Loma

Nyt se sitten alkoi, 25 päivää lomaa. Huominen päivä mennee elokuvateatteriin linnoittautuneena ja illalla voisi lähteä tutustumaan kaupungin savuttomaan baaritarjontaan. Saa tulla mukaan, jos siltä tuntuu. :)

Ja asiaan täysin liittymättä, minusta Seppälän hyvästele hiirulaisesi-kampanjassa se tyttö on hiirulaiseksi pukeutuneena paljon nätimpi kuin niissä Seppälärytkyissä. Mutta minä nyt muutenkin tykkään kotiasuista. Tulee väkisinkin hyvä mieli kun näkee toisen vanhassa resuisessa ja pehmeäksi kuluneessa lempiyöpuvussa. Ei sellaista naista vaan voi olla silittelemättä ja halimatta.

Loma lähenee

Enää kaksi työpäivää, sitten saa lomailla palkallista lomaa vajaan kuukauden. Tuntuu mukavalta.

Kelataanpa kuitenkin hieman ajassa taaksepäin ja viihdytetään lukijoita tylsillä kertomuksilla bloginpitäjän viikonlopusta. Kuten edellisestä postauksesta voinee päätellä, oli lauantai-ilta varsin kostea ja siten myös mukava. Töiden jälkeen pienimuotoiseen blogimiittiin ja kun ruuat oli syöty niin jouduin jättämään blogitutut ja lähtemään pitämään seuraa ulkopaikkakuntalaiselle kaverilleni, joka sattui olemaan Helsingissä. Hän kun ei koskaan ollut Luxissa käynyt niin suuntasimme sinne sitten, mutta oikeastaan koko ilta meni lämmitetyllä terassilla jutellessa ja kaupunkia verhoavaa usvaa katsellessa. Kaveri hotelliinsa, minä kävellen kotiini.

Sunnuntai menikin sitten hieman krapulaisemmissa tunnelmissa ja puolenpäivän aikaan lähdimme terassin kautta futistreeneihin. Lähinnä potkimme palloa ja minä join kylmälaukussani ollutta kokista muiden keskittyessä keskiolueen. Puolentoista tunnin potkimisen ja hölkkäilyn jälkeen sitten päätimme lähteä kaverin luokse grillailemaan ja saunomaan. Ei tullut siis helluntaiheilaa, mutta sen vaihto saunaan kavereiden kanssa ei todellakaan harmita. Illaksi sitten kotiin ja upean ukkosmyrskyn seuraamista kotisohvalta kaakaokupillisen kanssa. Silkkaa parhautta.

Maanantai, töitä.
Tiistai, töitä.
Keskiviikko, töitä.
Torstai, töitä.
Perjantai, loma ja savuttomuus.

Känni

Jeh. Jetkot jee!

Hyvä meininki.

Huittaa jo valmiiki.

Enhän mä enää huomenna muista tätä.

Kankeat kädet ja hidas mieli.

Rauhallinen tahti näppäimistöllä.

Mitään en oo ottanu.

Duunipurnausta

Eniten duunissa rasittaa sellaisten merkityksettömien tehtävien tekeminen, joiden oikeasti pitäisi olla robottien tekemiä. Tosin niin varmaan Perloksellakin ajateltiin vielä jokin aika sitten. Ei ehkä pitäisi valittaa.

Iloa

Mukavastihan nuo mielialat vaihtelevat tosiaan. Tänään on taas ollut mitä mainioin päivä, aamusella mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu esitys tietokonepohjaisen videoeditoinnin nykytilasta ja lounaaksi varsin maukasta pestolla ja fetalla täytettyä kananrintaa (kun tekee ite nii saa just niin hyvää ku osaa). Hyvä ja hieno fiilis, upea ilma ja fiilistä ei pilaa edes se, että elämäni ensimmäisen kerran joudun menemään uusintatenttiin (sekin on vasta syksyllä). Nyt on taas huolet väistyneet ja elämä tuntuu mukavalta.

Laa la laa! Enää seitsemän päivää loman alkuun ja savuttomiin baari-iltoihin!

Yöllisiä

Ikävää, että ihmisten tunteet eivät käy yksiin. Rintakehässä ontto, kaivertava tuntemus ja yksin sängyllä maatessa muisto siitä, miten toisen vartalo olikaan lähellä.

Järki sanoo, että anna olla, meni jo, mutta sydän - tai oikeammin tuo mystinen kohta noin neljä senttiä sydämestä oikealle - vain katkerana kaipaa. No, Carolan Kielletyt Leikit summaa tuntemukseni aika hyvin tällä hetkellä, joten ei siitä sen enempää.

Ikävää, että edes omat ajatukset ja tuntemukset eivät käy yksiin.

Pusuja ja historiaa

Jeps, puoli tuntia itkuista tuhertamista sängyllä saa riittää. Ei sitä jaksa oikeasti koko päivää murehtia.

Nyt kun muutkin kertovat omista ensisuudelmista, niin laitetaan myös oma lusikka mukaan soppaan.

Ensimmäinen pusu tapahtui jo tarhassa ollessani, olin auttamattoman ihastunut erääseen tyttöön ja päivänä eräänä sitten päiväunien aikaan kiipesin hänen luokseen yläpedille ja annoin pusun. En nyt tarkkaan ottaen muista vastaanottavan osapuolen reaktioita, mutta sen muistan että minua jännitti vietävästi ainakin ennen suurta kiipeilyretkeäni.

Suudelmia rupesin sitten vaihtelemaan ala-asteen lopulla kun ajauduin hieman läheisempiin väleihin erään luokkakaverini isosiskon kanssa. (Taipumus hieman itseäni vanhempiin naisiin juontanee juurensa melko syvälle näemmä...) Söpöä pussailua ilman mitään sen tuhmempia ajatuksia, erittäin mukavaa oli. Sitten tämä neitonen löysi jonkun toisen ja homma oli ohi olan kohautuksella. (Olen siis sittenkin kykeneväinen intiimiin kanssakäymiseen ilman tunteita!)

Yläasteelle tultaessa sitten tuli vastaan ensimmäinen ihan seurusteluksi luokiteltavissa oleva suhde, jota kesti puolisen vuotta. Lopetin homman siihen, kun tyttö oli aivan varpaankynsiään myöten rakastunut minuun ja itse nyt vain suhtauduin siihen seiskaluokkalaisten deittailuna. Tyttö otti sen melko raskaasti ja yritti muutaman kerran itsemurhaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Psykiatriseen hoitoon ja muutto toiselle paikkakunnalle. Näin häntä seuraavan kerran joskus lukioaikana ja silloin hänellä oli rattaat mukanaan. (tässä välissä hän oli soittanut minulle yhden puhelun ehkä puoli vuotta eron jälkeen, jossa uhkasi "huumejenginsä" kanssa tulla hakkaamaan minut. Kuinka söpöä.)

Ensirakkaus sai kuitenkin odottaa lukioon asti. Pitkiä katseita kuoroharjoituksissa bassosektiosta viattomiin sopraanoihin, jutustelua, vieri vieressä seisomista siten, että käsivarret hieman koskevat ja eräs studioteatterissamme istuttu esitys, jonka aikana istuimme sanaakaan vaihtamatta vierekkäin käsi kädessä. Yhdessä kävelyä ja jäätelöä kaupungilla kunnes oli ensisuudelmamme aika espan lavan edessä olevilla penkeillä. Prosessi alkoi vierekkäin istumisesta, käsikkäin olemisesta ja pienistä silityksistä. Hiljalleen sitten posket olivat vastakkain ja kasvojen pehmeä iho hiveli toista. Erittäin aistillisen puolituntisen jälkeen huulet sitten vihdoin kohtasivat ja pois viilenevään iltaan kävellessämme ei kylki enää irronnut kyljestä.

Sittemmin suuteluaiheisista hetkistä parhaiten on jäänyt mieleen mustikkamaalla lämpimässä kesäisessä kaatosateessa likomärkinä vaihdetut pitkät suudelmat. Ja tietenkin se, kun olin nykäissyt exän Cantina Westin miestenvessaan ja hän ensimmäisen kerran sanoi minua rakastavansa.

Ei jaksais

Tänään on yksi niistä harvoista hetkistä/päivistä, jolloin ei vaan jaksaisi. Kaikki tuntuu paskalta eikä mikään oikein kiinnosta. Taidan mennä sänkyyn teeskentelemään että asioilla olisi mukamas jotain merkitystä.

Päivitys

Mistä aloittaisi...

Vaikuttaa siltä, että tämä tunnekuohun aiheuttaja säilyy kuitenkin läheisenä ihmisenä tulevaisuudessakin. Tykkään.

Duunissa meni taas yksi kiva työtehtävä ilman perusteluja pomon kalakaverille. Epäilyttävää, en tykkää.

Ikkunasta näkyy vihreitä pensaita, lehtiä puissa, voikukkia ja nurmea, tykkään.

Ei kiirettä, ei stressiä, tykkään.

Kämppä pitäisi siivota, en tykkää.

Ulkona tarkenee ajoittain jo lyhythihaisessa paidassa, tykkään.

Enää kymmenen päivää, tykkään.

Tunnelma

Tavallaan kyllä nautinkin tästä tunnelmasta, joka tulee kuuden ympäri asuntoa sijoitetun tuikun kajosta ja viinilasin heijastuksesta verhoissa. Nyyhkymusiikkia (Cecilia Vennerstenin Det Vackraste nyt vaan on todella kaunis ja koskettava kappale, vaikka euroviisu onkin) ja hiljaisia ajatuksia sohvalla makoillen. Haikeus.

Onhan sitä viimeinen vuosi oikeastaan tunnetasolla ollutkin melko köyhää.