Jälleen kerran ei pysty muuta kuin ihmettelemään huvittuneena omaa ajatuksenjuoksua. Yksi naispuolinen kaverini, jonka kanssa minulla on ollut pientä peliä ilman mitään sen vakavampaa kertoi eilen ihastuneensa erääseen henkilöön. Olen täydestä sydämestäni onnellinen hänen puolestaan mutta tavallaan myös hitusen mustasukkainen. Ei mitään sellaista mustasukkaisuutta joka vaikuttaisi väleihini häneen, mutta kuitenkin kun jollain tasolla on jo kiintynyt toiseen niin muutos tuntuu hieman kummalliselta. Vaikkei tuo peli johtanut pidemmän päälle muuhun kuin satunnaisiin sylikkäisiin leffailtoihin ja hetkittäisen halipulan tyydyttämiseen niin silti tuntuu hieman haikealta. Hän kun vaikutti kaikista ympärillä pyörineistä ihanista naisihmisistä kuitenkin potentiaalisimmalta seurustelukumppanilta, vaikka se ei realistisesti ajateltuna todellinen vaihtoehto ollut kummallekaan. Mutta kaverina hän varmasti pysyy, siitä ei ole epäilystäkään. Kuitenkin "vain kaveri" on minun kirjoissani paljon merkityksellisempi henkilö kuin mitä pelkkä panokaveri olisi.
Ehkä tuon takia minulla ei varsinaisesti panokavereita ole ollutkaan. Kiintyisin kuitenkin liikaa ja jo olemassa olevia kavereita en osaa oikein "alentaa" panokaverin tasolle. Koska jos panokaverista tulee läheinen ja kaivattu, niin sitten ollaan taas vaarallisen lähellä seurustelua. Ja siihen leikkiin olen taas aivan liian valikoiva. Äh, eikö miesten pitäisi vain olla kullillaan ajattelevia panokoneita jotka vähät välittää naisten henkisestä hyvinvoinnista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Vai onko kuitenkin niin, että niiden panokoneiden pitäisi välittää omasta henkisestä hyvinvoinnistaan? Niin kuin totesit, siinä menee nopeasti omat ajatukset solmuun, kun läheisyys tulee mukaan kuvioihin ja seurustelun ja panokaveruuden raja hämärtyy.
Ei toi teksti mullekaan antanut sellaista vaikutelmaa, että sun huolesi olisi niiden naisten henkinen hyvinvointi.
No, kumpaakaan ei halua satuttaa, itseään tai toista.
Useamman orastavan suhteen olen kyllä joutunut lopettamaan sen takia että nainen odottaa suhteelta enemmän kuin minä. Tietenkin voisin olla piittaamatta tuosta seikasta ja pitää naisen vierelläni, käyttää hyväkseni hänen henkistä tilaansa ja kun soveliaaksi katson niin lempata hänet. Mutta pyrin välttämään ylimääräistä mielipahaa viheltämällä pelin poikki siinä vaiheessa jos toinen on selkeästi tunnetasolla enemmän mukana kuin itse. Sattuu tietenkin, mutta mitä nopeammin tuohonkin puuttuu, sitä vähemmän se kuitenkin loppupeleissä riipaisee.
Omassa ajatusmaailmassani tuossa on takana naisen henkinen hyvinvointi.
Mutta toisaalta omassa ajatusmaailmassani on tällä hetkellä myös vinha krapula.
Hanitsu, mitä vikaa niissä panokavereissa nyt yhtäkkiä on?
Lähetä kommentti