Jälkikäteen tarkasteltuna on mielenkiintoista huomata, miten sama kaava toistuu monissa ihmissuhteissani. Ilmeisesti minuun on kohtalaisen helppo ihastua, sillä olen usein joutunut selvittelemään tilanteita, joissa nainen on kiinnostuneempi minusta kuin minä hänestä. Monesti uusi ihmissuhde alkaa ihan kaveripohjalta, mukana on pientä lirkuttelua ja jonkin verran läheisyyttä. [Olen halailijatyyppi ja nautin kosketuksesta sekä läheisyydestä suunnattomasti. Sohvalla sylikkäin telkkarin katsominen on minulle asia, jota voin tehdä hyvän ystävän kanssa puhtaasti platonisesti.] Tämä läheisyys on minulle tärkeää ja nautin siitä suunnattomasti. Valitettavan usein vaan uuden ihmisen kanssa minulle alkaa hiipiä epävarmuus siitä, että mitä loppujen lopuksi tahdon tältä henkilöltä. Onko hän potentiaalinen tyttöystäväkandidaatti? Voisinko kuvitella viettäväni lopun elämääni hänen kanssaan? Voisinko kuvitella hankkivani lapsia hänen kanssaan? Minulle seksi on huomattavan suuri askel ja toistuvasti olen joutunut huomaamaan, että kuinka suuri morkkis koko hommasta tulee, mikäli vastaus edellä mainitun tyyppisiin kysymyksiin on edes jollain tasolla haparoiva tai kielteinen. [Naisistahan tämä varmasti vaikuttaa vain siltä, että mies sai mitä halusi ja sen jälkeen heittää naisen roskiin kun uutuudenviehätys on kadonnut.]
Ongelmani on, että minä en pane vaan rakastelen. Rakastellessa täytyy olla tunteet mukana taikka seurauksena on inhottava olo. Välttääkseni tätä ikävää oloa olen saanut kuulla useammin kuin kerran, että annan ymmärtää, mutten ymmärrä antaa. Haluan olla varma tunteistani ennen äärimmäistä läheisyyttä, sillä en halua satuttaa itseäni enkä muita.
***
Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan ihmisen, jonka vietäväksi uskallan heittäytyä. Ihmisen, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Ihmisen, jota pitää lähellä. Ihmisen, jota rakastaa.
2 kommenttia:
Joku fiksu on sanonut, että tunneasiat pitää päättää tunteella eikä järjellä. Yritätköhän sinä juurikin tuota järjellä päättämistä etkä, niin kuin itsekin sanoit, heittäydy mukaan? Tärkeintä on, että viihtyy henkilön kanssa sillä hetkellä ja voi kuvitella itsensä saman ihmisen kanssa myös tulevaisuudessa.
Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen, ettei halua äärimmäistä läheisyyttä ellei ole varma, mutta naisena ajattelen, että vain äärimmäisen läheisyyden kautta voi vasta tietää sopiiko yhteen vai ei. Se miten rakastelee ja miten huomioi toista kertoo paljon niin monesta muustakin asiasta.
Ps. Miten olisi pieni eteläamerikkalainen taika uudenvuodenyönä? Punaiset alushousut jalassa keskiyön vuoden vaihtuessa tuovat tulevalle vuodelle rakkautta, keltaiset alushousut rahaa.
Lähinnä ongelmana juuri on se, että ei vaan kolahda tunnetasolla siten, että voisi olla varma, että rakastaa.
Sitä sitten pitää ruveta järkeilemään, että voikohan tästä koskaan tulla mitään.
Huomasin lokakuussa kirjoittaneeni likipitäen sanasta sanaan saman asian kuin tämänpäiväisessä postauksessa (johon nuo 90-luvun lopun sähköpostit johdattelivat), ja jo tuossa aiemmassa postauksessa totesin, etten haluaisi testata tunteitani harrastamalla seksiä, vaikka se aika erehtymätön mittari onkin.
Lähetä kommentti