sunnuntai, heinäkuu 19, 2009

Heureka

Taisin sittenkin selvittää sen. Siis että miksi näin pari yötä sitten unta Duussista, josta olen jostain syystä pari vuotta aiemminkin uneksinut. Tällä kertaa tosin unessa olin kohtuullisen varma, että olin tavannutkin hänet oikeasti, joten ryhdyin unessani googlaamaan omasta blogistani viitteitä tuosta tapaamisesta. Miten niin nettiriippuvainen?

Mutta hänen Puolan matkassaan täytyy olla syy kummiin assosiaatioihin. Pakko. En muuta keksi. I don't other biscuit.

Helppo kotitekoinen mansikkajäätelö

Jäätelöstä tuli niin hyvää improvisoiduilla raaka-aineilla, että laitetaanpa tänne resepti.

4 kananmunaa
n. 4dl Flora Vanillaa
2dl tomusokeria
rasiallinen mansikoita

Erottele keltuaiset ja siivilöi tomusokeri keltuaisten sekaan. Sekoita. Vaahdota valkuaiset kovaksi. Vatkaa Creme Vanilla kohtuullisen jäykäksi. Survo mansikat. Vatkaa keltuaistomusokeriin muut ainekset. Valkuaisvaahto kannattanee käännellä sekaan vähän hellävaraisemmin. Pistä seos kelmulla päällystettynä pakkaseen ja käy sekoittamassa puolen tunnin välein.

Jäätelö on parhaimmillaan tuoreeltaan, eli kun koostumus alkaa muistuttaa tarjoilulämpötilassa olevaa jäätelöä (ts. pysyy muodossaan, mutta on helposti lusikoitavissa), on aika iskeä hampaat makeaan.

Jos sinulla on ylimääräistä kuivajäätä, niin pakastimen voi korvata vatkaamalla massaan murskattua CO2:ta. Tällöin jäde valmistuu muutamassa minuutissa. Jos sinulla on ylimääräistä nestetyppeä, oletan että osaat käyttää sitä itsekin. :)

lauantai, heinäkuu 18, 2009

/me hääräilee keittiössä

Yksi loman lempipuuhista on tietysti kokkaileminen ja muut ruuan valmistukseen liittyvät aktiviteetit. Joka aamu on tuoretta leipää (No knead bread on vaivatonta ja hyvää) ja päiväksi tai illaksi sitten voikin suunnitella mitä mieleen nyt sattuukin juolahtamaan. Eilen väsäsin sushia ja kun aikaa on ylettömästi, voi ragùakin hauduttaa reilusti puoli vuorokautta. Makkaran seuraksi saa soijalesitiinistä ja sinappijauheesta varsin kuohkeaa sinappivaahtoa. Paahdetusta ruisleivästä saa maut liotettua hyvin vesitilkkaan. Kotitekoinen mansikkajäätelö onnistuu ilman nestetyppeä tai kuivajäätä, mutta ei ole läheskään yhtä hauskaa.

Ehkäpä suosikkina on kuitenkin silti ihan perussalaatti, höystettynä paahdetuilla auringonkukan- tai pinjansiemenillä sekä kananrinnalla. Kastikkeeksi hieman balsamicoa ja oliiviöljyä, yrttejä ja luraus sitruunamehua. Sitä voisi syödä aika pitkään kyllästymättä ja variaatiota saa esimerkiksi kanaa maustamalla.

Tai oikeastaan voisin elää pelkällä vesimelonillakin.

Mikäköhän olisi sellaista tolkuttomasti aikaa ja vaivaa vievää, mutta kaiken sen arvoista ruokaa? Ideoita?

torstai, heinäkuu 16, 2009

Kummia

Tuli tänään pyörähdettyä Pori Jazzeilla. Ilmaiskonsertteja työttömille kesälomalaisille. Eikä ollut jazz-katu entisensä. Nyt siellä oli vain metrilakua, oluttelttoja ja makkaraperunoita. Sentään minun nuoruudessani siellä myytiin äänilevyjäkin...

Omassa päässä on taas tasaisin väliajoin pyörähtänyt Puolalainen. Mitäpä sitä tunteilleen mahtaa. Ja tänään sain pitkästä aikaa Fantasialta sähköpostia. Ei ollut viime yönä saada unta kun oli muistellut minua ja "some nice things". Imartelevaa sinänsä, mutta kun en usko vieläkään, että se pitkällä tähtäimellä vaan toimisi. GB:n kanssa nyt ei ole hirveästi osuttu samaan aikaan linjoille, joten se siitäkin sitten toistaiseksi. Lauantai-iltainen nuori ja vastaanottavainen kaunotar ilmestyi facebookiin, mutta en oikein osaa sitäkään nyt viedä eteenpäin.

Oikeastaan sitä haluaisi toimivan ja pitkän suhteen, mutta tällä hetkellä prioriteettina nro 1 on päästä kauas pois täältä ja pitkäksi aikaa. Ei taida yhdistelmä ihan toimia ja jollain tasolla taidan alitajuisesti torpedoida kaiken vähänkään vakavammin otettavan ihmissuhderintamalta pois tällä hetkellä.

Ja mikäkö minua pidättelee? Yhden viisumia varten tarvitsemani paperin puute, jota olen pyytänyt ensimmäisen kerran jo kolme kuukautta sitten. Ja johon olen kolme viikkoa sitten saanut vahvistuksen, että kaikki on kunnossa ja että sillä paperilla kaikki hoituu. Mutta eipä ole postilaatikossa näkynyt. Ei sinänsä, eihän hän nyt suorasanaisesti ilmoittanutkaan sitä lähettäneensä. Vain että kaikki on OK sen suhteen ja että nyt voin saada sen.

tiistai, heinäkuu 14, 2009

Pehmohetki

Olen varmaankin nähnyt taas jotain miellyttävää unta kun herään kroppa täynnä endorfiineja. Oikeastaan olo on juuri sellainen, kuin olisi ennen nukkumaanmenoa saanut katsella vierellään häntä, jonka haluaa siinä olevan. Jonka hiuksia on silitellyt nukkumaan mennessään vain nähdäkseen sen tuskin huomattavissa olevan hymynkareen, joka hänen huulille muodostuu unen ja valveen rajamailla omasta kosketuksesta. Sellainen, että on yöllä herännyt hetkellisesti siihen, että toinen on kierähtänyt ja vienyt osan peitostasi mukanaan. Sillä tavalla, että asia korjaantuu kun hivuttaudut hieman lähemmäksi ja aistit toisen ihon tuoksun tuodessasi kasvosi lähelle hänen niskaansa. Sellainen, että olisi myös herännyt siitä vierestä ja kun saa yön aikana rähmöittyneet silmänsä auki, ensimmäisenä utuisena asiana edessään näkee sen saman henkilön. Sen, jonka kanssa voisi kuvitella heräävänsä joka aamu tällä tavalla. Että voisi aloittaa aamunsa kosketuksella, unisella suudelmalla siihen ruumiinosaan, joka kulloinkin sattuu lähimpänä olemaan sekä hiljaiseen kuiskaukseen: huomenta.

sunnuntai, heinäkuu 12, 2009

Tiukkaa menoa ja hyviä uutisia

Eilen ehti vaikka mitä. Tosin sitä varten piti herätä aamuseitsemältä, joka nykyisellä loma-aikaan sovitetulla unirytmillä tarkoitti ruokottoman aikaisin. Uusi moottoritie tosin lyhentää matka-aikaa kohtuullisen merkittävästi, joten myöhempikin olisi ehkä riittänyt. Saavuin siis pk-seudulle hyvissä ajoin ja koko päivää leimasi jokseenkin kiireinen kavereiden tapaaminen. Viiden maissa kätilöopistolle katsomaan siskonpoikaa (ja vähän siskoakin) ja siitä sitten suoraan kaupungille ExExää näkemään pitkästä aikaa. Naimisiin menossa tuossa loppukesästä. Varsin mukavalta kuulosti elämänsä.

Kymmenen aikoihin illalla, kun olimme nauttineet pari juomaa Cubassa suuntasimme kumpikin tahoillemme. Tosin oma tahoni oli vielä hieman avoinna ja nopean soittokierroksen jälkeen kohteeksi valikoitui kaverin kotibileet kun kerran autokyydin lupasivat juna-asemalta. Pari tuntia oleilua ja jutustelua, jonka jälkeen suuntasimme - luoja tietää miksi - Amarilloon. Tein lähempää tuttavuutta hyvin samanoloisen neitokaisen kanssa ja päädyimmekin sitten istuskelemaan sylikkäin yläkerran sohvalle. Lieni molemmilla pientä läheisyydenkaipuuta, sillä olimme lähinnä vain toisissamme kiinni ilman aikeita sen suuremmasta. Kunhan sai pitää toista lähellä ja tunnustella olkavartta sormenpäillään.

Kavereiden seireenikutsu vei tosin nöyrän kertojanne vielä edellistäkin suspektimpaan paikkaan - Hamletiin. Huomasin heti varsin hyvässä vauhdissa viipottavat tutut (joita siellä korokkeella tangossa roikkuessa oli itseasiassa varsin vaikea olla huomaamatta). Hain kuitenkin janospäissäni oluen ennen tanssilattialle antautumista, vaikkakin päätin nöyrtyä viimeistään siinä vaiheessa kun yksin jätetyn neidon ruumiinkieli alkoi todella vierastaa seurustelemaan tullutta "herrasmiestä" joka ei kuitenkaan ilmeisesti osannut tilannetta ihan asianmukaisesti tulkita. Kiitokseksi minulle sitten taidettiin vilautella rintoja sekä vahingossa että puolivahingossa ja muistan elävästi, miten kasvojani vasten hinkattiin ruumiinosia, joita edes villeimmissä seksifantasioissani en olisi osannut kaivata.

Olin parinkymmenen tunnin valvomisen jälkeen oikeastaan kovinkin valmis lähtemään kotiin ja kävely Kallioon sopi mitä mainioimmin kun ei edes sattunut satamaan. Kyllä te tiedätte ne kauniit, sateiset ja koleat heinäkuun yöt täällä Suomessa. Hieman siinä laskuhumalapäissään otti otsalohkoon tapa, jolla jatkoille menijöistä sitten lopulta erkanin, mutta kun kerran muutenkin olin jo päättänyt kotiin lähteä niin en jaksanut sillä päätäni vaivata. Onnistunuthan tuo ilta kuitenkin oli millä tahansa mittapuulla. Tai siis millä tahansa omalla mittapuullani. Kaverit Amarillosta lähtiessäni ihmetteli, että miksen jäänyt lämmittämään enemmänkin sitä nuorta ja vastaanottavaista kaunotarta, mutta vähänpä tiesivät: kaverit odottivat.

perjantai, heinäkuu 10, 2009

Tuoreelle äidille

Siskoni synnytti tähän maailmaan terveen pojan. Itse en osaa tässä vaiheessa muuta kuin siteerata itseäni viisaampia. Seuraava siis Kahlil Gibranin syvää viisautta sisällään pitämästä teoksesta Profeetta, kuten Annikki Setälä kirjan aikanaan käänsi ja joka aika pitkälti tiivistää oman tulevan kasvatusfilosofiani:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttamme mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin:
Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myöskin jousta, joka on järkkymätön.


Ja lopuksi tuttuun tapaan uusavuttomille, kirjastotätejä vierastaville googlettelijoille hakusanoja: hyvä runo ensimmäinen lapsi uusi perhe uudet vanhemmat lapsen syntymä runo kasvatus

keskiviikko, heinäkuu 08, 2009

Onko maalla tylsää? #2

En tiedä, mutta verenpaineeni on erinomainen!

Onko maalla tylsää?

En tiedä, mutta laivan Tax-freestä tuliaisiksi saamassani Karl Fazed Selection -laatikossa olivat suklaakarkit jakautuneet seuraavasti:

21kpl Fazerin sininen
23kpl Marianne
28kpl Fazerin tummaa
36kpl VADELMA JUGURTTI (kuten karkin käärepaperissa lukee)

tiistai, heinäkuu 07, 2009

Big in Bollywood

Kuinka minä nyt enää koskaan voin kulkea kaduilla - saati sitten matkustaa Intiaan - kun Bollywood-debyyttini nettosi avauspäivänään Intian elokuvahistorian toiseksi suurimman tuoton... Nehän kidnappaa mut heti!

*googlailee paavinkuljetusautoa*