notificationseilla jailbreakatuissa puhelimissa jos oikeasti on halunnut.

5) Sen akkukesto on huono.Verrattuna muunmerkkisiin puhelimiin, iPhone tarjoaa vain keskinkertaisen akkukeston. Tämä ei tosin ole uusi ongelma Applen laitteissa.

Nokia N900
Puheaika 4,3-6,3h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 250-278h (GSM vs. WDCMA)
Nettiselaus 5,5-8h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 5,6h
Musiikintoisto 24,5h

iPhone 4
Puheaika 7-14h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 300h
Nettiselaus 6-10h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 10h
Musiikintoisto 40h

Google Nexus One
Puheaika 7-10h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 250-290h (GSM vs. WDCMA)
Nettiselaus 5-6,5h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 7h
Musiikintoisto 20h

Mihin vittuun ne sitä iPhonea vertaa? Toki iPhone on uudempaa sukupolvea ja markkinoilla vasta kahden viikon päästä, mutta jos uutinen on tänään kirjoitettu niin kysymys on mielestäni aiheellinen.

6) Sen sovellusten kehittäminen maksaa.Apple käyttää turhanpäiväisten iPhone-sovellusten kehittämiseen rahaa, jota voisi käyttää myös hyödyllisempiin tarkoituksiin.

Jos mulla olisi 35 miljardia dollaria käteistä pankissa niin mihin mun pitäisi sitä käyttää? Vaikkapa turhanpäiväisen maailman suosituimman ohjelmakaupan ja sen sisällön rakentamiseen? Sitäpaitsi suurin osa kehitystyöstä on kolmansien osapuolien tekemää, joten Apple vain tienaa ottamalla heidän tuotoksiaan myyntiin omaan kauppaansa.

7) Sen kuulokkeet ovat huonot. Jos istut jonkun iPhonea tai iPodia kuuntelevan vieressä, kuulet saman minkä hänkin.

Hitto. Muissa laitteissa kun järjestäen niin paljon paremmat kuulokkeet. Vielä kun joku keksisi tavan, jolla mitkä tahansa 3,5mm kuulokkeet saisi yhdistettyä iPhoneen...

8) Sitä ei ole suunniteltu hyvin. iPhone on vain tietokone, jossa sattuu olemaan puhelin. Kumpikaan puoli laitteesta ei ole loistava.

Itse olen kuullut enemmänkin kritiikkiä täysin päinvastaiseen suuntaan. Että se ei ole tietokonetta/älypuhelinta nähnytkään. Ja puhelimena tuo nyt vain mielestäni sattuu olemaan aika loistava. Tosin perus-mustavalkonokialainen on myös ihan loistava puhelimena. Mutta monet Nokian älypuhelimista eivät ole loistavia puhelimina. Ainakaan omasta mielestäni.

9) Sillä navigointi maksaa. Nokia ja Google Android tarjoavat ilmaista navigointia, mutta iPhonella se maksaa.

Ensimmäinen pätevä argumentti! Tosin se, että Nokia on jokseenkin epätoivoisessa kilpailutilanteessa joutunut kustantamaan asiakkaille navigaatiomahdollisuuden luodakseen itselleen kilpailuetua ei ole välttämättä iPhonen puute. Se on vain kilpailijoiden tapa koettaa menestyä markkinoilla.

10) Se jyrää paremman tekniikan. Kaikissa hotellihuoneissa täytyy nykyään olla iPod-telakka. Jos näistä Apple-soveltuvuuksista ei otettaisi paineita, olisi tarjolla enemmän wifi-radioita ja muuta uutta, parempaa tekniikkaa.

Parempi tekniikka on kovin subjektiivinen käsite. Lossless-koodattu musiikki on parempilaatuista kuin mikään nettiradion syöttämä striimi. Läppärillä voi soittaa samoja nettiradioita kuin noilla valmiilla nettiradiobokseilla. Plus että niillä voisi surffata netissä. Miksi wifi-radio on mainittu jos parempaa teknologiaa olisi ollut esimerkkinä? Se, että liiketoimintayritys tukee markkinajohtajan (iPod) tuotetta on mitä todennäköisimmin puhtaasti kysynnän sanelema päätös. Milloin firma ymmärtää, että ominaisuuksien täytyisi vastata asiakkaan toiveita?

Tarina ala-asteelta

2010-06-06T00:26:00.002+03:00

Sukupuoliroolit eivät ole jakautuneet perheessäni turhan konservatiivisesti, mutta tänä iltana äitini lähti hoitamaan siskon muksua ja lähdin isäni kanssa baarikierrokselle. Kuten toisinaan tällaisina iltoina on tapana, palasivat jutut omaan lapsuuteeni ja etenkin yhteen sattumukseen mikä joskus ala-asteen alkuvuosina kohdalleni sattui.

Leikin nimittäin jostain syystä kumisen pallon kanssa koulussa sisätiloissa ja onnistuin potkaisemaan sen niin korkealle, että se osui yhteen katosta roikkuneeseen valaisimeen. Ikäväkseni tuo valaisin oli niin heppoisesti kiinnitetty, että se tuli sitten ryminällä alas ja vaurioitui hieman laskeutuessaan. Itse muistan hyvin tuon tapahtuman ja varmasti siitä ihan asialliset puhuttelutkin sain. Mutta paras osa tarinaa aukesi itselleni vasta tänä iltana. Nimittäin koulu oli sitten ruvennut vaatimaan vanhemmiltani rahallisia korvauksia aiheuttamistani vahingoista (lampun oikominen ja uudelleenkiinnittäminen korkeaan kattoon). Isäni kuitenkin asiallisena jä pätevänä miehenä sai puhuttua valaisimen itselleen vakuuttaen rehtorin siitä, että hänellä on ystävänä ammattiseppä, joka varmasti pystyy tuon korjaamaan. Näin sitten tapahtui ja hän palauttikin valaisimen uudenveroisena, mutta ei sitten viitsinyt mainita, että korjaustoimenpiteinä hän oli vain asettanut vääntyneen peltiosan tuolille ja istahtanut pari kertaa siihen päälle. Mutta koska se kelpasi rehtorille, ei asiasta tarvinnut sen enempää pitää meteliä.

Lampun kiinnittäminen korkeaan kattoon oli vielä hoitamatta, mutta asia lopulta järjestyi yksityisellä sopimuksella talonmiehen kanssa. Kokonaiskustannus? Pullo kossua.

Olenko jo maininnut, että mulla on aika mahtavat vanhemmat? :)

Kiirettä pitää

2010-06-05T10:47:00.002+03:00

Katsotaanpas. Tiistaina vietin kaverin kanssa pienimuotoisia läksiäisiä kun hän lähti pariksi kuukaudeksi Maltalle duuniin. Ilta oli sinällään hyvin rauhallinen, aloiteltiin skattan viinikellarilla ja juotiin vaatimattomasti "lähiseudulta" eli Italiasta ja Sisiliasta kotoisin olevia viinejä, joskin paikalla oli myös hieman pröystäilevällä otteella olevaa porukkaa, joten maistiaisia tuli otettua mm. 1970 ja 1977 Grangesta. Which was nice. Siinä vaiheessa kun hyvien viinien avaaminen ei ole enää järkevää siirryimme Kallioon muutamille. Paikallisen pilkun aikaan kotiin ja aamulla vain marginaalinen darra. Illan aikana kaveri myös kysyi minulta suhteestani Vuokralaiseen, sillä on nähnyt välillämme selkeää kemiaa. Ja mitäpä sitä kieltämään, tullaan todella hyvin toimeen keskenämme ja olemme fyysiselläkin tasolla varmasti läheisempiä kuin ihan pelkkiä kavereita.

Keskiviikkona lähdettiin sitten kamppailulajiporukalla yksille tasokokeiden läpäisemisen jälkeen. Tai siis hyvin pieni osa meistä. Jotkut vissiin ottavat sen ihan urheiluna. Oli ihan hauska tutustua kavereihin, joita on potkinut ja hakannut, ihan normaaleissakin ympyröissä, mutta yhdet eivät venähtäneet kolmia pidemmäksi kuitenkaan. Onnekseni tai epäonnekseni pari kaveriani bongasivat minut samaisesta ravintolasta ja liittyivät seuraan juuri kun uudet toverini olivat tekemässä lähtöä. Naapuripöydässä oli sellainen noin kuusissakymmenissä oleva naisihminen, joka oli kuunnellut juttujamme jo pidempään ja liittyi myös keskusteluun. Ja hänkin jostain kumman syystä kiinnitti huomiota silmiini ja niissä kuulemma olevaan paloon. Että vaikutan ihmiseltä, joka on todella älykäs mutta saattaa flipata koska tahansa. Jäin hetkeksi miettimään sitä tosiseikkaa, että nyt on kahdesti annettu vastaava analyysi minusta pelkästään katseeni perusteella. Sitten tilasin uuden oluen. Ja muutaman lisää. Ja olin kotona aamuviideltä. Aamulla astetta sekavampi olotila.

Torstaina etäduunia ja liian myöhään nautittua kahvia, joten valvoin taas aamuyöhön vaikka perjantaiaamuna oli taas aikaisin palaveria. No, kunnialla meni läpi ja hommat etenee, joten ei voi valittaa. Iltapäivästä olin jo himassa ja suoritin tunnin mittaiset päikkärit, joiden aikana en voi mennä takuuseen että nukuinko laisinkaan. Mutta Väliäkö tuolla, sillä illaksi suuntasin Helsingen terassille Kunigassoundiin, jossa näimme Vuokralaisen kanssa. Nautimme keikasta omilla tavoillamme (hän on koko ajan liikkeessä, menossa ja tanssimassa - itse olen tottunut enemmänkin kuuntelemaan musiikkia hieman staattisemmin) ja istuimme Jukka Pojan jälkeen Vuokralaisen kaveriporukassa. Eräs kavereistaan kysyi mielenkiintoisen kysymyksen: "niin onks teillä jotain juttua vai miten se nyt oli?". Hyvä kysymys. Täysin rehellinen vastaus olisi tietenkin ollut, että onhan meillä nyt jotain juttua ollut, mutta tyydyin siihen yleismaailmalliseen latteuteen jossa olemme "ihan vaan kavereita". Kun ei me keskenämme olla sitä statusta ainakaan mihinkään muutettu. Enkä nyt viitsi hänen säädöistään kavereillensa kerskua. Tietävät jos tietävät, mutta jos eivät niin ei ole minun asiani siitä heille kertoa. Mutta on tietysti lupaava signaali että ulkopuoliset luulevat että välillämme on jotain. Se kun kokemukseni mukaan edeltää usein varsinaista seurustelua vaikka yleensä ne kaksi päähenkilöä siinä suhteessa saattavat olla vielä autuaan tietämättömiä tai hukassa tilanteen suhteen.

Ainakin Exän kanssa homma meni juuri siten, että ennen kuin olimme edes ensisuudelmia vaihtaneet, oli jo joku ventovieras kysellyt että kauanko olemme olleet yhdessä eräältä kaveriltamme.

Emme ehtineet kuitenkaan Vuokralaisen kanssa jutella sen pidempään kun hänen piti jo kiitää seuraavaan illanviettopaikkaan. Halasimme kuitenkin pitkään lähtiessään ja koska näillä näkymin tiistaina on syytä avata samppanja, käskin Vuokralaisen varata illan vapaaksi. Itse jäin vielä juttelemaan hänen kavereidensa kanssa, sillä tärkein mitä mies voi suhteen eteen tehdä on hankkiutua naisen ystävien suosioon. Olin kuitenkin sivistyneesti liikkeellä ja kotona vielä valoisan aikaan.

Tänään kun ei sovi olla hirveän krapulainen, sillä vanhempani tulevat visiitille. Vaikka kyllähän he ymmärtäisivät. Mahtavat vanhemmat ja nykymuodin vastaisesti edelleen onnellisesti yhdessä yli kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen.

Tilannekatsaus eiliseen

2010-06-01T13:59:00.002+03:00

Täytyy myöntää että olen noiden sähköpostiviestien vaihdon yhteydessä yllättynyt positiivisesti hänestä, sillä on käynyt ilmi että olemme molemmat syvällä sisimmässämme kohtalaisen kieroutuneita yksilöitä. Eli syömme mitä kummallisimpia ruhon osia puhtaasti kokeilumielessä, pystymme kritisoimaan suomalaisia kouluampujia heidän säälittävän tehottomasta toiminnasta ja flirttailemaan kohtalaisen ronskisti ja suoraan siinä sivussa. Sinänsä hänessä voisi olla kaveripotentiaalia. :D

Ja poikaystäväkorttia ei ole vieläkään vedetty esiin vaikka puhetta on ollut alasti siivoamisesta, ruotsinlaivojen lasihisseistä ja yhteisestä päivämatkasta Tallinnaan.

Tulvaportti

2010-05-31T10:53:00.001+03:00

Kaikille lienee tuttua kauraa ne ihmissuhteiden kuivat ja vähän tapahtumarikkaammat kaudet. Eli kun ei ole mitään tahi ketään, ei tosiaan ole mutta sitten kun jotenkin onnistuu repäisemään jotain pient käyntiin on oven takana jo ruuhkaksi asti ihmisiä.

Tai ruuhka nyt lienee vähän liioiteltu termi, mutta viime viikolla sain sähköpostia henkilöltä, jonka kanssa hieman juttelin erään kirjan julkkareissa. Olimme tavanneet kerran aiemminkin virallisissa merkeissä, mutta mielestäni siinä ei ollut mitään sellaista, että olisi pitänyt perään huudella. Mutta sain kuitenkin viime viikolla häneltä sähköpostia. Viaton viittaus edeltävänä päivänä käytyihin keskusteluihin, sinänsä merkityksetön kysymys ja yleistä ihastelua säästä. Eli juuri sellainen viesti joka ei välttämättä tarkoita mitään, mutta herättää kysymyksiä.

Ja tänään sitten saan sähköpostia, jossa vain kummastellaan sen tarkemmin erittelemättä osapuilleen, että unet ovat kummia, niihin voi eksyä mitä erikoisimpia henkilöitä mielenkiintoisissa yhteyksissä ja että ne voivat olla miellyttävällä tavalla hämmentäviä.

Ikään kuin asiasta olisi jäänyt jotain epäselväksi, pyysin kuitenkin tarkennusta vielä siihenkin. Kuumia tunnelmia, haluttomuutta herätä, työpäivän mittainen kestovirnistys ja kiitokset virkistyksestä. Just.

No, leikitään mukana. Eihän sitä kai nyt voi olettaa, että minä mukamas stalkkaisin hänen relationship statuksensa facebookista ja siten tietäisin että hän seurustelee. Tavallaan kiinnostaisi, että kuinka pitkälle asian voi viedä ennen kuin tuo poikaystäväkortti pelataan. Jos vaikka oppisi taas jotain uutta naisten ajatusmaailmasta.

Matkakuume vol. 7249

2010-05-30T22:36:00.003+03:00

Just. Lupasin itselleni että nyt ainakin tämän kesän katsoisin ennen kuin rupean edes suunnittelemaan mitään reissuja tähän väliin. Mutta kun lueskelee kavereiden facebookstatuksista siitä, kuinka yksi on Los Angelesissa, toinen varannut lentoliput Indonesiaan, kolmas aloittelemassa reissua Etelä-Afrikassa ja vielä lisäksi ne lukemattomat ulkomaalaiset tutut, joiden arkea kotimaissaan pääsee seuraamaan niin ihmekö se on että alkaa menojalkaa vipattaa.

Minua kiinnostaisi lähteä Etelä- ja Väli-Amerikkaan. Olen lukiossa aikanaan lukenut pari vuotta espanjaa, mutta tähän mennessä käytännön harjoitukset ovat olleet luokkaa "Papas arrugadas con mojo y un litro de vino tinto de la casa, por favor". Tai kyllähän sain selitettyä myös suomalaisen Pikku-A, Iso-A ja A1 -korttisysteemin espanjaksi teneriffalla vittuuntuneena ollessani (prätkäily on muuten ehkä parasta terapiaa ikinä). Mutta pointtina siis että olisi varmastikin ihan hyvä päästä treenaamaan tuota valitettavasti rapistuvaa kieltä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin matkustella pitkiä päiviä bussilla halki Pampasta.

Niin. Terapiaa.

Kuinka saatanan köyhä pitää ihmisen luonteen ja aivotoiminnan olla, että voi samaistua David Guettan Memories -biisiin. Siis tuossa ei ole minkäänlaista taiteellista arvoa ja jos joku tunnustaa että löytää tuosta jotain vittuilevaa ja halveksivaa antropologiaa syvällisempää sisältöä, niin varaan puoli tuntia one-on-onea hänen kanssaan.

Lainaan tähän nyt kaikkien tekijänoikeuslakien (ja halujeni) vastaisesti laulun "lyriikat":

All the crazy shit I did tonight
Those will be the best memories.
I just wanna let it go for the night
That would be the best therapy for me.

All the crazy shit I did tonight
Those will be the best memories.
I just wanna let it go for the night
That would be the best therapy for me.

Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.

Yeah, yeah.

All the crazy shit I did tonight
Those will be the best memories.
I just wanna let it go for the night
That would be the best therapy for me.

All the crazy shit I did tonight
Those will be the best memories.
I just wanna let it go for the night
That would be the best therapy for me.

Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.

It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.

Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.

Eli olet tehnyt tänään (kännissä) jotain "kreisii shittii". Yökerhoympäristössä tämä tarkoittanee pisuaariin oksentamista, Mr. Douchebag May 2010 -tittelin voittamista tai hyvällä tuurilla jopa jotain hätäistä vessakoppipanoa, joka keskeytyi portsareiden väliintuloon ei-pornoleffamaisella otteella. Ihan vitun kreisii shittii. Tai sit sä joit vaan niin vitusti et se oli ihan kreisii shittii. Mut vittu elämän parhaita muistoja salettiin!

No, mutta tarvithan sä helvetti soikoon terapiaa. Kun 37,5 tuntia on niin perkeleen raskas työviikko ja kaiken lisäks sun Ed Hardyn paidalle läikkyi El Tiempoa ja Stockan Exclusive-korttikin muutettiin takasin tavalliseks. Buu-faking-huu. Mut nyt ku on baarissa tekees kaikkee kreisii shittii ja pääsee irti tosta pahasta maailmasta hetkeks niin se on niinq ihan parasta terapiaa. Ku elämä on niin vaikeeta ja kohta mökillekin tulee hyttysiä. Hey hey jeah jeah hey hey jeah jeah. No mut onneks mä oon niin kännissä ja kello on kohta niin paljon että muutkin voi olla niin saattais ehkä heruu. Ku vittu vähän lisää kreisii shittii tähän iltaan vielä nii tää olis mun elämäni paras ilta, jota voi sitten eläkkeellä muistella. Ihan salettiin elämässä ei ikinä tuu olee mitään tän kreisimpää shittiä tai parempia muisoja. Et vitun hyvä biisi, hey hey jeah jeah hey hey jeah jeah hey hey jeah jeah hey hey jeah jeah! Kohta tulee pilkku mut mä en maindaa ku mun elämä on niin vitun täydellistä!

Crazy shit indeed.

Yö vieressä

2010-05-30T12:53:00.001+03:00

Miksi asioista pitää tehdä niin monimutkaisia? Eilen käytiin Kaisaniemessä festaroimassa Vuokralaisen kanssa ja ilta jatkui pienellä porukalla lopulta hänen luokseen. Tosin siinä puolenyön jälkeen viimeisetkin vieraat rupesivat tekemään lähtöä ja kun itsekin olin hieman suunnittelemassa samaa, kysäisi hän suoraan että odotanko mä täällä jos hän käy päästämässä ihmiset ulos. Mitenkäs sitä muuta nyt tuohon vastaisi kuin myöntävästi?

Jäin siis sohvalle siemailemaan lasiani tyhjäksi ja kuuntelemaan taustalla soivaa musiikkia. Hetken kuluttua hän saapuu takaisin asuntoonsa ja tulee vierelleni. Heittytyy makuulle ja nostaa jalkansa syliini siten, että en voi luonnikkaasti pitää käsiäni oikein muualla kuin hänen reidellään. Kovasti tosin yritin hakea paikkaa sormenpäilleni, mutta se äityi vain päämäärättömäksi vaelteluksi pitkin hänen jalkojaan, reisiään, lantiotaan sekä vatsaansa. Kurottauduin lähemmäksi, huuleni vain millien päässä hänen ihostaan paikassa, josta paita oli kätteni liikkeiden myötä hennosti liukunut navan korkeudelle. Jonkinlaisessa sanattomassa yhteisymmärryksessä hipaisen ihoaan hellästi huulillani ja kömyän hänen viereensä. Nukumme yön toisiamme vasten ja aamun tullessa herättyämme keitämme kahvit, keskustelemme tulevaisuudensuunnitelmista, lapsista, toiveista, unelmista.

Hänen kanssaan tuntuu luonnolliselta olla. Lähdemme ulos ja erkaantuessamme halaamme. Tilanne ei ole mitenkään vaivaannuttava, mutta lienemme molemmat hieman ymmällämme siitä, mitä välillemme on viime aikoina kehkeytynyt.

Elämäni kaksi puolta

2010-05-28T09:36:00.002+03:00

Mitäs mun siviilielämässä on viime aikoina ollut? Alkoholia ja Vuokralaista.

Asiat eivät varsinaisesti ole edenneet mihinkään suuntaa jälkimmäisen kanssa, enkä koe suhteeni ensimmäiseenkään hirveästi syventyneen. Mutta tapaamme kuitenkin keskimäärin viikottain (alkoholin kanssa toisinaan useamminkin) ja eilen saatiin vihdoin katseltua ja vaihdeltua lomakuvia. Kun on sekin ollut sillä to-do -listalla jo varsin pitkään. Luonnollisesti koko prosessi hoidettiin sohvalla kyljikkäin kujeillen ja kiehnäten.

Fyysisellä puolella jatkamme edelleen samoilla linjoilla, eli toisen kosketusta ei kumpikaan kavahda ja olkavarret sekä polven tienoo nyt ainakin ovat "sallittua aluetta", jossa vuorotellen kädet käyvät. Mutta silti vedämme koko esitystä ihan kaverimeiningillä.

Emme varmaan kumpikaan oikein tiedä, että mihin suuntaan tämän haluaisimme kehittyvän. Nykyinen tilanne on (oletettavasti) molemmin puolin niin miellyttävä, että sitä ei haluaisi pilata ainakaan hommailemalla jotain sellaista, mikä saattaisi asiaa muuttaa jotenkin vaivalloiseksi.

Tulisikohan musta hyvä gay friend?

All my friends are getting pregnant or married, I'm just getting drunk

2010-05-24T22:08:00.002+03:00

Pari päivää sitten sain yhdeltä lukiokaverilta kuulla että hän on raskaana. Ei ihan suunniteltu juttu, mutta hän kuitenkin vaikutti olevansa onnensa kukkuloilla, joten ei siinä itsekään osaa muuta olla kuin vilpittömän onnellinen toisen puolesta.

Itse olen siivonnut kämpän perusteellisesti ja kun imuri on laitettu syrjään ja viimeisetkin pölyt pyyhitty pinnoilta iskee tyhjyys. Että mitäs sitten? Miksikäs sitä oikeastaan siivoaakaan? Että voisi palkita itseään avaamalla punkkupullon?

Kaiholla muistelen sitä aikaa kun pidin yksin juomista vielä jotenkin outona ja pahana asiana. Nykyään taas tuntuu että suurimman osan ajasta saatan humaltua yksikseni. Vaikka onhan ne tarkoituksetkin erit sosiaalisella ja solitaarisella juomisella.

Ja nyt kun asiaa hetken mielessään pyöritteli, rasahti pullo Masia auki. Taas vaihteeksi.

...

Kappas, tuossa kesken lauseen ja hyvän itsesääliinvalumisliu'un ottikin yhteyttä eräs Latviassa asuva erittäin läheinen ystävä. Tahtoi kiittää yhdestä DVD:stä, jonka tein hänen kaverinsa polttareita varten, mutta päädyimme taas tapamme mukaan juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Kuten siitä, miten hänelle tuli eräässä isommassa Rimissä viiniosastolla minä mieleen ja kuinka hänen kohta nelivuotias poikansa sattui myös samaan syssyyn mainitsemaan että täällä hän oli minun kanssani. (En muuten tiedä kumpi tekee naisiin suuremman vaikutuksen: se että tulet toimeen heidän lapsensa vaiko heidän koiransa kanssa - riippunee naisesta, mutta jos sillä on kumpi tahansa, niin nainen ei välitä vaikka osoittaisit 90% huomiostasi sille etkä naiselle. Hänen sydämensä sulaa silti).

Meillä tosin synkkaa muutenkin aivan loistavasti ja voin sanoa että hän miehineen ja muksuineen kuuluu ehkä itselleni läheisimpiin ihmisiin vaikka olemmekin vasta reilun vuoden tunteneet. Tosin Latviassa yhteiselomme oli varsin intensiivistä ja he ehtivät Thaimaassakin käydä lomailemassa ja silloinkin tuli vietettyä reilusti laatuaikaa yhdessä. Ja kaipa sekin on verrattain suuri luottamuksenosoitus, että pari kuukautta sitten sain kunnian vahtia tuota heidän kolmi- ja puolivuotiasta pari tuntia leikkipuistossa vaikka lapsi puhuukin pelkkää saksaa ja latviaa. Mutta ihan hyvin sen ikäisten kanssa vielä kahden vuoden yläastesaksallakin pärjää.

Voisi lähteä käymään taas sielläkin. Tosin nyt olen taas jonkin aikaa sidottuna erään suurehkon kotimaisen firman CRM-järjestelmän kehittämisprojektissa. Josko vaikka loppukesästä...

Out of place

2010-05-22T22:31:00.002+03:00

Lainaan Facebookin statuksessa Bukowskia, eräs kavereista vastaa siteeraamalla Sartre:ta. Juon seuraavan kulauksen Karjalaa ja totean hiljaa itselleni jotain kahdesta eri maailmasta.

Matkaillessa tulee (toivottavasti) länsimaisena kermaperseilijänä myös tutustuttua siihen kankun puoliskoon, joka nukkuu mielellään sisäklosetittomassa parin dollarin yömajassa, reissaa toista vuorokautta putkeen täkäläisittäin liikennekelvottomassa bussissa ja syö nimeämättömissä olevaa proteiinia paikallisesta katukeittiöstä.

Ei siis sillä ettenkö olisi sattuman kaupalla ollut boustailemassa viime viikollakin fiinissä samppanja-teistingissä Bossin puvussa, mutta jotenkin enenevissä määrin itseäni on alkanut huolestuttaa se, että ovatko nuo ihmiset oikeasti kosketuksissa tuon toisen kankkunsa kanssa?

Hifistelylle ja barokkihomostelulle on kyllä paikkansa, mutta jos se on ainoa maailma, jossa on sisällä niin elämä jää kyllä väkisinkin kovin vaillinaiseksi. Vähän kuin lukisi kirjasta vain yhden sivun.

Itse olen kuitenkin enemmän kotonani silloin kun minulla ei ole kotia, kun olen aseeton ja tietämätön kaikesta ja vieraat kulttuurit opettavat minulle nöyryyttä. Tavallaan tuossa kiteytyy tietty osa matkustusfilosofiaani, jota Puolalainen aikanaan kommentoi masokismiksi.

Ehkä siinä on jotain perää. Että kun täällä on asiat niin hyvin niin sitten muualla haluaa ruoskia itseään ja ehdoin tahdoin tehdä kaiken vaikeimman kautta. Ettei kadota otettaan todellisuudesta.

Vuokralainen, redux

2010-05-22T00:44:00.002+03:00

Vietin erittäin mukavan illan niin puistoissa kuin terassillakin, mutta kotimatka alkoi jo hyvissä ajoin ennen pilkkua. Olin nimittäin ollut Vuokralaiseen yhteydessä taas aiemmin päivällä ja sovimme, että jos olen keskustassa päin niin laittelen viestiä. No, ajauduin ihanaisen seireeniystävän soidinhuutoa seuraten Public Cornerin terassille ja aikanaan laitoin myös vuokralaiselle alustavan tiedustelun kotiinlähdöstä. Kun aikoi viettää kohtalaisen selvän ja lyhyen illan kun huomisen työtilanne oli vielä jokseenkin epävarma.

En saanut viestiin vastausta, mutta vajaata tuntia myöhemmin kuulin hänen äänensä takanani. Hyvästelin ystäväni, uudet ja vanhat ja lähdin kävelemään kanssaan kotiin päin. Juttelua, naurua, lievää kontaktia. Kotiportillaan halasimme pitkään ja vaihdoimme poskisuudelmat. Homma siis ainakin jollain mittapuulla tuntuu etenevän. :)

TEDx Helsinki II

2010-05-22T00:39:00.003+03:00

Mainitsin jo aiemmin TEDx Helsingin parista loistavasta puheesta. Nyt ne on saatu youtubeen ja alla siis kaksi suosikkiani:

Mikael Jungner: Kontrollin puute

Jufo Peltomaa: Singulariteetin vaikutus Euroopan talousalueeseen

Oli mielenkiintoista kuulla Jungnerin puhuvan erittäin fiksua asiaa kun hänestä on mediassa kuitenkin luotu melko mielenkiintoinen kuva. Ja Raptorin Jufo yllätti todella perusteellisesti, sillä en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että Oi Beibin kirjoittajalla olisi voinut oikeasti liikkua päässä jotain muuta kuin keskikalja ja pillu. Niin niitä ennakkoluuloja vaan karistellaan...

edit: Tosin nyt kun katsoo tuota Jufon esitystä ja yleisön reaktioita ei kuule juuri lainkaan, jää puhe hieman ontuvaksi. Yleisö oli kuitenkin hyvin messissä ja naureskeli monessakin kohtaa, mutta se ei ihan videolta välity.

Salaiset sinkkutekemiset

2010-05-21T13:40:00.000+03:00

Yksin asumisessa ja sinkkuna olemisessa on se hyvä puoli, että voi hyppiä typerännäköisenä ympäri kämppää alusvaatteisillaan ja vedellä mitä idioottimaisempia tanssimuuveja peilin edessä luukuttaessaan musiikkia. Ei siis sillä että itse koskaan tietenkään tuollaiseen sortuisin. Mutta jos tuntuisi siltä niin voisi vaikka. Siis ihan puhtaan hypoteettisesti. Että olisi mahdollisuus. Ja kukaan ei näkisi. Jos siis sellaista ylipäätään tekisi.

Hämmällään

2010-05-19T22:43:00.002+03:00

En voi sanoa, että minulla olisi ongelmaa. Mutta pääni sisällä saattaa pienoinen sellainen kyteä. Nimittäin tapasin taas kerran Vuokralaista. Olin jo aloitellut kaverin kanssa puistossa kauniin kesäpäivän kunniaksi, mutta puoli yhdeksän maissa sain häneltä puhelun. Että josko lähtisin yksille kun hän töiltään kerrankin kerkeää. Ja lähdinhän minä.

Istuimme vierekkäin terassilla jutellen kunnes yht'äkkiä hän nostaa jalkansa reiteni päälle. "Sori mun pitää vähän lepuuttaa mun jalkoja" taisi olla kommenttinsa siinä vaiheessa.

No, jutustelimme siinä sitten terassin sulkeutumiseen asti ja lopuksi vielä saatoin hänet kotiovellensa. Kun tuossa viereisellä kadulla kuitenkin asuu. Keskustelu sivusi taas vaihteeksi sitä kuinka sopivia toisillemme olisimmekaan, mutta kumpikaan ei varsinaisesti osannut sanoa, miksi olemme kuitenkin vain pelkkiä ystäviä. Halasimme ja erosimme.

Mielessäni kuitenkin edelleen leijuu ajatus siitä, miltä tuntuisi olla juuri tällä hetkellä hänen kanssaan. Yhdessä, lähekkäin. Ei välttämättä edes tehdä tai sanoa mitään. Olla vain. Koskettaa.

Copypastea

2010-05-18T21:12:00.003+03:00

Jos ette ole seuranneet tuota toisaalla käytyä keskustelua, niin leikkaaliimaan tähän sinne jo kirjoittamiani kommentteja. Niistä kun aika hyvin käy selville mitä ajattelen lainsäädännöissä ynnä muissa... Sanokaa vaan jos olen mielestänne väärässä tahi hakoteillä. Mintun kommentit kursiivilla.

Myönnän, että se voi olla prosentuaalista, mutta laillistamisen kautta käytön kasvaessa myös ongelma kasvaisi.

Ongelma tuossa argumentissasi laillistamisen kautta kasvavassa käytössä on se, että liberaalimpaa huumepolitiikka (ts. huumeiden kontrollointia) harrastavissa maissa ei ole todettu käytön lisääntyvän. Kielletty hedelmä ilmeisesti tuntuu houkuttelevammalta kuin normaali ja yleisesti hyväksytty.

Ja mitä kannabiksen terveydellisiin vaikutuksiin tulee, on se monissa tutkimuksissa todettu alkoholia ja tupakkaa vaarattomammaksi.

Kieltolain puolustamisessa valitettavan usein unohtuu se tosiseikka, että koko kieltolaki on kannabiksen kohdalla täysin epäonnistunut, sillä ainetta on helposti saatavissa niille, jotka sitä haluavat.

Haittana tuossa tosin on se, että maahantuonti ja jakelu on kotikasvatusta lukuunottamatta järjestäytyneen rikollisuuden käsissä ja he voivat voittoa maksimoidakseen jatkaa hasista tai marihuanaa oikeasti todella epäterveellisillä aineilla. Mutta tuo nyt on ainoastaan nykyisen lainsäädännön mukanaan tuoma lisähaitta.

Ihannehan olisi että huumeiden takia ongelmiin joutuneelle tarjottaisiin hoitoa ilman pelkoa sanktioista. Sillä saataisiin helposti katkaistua monen nuoren luisuminen todelliseen huumehelvettiin. Nykyinen lainsäädäntö tosin ei anna mitään kannustetta hoitoon hakeutumiselle. Joutuu vielä vankilaan huumausainerikoksista.

Olet varmasti oikeassa, että kielletty hedelmä voi houkuttaa, mutta eikö aina löydy uusia kiellettyjä hedelmiä? Onko noissa tutkimuksissa otettu huomioon, että käyttö ei välttämättä lisäänny, mutta käyttäjäkunta voi muuttua? Ennen kannabista käyttäneet voivat siirtyä kovempiin kiellettyihin aineisiin ja ennen käyttämättömät kokeilla ja alkaa käyttää. En tiedä, mutta voisin kuvitella..

Laillistaminen tarkoittaisi aineen yhteiskunnallista hyväksyntää, mikä olisi mielestäni kyseenalaista.

Ja en edelleenkään koe tarpeelliseksi verrata haittavaikutuksia tupakkaan ja alkoholiin. Niiden kieltäminen ei lähitulevaisuudessa näytä mahdolliselta, mutta uusien turhien aineiden laillistaminen voidaan estää.

Olen samaa mieltä, että hoitoon hakeutumista pitäisi helpottaa ja parantaa. Mielestäni kuitenkin pitää muistaa, että teoistaan pitää aina vastata. Ehkä se vankila ei sitten vain ole siinä tilanteessa oikea paikka vastata niistä teoistaan..

Jatkan vielä, että varmasti on puolensa kummassakin ja syy-seuraussuhteita voi olla vaikea tulkita.

Toivoisin, että ihmisillä olisi oma järki, joka sanoisi mikä on oikein ja mikä ei. On harmillista, että yhteiskunta maksaa tupakan ja alkoholin aiheuttamat sairaudet, kun raha voitaisiin käyttää vaikkapa mielenterveystyöhön.

Ei ole kuitenkaan mahdollista, että sairauksia alettaisiin luokitella, koska ne voivat aiheutua niin monesta muustakin. Ainoa ratkaisu olisi ihmisten viisastuminen tässä asiassa.

Nähdäkseni tuo keskustelu on vinoutunutta sinänsä, että kyse ei ole mistään uudesta aineesta joka yllättäen tuotaisiin Suomeen. Kannabis on jo täällä, halusimme sitä tai emme. Kieltolailla sitä ei myöskään ole saatu poistettua, ihan kuten ei alkoholiakaan saatu aikanaan poistettua. Kotikasvattaminenkin kun on vaativuudeltaan osapuillen kotiviinin tekemisen luokkaa.

Mikäli kannabis eroteltaisiin kovemmista huumeista ja jakelu hoidettaisiin valtion toimesta (Alkot, coffee shopit?), voitaisiin tuo miljoonien arvoinen bisnes saada myös verotettavaksi. Nythän voitot liukuvat lyhentämättöminä järjestäytyneen rikollisuuden taskuihin jos maahantuotua tavaraa hankkii. Ja noilla samoilla maahantuojilla on yleensä myös muuta tarjottavaa ja se klassinen "pilvi on loppu, ota amfetamiinia tilalle" -tilanne on mahdollinen, jolloin porttiteoriakin saattaa olla sovellettavissa(*). Mikäli noita aineita kontrolloitaisiin valtion taholta, ei tuota kuitenkaan pääsisi tapahtumaan, sillä myyjällä olisi vastuuta.

Dekriminalisointi puolestaan toisi pientä parannusta tilanteeseen kun käyttäjiä ei enää rangaistaisi, mutta myynti ja maahantuonti olisi edelleen laitonta. Tällöin poliisin resurssit edes voitaisiin kohdistaa hieman paremmin. Silloin ei niin vahvaa yhteiskunnallista viestiäkään lähetettäisi, poliisin toimintaa vain tehostettaisiin ja resursseja kohdennettaisiin "oikean rikollisuuden" torjumiseen. Tässä yhteydessä siis sellaisiin rikoksiin, joissa on joku ulkopuolinen uhri.

Tyhmät ja kokeilunhaluiset kyllä aina saavat käsiinsä mitä huumetta vaan, se on surullinen tosiasia. Oletettavasti fiksut ihmiset pystyvät pääsääntöisesti kontrolloimaan omaa alkoholin- ja kannabiksenkäyttöään ja esimerkiksi heroiinin kokeileminen ei ole mitenkään kiehtova ajatuksena. Välissä on sitten se harmaa alue, joka saattaa olla hieman kiinnostunut, kokeilla ja olla lopulta houkuteltavissa myyjän kannalta parempiin (lue: parempikatteisiin) tuotteisiin.

Ongelmakäyttäjät usein peittävät käytöllä muita ongelmia, jolloin vika ei ole mielestäni aineessa vaan henkilössä (tai jos nyt haluaa yhteiskuntaa syyllistää, niin siitä vaan - itse kuitenkin uskon enemmän ihmisen henkilökohtaiseen vastuuseen itsestään ja elämästään).

Oma toiveeni olisi, että Suomenkin huumepolitiikkaa tehtäisiin järkevällä ja haittoja minimoivalla otteella. Nykyinen kieltolaki ei valitettavasti ole onnistunut, joten mielestäni aineen kontrolloinnilla ja "sormia osoittelemattomalla" ja auliilla hoidolla päästäisiin huomattavasti parempaan tilanteeseen (vrt. Portugal). Valtio saisi merkittävästi lisätuloja ja poliisin resursseja vapautuisi huomattavasti kun heidän ei miltei päivittäin tarvisi käydä ratsaamassa kotikasvattajien vaatekaappeja. Tai että kauniina kesäiltana puistossa he voisivat keskittyä humalaisten tappeluiden selvittämiseen eivätkä tutkia ja pidättää ringissä istuvia ja lauleskelevia polttelijoita. :)

(*) Porttiteoriahan on myös kumottu jo moneen kertaan, vaikka se kummitteleekin vielä väittelyissä. Suomessa tilanne on ainakin se, että kannabis ei itsessään aiheuta tai vaikuta mitenkään kovempien aineiden kokeiluun ja että kannabista kokeilleet nuoret ovat alkujaan muutenkin alttiita monenlaiselle riskikäyttäytymiselle, kuten esimerkiksi Pekka Saarnion Stakesille tekemästä tutkimuksesta käy ilmi (s. 160).

Yhtä oikeaa vastausta ei kuitenkaan tietysti ole. Tilastojen ja poliisin toimien valossa nykyinen politiikka vaan on kovin tehotonta ja toimivampiakin malleja maailmalla on (Eurooppalaisina esimerkkeinä vaikka pahamaineiset huumemaat Portugali, Espanja, Italia, Tsekki, Saksa, Hollanti, Itävalta ja Belgia). Tähän rikollisia suosivaan ja käyttäjiä rankaisevaan ja syyllistävään epäkohtaan olen itse kiinnittänyt eniten huomiota.

Ehkä olen väärässä, mutta minun moraalikäsitykseeni ei vain mahdu, että Suomen valtio alkaisi myymään huumeita. Eikö samantien valtio voisi alkaa vaikkapa välittämään prostituoituja ja myymään muitakin huumeita, että saataisiin järjestäytynyt rikollisuus ja väärinkäytökset kitkettyä ja rahat valtiolle? Olisihan se sitten valvottua ja kaikkea, mutta se ei vain kuulosta kovin oikealta ratkaisulta minun korviini..

Niin, jos prostituutio laillistettaisiin, paranisi seksityöläisten asema huomattavasti, heille voitaisin järjestää asianmukainen työterveydenhuolto, turvalliset työtilat ja omat ammattiliitot ajamaan heidän asioitaan... Ihmiskauppa ei todennäköisesti sen jälkeen olisi myöskään enää kannattavaa kun paritustoiminta olisi kuitenkin kiellettyä ja laillinen vaihtoehto olemassa. Kuulostaa todella väärältä juu. Parempi pitää uhrit käytännössä lainsuojattoman asemassa ja lakaista koko ongelma maton alle. Kun eihän meillä täällä suomessa sentään mitään tuollaista tapahdu.

Oma kantani on, että valvonta ja kontrolli olisi tuollaisissa asioissa hyväksi. Kun niitä ei selkeästi pystytyä täyskiellolla kitkemään. Sinänsä on ihan fiksua, että esimerkiksi Kallion Thai-hieromalaitokset saavat operoida ihan rauhassa vaikken itse heidän palveluitaan käytäkään. Liiallinen puuttuminen veisi toiminnan kuitenkin vain enemmän maan alle ja se ainoastaan huonontaisi seksityöläisten asemaa entisestään.

Ja tuossa kannabisasiassa näkisin juuri tuon dekriminalisoinnin parhaana vaihtoehtona seuraavaksi askeleeksi, jolloin esimerkiksi kotikasvatus ja pienten määrien hallussapito olisi sallittua, mutta myynti edelleen laitonta. Se ei edelleenkään poistaisi katukaupassa liikkuvan huonolaatuisen/myrkyillä kyllästetyn hasiksen tai hiuslakalla jatketun kannabiksen ongelmaa, mutta vapauttaisi poliisin resursseja tuohon tärkeämpään valvontatyöhön ja ammattimaisemman rikollisuuden torjumiseen.

Mutta ehkä minussa vain on vikaa kun en näe mitään rikollista siinä, että joku kasvattaa kotonaan omaan käyttöön paria kannabiskasvia. Onneksi esimerkiksi edellisessä kommentissa mainitsemani maat ovat jo ottaneet rationaalisemman huumepolitiikan käyttöön. Antaa toivoa siitä, että täälläkin ruvettaisiin oikeasti lukemaan tieteellistä faktaa kannabiksesta ja tutustumaan muiden maiden harjoittamaan huumepolitiikkaan. Portugal on nyt ehkä ääriesimerkki, mutta laajamittaisen ja kaikkia aineita koskevan dekriminalisoinnin seuraukset ovat olleet todella positiivisia.

Perustelet kyllä kantaasi hyvin, mutten silti jotenkin vakuutu, että laillistaminen olisi oikea ratkaisu. Olet oikeassa, että lainsäädäntö tällä hetkellä vie resursseja "tärkeämmiltä" asioilta ja jotakin olisi tehtävä. En kuitenkaan ole tarpeeksi viisas sanomaan mitä.

Eniten kritisoin laillistamista ratkaisutapana. Ei vain tunnu ongelmien ratkaisulta, että jos on jonkun alan rikollisuuden kanssa ongelmia, asiasta tehdään laillista, jolloin rikollisuutta ei luonnollisestikaan sillä alalla enää ole. Kuin huijaisi pelissä. Eikö ole pelkoa, että muitakin asioita aletaan ratkaista näin?

Hämmennyn siitä, että ennen selkeästi vääriksi kokemani asiat muutetaankin oikeiksi. Hämärtyykö ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä? -Minun ainakin tuntuu hämärtyvän.

Mielestäni tuo kannabiksen käyttö ja kotikasvatus on mielenkiintoinen rikos siinä mielessä, ettei kyseisellä rikoksella ole suoranaista uhria. Toisin kuin vaikka talous-, väkivalta- tai seksuaalirikoksissa. Niissä on aina joku, joka rikoksesta kärsii ja tällöin laillistaminen ei tulisi mielestäni kysymykseenkään enkä myöskään usko, että kukaan oikeasti rupeaisi edes harkitsemaan sellaista.

Asioiden kyseenalaistaminen on mielestäni tervettä ja ihan aiheellista. Etenkin kun monesti mielipiteitä on niin helppo muodostaa vajavaisen informaation tai jopa omien/muiden ennakkoasenteiden kautta.

Lisäksi kun valtamediat vaikenevat likipitäen kaikesta EU:n sisälläkin tapahtuvasta huumausainelakien lieventämisestä, niin ihmisten epätietoisuuden ja ennakkoluulojen annetaan vaan rauhassa olla sellaisiaan. Se kun soveltuu nyt harjoitettavaan huumepolitiikkaan mainiosti. (Moniko suomalainen media muuten mainitsi sanallakaan esimerkiksi siitä kun Tsekki nyt vuodenvaihteessa käytännössä laillisti kannabiksen sallimalla viiden kasvin tai 20 sätkän hallussapidon? Suurimmalle osalle tuntuu olevan myös uutta se, että lääkekäytössä kannabis on Suomessakin laillista, joskin yhteiskunnan ennakkoluulot [ja mahdollisesti lääkelaitokset] painostavat lääkäreitä ja tehokkaan lääkkeen saaminen on tehty tolkuttoman hankalaksi).

Omalla kohdallani tuo lääkekäyttö on sinänsä kiukkua herättävä asia, että sairauseläkkeellä olevalla isälläni on hoitovirheestä johtuvaa kroonista hermostokipua, johon normaalit opiaattipohjaiset kolmiolääkkeet eivät tehoa ilman todella vakavia sivu- ja vieroitusoireita. Esimerkiksi hänelle tuollaisesta reseptistä olisi suunnatonta apua, mutta parin vuoden tappelemisen jälkeen hän on enemmänkin vain voimaton ja masentunut. Muut lääkkeet vievät kivun myötä toimintakyvyn, joten on miltei sama asia että elääkö rajoittavan kivun kanssa vaiko on elämättä ilman kipua. Jos hän omaan käyttöönsä kasvattaisi kannabista, niin mielestäni on todella perverssiä että hänet voitaisiin sen takia laittaa ehdolliseen vankeuteen.

Ja vaikka suurimmilta osin kannabis varmasti liitetäänkin viihdekäyttöön ja kovinta ääntä pitävät THC:n ystävät, olisi hyvä muistaa, että se on myös oiva lääke, se on ruokakasvina erittäin satoisa ja sen siemenet ovat erittäin terveellisiä. Ja että itse hampusta voisi tehdä vaikka biodieseliä, eristysmateriaalia rakennustarpeiksi tai vaikkapa vaatteita.

Nyt kuitenkin hamppu mielletään etupäässä huumeeksi ja siksi noita todellisia hyötykäyttökohteita ei voida kunnolla hyödyntää. Ehkä viimeisimpänä esimerkkinä nytkin käynnissä oleva Timo Haaran tapaus, josta eräs lääkekäyttäjä ja kotikasvattaja kirjoittaa melko nasevasti.

Harvoin on olemassa absoluuttisen oikeita tai vääriä vastauksia, mutta tällä hetkellä itselläni on tunne, että nykyisestä kannabislainsäädännöstä koituu enemmän haittaa kuin hyötyä yhteiskunnallisella tasolla.

Keskustelua toisaalla

2010-05-16T11:27:00.003+03:00

Hmm, tapanani on toisinaan ruveta väittelemään erinäisistä aiheista ja Mintun erään vanhan postauksen kommenttilaatikossa olen ajautunut jälleen kerran avautumaan hieman pidemmän kaavan mukaan. Mistäpä muusta kuin kannabiksesta. :)

En tiedä kumpi minua motivoi enemmän, tuotteen laillistamisen kannattaminen vaiko valtiovallan käsittämättömän yksipuolisen ja toimimattoman huumepolitiikan jatkuvan ajamisen vastustaminen. Normaalisti jos jokin asia ei toimi vaikka viitenä kertana, tervejärkinen ihminen ehkä miettisi että olisiko tässä nyt jotain viilauksen varaa. Mutta onhan se pään seinään hakkaaminen ihan kivaa toisinaan, ei sillä.

TEDxHelsinki

2010-05-12T19:16:00.002+03:00

Hieno iltapäivä. Parhaiten mieleen jäi Mikael Jungnerin puhe kontrollin illuusiosta ja johtamisesta yleisemminkin. Hieno, huumorintajuinen ja älykäs mies, sano. Ja vielä pätevä esiintyjäkin.

Päivän yllättäjä taasen oli Raptorin JuFo III (joskin puhui tässä yhteydessä Zenroboticsin edustajana ja Jufo Peltomaana), joka piti erinomaisen presentaation keinoälystä sekä singulariteetin riskeistä. Ja ahmoista. Kannattaa todellakin väijyä noita jahka tulevat youtubeen.

Merkkipaalu

2010-05-09T20:13:00.004+03:00

Mietin kovasti joskus, että millainenkohan tuhannes postaukseni sitten joskus olisikaan. No, sen on näemmä innoittanut Kotikissan maininta Haruki Murakamista.

Herrahan on yksi ehdottomia lempikirjailijoitani ja aina hänen tekstiään lukiessa minulle tulee todella tunteellinen olo. En tiedä mikä siinä niin täysin vie minut jonnekin toisaalle ja täysin satunnaisiin tunnetiloihin, mutta jotain maagista siinä tuntuu olevan.

Yllä oleva kuva on otettu 2008 Varsovassa. Istuin aamukahville läheiseen Coffee Heaveniin, otin reilunkokoisen palan juustokakkua ja rupesin lukemaan. En päässyt koko päivänä mihinkään, sillä kirja oli vain pakko lukea. Niin syvältä se juuri silloin kosketti. Ja veikkaan, että teos olisi edelleenkin ajankohtainen. Ja pelkään että se on koko elämäni.

Vuokralainen

2010-05-09T17:09:00.000+03:00

Olen tainnut jostain syystä jättää mainitsematta ne muutamat kerrat kun ollaan Vuokralaisen kanssa nähty tässä viime viikkoina. Vappusunnuntaina koomailtiin leffaillan merkeissä, sitä edeltävällä viikolla juotiin viiniä kahdenkesken kämpillä ja käytiin parilla Majava Barissa. Ja eilen tarkastettiin Vaasankadun uusi Molotow.

Suhteemme toisiimme on todella luonteva, mutta jatkuvaa flirttailua on myös havaittavissa puolin jos toisinkin. Hieman lähempää tuttavuutta teimme 2008 lokakuussa juuri ennen Intiaan lähtöäni, mutta tulimme siihen lopputulokseen ettei se ole sellaista, jota meidän pitäisi juuri sinä hetkenä harrastaa. Viime kesänä suunnittelimme reissua ja tapasimme jonain toisena päivänä piknikin merkeissä. Talven aikana näimme Malesiassa ja reissasimme yhdessä, mutta mitään sen kummempaa ei tapahtunut.

Mutta siis. Eilen Molotowissa istuimme baaritiskillä niin lähellä, että jokin ruumiinosa tuntui koskettavan toista koko ajan. Nauroimme, juttelimme, joimme. Kädet eksyivät toisinaan koskettamaan ja tarinoita siivitti fyysiset esimerkit. Voin sanoa, että meillä molemmilla oli äärimmäisen mukavaa. Ja jatkoimmekin sitten hänen luokseen vielä istuskelemaan, kuuntelemaan musiikkia ja meditoimaan. Meinattiin intensiivisten kelailusessioiden päälle vissiin molemmat sammahtaa vierekkäin sohvalle saman peiton alle, mutta loppujen lopuksi nukuimme kuitenkin erillämme. Ja aamulla sitten hilauduimme kämpilleni tekemään lettuja - kuten alkuperäinen suunnitelma oli.

Nautin suunnattomasti hänen seurastaan, mutta lienee fiksuinta jatkaa kaveripohjalla, koska se toimii niin hyvin. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö muutakin olisi käynyt mielessä...

Viinaralli

2010-05-07T11:40:00.002+03:00

Huomenta puluset.

Olen perinteisellä viinanhakumatkalla autoliikennelautalla, joka myös nimeä Viking XPRS tottelee. Lähinnä Masin Campofiorin Ripasson takia tänne tulin, mutta jotenkin täällä pitäisi aikansa saada myös kulumaan. Tosin en tiedä ehkä mitään surullisempaa kuin yksinäinen mies laivan baarissa, joten taidan jättää koko ristiretken ihan omaan arvoonsa ja korkata vaikka yhden A Le Coqin. Tai kymmenen.

--

Hei taas.

Perinteinen viinanhakumatka muuttui kummalliseksi siinä vaiheessa kun päädyin kannella juttelemaan sattumoisin pienen ryhmän kanssa viineistä ja elämästä yleensä. Alkoi kuitenkin kohta selvitä, että ringissä avautuva kaveri tosiaan pelaa ammatikseen jääkiekkoa ja muut seurueessa olivat jotain taustajoukkoja. No, en tietysti tunnistanut kaveria, mutta kuuntelin kuinka hän haukkui tiettyjä joukkuetovereitaan varsin tukevassa humalassa itsekeskeisiksi pyrkyreiksi, jotka ovat menettäneet pelaamisen idean ja elävät vain sille elämäntyylille. Pisoaarilla käydessämme taisin sitten suututtaa samaisen miehen kun totesin, etten ole yhtään kartalla siitä kuka hän mahtaa olla. Tämä siis vastauksena "niin ootko sä noita meidän faniporukoita" -suuntaiseen uteluun. Totesin vain, että mulle on aina ollut yleensäkin elämässä aivan sama, että mikä joku toinen on titteliltään tai koulutukseltaan. Ainoa asia, joka merkitsee on se, millainen toinen on. Ja siihen asti hänkin tosiaan vaikutti ihan inhimilliseltä ja OK tyypiltä, mutta se asennoitumisen jäätyminen oli oikeasti käsin kosketeltavaa. Kun en ollutkaan fani.

Totesi vaan että jos olen HIFKin miehiä niin tolla viereisellä laivalla olisi heidän risteilynsä ja että voin lähteä sinne. Lähti sitten niillä sanoin käsiään pesemättä ulos mutisten jotain mukavista illanjatkoista.

Olin siis Bluesin faniristeilyllä sattumalta. Onneksi en ollut ottanut punaista paitaani. Ja tuo edellämainittu kaveri osoittautui Camilo Miettiseksi nyt kun jälkikäteen henkilöä googlailin.

--

On muuten vaikeaa kun omat isälliset vaistot heräävät kun joku teini nyyhkyttää käytävällä ja huutaa epätoivoissaan elämänsä suurinta ihmissuhdedraamaa auki puhelimessa. Olisi ollut kiva kuulla mistä koko tarina on saanut alkunsa ja koettaa tehdä elämästään edes hetkeksi hieman helpompaa kuuntelemalla ja vakuuttamalla että kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu ja että oikeasti tuokin tunteenpurkaus on varmasti osaltaan aiheettoman suuri. Vaikka eihän käytännössä tuollaista voikaan tietenkään tehdä. Ja koska se ei kenenkään asiaa olisi kuitenkaan edistänyt mihinkään suuntaan, painuin sitten hyttiini nukkumaan.

Ölöriefot putkosessa, kemoryölöt kabinessa

2010-05-04T21:28:00.002+03:00

Minusta tuntuu, että parhaimmat merkintäni ovat alkoholijohdannaisia. Siispä rupean tyhjentämään uutta viinipulloa edellisen perään. Tosin aiempi niistä tuli nautittua puoliksi vierailevan ystävän kanssa pastan seurana, joten ihan niin katu-uskottavaa tämä alkoholisoitumiseni ei ole kuin äkkiseltään saattaisi olettaa.

Olen kaiken järjen ja logiikan mukaan kotona. Siellä missä vissiin määritelmällisesti pitäisi tuntea itsensä juurtuneeksi ja turvalliseksi. Silti tunnen olevani enemmän elossa ja omassa elementissäni matkustaessani poukkoilevassa bussissa kaupunkiin, jonka niemeä en osaa edes lausua. Poissa tästä arjesta, tästä maasta.

Ei sillä, ettenkö välittäisi kaikista ihmisistä ympärilläni tai voisi kuvitella asettuvani tähän maahan jossain vaiheessa lopullisesti. Mutta sen aika ei vaan tunnu olevan nyt eikä seurassani ole ihmistä, jonka kanssa siihen haluaisin ryhtyä. Ehkä siinä osaltaan on syy/seuraus, miksi olen jokseenkin fakkiutunut siihen, että olisi hienoa seurustella ulkomaalaisen tahi kaksikielisen kanssa. Että omilla lapsilla olisi mahdollisuus helpommin tutustua tähän maailmaan laveammin kuin yhden kaupungin taikka maan kautta.

Tuntuu, että elän elämääni jatkuvassa välivaiheessa. Että vaikka olenkin huoleton ja ulkoisesti hetkessä elävä, on tämä kaikki vain seurausta siitä, etten varsinaisesti tiedä mitä elämältäni haluan. Tai tiedänhän minä. Haluan joskus olla hyvä isä jollekulle. Mutta senkään aika ei ole nyt. Itseasiassa miehenähän minulla ei tässä asiassa pitäisi olla minkäänlaista kiirettä. Mutta silti olisi ylevää jos olisi jotain vähän tarkempaa ja syvällisempää kuin ihmisen biologisen funktion täyttäminen.

Vaikka todellinen onni onkin seurausta vain ja ainoastaan siitä. Ei siinä auta louisvuittonit tai patekphilippet.

Loppuviikko

2010-05-02T11:55:00.001+03:00

Vappuni olí mittasuhteiltaan niin railakas, että julistin juhlimisen päättyneeksi vasta istuessani kirkossa ja tuijottaessani haavoittunutta enkeliä. Ja tosiaan, vappuni oli mielenkiintoisesti hieman kaksiosainen, sillä jossain vaiheessa vapunaattoa tuli tehtyä päätös, että seuraavana päivänä olenkin Tampereella.

Mutta kelataan aluksi muutama päivä taaksepäin, jotta pääsette taas mukaan tarinaan. Keskiviikko voisi olla ihan hyvä päivä. Toisaalta se oli aika tylsä, mitä nyt onnistuin treeneissä potkimaan oikean jalan peukalovarpaan kynnen täysin siniseksi. Torstain sitten nilkutinkin ympäri kaupunkia, merkittävimpänä tekonani ehkä sienimuhennoksen, poronkäristyksen ja karjalanpiirakoiden valmistamisen yhdessä muutaman kiinalaisen, latvialaisen, libanonilaisen sekä venäläisen kanssa. Tarinankerronnallisesti poronkäristys on mainitsemisen arvoista siksi, että valmistan siitä seuraavassa kappaleessa tähteitä kavereilleni. Jatkot Mollyssä, joskin omalta osaltani ilta päättyi jo varsin aikaisin kun lähdin saattamaan erästä siellä tapaamaani tuttua junalle. Emme olleet aiemmin olleet juurikaan tekemisissä, mutta tänä iltana juttu luisti hyvin ja jossain vaiheessa - en muista kuolaksenikaan mitä kautta - keskustelun aihepiiri rupesi pyörimään kaikessa siinä, mitä voisinkaan hänelle yösijan lisäksi tarjota jos hän ei lähtisikään Pitkälle Junamatkalle™. Täysin huumorilla, mutta kuten venäläiset(kin) tykkäävät sanoa, kaikessa huumorissa on totuuden siemen. Erkanimme kuitenkin rautatieaseman edessä omille teillemme.

Vappu alkoi siis osaltani yksin kotoa, jonne pari kaveriani tuli kuitenkin pian käymään ennen varsinaisille etkoille siirtymistä. Pyöräytin yllättävän riistaisan Pasta Poronesen kaapissa olevasta käristyksestä sekä bolognesen jämistä. Reilu hiilaritankkaus kun on suositeltavaa minkä tahansa pitkäkestoisen aktiviteetin pohjaksi.

Muutamat oluet alkuiltapäivän kunniaksi ja ennen kadun toisella puolella vietettyjä kotibileitä kävimme hieman istuskelemassa puistossa. Sieltä sitten hetken jumittelun jälkeen liikahdimme kotibileisiin, jossa oli paljon vanhoja tuttuja mutta vähemmän hyviä ystäviä. Ja eräs niissä piireissä jo legendaksi muodostunut kaula-aukko, jota kukaan mies ei oikeastaan voinut olla tuijottamatta.

Lähdimme sitten jossain vaiheessa iltaa keskustaan, jossa palloilimme Sentaatintorin ja Kaisaniemen puiston välillä porukan hajoamisesta ja kommunikaatioepäselvyyksistä johtuen. Kunnes sitten jossain vaiheessa törmäsin taas edeltävän päivän juttukaveriin. Molemmat lienimme sen verran hyvissä kuoseissa, että löysimme itsemme kohta espalta istumassa toisissamme kiinni. Hieman halipulaisia taisimme olla molemmat, mutta kaulailtuamme siinä jonkin aikaa päätimme lähteä etsimään muuta porukkaa ja sillä reissulla jossain vaiheessa erkanimme. Ei mitään muistikuvaa missä vaiheessa tosin.

Palloilin aikani sekalaisessa porukassa ja lopulta päädyin itselleni entuudestaan tuntemattoman kaverin kaverin kanssa samaa matkaa Kallioon, sillä hänellä piti olla yöpaikka tuttavansa luona siinä omaa astuntoani vastapäätä. Himassa joimme hieman lisää, juttelimme, katsoimme Life of Brianin (tämä parikymppinen tyttö todella tiesi Pythoninsa) ja päädyimme sitten lopuksi suutelemaan sohvalleni. Ja kuten arvata saattaa, ei kadun ylittämisestä tullut sen jälkeen enää mitään. Pitäydyimme kuitenkin astetta viattomammissa leikeissä, joten ihan puhtaasta yhdenillanjutusta ei voine tässä yhteydessä puhua. Mutta aamulla tylytin neidin ulos kahdeksan jälkeen (olin kyllä ilmoittanut jo edeltävänä iltana, että lähden yhdeksän junalla Tampereelle) ja lähdin sompailemaan ysillä Pasilaan. Matkan varrella kadulla oli yksi ainoa ihminen.

Olin sopinut tapaavani ystävän junassa, sillä olimme molemmat suuntaamassa pohjoiseen. Vajaat pari tuntia hujahtivat ohi jutellessa ja sitten olikin jo minun pysäkkini. Olin kohtalaisen väsynyt, joten suuntasin kulkuni siihen Tammerkosken sillan viereiseen Cumulukseen. Huoneesta näki näppärästi teekkarikasteen sekä vappumarssit. Sekä siellä sai nukuttua pienet päikkärit ennen kuin tapasin tuttuja Saludissa. (tässä vaiheessa pitää mainostaa, että Saludin 300g pippuripihvi on muuten aika hiton hyvä annos).

Söimme, joimme, juttelimme ja vietimme esikoisensa kolmivuotisjuhlia. Ja kun pikkuväki oli saateltu parempaan huomaan, avasimme terassikauden ja päädyimme lopulta hotellihuoneeseen tuhoamaan useampaa skumppapulloa. Sitten vielä kävimme Plevnassa ja yhden Siperian jälkeen olikin taas vappufiilis melkolailla kohdallaan. Eli ei kun kännykkä käteen ja paikallisia kavereita paikantamaan. Saapuminen Amadeukseen, jossa tuttu tsekkityttö oli käymässä. Nopeat kuulumisenvaihdot ja sitten puhelimeni vilkkui ja värisi sen merkiksi, että olimme entisen lukiokaverini kanssa vihdoin kuuden ristiin soitetun puhelun jälkeen samaan aikaan luurit korvalla. Ulos metelistä ja kaveri oli sijoitettu Cafe Europaan. Tämän puhelun aikana onnistuin luomaan katsekontaktin varsin kivanoloiseen tyttöön, joka välttämättä halusi tarjota minulle fisun ja tykkäsi pienistä pusuista. Ja tämä siis alle kaksi minuuttia baariin saapumisesta! Ei Helsingissä vaan koskaan käy noin näppärästi mikään! (no joo, kerran ehkä ja silloin olisi näin jälkikäteen ajateltuna todella kannattanut lähteä sen mukaan)

Kyseinen neiti oli kuitenkin jo sen verran pirteällä päällä, että oletettavasti tunnin päästä kyseeseen olisi tullut hyväksikäyttösyytökset, joten juteltuamme vähän aikaa kiitin juomasta ja palasin tsekin luokse. Juttelimme hieman lisää, mutta koska hänen kaverillaan oli hieman huono olo ja minulla tapaaminen toisaalla, lähdimme piakkoin pois.

Huojuin seuraavalle juottoasemalle ja löysin lukiokaverin. Tosin tällöin itselläni oli tullut jo mukavan tissuttelun raja vastaan ja olin ihan vesilinjalla sen pari tuntia, jotka seurueessaan kuokin. Pilkun jälkeen pariskunnat lähtivät tahoilleen ja minä kävelin yksin Hämeenkatua hotellihuoneeseeni. Ja yritin kovasti vakuutella itselleni, että se yksin oleminen on jotenkin tietoista ja että kaipaan sitä juuri sillä hetkellä.

En ollut kovin vakuuttunut omista mietteistäni. Mutta sain sentään nukuttua hyvin.

Aamulla vielä kävin - en niinkään synnintuskista kuin kulttuurisesta mielenkiinnosta - tarkastamassa Tampereen tuomiokirkon. Simbergin maalaukset olivat hienommat kuin osasin odottaa ja koko rakennus oli kerrassaan upea. Vaikka edelleenkin mietin, että mihin se kirkko oikeastaan tarvitsee ukkosenjohdatinta taikka kameravalvontaa.

420

2010-04-28T17:07:00.002+03:00

On ollut oikeastaan aika hauskaa huomata, kuinka laajalle kannabis on täälläkin levinnyt. Enkä usko, että kyse on mistään uudesta trendistä, mutta nyt tänne palattuani on tullut ilmi useistakin kavereista ja tuttavista, että harrastuneisuutta löytyy. Yhdistävä tekijä tosin omassa kaveripiirissäni on se, että ulkoisesti sitä ei voisi millään tavalla päätellä ja asiasta ei juurikaan pidetä meteliä ihan järkisyistä. Mitä nyt reissujuttujen ja lomakuvien lomassa tulee ilmi.

Tarjonta ei ole ihan yhtä avointa kuin Aasiassa, mutta täällä toisaalta voi hankkia kotikasvatettua kukkaa ilman paineita järjestäytyneen rikollisuuden tukemisesta ja muista lieveilmiöistä. Askel parempaan suuntaan, mutta ihan oikeasti sitä voisi yhtä hyvin hakea tuosta kadun toisella puolella olevasta Alkosta. Että saisi valtiokin omansa arvonlisä- ja muina veroina.

Tuo nykyinen systeemi ja lainsäädäntö eivät vaan toimi halutulla tavalla. Fiksumpaa olisi mielestäni kontrolloida saatavuutta ja vetää välistä rahaa valtiolle, mutta ihan kauheaahan se olisi jos jo täällä oleva ja vapaasti liikkuva aine siirrettäisiin virallisiin myyntipaikkoihin ja laadusta voitaisiin olla varmoja.

Mutta eipä järjellä ja logiikalla taida olla tuossa politiikassa sijaa.

Onni on lämmin latte

2010-04-25T10:54:00.002+03:00

En tiedä mikä siitä tekee niin kotoisan ja turvallisen tuntuisen, mutta reilun kokoisesta, paksusta lasista valmistetusta - ööh, lasista - nautittu latte on vaan yksi luotettavimpia ja varmimpia keinoja saada minut unohtamaan kaikki epäolennaiset ja merkitykseltään mitättömät asiat. Kahvijuoman lämpö kämmeniä ja sormia vasten, pinnalle muodostunut tiheä, osaltaan espresson värjäämä maitovaahto ja pohjalla hitaasti liukeneva kandisokeripala... Starbucksista, Robert'silta, Wayne'siltä tahi True Coffeesta ei vaan saa samaa fiilistä kuin itse kotona tehdystä. Kiireettömänä aamuna. Ihan rauhassa ja yksikseen nautittuna.

Tuntee tulleensa kotiin viimeistään silloin.

Kotirotta

2010-04-24T10:59:00.000+03:00

En tosiaan tiedä, millaisen kuvan kirjoitteluistani saa, sillä useimmiten jos jotain mainitsemisen arvoista tapahtuu, se tapahtuu kotini seinien ulkopuolella. Olen kuitenkin kotirotta henkeen ja vereen siinäkin mielessä, että kotona suoritetut etkot ovat poikkeuksetta olleet itselleni mieluisampia kuin sitten varsinaiset juhlat. Tosin nämä saattavat jäädä taka-alalle kun varsinainen tapahtuma ei olekaan se alkuillan "comfortable silence amongst friends" vaan kun mennään ja viipotetaan nakit ja muusit silmillä yössä ja sammutaan Jakomäen ostarin katolle.

Eilinen oli siinä mielessä mukava päivä, että vietin suurimman osan siitä videoyhteydessä Keski-Eurooppaan, jossa pitkäaikainen ystävä asustaa. Joimme viiniä, juttelimme, nauroimme, ihmettelimme, kävimme asioita läpi, päihdyimme, kävimme kaupassa, kävelytimme koiraa... Arkisia asioita, joita kavereiden kanssa tehdään, mutta koska maantieteellistä etäisyyttä on se 1500km, ei ollut minkäänlaista tarvetta tahi edes mahdollisuutta lähteä yhdessä ulos. Joten lopputulemana oli sitten se, että yksi mukavimmista illoista vähään aikaan oli sellainen, jona join yksin kotonani ja juttelin telkkarilleni.

Anonyymi laittoi kommenttia, josko kärsisin paluumuuttajan kulttuurishokista. Joo ja en. Intiasta 2008 lopussa palattuani tunnistin ihan selkeästi sen, kuinka kaikki tuttu tuntuikin vieraalta ja kotiinpaluuseen ei siltä osin ollut osannut varautua. Nyt toisaalta olin viettänyt jo puolisentoista vuotta ilman vakinaista asumusta Suomessa, joten en varsinaisesti edes odottanut paluuta mihinkään "tuttuun ja turvalliseen". Kalenterinikin olen onnistunut täyttämään kohtalaisen väljästi, joten viikko rytmittyy asiallisesti ja päivät eivät sulaudu toisiinsa muuttumattomina. Ja olihan minulla sentään viikon verran aikaa suorittaa pehmeää laskua Riiassa länsimaiseen kulttuuriin ja täällä omassa kodissakin on vierähtänyt jo kolme viikkoa.

Tosin edelleen olen sitä mieltä, että Suomi on hyvin kaukana ideaalimaasta ainakin itselleni. Jos vaikka armeijan asemasta laitettaisiin kaikki puoleksi vuodeksi köyhiin maihin matkustamaan ja sen jälkeen puoleksi vuodeksi asiakaspalvelutehtäviin, olisi tämäkin maa varmasti parempi paikka. :)

Hetki

2010-04-22T10:10:00.003+03:00

Tiedättehän sen aamuisen tunteen kun ei tarvitse edes tarkastaa kalenteriaan, vaan tietää jotain mukavaa pian tapahtuvan. Jotain, mistä on sovittu jo edeltävänä iltana. Vieläpä sellaista, joka ovesta tultuaan asettuu kiltisti paikalleen ja johonka voi rauhassa koskea sanomatta sanaakaan. Sellaista, jonka kanssa saa suorittaa akteja, joiden aikana hikoilee, vääntäytyy mitä eriskummallisimpiin asentoihin ja huokailee syvään. Saattaa jopa kurottaa pöytälaatikkoon ja etsiä hommaa edesauttavia työvälineitä parempien tulosten saamiseksi. Ja kun sitten vihdoin saa tuotua meisselinsä kosketusetäisyydelle tajuaa sen olevan vähän liian pieni ja siitä huolimatta jatkaa. Ja vääntää sen ruuvin jengat vituilleen kirosanojen saattelemana.

Jos jollakulla on kuusiohylsyavainta numero 8 Kallioon suunnilla, niin saa lainata. Uusi pesukoneeni kaipaa sitä.

This space intentionally left blank

2010-04-18T18:24:00.002+03:00

Minulla on tyhjä olo. Vetämätön. Ontto.

Eikä kyse ole tällä kertaa edes krapulasta, vaan mielen täyttää jonkinlainen kaipuu. Lieko sitten jonnekin kaukaisille maille vaiko jonkun viereen, en osaa sanoa. Vaikka molemmat varmasti asiaan auttaisivatkin.

Ehkä se johtuu osaltaan siitä, että vaikka olenkin palannut niinsanottuun kotiini, ovat kaikki ne läheisimmät ystävät jossain toisaalla. Ja salaa toivon, että edes joku niistä mukavista ihmisistä, jotka tässä lähimaastossa vaikuttaa, olisi innostunut näkemään minut ja tekisi sen suhteen aloitteen. Vaikka onhan puolitoista vuotta melko pitkä aika olla poissa ja siinä ajassa ne satunnaisemmat kaverisuhteet varmasti kariutuvatkin. Muutamiin olen yrittänyt olla yhteydessä ja paria tavannutkin, mutta silti. Olisihan se kuitenkin mukavaa, että soittaisi joku muukin kuin lehtimyyjä ja että edes joku sivulauseessa viittaisi, että on edes vähän ollut ikävä.

Kiihkeää viestinvaihtoa

2010-04-14T18:26:00.003+03:00

Heh, tänään on ollut mielenkiintoista sähköposteilua aiemmin mainitun kanssa. Etupäässä moraliteeteista ja kaverikoodistosta mitä tulee kaverin exän kanssa tapahtuviin asioihin. :)

Ihailtavaa rehellisyyttä

2010-04-13T15:43:00.002+03:00

klikkamalla isommaksi

I am happy

2010-04-12T19:39:00.002+03:00

Olen joskus aiemminkin maininnut Neverdicen täällä ja nyt kaverit ovat saaneet videon esikoisalbuminsa ensisinglen seuraksi. Jos siis kuulut industrialfolkmetallin vannoutuneisiin ystäviin (tai kuten todennäköistä on, et ole koskaan kuullutkaan siitä), niin tässäpä sitä olisi:

Neverdice: I Am Happy from Neverdice on Vimeo.

Suorituspaineita

2010-04-12T12:47:00.003+03:00

Mitä enemmän aikaa vietän kotimaassani, sitä selvemmäksi tulevat ne asiat, joiden takia en täällä erityisen hyvin viihdy. Suurimpana syynä ei ole sää tahi pimeys (no helppohan se on sanoa kun on koko talven viettänyt kesää) vaan ympäröivät ihmiset. Alkaen sellaisista perusasioista kuin vaikka silmiin katsominen ja hymyileminen. En todellakaan tiedä, kenen etu on se, että metron liukuportaissa tuijotellaan omiin varpaisiin tai jos vahingossa silmänsä sattuukin ohjaamaan vastaantulijoiden kaistalle, ei katseiden kohdatessa voi edes hymyyn vastata. Ei se ole sama kuin treffikutsun hyväksyminen tai sitoutuminen lainan takaajaksi. Olisipahan molemmilla vähän parempi mieli ja ihmiset vaikuttaisivat avoimemmilta.

Tuo lienee yksi niistä syistä, miksi suomalaisia yleensä pidetään sulkeutuneina ja juroina. Ei nimittäin ole ensimmäinen eikä toinen kerta kun joku ulkomaalainen on vahvasti epäillyt kansallisuuttani kun en juurikaan vastaa heidän käsitystään suomalaisesta.

Toinen asia, joka tuntuu jollain tavalla järjettömältä, on olemassaolonsa oikeuttaminen. Se, että ihmisiä määritellään varsin kovasti sen perusteella, missä on töissä, mitä opiskelee ja paljonko tienaa. Että kysytään "mitä sä teet" sen sijaan että kysyttäisiin "kuka sä oot". Ikään kuin ihmissuhteissakin tuottavuus olisi tärkeämpi mittari kuin itse tekijä.

Alan pikkuhiljaa ymmärtää erästäkin ystävääni, joka finanssialan kiemuroiden selventämisen sijaan aina kysyjille vastaa olevansa taksikuski. Sillä kuitenkin saa - taksikuskeja mitenkään väheksymättä - aika hyvin karsittua ulkoisista tekijöistä kiinnostuneempia keskustelukumppaneita ympäriltään. Mikä taasen sopii itselleni kuin Poy-Sian nenään.

Haaaave you met Ted?

2010-04-11T11:56:00.004+03:00

Olen saavuttanut suuren merkkipaalun sinkku-urallani. Olen nimittäin ensimmäistä kertaa lähtenyt yökerhosta minulle entuudestaan tuntemattoman henkilön kanssa. Rasti ruutuun, nyt voi vakiintua.

Edelleen illan parasta antia oli kuitenkin kavereiden kanssa etkoilu. Ei siitä pääse mihinkään. En tykkää suomalaisista klubeista, en tykännyt Bangkokin parhaimmista/trendikkäimmistä/kalleimmista klubeista, vaikka tiskijukan virkaa hoitava Tiesto tai Benny Benassi olivatkin varsin mukava lisä muuten ihan täysin samaa pintaliitokaavaa noudattavaan klubikulttuuriin. Ei vaan ole minua varten.

Hauskaa puolestaan oli todeta How I Met Your Motherista tutun, otsikossa esitellyn taktiikan toimivuus. Luotaa ravitsemusliikkeen viehättävimmän naisihmisen, nopeasti esittelee kaverinsa ja jatkaa itse toisaalle. Ja kun asiaa tuolla tavalla ajattelee, niin taisipa tuo olla ensimmäinen kerta kun varsinaisesti toimin wingmanina jollekulle.

Alkoholi ei kyllä vieläkään ole yhtään sen parempi päihde. Hirveän krapulan siitä vaan saa. Ja tekstintuottokaan ei suju. Puuh. Lisää kokista.

Perheonnea

2010-04-09T21:26:00.002+03:00

Tänään oli vuorossa mielenkiintoinen ja avartava luontoseikkailu pääkaupunkiseudun äärilaidoille, jossa exä pitää majaansa miehensä ja lapsensa kanssa. Exän kanssa välit ovat olleet aina hyvät erosta saakka mutta miehensä kanssa meillä on jotenkin ollut aiemmilla kerroilla hieman vaivautuneet välit. Oli kuitenkin mukava huomata, että kaikki kitka on vuosien saatossa hävinnyt ja tulimme varsin sutjakkaasti toimeen keskenämme. Eikä siinä mitään, tutustuinhan häneen jo exän kanssa seurustellessamme ja aina on vaikuttanut hyvältä tyypiltä. Mutta ihan ymmärrettäväähän se on, että olo ei tunnu ihan täysin luontevalta kun seurustelujen välillä ei juurikaan ollut aikaa.

Mutta oli hauska jutella, kokkailla, hengailla, katsella lomakuvia, viihdyttää lasta, juoda hieman olutta ja oikeasti tuntea, että menneet ovat menneitä. Välitöntä perhe-elämää, josta kumpuava onnellisuus tarttuu hihansuihin ja hiusten kärkiin.

ExExäkin sai esikoisensa tässä kuukausi sitten. Tosin siitäkin piti lukea facebookista ja kuulumisten vaihdot ovat jääneet aika vähäiselle ja edellisen kerran tapasimme ennen Intianreissuani, vähän sen jälkeen kun hän oli kihlautunut. Ja miehille tyypilliseen tapaani en edes huomannut koko sormusta. :D

Ja vaikka vilpittömästi olenkin onnellinen molempien puolesta, niin silti jossain takaraivossa kytee ajatus, joka on hieman kateellinen tahi katkera. Ei kummallekaan suoranaisesti, mutta koko tälle maailmankaikkeudelle. Kun en todellakaan tiedä, että koska itse pääsisin vastaavasta onnesta nauttimaan.

Mutta huomenna lapsenvahdiksi siskonpojalle. Eihän miehillä biologisessa mielessä mikään kiire ole.

Sattumus

2010-04-08T15:32:00.003+03:00

Satuin törmäämään yhteen vanhaan opettajaani, joka on vilahtanut aiemminkin blogissa. Ja jos olette liian laiskoja klikkaamaan tuota linkkiä, niin kerrottakoon että tuolloin keskustelumme liikkuivat muun muassa hänen tyttärensä ja minun naittamisella. Ja koska ajatus herätti huumorintäyteistä innostusta molemmissa, kirjoitin hänelle myöhemmin kirjeen, jonka annoin äidilleen toimitettavaksi. Vaihdoimme muutaman kirjeen, jonka jälkeen nykyaikaistimme viestintäämme sähköiseksi. Mutta emme koskaan tavanneet. Eikä sillä, tuntuihan se 16-vuotias silloin vähän liian nuorelta, joten en ollut koskaan tosissaan häntä tapaamassakaan.

Mutta siis tästä päivästä. Vaihdoimme ex-opettajani kanssa pitkästä aikaa kuulumisia, kertoilin reissuistani(*) ja varmaan puoli tuntia juteltuamme myös tämä tytärasia tuli puheeksi. On kuulemma töissä hyvinkin lähellä asumustani ja kieltämättä ajatus hieman houkuttaa. Kun harvoin sitä kuitenkaan yhtä perustavanlaatuista pohjustusta on tehnyt yhdenkään naisen eteen. Ja hänhän täyttää kohta 20, joten sosiaalisesti hyväksyttävä ikäero (oma ikäsi jaettuna kahdella + 7) alkaisi olla osapuilleen kohdillaan. Ja hyvin suotuisalta äitinsä ainakin vaikutti edelleen koko ajatukselle. Ilmeisesti siis edelleen ihan hyvää vävyainesta. :)

(*)
TK: Sitten Latviasta lähtiessäni kävin moikkaamassa kavereita Amsterdamissa...
Ope: (keskeyttää minut innostuneesti) Aijaa! Pajauttelitko?

Nyt kroppa ihan oikeesti

2010-04-05T09:36:00.002+03:00

Aamulla, unen ja valveen rajamailla hieman kummastelen että miksi Turisti on täällä. (Se, että olimme molemmat alasti oli ihan luonnollista - olimmehan menossa saunaan). Mutta täysille kierroksille tuo semieroottinen uni potkaisi itsensä vasta kun eräs kaverini kaveri sattui niin sopivasti saapumaan löylyhuoneeseen...

Niin. Meinasin lopettaa tämänkin tekstin kysymyksellä "mikä minua vaivaa?", mutta kaipa se on ihan itsestäänselvää.

Puutos

2010-04-04T09:55:00.002+03:00

Mikäköhän siinä on, että Suomeen palattuani minua on keskimäärin joka aamu panettanut aivan tolkuttomasti? Pahimmillaan jopa sellaisissa mittasuhteissa, ettei edes jaksa aamulla nukkua pitkään kun olo on liian levoton aloillaan olemiseen. Ja minä sentään rakastan aamulla liian pitkään sängyssä lojumista!

Äh, pitäisi varmaankin järjestää jotain korviketekemistä. Tai ruveta epätoivoissaan järjestämään paluubileitä ja syöttää kaikille vieraana oleville naisille omatekoisia suklaabrownieita. Ennenkin toiminut, prkl.

Lapsus

2010-04-03T19:18:00.003+03:00

Mistä tietää, että on viettänyt liikaa aikaa tropiikissa?

No vaikka siitä, että unohtaa pakata pitkää viikonloppua varten kaiken tarpeellisen, paitsi sukat.

Hot 'n' Cold

2010-04-03T12:21:00.002+03:00

Pidempään blogia seuranneet saattavat muistaa sen, että olen helposti ostettavissa kaikenlaisella lahjoitetulla krääsällä, jolla voi lunastaa bloginäkyvyyttä. Tai eipä noita postauksia hirveästi ole ollut, mutta aiemminkin olen saanut Gilletten uutuustuotteita kokeiltavakseni, joten sarja jatkukoon.

Kun minulle ensimmäistä kertaa mainittiin uudesta itselämpiävästä shavecare-tuotteesta (kyllä, termi on kopioitu Gilleten nettisivuilta), olin melko innoissani, sillä konsepti vaikutti varsin hyvältä. Ennen ajoa käytettävä ihonkuorintageeli, joka veden kanssa reagoidessaan tuottaa lämpöä ja siten korvaisi joskus itsenikini harrastaman lämminvesipyyhehauteen ennen ajoa. Eli kuvittelin, että tuolla saisi edes muutaman minuutin miellyttävän lämmön iholle, jolloin iho ja partakarvat oikeasti hyötyisivätkin käsittelystä. No, todellisuudessa ohjeen mukaan käytettynä lämpö pakeni käsiin ja kasvoille ei enää termaalista energiaa riittänyt. Yritin sitten vielä uudestaan vaikeamman kautta, eli kuivasin käteni kasvot kasteltuani ja tällä kertaa lämpö osui ihan oikeaan osoitteeseen, mutta ihan oikeasti vaikutus kesti muutamia sekunteja, jonka jälkeen tuote oli kuin mikä tahansa muukin kuorintavoide. En siis usko, että tuosta itselämpiämisominaisuudesta on mitään käytännön hyötyä. Ihan saman asian ajaa kuin aiempikin tuotteensa, joten en näe mitään vaihtamistarvetta.

Mutta olihan siinä paketissa onneksi muutakin. Nimittäin parranajon jälkeistä olotilaa helpottamaan oli pakattu kolmekin eri purnukkaa ja niistä valtsin kiinnostavimman ensimmäiseksi kokeiltavaksi: Intense Cooling -balsami. Ja hitto soikoon, tuote ylitti odotukseni kirkkaasti! Tykkään lähtökohtaisesti lähes kaikista menthol/eukalyptustuotteista ja muistakin viilentäviä ominaisuuksia sisältävistä tuotoksista, mutta tämä oli jotenkin erilainen kaikkiin aiempiin nähden. Itseasiassa niinkin erilainen että kiinnostuin tuotteen vaikuttavista ainesosista, jotka tuon pitkäkestoisen ja todella miellyttävän viileän raikkauden tunteen saavat aikaiseksi, mutta en nopealla googlailulla löytänyt mitään viitettä oheismateriaaleissa mainittuun "Dual-Cooling Complex" -koostumukseen, joka näemmä tuosta vastaa.

Mutta yhteenvetona siis mainittakoon, että tuo thermal face scrub on omasta mielestäni kohtuullisen turha päivitys ja ominaisuus on parempi markkinointityökaluna kuin parranajoa parantavana seikkana. Intense Coolin Balm taasen saa minulta varauksettoman suosituksen, sillä iho oikeasti tuntuu todella raikkaalta ja miellyttävältä tuotteen käyttämisen jälkeen. Tuota pitänee oikeasti ostaa lisää jahka tuo 100ml purtilo loppuu.

Olisin laittanut myös kuvia tai linkkejä postaukseen, mutta kun Gilletten sivut ovat suunniteltu vähän turhan flash-pitoisiksi, ei suoria linkkejä tuotteisiin tai edes tuotekuvia saa ilman merkittävää säätöä blogiinsa. *vink vink*

Ota huora ne tekohampaat pois suusta niin sitten voit alkaa selittää

2010-04-01T07:05:00.002+03:00

Olinkin jo kaivannut 3B:n kantiksia.

Mutta muuten kotimatka on sujunut mukavasti ja kämppäkin on päällisin puolin kunnossa vuokralaisen jäljiltä. Mitä nyt eteisen laminaatissa vähän korkojen jälkiä, mutta tuskin niitä enää ylihuomenna huomaa. Enemmänkin huomio kiinnittyi siihen tosiseikkaan, että sääolot olivat juuri sellaiset kuin pahimmissa visioissani kuvittelinkin, eli 2 astetta plussaa, sadetta, loskaa ja pimeää. Mutta sentään odotusten mukaista. Ja olin ollut kaukaa viisas ja ennen lähtöäni ladannut matkakortille riittävästi arvoa, ettei tarvinnut ruveta sen kanssa ensimmäisenä sähläämään.

Ihmiset raitiovaunussa (ystävällistä naapurustodenaa lukuunottamatta) olivat joko murjottavia tai apaattisia ja tunnelma oli synkempi sekä jäykempi kuin Kambodzalaisessa passintarkastuksessa. Eräänkin rouvan kasvoille uurtunut nyrpeä ilme sai itseni hymyilemään vain sen takia, että hymyilemällä omat kasvot eivät rupea näyttämään siltä, että on ikänsä vain tutkastellut asioita ja ihmisiä löytääkseen jotain motkottamisen aihetta.

Ja mitä viimeiseen iltaan Riiassa tulee, jouduin sullokiukkupakkaamaan ja likipitäen juoksemaan aamuyöbussille kun illanvietto oli hyvässä seurassa vaan niin yksinkertaisen viihdyttävää, ettei muuta mielinyt tehdä.

Pientä kutinaa

2010-03-29T16:26:00.002+03:00

Ei, ei siellä.

Vaan sellainen mukava "tingling sensation" kun kuulee tekstaripiippauksen kännykästään tai näkee toisen nimen lihavoituna sähköpostilaatikossa. Ja siihen väkisinkin liittyvä hymy vastausta kirjoittaessa.

Ollaan nähty tässä jotakuinkin joka päivä ja sen lisäksi sekä illaksi että huomiseksi on jo suunnitelmia. Ja vaikkei mitään halausta tai poskisuudelmaa intiimimpää olekaan tapahtunut, on hymy herkässä. Saattaa tietysti johtua myös täällä jo orastavasta keväästä ja satunnaisista auringonsäteistä, mutta tuota Isoa Keltaista on kuitenkin tuijotellut sen verran pitkään 12 tuntia päivässä, että jotenkaan en osaa lukea sitä kovinkaan suureksi muuttujaksi. Masentunuthan täällä pitäisi vissiin olla pimeässä sadesäässä.

Minkäköhänlaisen ongelman ylihuomisesta saakaan vielä kehitettyä kun pitäisi kotimaahan lähteä...

Vaihtoehtoja

2010-03-29T13:41:00.003+03:00

Heippa ydinvoimavastustajat ja Greenpeacelaiset. Kun puhutaan kymmeniä tai satojatuhansia vuosia kestävistä ratkaisuista, pyytäisin ystävällisesti ottamaan huomioon myös viimeisimpien parin vuosikymmenen aikana kehitetyn teknologian tarjoamat mahdollisuudet. Kun ennen niitä paria jääkautta, jotka kyntävät Olkiluodon litosfäärin lastesi jätskiannoksiin, saatetaan vielä kehittää jotain ihan oikeasti merkittävääkin teknologiaa sähköntuotannon saralla.

Kuten esimerkiksi traveling wave reactor (pääasiallisena kehittäjänä Intellectual Ventures/TerraPower), jonka toimintaperiaateen kehitys on kiihtynyt huomattavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja nykyisellään ollaan jo kyetty simuloimalla todistamaan reaktorin toimivuus. Kyseisen teknologian hyötyjä kun olisivat esimerkiksi nykyisen ydinjätteen käyttäminen polttoaineena, uraanin rikastuttamisen tarpeettomuus (poistaisi kytköstä aseteknologiaan, vaikka prosessin aloittamiseen vähän U-235:ta tarvitaankin) ja vähäinen ylläpitotarve (ja sitä myötä parempi turvallisuus).

ITERin myötä fuusioreaktori on askelta lähempänä todellisuutta. Vaikka se ei jäteongelmaa poistaisikaan TWR:n tavoin, vähentäisi se teknologiana tuotetun jätteen määrää murto-osaan nykyisestä fissioteknologiasta.

Ydinjätteen transmutaatio on vielä aivan liian kallista tarjotakseen käytännöllisiä ja kaupallisesti järkeviä ratkaisuja, mutta en todellakaan osaa sanoa mikä tilanne on 100 vuoden kuluttua.

Mutta jos noista ei ole koskaan kuullutkaan, niin onhan se ihan ymmärrettävää että ydinjäte kauhistuttaa.

Ja en siis todellakaan sano, että nämä olisivat ainoita oikeita ratkaisuja tai varmoja nakkeja, mutta toivoisin, että vaihtoehtoisia jätteenkäsittelymenetelmiäkin edes sivuttaisiin noissa keskusteluissa. Että edes koitettaisiin parantaa sairautta eikä vain oiretta.

Terveisiä Riiasta

2010-03-27T06:54:00.002+02:00

Mietin, että pitäisikö otsikon olla "Terveisiä keväisestä Riiasta", mutta kolmenkymmenen asteen lämpötilapudotusta vasten tarkasteltuna kevät ei ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleeni. Eräs viehättävä naisihminen toisaalta tulee ja en nyt tällä kertaa puhu Fantasiasta. Hänen sijastaan kyse on eräästä myös entisellä duunipaikalla vaikuttaneesta naisihmisestä, johon olen saattanut jossain yhteydessä viitata vuosi sitten.

Mutta kerrottakoon, että kyseessä on - Fantasian tapaan - erittäin viehättävä venäläistyttö, tosin sillä erotuksella, että hänessä olisi omassa mielessäni potentiaalia huomattavasti enempään kuin edellämainitussa ikinä. Täällä ollessani hän seurusteli ja olimme ihan puhtaasti kaveripohjalla liikkeellä. Muutettuani pois maasta hän kuitenkin erosi silloisesta poikaystävästään ja olemme jatkaneet viestittelyä ja Skypettelyä siitä lähtien. Arkisia asioita, ihmissuhteita, kulttuurieroja. Kaikkea mukavaa, mutta viimeaikaisista viesteistä päätellen voisi taustalla olla ehkä jotain muutakin. Ja kun istuin lentokoneessa, oli minun vain tehtävä sisäisesti havainto, että häneen uhratut ajatukset ylittävät moninkertaisesti vain kaverille osoitetun huomion rajat. Että sitähän on oikeastaan vähän ihastunut.

No, eilen järjestettiin pienimuotoiset paluujuhlat (pääsin ensimmäistä kertaa kokkaamaan tai edes ylipäänsä syömään majavaa [pervo]) ja kun meillä molemmilla oli vapaapäivä, vietimme puolet päivästä kahden kesken keittiössä jutellen. Aika kului kuin siivillä ja siinä juttelun sekä kuvien katselun lomassa tuli loihdittua sekä lounas että illallinen keittiöstä juurikaan poistumatta. Ja ehkä vain kuvittelen asioita, mutta ne katseiden vaihdot, tarinoita toisinaan tahdittavat kosketukset sekä sädehtivä hymy tuntuivat äärimmäisen lämpimiltä. Ja saamastaan tuliaisesta kummunut spontaani suudelma tuntuu edelleen poskellani.

Pitäisiköhän jäädä tänne vielä pariksi päiväksi? Ei varmaankaan, mutta kun kerran tänne asti pääsi...

Finnairin hinnoittelupolitiikka

2010-03-24T15:35:00.000+02:00

Hassua, että suora lento Finskillä Bangkokista Helsinkiin maksaa sen seitsemisensataa, mutta jos jatkaa saman yhtiön koneella vaikka Riikaan tai Amsterdamiin, hinta putoa huomattavasti.

Joten huomenna Riikaan. Paluumuuttoprosessi on alkanut. :)