maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Sairasta menoa

Olen onnistunut nappaamaan jostain jonkun astetta jäykhemmän viruksen itselleni. Viime keskiviikkona alkoi tuntua siltä, että kipeäksi olisi tulossa, to ja pe meni kuumeillessa, la oli kohtuullisen hyvä päivä ja kaverin läksiäisten kunniaksi tuli otettua hieman alkoholia nielun desinfiointiin kun Bafucinit perhanat ehtivät loppua. Ikävä niin, sillä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin jumalattomaan kurkkukipuun kun erehdyksissäni unessa menin nielaisemaan kerran. Sittemmin on kulunut litroittain Finrexiniä, hunajavettä, Earl Greytä sekä Fazerin eukalyptus-karkeista valmistettua röörienavaajaa. Oikeasti vaikutus on sitä hengitellessä miltei sama kuin kodin putkimiehellä tukkoiseen viemäriin (eli tuntuu vaikuttavan, muttei kuitenkaan mitään oikeita tukoksia poista).

Parastahan tässä on se, että voi vaan makoilla kotona, kerätä sairaspoissaolosta palkkaa, lueskella kirjoja ja katsella leffoja. Sekä nukkua tietenkin. Ei vaan millään malttaisi kun kerrankin on vapaa-aikaa. Nukkuessa tosin myös kurkku on kipeimmillään, joten sekään ei hirveästi houkuta.

Tänään katsottu Cloverfield (loistava), Death Note 1 & 2 (anime oli parempi kuin live action -leffat) sekä Meet The Spartans (höhö, olipa paska). Kovalevyltä löytyy sitten vielä liuta katsomattomiakin. Pari päivää vielä saikkua, eli eiköhän tämä tästä.

Mielihalu

Nyt joku astraalipsykologiaan ja gastro-kognitiivisiin eriskummallisuuksiin perehtynyt asiaintuntija/voodoopapitar saa luvan kertoa mulle että miten hitossa voi yhtäkkiä yhden aikaan aamuyöstä ruveta tekemään mieli kunnon pullapitkosta tehtyjä köyhiä ritareita? Iski vaan sellainen tunne, että nyt. Päälle mansikkahilloa ja kermavaahtoa, vaikka silloin ne ovatkin jo rikkaita ritareita.

Koskakohan on viimeeksi noitakin syönyt...

sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Saku

Tuli pitkästä aikaa Sakuakin nähtyä. Oltiin menossa viinikellarille alunperin, mutta koska olen vieläkin hieman kuumeinen niin hän tuli luokseni. Muutama tunti istuttiin sohvalla ja juteltiin, ei kuitenkaan tosiaan mitään sellaista, mistä blogiin kannattaisi kirj... hitto.

Hänkin harrastaa salaisena paheenaan animea, joten piti lyödä hänelle pari DVD:llistä kunnollista tavaraa kouraan, että hän pääsisi Dragonballista yli. Koska luoja paratkoon sillä saralla on paljon parempaa ja syvällisempääkin materiaalia tarjolla. :)

Tämä tapaaminen oli meidän mittapuullamme varsin lyhyt neljä-viisituntinen kun edellinen näkeminen venyi sellaiseksi nelitoistatuntiseksi. Tulimme siihen lopputulokseen, että täytyy järkätä pyjamabileet joku ilta että ehtii kunnolla vaihtaa kuulumisia sekä juoda ja syödä hyvin. Kuulostaa varsin mukavalta ja olisihan se ennen kuin hän pois lähtee. Seitsemän viikkoa. Melko lyhyt aika loppujen lopuksi.

Puolalaisen pitäisi tässä lähipäivinä palata takaisin Suomeen, joten siltä saralta tullee uutisia kohtapuolin myös. Täytyy katsoa minkälainen vaikutus keskinäiseen kanssakäymiseemme tällä reissulla oli kun edellinen hetkellisesti ainakin muutti melko paljon. Ja samalla voi myös naureskella sille, miten omat ajatukset ja tunteet eivät vaan yksinkertaisesti aina kulje samoilla kiskoilla.

lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Langattomuus

Minulla on hassu tapa pitää omat tietokoneeni ja muutkin datavermeet kohtuullisen ajan tasalla ja yleensä vanhat laitteeni menee perheessä yhden sukupolven ylöspäin ja näin kävi myös kun hommasin tämän uuden koneeni tässä muutama kuukausi sitten hankin (vähän vajaa vuosi sitä edeltävästä päivityksestä, heh). Samalla tulin heittäneeksi myös wlan-tukiasemani vanhempien käyttöön kun valmistaudun pikkuhiljaa 100mbps-aikakauteen ja Apple sopivasti julkisti 802.11n -version Express -tukiasemastaan. (Olisi muuten mukava tietää blogini sukupuolijakauma. Veikkaan, että taitaa olla hieman naispainotteista lukijakuntani ja siten stereotypioiden voisi olettaa, että tuo n-standardi ei sano suurimmalle osalle juuri mitään. Uutta, hianoo ja nopeeta kuitenkin).

Nyt olen tuskastellut sängyssä sitä, kun ei ole wlania käytössä kunnes vartti sitten muistin, että onhan täällä parikin avointa ja suojaamatonta wlania naapurustossa. Eli kiitokset sille laiskalle ihmiselle, joka ei ole jaksanut konffata THOMSON -merkkistä wlan-modeemiaan ja jolla on neljän megan welhoyhteys tässä Hesarin Alkon tienoilla. Verkkosi on avoin. Ei tarvinnut edes ruveta wordlistaamaan tai bruteforcettamaan tai muutenkaan leikkimään KisMACilla ja Etherealilla. Laitontakin se lienee... Tosin ehkä tämä naapurin verkon käyttäminen ilman lupaa menee myös sinne harmaalle alueelle, mutta ainakaan mistään tietomurrosta ei ole kyse toisin kuin tuossa jälkimmäisessä tapauksessa.

Blogistanian epävirallisen tietoturvapäivän ja vinkeän assosiaatioketjun kunniaksi siis julki lausuttakoon seuraavaa:

1) Tehkää varmuuskopiot tärkeistä tiedoistanne NYT. Läppäri saattaa pudota lattialle ja hajota ja yksinäänkin kovalevy saattaa vikaantua yllättäen.
2) Käyttäkää wlanissanne suojausta ja välttäkää WEP-salausta, sillä se on helposti murrettavissa jos yhtään tietää mitä tekee.

perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Manipuloiva kusipää

Epäsuorasti minua on tuollaiseksi vihjattu ja en voi kiistää, etteikö asia toisinaan niin olisi. En kuitenkaan tee sitä mitenkään tietoisesti enkä etukäteen asioita suunnittele, mutta sosiaalisessa kanssakäymistilanteessa yleensä saan sen mitä haluan. Päässä pyörii toisinaan muutaman siirron etäisyydelle mahdolliset keskustelun kulut ja valitsen niistä sellaiset, jotka todennäköisimmin edistävät omaa agendaani. Jos sanon näin, hän vastaa joko tällä tai tuolla tavalla, josta voin viedä keskustelun vastauksesta riippuen taas tiettyyn suuntaan ja näin johdatella toista ainakin jossain määrin. Ystävieni kanssa en tietenkään tällaista harrasta enkä edes kavereideni. Mutta jos toinen henkilö on minulle yhdentekevä niin minulla ei ole mitään ongelmaa pyöritellä, johdatella ja manipuloida toista.

Tällä tavalla ylös kirjoitettuna tuo kuulostaa tietenkin äärimmäisen epämiellyttävältä, kauhealta jopa enkä tuosta ominaisuudesta itsessäni pidä. Silti tuo jonkinasteista sairasta tyydytystä oman tahtonsa läpi ajaminen jos keskustelu etenee juuri sellaista reittiä kuin on suunnitellutkin. Tietää jo ennalta miten toinen reagoi ja tuota tietoa hyväksikäyttäen ohjaa koko näytöstä.

Tietenkään homma ei kaikkien kanssa onnistu eikä kaikissa tilanteissa, mutta toisinaan on itsekin yllättynyt siitä miten helposti jotkut ovat johdateltavissa. Liekö heilläkin sama päämäärä lopulta - sitä en tiedä, mutta jännältä tuo silti vaikuttaa. Että oikeasti pystyy mukamas pyörittämään toista henkilöä miten sattuu.

Mutta kuten sanottu, tällaiseen tilanteeseen ajautuakseen on henkilön oltava minulle joko yhdentekevä tai jopa vastenmielinen. En osaisi kuvitella tuollaista järjestelmällisyyttä kenenkään oikeasti kiinnostavan tai miellyttävän henkilön kanssa. Ystävilleni ja kavereilleni tahdon kuitenkin olla niin hyvä kuin suinkin kykenen.

torstaina, maaliskuuta 27, 2008

yäääks

Jollain tavalla on aina palkitsevaa kun poistaa lavuaarin putkesta tai kylpyhuoneen lattiakaivosta hervottoman tukun hiuksia, jotka ovat kasautuneet niin isoksi ja ellottavaksi möntiksi, että se haittaa jo veden vapaata virtaamista. Äärimmäisen vastenmielinen karvatuppo, mutta nyt taas röörit vetävät. Ilman myrkyllisiä kemikaaleja. Varsin produktiivinen vapaapäivä.

Kaikki on paremmin

Olen sairaslomalla tämän ja huomisen, silti teen pyynnöstä kotona töitä eli kartutan itselleni saldoa vapaapäiviä varten joskus tulevaisuudessa. Kun ei firmassa muuta ole joka tuon osaisi. Työ ei tunnu varsinaisesti työltä kun kyseessä on vain audiokompilaation tekeminen yhteen firman tilaisuuteen. Karibialaisia rytmejä ja nostattavaa biittiä, mukavaa editointia/miksaamista/tuottamista. Mikä nyt liekään oikea termi. :)

Mutta takaisin audio-ohjelman pariin. Piti vaan kirjata ylös tällainen hetki kun nautin työstäni ettei työpaikka pelkkää loskaa saisi päällensä. Jos se pelkkää tuskaa olisi niin sittenhän minä olisin irtisanoutunut sieltä jo aikaa sitten. Kaikissa duuneissa kun lienee ne huonommatkin puolensa.

keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Ulos, pois, jonnekin

Jos sitä kesän alussa vaikka irtisanoutuisi, lähtisi reilaamaan kuukaudeksi, sitten asettuisi vaikka Espanjaan johonkin mukavaan pikkukylään asustelemaan... Tai saisihan tuon reilikortin hinnalla lennot Intiaankin. Taloudellisesti taikka opintojen suhteen ei estettä olisi. Tähän asti idea on ollut vain sellaisena mukavana "jos ei mitään muuta, niin..." -ajatuksena.

Ihan oikeasti olisi halua lähteä, mutta suurimpana esteenä tuossa on seuran puute. Tiedän, että yksinkin voi reissata ja kokea, mutta jonkun miellyttävän henkilön kanssa tuollainen olisi paljon antavampaa.

Pidempään jos olisi, niin laittaisi kämpän vuokralle ja elelisi herroiksi Intiassa. Tai rinkan kanssa kiertelisi tutkimattomia seutuja yöpyen milloin missäkin. Elää kiireettömästi ja vailla päämäärää. Yksi unelma olisi myös kiertää jenkit muutamassa kuukaudessa prätkällä tai autolla, käyden läpi kaikki tarvittavat nähtävyydet ja kokien maan koko skaalan rannikolta toiselle, pohjoisesta etelään. Sieltä Etelä-Amerikkaan kiertelemään ympäri latinovaltioita ja Pampasta pitkillä bussimatkoilla. Australiaan tai Uuteen-Seelantiin työskentelemään viiniviljelmille pahimman talven yli.

Haluaisin todella.

Parempi huominen

Näin jälkikäteen ajateltuna tuli ehkä ilmaistua asioita hieman turhan pateettisesti tuossa eilisen tienoilla. Muutama olut ja musiikin kuuntelua yksin kotona. Ei mitään sen eksoottisempaa, ei varsinaista humalaa eikä sitä myötä krapulaa. Illalla muutama vuodatettu kyynel samalla kun kaiuttimista Juice laulaa mustan auringon nousemisesta ja kaksoiselämästä.

Ja kolme minuuttia tuon jälkeen nauran jo itselleni kuinka sitä ihminen voikaan tykönään toteuttaa teiniangstistereotypioita näinkin sulavasti ilman erillistä suunnittelua.

tiistaina, maaliskuuta 25, 2008

Höhöhöhö

Fisushotin jälkeen tumma Velko maistuu aika paljon mämmiltä. :)

Soon to be forgotten

Saatanpa tästä riipaista vaikka kovan kännin.

Harvoin olen nimittäin ensimmäisenä asiana kotiin tullessa avannut oluen. On vaan sellainen olo, että tänä iltana tahdon vajota mieleni syövereihin ja hukuttautua siihen mereen, joka rinnassani velloo.

varoitus

seuraava blogaus sisältää voimakasta kielenkäyttöä eikä välttämättä sovellu perheen pienimmille.
























Vittusaatanahelvetti kun tämä perkeleen työ jumalauta vituttaa niin perkeleen kovaa että selkään koskee. Vittu.

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Epätoivo

Äh, nyt minulla on sitten taas vuorostaan sellainen "en koskaan löydä ketään, kaikki on turhaa, en ikinä saa sitä mitä haluan, ihmissuhteeni ovat tuomittu epäonnistumaan" -olo. Kun tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle ja itkeä, olla heikkona ja olla kerrankin se, josta pidetään huolta.

No, onneksi on sauna kohta lämpimänä niin pääsee edes jonnekin mukavaan paikkaan.

Himo

Miksiköhän sitä rupeaa panettamaan aina silloin kun se on ympäristön kannalta kaikkein epäsuotuisinta?

Lammasta

Pääsiäisen kohokohta on aina lammaspaisti. Nyt kun sitä todennäköisesti saa kohtapuolin alennuksella kaupoista, laitetaan nyt oma lammaspaistiresepti jakoon:

Mahdollisimman iso ja vähärasvainen lammaspaisti
Valkosipulia
Vahvaa kahvia
Kermaa
Yrttejä (hätätapauksessa pizzamaustetta, hifistellessä tuoreita)

Poista paistista rasvat ja kalvot, töki terävällä veitsellä reikiä ympäri paistia ja tunge koloihin puolitettuja valkosipulinkynsiä, jotka voi kevyesti pyöräyttää suolassa. Yhden kokonaisen valkosipulin saa menemään helposti. Paistin pintaan voidaan tässä vaiheessa hieroa vielä hieman lisää suolaa ja yrttejä. Pizzamauste toimii ihan hyvin, mutta tuoreilla yrteillä tulee tietenkin parempaa. Tämän jälkeen paisti laitetaan paistopussiin ja sekaan lorautetaan paistin koosta riippuen parisen desiä vahvaa kahvia. Annetaan marinoitua yön yli, välillä voi käydä kääntelemässä paistia.

Yrttejä voi tosiaan laittaa maun mukaan, mutta itse pidän etenkin rosmariinista lampaan kanssa.

Ennen uuniin laittamista lisätään pussiin vielä kermaa fiiliksen mukaan, suunnilleen saman verran kuin mitä kahviakin. Paistetaan 150 asteessa haluttuun kypsyysasteeseen, tuollaisessa miedossa lämmössä ehkä tunti-puolitoista/kilo tuottaa halutun lopputuloksen, mutta jos sattuu lihalämpömittarin omistamaan, niin 75 astetta on aika hyvä, ei ihan kypsä muttei raakakaan. Maun mukaan tietenkin.

Valkosipuliperunat toimivat tietenkin erinomaisesti tämän kanssa ja juomaksi suosittelisin vaikka jotain kohtalaista Ripassoa. Kastikkeen saa hyvin paistoliemestä, keittää vaan hiukan kokoon ja maustaa mintulla.

perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

Puhelu

"Hi! I'm currently at the airport waiting for my flight. It's so weird because it's totally empty and quiet. It almost feels like someone died"
"Well, someone did about two millennia ago, but give it three days. It'll pass."

Hetken aikaa pystyi henkisesti taputella itseään selkään kun tuon sai sanottua välittömästi takaisin. :)

Puolalainen on siis menossa kotikonnuilleen pääsiäisen viettoon, itse myös huomenna olen suuntamassa vanhempieni luokse. Nyt tosin yhden työkaverin luokse iltaa istumaan, joten palailenpa asiaan joskus hieman myöhäisempänä ajankohtana. Krapulapäivä kun on niin pitää pukeutuakin vielä tähän aikaan illasta. Plääh.

Hups

Känniblogaukset ovat mielenkiintoisia. Aamulla ensimmäinen mieleen tullut asia lievään vapinaan ja puistatukseen herättyäni kun sohvaltani kömpi kaveri kylpyhuoneeseen oli, että mitäköhän sitä tulikaan yöllä kirjoitettua. Ei nyt varsinaista muistikatkosta, mutta hyvin epämääräiset olivat mielikuvat kirjoitetun tekstin sisällöstä.

Äh, Dr. Oetkerin mozzarellapizza uuniin. Läppäristäkin loppuu kohta akku niin tarvii muutenkin nousta. Samalla vaivalla sitä rupeaa saamaan itseään normaalikuntoon. Suihkun ja ruuan jälkeen kun olo on varmasti taas kuin pienellä peipposella.

Raportti

Hassua, että sinällään varsin anonyymiin blogiin ei uskalla/kehtaa/katso tarpeelliseksi kirjoittaa kaikkea, mitä voisi. Yksityisasiat ovat yksityisasioita ja liiallisiin yksityiskohtaisuuksiin meneminen ei palvele juurikaan mitään tarkoitusta ainakaan itseni osalta. [sanoi hän ennen kuin kirjoitti seuraavaa:]

Eilisiltainen selkähieronta alkoi yhdeksän aikaan ja päättyi lopullisesti joskus kahden maissa. Ei varsinaisesti mitään tantrista, mutta hyvin lähellä sitä kuitenkin. Päämääränä itsellä oli tosin ehkä enemmänkin hellävarainen kiusoittelu kuin mikään kosminen yhteys, mutta luonnostaan rakasteleminen on itselleni hyvin pitkäkestoista puuhaa ja jos aikaa vaan on, niin esileikkiin ja varsinaiseen aktiin saa helposti hukattua tunteja varsinkin suhteen alkuvaiheessa kun kaikki on uutta ja ennenkokematonta. Palkkioksi eilisestä jäi koko päivän kestävän typerännäköisen virneen lisäksi hampaanjäljet vasemmassa olkapäässä, kiihkosta syntynyt merkki kaulalle sekä kynsien painamat jäljet lantiolla.

Mutta se siitä. Tänään on kaverin kanssa otettu päiväkännit, käyty kasinolla, vietetty aikaa baarissa, oltu humalassa vielä illallakin ja syöty ala-arvoinen kebabinkuvatus Eerikin pippurissa. Oikeasti en pysty käsittämään että mistä se paikka maineensa on niittänyt. Parhaimmillaankin ruoka on ollut siellä vain keskivertoa. Mutta niinhän se useimmiten on kun ravintolassa käy: itse tekisin parempaa.

Hyvää yötä kaikille - ja huomenta niille jotka eivät nörtteile aamuneljältä koneensa äärellä.

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Tekemistä

Toisinaan Puolalaisen kanssa tulee ihan vain oleskeltua, mutta useimmiten on yhdessäoloon liittynyt jotain ennalta suunniteltua tekemistäkin. Kynnys kutsua toinen "vain hengailemaan" on melko suuri kun yleensä on jotain aktiviteettiakin ollut tarjolla. Leffassa ei pyöri mitään sellaista, mitä emme olisi jo nähneet ja mitään hirveän urheilullistakaan emme ole yleensä harrastaneet (heh heh). Ruuanlaitto on mukavaa, mutta iltavuoron jälkeen ei oikein jaksa kokkaillakaan. Eilen illalla sitten oli hieman puhetta tämäniltaisesta ja kun en mitään hienoa ja eksoottista keksinyt niin totesin suoraan, että jos en muuta keksi, niin käyn hakemassa hieman lisää hierontaöljyä ja suoritan hänelle selkähieronnan. No, eipä tarvinnut enää sen jälkeen suostutella, pikemminkin tuli viestiä että lopettaisin ajattelemisen siihen.

Kivaa tiedossa. :)

Arki

Kun työt alkaa ja elämä asettuu tavanomaisiin uomiinsa vähenee myös sisällöllinen blogitekstituotanto. Jokaista perusteetonta pomon suusta tullutta syytöstä ei jaksa kirjata ylös ja jo pelkästään se fakta, että hän syyttää minua halveksuvasta asenteesta asiakkaita kohtaan kun kritisoin firman käytäntöjä kun hän itse samaan aikaan palaverissa suoraan halveksuu asiakkaita ja ilman parempaa tietoa tekee alentavia olettamuksia niin se vähäinenkin uskottavuus pomon sanomisilta putoaa pois.

Valta on siinä mielessä hassu asia, että jos sinun täytyy sanoa, että sinulla on sitä, on peli jo menetetty. Kunnioituskin pitäisi ansaita, mutta tässä parin vuoden aikana ei ole tullut vastaan yhtäkään yksittäistä tekoa, joka antaisi henkilöstöjohdollisessa mielessä mitään syytä kohdella häntä kunnioittavasti. Minuun kun ei pelkkä statusta ilmaiseva suffiksi tee vaikutusta vaan perustan näkemykseni ihmisten kykyyn toimia niin melko lohduton on lopputulos.

Otetaan sitten vahinko takaisin blogaamalla työaikana, toiset ovat perustaneet Travianiin oman liittouman jonka hoitamiseen menee varmasti moninkertainen määrä aikaa ja energiaa kuin tähän, joten ihan hyvällä omallatunnolla tässä voi naputella.

Ja onhan tässä työpäivän aikana ehtinyt hieman pidennetyllä ruokatunnilla lukea von Clausewitzin Ajatuksia sodasta ja johtamisesta, jonka yksi Travianiin enemmänkin hurahtanut työtoveri oli takakoppiin jättänyt.

Ja niille ihanille naispuolisille lukijoilleni, jotka eivät voisi vähempää kiinnostua netissä pyörivistä ajanvietepeleistä kerrottakoon, että Travian on netissä pelattava "kyläpeli", jossa rakennetaan omaa kylää, kerätään joukkoja, muodostetaan liittoutumia ja soditaan toisia vastaan. Sinänsä loistavasti toteutettu, että yleensä erilaiset toiminnot vievät muutamista minuuteista muutamiin tunteihin aikaa, joten peliä on näppärä hakata vaikka töiden ohessa eikä se vaadi jatkuvaa ylläpitoa.

maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

Kansalaisjournalismia

Minulla ei blogini luonteen takia ollut pienintäkään aikomusta ottaa osaa tähän blogistaniassa velloneeseen kansalaisjournalismi/HS -keskusteluun, mutta tietenkin juuri nyt löytyi nettihesarista uutinen Goan huumekaupasta. Ja vaikka blogi viihteelinen onkin, ei tämä olisi ensimmäinen kerta kun koetan omia kokemuksiani ja näkemyksiä jostain esillä olevasta aiheesta tuoda esille ja mahdollisesti tuoda sitä kautta uutta näkökulmaa asioihin. Sitähän kansalaisjournalismi on ja vaikka ehdoton enemmistö kirjoituksistani onkin vain päiväkirjatasoista hömppää, voi sekaan silti mahtua siivousvälineiden tai parranajovälineiden testailua tai vaikka puuttumista uskonnollisten ryhmittymien logiikan järjettömyyteen satunnaisia ruokaohjeita unohtamatta. Omanlaista kansalaisjornalismia päiväkirjan sivuilla, vaikka se ei itse tarkoitus olekaan.

Mutta tosiaan: noin vuosi sitten itse paikan päällä olleena täytyy todeta, että tuo artikkelissa kuvattu tilanne on aika kaukana omasta kokemastani todellisuudesta. Kertaakaan ei huumeita myynyt hämärä, rannoilla keskiyön jälkeen lymyilevä henkilö vaan hasista tarjosi vaihtelevasti niin kadulla krääsää myyvät henkilöt, satunnaiset ohikulkijat kirkkaassa päivänvalossa ja jopa ravintoloiden tarjoilijat oluella käydessä. Kohtelias kieltäytyminen johti joko koko asian sivuuttamiseen tai hieman koomisesti jatkokysymykseen, että kelpaisiko ekstaasi tai amfetamiini sitten. Kohtelias kieltäytyminen tässäkin vaiheessa jätti ostajan joka kerta ja poikkeuksetta rauhaan. Useimmiten kuitenkin myynnissä oli pelkkää orgaanista tuotetta, jolloin ei edes tarvinnut kuin sanoa no thanks kertaalleen. Tuotteita ei myöskään tarjottu jos olimme äitimme kanssa liikkeellä, mutta siskon kanssa kahdestaan tuli useampiakin tarjouksia joka ilta. Huumeparatiisi sitä voi kyllä ihan helpostikin luonnehtia, mutta edelleen ainoat häiritsevät henkilöt reissulla olivat alkoholista humaltuneet brittituristit.

Huumekauppa on ja rehottaa, kyllä. Mutta ongelmana en sitä koe. Asiallisesti kysyivät ja minkäänlaista painostusta ei ollut mihinkään suuntaan. Huumeet nyt vaan sattuvat olemaan hyvä vihollinen, vaikka yhteiskunnan ongelmat olisivatkin jossain aivan muualla.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Viikko ohi

No niin, nyt on saatu viikko ja viikonloppu kunnialla päätökseen. Eilen oli mukavaa viinimessuilla ja etenkin loppuillasta kun voin taas ruveta söpöilemään ja puhumaan meistä. Heh, kaipa tämä nyt täyttäisi seurustelun kriteerit, mutta facebookkiin ehkä ennemminkin laittaisin sosiaaliseksi statukseksi "It's complicated".

Aamulla yhteisen suihkun jälkeen kaupasta aamiaistarvikkeita, fetajuustolla ja pinaatilla täytettyjä croissanteja, smoothie, latte... Helppoa ja pikaista, mutta silti ilmeisen imponeeraavaa. Oma miehensä kun ei osaa keittiössä edes kuulemma perunoita keittää niin onhan kontrasti siihen nähden tietenkin suuri. Peruskansalaistaito tuo ruuanlaitto on, tämän lisäksi vielä itselle rakas harrastus niin väkisinkin sitä rupeaa puolivalmisteita tuunaamaan, että niistä saisi edes jonkin makuisia ja erikseen sitten on tietenkin juhlaruuat kun kutsutaan vieraita kylään. Mutta en minä tuollaista perusaamiaista kyllä vielä pilalle hemmotteluksi sanoisi, vaikka mukavaahan se varmasti on.

Plääh. Taas yksi niitä blogaisuja, joissa ei varsinaisesti ole mitään asiaa. Koittakaa kestää, kyllä täältä tekstintuotannollisesta aallonpohjasta vielä joskus noustaan. Saattaap meinaa tääki pölö sis resuneenarata jottai kummi asioi syrävverest ja hatutuksest ko toi flik pois lähteep.

lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Kiihko

Sellainen hetki kun oikeasti voi heittää kaikki pöydällä olevat paperit, kirjat ja lehdet lattialle yhdellä kädenliikkeellä ilman että koko tilanne vaikuttaa säälittävän koomiselta. Näemmä niitäkin on siis olemassa mutta ei siitä sen enempää.

Eilinen matka alkoi kuin alkoikin aamuseitsemän tienoilla ja hieman toista tuhatta kilometriä tuli matkattua miltei yhtä mittaa. Varsin hyvässä hengessä ja muutenkin yllättävän nopeasti meni matka. Illalla sitten Puolalaisen kanssa kämpillä, tänään sitten raahauduimme viinimessuille, jossa saavutimmekin iloisen nousuhumalan pääosin ilmaisen viinin avustuksella. Nyt hän on käymässä kaverinsa luona syömässä kun oli suunnitelmat jo sopinut ja sieltä on taas tulossa illaksi/yöksi luokseni.

Ei vaan jaksa kantaa huolta huomisesta. Ei nyt. Asiat voi kohdata sitten kun ne ovat ajankohtaisia ja oikeastaan niitä on turha ennen sitä murehtia.

Päivittelyä

No niin, tuossa alhaalla siis jonkin verran raapustukisa tien päältä. Nyt pitäisi lähteä vielä viiniexpoa kiertämään, pirskahtelevan sihijuomaisia päivityksiä tiedossa vielä illemmalla mitään kuitenkaan lupaamatta. Mutta koitan vetää yhteen viikon tapahtumat ja etenkin eiliset.

juuh

kotona ollaan, suuria tapahtunut. Matka meni hyvin.

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Avautuminen

Urh... Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan iskee kunnon kännivitutus ja nyt aiheena on kaverini, joka ei osaa antaa selkeää vastausta kysymykseen, että lähdemmekö perjantaiaamuna aikaisin ajamaan kohti etelää niin kuin suunnitelma oli. Jatkaa vaan pokerin peluuta ja juomista tuolla. Ongelmahan ei olisi kovinkaan suuri jos kyseessä olisi vain lähteminen, mutta kun minulla olisi oikeasti menoakin sovittuna tuolle perjantai-illalle niin oikeasti rupeaa vituttamaan tuollainen jahkaaminen ja kyvyttömyys antaa selkeitä vastauksia. Tiedän itse milloin en ole hyvää seuraa ja nyt en todellakaan ole sitä. Parempi tulla avautumaan omalle uskolliselle lukijakunnalle, joita näyttää blogilistan mukaan olevan jo toista sataa. Hassua ajatella, että jos tuollainen röykkiö ihmisiä olisi jossain parvekkeeni alapuolella kuuntelemassa horinoita elämästäni niin kyseessä olisi melko mielenkiintoinen näky. Mukava kuitenkin jos mielialavaihteluni viihdyttävät.

Nyt nimittäin laskuhumalan tai minkälie seurauksena olo on pieni, vittuuntunut ja herkästi takaisin pistävä. Oikeastaan päälimmäinen fiilis on surkeana oleminen, voimattomuus vaikuttaa asioihin - vaikka vittumaista kaverilla varmasti olisi yksin ajaa 1200km jos nappaisin huomenna AY452:n himaan ja olisin matkalla kymmenen tuntia vähemmin kuin hän.

Vittumainen tarpeen vaatiessa. Kaipa minua voisi niinkin kuvailla ja jos me ei oikeasti lähdetä vielä tuolloin niin veikkaan, että muutaman satasen voisin hyvinkin pistää vittuuntuneena likoon siitä ilosta, että kaveri joutuu suunnitelmat kustuaan matkaamaan yksin koko matkan ja että olisin suunnitelmien mukaisesti perillä.

Voisinhan minä niin tehdä, naurulla sitä varmasti jonkin ajan kuluttua muisteltaisiin, mutta oikeasti haluaisin vain käpertyä pieneksi keräksi ja antaa pahan olon valua silmäkulmista pois.

keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

Aamu

Sen verran kuin eilinen tunnelma oli seesteinen on tämänhetkinen tunnelma jumittaminen. Koko poppoo iloisessa jumitusdarrassa ei niinkään alkoholin kuin fyysisen rasituksen, saunomisen ja etanolin yhteisvaikutuksen takia. Lounasaika, joten lähdemme tästä kohta metsästämään pizzeriaa ja päivän ohjelmaan sopisi moottorikelkkailu paremmin kuin rinteiden kaluaminen.

--

Heh, päivä meni sitten ihan oikeasti jumittaessa, ulkoilua oli lähinnä kaupassa käynti ja ulkona nautittu lounas. Muutoin olemme olleetkin ihan omavaraisia ruuan suhteen ja kun matkassa on neljä mieshenkilöä, tuppaa ruokavaliokin olemaan automaattisesti enemmän tai vähemmän Atkins-ystävällinen. Tai eihän pekoniin käärityt lohkoperunat nyt perunan takia mitään dieettiruokaa ole, mutta sentään maskuliinista. :)

Tämä Ylläsjärvellä sijaitseva asumuksemme on enemmänkin rivitalomuotoinen loma-asunto kuin mökki, mutta hyvänä puolena siinä on varsin kelvolliset ruuanlaittomahdollisuudet. Eilen tein lammaspaistia, noita pekoniperunoita ja minttukastiketta. Tänään hauduttelin vajaan kilon perunoita, vähän päälle puoli litraa kermaa ja puolikkaan valkosipulin mustapippurin kera uunissa ja pari tuntia hiljaisella lämmöllä teki tehtävänsä. Ehtii siis nauttia tällä reissulla muustakin kuin pelkästä lumen pöllyttämisestä. Eilen oli tosiaan fyysisesti erittäin rankka päivä rinteessä kun ajauduimme sitten laskemaan merkattujen rinteiden ulkopuolelle ja puiden lomitse pujotteleminen on huomattavasti rankempaa kuin pelkkä normilaskeminen. Tänään ei aamun suunnitelmissa esiintynytä kelkkailuakaan tehty vaan pidettiin ihan rehellinen välipäivä. Nyt iltakymmeneltä on jo sellainen olo että voisi vaikka mennä nukkumaan.

Puolalaisen kanssa on vaihdettu muutama viesti, mutta ei mitään raportoimisen arvoista.

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Iltaa ja yötä

Mökissä - tai pikemminkin hiihtokeskusten välittömässä läheisyydessä olevassa rivitalon päätyasunnossa - on miellyttävä tunnelma. Taustalla soi vanhat c-kasetit ja porukkamme on iloisesti humaltuneena. Olen hetkeksi kadonnut ylös parvelle kirjoittamaan tätä tekstiä, mutta todennäköisesti ilta on lähimmän tunnin sisään päättymässä, sen verran väsyneiltä ihmiset vaikuttavat.

Porukka koostuu yhdestä hyvästä ystävästäni ja hänen kahdesta entisestä kollegastaan. Loistavasti tulemme toimeen ja muutenkin olo on ollut verrattain mahtava. Tänään on toinen rinnepäivä takana ja se koostui suurimmaksi osaksi merkittyjen rinteiden ulkopuolella suoritetuista laskuista. Sopivan semi-extremeä omaan makuuni. Varsinainen rinne siintää silmäkulmassa, mutta omalla reitillä on vain koskematonta lumipeitettä ja metsää. Yllättäen en onnistunut telomaan itseäni millään tavoin tänäänkään, mutta onhan tässä vielä pari laskupäivää jäljellä.

Puolalaisen kanssa kävimme melko mielenkiintoisen tekstiviestikeskustelun eilen illalla. Sen tuoksinnassa hän nimittäin ilmoitti melko yksiselitteisesti haluavansa harrastaa seksiä kanssani. (Vajaa viikko sitten yhdessä nukuttuamme totesin hänelle aamulla unista jutellessamme, että olin nähnyt unta meistä harrastamassa seksiä mitä villeimmissä asennoissa ja paikoissa. Tällöin en kuitenkaan sen tarkempiin yksityiskohtiin mennyt, mutta viestissä hän totesi haluavansa tehdä sen, mitä unessani olin nähnyt).

...itseasiassa kun tuota vanhempaa tekstiä lukaisee tässä tekstinkäsittelyohjelmaan uutta "blogausta" kirjoittaessa huomaa, mikä kontrasti omissa tunteissakin on tässä parin päivän aikana ollut. Lähtiessä fiilikset liikkuivat ehkä siellä hiljaisen epätoivon asteilla ja nyt taas koko suhteen kuvatus on menossa kohti aivan uusia ulottuvuuksia.

En nyt tiedä miten tätä pitäisi analysoida, mutta varsin oudolta koko ihmissuhdekuvio tuntuu tällä hetkellä. Vaikka edelleen nautinkin suunnattomasti paljon enemmän siitä, että on jotain tällaisia asioita, joita pohtia kuin että elelisin elämääni yksin vain töissä käyden ja opiskellen. Tässä valossa koko homma siis tuo lisää sisältöä elämääni ja sitä myötä nautintoa. Pelkästään fyysisellä tasolla liikuttaessahan ei mitään epäilystä touhuilun vaikutuksesta olekaan ja ainoat esteet ovatkin olleet aivojen puolella. Nyt sit jos molemmat kerran haluaa ja tahtoo, niin...

Äh, nyt siirryn unten maille. Katsotaan millaisia mietteitä huominen tuo tullessaan.

Nautin elämästäni.

maanantaina, maaliskuuta 10, 2008

tien päältä

Kännykällä voi blogata, mutta jotenkin tulee oltua huomattavan lyhytsanainen. Mutta seuraava matka on jo varattuna, kohteena Peru ja lähtö joulun tienoilla... kirjoittelen ehkä jotain pidempää koneelle ja laitan nettiin kotiin tullessani. Mahtavaa on, mökkielämää ja rinnepäiviä.

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008

Mökillä

Olen nyt täällä kaverini mökillä takkatulen äärellä yksinäni kun seuralaiseni on jo mennyt nukkumaan (joka on kaunis ilmaisu sammumiselle). Liekit lämmittävät ja palavista puista kuuluva ratina vahventaa sitä tunnetta, mikä minulla muutenkin jo täällä ollessani on. Juuri tällaista minä kaipaankin.

Vaihdoin pari tekstiviestiä Puolalaisen kanssa joiden jälkeen soitin hänelle, osin jakaakseni tämän tunnelman kanssaan, osaksi ehkä jopa hieman härnätäkseni. Takkatulen lämpö ja valo ovat kuitenkin sellaisia asioita, jotka haluaisin jakaa - jos ei nyt hänen - niin jonkun kanssa.

Ennen lähtöäni käymämme keskustelut ehkä kaatoivat hieman kylmää vettä niskaani mitä yhteisen tulevaisuuden suunnittelemiseen tulee, mutta se nyt on ollut aina tiedossa. Kaikesta tästä huolimatta nukuin kipu rintaani raastaen hän vierelläni ja aamulla ennen lähtöäni suutelin otsalle ja sanoin rakastavani.

Tavallaan olen jo luopunut toivosta ja viime yö oli yksinäisin, mitä olen ikinä viettänyt toinen vierelläni.

Ehkäpä tämä katkos tulee ihan sopivaan paikkaan.

lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Tauko

Päivityksissä tullee pieni tauko, kohta lähtö, pitäis vielä pakata. Mukavaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa.

perjantaina, maaliskuuta 07, 2008

Rationaalisesti ajatellen

Eilen Puolalaisen kanssa istuskellessamme kolmisen tuntia Papa Carlossa (joka osoittautui maineensa veroiseksi ruokansa puolesta. Voin suositella lämpimästi - erinomainen lisä Kallion ravintolatarjontaan) tulimme jutelleeksi aika paljon hänen suhteestaan kotimaassa, elämänarvoista ja tulevaisuuden haaveista. Rationaalisesti ajateltuna heidän suhteensa ei vaikuta kovinkaan perustellulta noita edellämainittuja asioita vasten tarkasteltuna, mutta kuten hänellekin totesin, rakkaus ei katso ikää, sukupuolta, elämänarvoja tai muutakaan. Eron tullessa vaan saattaa tuollaisen partnerin kanssa seurusteltuaan oikeasti ajatella, että on haaskannut elämäänsä vaikka pääsääntöisesti kaikista ihmissuhteista jotain oppiikin ja hyvät asiat ovat päälimmäisenä kun ensimmäinen eroahdistus on saatu käsiteltyä.

En nyt viitsinyt siinä ruveta hänelle huomauttamaan, että kuinka hänen haaveensa ja unelmansa nyt sattuvat menemään aika pitkälti yhteen omieni kanssa matkusteluineen, asumismuotoineen ja lasten hankkimisineen. Tiedossahan nuo jo hänellä oli ja kun vielä jossain yhteydessä totesin pitäväni lyhyestä hiuslookista naisella oli hänessä aistittavissa sellainen hiljainen, ääneen lausumaton "vittusaatana" -tyyppinen toteamus. Poikaystävänsä kun on kovasti sitä mieltä, että naisella tulisi olla pitkät hiukset ja tuo nyt oli vain yksi niistä kompromisseista, joita hän on tehnyt ja jotka eivät ole vielä olleet kuitenkaan suuria asioita. Mutta tulevaisuudessa hän joutuisi ehkäpä tekemään kompromisseja, jotka oikeasti veisivät häneltä pois mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja omia mielihalujaan.

Sanomattakin lienee selvää että erosimme mietteliäinä saatettuani hänet suudelmin seiskaykkösen kyytiin.

torstaina, maaliskuuta 06, 2008

Lomaa taas

Taas on puolitoista viikkoa vapaata ja lomatunnelma välittyy aika tehokkaasti päätöksentekoon. Lähdetäänkö perjantaina vai lauantaina vai mennäänkö Slinkun synttäreille vai mitäs tehdään. Vi ska se.

Fisut on jo sekoitettu reissua varten (Fisu de la mesa, Fisuvulin unpeated cask strenght single mint Fisu (distillers edition), Fisu con Horna sekä Fisu Especial vintage 2008 - pitäähän pullotteilla hienot etiketit katsos olla!) ja muutenkin olen aika lähtökuopissa, joten ... tässä kun asioita kirjoittaa ylös niin päätin sitten soittaa ja varmistin, että lauantaiaamuna lähdetään. Jotain hyötyä blogistakin.

Eli lauantaiaamuna lähtö, makuupussi pitäisi vielä hankkia jostain kun oma on lapsuudenkodissa kun saaressa yövyttäessä sitä tulee käytettyä huomattavasti useammin kuin pk-seudulla.

Tänään on hieman hidas ja henkisesti krapulainen olo eilisen etanolikyllästyksen jälkeen, josta myös tekstin epäkoherenttius. Taidan mennä takaisin vuoteeseen.

tiistaina, maaliskuuta 04, 2008

Heräteostos

Bossin puku, musta. Ainahan sitä jossain tarvii. Eihän se tietenkään mikään Brioni ole, mutta pääasia että istuu. Olen hieman yllättynyt, että mittatilauspuvun (bespoke, not made to measure) jälkeen pystyin vielä kaupasta ostamaan puvun, mutta tottahan se on, että ruumiinrakenteeni menee aika hyvin yksiin tuon keskiverron kanssa. Räätälin tekemä on kuitenkin aina räätälin tekemä ja ihan yhtä hyvää täydellistä istuvuutta ei vaan kaupasta ostetuilla vaatekappaleilla voi saavuttaa.

Perjantaina näillä näkymin taas reiluksi viikoksi Lappiin kavereiden kanssa. Huomenna yksi erityinen tapaaminen. *kietoutuu mystisyyden verhoon*

sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008

Samalla viivalla

Eilinen ilta meni taas jokseenkin tuttuun tyyliin: töistä kotiin, koneelle, Skypessä Puolalaisen kanssa sillä seurauksella, että hän on tunnin päästä täällä. Sitten hänkin pääsi toteamaan vihdoin asian, jonka olin oikeastaan itse jo hetkeksi unohtanut, mutta mikä piti edellisessäkin suhteessa paikkansa: olen puheliaimmillani sängyssä. Menimme ehkä siinä puolenyön tienoilla vuoteeseen - oikeastaan ensimmäistä kertaa siten, ettemme kumpikaan olleet nauttineet kyseisenä iltana alkoholia. "OK, so then it wasn't just the booze", tokaisin. Juttelimme aikamme, nukahdimme, keskellä yötä heräsimme ja mikäli suhteemme sisältäisi seksiä, olisimme varmasti ryhtyneet hommiin. Se kun on yksi miellyttävimmistä asioista mielestäni - keskellä yötä yhtä aikaa herääminen ja siitä versoavat tapahtumat. Nyt kuitenkin päädyimme keskustelemaan mitä eriskummallisimmista asioista ja jossain vaiheessa ajankulu menetti merkityksensä ja silitykset, aiheet ja unet sekoittuivat toisiinsa kuin kerälle pakotettu silkkinauha.

Surrealistisen ihanan yön jälkeen vietimme aamun ja osan iltapäivästäkin vuoteella makoillen ja jutellen. Asioita meistä, suhteestamme, elämästä. Kerroin sen, minkä hyväksymiseen on minulta mennyt paljon aikaa ja energiaa: välitän, mutta tiedän, että hän on vain lainassa vierelläni.

Samassa keskustelussa myös tuli todettua hänen elävän kaksoiselämää (hei, ehtiipähän elää enemmän kuin muut keskimäärin ja koska nykyisen tieteellisen tutkimusaineiston valossa elämme vain kerran, niin miksipä sitä pitäisi pienistä asioista stressata) ja se, että varmasti hänen lähdettyään suhteemme tulee muuttumaan, vaikka ystävyys säilyykin.

Ja vaikka se, että toiset tässä maailmassa tekevät pahempia asioita ei ole hyvä perustelu millekään kuten anonyymi tyttö joskus kommentoikin, niin silti kahden ihmisen välinen, lähinnä vain positiivisia asioita mukanaan tuova tapahtumaketju, jossa pahimmillaan kolauksen voi saada yhden ihmisen luottamus on oikeasti ihan hiton paljon pienempi synti kuin vaikka ihmisen tappaminen. Tai satunnainen pahoinpitely. Tai lapsen raiskaaminen. (Kyseessä ei ole niinkään oikeutus teoille vaan asioiden vakavuuden suhteuttaminen.)

Tämä nyt on vain vaihe meidän molempien elämässä ja me olemme onnellisia siitä, että voimme edes tämän lyhyen ajan viettää keskenämme.

Vielä pari kuukautta.

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Asiakaspalvelu

Takaisin Kallioon -konglomeraatti laajentaa toimintaansa entisestään pystyäkseen paremmin palvelemaan asiakkaitaan. Käyttöön otetaan uusi, helppokäyttöinen puhelinpalvelu, josta voi tiedustella asioita periaatteella "mitä emme tiedä, siitä otamme selvää". Ilman varsinaista asiaa soitettaessa keskustelun vetovastuu on soittajalla ja keskustelun lopettamiseen sovelletaan WIFLI-säännöksiä.

Olkoon siis tarpeesi sitten atk-neuvonta, lettutaikinan koostumus, viinikonsultaatio, avautuminen yhdyssanavirheiden rasittavuudesta, korkeakorkoinen lyhytaikainen kulutusluotto, puhelinseksi älyllinen keskustelu puhelimitse, maskuliininen perspektiivi ihmissuhdeasioihin tai differentiaaliyhtälöiden ratkaisut (ei ratkaisutakuuta), niin puhelusi on tervetullut. Puhelut ovat normaalihintaisia ja mitään ylimääräisiä palvelumaksuja ei peritä. Palvelu tuotetaan emoyhtymän ydinliiketoiminnan kannalta irrelevanteilla resursseilla, joten palvelutarjonnan laajentaminen ei tuo osakkeenomistajille lainkaan ylimääräisiä kuluja, vaan toimintaa tehostetaan asiakaspalvelun laatua samalla dynaamisesti korottaen.

Palvelu on rajoitettu ainoastaan Takaisin Kallioon -blogin lukijoille ja puheluihin pyritään vastaamaan aina tilanteen niin salliessa. Puhelinpäivystys toimii blogin aloittajan ja ylläpitäjän valveillaojoaikojen puitteissa numerossa

046- 6823 628

Jotta emme unohtaisi blogiyhteisön pyrkimyksiä, todettakoon, että yhtymän maailmanlaajuinen brandi ja ennen kaikkea siihen liittyvä massiivinen markkinointiyhteistyö kuvailee erinomaisesti yleispätevien toimintaohjeiden tavanomaisia käyttökohteita niin reaali- kuin virtuaalimaailmassakin, joka taasen motivoi yhtymää tuottamaan entistä parempia palveluja.

--

Takaisin Kallioon™ aloitti toimintansa kesällä 2006 muotoaan hakevana erovalitteluna ja on hiljaa laajentunut suppeahkon lukijakunnan omaavaksi ihmissuhdeblogiksi, jossa suuruudentuntoinen poikamies yrittää vakuutella maailmalle omaa ylemmyyttään.

Ai niin

Puolalaisesta vielä sen verran, että oikeastaan kaikki, mitä joskus toissavuonna kuvailin siinä unelmieni naisessa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin täyttyy hänessä - paremman sanan puutteessa - täydellisesti. Lieneekö siis ihmekään, että on ihastunut.

Viikon päästä lappiin juopottelemaan, rymyämään ja ehkä vähän myös laskettelemaan. Mukavaa.