Pienessä, toimintaa rajoittamattomassa krapulassa on harvinaisen mukava lähteä veneellä ajelemaan päämäärättömästi ympäri saaristoa. Siinähän se päivä onkin suurimmilta osin mennyt kun kahteen asti iltapäivällä nukkui.
Eilen oli mukava ilta poikien kanssa. Tuttuja vuosien takaa, ei mitään ylimpiä ystäviä, mutta kuitenkin tämän kyseisen kaupungin kanssa tahtomattaan tekemisiin joutuneiden kaverusten muodostama ryhmä. Oikeastaan olimme jo perjantai-iltana grillailemassa ja nauttimassa muutamaa olutta sekä eilen päivällä loikoilemassa makeanvedenaltaalla (joka n. 40 neliökilometrin kokonsa puolesta on kohtuullisen vaatimaton mitä nimeen tulee), mutta niistä nyt ei liene sen kummempaa raportoitavaa. Eilinen taasen oli hilpeä katsaus Uudenkaupungin ravintolaelämään ja illan aikana tuli kierrettyä likipitäen kaikki kaupungin baarit, jokaisessa olut nauttien. Ehkä paras meininki oli sitten loppujen lopuksi lähiöräkälöiden kulttuuria uljaasti ylläpitävän anniskeluravintolan karaoke, jossa "turvenuijat ja eronneet muijat kaljaansa maistelee" (kuten naapuripöydän Pena tulkitsi). Joimme kiusaantuneina oluemme, mutta juuri ennen poistumistamme karaoke-emäntä kutsui vihdoin lavalle Chad and the boys -kollektiivimme ja kun seurueen johtotähtenä oli marginaalista suosiota nauttivan heviyhtyeen solisti, niin varmastikin vedimme ravintolan lähihistorian kovimman karaokevedon biisillä "Fiilaten ja höyläten". Yllättävän hyvin Irmat ja Pirjot siitä hullantuivatkin ihan tanssimaan asti ja kun sitten ennalta sovitusti laulun jälkeen astelimme suoraan ulos kuului yleisöstä aplodien seasta myös epätoivoisen oloinen "eiii!" -huudahdus. Tiedä sitten kosketteliko Jorma Irmeliä väärällä tavalla vai oliko joku tosissaan pahoillaan lähdöstämme. Emme kääntyneet katsomaan.
Takaisin keskusta-alueelle ja kiertelyä rantamakasiinista toiseen, joissa sitten väkisinkin törmäili tuttuihin matkalla kohti kaupungin ainoaa yökerhoa. Huolimatta siitä, että yökerhon yläkerrassa (eli hotellin aulabaarissa) esiintyi Tommi Läntinen maksoimme kahdentoista euron sisäänpääsymaksun. Edes alakerrassa myöhemmin nähty striptease-esitys (johon allekirjoittanut siis puoliväkisin vedettiin mukaan) ei olisi oikeuttanut tuollaista sisäänpääsymaksua, mutta kilpailun puuttuessa ei hinnanalennuspaineita niin hirveän helposti pääse syntymään. Lähdin yhden hyvän ystäväni kanssa siinä kahden maissa ulos ja istuskelimme sitten siinä kasteisella nurmikolla jutellen syvällisiä. Joskus kolmen aikohin muut soittelivat perään ja ehdottelivat jatkoille siirtymistä. Sinne siis ja öisestä blogausajankohdasta päätellen joskus puoli kuuden maissa kotiin.
Ja perjatai-iltanahan oli siis alkuillasta ne treffit Turussa, jonne saavuin hyvissä ajoin erästä toista henkilöä tapaamaan. Päivä keskiaikaisia kojuja sekä sirkusesityksiä katsellen ja illalla sitten parin tunnin terassisessio tämän GB:n kanssa. Neiti oli huomattavasti viehättävämpi kuin mitä nettideitiltä olettaisi ja jutustelu oli ihan luontevaa. Ei mitään suuria tunteita ensisilmäyksellä, mutta katsellaan nyt avoimin mielin mitä tästä on tulossa.
Ennen paluuta poimin Halisista vielä yhden tsekkiläisen tutuntutun kyytiin kun oli samaan suuntaan tulossa. Ja sitten voittekin kelata takaisin tuonne toisen kappaleen toiseen virkkeeseen jos jonkinlaista jatkuvuutta haluatte tähän postaukseen.
Kiitos ja näkemiin, voisi mennä vaikka päiväunille. Ei näistä vuorokaudenajoista ota selvää kun aurinko vaan paistaa koko ajan.
sunnuntai, kesäkuuta 28, 2009
Onnistunut ilta
Jos illan aikana saa maksuttoman, naisen alastomana suorittaman sylitanssin niin kaipa ilta on poikamiesstandardein enemmän kuin onnistunut.
lauantaina, kesäkuuta 27, 2009
Golden Brown
Eilisillan deitti sai ruskeiden silmiensä ja hieman kullanruskeaan taittavilla raidoilla sävytetyn tumman tukkansa puolesta juuri oman bloginimensä. :) Toivottavasti kuulette tästä lisää vielä jatkossakin.
torstaina, kesäkuuta 25, 2009
Mistä tietää olevansa pikkukaupungissa
- Kun paikallisilla rock-festivaaleilla esiintyy mm. Sepi Kumpulainen, Kike Elomaa sekä Matti Nykänen
- Kun kaverin äiti osaa kertoa, että paikkakunnalla on viisi ulkomailta adoptoitua lasta
- Kun voi kävellä kotoa 400m venerantaan ja olla vartissa lämmittämässä saaressa saunaa
- Kun kaverin äiti osaa kertoa, että paikkakunnalla on viisi ulkomailta adoptoitua lasta
- Kun voi kävellä kotoa 400m venerantaan ja olla vartissa lämmittämässä saaressa saunaa
tiistaina, kesäkuuta 23, 2009
3v
Blogi täyttää tällä päivämäärällä tasan kolme vuotta. En olisi uskonut, että tästä tulee näinkin pitkäaikainen julkaisu, mutta mikäs tässä on kirjoitellessa vaikka tahti olisikin huippuvuosista hidastunut. Toivottavasti teillä on edes ajoittain ollut yhtä hauskaa kuin minulla. :)
maanantaina, kesäkuuta 22, 2009
Rakkaat (edesmenneet) isovanhemmat (kaukana menneisyydessä)
Kun jemmaatte sen häävuotenne - 1934 - Chateau Margaux:n sinne kaapin perukoille, niin asettakaa se ystävällisesti vaakatasoon, jotta sukupolvet, jotka oikeasti raaskisivat sen juoda, voisivat sen tehdä.
sunnuntai, kesäkuuta 21, 2009
Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin
Kyllä se "oma" saari, vene ja sauna vaan tuovat parhaat puolet esiin Suomen kesästä, vaikka niitä asteita olisikin maltillisesti hieman vajaa kaksikymmentä. Suojaisella ilmalla kun ei oikein parempaa fiilistä osaa hakea kuin meren läpi liukuminen ja tuttuun rantaan ajaminen.
Hmm... mitäköhän muuta positiivista Suomessa olisi kuin sauna?
Hmm... mitäköhän muuta positiivista Suomessa olisi kuin sauna?
perjantaina, kesäkuuta 19, 2009
Vajaa
En muista, että minulla olisi aiemmin ollut - ainakaan tässä mittakaavassa - yhtä puutteinen olo. En nyt sano, että tekisi mieli pelkästään seksiä, mutta jostain kumman syystä ajatuksiin palaa vähän väliä kuva sormistani liikkumassa alusvaatteisillaan olevan naishenkilön vatsalla.
Plääh.
Plääh.
keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009
No niin...
Nyt on sitten aikaa kirjoittaa.
Mistäs sitä aloittaisi. Vaikka käänteisen kronologisesti siitä, että istuskelen nyt peräkammarinpoikana vanhempieni rivitalonpäädyssä lapsuuteni kotikaupungissa. Kotikotona. Kotikaupunki on merellinen rannikkokaupunki, jossa vielä nuoruudessani kahvilat sulkeutuivat viiden-kuuden aikaan iltapäivästä ja jossa ei nuorehkoille ihmisille ollut juuri mitään tekemistä. Nyt kahvilat ovat auki jo iltakahdeksaan ja täysi-ikäisten ikävystymistä sumentamaan on rakennettu varsin monta (kahden käsin sormin laskettava määrä) juottolaa. Kaikki fiksut lapsuudenkaverini ovat tosiaan muuttaneet toisaalle, usein niin vahvojen antipatioiden kera, etteivät täällä käy kun korkeintaan joulun alla tervehtimässä ja hakemassa pari kipollista äidin tekemää lanttulaatikkoa. Saa nähdä, josko yllättäen löydänkin uuden ihastuksen tätä kylää kohtaan ja oppisin pitämään Suomesta ja suomalaisista. Hyvä puoli missä tahansa suomalaisessa pikkukaupungissa tosin on se, että sanapari "mainio kesäkaupunki" pätee useimmiten. Niin täälläkin. Ja voisihan sitä ottaa vanhempien veneen alle ja erakoitua saareen. Ei laisinkaan huono vaihtoehto...
Olen täällä ollessani myös jatkanut sähköposteilua yhden työpaikkamme 21-vuotiaan assarin kanssa. Venäläistä alkuperää hänkin ja huomattavasti lähempänä sitä omaa naistyyppiäni, jonka viereltä herääminen olisi vähintään yhtä mukavaa kuin mikään, mitä voisi ennen nukkumaanmenoa suorittaa. (Kyllä, hänkin seurustelee yllättäen). Ystävystyimme kuitenkin ja olemme tosiaan viestitelleet sittemminkin. Hän on erittäin fiksu ja hyvännäköinen, mutta välillä hellyyttävän oloisesti pihalla kaikesta. Sellainen, jonka tahtoisi ottaa syleilyynsä ja kuiskata, että "ei mitään hätää, pidän sinusta huolta".
Ja kuinka ollakaan, Bredasta löytyi viehätysvoimaltaan liki yhdenveroinen Nathalie (joka nimeltään erosi huomattavasti edellä kuvaillusta Nataljasta - kaipa tästäkin vielä jokin kaava naisista, joita en saa, muodostuu). Kaverin kaveri, joka lämpesi välittömästi huomautettuani tilanteen hämmentävästä yhdenmukaisuudesta Death Proofin baarikohtaukseen sen jälkeen kun meille molemmille kannettiin eteen bisse ja kaksi shottia. Jaoimme vilpittömän Tarantino-fanituksen lisäksi monia muitakin asioita ja vietimme pari iltaa hyvin pitkälti keskenämme jutellen kun muut bilettivät ympärillä. Tietysti menin aivan hämilleni kun kaverilta ensimmäisen illan keskustelujen jälkeen kysyin että seurusteleekohan hän ja vastaus oli kielteinen! Siis mitä hittoa!? Fiksu, hyvännäköinen ja mielenkiintoinen tyyppi, joka olisi vielä kaiken kukkuraksi vapaa! Tietysti se tosiseikka, että tämä ranskalaispirulainen asuu Hollannissa ja muuttaa piakkoin takaisin kotikonnuilleen ei ole millään tasolla yhteensopiva muiden aikeitteni kanssa. Mutta olisipahan ollut mielenkiintoista asua samalla paikkakunnalla vaikka sen puoli vuotta ja katsoa, mitä tapahtuu. Nyt päädyimme vain jakamaan pari keskusteluntäyteistä iltaa ilman mitään sen kummallisempaa.
Muutenkin tuo opiskelijaelämä Bredassa vaikutti omalla tavallaan mukavalta, mutta jotenkin niin kaukaiselta omista ympyröistäni etten tiedä kuinka kauaa olisin jaksanut takapihalle pöllittyjä tyhjillä viinapulloilla täytettyjä ostoskärryjä, melonista koverrettuja bongeja, bilekommuunielämää ja muutenkin varsin meneväistä yhteisöä. Siis meneväistä siinä merkityksessä, että jouduimme esimerkiksi potkimaan erään brassin oven sisään sunnuntaiaamuna kun hän oli poliisin huostassa Haagissa ilman passia tahi oleskelulupaa. Ihan hauska päätös viikon mittaiselle rauhalliselle oleilulle Amsterdamissa.
Mutta taidanpa mennä tästä laittamaan ruokaa. Pitäisi varmaankin kehitellä jotain tekemistä ruuanlaiton, kitaransoiton ja lukemisen ohelle kun seuraava asia kalenterissani on vasta lokakuun lopulla. Joskin toisessa maanosassa.
Mistäs sitä aloittaisi. Vaikka käänteisen kronologisesti siitä, että istuskelen nyt peräkammarinpoikana vanhempieni rivitalonpäädyssä lapsuuteni kotikaupungissa. Kotikotona. Kotikaupunki on merellinen rannikkokaupunki, jossa vielä nuoruudessani kahvilat sulkeutuivat viiden-kuuden aikaan iltapäivästä ja jossa ei nuorehkoille ihmisille ollut juuri mitään tekemistä. Nyt kahvilat ovat auki jo iltakahdeksaan ja täysi-ikäisten ikävystymistä sumentamaan on rakennettu varsin monta (kahden käsin sormin laskettava määrä) juottolaa. Kaikki fiksut lapsuudenkaverini ovat tosiaan muuttaneet toisaalle, usein niin vahvojen antipatioiden kera, etteivät täällä käy kun korkeintaan joulun alla tervehtimässä ja hakemassa pari kipollista äidin tekemää lanttulaatikkoa. Saa nähdä, josko yllättäen löydänkin uuden ihastuksen tätä kylää kohtaan ja oppisin pitämään Suomesta ja suomalaisista. Hyvä puoli missä tahansa suomalaisessa pikkukaupungissa tosin on se, että sanapari "mainio kesäkaupunki" pätee useimmiten. Niin täälläkin. Ja voisihan sitä ottaa vanhempien veneen alle ja erakoitua saareen. Ei laisinkaan huono vaihtoehto...
Olen täällä ollessani myös jatkanut sähköposteilua yhden työpaikkamme 21-vuotiaan assarin kanssa. Venäläistä alkuperää hänkin ja huomattavasti lähempänä sitä omaa naistyyppiäni, jonka viereltä herääminen olisi vähintään yhtä mukavaa kuin mikään, mitä voisi ennen nukkumaanmenoa suorittaa. (Kyllä, hänkin seurustelee yllättäen). Ystävystyimme kuitenkin ja olemme tosiaan viestitelleet sittemminkin. Hän on erittäin fiksu ja hyvännäköinen, mutta välillä hellyyttävän oloisesti pihalla kaikesta. Sellainen, jonka tahtoisi ottaa syleilyynsä ja kuiskata, että "ei mitään hätää, pidän sinusta huolta". Ja kuinka ollakaan, Bredasta löytyi viehätysvoimaltaan liki yhdenveroinen Nathalie (joka nimeltään erosi huomattavasti edellä kuvaillusta Nataljasta - kaipa tästäkin vielä jokin kaava naisista, joita en saa, muodostuu). Kaverin kaveri, joka lämpesi välittömästi huomautettuani tilanteen hämmentävästä yhdenmukaisuudesta Death Proofin baarikohtaukseen sen jälkeen kun meille molemmille kannettiin eteen bisse ja kaksi shottia. Jaoimme vilpittömän Tarantino-fanituksen lisäksi monia muitakin asioita ja vietimme pari iltaa hyvin pitkälti keskenämme jutellen kun muut bilettivät ympärillä. Tietysti menin aivan hämilleni kun kaverilta ensimmäisen illan keskustelujen jälkeen kysyin että seurusteleekohan hän ja vastaus oli kielteinen! Siis mitä hittoa!? Fiksu, hyvännäköinen ja mielenkiintoinen tyyppi, joka olisi vielä kaiken kukkuraksi vapaa! Tietysti se tosiseikka, että tämä ranskalaispirulainen asuu Hollannissa ja muuttaa piakkoin takaisin kotikonnuilleen ei ole millään tasolla yhteensopiva muiden aikeitteni kanssa. Mutta olisipahan ollut mielenkiintoista asua samalla paikkakunnalla vaikka sen puoli vuotta ja katsoa, mitä tapahtuu. Nyt päädyimme vain jakamaan pari keskusteluntäyteistä iltaa ilman mitään sen kummallisempaa.
Muutenkin tuo opiskelijaelämä Bredassa vaikutti omalla tavallaan mukavalta, mutta jotenkin niin kaukaiselta omista ympyröistäni etten tiedä kuinka kauaa olisin jaksanut takapihalle pöllittyjä tyhjillä viinapulloilla täytettyjä ostoskärryjä, melonista koverrettuja bongeja, bilekommuunielämää ja muutenkin varsin meneväistä yhteisöä. Siis meneväistä siinä merkityksessä, että jouduimme esimerkiksi potkimaan erään brassin oven sisään sunnuntaiaamuna kun hän oli poliisin huostassa Haagissa ilman passia tahi oleskelulupaa. Ihan hauska päätös viikon mittaiselle rauhalliselle oleilulle Amsterdamissa.
Mutta taidanpa mennä tästä laittamaan ruokaa. Pitäisi varmaankin kehitellä jotain tekemistä ruuanlaiton, kitaransoiton ja lukemisen ohelle kun seuraava asia kalenterissani on vasta lokakuun lopulla. Joskin toisessa maanosassa.
torstaina, kesäkuuta 11, 2009
Päivitys
Ei, en ole retkahtanut heroiinikoukkuun ja päättänyt jäädä Amsterdamiin asumaan. Vielä täällä henki pihisee, vaikka eilisen Soulflyn keikan jälkeen saattavatkin olkavarret olla pitin jäljeltä hieman mustelmilla.
Olen ehkä jokseenkin tylsä tyyppi, mutta en ole ottanut vielä ainoatakaan valokuvaa reissulta ja oikeastaan miltei kaiken ajan olen pyhittänyt kavereilleni, joita tänne oikeastaan tulinkin tapaamaan. Ja kivaa on ollut. Huomenna pitäisi paukkia Bredaan ja siellä - kyseisen kaverin tuntien - luvassa lienee enemmänkin biletystä ja rallattelua.
Mutta viihtynyt olen, sitä ei voi kiistää.
Olen ehkä jokseenkin tylsä tyyppi, mutta en ole ottanut vielä ainoatakaan valokuvaa reissulta ja oikeastaan miltei kaiken ajan olen pyhittänyt kavereilleni, joita tänne oikeastaan tulinkin tapaamaan. Ja kivaa on ollut. Huomenna pitäisi paukkia Bredaan ja siellä - kyseisen kaverin tuntien - luvassa lienee enemmänkin biletystä ja rallattelua.
Mutta viihtynyt olen, sitä ei voi kiistää.
sunnuntai, kesäkuuta 07, 2009
Kannabiskokeilu
Olen joissain asioissa ärsyttävä hifistelijä - tai ainakin laatutietoinen - ja nautintoaineet eivät todellakaan tee poikkeusta tähän asiaan. Päätin siis Amsterdam-reissun kunniaksi myrkyttää kehoani tetrahydrokannabinolilla. Parhaan Indica-johdannaisen tittelin vuoden 2006 cannabis cupissa saavuttanut Big Buddha Cheese sai luvan toimia omana henkilökohtaisena porttinani kovempiin huumeisiin.
Polttelu suoritettiin vesipiipulla ja kupissa oli pelkkää kukkaa.
Välittömästi savua henkeen vedettyä iski päälle hyvä, hilpeä olo ja siinä sitten tottumattomana röökaajana naureskelin ja yskiskelin vuorotellen. Alkuhilpeys kuitenkin haihtui kohtalaisen nopeasti ja olo alkoi olla enemmänkin raukea. Muutaman minuutin päästä alkoi tuntua siltä, että asiat tapahtuisivat ikään kuin hidastetussa filmissä. Oman koordinaationsa kanssa oli hieman varovaisempi ja esimerkiksi tavaroihin tarttuessa kiinnitti huomattavan paljon ajatusta niinkin normaaliin asiaan kuten käden ojentamiseen ja kiinni ottamiseen. Siitä vielä muutama minuutti ja mieleen alkoi tulla niitä stereotyyppisiä "syvällisiä ajatuksia" samalla kun kieli tuntui hieman puutuneelta ja kuivalta. Suuhun hulahtava neste toi mieleen Intian valtameren aallot lyödessään rantaan ja muutenkin aistit tuntuivat hieman voimakkaammilta ja vastaanottavaisemmilta. Tässä vaiheessa siirryimme sisätiloihin ja kuten oma isäni vuosikymmeniä aiemmin, istuskelin Amsterdamissa, kuuntelin Doorsia ja olin pilvessä.
Musiikki ei nyt näyttäytynyt mitenkään väreissä tai laajentanut tajuntaa, mutta tilan tuntu oli huomattavasti tarkempi ja jokainen instrumentti tuntui ottavan oman paikkansa ympärillä ja täten musiikki tuntui selkeämmältä. Musiikin eri palaset (instrumentit) soivat kaikki ympärillä, mutta harmoniassa keskenään. Kuulosti hieman siltä, että tällä tavalla tätä on tarkoitettukin kuunneltavan.
Varsinaisia "mässyjä" tai kohonnutta ruokahalua en varsinaisesti huomannut, sillä ruokahaluni on muutenkin varsin terveellä pohjalla ja yleensä ruoka maittaa tilanteesta ja ajankohdasta riippumatta. Mutta silti hyvällä ruokahalulla tuli popsittua kun ruokaa edessä oli.
En näkisi itseäni polttelemassa päivittäin, mutta alkoholin terveellisempänä korvikkeena tuo voisi toimia toisinaan. Ei mikään biletysaine, mutta kotona tapahtuvaan istuskeluun tuo voisi olla aika passeli. Vähän kuin olisi muutaman lasin viiniä ottanut. En myöskään halunnut aamulla kokaiinia tai heroiinia, joten nyt empiirisetkin kokeiluni ovat porttiteorian vastaisia. Itseasiassa aamulla oli mitä mainioin olo ilman krapulan häivääkään, joten tässä suhteessa kannabis olisi huomattavasti alkoholia parempi päihde.
Vaikutukset olivat kaiken kaikkiaan melko pitkälti sitä, mitä olin lukemani perusteella odottanutkin. Turha sitä on huumevalistajien valehdella: jotain kivaa niissä laittomissa (ja monin paikoin laillisissakin) päihteissä on, sillä ei niitä muuten kukaan käyttäisi. Itse en suosittele enkä moralisoi, kunhan kerron, että miltä (kohtuullisen hyvälaatuinen ja vahva) kannabis tuntui ensimmäisen kerran käytettynä. Tervetuliaislahjana kaveri löi käteen yhden jointin white widowia (cup-voittaja vm. 1995) ja kun sitä ei oikein sovi maasta viedä niin täytynee poltella se pois vielä tässä viikon sisällä. Raportoin siitäkin, jos jotain raportoitavaa on.
Ja lopuksi yhdyssanavammaisille googlailijoille hakusanoja: kannabis käyttö kokemus ensimmäinen kerta
Polttelu suoritettiin vesipiipulla ja kupissa oli pelkkää kukkaa.
Välittömästi savua henkeen vedettyä iski päälle hyvä, hilpeä olo ja siinä sitten tottumattomana röökaajana naureskelin ja yskiskelin vuorotellen. Alkuhilpeys kuitenkin haihtui kohtalaisen nopeasti ja olo alkoi olla enemmänkin raukea. Muutaman minuutin päästä alkoi tuntua siltä, että asiat tapahtuisivat ikään kuin hidastetussa filmissä. Oman koordinaationsa kanssa oli hieman varovaisempi ja esimerkiksi tavaroihin tarttuessa kiinnitti huomattavan paljon ajatusta niinkin normaaliin asiaan kuten käden ojentamiseen ja kiinni ottamiseen. Siitä vielä muutama minuutti ja mieleen alkoi tulla niitä stereotyyppisiä "syvällisiä ajatuksia" samalla kun kieli tuntui hieman puutuneelta ja kuivalta. Suuhun hulahtava neste toi mieleen Intian valtameren aallot lyödessään rantaan ja muutenkin aistit tuntuivat hieman voimakkaammilta ja vastaanottavaisemmilta. Tässä vaiheessa siirryimme sisätiloihin ja kuten oma isäni vuosikymmeniä aiemmin, istuskelin Amsterdamissa, kuuntelin Doorsia ja olin pilvessä.
Musiikki ei nyt näyttäytynyt mitenkään väreissä tai laajentanut tajuntaa, mutta tilan tuntu oli huomattavasti tarkempi ja jokainen instrumentti tuntui ottavan oman paikkansa ympärillä ja täten musiikki tuntui selkeämmältä. Musiikin eri palaset (instrumentit) soivat kaikki ympärillä, mutta harmoniassa keskenään. Kuulosti hieman siltä, että tällä tavalla tätä on tarkoitettukin kuunneltavan.
Varsinaisia "mässyjä" tai kohonnutta ruokahalua en varsinaisesti huomannut, sillä ruokahaluni on muutenkin varsin terveellä pohjalla ja yleensä ruoka maittaa tilanteesta ja ajankohdasta riippumatta. Mutta silti hyvällä ruokahalulla tuli popsittua kun ruokaa edessä oli.
En näkisi itseäni polttelemassa päivittäin, mutta alkoholin terveellisempänä korvikkeena tuo voisi toimia toisinaan. Ei mikään biletysaine, mutta kotona tapahtuvaan istuskeluun tuo voisi olla aika passeli. Vähän kuin olisi muutaman lasin viiniä ottanut. En myöskään halunnut aamulla kokaiinia tai heroiinia, joten nyt empiirisetkin kokeiluni ovat porttiteorian vastaisia. Itseasiassa aamulla oli mitä mainioin olo ilman krapulan häivääkään, joten tässä suhteessa kannabis olisi huomattavasti alkoholia parempi päihde.
Vaikutukset olivat kaiken kaikkiaan melko pitkälti sitä, mitä olin lukemani perusteella odottanutkin. Turha sitä on huumevalistajien valehdella: jotain kivaa niissä laittomissa (ja monin paikoin laillisissakin) päihteissä on, sillä ei niitä muuten kukaan käyttäisi. Itse en suosittele enkä moralisoi, kunhan kerron, että miltä (kohtuullisen hyvälaatuinen ja vahva) kannabis tuntui ensimmäisen kerran käytettynä. Tervetuliaislahjana kaveri löi käteen yhden jointin white widowia (cup-voittaja vm. 1995) ja kun sitä ei oikein sovi maasta viedä niin täytynee poltella se pois vielä tässä viikon sisällä. Raportoin siitäkin, jos jotain raportoitavaa on.
Ja lopuksi yhdyssanavammaisille googlailijoille hakusanoja: kannabis käyttö kokemus ensimmäinen kerta
perjantaina, kesäkuuta 05, 2009
torstaina, kesäkuuta 04, 2009
Kuiva kausi
Ei oikein meinaa keksiä mitään kirjoitettavaa, joten ollaan lyhyitä ja odotellaan parempia aikoja. Amsterdam, mukava paikka. Viikko vielä ja sitten toista kaveria tapaamaan Bredaan.
Hengissä edelleen.
Hengissä edelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
