keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010

Vamos

Joulu Espanjassa - miksikäs ei? Palataan asiaan välipäivinä. :) Siihen asti rauhallista ja valkeaa joulua itse kullekin säädylle.

¡Hasta luego!

sunnuntaina, joulukuuta 19, 2010

Mä joka päivä töitä teen

No en nyt sentään - eilen taisi olla ensimmäinen päivä pitkiin aikoihin kun pystyi vain olemaan. Tosin tulihan sitä sitten kuukahdettuakin aika nopeasti. Asiaan varmasti vaikutti myös perjantainen saunailta kavereiden kanssa, jonka takia yöunet jäivät sellaisiksi nelituntisiksi. Mutta eilen tosiaan kolmen jälkeen menin päikkäreille vain herätäkseni aamuyöstä kahden maissa. Samalla vaivalla sitä sitten nukkui aamuun asti. Nyt olo on tietysti hieman kuin talviunilta nousseena (miinus kevät), mutta vahvasti elävien kirjoissa.

Olen kyllä hieman miettinyt nykyisen elämäni järjellisyyttä. Olen kuitenkin sielultani jossain määrin sellainen vasemmistolainen travellerihippi, että päteminen työelämässä ei koskaan ole näytellyt merkittävää roolia omassa tulevaisuudensuunnittelussa. Toisaalta se päänsisäinen kapitalistioikeistolainen, joka hallinnoi mm. rahankäyttöä ja sitä myöten myös työhön liittyviä asioita, on vahvasti sitä mieltä että raha on tietyissä rajoissa edellytys hyvään elämään Suomessa. Tämä ristiriita on nyt puhuttanut itseäni, sillä otin tuossa kesällä vastaan omasta mielestäni erittäin kohtuullisesti palkatun, mukavan ja mielekkään työn. Ainoa, mikä tuossa mättää on töiden määrä: keskimääräistä parempipalkkaisia ja vastuullisempia duuneja harvoin pystyy hoitamaan normaalin työajan puitteissa. Osaltaan siis tuossa kompensoidaan myös vapaa-ajan menetystä pelkän työpanoksen lisäksi. Lyhyellä aikavälillä tuota tekee ihan mielellään ja jos tätä tekisi vaikka vuoden niin voisi sitten lähteä vaikka pariksi vuodeksi Intiaan vastapainoksi... Huomannette, miten tämä väittely saattaa asettaa nuo pirstoutuneen mieleni kaksi osaa vastakkain.

Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta kun makaa Hästensin sängyssä ja taustalla soi Juice Amphionin kaiuttimista (joita varten piti sitten ostaa parempi vahvistinkin), on olo hetkellisesti ainakin asteen verran mukavampaa. Todellinen onnellisuus kuitenkin on jossain aivan muualla.

sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Tilannepäivitys

Terveisiä täältä vapauden ja mahdollisuuksien maasta! Lentoyhtiö hukkasi matkalaukun, joten ensipäivät ovat kuluneet lähinnä Macy'sillä shoppaillessa. (eikös olisi muuten kivaa, jos Suomessakin olisi keskustan stockan kokoiset tavaratalot sekä miehille että naisille?)

Huomenna (täällä on vielä lauantai-ilta) on luvassa kruisailua Camarolla (Cupertino, Napa, Sonoma-akselilla) ja illalla pitää käydä vaihtamassa auto hieman käytännöllisempään ja plokata kollegat lentokentältä. Ensivaikutelma tästä ehkäpä Yhdysvaltojen liberaaleimmasta paikasta on erittäin positiivinen. Mukava viettää täällä vielä viikko. Ja tavallaan toivoisin, että lakon takia joutuisi viettämään yön tai pari New Yorkissa, mutta aika näyttää.

torstaina, joulukuuta 02, 2010

No just

Finnairin lento peruutettiin, mutta sain eilen illalla reititettyä itseni uudelleen. Nyt sitten tämäkin peruttiin... Sympatiat täysin sataprosenttisesti Finnairin puolella, mutta silti vituttaa. Onneksi on pakko olla Friscossa vasta maanantaina, mutta rasittaa myös tapella autovuokrasta ja hotellikuluista yhtiön kanssa. Ei oo kenenkään etu.

Ja kyllä mullekin kelpaisi muutaman päivän palkallinen loma tämänkin reissun jälkeen. Itse asiassa olisin siihen lentoemojen perusteluilla oikeutetumpikin kun oikeasti viikossa tuohon aikaeroon ehtii jo vähän sopeutuakin. Vaikka rankaltahan tuo perilläolokin näyttää...

keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010

Ajoitus

Tänään sitten tuli viestiä takaisin päin. :)

Harmillista, että pitää lähteä duunireissulle San Franciscoon huomenna. Tai no, onhan tuo ihan mukavaa jos rehellisiä ollaan.

maanantaina, marraskuuta 29, 2010

Your move

Hitto, tekisi niin mieli hehkuttaa sitä esitystä, mutta se pilaisi anonymiteetin aika täysin. Mutta suunnitelma on nyt sitten pantu toteen ja pallo on hänellä.

Itselleni ainakin tuli todella lämmin ja hyvä olo koitoksesta, joten jo sen vuoksi täytyy sanoa, että kannatti. Tuollaiset asiat kun on niin helppo jättää suunnitelman asteelle. Kukiksi valikoitui muuten kaksi aniliinia gerberaa.

Mukavan kutkuttavaa. :)

perjantaina, marraskuuta 26, 2010

Pragmaattinen lähestymistapa kopulaatiointensiteetin kasvattamiseen

Projektin taustaa
Projektin taustalla on projektipäällikön laskenut mahdollisuus virkistäytymisluontoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaa-ajalla. Tehtyjen esiselvitysten perusteella voidaan todeta, että projektin kohde on tyytymätön saamaansa seksuaaliseen huomioon ja yleisesti ottaen puutteessa. Latentin kopulaation toteutumisen aktualisoitumisen viivästyksen takia pannaan täytäntöön järjestelmällinen projekti kohdehenkilön sukupuolielämän aktivoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös vakituisen kumppanin löytämiseksi.

Projektin tehtävä
Projektin ensimmäisenä tehtävänä on kasvattaa kohteen tyytyväisyyttä seksielämäänsä kasvattamalla havaintokertojen frekvenssiä ylläpitäen henkilön omia ja osittain yhteiskunnan muovaamia parinvalinnallisia laatustandardeja. Sekundäärisenä tavoitteena voidaan pitää myös elinkumppanin löytämistä, jossa tapauksessa ensimmäinenkin tehtävä täyttyy.
Projektin perimmäinen tavoite on kuitenkin saavuttaa koitaalisen aktiviteetin tila, johon projektin alullepanija voi olla tyytyväinen.

Projektisuunnitelma
Mielenkiinnon kohde on ammattinsa puolesta otollisesti stalkattava (joskin hän on kertonut avoimesti meneillään olevista produktioistaan, jolloin stalkkaaminen ei ole ihan puhdasveristä väinöämistä). Tämä tarjoaa oivan ympäristön yllätysvierailuun ja tarkoituksena onkin hyödyntää tätä sosiaalisesti yleisesti hyväksyttyä tapaa muistaa, mutta lisätä siihen oma henkilökohtainen vivahteensa, jolla lavan taa toimitetut kukat saavat huomattavasti syvemmän merkityksen.

Projekti on tehtävissä kohtalaisen pienin resurssein ja yhteenlaskettu menoarvio teatterilippuineen ja oheistarpeineen on n. 50-70€.

SWOT-analyysi


Vahvuudet
Tempaus olisi tosiaan ainutlaatuinen ja sitä ei todellakaan olisi kopioitu mistään kirjasta. Kokonaisuudessaan teko olisi projektityöryhmän mielestä hyvin massasta erottuva ja kokonaisvaivan ja -kustannukset huomioiden toteuttamisen arvoinen. Erityisesti työryhmää miellyttää toteutuneiden tilanteiden ja keskustelujen nivominen integraaliseksi osaksi muistamisprosessia. Teko myös toteutuessaan viestisi vahvasti kiinnostustani kyseiseen kohteeseen ja toisi osaltaan myös hieman esille tapaani toimia parisuhteessa.

Heikkoudet
Strategia ei ole millään tasolla satavarma ja riski siitä, että huomionosoituksen kohde kavahtaisi yllättävää huomiota on aina olemassa. Tosin yksikään yritys ei ole saavuttanut merkittävää menestystä ilman hallittua riskinottoa, joten riskitöntä vaihtoehtoa ei varsinaisesti ole edes olemassa.

Mahdollisuudet
Teoriassa mahdollisuudet ovat likipitäen rajattomat, sillä onnistuessaan yli odotusten voisi ihmissuhteesta muodostua pysyvä ja hedelmällinen. Tavoitetila kuitenkin tässä vaiheessa on jatkaa tutustumista ja syventää molemminpuoleista kiinnostusta. Alustavien positiivisten tulosten myötä olisi helppo lähteä rakentamaan tarkempaa suunnitelmaa.

Uhat
Suurimpana uhkana on etenkin Aasialaisissa kulttuureissa pelätty ns. "kasvojen menetys". Toimet saatetaan katsoa ylimitoitetuiksi ja epätoivoisiksi ja viesti saatetaan tulkita negatiivisesti. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, paljastaisi se kuitenkin mahdollisesti syvemmän tason yhteensopivuusongelman. Myös tässä tapauksessa voidaan projektin kuitenkin katsoa olleen omalla tavallaan onnistunut, sillä en halua kuitenkaan lähteä sille linjalle, että tietoisesti rupeaisin himmailemaan tunteitani ja kieltäisin itseltäni kaikki ne höpsöt ja hullunkuriset ideat, joilla voisin mahdollisesti toisen päivää piristää.

Loppuyhteenvetona en näe kovinkaan suurta syytä olla toteuttamatta ideaa, sillä joko asia menee tuon myötä eteenpäin tai lopahtaa. Joka tapauksessa omien resurssieni käyttö tehostuisi ja kaksi ihmistä saisivat uuden tarinan kerrottavakseen. Onhan niitä sitten mukava muistella jälkikäteen, vaikkei asiasta muuten mitään tulisikaan.

keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Pikakelaus

Tuo edellisen postauksen tyttö tosiaan oli ja meni. Viime viikonloppuna tutustuin erääseen viehättävään näyttelijättäreen, mutta ei siitä sen enempää.

Varsinaisesti tahtoisin vain kysyä, että olisiko liian kornia parin yhdessä vietetyn yön jälkeen mennä hänelle kertomatta esitykseen ja toimittaa lavalle kukkia sekä Pikku Prinssi, kirjanmerkki kohdassa(*) johon aiemmissa pillowtalkeissamme viittasin?

(*) Chapter 21

tiistaina, marraskuuta 16, 2010

Pikatreffit

Kävin lauantaina sitten ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään ihan varsinaisilla treffeillä. Tosin tavoilleni uskollisena sitäkin varten piti käydä Tampereella asti. Ihan liian helppoahan se olisi tavata joku mukava ihminen tästä lähimmän viidenkymmenen kilometrin sisältä edes.

Oikeastaan treffeistä ei sinänsä ole juurikaan kerrottavaa. Oli mukavaa, juttu luisti, Napolissa oli hyvät safkat. Seurassakaan ei sinänsä ollut mitään valittamista, mutta ei siinä nyt mitään tunteiden valtaisaa roihuakaan päässyt syntymään. Katseiden kohdatessa tosin pientä värinää oli ehkä havaittavissa, mutta sekin saattoi yhtä hyvin olla vain taskussa riekkuva puhelin. Jos olisimme samassa kaupungissa, olisi mukava ottaa selvää mihin se etenisi, mutta parin tunnin reissaaminen ei ensitapaamisen jälkeen oikein tuntunut perustellulta. Ja tänään sitten sainkin "kiitos, mutta ei kiitos" -viestin. Asiallista.

Mukava piristys kuitenkin tähän syksyyn. Positive spark amidst the crepuscular days of early winter tai jotain.

torstaina, marraskuuta 11, 2010

Mies menee kauppaan

Mies menee kauppaan ostamaan hanskoja ja kaulahuivia, koska hänellä on kylmä ulkona. Kaksi kaulaliinaa, joista ei osaa valita -> ottaa molemmat. Mies menee kassalle hanskojen ja kahden kaulahuivin kanssa.

Jossain vaiheessa nuo perin funktionaaliset ja tylsät kehonlämmittimet saavat suurempia merkityksiä ja kassalle päästessä nainen tiskin takana huomaa, että edellä mainitut asiat ovatkin jo "ihana asustekokonaisuus".

Mä kun luulin ostavani vaan jotain lämmintä tulevaa talvea ajatellen.

maanantaina, marraskuuta 08, 2010

Hetkinen itselleni

Keho taitaa tietää aivoja paremmin milloin on aika hetkeksi pysähtyä. Tai ainakin tämä päälle iskenyt tauti on sopivasti hiljentänyt tahtia ja sinänsä "olin viikonloppunä kipeä, joten en pystynyt tekemään suunnittelemiani töitä" on lause, jota ei normaalissa palkkatyössä ehkä pitäisi joutua lausumaan. No, kämppä näyttää samalta kuin seisemäntoistakesäisen teinipojan tietokonehuone, mutta parin päivän pakkolepo on ollut tavallaan ihan tervetullut lisäys arkeeni.

Mutta jos palattaisiin tuohon viikonloppuun... Olimme alustavasti kaverini kanssa puhuneet, että Porvooseen voisi ehkäpä lähteä esityksen jälkeen kun siellä oli asiallista ohjelmaa tiedossa ja yösijakin jo valmiiksi järkättynä. No, suunnitelma realisoitui sitten siihen kun eräs ilmeisen heavyhenkinen taksikuski lupautui viemään meidät Porvooseen hintaan 66,6€. Elämäni toinen ex tempore -taksimatka Porvooseen siis.

Perille päästyämme olimmekin jo kohtalaisessa vauhdissa, sillä muassamme oli myös litrainen pullo Jamesonia, jonka olimme korkanneet jo esityksen väliajalla. Viimeiset tujaukset taisikin mennä sitten paikallisen hampuusiporukan tuuttiringissä joskus puolen yön kieppeillä. Yön edetessä siirryimme kuitenkin pikkuhiljaa majoituspaikkaamme, jossa keskustelu ajautui aseisiin ja kohta pöydällä olikin muutama käsiase, kivääri ja kohtalaisen tehokkaan oloinen jalkajousi. Reissun paras tilannekomiikka syntyi siinä samassa kun isäntä kertoi naapuristaan, joka oli eräs ilta koputellut ovelle rynnäkkökiväärin kanssa. Silmittömässä tuiskeessa oleva naapuri sitten jutteli jotain sekavia ja astui sisään asuntoon. En muista tarkalleen miten asiat siitä sitten etenivät, mutta seuraavana aamuna samainen kaveri oli tullut koputtelemaan ovelle ja kuiskaili varsin nolona seuraavat sanat: "tota, mä tiedän että tää kuulostaa todella typerältä, mutta onko sulla mitään hajua mun rynkystä?". Ase oli siinä vaiheessa turvallisesti lukollisessa asekaapissa, joten ei siinä sen kummempia. Itse tosin tarinaan totesin, että yleensä jos minun naapurini on riehunut rappukäytävässä rynnäkkökiväärin kanssa, ei ole tapanani ollut asiaan puuttua. Tästä sitten muodostui välittömästi klassinen lausahdus ja siitä on nyt muutamien viikkojen aikana kuullut jos jonkinlaista variaatiota.

Lauantaiaamu koitti kauniina ja maassa näkyi olevan ensimmäisiä pieniä lumitilkkujakin. Kävelimme kaverini kanssa keskustaan ja parkkeerasimme itsemme paikalliseen kahvilaan, jossa asiakkaiden keski-ikä tuntui olevan kuudenkymmenen kieppeillä - meidät mukaan luettuna. Kahvia ja sämpylää, joista kummastakaan ei mitään erityisen positiivista mainittavaa.

Jatkoimme matkaa Old Town -nimiseen irkkupubiin, jossa sitten hieman ennen puolta päivää aloitimmekin jo rappioviikonlopun edellyttämän röpötyksen. Tosin ote oli varsin sivistynyt, sillä kietaisimme ympärillemme vain sellaisen seitinohuen päiväkännin ja lähdimme etsimään soveliasta ruokapaikkaa. Etanat houkuttelivat, mutta päädyimme sitten kuitenkin loppujen lopuksi Wanhaan Laamanniin, jossa saimme kahteen pekkaan aikaiseksi 261€ laskun, josta suurin osa oli sentään ruokaa. (jos muuten käytte tuolla niin paistettu ankan maksa ricotta-rosépippurijäätelöllä oli käsittämättömän herkullista - ehdottomasti hintansa väärtti). Muita nautittuja herkkuja satunnaisessa järjestyksessä olivat fasaani, metsäkauris, Laamannin versio Beef Wellingtonista, lakkabrulee, calvadosomenaa ja sorbettia, erinäisiä juustoja sekä Amaronea.

Tuon vaatimattoman lounaan jälkeen tulimme yhteistuumin siihen lopputulokseen, että oikeastaan hyvä ruoka hyvässä seurassa on huomattavasti parempi huume kuin mikään laillinen tai laiton päihde, mitä eteemme on sattunut. Joten suuntasimme takaisin Old Towniin, jossa eräs ylähyllyllä ollut vuoden 1999 Barolo oli jo aiemmin kiinnittänyt huomioni. Pullo oli kuulemma edellisen omistajan jäämistöä (paikalla kun oli aiemmin ollut italialainen ravintola) ja että sille ei varsinaisesti ole hintaa määriteltynä. Pullo oli vielä varsin hyvää vuosikertaa ja samaa tuotetta on Alkon tilausvalikoimassa n. 55€ hintaan, joten tarjosin kuutta kymppiä pullosta. Vanhempi baarimestari oli kyllä varmasti tietoinen pullon arvosta, mutta koska kysyntää italialaisille huippuviineille ei irkkupubeissa yleensäkään ole, korkattiin pullo loppujen lopuksi reissun teeman mukaisesti 66,6 eurolla. Viini oli edelleen täydessä terässä ja vaikka lisäkypsytys tuskin olisi pahitteeksi ollutkaan, oli juoma käsittämättömän maukasta. Sitä sitten riittikin kohtalaisen pitkään ja kun loppuillasta kävimme vielä erään yhteisen tuttumme hevikeikalla (josta kaverini heitettiin ulos kun paikalliset eivät oikein ymmärtäneet mosh pittien päälle) ennen kuin hurautimme yöbussilla takaisin Aleksis Kiven kadulle. Lopputuloksena oli siis lähes täydellinen festariviikonloppu: emme nähneet juurikaan bändejä, vietimme suurimman osan ajasta humalassa, heräsimme vieraasta paikasta ja olimme tolkuttoman väsyneitä koko koettelemuksesta.

Sittemmin olen feidannut yhdet treffit, ehtinyt pienesti ihastumaan erääseen nettituttavuuteen ja puurtanut kahden ihmisen edestä duunia. Mutta niistä ehkäpä lisää seuraavilla kerroilla. :)

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010

Porvoo, Borgå

Tavaton hinku päivittää. Viime viikonloppuna kun vihdoin tapahtui jotain päivittämisen arvoista! Legendaariset Porvoonreissut nimittäin muuttuivat yksiköstä monikkoon tämän uudemman myötä. Tosin en ehkä ole aiemmastakaan kertonut kun se taisi tapahtua jo ennen blogaamisurani alkua. Mutta se edellinen lähti hauskana ajatuksena spontaanista Porvoon matkasta. Ja tavoillemme uskollisena tilasimme tutun taksikuskin Sling Inin eteen ja hurautimme tuohon Dinkelsbühlin ystävyyskaupunkiin.

Tällä kertaa retki oli hieman suunnitellumpi, joskin alkoi Q-teatterin erinomaisella Täydellinen Päivä -esityksellä...

(äh, pitää tehdä yksi työjuttu. Palaan asiaan myöhemmin.)

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Good vibrations

Mieleni tekisi pahoitella kiireitäni, mutta kun nauttii työstään ja kokee tekevänsä jotain merkittävää, ei sitä osaa hyvällä tahdollakaan katsoa mitenkään negatiivisessa valossa. Olen duunien puolesta reissannut puolet viikosta ja hommia riittää viikonlopullekin. Tosin nyt alkavalla viikolla helpottanee hieman. Mutta pääsääntöisesti puoleen yöhön venyvät illat ja kotoa poissa vietetytä päivät sekä yöt ovat tarjonneet minulle mukavaa vaihtelua. Ajallisestihan tuo vastaa sitä, että olisi uudessa suhteessa, joten ehkäpä vain huijaan itseäni ja siksi olen onnellinen. Mutta jos on hyvä fiilis niin miksipä sitä pilaamaan ylianalysoimalla.

Eilen oli muuten varsin harvinaisluontoinen päivä. Mutta jospa kuitenkin päivittäisin alkuviikon tapahtumat ennen sitä...

Alkuviikosta pakkasin passini ja lähdin Baltiaan. Mitään mainittavaa ei reissussa sinänsä ollut, mutta palatessani lautalla Tallinnan kautta Helsinkiin kuulin mitä erikoisimman iskulauseen. Olin nimittäin parkkeerannut itseni laivan karaokeravintolaan (ei siksi, että siellä oli karaokea vaan siksi, että sieltä sai alkoholia) ja likimain ainoa vapaana oleva paikka sattui olemaan neljän juuri ja juuri täysikäisen naisihmisen vieressä. Heidän luoksensa tuli melko nopeasti siihen istuttuani viisissäkymmenissä oleva juopunut mieshenkilö, joka tyylikkään setämäisesti iski kahden seurueen jäsenen väliin ja kysäisi "oottekos te tytöt feispuukissa?". No, sainpahan ainakin jään rikottua (ja ehkäpä jopa muutamia pluspisteitä) kun häädin miehen menemään hetken tyttöjen wtf-ilmeilyä katselleena. Taidan kuitenkin olla tulossa vanhaksi, sillä yhdeksänkymmentäluvulla syntyneet vain tuntuvat jotenkin väärältä, joten oikeastaan vain tapoin aikaa heidän kanssaan jutustelemalla. Ja lauttamatkalta tärkeimpänä käteen jäi pari pulloa Taittinger Les Folies de la Marquetterie Brutia sekä puolen vuoden tarpeiksi Ripassoa. Ja kymmenen pulloa jallua, jotka todennäköisesti häviän eräässä kolmisen vuotta sitten lyödyssä jalluvedossa tässä ensi vuoden puolella. Mutta ei siitä sen enempää. :)

Perjantaiksi ajelin taasen työasioissa Tampereelle ja alun perinkin olin suunnitellut jääväni jonkun kaverini luokse yöksi kun kerran sinne asti olin päässyt. Maltoin jopa olla ottamatta yhteyttä Kommunikaatiorajoitteiseen, vaikka yövyinkin vain muutaman sadan metrin päässä hänestä. Ilta muodostui kuulumisten vaihtamisen ja ruokailun jälkeen stereotyyppiseksi jätkien illaksi, jolloin juodaan olutta ja pelataan isolle skriinille heijastettuna xboxia.

On muuten jännää, miten minulla tuntuu olevan yksi läheinen ystävä yhtä erityistä tarkoituksia varten. Yhden kanssa voi viettää tuollaisia iltoja. Toisen kanssa tulee käytyä yökerhoissa. Kolmas on taattua laadukasta matkaseuraa vaikka pidemmillekin Kaakkois-Aasian ekskursioille. Mutta kunkaan kanssa ei oikein vaan tule tehtyä noita muita asioita vaan tekemiset noudattavat jokseenkin samaa totuttua linjaa. Mutta hyvinhän tuo on toiminut tähänkin asti.

Mutta niin, nukuttuani yön sohvalla ja lounastettuani lähdin ajelemaan takaisin Helsinkiin, sillä olin sopinut tapaavani Vuokralaista jossain vaiheessa lauantaita. Tekstiviestitse tapahtunut kommunikointimme oli kummallista säätöä, joten paluumatka meni lievän vitutuksen merkeissä, sillä olisin voinut lähteä vaihtoehtoisesti Turun suunnalle muihin rientoihin, mutta kun kerran oli puhetta ollut niin suuntasin takaisin. Kun jotain sanotaan niin se pidetään.

Ehkäpä se oli autostereoista luukutettu SOAD tai virkistävä suihku yhdistettynä pariin olueen, mutta illan hämärtyessä olin kuin uusi ihminen. Täynnä onnellisuutta ja valmis vaikka menemään yökerhoon. Niin hyvä fiilis minulla oli, että tuskin Onnelakaan olisi sitä onnistunut latistamaan.

Soittelimme Vuokralaisen kanssa ja loppujen lopuksi päädyimme tapaamaan kahdeksan maissa. Tapaamispaikassamme oli tosin menossa yksityistilaisuus, joten päädyimme lopulta Sivukirjastoon. Päivitimme kuulumisemme yleisluontoisesti, mutta kun keskustelu ajautui ihmissuhteisiin pudotti Vuokralainen varsin suuren uutisen pöydälle. Hän on nimittäin muutama kuukausi sitten tavannut erittäin potentiaalisen miehen ja siinä keskustelun lomassa hän ensimmäistä kertaa itselleenkään sanoi tätä rakastavansa. On aivan mieletöntä kuinka onnelliseksi tuollainen uutinen voi toisenkin ihmisen tehdä. Yhdistettynä jo vallinneeseen olotilaani en osannut kuvitella miten ilta olisi siitä millään tasolla voinut enää paremmaksi muuttua, joten suuntasin jo hyvissä ajoin kotiin, sillä Vuokralaisella oli muutakin menoa vielä sovittuna samaiselle illalle.

Elämä vaan toisinaan on aika mahtavaa.

sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

Hakuja

Hauskinta sisältöä blogissani on historiallisesti ollut google-haut, joilla ihmiset tänne päätyvät, joten annetaan perinteiden mukaisesti puheenvuoro tänä vuonna blogiin saapuneille surffailijoille:

absolut torr kirvely
Sinänsä normaalia, mutta jos se liikaa kirvelee niin käy pesemässä saippualla kainalot. Älä missään nimessä käytä jos olet ajellut kainalokarvasi samana päivänä. Sitten se vasta kirveleekin.

kännipusu kertoa
Jos olet kännissä baarissa pussannut jotakuta, niin mielestäni tuollaisesta ei välttämättä tarvitse kertoa. Tieto lisää tuskaa ja jos se on ollut ihan puhtaasti täydellisen merkitön kännipusu, niin enemmän ongelmia siitä kertomisesta syntyy. Mutta jos aihe noin paljon mietityttää niin saattaisi olla ihan paikallaan avautua asiasta. Tärkeämpää olisi kuitenkin mielestäni itsetutkiskelu niistä syistä, jotka tuohon johtivat.

takaisin kallioon delfiini
Mielenkiintoista tässä on se, että tällä hakusanalla blogiin tänä vuonna tulleet kolme henkilöä ovat viettäneet aikaa sivustolla keskimäärin 9 minuuttia ja 52 sekuntia.

ukkonen lentokone
Lentokone muodostaa Faradayn häkin, joten pääsääntöisesti ukkonen ei aiheuta kovinkaan suurta uhkaa lentokoneelle. Ainakaan salamoita ei tarvitse pelätä, joskin ilmanpaineen vaihtelut saattavat aiheuttaa tavallista kovempaa turbulenssia ukkosrintaman läheisyydessä.

aikuisten juhlien järjestäminen
Pidä huolta, että tarjolla on kattava ruokatarjoilu. Juustonaksut, sipsit ja irtokarkit eivät ainoina ruokalajeina kuulu aikuisten juhliin. Aikuisten juhlista myös yleensä lähdetään jatkamaan jonnekin tai mennään suoraan kotiin, toisin kuin teinikotibileistä. Autoilijat on hyvä ottaa huomioon varaamalla myös alkoholittomia juomia. Aikuisena oletettavasti tunnet vieraita jo sen verran, että voit miettiä tarjoilun ja musiikin seuruen mukaan.

cannabis kallio
Jos olet epätoivoinen niin hengaile Exoduksessa Kaarlenkadulla. Siellä kuulemma liikkuu alan asiantuntijoita runsaamminkin määrin, joten ystävysty kotimaisen hampuusin kanssa tai riskeeraa ammattilaisilta hankitun budin kanssa. Ammattilaiset tosin saattavat jatkaa kukkaa hiuslakalla tai hasaa ties millä moottoröljyllä, joten en tässä yhteydessä voi suositella järjestäytyneen rikollisuuden tukemista, sillä kotikasvatettu hampuusiystävän kautta hankittu on yleisesti ottaen aina parempilaatuista ja halvempaa. Eikä tule sivussa tuettua mitään kansainvälisen huumekaupan lieveilmiöitä.

elokuvateatteri käsinojaton
Tennispalatsin ykkössalissa ja Kinopalatsissakin on jossain salissa ainakin viimeisellä rivillä ns. love seatit, jotka on jaoteltu kahden hengen käsinojattomiksi "pikkusohviksi".

handjob helsinki
En ole kokeillut, mutta isot pojat kertovat, että Kallion Thai-hieromapaikoissa tuo järjestyy.

hkl tarkastusmaksu
80€ ja kertalipun hinta.

siviilipukuiset tarkastajat
Jos metroon mennessä portaiden alapäässä odottaa vartija ja keskimmäinen liukuporras on poissa käytöstä, odottaa alhaalla lipuntarkastus. Siviilipukuiset tarkastajat esim. ratikoissa liikkuvat aina yhden vartijan kanssa, joten pidä niitä silmällä. Varsinaiset vartijat liikkuvat ratikoissa pareittain.

kaikki heppapelit
Nyt mulle tuli ihan oikeasti hieman huono omatunto, sillä osa täällä olevista jutuista ei ehkä sovi kaksitoistavuotiaille tytöille. Ainakin haun perusteella oletan että hakija kuului tähän demografiseen luokkaan.

lateral malleolus suomeksi
Kehräsluu. Se on se nilkan ulkosyrjällä oleva patti.

thomas analyysin kysymykset
Varsin simppeleitä. Sinulle annetaan kaksi sanaparia (esim. sosiaalinen - vetäytyvä) ja sinun pitää rastittaa janalta kohta, joka mielestäsi kuvaa sinua parhaiten. Ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia, tarkoituksena on vain kartoittaa, että minkälainen olet persoonana ja miten reagoit erilaisiin johtamistyyleihin ja tilanteisiin.

pseudokrapula
Olotila alkoholittoman illan jälkeen. Yleensä johtuu vähäisestä unesta ja mahdollisesti jostain typerästä asiasta, jonka eilen teki selvinpäin, mutta ilman lohdutusta siitä, että voisi laittaa sitä edes kännin piikkiin. Toisin kuin varsinainen krapula, ei aiheuta kenessäkään kohonnutta luovuutta tahi seksuaaliviettiä. Krapuloista yksi vittumaisimmista kun edeltävänä iltana ei välttämättä ollut edes hauskaa.

50 eurolla loppukuun ruoat
Sipulikeitto on erinomainen vaihtoehto. Voidan hätätapauksessa tehdä ilman valkoviiniä pelkkään lihaliemeen. Sipulit ovat puoli-ilmaisia ja lihaliemikuutioita saattaa löytyä jo valmiiksi. Annoshinta erittäin edullinen.

Perinteinen makaroonilaatikkokin on varsin kustannustehokasta. Koita etsiä vaikka vanhaksi menevää jauhelihaa, jonka saat 30% alennuksella.

Puurot ovat myös halpoja vaihtoehtoja ja toimivat esimerkiksi aamiaisena näppärästi.

aibhoun puhelin
Lienee jokin halpa kopio? Thaimaassa oli myytävänä ThaiPhone -tuotemerkillä puhelimia, jossa oli tuplaSIM-mahdollisuus ja analoginen televisiovastaanotin. Beat that, Apple! No, myönnettäköön että puhelimen kosketusnäyttö oli aivan kauhea kun vertaa alkuperäiseen, mutta ominiauuksia oli enemmän! Siksihän Nokiakin vissiin on parempi ja niillä menee niin hyvin.

alaston hierontapalvelu helsinki
Ei liene olemassa, mutta tässäpä idea jollekin yrittäjähenkiselle! Tosin Thai-paikoista saattaa saada lisämaksusta jo nyt. Valitettavasti en osaa tämän paremmin auttaa.

asiakkaan epäasiallinen käyttäytyminen
Opittu tapa. Nykyinen kulttuuri Suomessa palkitsee vittumaisen ja epäasiallisen asiakaskäyttäytymisen. Loppupeleissä vittumaiset asiakkaat, jotka jaksavat huutaa, niuhottaa, nillittää ja syyttää tarpeeksi yritystä, vaatia esimiehen esimiestä ja olla muutenkin äärimmäisen rasittavia saavat paremmat hyvitykset kuin ne, jotka suhtautuvat realistisen ymmärtävästi ja asiallisesti erilaisiin asiakaspalvelussa tapahtuneisiin virheisiin. Kiltit eivät saa juuri mitään kun taas vittumaiset ihmiset palkitaan paremmilla hyvityksillä. Maailmassa on virhe, mutta niin kauan kuin vittumaisia asiakkaita hyysätään, se vain ruokkii heidän vittumaisuuttaan.

chalkeia
Pieni kaupunki Lefkaksen saaren/niemimaan lähistöllä. Vannoutuneiden trävellereiden mielestä oletettavasti Pilalla.

darrassa panettaa
Tämä piti ottaa mukaan ihan vaan sen vuoksi, että jos joku rupeaa väittämään ettei krapulassa tee yhtään mieli. En ole yksin tämän oireen kanssa! Tosin olen jo ollut kuukausia ilman, joten olen ehkä jäävi vastaamaan tähän kroonisen panetuksen takia.

dom perignon on parhaimmillaan nautittuna
Riittävän ikääntyneenä ja ei ihan jääkaappikylmänä. Ikää tulisi olla vähintään kymmenen vuotta, mutta vuosikerrasta riippuen sitä voi säilöä useampiakin vuosikymmeniä. Lasina tulee käyttää ihan tavallista viinilasia, sillä hyvän samppanjan aromit eivät pääse oikeuksiinsa kapeasta ja suiposta samppanjalasista. Ja kuten kaikki tiedämme, laakea lasi on kaikkein hirvein nautinnontappaja samppanjalle, joskin amerikkalaistyylinen muutaman sadan lasin "champagne fountain" -pyramidi on varmasti ihan vaikuttava näky. Mutta pilaa hyvän skumpan.

dom perignon tallinnasta
Ihan oikeasti halvimpia paikkoja maailmassa dompan hankkimiseen on ruotsinlaivat. Parhaimmillaan niitä on saanut 79 eurolla muutama vuosi takaperin (esim. arvostettu vk '96). Nyt lienee satasen kieppeillä. Silti merkittävästi halvempi kuin Alkossa. Ulkomaisilla lentokentilläkin tuo "tax-free" -hinta on samaa luokkaa kuin Alkossa. Mutta en suosittele Tallinnasta hommaamista. Lautalta saa todennäköisesti edullisemmin.

duracraft paska
Ainakin vanhemmat duracraftin ilmastointilaitteet ovat meluisia ja tehottomia, eli paskoja. Mutta jos sisälämpötila on yli 30° niin en valita.

ensitreffit halaus
Fiiliksen mukaan. Omasta mielestäni olisi kumma, jos (onnistuneet) treffit eivät päättyisi edes halaukseen, mutta olen toisaalta niin fyysinen ihminen, että halaan vähän ketä sattuu kun sille päälle rupean. Jos olet epävarma, kokeile. Jos vastaanotto on lämmin, se kannatti. Jos ei, niin todennäköisesti jatkoa ei olisi muutenkaan juuri luvassa.

finnair hinnoittelupolitiikka
Hyvä kysymys! Finnairhan on profiloitunut turvalliseksim luotettavaksi ja ajallaan olevaksi yhtiöksi ja se on vissiin se juttu mistä pitäisi maksaa. Esimerkiksi Amsterdamiin KLM lentää Helsingistä keskimäärin 50€ halvemmalla ja lentoon sisältyy myös alkoholi, kevyt välipala ja muutenkin ihan vastaava palvelu kuin mitä Finnairilla oli aikanaan. Nykyäänhän euroopan sisäisillä lennoilla ruoka ja juomat ovat maksullisia (kuten Ryanairilla), mutta hinnoittelu on edelleen premium-yhtiön hinnoittelua. Matkustaja ei tällä haavaa vaan saa juurikaan hyötyjä muihin merkittäviin yhtiöihin nähden. Jos enemmistöomistajan merkittävä edustaja (eduskunta) on vaihtanut ensisijaiseksi lentoyhtiöksi Air Balticiin Euroopan liikenteessä, kertonee sekin jotain ko. yhtiöstä. En voi suositella, mutta Aasian liikenne sentään hoituu kätevästi ilman välilaskuja. Ja premium-yhtön hinnoittelua harjoittavalta yhtiöltä on hieman typerää, että firmassa ei edes tunneta käsitettä "first class".

fresita prosenttei
Fresitas on niinku jotain kaheksa prossaa, tiätsä?

haluaisin ymmärtää paremmin intiaa
Matkusta sinne. Ihan oikeasti. Muutamassa kuukaudessa saat ehkä pintaraapaisun tuosta valtavasta maasta. Lukaise aluksi vaikka Shantaram. Vaikka se onkin suureksi osaksi fiktiota, kuvaa se omalla tavallaan mielestäni varsin realistisesti ja elävästi Intiaa.

harkinta-aikana saa pettää
Jos olette tauolla, niin tuo on mielestäni ihan OK kunhan ehkäisystä huolehditaan ja käydään testeissä ennen suhteen jatkamista. Jos tuo harkinta-aika on taas suhteen alussa, on tilanne monimutkaisempi. Älä tee mitään, mitä et haluaisi toisen tekevän.

helppo lammaspaisti paistopussissa
Osta paisti, (sulata jääkaapissa), poista ylimääräinen rasva, töki täyteen reikiä ja tunge halkaistuja ja suolassa pyöräytettyjä valkosipulinkynsiä reikiin. Marinoi vahvalla kahvilla ja vaikka pizzamaustepussilla yön yli. Paista paistopussissa mahdollisimman miedolla lämmöllä mahdollisimman pitkään, kunnes paisti on valmis. Tee pussissa olevasta liemestä kastike lisäämällä kermaa ja minttua. Nauti.

ihmissuhdeblogi mies
On aina hauskaa kun joku oikeasti löytää jotain etsimäänsä. :)

itse tekoinen viina
Tislaa mäskiä. Laimenna loppu tuote kraana vedellä siten, että se ei ole enää palo arkaa. Sitten lisää vielä hieman väki juomaa niin olet saavuttanut itse tekoisen viinan.

jos luottamusta toiseen ihmiseen on loukattu, niin miten sen saa takaisin???
Ihastuttavat kolme kysymysmerkkiä kertonevat googlelle, että nyt on tosi kyseessä. Mutta luottamuksen saa takaisin ainoastaan pitkällä aikavälillä toimimalla siten, että toinen saa rakennettua luottamuksen uudelleen. Eli älä tee enää mitään vastaavaa uudestaan ja silloinkaan ei ole mitään takeita onnistumisesta. Luottamus on vähän kuin kunnioitus tai neitsyys: kun sen kerran menettää, sitä on erittäin vaikeaa saada takaisin.

kebabit kalliossa
Tässä on oikeasti huutava vääryys! Kalliosta ei saa hyvää kebabia. :(

kuolleen kissan säilytys
Ensimmäinen haku, jolle oikeasti repesin ääneen. Pakastaminen toiminee hätävararatkaisuna, mutta suosittelen eläimen täyttämistä ammattilaisen toimesta.

lammaspaistin tähteet
Elämäni paras pyttipannu. Ei muuta sanottavaa.

metronidatsoli viihdekäyttö
Ihan vitun kova antibiootti! Aiheuttaa antabusreaktion, eli ei suositella ainakaan alkoholin kanssa. Ei merkitäviä haluttuja sivuvaikutuksia. Emme suosittele.

mihin laittaa fisuu
Pakkaseen. Sen jälkeen vaihtoehtoisesti joko shottilasiin tai suoraan suuhun.

mikä tekosyyksi juomattomuudelle
Antibioottikuuri lienee vähiten kysymyksiä herättävä. Kovimmille pelimimmeille raskaus on hyvä tekosyy - herättää ainakin kummastelua ja jänniä reaktioita. Lisäksi kuukauden päästä voi sepittää keskenmenotarinan, joten saa vielä sympatiaakin! Myös huono olo, väsymys, aikainen työvuoro tai auto ovat ihan päteviä. Mutta antibioottikuuri on vaikein varmistaa ja siitä ei periaatteessa ole soveliasta kysellä sen enempää. Sepitä silti jokin normaali ja uskottava tulehdustarina päähäsi valmiiksi.

mitäon mahtava seksi
Usko huviksesi, jos se sattuu kohdallesi niin tunnistat sen kyllä.

nukkumaanmenoaika yhdyssana ?
Kyllä. Nukkumaanmenoaika on yhdyssana. Jos sanot sen yhtenä sanana niin mitä todennäköisimmin se myös kirjoitetaan yhtenä sanana.

onko suuseksi pettämistä
Jos partnerisi harrastaisi suuseksiä jonkun toisen kanssa, kokisitko että sinua olisi petetty? Itselleen pystyy aina selittelemään asioita, mutta ihan oikeasti jos kyseessä on tapahtuma, jota et sallisi toiselle ei sinunkaan pitäisi tehdä sitä. Suhteessa voidaan sopia pettämisen rajoista, mutta pääsääntöisesti ihmiset tuppaavat laskemaan suuseksinkin pettämiseksi.

pitäisi ollaa essee kirjoitettuna huomiseksi
Osanottoni. Voin kuitenkin paljastaa, että olla-verbi kirjoitetaan yhdellä aalla. Toivottavasti essee kirjoitti itsensä sillä aikaa kun erehdyit luulemaan googlea facebookin statusviestikentäksi.

poronkäristys sörnäinen ravintola
Fleminginkadulla on Cella, josta saa ainakin poronkäristystä. Ei nyt heti tule muita mieleen.

puolalaiset naiset sängyssä
Kokemusta ei ole kuin yhdestä, joten en voi sen laajemmin ottaa kantaa. Mutta tuon yhden perusteella en voi muuta kuin suositella. Riippuu tosin kovasti henkilökemioista, joten ei voi yleistää. Ihmisiä me kaikki kuitenkin ollaan.

saako halata intiassa
Kannattaa välttää julkisia hellyydenosoituksia, mutta miesten välinen ei-homoseksuaalinen fyysinen läheisyys (koskettelu&halailu) on täysin normaalia. Mutta siis vain ei-seksuaalisessa mielessä. Länsimaisesta henkilöstä tosin koko maa näyttää tuon edellämainitun takia homoparatiisilta, vaikka yleinen asenne homoja kohtaan ei niin salliva olekaan. Katso miten paikalliset tekevät ja toimi samalla tavalla.

sinkun lomaohjelmaa
Tänä viikonloppuna olen enimmäkseen istunut sisällä mukavissa vaatteissa, tuijottanut How I Met Your Motheria ja juonut olutta. Oh yeah!

takaiain kallioon/takaiin kallioon/takaiisin kallioon/takaisim kallioon/takaisin kalliion/takaisin kalliionn/takaisin kallionn/takaisin kallioob/takaisin kallioon'/takaisin kallioonn/takaisin kallioono/takaisn kallioon
Takaisin Kallioon.

veuve clicquot, miten lausutaan
Pyydä "vööv klikoota" niin eiköhän ne sitä tuo. Perusmuodossaan jokseenkin kuin vööv klikoo.

lauantaina, syyskuuta 25, 2010

Everything happens for a reason

Reilut pari viikkoa myöhemmin en ole oikeastaan uhrannut edes ajatustakaan Kommunikaatiorajoitteiselle. Työt miellyttävät ja Amsterdamissa oli erittäin mukavaa. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa siis.

Paitsi pari iltaa sitten kun olin itsekseni nauttimassa alkusyksyn synkästä, mutta vielä siedettävän lämpimästä iltatunnelmasta ikkunastani avautuvassa puistossa. Tapasin nimittäin pari hippiä ja jäimme siihen jotain kautta sitten juttelemaan kaikenlaisia. Vaihdoimme vain etunimiä ja juttelimme syvällisiä ja koska he jo olivat vastakkaisen sukupuolen edustajina jo paikalla yhdessä, en viitsinyt mitään sen kummempia yritellä. Ja neito asuu toisessa kaupungissakin, joten hommassa ei olisi ollut mitään mieltä kuitenkaan. Act like an asshole, get laid, move on. Ei ole ihan mun tyylistäni, mutta sitävastoin istuimme ja juttelimme sellaisessa välittömässä tunnelmassa. Luonnollisesti kylmät kädet olisivat tarjonneet täydellisen mahdollisuuden puhdasoppiseen kinoeskalaatioon, mutta edellämainituista syistä asia jäi vain kaverilliseen käsien lämmittämiseen omalta osaltani (tosin ennen kuin livahdin kotiin nukkumaan talutin hänet lopuksi vielä käsikynkässä Kustaankadun ja Castréninkadun kulmaan. Jatkoivat siitä sitten Exodukseen tai keskustaan). Seuraavana päivänä kuitenkin mietin asiaa uudemman kerran ja totesin, että tuskinpa siitä haittaakaan olisi jos katsoisin löytyykö neiti facebookista tiedossa olevin kriteerein (ulkonäkö, kotikunta ja etunimi). Löysin yhden potentiaalisen ja lähetin hänelle asiallisen "mahdettinkohan me tavata eilen Kalliossa?" -viestin. Kävi ilmi, että kyseessä on eri henkilö, mutta siitä alkoi varsin monipuolinen ja mielenkiintoinen viestittely Facebookissa. Ja neiti on mahdollisesti muuttamassa vuodenvaihteessa Helsinkiin, joten mistäs sitä tietää josko tuon edeltävän kohtaamisen tosiasiallisena tarkoituksena olisikin ollut hänen tapaamisensa. :D Mutta koska pidän tuollaisista kohtalaisen absurdeista tilanteista ja tapaamisista, niin katsotaan josko tuosta kehkeytyisi vaikka ihan tosielämässäkin tapaaminen. Tässä vaiheessa vielä kohtalaisen harmitonta ja piristävää pientä flirttiä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut eteen mitään todellista killeriä, minkä takia olisi parasta vain jättää asia sikseen. Yritänhän minä metron liukuportaissakin luoda katsekontaktia ohi lipuviin ihmisiin ja hymyillä jos katseet kohtaavat. Ei siitä kuitenkaan haittaa ole kenellekään.

keskiviikkona, syyskuuta 08, 2010

Äh

Varasin sitten ensi viikolle lentoliput damiin. Keskiviikosta maanantaihin.

Ja tosiaan, mitä ystäviin tulee niin hän, jonka luokse sinne menen on se ainoa, joka ei ole yli kymmenen vuoden aktiivisen kanssakäymisen aikana ikinä pyörtänyt sanaansa. Jos jotain sovitaan niin se pidetään.

Kaakkois-Aasiassakin reissasimme yhdessä puolisentoista kuukautta 24/7 -meiningillä ja silloinkaan emme ehtineet tylsistyä toistemme seuraan. Harvan naisen kanssa onnistuisi sama.

Olisi oikeasti mahtavaa, jos minulla olisi paska fiilis ja sen takia lähtisin tuonne, mutta motivaatio kumpuaa enemmänkin kaikesta positiivisesta. On kiva lähteä taas pitkästä aikaa reissuun (pari kuukautta sitten tehty Riianmatka kun ei kovin ulkomailta tuntunut ja onhan Suomeen paluustanikin jo ... viitisen kuukautta!) ja hyvän ystävän näkeminen on myös positiivista. Miehisissä mökkiviikonlopuissa kipeän eron jälkeen on myös se oma fiiliksensä, mutta tällä hetkellä täytyy todeta, että olen äärimmäisen tyytyväinen elämääni.

Ja mitäpä tämä elämä muuta juuri olisikaan kuin sitä, että aamulla herätessä ja illalla nukkumaan mennessä on hyvä fiilis kaikesta?

tiistaina, syyskuuta 07, 2010

Fiksu tyttö

Kauan odotettu vastaus saapui. :)

Mitään uutta tai odottamatonta ei varsinaisesti vastaus tuonut, pahoittelut vastaamattomuudesta, selityksen kiireestä (asiallisesti anteeksipyytävin saatesanoin), sairaudesta ja maininnan etäsuhteiden vaikeudesta. (Oli kesällä päättänyt yhden kaukosuhteen eikä halua enää siihen härdelliin mukaan). Sinänsä asiallinen viesti ja esimerkillistä toimintaa hänen puoleltaan, vaikkakin aika myöhään. Kohtelias kiitos, mutta ei kiitos.

Tuli huomattavasti parempi mieli kun tietää, että ollaan edes puheväleissä, vaikkei mitään romanttista suhdetta alkaisi virittelemäänkään.

Vaikka se oikeasti jäi kaivelemaan, että jos syy on oikeasti vain ja ainoastaan tuo välimatka, niin sitten ihan mielelläni pitäisin hänet kuitenkin jollain tavalla mukana elämässäni, olkoonkin sitten vaikka kaverina. Siitä kun ei pääse mihinkään, että meillä synkkaa varsin hyvin ainakin henkisellä tasolla.

Tietysti itse epäilen, että syy ei ole yksinomaan tuossa välimatkassa vaan tähän liittyy jotain muutakin. Annetuilla perusteilla kun ei nyt viitsi vielä välejä katkaista vaan mieluummin tapaa joskus myöhemmin kun duunin tai muun puolesta asuinseuduillaan liikkuu. En halua olla mikään stressin tai ahdistuksen aihe, mutta jos homma on vain välimatkasta kiinni kuten hän sanoi, niin ei pitäisi olla mitään estettä jälleennäkemiselle. Sitten kun ihan oikeasti satun samassa kaupungissa olemaan. :)

En elättele mitään erityisiä toiveita, mutta uskon että tulisimme hyvin toimeen pelkkinä kavereinakin. Noin hyviä tyyppejä kun ei todellakaan tule joka päivä vastaan niin niistä harvoista löydetyistä pitäisi sitten kernaasti kiinni.

sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Pelailusta

Parin edellisen postauksen kommenteissa tuota jo sivuttiinkin, mutta tekee vieläkin mieli avautua lisää. Minua nimittäin oikeasti vituttaa teeskentely ihmissuhteissa ja etenkin se, että suhde nykynormien mukaan pitäisi aloittaa sellaisella käytöksellä.

Ymmärrän hyvin, että jos haetaan vain yhden illan seksiseuraa, on molemmin puolin mukavaa "pelailla pelejä" siten, että molemmat pelaajat ovat kartalla siitä mitä tapahtuu. Kyllähän baarissa katseiden vaihtaminen, kontaktin ottaminen, pinnallinen jutustelu ja flirttailu varmasti kivaa on. Ei kai ihmiset muuten sitä tekisi? Tähän tietysti kuuluu erilaisia strategioita ja lähestymistapoja ja asian tiimoilta (miehille) annettava koulutus on miljoonabisnestä. Naisille ei vissiin mitään iskemiskursseja ole? Flirttikoulua löytyy, mutta sekin on pohjimmiltaan ideologialtaan "harmitonta mukavaa pikku kivaa päivää piristämään, jonka ei kuitenkaan ole tarkoitus johtaa mihinkään". Onko tosiaan niin että tänä tasa-arvon kulta-aikana naiset pystyvät poimimaan rusinat pullasta ja ulkoistamaan seuran haun miessukupuolelle, itsensä ollessa enemmänkin vain päättävässä asemassa siinä, keitä otetaan jatkoon ja ketkä pudotetaan pois (ei sinällään, uusimmassa Cityssähän noita oli tilastoitu ja pelkkää seksiseuraa etsiviä oli ravintoloissa oli viisinkertainen määrä miehiä).

No, pelin henki nyt on vaan muodostunut tuollaiseksi - korostetusti tietysti ravintolaympäristössä - joten siitä ei nyt sen enempää. Tuossa yhteydessä minusta ei siinä ole mitään paheksuttavaa, mutta siinä vaiheessa kun tuota pääosin yöelämän tarpeita palvelemaan muodostunutta rituaalia ruvetaan hilaamaan tosielämän puolelle, mennään mielestäni metsään ja kovaa.

Hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka tuota "kolmen päivän sääntöä". Että pitäisi odottaa kolme päivää ennen seuraavaa yhteydenottoa, ettei vaan vahingossakaan vaikuttaisi liian innostuneelta. Toinenhan vielä luulee että olet takertuvainen ja omistushaluinen, vaikka omasta mielestäsi kaverisuhteiden paneminen järkevissä rajoissa parisuhteen edelle olisikin elinehto hyvälle parisuhteelle. Tai vaikka tosielämässä antaisitkin ensimmäisestä päivästä asti täyden luottamuksen ja vapauden toiselle, kyseenalaistaen sen vain jos aihetta ilmenee? No onhan se parempi päätellä tuollaiset asiat siitä, miten nopeasti tai innokkaasti ottaa yhteyttä.

Myös tietynlainen ritarillisuus, joka tässä yhteydessä ei nyt tarkoita lohikäärmeen tappamista, vaan yleisesti sitä, että mies tekisi jotain pelkästään naisen vuoksi, on pahasta. Yltiöromantikko tietysti voisi olla iloinen siitä, että mies ajaa neljä tuntia viettääkseen yön hänen kanssaan, mutta baariympäristössä kaikille lienee tuttua liikaa yrittäminen. Joten eiköhän rankata tuokin huonoksi ominaisuudeksi. Ei kuulu näihin peleihin tuollainen asialle omistautuminen.

Ja eihän nyt tunteistaan sovi suoraan puhua. Hui saatana. Onhan se ravintolassakin kovin tyylitöntä edes mainita seksuaalinen kanssakäyminen vaikka molemmat siihen tähtäisivätkin ja se muuten on tehty selväksi. Toisaalla sitten taas valitetaan kun suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. No jos se nyt on vittu kiellettyä leimaantumisen ja kariutumisen uhalla suhteen alkuvaiheessa niin ei kai sitä nyt rupea toimivaa ja palkittua käytöstä muuttamaan.

Mitä kaikkea se kehittyvässä suhteessa tappaisi, että oltaisiin positiivisissa asioissa 100% rehellisiä? Että jos tekee mieli soittaa tai tekstata, niin antaa palaa. Että jos tuntuu, että toinen on todella hieno ihminen ja että häneen haluaisi todella tutustua niin sanoisi sen myös sille toiselle.

lauantaina, syyskuuta 04, 2010

Vertaistukea

On kieltämättä koomista, kuinka oikeassa Ilman naista usein onkaan.







(klikkaamalla isommaksi)

Jep jep

Ei nyt sillä, että laskisin, mutta en ole kuullut hänestä viikkoon. Viime sunnuntaina yksi sinänsä asiasisällötön viesti, joka kuitenkin sisälsi yhden retorisen ja yhden sinänsä validin, mutta irrelevantin kysymyksen. Eli ei mitenkään poikkeuksellista (joskin hieman paheksuttavaa), ettei tuohon nyt mitään vastaisi. Toissapäivänä laitoin tekstarilla suoran kysymyksen hänen ensi viikon torstaista - ei vastausta. Yeah, got the hint. Toisinaan kun vastaamattomuus kertoo enemmän kuin mikään mahdollinen vastaus.

Tosin piti kuitenkin laittaa hänelle vielä raamatullinen kysymys kolmannesta kerrasta. Tuon enempää asiaa tarkentamatta tahi muutakaan siihen runoilematta. Mutta jos tähänkään ei tule vastausta, ei voi olla edes kovin surullinen. Koska molemminpuoleinen kommunikaatio on kuitenkin kohtalaisen tärkeää ja vaikka se kasvokkain toimisikin, on myös tämä muissa yhteydenpitovälinessä käytävä kanssakäyminen aika suuri edellytys minkäänlaiselle suhdanneviritelmälle. Etenkin kun asuu eri kaupungeissa.

Mutta eipä sinänsä, nykyisessä duunissa viihdyn sitäkin paremmin ja jo pelkästään se tuo elämään riittävästi sisältöä. Voihan sitä vapaa-ajan onnea hakea sitten vaikka pullon pohjalta.

On muuten kiva, että on tällainen kanava avautumisille. Sellaisia hetkiä kun kaapin päälle jäädytetyt viinipullotkin lähinnä vain muistuttavat menetetyistä ihmisistä ei kuitenkaan tulisi ehkä facebookkiin päivitettyä.

Chateau D'Yquem '98 - Aikanaan läheinen ystävä, ei pitänyt sanaansa yhdessä melko isossa asiassa, hiipunut sittemmin.
Niepoort Colheita '86 - Puolalainen
Rauzan-Segla '99 - Kaveruuden ja ystävyyden rajamailla, mutta ei osoittautunut luotettavaksi.

Omaa pikkusieluisuutta varmasti osaksi myös noissa, mutta oikeasti jos haluaa olla välittömässä lähipiirissäni niin yksi perusedellytys on, että jos jotain sanotaan niin se pidetään.

lauantaina, elokuuta 28, 2010

Natten tillsammans

Ajelin eilen töiden jälkeen hänen luoksensa. Puhuimme ensimmäistä kertaa puhelimessa kun etsin hänen asuintaloaan. Soitettuani ovikelloa hän avasi ja halasimme. Ennen kuin olimme vaihtaneet sanaakaan olimme jo ehtineet suudellakin jälleennäkemisen kunniaksi.

(mitenköhän hän olisi suhtautunut jos olisi tiennyt, että ajelin yhteensä neljä tuntia sinne ja takaisin ainoastaan nähdäkseni hänet?)

Siirryimme sisälle ja pääsin seuraamaan kun hän viimeistelee laittautumistaan (erittäin kevyt ja luonnollinen meikki - toimii). Illan suunnitelmaksi olimme valinneet niinkin arkisen aktiviteetin kuin ruuanlaiton ja kotona istuskelun. Carbonaraa sekä jälkiruuaksi ylijäämävalkuaisista valmistettua marenkia, vanijilajäätelöä, pakastevadelmia sekä itse tehtyä kinuskikastiketta (ei lisäaineita - pakko olla terveellistä!). Ruuanlaittoa ryydittämään roudasin Ripassoa. (pisteitä: piti yhdestä lempipunkustani, arvosti pekonia).

Juttelimme annoksemme kylmiksi, vaihdoimme katseita ja ajatuksia. Väsyimme ruuan jälkeen, joten siirryimme sohvalle. Aikamme mitteitämme heitelleenä siirryimme yhdessä makuuhuoneen puolelle, mutta sielläkin vain juttelimme itsemme uneen, muutaman suudelman vaihtaen.

Aamulla makoilimme reilun tunnin verran sängyllä jutellen, suudellen ja hellästi koskettaen. Erkanimme aamukahvin jälkeen kun molempien piti lähteä tahoillensa. Emme tosin ovella meinanneet päästää toisistamme irti.

Ajatus hänestä tuo kylmiä väreitä pintaan ja saa suun hymyyn. Kaipa tällaisia tulee keskimäärin kolmen vuoden välein vastaan. :)

torstaina, elokuuta 26, 2010

Tutkivaa journalismia

Jottei tämä mene ihan pelkäksi lässytykseksi, niin mainittakoon että jos joku onneton kanssaihminen erehtyi pitämään televisiota auki Subin taajuudella tänään kymmenen ja yhdentoista välillä, niin hän onnistui katsomaan ennen ja jälkeen joka ikisen mainoskatkon kaksi ja puoli minuuttia kehotuksia lähettää euron hintaisia tekstareita äänestääkseen ihmisiä, jotka taloon jää.

Ja siis tunnin ohjelmassahan tuo tekee kolme mainoskatkoa, eli yhteensä 15 minuuttia monotonista "anna äänesi hänelle, tekstaa sinnejatänne tai soita tähänjatähän" -aivopesua. Tunnin ohjelmassa. Jossa on vielä lisäksi mainoksiakin.

Olisi kiinnostava nähdä, että paljonko ohjelma-ajasta on käytetty itse ohjelmaan, paljonko mainoksiin ja paljonko tuohon äänestyspuffaamiseen.

Tietyllä tavalla se, että neljäsosa ajasta ja vieläkin suurempi osa ohjelmasta käytetään rahankeruuseen tuo mieleen orwellimaisia vivahteita. Tosin kahden minuutin viha on jatkojalostettu kahden ja puolen minuutin vihaksi sekä kerrottu kuudella ihan vaan varmuuden vuoksi.

Tämän takia minä imuroin kaiken katsomisen arvoisen netistä. Ilman mainoksia. Ja tuolla toistolla tuottajat pitivät huolen siitä, että tuo ei todellakaan pääse sille listalle.

Ei pelailua

Minä niin lupasin itselleni, etten sortuisi pelailemaan mitään pelejä ihmissuhteissa ja harkitsisi siirtojani tarkasti vaan antaisin vain mennä. Mutta eikös sellainen valkoinen valhe, että on työkeikalla hänen asuinkaupungissaan ole ihan hyväksyttävää? Sillä olisihan se vähän epäilyttävää, että ajaa pari tuntia vain nähdäkseen toista ennalta määrittelemättömän ajan... Mutta kun nyt vaan tuntuu siltä... :)

edit: tai siis enhän minä ole koskaan sanonut, että olisin siellä työreissulla huomenna, mutta viestinnästäni saattaa helposti saada sellaisen kuvan. Kun kuitenkin työni puolesta sinne matkustelen toisinaan...

It's still on

Hetkittäinen epätoivo ja yltiömielinen pessimistisyys saa jäädä ainakin toviksi. Radiohiljaisuus on rikottu. :)

tiistaina, elokuuta 24, 2010

Tik-tak

Juu, jos toisella on tänään ollut harkkatyön dedis ja illalla muuta menoa niin on kai ihan ymmärrettävää, ettei ole kuullut toisesta päivään-pariin... Mutta ei ihan kuitenkaan vielä tohdi uuttakaan viestiä laittaa. Vaikka sade kuinka hakkaisi pimeydestä ruutuikkunaan ja vaikka kuinka sohvalla olisi tilaa toisellekin ja kaapissa tuikkuja odottamassa tilaisuuttaan.

Äh. Miksi tämän syksyn pitää alkaa jo nyt?

En haluaisi olla näin malttamaton. En haluaisi tunnustaa, että odotan joka ikinen minuutti kilahdusta puhelimessani, joka viestisi uudesta kirjoituksesta facebookissa. En haluaisi, että joka kerran kun näin käy ja viesti ei olekaan häneltä, rinnassa vihlaisee kun päässä käy ajatus jos ei se sittenkään.

Haluaisin istua alas ja jutella. Ehkä istua vastakkain. Sillä tavalla että voisi pitää käsistä kiinni. Haluaisin kuulla hänen ajatuksistaan, harrastuksistaan, suunnitelmistaan. Siten että voisi sopivan tilaisuuden tullen nojata eteenpäin ja koskettaa huulilla. Vetää toista lähemmäksi. Olla kahdestaan, kaikessa rauhassa. Tutustua.

Sillä edelleen: minä todella haluaisin ottaa selvää voisiko tästä tulla jotain. Siinä ei parin tunnin välimatkakaan olisi itselleni esteenä.

sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Siirappivaroitus

Okei. Tämä saattaa mennä kohta niin nössöksi pehmolössötykseksi että pitäisi varmaankin lopettaa kirjoittelu heti alkuunsa. Mutta kun sille vaan ei mahda mitään, että niinkin pieni asia kuin että hän laittaa kaveripyynnön facebookissa tuntuu kihelmöivän jännittävältä. Ja miten aina jonkin viestimen päästäessä ääntä sydän hypähtää ja odotus kiirii sormenpäihin asti.

Ja miten pelkkä kuvansa näkeminen vetäisee suupielet hymyyn. Ja miten sitä voikin vain sulkea silmänsä ja miltei tuntea toisen kosketuksen.

Kappas, häneltä tulikin juuri vastaus viestiini... :)

lauantaina, elokuuta 21, 2010

Kolahti

Hyvät asiat tapahtuvat kun niitä vähiten odottaa ja muita kliseitä tähän alkuun. Mutta niin. Olin itselleni entuudestaan likipitäen tuntemattoman seurueen kanssa mökkeilemässä ja heti saavuttuani huomasin mökin terassin nurkkapöydässä istuvan naisihmisen. Vaihdoimme katseita useampaankin otteeseen ja pikkuhiljaa hivutin itseni samaan pöytään neidin kanssa. Tapahtui harvinainen ilmiö, eli olin oikeasti hauska likimain koko seurueen mielestä ja fiilis oli varsin korkealla. Ripassoa, omenatupakkaa vesipiipusta, kitaramusiikkia, grillausta, saunaa, järviuintia. Sekä tietenkin juttelua hyvässä seurassa ja mukanani tuoman viltin alla koskettavat polvet, jotka alkoivat illan tummuessa painautumaan toisiaan vasten koko reiden mitalta ja joita sormien pienet huomaamattomat kosketukset säestivät. Nauroimme, keskustelimme, tutustuimme. Vaihdoimme ajatuksia myöhään yöhön ja lopulta ilta päättyi siihen, että olimme viimeiset henkilöt valveilla, seisomassa pimeässä usvan peittämän järven rannalla, sylikkäin katselemassa tähtiä ja vaihtamassa ensimmäiset suudelmamme. Taisimme seistä siinä toisissamme kiinni miltei tunnin verran ennen kuin päätimme, että olisi hyvä mennä nukkumaan koska minunkin piti lähteä jo aamutuimaan ajamaan takaisin Helsinkiin.

Mökki oli tietoisesti ylibuukattu, joten sovelsimme tahoillamme itsellemme nukkuma-alustat alakerran lattialle, takan eteen. Asetimme ne vierekkäin, suutelimme hyvänyönsuudelmat salaa muilta ja asetuimme nukkumaan vierekkäin. Hänen kasvoilleen levisi mielihyvää viestivä hymy jokaisesta kosketuksesta ja jokaisesta suudelmasta, jonka kädellensä tahi päähänsä laskin. Nukahdimme käsikkäin ja ainakin oma uneni oli onnensekaista ja katkonaista pätkää, joka tuntui soljuvan mielikuvasta toiseen. Katsoin hänen kasvojensa siluettia, tunsin hänen hengityksensä kasvoillani ja ajattelin, etten ole koskaan tuntenut yhtä nopeasti mitään vastaavaa kehenkään.

Nukuin ne kolme ja puoli tuntia hajanaista unta, mutta herätyskellon soidessa olin onnellisempi kuin aikoihin ja tunsin kuin olisin levännyt koko yön. Muun paperin puutteessa kirjoitin käyntikorttini taakse hyvän huomenen toivotukset, harmitteluni ennenaikaisesta lähdöstäni sekä muutaman kauniin lauseen. Hiivin vierellensä, herätin hänet pinnallisesti unestaan suudelmalla ja annoin vierellensä korttini terveisineen sekä aamiaisomenan hänen aamuaan varten. Toivotin hänelle kauniita unia ennen lähtöäni ja hän vaipui takaisin uneensa. Olisin voinut jäädä katselemaan kun hän nukkuu vaikka tunniksi.

Mielenkiintoista tässä on se, että tapahtumasarja on kovin lähellä sitä, mikä Puolalaisen kanssa aikanaan kävi. Tosin ehkä jopa hieman voimakkaampana. Mahtaisiko olla seurausta siitä, että ainakaan eilisen perusteella ei käynyt ilmi että kyseinen naisihminen seurustelisi - toisin kuin Puolalaisen kanssa.

Haluaisin oikeasti katsoa että mihin tämä johtaa. Koska tunne on yllättävän vahva. Todella odottamaton. Musertavan voimakas.

keskiviikkona, elokuuta 18, 2010

Sirus

En muista olenko aiemmin hehkuttanut Sirus-nimistä miesten vaateliikettä, mutta tästä kuitenkin tulee. Konsepti on harvinaisen yksinkertainen: myydään tyylikkäitä, monesti hieman army-vivahteisia vaatekappaleita miehille. Paikan omistaja tekee vaatteet itse Suomessa, eli joutsenlippua löytyy ja vaatteet ovat räätälöitävissä juuri kunkin asiakkaan tarpeisiin ilman erillistä lisämaksua. Yleensä pienissä sarjoissa on perusmalli ja siihen lisäksi muutama uniikkikappale erikoisvärjäyksellä tai -kuvioinnilla.

Räätälimestari pyörii itse myymälässä ja osaa suositella erinomaisesti asiakkaan tyylin mukaisia vaatekappaleita ja tarjoutuu auliisti tekemään pieniä muutoksia mitoituksiin ilman erillistä maksua. Eli jos takki on muuten hyvä, mutta sitä voisi kaventaa vyötärön kohdalta, onnistuvat muutokset varsin näppärästi. Lisäksi kun vaatteiden ulkomuoto puhuttelee itseäni kovasti on tuonne vaikea olla kantamatta eurojaan. Tosin palvelu ja tuotteiden uniikkius näkyy tietysti myös hinnoissa, jotka hieman rajoittavat yltiömääräistä asiointia. Mutta jos jotain vaateliikettä pitäisi Helsingissä suositella, olisi tämä se.

Sirus oli pitkään Aikatalossa hieman kätköissä, mutta myymälä löytyy nykyään Kampin keskuksesta (linkin takana mm. kuva myymälästä) ja Siruksen omat sivut avautuvat toukokuun aikana kuten linkin takaa voi todeta.

sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

Upea ukkonen

Kannatti nyhvätä sisällä! Valot pois, hieman punkkua lasiin ja päästetään maailmanloppu valloilleen. Näitä lisää. :)

Solitude, dude!

Miksi viihdyn niin hyvin yksin? Jokseenkin olen tämänkin viikonlopun viettänyt neljän seinän sisällä ilman sen kummempia kontakteja ulkomaailmaan. Tai kävinhän minä perjantaina koeajamassa Audi TT:n ja otin kaverin mukaan ajelulle (kyllä, auton saa hyppäämään Porkkalantiellä kokonaan ilmaan). Kierähdimme sitten vielä hänen kavereidensa luona Hertsikassa eräissä kotibileissä (illanistujaisiahan nuo nykyään taitavat olla), joista en tuntenut oikeastaan ketään.

En ole varmaankaan missään elämäni vaiheessa onnistunut keräämään ympärilleen sellaista kaveriporukkaa, jolla oltaisiin aina menossa jonnekin. Ei voi siis edes syyttää sitä, että muut olisivat pariutuneet tahi vakiintuneet muutoin. Harvoin kuitenkaan löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olisi niin monella tasolla samalla viivalla, että siitä kehkeytyisi jotain sen kestävämpää. Toisaalta ne, joista niin voin sanoa, asuvat jossain kaukana. Toisissa kaupungeissa, toisissa maissa.

Lapsuudenaikaiset ystävät jäivät suurilta osin siinä vaiheessa kun lähdin kuusitoistavuotiaana Helsinkiin ja muut jäivät sinne tai muuttivat muualle. Lukioaikaiset ystävät asuvat hekin toisaalla eikä heihinkään tule pidettyä riittävästi yhteyttä. Intistä ei juuri kavereita/ystäviä jäänyt paria lukuunottamatta - hekin toisilla paikkakunnilla. Entisten työkavereiden kanssa tuli silloin aikanaan hääräiltyä jotain virka-aikojen ulkopuolellakin, mutta suoraan sanottuna en heistäkään löytänyt mitään suuria sielunkumppaneita. Ulkomaille jäi monta orastavaa ystävyyttä ja pari ystäväksi ehtinyttäkin.

Yläasteikäisenä yksinäisyys oli vastentahtoista, mutta muutti ehkä asennettani jollain tavalla. Yksinäisyydestä täytyi tehdä voimavara. Sulkea mielestään sosiaalinen kanssakäyminen, kaverisuhteet, kateus muita (kaverillisia) kohtaan ja hyväksyä teini-ikäisen dramaattisuudella se tosiasia, että minulla ei välttämättä ole suurimman väestönosan kanssa mitään yhteistä. Jossain vaiheessa opin nauttimaan yksinäisyydestä ja toimettomuudesta. Ikään kuin vastareaktiona kaikelle sosiaaliselle toiminnalle.

Nykyisin luovin sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa, tulen toimeen likipitäen kaikkien kanssa, osaan pitää keskustelua yllä ja viihdyn tuollaisissa kanssakäymisissä. Mutta viihdynkö niissä paremmin kuin yksin kotonani? Oikeastaan en, jos kanssakäymisestä puuttuu se tietty taso, joka erottaisi kohtaamisen positiivisesti kotona laiskottelusta. Ja empiirisen kokemukseni perusteella on äärimmäisen harvinaista, että jutut loksahtaisivat elämänkokemuksen, älykkyyden ja kiinnostusten kohteiden osalta niin hyvin yhteen, että juttelussa sinänsä olisi juurikaan mitään mieltä muuna kuin ajanvietteenä. Ja ajanvietettä pystyn kehittämään itselleni yksinkin.

Taidan olla hieman epäsosiaalinen persoona.

sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2010

If you can 't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best.

Mua on alkanut ottaa päähän se kun toisinaan jostain sitaatista tulee äkillisesti suosittu ja kaikki facebooksopulit rupeaa pastettelemaan sitä omiin statuksiinsa. Kuten nyt esimerkiksi tämä seuraava:

"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." -Marilyn Monroe


Tietysti asiaan kuuluu myös se, että sitaatti esitetään omana mielipiteenä ilman lainausmerkkejä tai lähteitä, mutta siihen en nyt jaksa puuttua. Mutta siitä haluaisin kysyä, että korvaako persoonallisuuden oletetut hyvät puolet kaikki negatiiviset asiat toisessa ihmisessä? Onko oikein olla itsekäs, kärsimätön, hallitsematon ja vaikea jos muista ominaisuuksista löytyy myös jotain positiivista? Mihin asti tämä ylettyy ja kuinka positiivisia niiden muiden asioiden pitäisi olla? Onko okei, että loukkaa toista jos on muuten tosi lutuinen?

"I'm violent, easily agitated and overly assertive. Sometimes I am out of control and beat the shit out of you. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best."

Mä en vaan näe tota logiikkaa. Periaatteessahan tuon varjolla minkä tahansa negatiivisen ominaisuuden/luonteenpiirteen voisi korvata jollain positiivisella. Mutta ehkä minä olen vaan niin tylsä, että pidän jossain määrin vakaista ja luotettavista ihmisistä, joiden toimintaa ei kuvaa persoonallisuuden ääripäät. Jotenkin tuosta vaan kaikuu sellainen maailmankatsomus, että kaksisuuntainen mielialahäiriö olisi jotenkin normaali asia ja että maanisen ja depressiivisen jakson keskiarvo olisi se, mitä tulisi seurata - ei niinkään törkeät ylilyönnit suuntaan taikka toiseen.

lauantaina, heinäkuuta 24, 2010

Pitkästä aikaa

Kun on mielekästä tekemistä, jää netissä pyöriskely vähemmälle. Ensimmäinen koleahko päivä pitkään aikaan, yksin himassa, leffa, hyvää ruokaa, vähän nettipokeria, pari olutta. Ehkäpä sitä kohta alkaisi olla valmis blogaamaankin jotain. Tai sitten ei.

Ei. Ei nyt vaan lähde. Elämässä niin paljon muutakin.

tiistaina, heinäkuuta 20, 2010

Läheltä piti

Minua on vaivannut selittämätön autokuume muutaman kuukauden. Yhtenä sivuoireena kävin koeajamassa tänään Peugeot RCZ:n. Pari tuntia riitti juuri sopivasti Herttoniemestä Porkkalaan ja takaisin, mutta takaisintulomatkalla tuli hieman lisäjännitystä kun ison Kawasakin omistaja arvioi hieman virheellisesti ajokykynsä ja livahti mutkasta suoraan oman kaistani kautta ojaan. Pari metriä ja oltaisiin todennäköisesti pysähdytty astetta vakavammalla naamalla ja ojan pohjalta olisi kaivettu ehjän pyörän sijasta jotain aivan muuta.

maanantaina, heinäkuuta 12, 2010

Ou mai kaat!

Vähänx mä oon niinq jetsettii ku lensin superjulkkis Ragnar "Tuol mun takan oli tollaset makeet tuulihommelit. Ku tuol tuulee nii paljo kun toi on niin lättänä maa toi Tanska ja on molemmin puolin merta, niin ne kerää noilla jotai energiaa tai sähköö en muista mitä se sit tarkalleen ottaen olikaan :DDD" Oravin (siis se BB-tyyppi joka hengaa Glam-Mariahin kaa!!!111!AASDFGH!) kanssa samassa lentokoneessa!!1! Se on niin fiksu ja älyttömän komeeki. <3 <3 <3

Mutta ehkä viikonlopusta paremmalla ajalla enemmän. Piti vaan jakaa toi teidän kanssa kun oon niin totaalisen liikkiksissä.

maanantaina, heinäkuuta 05, 2010

Death rain, pure death...

Hei, kannatti hengailla pari vuotta enemmän tai vähemmän ulkomailla. Nyt nimittäin Citymarketeista näyttää saavan Blair's -tuotemerkin alla myytäviä chilikastikkeita ja snackseja! Aivan loistavaa tällaiselle chilipäälle. Vai onko? En tiedä, mutta kokeillaan Death rain habanero -perunalastuja. :)

Maku on aluksi verrattain savuinen, hieman valkosipulinen ja miellyttävän yrttinen. Lastut ovat erittäin rapeita ja habaneron polte hiipii hiljalleen. Todella tasapainoinen maku, erinomainen koostumus ja varsin tuju polte. Ei kuitenkaan liian ärhäkkä, mutta ei todellakaan voi suositella "perussuomalaiseen" makuun. Hintaa 150g pussilla oli hieman yli 3€, eli ihan halpaa ei ole, mutta näitä ei välttämättä tule rouskutettua samaan tahtiin kuin mauttomia Taffel-serkkujaan. Suosittelen tulisen ruuan ystäville ehdottomasti!

Tässä toisella kädellä "pari kourallista" naposteltua alkaa pikkuhiljaa polte olla sellainen, ettei enää hirveästi tarvi lisää. Terveellinen vaihtoehto siis myös tulisuutensa puolesta. :)

Ostin myös 150ml purkin Pure Death -kastiketta. Siitä ehkäpä juttua myöhemmin.

perjantaina, heinäkuuta 02, 2010

Hähää, pikkureissu

Varasin juuri lennot pitkäksi viikonlopuksi Riiassa ensi viikon lopulle. Ystävien muksun ristiäiset ja vähän muutakin. Kiva fiilis. :)

torstaina, heinäkuuta 01, 2010

Toistaiseksi Suomessa

Minulla olisi tuossa vierelläni paperi, jolla sinetöisin toistaiseksi kohtaloni kotimaan varsin anteliaaseen palkkatasoon. Suostuivat jopa irtisanomissuojaan, jolloin saisin puolen vuoden palkan jos työsuhde päätetään tuotannollisista tai taloudellisista syistä. Suorassa suhteessa salassapitovelvollisuuteen ja kilpailukieltoon toki.

Työnantaja on jo paperin allekirjoittanut.

Palaamme asiaan maanantaina ja luulen että raapustan nimeni viimeistään silloin papereihin. Päättyisi tuo sitten kummin päin tahansa, voisin taas vaihteeksi karata hyvällä omallatunnolla puoleksi vuodeksi jonnekin kauas.

tiistaina, kesäkuuta 29, 2010

Mul on tukka hyvin niin oon salettiin homo

Olimme katselemassa futisjengin porukoiden kanssa Saksa-Englanti -peliä ja siinä samalla luonnollisesti kumosimme oluen jos toisenkin. Myöhemmin illalla joukkueemme saksalaisvahvistus jo hieman juovuspäissään kysyi varovasti, että olenko homo. Perusteluina kuulemma muun muassa se, että olen aina niin huolitellun näköinen. :)

Hassua sinänsä, että kävin erään naispuolisen kaverinikin kanssa tuon vastaavan keskustelun tässä kuukauden sisään. Onpahan pari homomiestä tullut vuosien varrella iskemäänkin, mutta tähän asti on ainakin mennyt ihan kohteliaisuutena tuollaiset.

Video ei kuitenkaan liity tapaukseen, mutta on aika hyvä.


Katzenjammer - A Bar In Amsterdam

lauantaina, kesäkuuta 26, 2010

Viisas vs nokkela

Joku on joskus määritellyt viisauden ja nokkeluuden eron siten, että nokkela selviää tilanteista, joihin viisas ihminen ei joudu. Joten saanen esitellä osan tämän vuotisista juhannuseväistäni:

Ripassoa improvisoidusta viinilasista
Kahvi- ja yrttimarinoitua lammasta minttukastikkeella

Kyllä, saariretkeen voisi varautua mm. lautasilla, ruokailuvälineillä tai jonkinlaisilla laseilla. Mutta eihän siinä olisi mitään hauskaa. :D

perjantaina, kesäkuuta 25, 2010

Hyvää Juhannusta!

Lähden tästä taasen merille, kohteena jo lapsuudesta tuttu ja perinteinen kesänviettopaikka. Tosin nyt mukana on perheen sijasta vain yksi hyvä ystävä ja ohjelmassa halonhakkuuta, saunomista, sekä nuotiogrillailua. Saaressa kun ei ole sähköä tahi juoksevaa vettä. Ainoastaan luonnon rauha.

Palataan asiaan sitten pyhien jälkeen. Nauttikaa elämästä ja kesästä!

keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2010

Kotikaupunkini

Olin tänään ensimmäistä kertaa kunnon veneilyretkellä Helsingissä. Kotikaupungissa tuota tuli harrastettua huomattavasti enemmän ihan siitäkin syystä, että vanhempien venettä ja saarisaunaa pystyi käyttämään halutessaan ja monilla kavereillakin oli rannikkokaupunkilaisina veneilytaustaa jonkin verran. Täällä taasen veneily ei ole koskaan kuulunut niihin yleisiin aktiviteetteihin ja tavallaan se kaikki jäi toistakymmentä vuotta sitten taakse tänne muuttaessani. Tänään kuitenkin näin Helsingin uusin silmin. Sillä tavalla kuin olen tottunut alkuperäistä kotikaupunkiani tottunut katsomaan. Mutta ehkäpä kaiken tämän taakse piiloutuu se fakta, että kotikaupunkini hienoin asia on ehkä vähäpätöisimmistä päästä normaalissa arjessa täällä. Helsinki on kuitenkin myös huiman paljon kaikkea muuta.

Ja tosiaan, se yllätysristeily. :D Meni taas hieman läträämiseksi ja loppupeleissä ilta kului erään parikymppisen "radalle.com baben" kanssa ("no siis mä oon vähän niinq malli..."). Snadisti tosin pisti harmittamaan, että neiti joi itsensä horkkalaattakuntoon, sillä kieltämättä ehdin jo innostua jonkin verran illan aikana vaihdetuista suudelmista ja himokkaasta tanssista. Toisaalta suurinta kummastusta herätti tämän neidin kaverin toiminta siinä vaiheessa kun neiti oli about hyttiinkantokunnossa. Antoi nimittäin oman hyttiavaimensa ja luotti siihen että toimittaisin hänet turvallisesti hyttiinsä, jossa jo aiemmin illalla tapaamani isänsä oli jo nukkumassa.

Itse en kyllä naisena laskisi sammumiskunnossa olevaa ystävääni jonkun vieraan miehen matkaan olettaen että mies kyllä pitää hänestä huolta. Tällä kertaa tämä vieras mies oli tuon luottamuksen arvoinen, mutta jos tilallani olisi ollut joku höllemmällä moraalilla varustettu elimellinen, olisi mahdollisesti iltapäivälehdistä saatu lukea jotain aivan muuta kuin Veskua ja sokeripalaa. Jos neiti olisi tapahtumasta mitään muistanut siis.

tiistaina, kesäkuuta 22, 2010

Mitenkäs tässä nyt viikko jo vierähti?

En tiedä, johtuuko päivityksettömyys tapahtumien puutteesta vai siitä, ettei ole tapahtuneelta ehtinyt kirjoitella. Todellisuudessa varmastikin ensin mainittua, mutta joitain kohokohtia voisi mainita:

• ystävän yllätysvierailu Damista
• jalkapallo&saunailta kaverilla
• yllätysristeily
• Poikaystäväkortin viestit

Hyvä Amsterdamissa asuva ystäväni oli poissa linjoilta yli kahdeksan tuntia. Hänet tuntien jo siitä arvasin, että hän on matkalla Suomeen. Juttelin vaimonsa kanssa ja asia tosiaan varmistui kuten olin olettanut. Hän olikin hieman pettynyt kun en ollut laisinkaan yllättynyt kun hän kutsui minut Iltakouluun.

Perjantaina muutaman futisjoukkuekaverin kanssa rymyttiin Ramsinniemen (joka on siis alueella asuvan kaverin mielestä aivan eri asia kuin Meri-Rastila) suunnalla saunoen ja jalkapalloa löyhästi seuraillen. Stereotyyppinen poikien ilta, siis.

Tänään lähdetään yllästyristeilylle, eli viinarallimatkalle yölliselle miniristeilylle. Mutta kai se pitää kun matka vaan varataan ja sut ilmoitetaan yhdeksi matkustajaksi.

Viikonloppuna Poikaystäväkortti laitteli taas viestiä. Ihmettelen vieläkin.

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

Minä kaksi vuotta sitten

Oletteko huomanneet, että jossain vaiheessa teini-iän ylitettyänne katsotte taaksepäin ja mietitte itseänne pari vuotta sitten. Silloin kun luuli olevansa valmis kaikkeen, tietävänsä kaiken tarvittavan elämästä ja olevansa aikuinen ja oikeassa. Hauska tunne eikö?

Omalla kohdalla tuo tunne on kohtalaisen säännöllinen. Sitä tulee aina toisinaan mietittyä omia ajatuksiaan, omia mielipiteitään ja omaa minäkuvaansa pari vuotta sitten. Ja poikkeuksetta tuo ajatus herättää minussa sellaisen "hitto että kuinka sitä voikaan olla naiivi ja asioista mitään tietämätön ja silti luulla tietävänsä asioista jotain" -reaktion.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tuo itsevarmuus säilyy. Sitä kun aina on vähän vanhempi ja viisaampi kuin paria vuotta aiemmin. Aina on oppinut uutta asioista, ihmisistä, elämästä. Aina tuntee kehittyneensä jonkin verran, johonkin suuntaan. Ja onhan se totta, että nykytilassa ihminen on tiedoiltaan ja taidoiltaan paremmalla tasolla kuin koskaan aikaisemmin. Helpostihan siinä luulee itsestään liikoja.

Mutta jos tämäntasoinen kehitys on normaalia ja jatkuu koko ihmiselämän läpi, niin odotan todella mielenkiinnolla minkälaisia ajatuksia itselläni on joskus eläkeiässä (jonne tällä politiikalla ja näillä elämäntavoilla en kuitenkaan ehkä kerkiä). Yleisestikin voin sanoa, että omaa varsinaista elämänkokemusta on tullut hieman toistakymmentä vuotta plakkariin sen kotona tapahtuvan turvallisen esiopetuksen jälkeen. Tuon kokemuksen määrä tulee ainakin ajallisesti normaalin eliniän puitteissa ainakin nelinkertaistumaan.

Harmittaa että tällaisiakin asioita tulee ajatelleeksi vasta silloin kun omista isovanhemmista on aika jättänyt. Voin vain kuvitella minkälainen elämänkokemus ja viisaus heidänkin muassaan lähti.

sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

Pisarat ikkunassa

Heei... eikös vasta syksyllä pitänyt olla se aika kun voi kääriytyä sohvalle kuuntelemaan ujeltavaa tuulta ja sateen hakkausta ikkunalasissa? Eikös vasta syksyllä pitäisi tulla se kaihoisa olo siitä vieressä olevasta tyhjästä sohvanpläntistä?

Jos nukkuu yhdellä puolella sänkyä ja herää hetkeksi niin voi kierähtää ympäri ja laskea kätensä paikalle, jossa äsken oli. Unen ja valveen rajamailla saa sitten ehkä uskotelluksi itselleen, että siitä vierestä olisi juuri noussut joku.

Tällaiset illat eivät aina ole niitä kaikkein mukavimpia.

lauantaina, kesäkuuta 12, 2010

Uusi tuttavuus

Tapasin eilen naisen. Itseäni pari vuotta nuorempi, kaunis, avoin ja lämmin. Päädyimme pussikaljoittelemaan Karhupuistoon ja siinä muutaman tunnin aikana kävimme läpi mitä moninaisimpia keskusteluja. Yhdeksän maissa hänen kuitenkin täytyi lähteä tapaamaan erästä kaveriaan joka sattumalta oli myös kaupungissa. Sovimme kuitenkin tapaavamme vielä tänäänkin, joten erosimme halaten hänen raitiovaununsa saapuessa.

Tänään sitten uhmasimme sadetta, haimme mukaan reilun satsin sushia ja suuntasimme viinikellarille nauttimaan merenelävistä ja Pouilly-Fumé:sta. Juttua riitti ties kuinka pitkään, vaihdoimme katseita, leikittelimme sanoilla ja ideoilla. Nautimme olostamme ja meillä selkeästi synkkasi useammallakin tasolla.

Ongelmana on ainoastaan se, että huomenaamulla hän joutuu lähtemään takaisin Sveitsiin. Miksei tuollaisia voi löytyä edes vähän lähempää?

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Tällaista tänään

Eiliselle suunniteltu skumppailta ei toteutunutkaan Vuokralaisen kanssa, joten otimme tänään vahingon takaisin. Tosin kovin hillitysti kun molemmat olimme hieman väsyneellä päällä.

Ja tämän illan perusteella voisin väittää, että olen kuvitellut about kaiken, mitä välillämme on ollut. Mikä sinänsä olisi ihan kivaa, koska se selkeyttäisi omia ajatuksiani jossain määrin. Mutku etku ehkä jos kun vaikka.

Äh.

Masokisti #2:lle


"P.S. Ehkä kantsis sinne ÄO testiin kuitenkin joskus rohjeta. Ulkopuolisiin arvioihin on ihan hyvä totutella." -17.5.2008

Sori että kesti.

tiistaina, kesäkuuta 08, 2010

Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta...

...minua ihmetyttää monien perustavanlaatuinen Applevastaisuus. Ei siinä mitään, saa olla käyttämättä jos ei siltä tunnu, mutta minua kiinnostaa osapuilleen yhtä paljon kadunkulmassa paasaava kristitty kuin Nokia/Android-uskovainen Apple-mollaaja. Mutta kun Telegraph onnistuu trollaamaan jopa Suomen iltapäivälehdistöä niin lähdetään sitten leikkiin mukaan. Ohessa siis IS:n mukaisia syitä miksi iPhonea ei kannata hankkia ja kommenttini niihin:

1) Se on kallis. Jos iPhone ei olisi Applen tuotos, sitä olisi jo alettu vuokrata halvalla kuukausimaksulla.

Mikä hitto sitten sellainen diili on, jossa puhelin ei maksa mitään, mutta kuukausittain maksetaan halpaa kuukausimaksua Soneralle? Onko se jotenkin miinuspuoli että kahden vuoden jälkeen laitteen omistaa? Olisihan tuo vuokraaminen paljon kätevämpää, mutta en oikein ymmärrä mistä tässä puhutaan.

2) Se on anti-tekniikkaa. Apple ei anna puhelintaan käytettävän jaettavana langattoman verkon tukiasemana taloudellisista syistä. Milloin firma ymmärtää, että ominaisuuksien täytyisi vastata asiakkaan toiveita?

Lienee enemmänkin verkko-operaattoreiden sanelema ehto, sillä ei se ole Applen kassasta pois. Ja jos puhelinta kuitenkin voi käyttää Bluetoothin tai USB:n kautta juuri tuossa nimenomaisessa tarkoituksessa, niin mielestäni sen pitäisi riittää. Toki bluetooth on hitaampi kuin HDSPA:n teoreettinen maksimi, mutta sitten voi käyttää USBia. 802.11-standardin poisjättäminen tuossa yhteydessä on mielestäni turhaa kitinää. Ja jos suurinta osaa ostajista tarkastellaan, ei tuo "asiakkaan toive" ole mitenkään edes relevantti argumentti, suurin osa kun ei varmaankaan tuota tetheröintiä harrasta. Mokkulat on kansan syvissä riveissä sitä varten.

3) Se ei tue Flashia. Puhelin, joka lupasi tuoda internetin jokaiseen taskuun, ei voi edes näyttää suurinta osaa siitä.

Joo, mutta sille on ihan perustellut syyt (softan epävakaus ja akunkesto). Lisäksi HTML5 tuo ihan oikeasti vastaavat ominaisuudet avoimesti ilman Adoben suljettuja ympäristöjä. Suurin osa flash-sisällöstä omien kokemusteni mukaan kuitenkin normaaleilla nettisivuilla on vain mainoksia, joten minusta on ihan hyvä että ne suodattuu pois. Youtubekin on saatavana HTML5 -muodossa.

4) Se ei osaa multitaskingia. iPhonessa joutuu avaamaan uuden sovelluksen, jotta voi tarkistaa, onko saanut uusia pikaviestejä.

Pitää paikkansa vielä pari viikkoa. Uusi ilmainen softapäivitys ratkaisee asian. Sitä paitsi homman on voinut hoitaa push notificationseilla jailbreakatuissa puhelimissa jos oikeasti on halunnut.

5) Sen akkukesto on huono.Verrattuna muunmerkkisiin puhelimiin, iPhone tarjoaa vain keskinkertaisen akkukeston. Tämä ei tosin ole uusi ongelma Applen laitteissa.

Nokia N900
Puheaika 4,3-6,3h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 250-278h (GSM vs. WDCMA)
Nettiselaus 5,5-8h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 5,6h
Musiikintoisto 24,5h

iPhone 4
Puheaika 7-14h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 300h
Nettiselaus 6-10h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 10h
Musiikintoisto 40h

Google Nexus One
Puheaika 7-10h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 250-290h (GSM vs. WDCMA)
Nettiselaus 5-6,5h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 7h
Musiikintoisto 20h

Mihin vittuun ne sitä iPhonea vertaa? Toki iPhone on uudempaa sukupolvea ja markkinoilla vasta kahden viikon päästä, mutta jos uutinen on tänään kirjoitettu niin kysymys on mielestäni aiheellinen.

6) Sen sovellusten kehittäminen maksaa.Apple käyttää turhanpäiväisten iPhone-sovellusten kehittämiseen rahaa, jota voisi käyttää myös hyödyllisempiin tarkoituksiin.

Jos mulla olisi 35 miljardia dollaria käteistä pankissa niin mihin mun pitäisi sitä käyttää? Vaikkapa turhanpäiväisen maailman suosituimman ohjelmakaupan ja sen sisällön rakentamiseen? Sitäpaitsi suurin osa kehitystyöstä on kolmansien osapuolien tekemää, joten Apple vain tienaa ottamalla heidän tuotoksiaan myyntiin omaan kauppaansa.

7) Sen kuulokkeet ovat huonot. Jos istut jonkun iPhonea tai iPodia kuuntelevan vieressä, kuulet saman minkä hänkin.

Hitto. Muissa laitteissa kun järjestäen niin paljon paremmat kuulokkeet. Vielä kun joku keksisi tavan, jolla mitkä tahansa 3,5mm kuulokkeet saisi yhdistettyä iPhoneen...

8) Sitä ei ole suunniteltu hyvin. iPhone on vain tietokone, jossa sattuu olemaan puhelin. Kumpikaan puoli laitteesta ei ole loistava.

Itse olen kuullut enemmänkin kritiikkiä täysin päinvastaiseen suuntaan. Että se ei ole tietokonetta/älypuhelinta nähnytkään. Ja puhelimena tuo nyt vain mielestäni sattuu olemaan aika loistava. Tosin perus-mustavalkonokialainen on myös ihan loistava puhelimena. Mutta monet Nokian älypuhelimista eivät ole loistavia puhelimina. Ainakaan omasta mielestäni.

9) Sillä navigointi maksaa. Nokia ja Google Android tarjoavat ilmaista navigointia, mutta iPhonella se maksaa.

Ensimmäinen pätevä argumentti! Tosin se, että Nokia on jokseenkin epätoivoisessa kilpailutilanteessa joutunut kustantamaan asiakkaille navigaatiomahdollisuuden luodakseen itselleen kilpailuetua ei ole välttämättä iPhonen puute. Se on vain kilpailijoiden tapa koettaa menestyä markkinoilla.

10) Se jyrää paremman tekniikan. Kaikissa hotellihuoneissa täytyy nykyään olla iPod-telakka. Jos näistä Apple-soveltuvuuksista ei otettaisi paineita, olisi tarjolla enemmän wifi-radioita ja muuta uutta, parempaa tekniikkaa.

Parempi tekniikka on kovin subjektiivinen käsite. Lossless-koodattu musiikki on parempilaatuista kuin mikään nettiradion syöttämä striimi. Läppärillä voi soittaa samoja nettiradioita kuin noilla valmiilla nettiradiobokseilla. Plus että niillä voisi surffata netissä. Miksi wifi-radio on mainittu jos parempaa teknologiaa olisi ollut esimerkkinä? Se, että liiketoimintayritys tukee markkinajohtajan (iPod) tuotetta on mitä todennäköisimmin puhtaasti kysynnän sanelema päätös. Milloin firma ymmärtää, että ominaisuuksien täytyisi vastata asiakkaan toiveita?

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

Tarina ala-asteelta

Sukupuoliroolit eivät ole jakautuneet perheessäni turhan konservatiivisesti, mutta tänä iltana äitini lähti hoitamaan siskon muksua ja lähdin isäni kanssa baarikierrokselle. Kuten toisinaan tällaisina iltoina on tapana, palasivat jutut omaan lapsuuteeni ja etenkin yhteen sattumukseen mikä joskus ala-asteen alkuvuosina kohdalleni sattui.

Leikin nimittäin jostain syystä kumisen pallon kanssa koulussa sisätiloissa ja onnistuin potkaisemaan sen niin korkealle, että se osui yhteen katosta roikkuneeseen valaisimeen. Ikäväkseni tuo valaisin oli niin heppoisesti kiinnitetty, että se tuli sitten ryminällä alas ja vaurioitui hieman laskeutuessaan. Itse muistan hyvin tuon tapahtuman ja varmasti siitä ihan asialliset puhuttelutkin sain. Mutta paras osa tarinaa aukesi itselleni vasta tänä iltana. Nimittäin koulu oli sitten ruvennut vaatimaan vanhemmiltani rahallisia korvauksia aiheuttamistani vahingoista (lampun oikominen ja uudelleenkiinnittäminen korkeaan kattoon). Isäni kuitenkin asiallisena jä pätevänä miehenä sai puhuttua valaisimen itselleen vakuuttaen rehtorin siitä, että hänellä on ystävänä ammattiseppä, joka varmasti pystyy tuon korjaamaan. Näin sitten tapahtui ja hän palauttikin valaisimen uudenveroisena, mutta ei sitten viitsinyt mainita, että korjaustoimenpiteinä hän oli vain asettanut vääntyneen peltiosan tuolille ja istahtanut pari kertaa siihen päälle. Mutta koska se kelpasi rehtorille, ei asiasta tarvinnut sen enempää pitää meteliä.

Lampun kiinnittäminen korkeaan kattoon oli vielä hoitamatta, mutta asia lopulta järjestyi yksityisellä sopimuksella talonmiehen kanssa. Kokonaiskustannus? Pullo kossua.

Olenko jo maininnut, että mulla on aika mahtavat vanhemmat? :)

lauantaina, kesäkuuta 05, 2010

Kiirettä pitää

Katsotaanpas. Tiistaina vietin kaverin kanssa pienimuotoisia läksiäisiä kun hän lähti pariksi kuukaudeksi Maltalle duuniin. Ilta oli sinällään hyvin rauhallinen, aloiteltiin skattan viinikellarilla ja juotiin vaatimattomasti "lähiseudulta" eli Italiasta ja Sisiliasta kotoisin olevia viinejä, joskin paikalla oli myös hieman pröystäilevällä otteella olevaa porukkaa, joten maistiaisia tuli otettua mm. 1970 ja 1977 Grangesta. Which was nice. Siinä vaiheessa kun hyvien viinien avaaminen ei ole enää järkevää siirryimme Kallioon muutamille. Paikallisen pilkun aikaan kotiin ja aamulla vain marginaalinen darra. Illan aikana kaveri myös kysyi minulta suhteestani Vuokralaiseen, sillä on nähnyt välillämme selkeää kemiaa. Ja mitäpä sitä kieltämään, tullaan todella hyvin toimeen keskenämme ja olemme fyysiselläkin tasolla varmasti läheisempiä kuin ihan pelkkiä kavereita.

Keskiviikkona lähdettiin sitten kamppailulajiporukalla yksille tasokokeiden läpäisemisen jälkeen. Tai siis hyvin pieni osa meistä. Jotkut vissiin ottavat sen ihan urheiluna. Oli ihan hauska tutustua kavereihin, joita on potkinut ja hakannut, ihan normaaleissakin ympyröissä, mutta yhdet eivät venähtäneet kolmia pidemmäksi kuitenkaan. Onnekseni tai epäonnekseni pari kaveriani bongasivat minut samaisesta ravintolasta ja liittyivät seuraan juuri kun uudet toverini olivat tekemässä lähtöä. Naapuripöydässä oli sellainen noin kuusissakymmenissä oleva naisihminen, joka oli kuunnellut juttujamme jo pidempään ja liittyi myös keskusteluun. Ja hänkin jostain kumman syystä kiinnitti huomiota silmiini ja niissä kuulemma olevaan paloon. Että vaikutan ihmiseltä, joka on todella älykäs mutta saattaa flipata koska tahansa. Jäin hetkeksi miettimään sitä tosiseikkaa, että nyt on kahdesti annettu vastaava analyysi minusta pelkästään katseeni perusteella. Sitten tilasin uuden oluen. Ja muutaman lisää. Ja olin kotona aamuviideltä. Aamulla astetta sekavampi olotila.

Torstaina etäduunia ja liian myöhään nautittua kahvia, joten valvoin taas aamuyöhön vaikka perjantaiaamuna oli taas aikaisin palaveria. No, kunnialla meni läpi ja hommat etenee, joten ei voi valittaa. Iltapäivästä olin jo himassa ja suoritin tunnin mittaiset päikkärit, joiden aikana en voi mennä takuuseen että nukuinko laisinkaan. Mutta Väliäkö tuolla, sillä illaksi suuntasin Helsingen terassille Kunigassoundiin, jossa näimme Vuokralaisen kanssa. Nautimme keikasta omilla tavoillamme (hän on koko ajan liikkeessä, menossa ja tanssimassa - itse olen tottunut enemmänkin kuuntelemaan musiikkia hieman staattisemmin) ja istuimme Jukka Pojan jälkeen Vuokralaisen kaveriporukassa. Eräs kavereistaan kysyi mielenkiintoisen kysymyksen: "niin onks teillä jotain juttua vai miten se nyt oli?". Hyvä kysymys. Täysin rehellinen vastaus olisi tietenkin ollut, että onhan meillä nyt jotain juttua ollut, mutta tyydyin siihen yleismaailmalliseen latteuteen jossa olemme "ihan vaan kavereita". Kun ei me keskenämme olla sitä statusta ainakaan mihinkään muutettu. Enkä nyt viitsi hänen säädöistään kavereillensa kerskua. Tietävät jos tietävät, mutta jos eivät niin ei ole minun asiani siitä heille kertoa. Mutta on tietysti lupaava signaali että ulkopuoliset luulevat että välillämme on jotain. Se kun kokemukseni mukaan edeltää usein varsinaista seurustelua vaikka yleensä ne kaksi päähenkilöä siinä suhteessa saattavat olla vielä autuaan tietämättömiä tai hukassa tilanteen suhteen.

Ainakin Exän kanssa homma meni juuri siten, että ennen kuin olimme edes ensisuudelmia vaihtaneet, oli jo joku ventovieras kysellyt että kauanko olemme olleet yhdessä eräältä kaveriltamme.

Emme ehtineet kuitenkaan Vuokralaisen kanssa jutella sen pidempään kun hänen piti jo kiitää seuraavaan illanviettopaikkaan. Halasimme kuitenkin pitkään lähtiessään ja koska näillä näkymin tiistaina on syytä avata samppanja, käskin Vuokralaisen varata illan vapaaksi. Itse jäin vielä juttelemaan hänen kavereidensa kanssa, sillä tärkein mitä mies voi suhteen eteen tehdä on hankkiutua naisen ystävien suosioon. Olin kuitenkin sivistyneesti liikkeellä ja kotona vielä valoisan aikaan.

Tänään kun ei sovi olla hirveän krapulainen, sillä vanhempani tulevat visiitille. Vaikka kyllähän he ymmärtäisivät. Mahtavat vanhemmat ja nykymuodin vastaisesti edelleen onnellisesti yhdessä yli kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen.

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010

Tilannekatsaus eiliseen

Täytyy myöntää että olen noiden sähköpostiviestien vaihdon yhteydessä yllättynyt positiivisesti hänestä, sillä on käynyt ilmi että olemme molemmat syvällä sisimmässämme kohtalaisen kieroutuneita yksilöitä. Eli syömme mitä kummallisimpia ruhon osia puhtaasti kokeilumielessä, pystymme kritisoimaan suomalaisia kouluampujia heidän säälittävän tehottomasta toiminnasta ja flirttailemaan kohtalaisen ronskisti ja suoraan siinä sivussa. Sinänsä hänessä voisi olla kaveripotentiaalia. :D

Ja poikaystäväkorttia ei ole vieläkään vedetty esiin vaikka puhetta on ollut alasti siivoamisesta, ruotsinlaivojen lasihisseistä ja yhteisestä päivämatkasta Tallinnaan.

maanantaina, toukokuuta 31, 2010

Tulvaportti

Kaikille lienee tuttua kauraa ne ihmissuhteiden kuivat ja vähän tapahtumarikkaammat kaudet. Eli kun ei ole mitään tahi ketään, ei tosiaan ole mutta sitten kun jotenkin onnistuu repäisemään jotain pient käyntiin on oven takana jo ruuhkaksi asti ihmisiä.

Tai ruuhka nyt lienee vähän liioiteltu termi, mutta viime viikolla sain sähköpostia henkilöltä, jonka kanssa hieman juttelin erään kirjan julkkareissa. Olimme tavanneet kerran aiemminkin virallisissa merkeissä, mutta mielestäni siinä ei ollut mitään sellaista, että olisi pitänyt perään huudella. Mutta sain kuitenkin viime viikolla häneltä sähköpostia. Viaton viittaus edeltävänä päivänä käytyihin keskusteluihin, sinänsä merkityksetön kysymys ja yleistä ihastelua säästä. Eli juuri sellainen viesti joka ei välttämättä tarkoita mitään, mutta herättää kysymyksiä.

Ja tänään sitten saan sähköpostia, jossa vain kummastellaan sen tarkemmin erittelemättä osapuilleen, että unet ovat kummia, niihin voi eksyä mitä erikoisimpia henkilöitä mielenkiintoisissa yhteyksissä ja että ne voivat olla miellyttävällä tavalla hämmentäviä.

Ikään kuin asiasta olisi jäänyt jotain epäselväksi, pyysin kuitenkin tarkennusta vielä siihenkin. Kuumia tunnelmia, haluttomuutta herätä, työpäivän mittainen kestovirnistys ja kiitokset virkistyksestä. Just.

No, leikitään mukana. Eihän sitä kai nyt voi olettaa, että minä mukamas stalkkaisin hänen relationship statuksensa facebookista ja siten tietäisin että hän seurustelee. Tavallaan kiinnostaisi, että kuinka pitkälle asian voi viedä ennen kuin tuo poikaystäväkortti pelataan. Jos vaikka oppisi taas jotain uutta naisten ajatusmaailmasta.

sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Matkakuume vol. 7249

Just. Lupasin itselleni että nyt ainakin tämän kesän katsoisin ennen kuin rupean edes suunnittelemaan mitään reissuja tähän väliin. Mutta kun lueskelee kavereiden facebookstatuksista siitä, kuinka yksi on Los Angelesissa, toinen varannut lentoliput Indonesiaan, kolmas aloittelemassa reissua Etelä-Afrikassa ja vielä lisäksi ne lukemattomat ulkomaalaiset tutut, joiden arkea kotimaissaan pääsee seuraamaan niin ihmekö se on että alkaa menojalkaa vipattaa.

Minua kiinnostaisi lähteä Etelä- ja Väli-Amerikkaan. Olen lukiossa aikanaan lukenut pari vuotta espanjaa, mutta tähän mennessä käytännön harjoitukset ovat olleet luokkaa "Papas arrugadas con mojo y un litro de vino tinto de la casa, por favor". Tai kyllähän sain selitettyä myös suomalaisen Pikku-A, Iso-A ja A1 -korttisysteemin espanjaksi teneriffalla vittuuntuneena ollessani (prätkäily on muuten ehkä parasta terapiaa ikinä). Mutta pointtina siis että olisi varmastikin ihan hyvä päästä treenaamaan tuota valitettavasti rapistuvaa kieltä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin matkustella pitkiä päiviä bussilla halki Pampasta.

Niin. Terapiaa.

Kuinka saatanan köyhä pitää ihmisen luonteen ja aivotoiminnan olla, että voi samaistua David Guettan Memories -biisiin. Siis tuossa ei ole minkäänlaista taiteellista arvoa ja jos joku tunnustaa että löytää tuosta jotain vittuilevaa ja halveksivaa antropologiaa syvällisempää sisältöä, niin varaan puoli tuntia one-on-onea hänen kanssaan.

Lainaan tähän nyt kaikkien tekijänoikeuslakien (ja halujeni) vastaisesti laulun "lyriikat":

All the crazy shit I did tonight
Those will be the best memories.
I just wanna let it go for the night
That would be the best therapy for me.

All the crazy shit I did tonight
Those will be the best memories.
I just wanna let it go for the night
That would be the best therapy for me.

Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.

Yeah, yeah.

All the crazy shit I did tonight
Those will be the best memories.
I just wanna let it go for the night
That would be the best therapy for me.

All the crazy shit I did tonight
Those will be the best memories.
I just wanna let it go for the night
That would be the best therapy for me.

Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.

It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.
It's gettin' late but I don't mind.

Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.
Hey, hey, yeah, yeah.

Eli olet tehnyt tänään (kännissä) jotain "kreisii shittii". Yökerhoympäristössä tämä tarkoittanee pisuaariin oksentamista, Mr. Douchebag May 2010 -tittelin voittamista tai hyvällä tuurilla jopa jotain hätäistä vessakoppipanoa, joka keskeytyi portsareiden väliintuloon ei-pornoleffamaisella otteella. Ihan vitun kreisii shittii. Tai sit sä joit vaan niin vitusti et se oli ihan kreisii shittii. Mut vittu elämän parhaita muistoja salettiin!

No, mutta tarvithan sä helvetti soikoon terapiaa. Kun 37,5 tuntia on niin perkeleen raskas työviikko ja kaiken lisäks sun Ed Hardyn paidalle läikkyi El Tiempoa ja Stockan Exclusive-korttikin muutettiin takasin tavalliseks. Buu-faking-huu. Mut nyt ku on baarissa tekees kaikkee kreisii shittii ja pääsee irti tosta pahasta maailmasta hetkeks niin se on niinq ihan parasta terapiaa. Ku elämä on niin vaikeeta ja kohta mökillekin tulee hyttysiä. Hey hey jeah jeah hey hey jeah jeah. No mut onneks mä oon niin kännissä ja kello on kohta niin paljon että muutkin voi olla niin saattais ehkä heruu. Ku vittu vähän lisää kreisii shittii tähän iltaan vielä nii tää olis mun elämäni paras ilta, jota voi sitten eläkkeellä muistella. Ihan salettiin elämässä ei ikinä tuu olee mitään tän kreisimpää shittiä tai parempia muisoja. Et vitun hyvä biisi, hey hey jeah jeah hey hey jeah jeah hey hey jeah jeah hey hey jeah jeah! Kohta tulee pilkku mut mä en maindaa ku mun elämä on niin vitun täydellistä!

Crazy shit indeed.

Yö vieressä

Miksi asioista pitää tehdä niin monimutkaisia? Eilen käytiin Kaisaniemessä festaroimassa Vuokralaisen kanssa ja ilta jatkui pienellä porukalla lopulta hänen luokseen. Tosin siinä puolenyön jälkeen viimeisetkin vieraat rupesivat tekemään lähtöä ja kun itsekin olin hieman suunnittelemassa samaa, kysäisi hän suoraan että odotanko mä täällä jos hän käy päästämässä ihmiset ulos. Mitenkäs sitä muuta nyt tuohon vastaisi kuin myöntävästi?

Jäin siis sohvalle siemailemaan lasiani tyhjäksi ja kuuntelemaan taustalla soivaa musiikkia. Hetken kuluttua hän saapuu takaisin asuntoonsa ja tulee vierelleni. Heittytyy makuulle ja nostaa jalkansa syliini siten, että en voi luonnikkaasti pitää käsiäni oikein muualla kuin hänen reidellään. Kovasti tosin yritin hakea paikkaa sormenpäilleni, mutta se äityi vain päämäärättömäksi vaelteluksi pitkin hänen jalkojaan, reisiään, lantiotaan sekä vatsaansa. Kurottauduin lähemmäksi, huuleni vain millien päässä hänen ihostaan paikassa, josta paita oli kätteni liikkeiden myötä hennosti liukunut navan korkeudelle. Jonkinlaisessa sanattomassa yhteisymmärryksessä hipaisen ihoaan hellästi huulillani ja kömyän hänen viereensä. Nukumme yön toisiamme vasten ja aamun tullessa herättyämme keitämme kahvit, keskustelemme tulevaisuudensuunnitelmista, lapsista, toiveista, unelmista.

Hänen kanssaan tuntuu luonnolliselta olla. Lähdemme ulos ja erkaantuessamme halaamme. Tilanne ei ole mitenkään vaivaannuttava, mutta lienemme molemmat hieman ymmällämme siitä, mitä välillemme on viime aikoina kehkeytynyt.