maanantaina, marraskuuta 29, 2010

Your move

Hitto, tekisi niin mieli hehkuttaa sitä esitystä, mutta se pilaisi anonymiteetin aika täysin. Mutta suunnitelma on nyt sitten pantu toteen ja pallo on hänellä.

Itselleni ainakin tuli todella lämmin ja hyvä olo koitoksesta, joten jo sen vuoksi täytyy sanoa, että kannatti. Tuollaiset asiat kun on niin helppo jättää suunnitelman asteelle. Kukiksi valikoitui muuten kaksi aniliinia gerberaa.

Mukavan kutkuttavaa. :)

perjantaina, marraskuuta 26, 2010

Pragmaattinen lähestymistapa kopulaatiointensiteetin kasvattamiseen

Projektin taustaa
Projektin taustalla on projektipäällikön laskenut mahdollisuus virkistäytymisluontoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaa-ajalla. Tehtyjen esiselvitysten perusteella voidaan todeta, että projektin kohde on tyytymätön saamaansa seksuaaliseen huomioon ja yleisesti ottaen puutteessa. Latentin kopulaation toteutumisen aktualisoitumisen viivästyksen takia pannaan täytäntöön järjestelmällinen projekti kohdehenkilön sukupuolielämän aktivoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös vakituisen kumppanin löytämiseksi.

Projektin tehtävä
Projektin ensimmäisenä tehtävänä on kasvattaa kohteen tyytyväisyyttä seksielämäänsä kasvattamalla havaintokertojen frekvenssiä ylläpitäen henkilön omia ja osittain yhteiskunnan muovaamia parinvalinnallisia laatustandardeja. Sekundäärisenä tavoitteena voidaan pitää myös elinkumppanin löytämistä, jossa tapauksessa ensimmäinenkin tehtävä täyttyy.
Projektin perimmäinen tavoite on kuitenkin saavuttaa koitaalisen aktiviteetin tila, johon projektin alullepanija voi olla tyytyväinen.

Projektisuunnitelma
Mielenkiinnon kohde on ammattinsa puolesta otollisesti stalkattava (joskin hän on kertonut avoimesti meneillään olevista produktioistaan, jolloin stalkkaaminen ei ole ihan puhdasveristä väinöämistä). Tämä tarjoaa oivan ympäristön yllätysvierailuun ja tarkoituksena onkin hyödyntää tätä sosiaalisesti yleisesti hyväksyttyä tapaa muistaa, mutta lisätä siihen oma henkilökohtainen vivahteensa, jolla lavan taa toimitetut kukat saavat huomattavasti syvemmän merkityksen.

Projekti on tehtävissä kohtalaisen pienin resurssein ja yhteenlaskettu menoarvio teatterilippuineen ja oheistarpeineen on n. 50-70€.

SWOT-analyysi


Vahvuudet
Tempaus olisi tosiaan ainutlaatuinen ja sitä ei todellakaan olisi kopioitu mistään kirjasta. Kokonaisuudessaan teko olisi projektityöryhmän mielestä hyvin massasta erottuva ja kokonaisvaivan ja -kustannukset huomioiden toteuttamisen arvoinen. Erityisesti työryhmää miellyttää toteutuneiden tilanteiden ja keskustelujen nivominen integraaliseksi osaksi muistamisprosessia. Teko myös toteutuessaan viestisi vahvasti kiinnostustani kyseiseen kohteeseen ja toisi osaltaan myös hieman esille tapaani toimia parisuhteessa.

Heikkoudet
Strategia ei ole millään tasolla satavarma ja riski siitä, että huomionosoituksen kohde kavahtaisi yllättävää huomiota on aina olemassa. Tosin yksikään yritys ei ole saavuttanut merkittävää menestystä ilman hallittua riskinottoa, joten riskitöntä vaihtoehtoa ei varsinaisesti ole edes olemassa.

Mahdollisuudet
Teoriassa mahdollisuudet ovat likipitäen rajattomat, sillä onnistuessaan yli odotusten voisi ihmissuhteesta muodostua pysyvä ja hedelmällinen. Tavoitetila kuitenkin tässä vaiheessa on jatkaa tutustumista ja syventää molemminpuoleista kiinnostusta. Alustavien positiivisten tulosten myötä olisi helppo lähteä rakentamaan tarkempaa suunnitelmaa.

Uhat
Suurimpana uhkana on etenkin Aasialaisissa kulttuureissa pelätty ns. "kasvojen menetys". Toimet saatetaan katsoa ylimitoitetuiksi ja epätoivoisiksi ja viesti saatetaan tulkita negatiivisesti. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, paljastaisi se kuitenkin mahdollisesti syvemmän tason yhteensopivuusongelman. Myös tässä tapauksessa voidaan projektin kuitenkin katsoa olleen omalla tavallaan onnistunut, sillä en halua kuitenkaan lähteä sille linjalle, että tietoisesti rupeaisin himmailemaan tunteitani ja kieltäisin itseltäni kaikki ne höpsöt ja hullunkuriset ideat, joilla voisin mahdollisesti toisen päivää piristää.

Loppuyhteenvetona en näe kovinkaan suurta syytä olla toteuttamatta ideaa, sillä joko asia menee tuon myötä eteenpäin tai lopahtaa. Joka tapauksessa omien resurssieni käyttö tehostuisi ja kaksi ihmistä saisivat uuden tarinan kerrottavakseen. Onhan niitä sitten mukava muistella jälkikäteen, vaikkei asiasta muuten mitään tulisikaan.

keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Pikakelaus

Tuo edellisen postauksen tyttö tosiaan oli ja meni. Viime viikonloppuna tutustuin erääseen viehättävään näyttelijättäreen, mutta ei siitä sen enempää.

Varsinaisesti tahtoisin vain kysyä, että olisiko liian kornia parin yhdessä vietetyn yön jälkeen mennä hänelle kertomatta esitykseen ja toimittaa lavalle kukkia sekä Pikku Prinssi, kirjanmerkki kohdassa(*) johon aiemmissa pillowtalkeissamme viittasin?

(*) Chapter 21

tiistaina, marraskuuta 16, 2010

Pikatreffit

Kävin lauantaina sitten ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään ihan varsinaisilla treffeillä. Tosin tavoilleni uskollisena sitäkin varten piti käydä Tampereella asti. Ihan liian helppoahan se olisi tavata joku mukava ihminen tästä lähimmän viidenkymmenen kilometrin sisältä edes.

Oikeastaan treffeistä ei sinänsä ole juurikaan kerrottavaa. Oli mukavaa, juttu luisti, Napolissa oli hyvät safkat. Seurassakaan ei sinänsä ollut mitään valittamista, mutta ei siinä nyt mitään tunteiden valtaisaa roihuakaan päässyt syntymään. Katseiden kohdatessa tosin pientä värinää oli ehkä havaittavissa, mutta sekin saattoi yhtä hyvin olla vain taskussa riekkuva puhelin. Jos olisimme samassa kaupungissa, olisi mukava ottaa selvää mihin se etenisi, mutta parin tunnin reissaaminen ei ensitapaamisen jälkeen oikein tuntunut perustellulta. Ja tänään sitten sainkin "kiitos, mutta ei kiitos" -viestin. Asiallista.

Mukava piristys kuitenkin tähän syksyyn. Positive spark amidst the crepuscular days of early winter tai jotain.

torstaina, marraskuuta 11, 2010

Mies menee kauppaan

Mies menee kauppaan ostamaan hanskoja ja kaulahuivia, koska hänellä on kylmä ulkona. Kaksi kaulaliinaa, joista ei osaa valita -> ottaa molemmat. Mies menee kassalle hanskojen ja kahden kaulahuivin kanssa.

Jossain vaiheessa nuo perin funktionaaliset ja tylsät kehonlämmittimet saavat suurempia merkityksiä ja kassalle päästessä nainen tiskin takana huomaa, että edellä mainitut asiat ovatkin jo "ihana asustekokonaisuus".

Mä kun luulin ostavani vaan jotain lämmintä tulevaa talvea ajatellen.

maanantaina, marraskuuta 08, 2010

Hetkinen itselleni

Keho taitaa tietää aivoja paremmin milloin on aika hetkeksi pysähtyä. Tai ainakin tämä päälle iskenyt tauti on sopivasti hiljentänyt tahtia ja sinänsä "olin viikonloppunä kipeä, joten en pystynyt tekemään suunnittelemiani töitä" on lause, jota ei normaalissa palkkatyössä ehkä pitäisi joutua lausumaan. No, kämppä näyttää samalta kuin seisemäntoistakesäisen teinipojan tietokonehuone, mutta parin päivän pakkolepo on ollut tavallaan ihan tervetullut lisäys arkeeni.

Mutta jos palattaisiin tuohon viikonloppuun... Olimme alustavasti kaverini kanssa puhuneet, että Porvooseen voisi ehkäpä lähteä esityksen jälkeen kun siellä oli asiallista ohjelmaa tiedossa ja yösijakin jo valmiiksi järkättynä. No, suunnitelma realisoitui sitten siihen kun eräs ilmeisen heavyhenkinen taksikuski lupautui viemään meidät Porvooseen hintaan 66,6€. Elämäni toinen ex tempore -taksimatka Porvooseen siis.

Perille päästyämme olimmekin jo kohtalaisessa vauhdissa, sillä muassamme oli myös litrainen pullo Jamesonia, jonka olimme korkanneet jo esityksen väliajalla. Viimeiset tujaukset taisikin mennä sitten paikallisen hampuusiporukan tuuttiringissä joskus puolen yön kieppeillä. Yön edetessä siirryimme kuitenkin pikkuhiljaa majoituspaikkaamme, jossa keskustelu ajautui aseisiin ja kohta pöydällä olikin muutama käsiase, kivääri ja kohtalaisen tehokkaan oloinen jalkajousi. Reissun paras tilannekomiikka syntyi siinä samassa kun isäntä kertoi naapuristaan, joka oli eräs ilta koputellut ovelle rynnäkkökiväärin kanssa. Silmittömässä tuiskeessa oleva naapuri sitten jutteli jotain sekavia ja astui sisään asuntoon. En muista tarkalleen miten asiat siitä sitten etenivät, mutta seuraavana aamuna samainen kaveri oli tullut koputtelemaan ovelle ja kuiskaili varsin nolona seuraavat sanat: "tota, mä tiedän että tää kuulostaa todella typerältä, mutta onko sulla mitään hajua mun rynkystä?". Ase oli siinä vaiheessa turvallisesti lukollisessa asekaapissa, joten ei siinä sen kummempia. Itse tosin tarinaan totesin, että yleensä jos minun naapurini on riehunut rappukäytävässä rynnäkkökiväärin kanssa, ei ole tapanani ollut asiaan puuttua. Tästä sitten muodostui välittömästi klassinen lausahdus ja siitä on nyt muutamien viikkojen aikana kuullut jos jonkinlaista variaatiota.

Lauantaiaamu koitti kauniina ja maassa näkyi olevan ensimmäisiä pieniä lumitilkkujakin. Kävelimme kaverini kanssa keskustaan ja parkkeerasimme itsemme paikalliseen kahvilaan, jossa asiakkaiden keski-ikä tuntui olevan kuudenkymmenen kieppeillä - meidät mukaan luettuna. Kahvia ja sämpylää, joista kummastakaan ei mitään erityisen positiivista mainittavaa.

Jatkoimme matkaa Old Town -nimiseen irkkupubiin, jossa sitten hieman ennen puolta päivää aloitimmekin jo rappioviikonlopun edellyttämän röpötyksen. Tosin ote oli varsin sivistynyt, sillä kietaisimme ympärillemme vain sellaisen seitinohuen päiväkännin ja lähdimme etsimään soveliasta ruokapaikkaa. Etanat houkuttelivat, mutta päädyimme sitten kuitenkin loppujen lopuksi Wanhaan Laamanniin, jossa saimme kahteen pekkaan aikaiseksi 261€ laskun, josta suurin osa oli sentään ruokaa. (jos muuten käytte tuolla niin paistettu ankan maksa ricotta-rosépippurijäätelöllä oli käsittämättömän herkullista - ehdottomasti hintansa väärtti). Muita nautittuja herkkuja satunnaisessa järjestyksessä olivat fasaani, metsäkauris, Laamannin versio Beef Wellingtonista, lakkabrulee, calvadosomenaa ja sorbettia, erinäisiä juustoja sekä Amaronea.

Tuon vaatimattoman lounaan jälkeen tulimme yhteistuumin siihen lopputulokseen, että oikeastaan hyvä ruoka hyvässä seurassa on huomattavasti parempi huume kuin mikään laillinen tai laiton päihde, mitä eteemme on sattunut. Joten suuntasimme takaisin Old Towniin, jossa eräs ylähyllyllä ollut vuoden 1999 Barolo oli jo aiemmin kiinnittänyt huomioni. Pullo oli kuulemma edellisen omistajan jäämistöä (paikalla kun oli aiemmin ollut italialainen ravintola) ja että sille ei varsinaisesti ole hintaa määriteltynä. Pullo oli vielä varsin hyvää vuosikertaa ja samaa tuotetta on Alkon tilausvalikoimassa n. 55€ hintaan, joten tarjosin kuutta kymppiä pullosta. Vanhempi baarimestari oli kyllä varmasti tietoinen pullon arvosta, mutta koska kysyntää italialaisille huippuviineille ei irkkupubeissa yleensäkään ole, korkattiin pullo loppujen lopuksi reissun teeman mukaisesti 66,6 eurolla. Viini oli edelleen täydessä terässä ja vaikka lisäkypsytys tuskin olisi pahitteeksi ollutkaan, oli juoma käsittämättömän maukasta. Sitä sitten riittikin kohtalaisen pitkään ja kun loppuillasta kävimme vielä erään yhteisen tuttumme hevikeikalla (josta kaverini heitettiin ulos kun paikalliset eivät oikein ymmärtäneet mosh pittien päälle) ennen kuin hurautimme yöbussilla takaisin Aleksis Kiven kadulle. Lopputuloksena oli siis lähes täydellinen festariviikonloppu: emme nähneet juurikaan bändejä, vietimme suurimman osan ajasta humalassa, heräsimme vieraasta paikasta ja olimme tolkuttoman väsyneitä koko koettelemuksesta.

Sittemmin olen feidannut yhdet treffit, ehtinyt pienesti ihastumaan erääseen nettituttavuuteen ja puurtanut kahden ihmisen edestä duunia. Mutta niistä ehkäpä lisää seuraavilla kerroilla. :)