tiistaina, kesäkuuta 29, 2010

Mul on tukka hyvin niin oon salettiin homo

Olimme katselemassa futisjengin porukoiden kanssa Saksa-Englanti -peliä ja siinä samalla luonnollisesti kumosimme oluen jos toisenkin. Myöhemmin illalla joukkueemme saksalaisvahvistus jo hieman juovuspäissään kysyi varovasti, että olenko homo. Perusteluina kuulemma muun muassa se, että olen aina niin huolitellun näköinen. :)

Hassua sinänsä, että kävin erään naispuolisen kaverinikin kanssa tuon vastaavan keskustelun tässä kuukauden sisään. Onpahan pari homomiestä tullut vuosien varrella iskemäänkin, mutta tähän asti on ainakin mennyt ihan kohteliaisuutena tuollaiset.

Video ei kuitenkaan liity tapaukseen, mutta on aika hyvä.


Katzenjammer - A Bar In Amsterdam

lauantaina, kesäkuuta 26, 2010

Viisas vs nokkela

Joku on joskus määritellyt viisauden ja nokkeluuden eron siten, että nokkela selviää tilanteista, joihin viisas ihminen ei joudu. Joten saanen esitellä osan tämän vuotisista juhannuseväistäni:

Ripassoa improvisoidusta viinilasista
Kahvi- ja yrttimarinoitua lammasta minttukastikkeella

Kyllä, saariretkeen voisi varautua mm. lautasilla, ruokailuvälineillä tai jonkinlaisilla laseilla. Mutta eihän siinä olisi mitään hauskaa. :D

perjantaina, kesäkuuta 25, 2010

Hyvää Juhannusta!

Lähden tästä taasen merille, kohteena jo lapsuudesta tuttu ja perinteinen kesänviettopaikka. Tosin nyt mukana on perheen sijasta vain yksi hyvä ystävä ja ohjelmassa halonhakkuuta, saunomista, sekä nuotiogrillailua. Saaressa kun ei ole sähköä tahi juoksevaa vettä. Ainoastaan luonnon rauha.

Palataan asiaan sitten pyhien jälkeen. Nauttikaa elämästä ja kesästä!

keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2010

Kotikaupunkini

Olin tänään ensimmäistä kertaa kunnon veneilyretkellä Helsingissä. Kotikaupungissa tuota tuli harrastettua huomattavasti enemmän ihan siitäkin syystä, että vanhempien venettä ja saarisaunaa pystyi käyttämään halutessaan ja monilla kavereillakin oli rannikkokaupunkilaisina veneilytaustaa jonkin verran. Täällä taasen veneily ei ole koskaan kuulunut niihin yleisiin aktiviteetteihin ja tavallaan se kaikki jäi toistakymmentä vuotta sitten taakse tänne muuttaessani. Tänään kuitenkin näin Helsingin uusin silmin. Sillä tavalla kuin olen tottunut alkuperäistä kotikaupunkiani tottunut katsomaan. Mutta ehkäpä kaiken tämän taakse piiloutuu se fakta, että kotikaupunkini hienoin asia on ehkä vähäpätöisimmistä päästä normaalissa arjessa täällä. Helsinki on kuitenkin myös huiman paljon kaikkea muuta.

Ja tosiaan, se yllätysristeily. :D Meni taas hieman läträämiseksi ja loppupeleissä ilta kului erään parikymppisen "radalle.com baben" kanssa ("no siis mä oon vähän niinq malli..."). Snadisti tosin pisti harmittamaan, että neiti joi itsensä horkkalaattakuntoon, sillä kieltämättä ehdin jo innostua jonkin verran illan aikana vaihdetuista suudelmista ja himokkaasta tanssista. Toisaalta suurinta kummastusta herätti tämän neidin kaverin toiminta siinä vaiheessa kun neiti oli about hyttiinkantokunnossa. Antoi nimittäin oman hyttiavaimensa ja luotti siihen että toimittaisin hänet turvallisesti hyttiinsä, jossa jo aiemmin illalla tapaamani isänsä oli jo nukkumassa.

Itse en kyllä naisena laskisi sammumiskunnossa olevaa ystävääni jonkun vieraan miehen matkaan olettaen että mies kyllä pitää hänestä huolta. Tällä kertaa tämä vieras mies oli tuon luottamuksen arvoinen, mutta jos tilallani olisi ollut joku höllemmällä moraalilla varustettu elimellinen, olisi mahdollisesti iltapäivälehdistä saatu lukea jotain aivan muuta kuin Veskua ja sokeripalaa. Jos neiti olisi tapahtumasta mitään muistanut siis.

tiistaina, kesäkuuta 22, 2010

Mitenkäs tässä nyt viikko jo vierähti?

En tiedä, johtuuko päivityksettömyys tapahtumien puutteesta vai siitä, ettei ole tapahtuneelta ehtinyt kirjoitella. Todellisuudessa varmastikin ensin mainittua, mutta joitain kohokohtia voisi mainita:

• ystävän yllätysvierailu Damista
• jalkapallo&saunailta kaverilla
• yllätysristeily
• Poikaystäväkortin viestit

Hyvä Amsterdamissa asuva ystäväni oli poissa linjoilta yli kahdeksan tuntia. Hänet tuntien jo siitä arvasin, että hän on matkalla Suomeen. Juttelin vaimonsa kanssa ja asia tosiaan varmistui kuten olin olettanut. Hän olikin hieman pettynyt kun en ollut laisinkaan yllättynyt kun hän kutsui minut Iltakouluun.

Perjantaina muutaman futisjoukkuekaverin kanssa rymyttiin Ramsinniemen (joka on siis alueella asuvan kaverin mielestä aivan eri asia kuin Meri-Rastila) suunnalla saunoen ja jalkapalloa löyhästi seuraillen. Stereotyyppinen poikien ilta, siis.

Tänään lähdetään yllästyristeilylle, eli viinarallimatkalle yölliselle miniristeilylle. Mutta kai se pitää kun matka vaan varataan ja sut ilmoitetaan yhdeksi matkustajaksi.

Viikonloppuna Poikaystäväkortti laitteli taas viestiä. Ihmettelen vieläkin.

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

Minä kaksi vuotta sitten

Oletteko huomanneet, että jossain vaiheessa teini-iän ylitettyänne katsotte taaksepäin ja mietitte itseänne pari vuotta sitten. Silloin kun luuli olevansa valmis kaikkeen, tietävänsä kaiken tarvittavan elämästä ja olevansa aikuinen ja oikeassa. Hauska tunne eikö?

Omalla kohdalla tuo tunne on kohtalaisen säännöllinen. Sitä tulee aina toisinaan mietittyä omia ajatuksiaan, omia mielipiteitään ja omaa minäkuvaansa pari vuotta sitten. Ja poikkeuksetta tuo ajatus herättää minussa sellaisen "hitto että kuinka sitä voikaan olla naiivi ja asioista mitään tietämätön ja silti luulla tietävänsä asioista jotain" -reaktion.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tuo itsevarmuus säilyy. Sitä kun aina on vähän vanhempi ja viisaampi kuin paria vuotta aiemmin. Aina on oppinut uutta asioista, ihmisistä, elämästä. Aina tuntee kehittyneensä jonkin verran, johonkin suuntaan. Ja onhan se totta, että nykytilassa ihminen on tiedoiltaan ja taidoiltaan paremmalla tasolla kuin koskaan aikaisemmin. Helpostihan siinä luulee itsestään liikoja.

Mutta jos tämäntasoinen kehitys on normaalia ja jatkuu koko ihmiselämän läpi, niin odotan todella mielenkiinnolla minkälaisia ajatuksia itselläni on joskus eläkeiässä (jonne tällä politiikalla ja näillä elämäntavoilla en kuitenkaan ehkä kerkiä). Yleisestikin voin sanoa, että omaa varsinaista elämänkokemusta on tullut hieman toistakymmentä vuotta plakkariin sen kotona tapahtuvan turvallisen esiopetuksen jälkeen. Tuon kokemuksen määrä tulee ainakin ajallisesti normaalin eliniän puitteissa ainakin nelinkertaistumaan.

Harmittaa että tällaisiakin asioita tulee ajatelleeksi vasta silloin kun omista isovanhemmista on aika jättänyt. Voin vain kuvitella minkälainen elämänkokemus ja viisaus heidänkin muassaan lähti.

sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

Pisarat ikkunassa

Heei... eikös vasta syksyllä pitänyt olla se aika kun voi kääriytyä sohvalle kuuntelemaan ujeltavaa tuulta ja sateen hakkausta ikkunalasissa? Eikös vasta syksyllä pitäisi tulla se kaihoisa olo siitä vieressä olevasta tyhjästä sohvanpläntistä?

Jos nukkuu yhdellä puolella sänkyä ja herää hetkeksi niin voi kierähtää ympäri ja laskea kätensä paikalle, jossa äsken oli. Unen ja valveen rajamailla saa sitten ehkä uskotelluksi itselleen, että siitä vierestä olisi juuri noussut joku.

Tällaiset illat eivät aina ole niitä kaikkein mukavimpia.

lauantaina, kesäkuuta 12, 2010

Uusi tuttavuus

Tapasin eilen naisen. Itseäni pari vuotta nuorempi, kaunis, avoin ja lämmin. Päädyimme pussikaljoittelemaan Karhupuistoon ja siinä muutaman tunnin aikana kävimme läpi mitä moninaisimpia keskusteluja. Yhdeksän maissa hänen kuitenkin täytyi lähteä tapaamaan erästä kaveriaan joka sattumalta oli myös kaupungissa. Sovimme kuitenkin tapaavamme vielä tänäänkin, joten erosimme halaten hänen raitiovaununsa saapuessa.

Tänään sitten uhmasimme sadetta, haimme mukaan reilun satsin sushia ja suuntasimme viinikellarille nauttimaan merenelävistä ja Pouilly-Fumé:sta. Juttua riitti ties kuinka pitkään, vaihdoimme katseita, leikittelimme sanoilla ja ideoilla. Nautimme olostamme ja meillä selkeästi synkkasi useammallakin tasolla.

Ongelmana on ainoastaan se, että huomenaamulla hän joutuu lähtemään takaisin Sveitsiin. Miksei tuollaisia voi löytyä edes vähän lähempää?

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Tällaista tänään

Eiliselle suunniteltu skumppailta ei toteutunutkaan Vuokralaisen kanssa, joten otimme tänään vahingon takaisin. Tosin kovin hillitysti kun molemmat olimme hieman väsyneellä päällä.

Ja tämän illan perusteella voisin väittää, että olen kuvitellut about kaiken, mitä välillämme on ollut. Mikä sinänsä olisi ihan kivaa, koska se selkeyttäisi omia ajatuksiani jossain määrin. Mutku etku ehkä jos kun vaikka.

Äh.

Masokisti #2:lle


"P.S. Ehkä kantsis sinne ÄO testiin kuitenkin joskus rohjeta. Ulkopuolisiin arvioihin on ihan hyvä totutella." -17.5.2008

Sori että kesti.

tiistaina, kesäkuuta 08, 2010

Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta...

...minua ihmetyttää monien perustavanlaatuinen Applevastaisuus. Ei siinä mitään, saa olla käyttämättä jos ei siltä tunnu, mutta minua kiinnostaa osapuilleen yhtä paljon kadunkulmassa paasaava kristitty kuin Nokia/Android-uskovainen Apple-mollaaja. Mutta kun Telegraph onnistuu trollaamaan jopa Suomen iltapäivälehdistöä niin lähdetään sitten leikkiin mukaan. Ohessa siis IS:n mukaisia syitä miksi iPhonea ei kannata hankkia ja kommenttini niihin:

1) Se on kallis. Jos iPhone ei olisi Applen tuotos, sitä olisi jo alettu vuokrata halvalla kuukausimaksulla.

Mikä hitto sitten sellainen diili on, jossa puhelin ei maksa mitään, mutta kuukausittain maksetaan halpaa kuukausimaksua Soneralle? Onko se jotenkin miinuspuoli että kahden vuoden jälkeen laitteen omistaa? Olisihan tuo vuokraaminen paljon kätevämpää, mutta en oikein ymmärrä mistä tässä puhutaan.

2) Se on anti-tekniikkaa. Apple ei anna puhelintaan käytettävän jaettavana langattoman verkon tukiasemana taloudellisista syistä. Milloin firma ymmärtää, että ominaisuuksien täytyisi vastata asiakkaan toiveita?

Lienee enemmänkin verkko-operaattoreiden sanelema ehto, sillä ei se ole Applen kassasta pois. Ja jos puhelinta kuitenkin voi käyttää Bluetoothin tai USB:n kautta juuri tuossa nimenomaisessa tarkoituksessa, niin mielestäni sen pitäisi riittää. Toki bluetooth on hitaampi kuin HDSPA:n teoreettinen maksimi, mutta sitten voi käyttää USBia. 802.11-standardin poisjättäminen tuossa yhteydessä on mielestäni turhaa kitinää. Ja jos suurinta osaa ostajista tarkastellaan, ei tuo "asiakkaan toive" ole mitenkään edes relevantti argumentti, suurin osa kun ei varmaankaan tuota tetheröintiä harrasta. Mokkulat on kansan syvissä riveissä sitä varten.

3) Se ei tue Flashia. Puhelin, joka lupasi tuoda internetin jokaiseen taskuun, ei voi edes näyttää suurinta osaa siitä.

Joo, mutta sille on ihan perustellut syyt (softan epävakaus ja akunkesto). Lisäksi HTML5 tuo ihan oikeasti vastaavat ominaisuudet avoimesti ilman Adoben suljettuja ympäristöjä. Suurin osa flash-sisällöstä omien kokemusteni mukaan kuitenkin normaaleilla nettisivuilla on vain mainoksia, joten minusta on ihan hyvä että ne suodattuu pois. Youtubekin on saatavana HTML5 -muodossa.

4) Se ei osaa multitaskingia. iPhonessa joutuu avaamaan uuden sovelluksen, jotta voi tarkistaa, onko saanut uusia pikaviestejä.

Pitää paikkansa vielä pari viikkoa. Uusi ilmainen softapäivitys ratkaisee asian. Sitä paitsi homman on voinut hoitaa push notificationseilla jailbreakatuissa puhelimissa jos oikeasti on halunnut.

5) Sen akkukesto on huono.Verrattuna muunmerkkisiin puhelimiin, iPhone tarjoaa vain keskinkertaisen akkukeston. Tämä ei tosin ole uusi ongelma Applen laitteissa.

Nokia N900
Puheaika 4,3-6,3h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 250-278h (GSM vs. WDCMA)
Nettiselaus 5,5-8h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 5,6h
Musiikintoisto 24,5h

iPhone 4
Puheaika 7-14h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 300h
Nettiselaus 6-10h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 10h
Musiikintoisto 40h

Google Nexus One
Puheaika 7-10h (GSM vs. WDCMA)
Valmiusaika 250-290h (GSM vs. WDCMA)
Nettiselaus 5-6,5h (3G vs. WLAN)
Videotoisto 7h
Musiikintoisto 20h

Mihin vittuun ne sitä iPhonea vertaa? Toki iPhone on uudempaa sukupolvea ja markkinoilla vasta kahden viikon päästä, mutta jos uutinen on tänään kirjoitettu niin kysymys on mielestäni aiheellinen.

6) Sen sovellusten kehittäminen maksaa.Apple käyttää turhanpäiväisten iPhone-sovellusten kehittämiseen rahaa, jota voisi käyttää myös hyödyllisempiin tarkoituksiin.

Jos mulla olisi 35 miljardia dollaria käteistä pankissa niin mihin mun pitäisi sitä käyttää? Vaikkapa turhanpäiväisen maailman suosituimman ohjelmakaupan ja sen sisällön rakentamiseen? Sitäpaitsi suurin osa kehitystyöstä on kolmansien osapuolien tekemää, joten Apple vain tienaa ottamalla heidän tuotoksiaan myyntiin omaan kauppaansa.

7) Sen kuulokkeet ovat huonot. Jos istut jonkun iPhonea tai iPodia kuuntelevan vieressä, kuulet saman minkä hänkin.

Hitto. Muissa laitteissa kun järjestäen niin paljon paremmat kuulokkeet. Vielä kun joku keksisi tavan, jolla mitkä tahansa 3,5mm kuulokkeet saisi yhdistettyä iPhoneen...

8) Sitä ei ole suunniteltu hyvin. iPhone on vain tietokone, jossa sattuu olemaan puhelin. Kumpikaan puoli laitteesta ei ole loistava.

Itse olen kuullut enemmänkin kritiikkiä täysin päinvastaiseen suuntaan. Että se ei ole tietokonetta/älypuhelinta nähnytkään. Ja puhelimena tuo nyt vain mielestäni sattuu olemaan aika loistava. Tosin perus-mustavalkonokialainen on myös ihan loistava puhelimena. Mutta monet Nokian älypuhelimista eivät ole loistavia puhelimina. Ainakaan omasta mielestäni.

9) Sillä navigointi maksaa. Nokia ja Google Android tarjoavat ilmaista navigointia, mutta iPhonella se maksaa.

Ensimmäinen pätevä argumentti! Tosin se, että Nokia on jokseenkin epätoivoisessa kilpailutilanteessa joutunut kustantamaan asiakkaille navigaatiomahdollisuuden luodakseen itselleen kilpailuetua ei ole välttämättä iPhonen puute. Se on vain kilpailijoiden tapa koettaa menestyä markkinoilla.

10) Se jyrää paremman tekniikan. Kaikissa hotellihuoneissa täytyy nykyään olla iPod-telakka. Jos näistä Apple-soveltuvuuksista ei otettaisi paineita, olisi tarjolla enemmän wifi-radioita ja muuta uutta, parempaa tekniikkaa.

Parempi tekniikka on kovin subjektiivinen käsite. Lossless-koodattu musiikki on parempilaatuista kuin mikään nettiradion syöttämä striimi. Läppärillä voi soittaa samoja nettiradioita kuin noilla valmiilla nettiradiobokseilla. Plus että niillä voisi surffata netissä. Miksi wifi-radio on mainittu jos parempaa teknologiaa olisi ollut esimerkkinä? Se, että liiketoimintayritys tukee markkinajohtajan (iPod) tuotetta on mitä todennäköisimmin puhtaasti kysynnän sanelema päätös. Milloin firma ymmärtää, että ominaisuuksien täytyisi vastata asiakkaan toiveita?

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

Tarina ala-asteelta

Sukupuoliroolit eivät ole jakautuneet perheessäni turhan konservatiivisesti, mutta tänä iltana äitini lähti hoitamaan siskon muksua ja lähdin isäni kanssa baarikierrokselle. Kuten toisinaan tällaisina iltoina on tapana, palasivat jutut omaan lapsuuteeni ja etenkin yhteen sattumukseen mikä joskus ala-asteen alkuvuosina kohdalleni sattui.

Leikin nimittäin jostain syystä kumisen pallon kanssa koulussa sisätiloissa ja onnistuin potkaisemaan sen niin korkealle, että se osui yhteen katosta roikkuneeseen valaisimeen. Ikäväkseni tuo valaisin oli niin heppoisesti kiinnitetty, että se tuli sitten ryminällä alas ja vaurioitui hieman laskeutuessaan. Itse muistan hyvin tuon tapahtuman ja varmasti siitä ihan asialliset puhuttelutkin sain. Mutta paras osa tarinaa aukesi itselleni vasta tänä iltana. Nimittäin koulu oli sitten ruvennut vaatimaan vanhemmiltani rahallisia korvauksia aiheuttamistani vahingoista (lampun oikominen ja uudelleenkiinnittäminen korkeaan kattoon). Isäni kuitenkin asiallisena jä pätevänä miehenä sai puhuttua valaisimen itselleen vakuuttaen rehtorin siitä, että hänellä on ystävänä ammattiseppä, joka varmasti pystyy tuon korjaamaan. Näin sitten tapahtui ja hän palauttikin valaisimen uudenveroisena, mutta ei sitten viitsinyt mainita, että korjaustoimenpiteinä hän oli vain asettanut vääntyneen peltiosan tuolille ja istahtanut pari kertaa siihen päälle. Mutta koska se kelpasi rehtorille, ei asiasta tarvinnut sen enempää pitää meteliä.

Lampun kiinnittäminen korkeaan kattoon oli vielä hoitamatta, mutta asia lopulta järjestyi yksityisellä sopimuksella talonmiehen kanssa. Kokonaiskustannus? Pullo kossua.

Olenko jo maininnut, että mulla on aika mahtavat vanhemmat? :)

lauantaina, kesäkuuta 05, 2010

Kiirettä pitää

Katsotaanpas. Tiistaina vietin kaverin kanssa pienimuotoisia läksiäisiä kun hän lähti pariksi kuukaudeksi Maltalle duuniin. Ilta oli sinällään hyvin rauhallinen, aloiteltiin skattan viinikellarilla ja juotiin vaatimattomasti "lähiseudulta" eli Italiasta ja Sisiliasta kotoisin olevia viinejä, joskin paikalla oli myös hieman pröystäilevällä otteella olevaa porukkaa, joten maistiaisia tuli otettua mm. 1970 ja 1977 Grangesta. Which was nice. Siinä vaiheessa kun hyvien viinien avaaminen ei ole enää järkevää siirryimme Kallioon muutamille. Paikallisen pilkun aikaan kotiin ja aamulla vain marginaalinen darra. Illan aikana kaveri myös kysyi minulta suhteestani Vuokralaiseen, sillä on nähnyt välillämme selkeää kemiaa. Ja mitäpä sitä kieltämään, tullaan todella hyvin toimeen keskenämme ja olemme fyysiselläkin tasolla varmasti läheisempiä kuin ihan pelkkiä kavereita.

Keskiviikkona lähdettiin sitten kamppailulajiporukalla yksille tasokokeiden läpäisemisen jälkeen. Tai siis hyvin pieni osa meistä. Jotkut vissiin ottavat sen ihan urheiluna. Oli ihan hauska tutustua kavereihin, joita on potkinut ja hakannut, ihan normaaleissakin ympyröissä, mutta yhdet eivät venähtäneet kolmia pidemmäksi kuitenkaan. Onnekseni tai epäonnekseni pari kaveriani bongasivat minut samaisesta ravintolasta ja liittyivät seuraan juuri kun uudet toverini olivat tekemässä lähtöä. Naapuripöydässä oli sellainen noin kuusissakymmenissä oleva naisihminen, joka oli kuunnellut juttujamme jo pidempään ja liittyi myös keskusteluun. Ja hänkin jostain kumman syystä kiinnitti huomiota silmiini ja niissä kuulemma olevaan paloon. Että vaikutan ihmiseltä, joka on todella älykäs mutta saattaa flipata koska tahansa. Jäin hetkeksi miettimään sitä tosiseikkaa, että nyt on kahdesti annettu vastaava analyysi minusta pelkästään katseeni perusteella. Sitten tilasin uuden oluen. Ja muutaman lisää. Ja olin kotona aamuviideltä. Aamulla astetta sekavampi olotila.

Torstaina etäduunia ja liian myöhään nautittua kahvia, joten valvoin taas aamuyöhön vaikka perjantaiaamuna oli taas aikaisin palaveria. No, kunnialla meni läpi ja hommat etenee, joten ei voi valittaa. Iltapäivästä olin jo himassa ja suoritin tunnin mittaiset päikkärit, joiden aikana en voi mennä takuuseen että nukuinko laisinkaan. Mutta Väliäkö tuolla, sillä illaksi suuntasin Helsingen terassille Kunigassoundiin, jossa näimme Vuokralaisen kanssa. Nautimme keikasta omilla tavoillamme (hän on koko ajan liikkeessä, menossa ja tanssimassa - itse olen tottunut enemmänkin kuuntelemaan musiikkia hieman staattisemmin) ja istuimme Jukka Pojan jälkeen Vuokralaisen kaveriporukassa. Eräs kavereistaan kysyi mielenkiintoisen kysymyksen: "niin onks teillä jotain juttua vai miten se nyt oli?". Hyvä kysymys. Täysin rehellinen vastaus olisi tietenkin ollut, että onhan meillä nyt jotain juttua ollut, mutta tyydyin siihen yleismaailmalliseen latteuteen jossa olemme "ihan vaan kavereita". Kun ei me keskenämme olla sitä statusta ainakaan mihinkään muutettu. Enkä nyt viitsi hänen säädöistään kavereillensa kerskua. Tietävät jos tietävät, mutta jos eivät niin ei ole minun asiani siitä heille kertoa. Mutta on tietysti lupaava signaali että ulkopuoliset luulevat että välillämme on jotain. Se kun kokemukseni mukaan edeltää usein varsinaista seurustelua vaikka yleensä ne kaksi päähenkilöä siinä suhteessa saattavat olla vielä autuaan tietämättömiä tai hukassa tilanteen suhteen.

Ainakin Exän kanssa homma meni juuri siten, että ennen kuin olimme edes ensisuudelmia vaihtaneet, oli jo joku ventovieras kysellyt että kauanko olemme olleet yhdessä eräältä kaveriltamme.

Emme ehtineet kuitenkaan Vuokralaisen kanssa jutella sen pidempään kun hänen piti jo kiitää seuraavaan illanviettopaikkaan. Halasimme kuitenkin pitkään lähtiessään ja koska näillä näkymin tiistaina on syytä avata samppanja, käskin Vuokralaisen varata illan vapaaksi. Itse jäin vielä juttelemaan hänen kavereidensa kanssa, sillä tärkein mitä mies voi suhteen eteen tehdä on hankkiutua naisen ystävien suosioon. Olin kuitenkin sivistyneesti liikkeellä ja kotona vielä valoisan aikaan.

Tänään kun ei sovi olla hirveän krapulainen, sillä vanhempani tulevat visiitille. Vaikka kyllähän he ymmärtäisivät. Mahtavat vanhemmat ja nykymuodin vastaisesti edelleen onnellisesti yhdessä yli kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen.

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010

Tilannekatsaus eiliseen

Täytyy myöntää että olen noiden sähköpostiviestien vaihdon yhteydessä yllättynyt positiivisesti hänestä, sillä on käynyt ilmi että olemme molemmat syvällä sisimmässämme kohtalaisen kieroutuneita yksilöitä. Eli syömme mitä kummallisimpia ruhon osia puhtaasti kokeilumielessä, pystymme kritisoimaan suomalaisia kouluampujia heidän säälittävän tehottomasta toiminnasta ja flirttailemaan kohtalaisen ronskisti ja suoraan siinä sivussa. Sinänsä hänessä voisi olla kaveripotentiaalia. :D

Ja poikaystäväkorttia ei ole vieläkään vedetty esiin vaikka puhetta on ollut alasti siivoamisesta, ruotsinlaivojen lasihisseistä ja yhteisestä päivämatkasta Tallinnaan.