tag:blogger.com,1999:blog-301420792024-03-19T05:57:54.024+02:00Takaisin Kallioon"Kaikin puolin tavis mutta omasta mielestään muiden yläpuolella, naisen jojon päässä oleva, hiilijalanjäljestään piittaamaton tekosyvällinen ja omahyväinen paska, koko naissukukunnalle vittuileva, lahjaton, huonoa blogia kirjoittava perustelutaidoton säälittävää elämää elävä nynny ja sukupuolestaan epävarma ihminen" -Anonyymi (tiivistelmä kommenteista)Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.comBlogger1052125tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-33227603624255069922018-12-22T04:42:00.001+02:002018-12-22T04:42:13.332+02:00Seitsemän vuotta2011 kesällä tapasimme ensimmäisen kerran.<br />
2012 alussa elämämme kietoutuivat yhteen.<br />
<br />
Siitä on nyt seitsemisen vuotta.<br />
<br />
Minun pitäisi ehkä ruveta taas kirjoittamaan.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-73774176077349909032013-09-13T15:13:00.001+03:002013-09-13T15:13:29.107+03:00Aika aikaansa kutakinTahtoisin esittää tässä kohtaa kiitokset teille kaikille.<br />
<br />
Minulla on ollut uskomattoman hienoja ja mieleenpainuvia hetkiä tämän blogin parissa ja uskallan jopa väittää, että tämä oli huomattavan merkittävä osa elämääni aktiivisina blogausaikoinani. Tapasin paljon ihmisiä, joista osan kanssa olen edelleen yhteyksissä. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja tuntemattomien kanssa ja opin paljon itsestäni ja muista. Kehitin itselleni pienen päiväkirjan elämästäni, joka dokumentoi hyvin ajatuksiani ja mietteitäni ja jolle pystyn nyttemmin nauramaan tai johon pystyn nostalgiamielessä tarvittaessa palaamaan. Muistelen kaiholla aikaa, jolloin tämä oli suuri osa elämääni. Ja olen onnellinen, että olette olleet mukana elämässä sitä. Ihan oikeasti kiitos kaikille, jotka olette kommentoineet, trollanneet, tavanneet tai muulla tavalla minua koskettaneet.<br />
<br />
Elämä kulkee vaiheissa ja tämä blogi aikanaan alkoi erosta ja itsenäiseen itseen tutustumisesta. Se kehittyi kokemusten, kyynelten, kutkuttavien kohokohtien, koetun kauneuden ja kylmäävien kohtaamisten kautta kokonaisvaltaiseksi elämykseksi. En jälkikäteen osaisi toivoa mitään parempaa näiltä blogiin kirjatuilta vuosilta. Mutta lienee kaikille selvää, että tarina siinä muodossaan missä se alkoi ja kehittyi on tiensä päässä. Ja niille, jotka tarinan lopetusta miettivät sanottakoon, että tuo pari vuotta sitten tekemäni panostus osui oikeaan ja jaamme nykyään onnellisina asunnon.<br />
<br />
Blogin lopettaminen tuntuu haikealta, mutta oikealta. Matka on ollut upea, mutta nyt olen jo seuraavassa reissussa.<br />
<br />
Kiitos, että olet ollut mukana elämässäni.<br />
<br />
Toivon teille kaikille suunnattomasti rakkautta ja lämpöä.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-23861971431378658192012-04-11T08:18:00.003+03:002012-04-11T08:18:48.402+03:00Eipähän tarvi jossitellaKirjoittaminen todella on jäänyt taka-alalle kun on paljon muutakin tekemistä. Merkittävimpänä tosiaan tuo ulkomaanvieras, jonka tosin viime viikolla saatoin kotimatkalle. Vajaat kolme kuukautta hujahti hetkessä ja nyt kuun vaihteessa olen lähdössä vastaavaksi ajaksi Australiaan. Duunin puolesta sai helposti sovittua parin kuukauden etätyöjakson ja heinäkuussa ehtii sitten vielä lomailemaankin muutaman viikon siellä.<br />
<br />
Kaikesta ylläolevasta johtuen voin sanoa olevani kohtalaisen tyytyväinen tilanteeseen. :)Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-40836205634561757082011-11-12T10:11:00.002+02:002011-11-12T10:37:46.557+02:00Tammikuun puoliväliKuinka pidetään hullua jännityksessä kaksi kuukautta? Ostamalla toiselle parin kuukauden päähän lentoliput Australiasta Suomeen. <br />
<br />
Tietysti kaikki investoinnit täytyy perustella ainakin itselleen ja seuraavat asiat ainakin vaikuttivat päätöksentekoon:<br />
<br />
<br />
<ul>
<li>Tällä tavalla voin välttyä jossittelulta. Meni homma syteen tai saveen niin ainakin asiat etenevät johonkin suuntaan.</li>
<li>En halua katua asioita, joita jätin tekemättä.</li>
<li>Haluan olla hänen kanssaan.</li>
<li>Kustannus on merkittävä, mutta silti sellainen, ettei se vaikuta talouteeni juurikaan(*).</li>
<li>"Jos et veikkaa et voi voittaa"</li>
<li>Voin päättää tämänkin postauksen sanomalla että sittenhän se nähdään. "Täytyy kattoo" ei vaan ole sama asia.</li>
</ul>
<br />
<br />
(*) Olen laittanut esimerkiksi äänen- ja kuvantoistoon moninkertaisen summan joten kaikki on suhteellista. :)Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-53326781964592178812011-11-05T23:08:00.002+02:002011-11-05T23:43:57.710+02:00Lauantai-iltaJa näin siis vietin kolme tuntia ehkä koko viikon sosiaalisimmasta aikaslotista Skypessä Aussin kanssa. Sillä mitäpä sitä nyt muuta menevä poikamies tekisi mielummin lauantai-iltana kuin kyyhöttäisi koneella? Tapaaminen ei ollut mitenkään suunniteltu, aikataulut vaan sattuivat kohtaamaan. Asiat vaan tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Aivan kuin liki kaikessa muussakin välillämme.<br /><br />Olemme molemmat jo ääneenkin todenneet tilanteen nurinkurisuuden ja sen, kuinka paljon helpompaa olisi vain antaa olla. Mutta meillä molemmilla on myös tunteet, jotka häiritsevät meidän molempien yltiörationaalisiin ratkaisuihin pyrkiviä aivojamme. <br /><br />Hämmentävää, sillä ehkä ensimmäistä kertaa sitten blogin aloittamisen minulla on tunne, että tunne-elämässäni vallitsee sekä pinnan alla kuohuvat suuret tunteet että tasapaino, jonka voi saavuttaa vain silloin kun itseen kohdistuu toisen osalta yhtä voimakas vastavoima.<br /><br />Ja riippumatta lopputulemasta haluaisin - pokerivertauksia käyttääkseni - pelata tämän käden loppuun. Olen tyytyväinen kaikkiin aiemmin tekemiini valintoihin, vaikka tuo tyytyväisyys juontaakin juurensa noiden valintojen jälkeen ilmaantuneista oman vaikutuspiirini ulkopuolisista tapahtumaketjuista. Valinnat eivät ole ehkä aina olleet viisaimmasta päästä, mutta niiden pohjalta olen muovautunut sellaiseksi kuin olen. Ja koska pidän itsestäni nykyisessä kehitysvaiheessani niin en voi senkään takia katua mitään tekemääni. Edelleen ainoat asiat, joita kadun on ne, joita en tehnyt. Ehkä tämä antaa näennäisen vapauden sallia itselleni kriittistä arviointia kestämättömiä toimintamalleja ihmissuhteissa ja ehkä koko elämäni olisi ollut paljon neutraalimpi, tylsempi ja turvallisempi jos olisin tehnyt kaikki elämäni ratkaisut luottamatta intuitiooni ja heittäytymättä. <br /><br />Olen hieman hämmentynyt. En välttämättä laittaisi hirveästikään rahaa kiinni suhteen onnistumiselle jos aiheesta lyötäisiin vetoa, mutta oman elämänasenteeni vuoksi olisi mielenkiintoista katsoa, että mihin tämä vie voisikaan minut johtaa. Sillä elämä kantaa, siitä ei ole epäilystäkään. Enkä usko että suomalainen perheidylli on kuitenkaan ihan se asia, joka tekisi minut onnelliseksi. Olen jo onnellinen. Onnellisuuden määrä voi kasvaa toki entisestään, mutta todennäköisyys siihen että onnellisuuteni kasvaa dramaattisesti täällä on mielessäni pienempi kuin siihen, että löytäisin enemmän onnellisuutta jostain muualta.<br /><br />Ei siis sillä, että kaipaisin lisää onnellisuutta, mutta lähtökohtaisesti mielestäni elämässä tulisi pyrkiä olemaan onnellinen. Positiivinen energia kantaa paljon pidemmälle kuin synkkyydet ja syytökset.<br /><br />Nyt olisin ehkä onnellisimmillani jos voisin kiivetä vuoteeseen ja vetää hänet vasten itseäni kuiskatakseni hänen korvaansa hyvänyöntoivotuksen.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-31156798128076260982011-11-04T17:11:00.006+02:002011-11-04T17:31:25.439+02:00Would shag for a hugOlenko jo kertonut siitä, että olen keskimäärin onnellisempi käyttäessäni englantia kuin suomea? Kyse ei ole pelkästään ihastuksiin liittyvistä asioista, vaan kaikki läheisimmät ystäväni asuvat jossain muussa maassa (ja ovat lähes poikkeuksetta muunkielisiä) ja mielenkiintoisemmat työasiat hoidan myös englanniksi.<br /><br />Työn puolesta sentään projektia riittää. Oikeasti siitä avautumiselle voisi perustaa oman bloginsa. Tai siis nautin suunnattomasti nykyisestä työstäni joten sinällään avautuminen on väärä sana. Töiden määrä on ehkä ainoa negatiivinen asia, mutta niin kauan kuin työpaikalla on kivaa (ja kun ei oikeasti hirveästi sen tähdellisempää tekemistäkään ole) niin kyllähän sitä jaksaa. <br /><br />Ystävät. Joulukuun vaihteessa Saksaan. Uudeksivuodeksi Espanjaan. Näkeehän niitäkin tässä lähikuukausina. <br /><br />Edellisen postauksen aussi... Sinänsä riskaabeli osanen elämässäni, sillä oikeasti tilannetta voisi verrata Puolalaiseen. Tosin sillä erotuksella, että fiilikset ovat molemminpuoleisia, meidän huumorintajumme sattuu yksiin erinomaisesti ja tulemme muutenkin paremmin toimeen keskenämme. Varsin hyvä upgrade siis. :) Mutta onhan se välimatkakin huomattavasti pidempi. :/ <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://xkcd.com/968/"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 127px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjOKDqWff7VKfzE0BksvE9Gk6rLOJ7MNYTQQrV7bIe5gckmF4PF_FEvB-KNNYwVp5WDXRstahHeEzcJD5uecrw402zFVnKPYptc8z9UPK7gJfnS4dcIKT9MOKumgce-sv-0ALkFg/s400/everything.png" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5671163048406518786" /></a><br />Älkää kuitenkaan huolestuko, en ole suin päin pakkaamassa laukkujani. Mutta hieman se kyllä mieltä kaihertaa...Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-14586971483900139412011-10-19T20:51:00.002+03:002011-10-19T21:28:37.328+03:00Yleisön pyynnöstäHei taas!<br /><br />Ihan ensiksi: anteeksi saamattomuuteni! Olen tässä tämän vuoden puolella todistanut erittäin läheisen ystäväni kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamista (ja sitä kuinka nopeasti siinä rytäkässä voi menettää työn, perheen ja koiran), ihastunut jälleen kerran ulkomaalaiseen(*), tehnyt töitä hullun lailla, stressannut, kokeillut rajojani, saanut uusia upeita ystäviä ja löytänyt sisäistä rauhaa. Kaiken tämän tiimellyksessä on blogaaminen jäänyt hieman vähemmälle, mielestäni ihan ymmärrettävistäkin syistä.<br /><br />Osaltaanhan tämä blogi oli myös tapa itselleni käsitellä tuota eroa, josta ihan oikeasti on jo viisi vuotta. Puolalainen oli blogin kantavana teemana pari vuotta, mutta sekin loppui jo puolisentoista vuotta sitten. Sen jälkeen on blogin sisältö ollut hieman hakusessa ja luontevaa kirjoitettavaa ei ole niin hirveästi ollut. Mutta välillä sitä kuitenkin huomaa kaipaavansa tätä interaktiivista päiväkirjaa ja satunnaisia sekä säännöllisempiäkin kommentoijia.<br /><br />Ja jotenkin tämä syksyinen tunnelma sisälle sytytettyine kynttilöineen ja ikkunaan vihmovine sadepisaroineen muistutti minua niistä lukemattomista illoista, joina olen tännekin availlut syvimpiä tuntojani. <br /><br />On muuten hassua, miten sitä aina tulee tarkastelleensa elämäänsä ja mielipiteitään vaikka parin vuoden takaa. Silloin kuvitteli olevansa aikuinen, kuvitteli tietävänsä asioita ja olevansa valmis vaikka mihin. Mutta kokemuksen karttuessa sitä aina löytää itsensä naureskelemassa omalle naiiviudelleen. Onhan se totta, että joka ikinen hetki sitä on tietäväisempi, enemmän perillä asioista ja ymmärtää asioita paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta koska varsinaista elämänkokemusta on vasta alkanut kartuttaa, on edessä vääjäämättä vielä lukemattomia haavoja, rupia ja arpia jotka vähitellen kokoavat ihmistä valmiimmaksi. Mihin? Sitä ei varmasti pysty sanomaan, mutta eletyllä elämällä on varmasti suuri osa siinä vaiheessa kun sitä tietoa ja kokemusta tarvitaan,<br /><br />Joo, menipähän taas korkealentoiseksi. Halusin vain ilmoittaa olemassaolostani ja kiittää kommenteista, jotka edesauttavat kirjoittamistani. Olen siis edelleen elossa, edelleen Kalliossa. Ja pääsääntöisesti hymyilevä ja onnellinen. Pari epämääräistä säätöä on meneillään pitkän kuivan kauden jälkeen ja kämppä on sisustettu aika pitkälti uudestaan entistä kotoisammaksi tässä viimeisen vuoden aikana. Kämppä on siisti ja sängyssä on puhtaat lakanat. Ja vaikka mitään suurta painetta sen täyttämiseen en tunnekaan, on vieressäni sängyllä edelleen tyhjä kohta.<br /><br />(*) Tapasimme heinäkuussa Ruotsissa, sittemmin nähtiin syyskuussa viikonloppu Kööpenhaminassa ja muutama päivä sitten hän lähti takaisin kotimaahansa vietettyään ensin 10 päivää luonani. Ihastuksen pituutta on siis vaikeaa mitata, sillä vasta täällä ollessamme kiinnyimme toisiimme tasolla, jota uskallan ihastukseksi kutsua.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-26080673627318041632011-06-02T14:57:00.003+03:002011-06-02T15:14:30.195+03:00PäivitystäOn se kiva kun kommenteissa joku aina välillä vähän potkii niin tulee velvollisuudentuntoiseen suomalaiseenkin vähän vipinää. Mutta katsotaanpas mitä tässä alkuvuoden aikana on tapahtunutkaan:<br /><br />Duuni-ihastus oli ja meni. Eräissä firman bileissä jo huomasin lisääntyneen kännykännäpräysaktiviteetin ja tulihan sieltä loppuillasta totuus esille. Eli oli tapaillut jo jonkin aikaan jotakuta toista ja oli nyt ihan fiiliksissä siitä että toinen on tulossa autolla hakemaan pois baarista. Erehtyi vielä kysymään ympärillä olevilta ihmisiltä että eikös tuollainen nyt ole aika hienoa - totesin siihen nopeasti, että eri elämänvaiheissa sitä arvostaa eri asioita. Kommentin vastaanottanut 25-vuotias ihastus ei ehkä ihan ymmärtänyt viestin koko sisältöä, mutta vieressä ollut kolmevitonen työtoveritar taasen osasi ilmeensä perusteella lukea rivien välistä. Ei sillä, olenhan useaan otteeseen aiemminkin todennut puoliksi leikilläni että taidan jättää parisuhteen etsimisen siihen kun olen itse tuolla kolmenviiden kieppeillä ja kertaalleen ihmissuhteissa henkisesti turpiinsa ottaneilla naisilla alkaa olla vauvakuume ja aletaan etsiä vähän kiireelä ja tositarkoituksella oikeaa kumppania.<br /><br />Töissä on muutoin ollut kiire ja osan blogisaamattomuudesta voi helposti laittaa töiden piikkiin. Olen tuossa talven aikana hieman myös hakenut rajojani siinä, että kuinka paljon on järkevää panostaa työhön ja nyt aletaan olla vähän järjellisemmissä työmäärissä.<br /><br />Kesä on täynnä matkoja taas vaihteeksi. Kesäkuussa pitkät viikonloput Amsterdamissa ja Riiassa, heinäkuussa viikko Kööpenhamina-Helsingborg -akselilla ja elokuussa pari viikkoa lomaa ja viikko duunia jenkeissä. Ja heinäkuussahan tunnetusti koko Suomi lamaantuu, joten duunissakaan ei pitäisi olla mitään hirveää hässäkkää silloin. Kesää odotellessa... Vaikka onhan tuolla jo aika kesäistä, ei siinä mitään.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-44628918861075131572011-03-15T18:50:00.002+02:002011-03-15T22:33:03.551+02:00DuunileijailuaOn se duuni-ihastus vaan ihana. Asumme kohtalaisen lähekkäin ja meillä oli tänään yksi projekti Espoossa, joten luonnollisestikin poimin neidin aamusta kyytiin kotiovelta. Tässä puolentoista kuukauden aikana ei ole varsinaisesti tapahtunut yhtikäs mitään, mutta fiilis on sopivan kutkuttava. Juttu luistaa välillämme varsin hyvin ja jotenkin tänään hississä kahdestaan ollessamme tuli mieleen Ethan Hawke ja Julie Delpy Before Sunrisen musiikkikopissa. Saattaa olla, että vain kuvittelen asioita, mutta olen silti kohtalaisen hymyisä tämän ihmisen ansiosta.<br /><br />Oman mutkansa asiaan tosiaan tuo se, että työskentelemme samassa yrityksessä. Duunien tekeminen tyttöystävän kanssa kun ei paperilla ainakaan vaikuta kovinkaan hyvältä vaihtoehdolta. Sitä on vaan niin helppo tuudittautua siihen, että jos jotain on tapahtuakseen niin se tapahtuu. Muussa tapauksessa ei taasen kannata pilata mahkuja firman muihin naisiin. ;)<br /><br />Ja oletteko huomanneet: ulkonahan on jo valoisaa!Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-29953303006561866182011-02-05T18:57:00.002+02:002011-02-05T19:31:55.073+02:00500 days of PuolalainenTavallaan minua harmittaa, että tulin luvanneeksi Puolalaiselle, etten häneen liittyvistä asioista enää kirjoita, mutta koska viimeisestä tapaamisestamme on nyt kulunut yli vuosi, voinen ehkä hieman raottaa ovea kun pöly on jo laskeutunut.<br /><br />Hyvästelimme toisemme Taiwanissa. Olin lentänyt sinne viime vuonna tammi-helmikuun vaihteessa puoleksitoista viikoksi. Ne kymmenen päivää ehkä laittoivat viimeisen niitin yhteiselle taipaleellemme ainakin pariskuntana. Blogissa en asiaa puinut muuten kuin yhdellä <a href="http://takaisinkallioon.blogspot.com/2010/02/aikaa-irtautua.html">postauksella</a>, jossa siinäkin asia oli vahvasti rivien välissä.<br /><br />Mutta haluaisin jakaa kaikkien teidän kanssa yhden hetken tuolta matkalta. Se oli nimittäin hieman sateinen ilta Taichungin kaupungissa, jossa Puolalainen oli opiskelemassa. Kaupungin turisti-infossa oli töissä yksi ainoa henkilö, joka osasi englantia ja hänenkään kielitaidossa ei juuri kehumista ollut. Kadut olivat täynnä länsimaalaisittain koskematonta katukulttuuria, kiinalaisia ruokakojuja ja valkoihoisia kummallisuuksia tuijottavia ihmisiä. Varsin erilaista ja omalla tavallaan viehättävää aluetta, siis.<br /><br />Pakenimme kuitenkin syksyistä sadekeliä (15° ja tihkua) hänen asunnolleen ja päätimme katsoa jonkin elokuvan aikamme kuluksi. Tietokoneen ruudulle pyörähtikin 500 days of Summer, joka kaikille ko. elokuvan nähneille ja tätä blogia seuranneelle kertonee kaiken oleellisen. Ehkäpä parhaiten mieleen kuitenkin jäi elokuvan viiltävän osuvan juonen lisäksi Puolalaisen kommentti elokuvan jälkeen. "I'm sorry. I had no idea".<br /><br />Tapaus Puolalainen on nyt kuitenkin aika pitkälti kuollut ja kuopattu (osa ajatusmaailmallisista eroistamme on muuten yllättävän hyvin kuvattu näissä kahdessa TED talkissa: <a href="http://www.ted.com/talks/lang/eng/brene_brown_on_vulnerability.html">Brene Brown on vulnerability</a> ja <a href="http://www.ted.com/talks/tony_porter_a_call_to_men.html">Tony Porter: a call to men</a>). <br /><br />Oikeasti olen onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen mitä on tapahtunut. En varmastikaan olisi juuri nyt juuri tässä ellei kaikkea välillämme olisi tapahtunut. Asioita voi kuitenkin elämässä johtaa taaksepäin niinkin pitkälle, että jos en olisi aikanaan hankkiutunut ESN-ympyröihin en todennäköisesti koskaan olisi tavannut Puolalaista ja jos sitä ei taasen olisi tapahtunut, eivät viimeiset kolme vuotta elämästäni olisi varmasti ollut läheskään samanlaisia. Suuri klisee, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että olen elämässäni antautunut tunteen vietäväksi ja että se on loppujen lopuksi muokannut elämääni suuntaan, jota en olisi millään osannut suunnitella tai toivoa. Mutta katsellessani itseäni nyt en osaisi kuvitellakaan sitä versiota itsestäni, joka ei olisi vittuuntuneena itseensä lähtenyt intiaan pariksi kuukaudeksi vuoden 2008 lopulla. Tai hankkiutunut töihin Latviaan siksi, että voisi olla bussimatkan päässä Varsovasta (joskin siinä vaiheessa tuo oli jo turhaa). Mutta elämä on kuitenkin heitellyt minua maasta ja paikasta toiseen ja ilman vahvaa tunnesidettä hänenlaiseensa ihmiseen en ehkä koskaan olisi lähtenyt mihinkään. En tiedä mitä elämäni olisi siinä tapauksessa, mutta veikkaan ettei ainakaan ammatillisesti tilanteeni olisi läheskään yhtä hyvä. <br /><br />Kaiken kaikkiaan olen todella onnellinen tällä hetkellä, vaikka hyvinvointikermaperseosio minussa yrittääkin väittää, että minun pitäisi olla tyytymätön tähän kaikkeen, sillä minulla voisi olla kaikkea enemmän. Mutta onneksi olen elämässä jo oppinut sen, että ihmiset ovat onnellisempia silloin kun ollaan rehellisesti tyytyväisiä siihen, mitä on. Ei tyytymätön siihen, mitä ei ole.<br /><br />Koko päivän minulla on ollut todella ahdistunut ja huono olo, mutta oikeasti olen onnellinen. Se vaan tahtoo toisinaan unohtua kuinka hyvin omat asiat oikeasti ovatkaan suuressa mittakaavassa.<br /><br />Ja olenpahan ehtinyt ihastua erääseen työtoveriini tässä kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen. Olisi upeaa pystyä kirjoittamaan hänestä lisää vielä jatkossakin. Kuormasta voi syödä vain kerran, mutta uskoisin tämän kyseisen yksilön olevan sen arvoinen. Onneksi meillä on pari yhteistä projektia, joiden tiimoilta olemme yhteydessä ja näemme kohtalaisen säännöllisesti...Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-18308094788164486432011-01-11T13:14:00.004+02:002011-01-11T13:35:55.802+02:00Rikkinäistä vuoropuheluaOnpa mukavaa, että kommenttilaatikossakin taas tapahtuu. Motivoi kirjoittamaan ihan toisella tavalla. :)<br /><br />Eli tässä jatkoa edellisen postauksen <a href="https://www.blogger.com/comment.g?blogID=30142079&postID=5762334202741777462">kommentteihin</a>:<br /><br />Lähinnä tuo "kaikki kiinnostavat ovat varattuja" pohjautuu empiirisiin kokemuksiin ja se käy ilmi vasta lyhyen kanssakäymisen jälkeen (ellei sormuksia lasketa). En koe, että se merkittävästi vaikuttaisi siihen, kenelle puhun. Yleensä kuitenkin ne, joiden kanssa tulee hyvin toimeen ovat jo varattuja. Liekö sitten siitä, että he voivat vapaammin ja avoimemmin olla ihan omia itsejään. Saa heti paremman keskusteluyhteyden kun toinen ei arvioi vastakkaisen sukupuolen edustajaa siinä mielessä. :) (itse asiassa tuo voisi olla aika huolestuttavakin pointti ja useammin kuin kerran olen kuullut hyviltä naispuolisilta ystäviltäni harmitteluja siitä, että eivät ole voineet ihastua esimerkiksi minuun. Tästä tuleekin mieleen seuraava sitaatti, jonka varta vasten ongin teille <a href="http://bash.org/">bash.org</a>ista... )<br /><br /><blockquote>A woman has a close male friend. This means that he is probably interested in her, which is why he hangs around so much. She sees him strictly as a friend. This always starts out with, you're a great guy, but I don't like you in that way. This is roughly the equivalent for the guy of going to a job interview and the company saying, You have a great resume, you have all the qualifications we are looking for, but we're not going to hire you. We will, however, use your resume as the basis for comparison for all other applicants. But, we're going to hire somebody who is far less qualified and is probably an alcoholic. And if he doesn't work out, we'll hire somebody else, but still not you. In fact, we will never hire you. But we will call you from time to time to complain about the person that we hired.</blockquote> <br />En tiedä mitä tuohon pelimiesosastoon sanoisin. En koe olevani mitenkään erityisesti pelimies ja mielestäni teot, joita joskus harvoin teen vaikutuksen luomiseksi ovat enemmänkin romanttinen hölmö -kategoriaa. :) Jos ei vastapuoli osaa arvostaa niin sitten ei vaan osaa. :)<br /><br />Sanoisin, että kunnolla on viimeeksi kolahtanut Puolalainen. Se tapahtui 2007-2008 talvena. Sen jälkeiset ovat enemmänkin olleet ihastuksia, jotka omassa sanavarastossani ovat kuitenkin jonkin matkaa vielä siitä, että kunnolla kolahtaisi.<br /><br />Ja se pikku-prinssi tuli hommattua ja perille toimitettua. Ikävä kyllä vastaanottajan henkilöllisyyttä paljastamatta on hieman vaikea puhua häneen liittyvistä asioista.<br /><br />Tuohonkin lähdin niin sanotusti takki auki, eli ilman mitään selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia. Katsoo mitä tapahtuu -asenteella. Siinä mielessä en voi puhua jahtaamisesta taikka muustakaan - kunhan ajattelin kääntää tämänkin kortin ja katsoa mitä tapahtuu. Ihmissuhteiden kehittymistä kun on kovin vaikea ennustaa. Useimmiten ne kuitenkin päättyvät verrattain pian alkamisensa jälkeen, joten paras tapa suhtautua ihmissuhteisiin on mielestäni juuri tuollainen "katotaan nyt" -asenne. Sillä muuten ihmissuhteille tulee asetettua liian suurta painoarvoa ja taakkaa.<br /><br />Viimeisimpään kysymykseen vastaisin suurin piirtein samalla tavalla kuin tuossa yläpuolella. Koskaan ei voi ennustaa, että mihin suuntaan jotkin ihmissuhteet kehittyvät. Pieni ihastus voi muuntua suureksi rakkaudeksi tai hiipua kuin viimeinen koivuhalko takassa. Ei sitä koskaan tiedä kokeilematta. Siksi "kehittelin suurisuuntaisia operaatioita". :) Kun koskaan ei voi tietää.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-57623342027417774622011-01-10T16:40:00.003+02:002011-01-10T16:50:47.362+02:00NumeronmurskaustaRupesin taas vaihteeksi kirjoittelemaan kommenttilaatikkoon niin pitkää viestiä, että tilanpuute alkoi vaivata. Tässäpä siis hieman edellisen postauksen <a href="https://www.blogger.com/comment.g?blogID=30142079&postID=5403146669337880554">kommentteihin</a> liittyvää pohdintaa:<br /><br />Jos tästä nyt rupeaa statistiikkaa vääntämään niin uusi seksikumppani minulla on ollut keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa (jee, neljä kertaa vuodessa seksiä! - kaikilla meillä on omat standardimme "lukuisalle"). Tämä luku siis tosiaan sisältää myös ne kaksi astetta kiinnostavampaa (joihin jopa ihastuinkin enemmän tai vähemmän). Sitten on vielä pari kiinnostavaa pikkuihastusta, joiden kanssa en ole kuitenkaan sänkyyn hypähtänyt/joilta en saanut. :)<br /><br />Ja siis kyllä, noissa luvuissa on suurin osa "irtoseksiä", tosin vain <a href="http://takaisinkallioon.blogspot.com/2010/04/haaaave-you-met-ted.html">yksi</a> on Virallinen Irtosuhde™ omalla mittapuullani. :)<br /><br />Mutta niin... viimeisen kymmenen vuoden ajalle on ehkä sattunut kolme kunnolla kolahtanutta tapausta, joista lukioheilaani heilastelin kolmisen vuotta ja sitten melko kusipäisesti vaihdoin erilaiseen - sitä kesti sen kolme ja puoli vuotta. Kolmas oli tämä puolalainen, jossa voin sanoa olleeni pari vuotta henkisesti kiinni. Eli keskimäärin 2v6kk - 3v 3kk välein pitäisi tulla vastaan joku, joka kolahtaa... sinänsä lohdullista, sillä viimeeksi on kolahtanut <a href="http://takaisinkallioon.blogspot.com/2007/11/loistavaa.html">kolme vuotta ja kaksi kuukautta sitten</a>. Hassua, että tuollaiset illat voikin muistaa niin elävästi näinkin pitkän ajan jälkeen.<br /><br />Eräs mielenkiintoinen asia, joka tuli ilmi äitini kanssa jutellessa (okei, joulun pyhiä ja aamukolmen aikaan molemmat kännissä hotellihuoneessa Espanjassa), ilmaantui keskusteluun aika yllättäen. Isäni nimittäin on ollut itseni ikäinen kun he olivat alun perin tavanneet (ja äitini oli vasta 19 - high five faijalle). Ja kun puhuttiin rakkaudesta, kysäisin nopeasti äidiltäni, että olenko hänen mielestään koskaan ollut rakastunut. Äitini mietti hetken ja sanoi sitten, että en. Olen kyllä ollut valtavan ihastunut, mutten rakastunut. Pistää miettimään. Äideillä kun on yleensä ollut tapana tällaiset asiat tietää.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-54031466693378805542011-01-02T00:33:00.002+02:002011-01-02T01:33:08.008+02:00Osa onneaBlogista jäi viime talvi aika pitkälti välistä, mutta nyt uutena vuotena tuli mieleen edellinen vuodenvaihde, jolloin vaihdoin kaverillisen suukon Puolalaisen kanssa Malesiassa. Kauas on tultu sieltäkin.<br /><br />Tällä haavaa olin Riiassa ja vuoden vaihtuessa huulilla oli vain Proseccoa. Muutenkin uusivuosi vaikuttaa varsin vahvasti pariskuntien juhlalta omine traditioineen ja ulkopuolisena muiden onnea katsellessa väkisinkin rintalastaa nirhaa epämiellyttävä tunne. En ole kateellinen muille, mutta alan oikeasti tunnistamaan itsessäni tiettyjä katkeroitumisen merkkejä. Ehkä tänään on vaan ollut huono ja krapulainen päivä, mutta jotenkin tuntuu, etten oikein jaksaisi edes yrittää enää. Sitä säästyisi niin paljolta kun vain lukkiutuisi kotiinsa ja antaisi muun maailman olla. Lopputulos kuitenkin olisi sama. Ei kukaan tule kotoa hakemaan mutta eipä tämän neljän ja puolen vuoden ajalta ole loppujen lopuksi jäänyt käteen kuin vajaat parikymmentä seksikumppania ja tuo mainittu orastava katkeruus. Suurin osa noista edellä mainituista ovat olleet sellaisia erinäisten sattumusten kautta "kuin itsestään" tapahtuneita kohtaamisia, joissa en sen kummempaa potentiaalia koskaan ajatellutkaan olevan. Eivät mitenkään erityisesti tavoittelemisen arvoisia, mutta koska tilanne oli suotuisa niin miksei. Ei tunnontuskia, oli kivaa, ketään ei satutettu, mutta siltikään ei varsinaisesti mitään sellaista, johon haluaisin tietoisesti hakeutua.<br /><br />Ne muutamat, joiden kanssa olisin voinut kuvitella jotain enemmänkin kaatuivat sitten omaan mahdottomuuteensa jokainen. Ja jokin siinäkin mättää, että aina tavatessani sellaisen henkilön, joka todella kolahtaa, seurustelee lähes poikkeuksetta. Ymmärrän siis hyvin sitä oletettavasti vielä katkerampaa miestä, joka on aikanaan keksinyt rinnastaa naiset julkisiin käymälöihin: kaikki parhaat ovat aina varattuja ja ne, jotka ovat vapaana ovat yleensä täynnä paskaa.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-82357352587547842452010-12-22T13:40:00.001+02:002010-12-22T13:55:50.522+02:00VamosJoulu Espanjassa - miksikäs ei? Palataan asiaan välipäivinä. :) Siihen asti rauhallista ja valkeaa joulua itse kullekin säädylle.<br /><br />¡Hasta luego!Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-58454321772845749022010-12-19T09:54:00.002+02:002010-12-19T10:38:11.760+02:00Mä joka päivä töitä teenNo en nyt sentään - eilen taisi olla ensimmäinen päivä pitkiin aikoihin kun pystyi vain olemaan. Tosin tulihan sitä sitten kuukahdettuakin aika nopeasti. Asiaan varmasti vaikutti myös perjantainen saunailta kavereiden kanssa, jonka takia yöunet jäivät sellaisiksi nelituntisiksi. Mutta eilen tosiaan kolmen jälkeen menin päikkäreille vain herätäkseni aamuyöstä kahden maissa. Samalla vaivalla sitä sitten nukkui aamuun asti. Nyt olo on tietysti hieman kuin talviunilta nousseena (miinus kevät), mutta vahvasti elävien kirjoissa.<br /><br />Olen kyllä hieman miettinyt nykyisen elämäni järjellisyyttä. Olen kuitenkin sielultani jossain määrin sellainen vasemmistolainen travellerihippi, että päteminen työelämässä ei koskaan ole näytellyt merkittävää roolia omassa tulevaisuudensuunnittelussa. Toisaalta se päänsisäinen kapitalistioikeistolainen, joka hallinnoi mm. rahankäyttöä ja sitä myöten myös työhön liittyviä asioita, on vahvasti sitä mieltä että raha on tietyissä rajoissa edellytys hyvään elämään Suomessa. Tämä ristiriita on nyt puhuttanut itseäni, sillä otin tuossa kesällä vastaan omasta mielestäni erittäin kohtuullisesti palkatun, mukavan ja mielekkään työn. Ainoa, mikä tuossa mättää on töiden määrä: keskimääräistä parempipalkkaisia ja vastuullisempia duuneja harvoin pystyy hoitamaan normaalin työajan puitteissa. Osaltaan siis tuossa kompensoidaan myös vapaa-ajan menetystä pelkän työpanoksen lisäksi. Lyhyellä aikavälillä tuota tekee ihan mielellään ja jos tätä tekisi vaikka vuoden niin voisi sitten lähteä vaikka pariksi vuodeksi Intiaan vastapainoksi... Huomannette, miten tämä väittely saattaa asettaa nuo pirstoutuneen mieleni kaksi osaa vastakkain.<br /><br />Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta kun makaa Hästensin sängyssä ja taustalla soi <a href="http://www.youtube.com/watch?v=K0u808Zh-y4">Juice</a> Amphionin kaiuttimista (joita varten piti sitten ostaa parempi vahvistinkin), on olo hetkellisesti ainakin asteen verran mukavampaa. Todellinen onnellisuus kuitenkin on jossain aivan muualla.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-53079987612495488032010-12-05T09:15:00.003+02:002010-12-05T09:43:03.017+02:00TilannepäivitysTerveisiä täältä vapauden ja mahdollisuuksien maasta! Lentoyhtiö hukkasi matkalaukun, joten ensipäivät ovat kuluneet lähinnä Macy'sillä shoppaillessa. (eikös olisi muuten kivaa, jos Suomessakin olisi keskustan stockan kokoiset tavaratalot sekä miehille että naisille?)<br /><br />Huomenna (täällä on vielä lauantai-ilta) on luvassa kruisailua Camarolla (Cupertino, Napa, Sonoma-akselilla) ja illalla pitää käydä vaihtamassa auto hieman käytännöllisempään ja plokata kollegat lentokentältä. Ensivaikutelma tästä ehkäpä Yhdysvaltojen liberaaleimmasta paikasta on erittäin positiivinen. Mukava viettää täällä vielä viikko. Ja tavallaan toivoisin, että lakon takia joutuisi viettämään yön tai pari New Yorkissa, mutta aika näyttää.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-35684671897122433202010-12-02T10:55:00.002+02:002010-12-02T10:59:41.840+02:00No justFinnairin lento peruutettiin, mutta sain eilen illalla reititettyä itseni uudelleen. Nyt sitten tämäkin peruttiin... Sympatiat täysin sataprosenttisesti Finnairin puolella, mutta silti vituttaa. Onneksi on pakko olla Friscossa vasta maanantaina, mutta rasittaa myös tapella autovuokrasta ja hotellikuluista yhtiön kanssa. Ei oo kenenkään etu.<br /><br />Ja kyllä mullekin kelpaisi muutaman päivän palkallinen loma tämänkin reissun jälkeen. Itse asiassa olisin siihen lentoemojen perusteluilla oikeutetumpikin kun oikeasti viikossa tuohon aikaeroon ehtii jo vähän sopeutuakin. Vaikka <a href="http://blogit.finnair.fi/2010/10/05/new-york/">rankaltahan</a> tuo perilläolokin näyttää...Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-72642400445946968012010-12-01T22:40:00.002+02:002010-12-01T22:42:53.864+02:00AjoitusTänään sitten tuli viestiä takaisin päin. :)<br /><br />Harmillista, että pitää lähteä duunireissulle San Franciscoon huomenna. Tai no, onhan tuo ihan mukavaa jos rehellisiä ollaan.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-68509315019194725522010-11-29T22:09:00.002+02:002010-11-29T23:01:09.755+02:00Your moveHitto, tekisi niin mieli hehkuttaa sitä esitystä, mutta se pilaisi anonymiteetin aika täysin. Mutta suunnitelma on nyt sitten pantu toteen ja pallo on hänellä. <br /><br />Itselleni ainakin tuli todella lämmin ja hyvä olo koitoksesta, joten jo sen vuoksi täytyy sanoa, että kannatti. Tuollaiset asiat kun on niin helppo jättää suunnitelman asteelle. Kukiksi valikoitui muuten kaksi aniliinia gerberaa. <br /><br />Mukavan kutkuttavaa. :)Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-52592822942812324922010-11-26T20:50:00.003+02:002010-11-26T21:18:23.247+02:00Pragmaattinen lähestymistapa kopulaatiointensiteetin kasvattamiseen<b>Projektin taustaa</b><br />Projektin taustalla on projektipäällikön laskenut mahdollisuus virkistäytymisluontoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaa-ajalla. Tehtyjen esiselvitysten perusteella voidaan todeta, että projektin kohde on tyytymätön saamaansa seksuaaliseen huomioon ja yleisesti ottaen puutteessa. Latentin kopulaation toteutumisen aktualisoitumisen viivästyksen takia pannaan täytäntöön järjestelmällinen projekti kohdehenkilön sukupuolielämän aktivoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös vakituisen kumppanin löytämiseksi.<br /><br /><b>Projektin tehtävä</b><br />Projektin ensimmäisenä tehtävänä on kasvattaa kohteen tyytyväisyyttä seksielämäänsä kasvattamalla havaintokertojen frekvenssiä ylläpitäen henkilön omia ja osittain yhteiskunnan muovaamia parinvalinnallisia laatustandardeja. Sekundäärisenä tavoitteena voidaan pitää myös elinkumppanin löytämistä, jossa tapauksessa ensimmäinenkin tehtävä täyttyy.<br />Projektin perimmäinen tavoite on kuitenkin saavuttaa koitaalisen aktiviteetin tila, johon projektin alullepanija voi olla tyytyväinen.<br /><br /><b>Projektisuunnitelma</b><br />Mielenkiinnon kohde on ammattinsa puolesta otollisesti stalkattava (joskin hän on kertonut avoimesti meneillään olevista produktioistaan, jolloin stalkkaaminen ei ole ihan puhdasveristä väinöämistä). Tämä tarjoaa oivan ympäristön yllätysvierailuun ja tarkoituksena onkin hyödyntää tätä sosiaalisesti yleisesti hyväksyttyä tapaa muistaa, mutta lisätä siihen oma henkilökohtainen vivahteensa, jolla lavan taa toimitetut kukat saavat huomattavasti syvemmän merkityksen.<br /> <br />Projekti on tehtävissä kohtalaisen pienin resurssein ja yhteenlaskettu menoarvio teatterilippuineen ja oheistarpeineen on n. 50-70€.<br /><br /><b>SWOT-analyysi</b><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUzCuQhTMeyt8HnccrBD2_AdAdMaNass6lHYEfpCHQjIZOh_Aah9vYtqPi7Gvtz82hhCV_7K-fGjALINrAtijvIMeBkbxM91nPRH1JFui26pAwq97FAb7AOZSWukgf9spZ5z2ZyQ/s1600/swot.001.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 225px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUzCuQhTMeyt8HnccrBD2_AdAdMaNass6lHYEfpCHQjIZOh_Aah9vYtqPi7Gvtz82hhCV_7K-fGjALINrAtijvIMeBkbxM91nPRH1JFui26pAwq97FAb7AOZSWukgf9spZ5z2ZyQ/s400/swot.001.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5543933343291473826" /></a><br /><i>Vahvuudet</i><br />Tempaus olisi tosiaan ainutlaatuinen ja sitä ei todellakaan olisi kopioitu mistään kirjasta. Kokonaisuudessaan teko olisi projektityöryhmän mielestä hyvin massasta erottuva ja kokonaisvaivan ja -kustannukset huomioiden toteuttamisen arvoinen. Erityisesti työryhmää miellyttää toteutuneiden tilanteiden ja keskustelujen nivominen integraaliseksi osaksi muistamisprosessia. Teko myös toteutuessaan viestisi vahvasti kiinnostustani kyseiseen kohteeseen ja toisi osaltaan myös hieman esille tapaani toimia parisuhteessa.<br /><br /><i>Heikkoudet</i><br />Strategia ei ole millään tasolla satavarma ja riski siitä, että huomionosoituksen kohde kavahtaisi yllättävää huomiota on aina olemassa. Tosin yksikään yritys ei ole saavuttanut merkittävää menestystä ilman hallittua riskinottoa, joten riskitöntä vaihtoehtoa ei varsinaisesti ole edes olemassa. <br /><br /><i>Mahdollisuudet</i><br />Teoriassa mahdollisuudet ovat likipitäen rajattomat, sillä onnistuessaan yli odotusten voisi ihmissuhteesta muodostua pysyvä ja hedelmällinen. Tavoitetila kuitenkin tässä vaiheessa on jatkaa tutustumista ja syventää molemminpuoleista kiinnostusta. Alustavien positiivisten tulosten myötä olisi helppo lähteä rakentamaan tarkempaa suunnitelmaa. <br /><br /><i>Uhat</i><br />Suurimpana uhkana on etenkin Aasialaisissa kulttuureissa pelätty ns. "kasvojen menetys". Toimet saatetaan katsoa ylimitoitetuiksi ja epätoivoisiksi ja viesti saatetaan tulkita negatiivisesti. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, paljastaisi se kuitenkin mahdollisesti syvemmän tason yhteensopivuusongelman. Myös tässä tapauksessa voidaan projektin kuitenkin katsoa olleen omalla tavallaan onnistunut, sillä en halua kuitenkaan lähteä sille linjalle, että tietoisesti rupeaisin himmailemaan tunteitani ja kieltäisin itseltäni kaikki ne höpsöt ja hullunkuriset ideat, joilla voisin mahdollisesti toisen päivää piristää.<br /><br />Loppuyhteenvetona en näe kovinkaan suurta syytä olla toteuttamatta ideaa, sillä joko asia menee tuon myötä eteenpäin tai lopahtaa. Joka tapauksessa omien resurssieni käyttö tehostuisi ja kaksi ihmistä saisivat uuden tarinan kerrottavakseen. Onhan niitä sitten mukava muistella jälkikäteen, vaikkei asiasta muuten mitään tulisikaan.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-75427675490491578932010-11-24T17:20:00.002+02:002010-11-24T17:38:37.565+02:00PikakelausTuo edellisen postauksen tyttö tosiaan oli ja meni. Viime viikonloppuna tutustuin erääseen viehättävään näyttelijättäreen, mutta ei siitä sen enempää.<br /><br />Varsinaisesti tahtoisin vain kysyä, että olisiko liian kornia parin yhdessä vietetyn yön jälkeen mennä hänelle kertomatta esitykseen ja toimittaa lavalle kukkia sekä Pikku Prinssi, kirjanmerkki kohdassa(*) johon aiemmissa pillowtalkeissamme viittasin?<br /><br />(*) <a href="http://www.angelfire.com/hi/littleprince/framechapter21.html">Chapter 21</a>Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-26438208184283859862010-11-16T20:18:00.002+02:002010-11-16T20:37:20.256+02:00PikatreffitKävin lauantaina sitten ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään ihan varsinaisilla treffeillä. Tosin tavoilleni uskollisena sitäkin varten piti käydä Tampereella asti. Ihan liian helppoahan se olisi tavata joku mukava ihminen tästä lähimmän viidenkymmenen kilometrin sisältä edes.<br /><br />Oikeastaan treffeistä ei sinänsä ole juurikaan kerrottavaa. Oli mukavaa, juttu luisti, Napolissa oli hyvät safkat. Seurassakaan ei sinänsä ollut mitään valittamista, mutta ei siinä nyt mitään tunteiden valtaisaa roihuakaan päässyt syntymään. Katseiden kohdatessa tosin pientä värinää oli ehkä havaittavissa, mutta sekin saattoi yhtä hyvin olla vain taskussa riekkuva puhelin. Jos olisimme samassa kaupungissa, olisi mukava ottaa selvää mihin se etenisi, mutta parin tunnin reissaaminen ei ensitapaamisen jälkeen oikein tuntunut perustellulta. Ja tänään sitten sainkin "kiitos, mutta ei kiitos" -viestin. Asiallista.<br /><br />Mukava piristys kuitenkin tähän syksyyn. Positive spark amidst the crepuscular days of early winter tai jotain.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-73449775249660241952010-11-11T19:51:00.003+02:002010-11-11T19:54:08.513+02:00Mies menee kauppaanMies menee kauppaan ostamaan hanskoja ja kaulahuivia, koska hänellä on kylmä ulkona. Kaksi kaulaliinaa, joista ei osaa valita -> ottaa molemmat. Mies menee kassalle hanskojen ja kahden kaulahuivin kanssa.<br /><br />Jossain vaiheessa nuo perin funktionaaliset ja tylsät kehonlämmittimet saavat suurempia merkityksiä ja kassalle päästessä nainen tiskin takana huomaa, että edellä mainitut asiat ovatkin jo "ihana asustekokonaisuus".<br /><br />Mä kun luulin ostavani vaan jotain lämmintä tulevaa talvea ajatellen.Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-14680965421934466262010-11-08T16:27:00.003+02:002010-11-08T18:11:15.059+02:00Hetkinen itselleniKeho taitaa tietää aivoja paremmin milloin on aika hetkeksi pysähtyä. Tai ainakin tämä päälle iskenyt tauti on sopivasti hiljentänyt tahtia ja sinänsä "olin viikonloppunä kipeä, joten en pystynyt tekemään suunnittelemiani töitä" on lause, jota ei normaalissa palkkatyössä ehkä pitäisi joutua lausumaan. No, kämppä näyttää samalta kuin seisemäntoistakesäisen teinipojan tietokonehuone, mutta parin päivän pakkolepo on ollut tavallaan ihan tervetullut lisäys arkeeni.<br /><br />Mutta jos palattaisiin tuohon viikonloppuun... Olimme alustavasti kaverini kanssa puhuneet, että Porvooseen voisi ehkäpä lähteä esityksen jälkeen kun siellä oli asiallista ohjelmaa tiedossa ja yösijakin jo valmiiksi järkättynä. No, suunnitelma realisoitui sitten siihen kun eräs ilmeisen heavyhenkinen taksikuski lupautui viemään meidät Porvooseen hintaan 66,6€. Elämäni toinen ex tempore -taksimatka Porvooseen siis.<br /><br />Perille päästyämme olimmekin jo kohtalaisessa vauhdissa, sillä muassamme oli myös litrainen pullo Jamesonia, jonka olimme korkanneet jo esityksen väliajalla. Viimeiset tujaukset taisikin mennä sitten paikallisen hampuusiporukan tuuttiringissä joskus puolen yön kieppeillä. Yön edetessä siirryimme kuitenkin pikkuhiljaa majoituspaikkaamme, jossa keskustelu ajautui aseisiin ja kohta pöydällä olikin muutama käsiase, kivääri ja kohtalaisen tehokkaan oloinen jalkajousi. Reissun paras tilannekomiikka syntyi siinä samassa kun isäntä kertoi naapuristaan, joka oli eräs ilta koputellut ovelle rynnäkkökiväärin kanssa. Silmittömässä tuiskeessa oleva naapuri sitten jutteli jotain sekavia ja astui sisään asuntoon. En muista tarkalleen miten asiat siitä sitten etenivät, mutta seuraavana aamuna samainen kaveri oli tullut koputtelemaan ovelle ja kuiskaili varsin nolona seuraavat sanat: "tota, mä tiedän että tää kuulostaa todella typerältä, mutta onko sulla mitään hajua mun rynkystä?". Ase oli siinä vaiheessa turvallisesti lukollisessa asekaapissa, joten ei siinä sen kummempia. Itse tosin tarinaan totesin, että yleensä jos minun naapurini on riehunut rappukäytävässä rynnäkkökiväärin kanssa, ei ole tapanani ollut asiaan puuttua. Tästä sitten muodostui välittömästi klassinen lausahdus ja siitä on nyt muutamien viikkojen aikana kuullut jos jonkinlaista variaatiota.<br /><br />Lauantaiaamu koitti kauniina ja maassa näkyi olevan ensimmäisiä pieniä lumitilkkujakin. Kävelimme kaverini kanssa keskustaan ja parkkeerasimme itsemme paikalliseen kahvilaan, jossa asiakkaiden keski-ikä tuntui olevan kuudenkymmenen kieppeillä - meidät mukaan luettuna. Kahvia ja sämpylää, joista kummastakaan ei mitään erityisen positiivista mainittavaa. <br /><br />Jatkoimme matkaa Old Town -nimiseen irkkupubiin, jossa sitten hieman ennen puolta päivää aloitimmekin jo rappioviikonlopun edellyttämän röpötyksen. Tosin ote oli varsin sivistynyt, sillä kietaisimme ympärillemme vain sellaisen seitinohuen päiväkännin ja lähdimme etsimään soveliasta ruokapaikkaa. Etanat houkuttelivat, mutta päädyimme sitten kuitenkin loppujen lopuksi Wanhaan Laamanniin, jossa saimme kahteen pekkaan aikaiseksi 261€ laskun, josta suurin osa oli sentään ruokaa. (jos muuten käytte tuolla niin paistettu ankan maksa ricotta-rosépippurijäätelöllä oli käsittämättömän herkullista - ehdottomasti hintansa väärtti). Muita nautittuja herkkuja satunnaisessa järjestyksessä olivat fasaani, metsäkauris, Laamannin versio Beef Wellingtonista, lakkabrulee, calvadosomenaa ja sorbettia, erinäisiä juustoja sekä Amaronea. <br /><br />Tuon vaatimattoman lounaan jälkeen tulimme yhteistuumin siihen lopputulokseen, että oikeastaan hyvä ruoka hyvässä seurassa on huomattavasti parempi huume kuin mikään laillinen tai laiton päihde, mitä eteemme on sattunut. Joten suuntasimme takaisin Old Towniin, jossa eräs ylähyllyllä ollut vuoden 1999 Barolo oli jo aiemmin kiinnittänyt huomioni. Pullo oli kuulemma edellisen omistajan jäämistöä (paikalla kun oli aiemmin ollut italialainen ravintola) ja että sille ei varsinaisesti ole hintaa määriteltynä. Pullo oli vielä varsin hyvää vuosikertaa ja samaa tuotetta on Alkon tilausvalikoimassa n. 55€ hintaan, joten tarjosin kuutta kymppiä pullosta. Vanhempi baarimestari oli kyllä varmasti tietoinen pullon arvosta, mutta koska kysyntää italialaisille huippuviineille ei irkkupubeissa yleensäkään ole, korkattiin pullo loppujen lopuksi reissun teeman mukaisesti 66,6 eurolla. Viini oli edelleen täydessä terässä ja vaikka lisäkypsytys tuskin olisi pahitteeksi ollutkaan, oli juoma käsittämättömän maukasta. Sitä sitten riittikin kohtalaisen pitkään ja kun loppuillasta kävimme vielä erään yhteisen tuttumme hevikeikalla (josta kaverini heitettiin ulos kun paikalliset eivät oikein ymmärtäneet mosh pittien päälle) ennen kuin hurautimme yöbussilla takaisin Aleksis Kiven kadulle. Lopputuloksena oli siis lähes täydellinen festariviikonloppu: emme nähneet juurikaan bändejä, vietimme suurimman osan ajasta humalassa, heräsimme vieraasta paikasta ja olimme tolkuttoman väsyneitä koko koettelemuksesta.<br /><br />Sittemmin olen feidannut yhdet treffit, ehtinyt pienesti ihastumaan erääseen nettituttavuuteen ja puurtanut kahden ihmisen edestä duunia. Mutta niistä ehkäpä lisää seuraavilla kerroilla. :)Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-30142079.post-70475662569254131932010-10-20T15:33:00.002+03:002010-10-20T15:42:19.237+03:00Porvoo, BorgåTavaton hinku päivittää. Viime viikonloppuna kun vihdoin tapahtui jotain päivittämisen arvoista! Legendaariset Porvoonreissut nimittäin muuttuivat yksiköstä monikkoon tämän uudemman myötä. Tosin en ehkä ole aiemmastakaan kertonut kun se taisi tapahtua jo ennen blogaamisurani alkua. Mutta se edellinen lähti hauskana ajatuksena spontaanista Porvoon matkasta. Ja tavoillemme uskollisena tilasimme tutun taksikuskin Sling Inin eteen ja hurautimme tuohon Dinkelsbühlin ystävyyskaupunkiin. <br /><br />Tällä kertaa retki oli hieman suunnitellumpi, joskin alkoi Q-teatterin erinomaisella <a href="http://www.q-teatteri.fi/index2.html">Täydellinen Päivä</a> -esityksellä...<br /><br />(äh, pitää tehdä yksi työjuttu. Palaan asiaan myöhemmin.)Takaisin Kallioonhttp://www.blogger.com/profile/02722720708354634995noreply@blogger.com1