Aika aikaansa kutakin

Tahtoisin esittää tässä kohtaa kiitokset teille kaikille.

Minulla on ollut uskomattoman hienoja ja mieleenpainuvia hetkiä tämän blogin parissa ja uskallan jopa väittää, että tämä oli huomattavan merkittävä osa elämääni aktiivisina blogausaikoinani. Tapasin paljon ihmisiä, joista osan kanssa olen edelleen yhteyksissä. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja tuntemattomien kanssa ja opin paljon itsestäni ja muista. Kehitin itselleni pienen päiväkirjan elämästäni, joka dokumentoi hyvin ajatuksiani ja mietteitäni ja jolle pystyn nyttemmin nauramaan tai johon pystyn nostalgiamielessä tarvittaessa palaamaan. Muistelen kaiholla aikaa, jolloin tämä oli suuri osa elämääni. Ja olen onnellinen, että olette olleet mukana elämässä sitä. Ihan oikeasti kiitos kaikille, jotka olette kommentoineet, trollanneet, tavanneet tai muulla tavalla minua koskettaneet.

Elämä kulkee vaiheissa ja tämä blogi aikanaan alkoi erosta ja itsenäiseen itseen tutustumisesta. Se kehittyi kokemusten, kyynelten, kutkuttavien kohokohtien, koetun kauneuden ja kylmäävien kohtaamisten kautta kokonaisvaltaiseksi elämykseksi. En jälkikäteen osaisi toivoa mitään parempaa näiltä blogiin kirjatuilta vuosilta. Mutta lienee kaikille selvää, että tarina siinä muodossaan missä se alkoi ja kehittyi on tiensä päässä. Ja niille, jotka tarinan lopetusta miettivät sanottakoon, että tuo pari vuotta sitten tekemäni panostus osui oikeaan ja jaamme nykyään onnellisina asunnon.

Blogin lopettaminen tuntuu haikealta, mutta oikealta. Matka on ollut upea, mutta nyt olen jo seuraavassa reissussa.

Kiitos, että olet ollut mukana elämässäni.

Toivon teille kaikille suunnattomasti rakkautta ja lämpöä.