Tavallaan kyllä nautinkin tästä tunnelmasta, joka tulee kuuden ympäri asuntoa sijoitetun tuikun kajosta ja viinilasin heijastuksesta verhoissa. Nyyhkymusiikkia (Cecilia Vennerstenin Det Vackraste nyt vaan on todella kaunis ja koskettava kappale, vaikka euroviisu onkin) ja hiljaisia ajatuksia sohvalla makoillen. Haikeus.
Onhan sitä viimeinen vuosi oikeastaan tunnetasolla ollutkin melko köyhää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti