Normipäivä

Klo 12:00:

Kertoja heräilee pikkuhiljaa vapaapäivään, käy suihkussa ja syö kiireettömän aamupalan.

klo 15:00:

Kertoja käy Aussie Barissa tervehtimässä jo aiemmin kesällä mainittua naishenkilöä ja viihdyttää häntä työvuoronsa loppuun asti.

klo 17:50:

Kertoja saapuu ravintola iltakouluun, jossa häntä odottaa pari kaveria, jotka jo aiemmin päivällä ovat häntä kyselleet baareilemaan. Seuraa vajaa kolme tuntia lonkeroa, fisuja ja Photo Playn pelaamista. Kuningasidea kehkeytyy lähteä jonnekin kauas pois.

Klo 20:44:

Kertoja kaverinsa kanssa nousee taksista Viking Linen terminaalilla ja rientää sisään ostamaan lippuja Tallinnaan. Pelkkä meno.

Klo 20:53:

Kertoja kavereineen käännytetään rajalta asianmukaisten matkustusasiakirjojen puutteen vuoksi. (Ajokortti ei kelpaa, henkilökortti kelpaa. Muistakaa se kun kännissä halajatte ex tempore tehdä jotain idioottimaista.)

klo 20:59:

Taksi Sling In Bariin, jossa närkästyneenä seurueeseen tilattiin yksi ampiainen ja yksi sininen enkeli baarihenkilökunnan vastusteluista huolimatta. Piikki auki ja nopea rundi Santa Fe:ssä, jossa aina yhtä herkulliset Pedros Blackened Steakit. (+pullo viiniä). Takaisin slinkkuun, jossa pari drinkkiä. Muutaman jälkeen takaisin Santa Fe:hen pyytämään mukaan "jotain idioottimaista, josta ne voi slinkussa tehdä meille ivanov-tyyppiset juomat". (tarkka sitaatti) Takaisin slinkkuun, tilaus "sellaiset mukavat ivanov-tyyppiset juomat tästä kiitos!". Lopputulos: Santa Fé Hot Sauce Ivanov = äärimmäisen tulinen. Pari pillillistä ja perään alkoholiton vattuvimma. Normijuomista hetken aikaa.

klo 23:56:

Pakko tehdä jotain typerää, joten suunta ensimmäistä kertaa elämässä Grand Casinolle. Itse olin virallisesti "casual, but smart" pukeutumiseltani, mutta kaverin slayer-huppari ei kelvannut. Minuutti ulkona ja yhtä tuntemattoman henkilön kauluspaitaa rikkaampana sisälle casinolle. (Suostui lainaamaan vaikka ensimmäinen tarjous olikin 20e). Ajoittaista ihmettelyä kasinolla ja pari peliä hedelmäpelejä, blackjacia ja rulettia.

klo 01:38:

Ulos kasinolta 233e taskussa. "Mitäs nyt?" -olotilassa on the rocksiin pelaamaan biljardia. Jumitusta.

klo 3:15:

Taksi kallioon ja kotiin blogaamaan. Huomenna pitänee ottaa vahinko takaisin ja lähteä risteilemään. Näin ainakin taksissa sovittiin, saapa nähdä tuntuuko idea yhtä houkuttelevalta enää huomenaamulla.

[1. känniblogaus!]

klo 3:59:

Jatkoille kaverin luokse ->

Raapustuksia matkan varrelta

Hassua, miten jotkin biisit vaan liittyvät niin vahvasti johonkin tiettyyn tilanteeseen. Vielä hassumpaa, miten kaksi biisiä voivatkin luoda niin selkeän mielleyhtymän johonkin tiettyyn tapahtumaan, että asia, muistot ja tunteet nousevat hyvinkin vahvasti pintaan.

Bussissa istuessa nimittäin tuli liki peräjälkeen pari biisiä, jotka vahvasti veivät ajatukset alkukesään, eroon sun muuhun. Häiritsevä ajatus, joka mieleeni jäi oli nimittäin yksi syy, minkä exä oli sanonut tässä niin tyypillisessä parisuhdedisclosuressa. Yhtenä syynä tässä listassa oli hänellä "vapauden kaipuu", vaikka oli jo toinen mies jonossa valmiina, joten olen sinällään jättänyt asian omaan arvoonsa, mutta selkeästi asia on jäänyt jollain tasolla harmittamaan.

[Olen varmastikin kirjoittanut tästä aiemminkin]

Minä en todellakaan ole mikään tappelijatyyppi, vaan selvitän asiat puhumalla ja useimmiten juurikin siten, ettei minun tarvitse alentua fyysisen väkivallan tasolle. Tästä syystä exä totesi, ettei hänellä ole turvallinen olo seurassani kun ei ole nähnyt minun koskaan tappelevan. "Mä en vaan tiedä, että pystyisitkö sä puolustamaan mua tarpeen vaatiessa." Yeah right. Ymmärrän mitä hän tarkoittaa, mutta en vaan kaikella järjellänikään pysty seuraamaan tuota logiikkaa. Etenkin kun en ole mikään 165-senttinen kukkakeppi.

Älkää nyt käsittäkö väärin, mutta oikeasti minun tekisi mieli haastaa tämä exän nykyinen rehelliseen tappeluun ja piestä hänet. Ei sen takia, mitä hän on tehnyt (syytönhän hän kaikkeen on, herrasmies loppuun asti), vaan lähinnä sen takia, että voisin osoittaa exälle, että hän oli väärässä. Sairaalloista, mutta en pidä siitä, että joitain ominaisuuksiani arvostellaan hatarin tai väärin perustein. Teknisesti tuon jälkeen kaikki hänen esittämänsä eroon vaikuttaneet syyt olisivat mitättömiä, mutta enpä häntä takaisin haluaisi. Mielenkiinto on jo jossain aivan muualla. Ärsyttää vain, että tuollainen juttu jäi selvittämättä - itseni vuoksi en välittäisi tappeluun joutua, mutta ystävääni, saati sitten tyttöystävääni puolustaisin tarvittaessa vaikka nyrkein.

13 vuotta Tae Kwon Doa harrastaneen kaverini - jonka kanssa olemme satunnaisesti käyneet kisiksellä sparraamassa ja joka repesi nauramaan tuon selityksen kuultuaan - sanoin: "mä en kyllä haluais joutua oikeeseen tappeluun sun kanssa". En minäkään, varsinkaan jos minulla olisi jotain oikeasti tärkeää, jota puolustaisin.

Kestohymy

Hirveä kestosmile päällä. Syy ei ole tällä kertaa itsestäänselvyys, vaan olotilan aiheutti yksi surrealistinen puhelinsoitto. Yöt ovat kummallista aikaa. :)

Kehitystarina

Kotikaupunki tuo muistoja mieleen ja vie ajassa taaksepäin. Vaikka en ole varsinaista päiväkirjaa koskaan kirjoittanutkaan, olen onnistunut tekemään pieniä muistiinpanoja omista fiiliksistä ja tapahtumista vuosien varrelta ja vanhoihin sähköpostikansioihin on haudattuna seikkaperäisiä selostuksia silloisista elämäntilanteista. Olen nyt koko aamupäivän selaillut tuota dokumentoitua historiaani ja löytänyt tekstejä, joiden olemassaolon olin täysin onnistunut unohtamaan.

Jälkikäteen tarkasteltuna on mielenkiintoista huomata, miten sama kaava toistuu monissa ihmissuhteissani. Ilmeisesti minuun on kohtalaisen helppo ihastua, sillä olen usein joutunut selvittelemään tilanteita, joissa nainen on kiinnostuneempi minusta kuin minä hänestä. Monesti uusi ihmissuhde alkaa ihan kaveripohjalta, mukana on pientä lirkuttelua ja jonkin verran läheisyyttä. [Olen halailijatyyppi ja nautin kosketuksesta sekä läheisyydestä suunnattomasti. Sohvalla sylikkäin telkkarin katsominen on minulle asia, jota voin tehdä hyvän ystävän kanssa puhtaasti platonisesti.] Tämä läheisyys on minulle tärkeää ja nautin siitä suunnattomasti. Valitettavan usein vaan uuden ihmisen kanssa minulle alkaa hiipiä epävarmuus siitä, että mitä loppujen lopuksi tahdon tältä henkilöltä. Onko hän potentiaalinen tyttöystäväkandidaatti? Voisinko kuvitella viettäväni lopun elämääni hänen kanssaan? Voisinko kuvitella hankkivani lapsia hänen kanssaan? Minulle seksi on huomattavan suuri askel ja toistuvasti olen joutunut huomaamaan, että kuinka suuri morkkis koko hommasta tulee, mikäli vastaus edellä mainitun tyyppisiin kysymyksiin on edes jollain tasolla haparoiva tai kielteinen. [Naisistahan tämä varmasti vaikuttaa vain siltä, että mies sai mitä halusi ja sen jälkeen heittää naisen roskiin kun uutuudenviehätys on kadonnut.]

Ongelmani on, että minä en pane vaan rakastelen. Rakastellessa täytyy olla tunteet mukana taikka seurauksena on inhottava olo. Välttääkseni tätä ikävää oloa olen saanut kuulla useammin kuin kerran, että annan ymmärtää, mutten ymmärrä antaa. Haluan olla varma tunteistani ennen äärimmäistä läheisyyttä, sillä en halua satuttaa itseäni enkä muita.

***

Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan ihmisen, jonka vietäväksi uskallan heittäytyä. Ihmisen, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Ihmisen, jota pitää lähellä. Ihmisen, jota rakastaa.

Bussimatkalla

Jos joskus on aikaa blogata rauhassa, niin pitkää matkaa julkisessa kulkuvälineessä istuttaessa. Tosin voineeko tätä edes blogaamiseksi kutsua kun oikeasti vain kirjoitan teXturissa ajatuksia sanoiksi.

Pääsin livahtamaan töistä viittä ja puolta tuntia aikaisemmin kuin olin alunperin suunnitellut, joten loma alkoi varsin mukavissa merkeissä ennemmin kuin osasin toivoakaan. Nyt ehtii varmaan saunoakin pitemmän kaavan mukaan.

Olo on jotenkin epätodellinen kun olenkin kotikaupungissani jo ennen kuin työvuoroni olisi pitänyt loppua. Olen tänään nähnyt jopa hieman auringonvaloa, joten vähemmästäkin sitä menee sekaisin. Nyt tosin aion laittaa koneen syrjään, kuulokkeet korville ja iPodin soittamaan mukavaa matkamusiikkia. Ihana olla lomalla.

Tyynyterapiaa

Minulla on toisinaan tapana yöllä herätä siihen, että pidän toista tyynyäni hellästi vasten rintaani käsi kiedottuna sen ympärille. Ja silloin aina huomaan kaipaavani vierelleni jotakuta, jota pitää lähellä. Kiinnostuksen kohteet vaihtelevat aina kuvitteellisista lemmikkieläimistä todellisiin ihastuksiin. Jälkimmäisessä tapauksessa olen jopa mennyt niinkin pitkälle, että varustaudun yöhön yhdellä ylimääräisellä tyynyllä, joka on pyhitetty vain ja ainoastaan kainaloon. Jokin alkukantainen suojelureaktio tuo varmaankin on, mutta uni tulee helpommin ja nukun paremmin kun on vieressä jotain, josta pitää kiinni. Unessa sitten aivot täydentävät reaalimaailman puutteet tarvittaessa.

Pitäisi varmaankin hankkia lemmikki (tai vielä parempaa, tyttöystävä), ettei kaikki nämä hellyydenosoitukset menisi täysin hukkaan. Tyynyn lämmönvaraamisominaisuudet kun ovat aika kehnot.

***

Täysin ylläolevaan liittymättä: tänään illalla minut tavoittaa Sling In:istä.

Mikä fiilis!

Loistotunnelmat, viimeinen tentti tältä lukukaudelta on ohi, iPodista tulee vain hyvää musiikkia, postimies toi eilen uudet kengät, ulkona on kaunis ilma ja iltojani on sulostuttanut viime aikoina vallan ihanan oloinen nettituttavuus ja kaiken tämän päälle hain juuri kaupasta ison säkillisen ehkä parasta sitrushedelmää ikinä: Maroc-klementiinejä!

Enää reilu viikko duunia ja sitten alkaakin loma. Vuosi alkaa olla hyvin vahvasti jo voiton puolella ja vaikka todella paljon onkin tapahtunut, niin kaiken kaikkiaan voisin todeta tämän vuoden jo tässä vaiheessa olleen kokonaisuudessaan varsin mainio. Täytyy katsoa josko välipäivinä kotikaupungissa on sen verran tylsää, että väännän jonkun kuukausittaisen fiilisbarometrin excel-taulukkoon, sillä vaihtelua on ollut, mutta tärkeintä on tämä hetki ja juuri nyt elämäni on aika ihanaa.

Seuraus

Nyt ymmärrän lukijoiden stalkkaamisen hauskuuden. Asensin Google Analyticsin seuraamaan sivulla vierailijoita ja ensimmäinen hakusana, jolla sivuilleni päädyttiin oli eräässä sekavassa mielentilassa postatussa blogaisussa mainittu sonyn viritinvahvistin mallimerkintöineen. Olen koukussa.

***

Viikonloppu meni oikein mukavasti kavereiden kanssa firman resursseja väärinkäyttäen, eli lauantaina järjestimme uima-allasbileet työnantajan tiloissa duuniporukalla. Erittäin rento tilaisuus, ei mitään pakottavaa baariin lähtemistä kun paikan päällä oli kuitenkin sauna, uima-allas, ruokaa, juomaa, musiikkia ja hyvää seuraa. Tulipahan saunottua ainakin hetkeksi kiintiö täyteen kun kiuas hohkasi koko illan aina aamuyöhön asti. Ja parhaat keskustelut tietenkin käydään saunassa, joten sekin vielä rohkaisi hikoilemaan. Nesteytyksestä tuli pidettyä myös huolta, mutta loppujen lopuksi join koko iltana vain pullollisen viiniä ja yhden glögimukillisen. Saunomisesta saa ihan yhtä euforisen tunteen ja uima-altaaseen pulahtaminen virkisti sopivasti.

***

Töitä tein koko viikonlopun, mutta nyt on pari päivää vapaata. Keskiviikosta eteenpäin sitten nautiskelenkin 11 päivän duuniputkesta ja aatonaaton iltana säntään suoraan töistä bussilla kotikaupunkiin. Äidin ruokien ääreen on aina mukava tulla. Tosin kyseisenä iltana menen suoraan pitkäaikaisen ystäväni luokse saunomaan. Perinne on jatkunut vuodesta '99, sillä olemme asuneet siitä asti eri kaupungeissa ja sattuneesta syystä molemmat olemme yleensä kotikaupungissa jouluna, joten se on yksi harvoista mahdollisuuksista tavata. Traditio saattaa kuitenkin olla uhattuna nyt kun hänellä tosiaan on nainen raskaana ja ensimmäinen yhteinen koti juuri perustettuna. Aika näyttää, enkä nyt itseeni ota jos vaikka perinne katkeaisikin. Mielestäni joulunvietto omassa kodissa oman lapsen kanssa on ihan pätevä syy. Ehkä sitä itsekin vielä joskus...

Aikaa itselle

Vapaapäivä alkoi oikein mukavasti kun aamulla sängyssä makoillessa ja Pressoa lukiessa saapui kännykkään viesti hyvältä kaverilta, jota olin jo loppukesästä yritellyt vikitellä kahville, että ellei ole tänään mitään menoa, niin voisimme käydä vaikka kahvilla. Sopivasti sattui ainoa ohjelmoimaton päivä viikosta, joten otin yllätysohjelman enemmän kuin mielelläni vastaan. Kävimme eksoottisella merimatkalla Suomenlinnassa tarkastamassa rantakasarmin joulutapahtuman, joka oli juuri niin juustoisen jouluinen kuin olla ja voi. [Minusta oikea aika aloittaa joululaulujen laulaminen on ehkä noin viikkoa ennen itse päätapahtumaa.] Kahvittelimme kuitenkin suokissa ja paluumatkalla kaveri ilmaisi halunsa nähdä viinikellarin, joten käytiin katajanokalla tarkastamassa tunnelmalliset maistelu- ja säilytystilat, mutta emme kuitenkaan jääneet tyhjentämään kaapin sisältöä. Omille tahoillemme erosimme kokkailemaan ja ilta jatkui rauhallisena kotona leffaa katsellessa ja hyvää punkkua juodessa.

Hassua, blogausta aloittaessani ajattelin tästä tulevan itkunyyhkypostaus, mutta nyt onkin sellainen mukava meno-olo. Hyvällä punaviinillä tuskin on mitään vaikutusta asiaan. :)