keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009

Tajuttuja asioita

Ehkäpä tässä viimeisen vuoden aikana on tullut enemmänkin ajateltua niitä kaikkia arvoja ja itsestäänselvyyksiä, mitä Suomessa kermaperseillessä on tullut pitäneeksi yllä, osalti omasta tahdostaan, osalti taasen ympäröivän todellisuuden painostuksesta. Ei siis sillä, että keskivertokaupunkilainen hirveästi olisi kosketuksissa siihen, mistä hänen ruokansa tulee tai miten etuoikeutettu hän on voidessaan unelmoida Louis vittu Vuittonin ruskeasta monogrammilaukusta kahdensadan riisigramman sijaan.

Myönnän ihan suoraan olevani poliittiselta kannalta oikeistolainen - ei niinkään kotikasvatuksen takia - vaan lähinnä sen myötä, että olen kasvanut itsenäisen aikuisen elämäni yksin, omillani pärjäten ja aina töitä tehden. (ja vituttaa muuten sekin, ettei suuresta osasta siitäkään kertynyt eläkettä vaikka samalla tavalla seitsentoistavuotiaasta asti veroja maksoikin). Mielestäni puoluekanta ei silti kuitenkaan kerro niinkään siitä, mitä haluaisi maailmassa tapahtuvan kuin siitä, miten kokee todellisuuden olevan. Vaikka ruohojuuri-ituhippi-ideologia aivoihin iskostuikin jo Kallion lukion aikoina, en koskaan ymmärtänyt sitä saatanallista naiiviutta, joka opiskelijatoverivegetaristien päässä tuntui jylläävän. Totta hitossa olisi kivaa, jos kaikki saisi osansa ja kellään ei ois tylsää, niinq. Mutta oikeasti sen toteuttamiseen tarvitaan rahaa. Ja jos rahaa meinaa tehdä, niin keinot siihen löytyy jostain ihan muualta kuin sossun luukulta.

Tässä vaiheessa voisi tietenkin mennä syvällekin siihen, miten ihmiset, joilla on kauneimmat ideologiat maailmassa yleensä kompastuvat omaan nokkeluuteensa siinä, ettei heillä ole pitkäjänteistä munakkuutta hylätä omat kauniit ideologiansa hankkiutuakseen sellaiseen yhteiskunnalliseen asemaan, että heidän sanomisillaan olisi edes jonkinasteista merkitystä. Pelkkä vihreiden jäsenkortti kun ei kuitenkaan riitä edes alennuksen saamiseen paikallisessa uimahallissa. En nyt kuitenkaan aio paneutua siihen sen tarkemmin, sillä tässä maailmassa on ihan oikeasti painavempiakin asioita, vaikka se onkin niin helppo unohtaa kun omat ongelmat liikkuvat Onnelan tanssilattian tahmaisuuden ja opiskelijaruokailun hinnannousun tasoisissa sfääreissä.

En ole koskaan ollut mitenkään saarnaavaa tyyppiä, joten jos olet ihan tyytyväinen koko maailman nykyiseen tilaan niin en aio yrittää sinua käännyttää mitenkään. Jotenkin vaan halusin tuoda esille sen, miten haluaisin omien lapsieni joskus voivan olla kosketuksissa luontoon. Nähdä mistä syömämme ruoka tulee ja antaa heidän kasvattaa ja kastella omia tomaattejaan, joita sitten voi lopulta innolla nauttia. Antaa heidän katsella kanaa, jonka munista leivomme leivonnaisemme ja jonka laitamme ruuaksi kun aika on sovelias. Pistää heidät peltotöihin, jotta he ymmärtäisivät sen, ettei leipä tule kaupasta.

Omasta mielestäni ihmiset ovat aivan liian kaukana siitä todellisuudesta, joka ruokatuotannossa vallitsee. Tietenkin Aasiassa reissatessa on myös tullut ajatelleeksi karppaamisen sulaa mahdottomuutta suurimmalle osalle maailman väestöstä ja muunkinlaisia epäkohtia tässä maailmassa, mutta osaltani toivon, että ainakin omalle jälkikasvulleni voin tarjota laajan ja realistisen maailmankatsomuksen. Omat vanhempani tekivät loistotyötä siinä suhteessa, mutta siitä ei pääse mihinkään, että koko saatanan lama ja muukin mukamas vaikea aika Suomessa on ollut niin vitunmoista yltäkylläisyyttä, ettei suurin osa maailman ihmisistä edes osaa kuvitella.

Maailmankatsomuksellisella tasolla en voi todeta muuta kuin että täällä ihmiset ovat tyytyväisiä siitä, mitä heillä on kun taas länsimaissa ihmiset ovat tyytymättömiä siitä, mitä heillä ei ole. Ja mitä enemmän tätä katselen, sitä enemmän ymmärrän, miten kieroutunut omakin maailmankatsomukseni on ollut.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Tietenkin Aasiassa reissatessa on myös tullut ajatelleeksi karppaamisen sulaa mahdottomuutta suurimmalle osalle maailman väestöstä ja muunkinlaisia epäkohtia tässä maailmassa, mutta osaltani toivon, että ainakin omalle jälkikasvulleni voin tarjota laajan ja realistisen maailmankatsomuksen."

Voisitko selventää? Miten tämänpäiväiseen puheenvuoroosi liittyy karppaus eli hyvin vähähiilihydraattinen ruokavalio. Ja miten karppaukseen taas yhdistyy tuo lause, jossa puhut maailmankatsomuksesta?

Mielenkiintoisia ajatuksia sinulla kuitenkin on.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Turistikohteiden ulkopuolella saattaa yllättyä siitä, miten paikallisissa liharuuissa proteiinin osuus on varsin olematon siihen kotimaassa totuttuun nähden. Mutta tuota luontaista vajetta pystytään hyvin kompensoimaan käyttämällä tehokkaasti saatavilla olevat proteiinilähteet ja esimerkiksi kulkukoiria on Indonesiassa viljalti. Niitä ei kuitenkaan ihan sellaisina laumoina parveile ympärillä, että riisin voisi suoraan siirtää rehuksi.

Intia voisi toimia toisena hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka sinua katsottaisiin vähintäänkin oudoksuen jos rupeaisit puhumaan karppaamisen ihanuudesta.

Kustannuspuoli rajoittaa myös tuota mahdollisuutta suurelle osalle maailman väestöstä ja yhä kasvavien suurkaupunkien ruokkimiseen lihan kasvattaminen ja paikalle roudaaminen olisi melko haasteellista logistisessa mielessä. Etenkin jos ilmaston lämpenemisen kauhuskenaariot toteutuu, niin jo pelkkä luonnonvarojen riittävyyskin asettaisi ihan riittävästi haasteita ilman ylenpalttista proteiinilla mässäilyä.

Tietysti kun ihmiset säilyttävät vuosisataiset ruokaperinteensä ja vastaavat itse osaltaan ruokatuotannosta, mitään tarvetta millekään "erityisruokavaliolle" ei ole. Mutta sitten kun ihmiset irtautuvat luonnosta ja heidän ruokaansa ruvetaan kasvattamaan muualla, normaali ruokavalio vääristyy ja tulee tarvetta erinäköisille dieeteille.

Karppaisitko sinä, jos joutuisit kasvattamaan oman ruokasi?

Laajassa mittakaavassa siis karppaaminen on täysin mahdoton ajatus suurimmalle osalle maailman väestöstä
a) rahallisista syistä
b) agroekologisista syistä
c) kulttuurisen taustan perusteella

Ja mitä omiin muksuihin tulee, niin mielestäni heidänkin olisi hyvä tajuta se, mistä ruoka tulee, vaikkei siihen mitään sen suurempaa paatosta liittyisikään. Ja en minäkään ole kasvissyöjäksi ympäristön takia heittäytynyt, mutta ainakin sentään tajunnut sen, että parinkymmenen vuoden päästä ruokavalioni todennäköisesti on hyvinkin erilainen ihan vaan olosuhteiden pakosta.

ar kirjoitti...

kyllä samanlaista elämää joutuu osa suomalaisistakin viettämään ja ihan omassa maassaan. sä et vaan ehkä ole ennen nähnyt sitä tai edes halunnut nähdä sitä.

mulla on 2,50 seuraavaksi puoleksitoista viikoksi. olisi helppoa sanoa tässä vaiheessa, että oma moka, varsinkin, kun ei tiedä koko totuutta. suomalaisista on helppo ajatella, että ei ole köyhää eikä tarvitse ikinä miettiä mistä ruoka tulee ja mihin se menee jne.
mua ei paljon kiinnosta pellon laidalla seistä oppimassa tai taputtaa jotain kanaa, kun mun -työssäkäyvän hyvinvoivan ihmisen- täytyy silti miettiä, mistä loppukuun ruoka tulee. se tulee alepasta, jos on rahaa ja tällä hetkellä ei ole.

se, miten maailmaa olisi sitten taas mahdollista muuttaa, tuskin on kiinni yhdestä tai kymmenestäkään pohjoisen asukkaasta. jenkit, kiina, intia, venäjä, japani jne. ne on ensin. se ei vittu vaan hyödytä laittaa banaania johonkin biosäkkiin, jos miljoona venäläistä kippaa roskansa lähimpään ojaan tai saman verran jenkkejä lähtee sunnuntaiajelulle mäkkiin.

ai vitsi, tässä olis ollut niin paljon kommentoitavaa, että meen jo ihan sekaisin.

kauniit ideologiat pohjautuu omista periaatteista. kauniit ideologiat pitävät yleensä sisällään ajatuksen siitä, millä keinoin ihminen voisi viettää mahdollisimman täysipainoista ja harmonista elämää mahdollisimman pienellä rahalla tai muunlaisella menetyksellä. periaatteessa varmaan suurin osa sanoo, ettei ne halua myydä periaatteitaan hakeutumalla johonkin sellaiseen asemaan, mistä on valta vaikuttaa paremmin. todellisuudessa ihmiset ovat vain laiskoja. ihmiset on laiskoja ja haluavat päästä helpolla katsomatta ihonväriä ja kauppapaikkaa.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Tässä vaiheessa olisi tietenkin avartavaa jos tietäisin, mikä tuo "koko totuus" on. Josko se vaikka auttaisi näkemään.

ar kirjoitti...

kysytkö sä niiltä köyhiltä siellä maailmallakin miksi niillä ei ole rahaa?

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Vain jos ne rupeaa kertomaan mulle, että mä en tajua niiden tilannetta.

Jos vaikka sitten ymmärtäisin.

Anonyymi kirjoitti...

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että länsimainen kermaperseilijä voi aina tulla takaisin sieltä ihkusta primitiivisyydestä tänne kermaperselandiaan. Paikallisilla ei ole ehkä mitään mahdollisuutta ikinä päästä edes hieman korkeamalle elintasolle kuin missä vanhemmat ja muu paikallinen väestö elää.

Helppo on elää kun raha tulee Suomesta ja elämisen kustannukset jostain alikehittyneestä maasta.

Olen aina pitänyt typeränä ns. parempia ihmisiä, jotka mediassa ilmoittavat että rentoutuvat mökillä raskaan ruumiillisen työn parissa esimerkiksi ojaa kaivaen. Ei se mitään herkkua ole kuitenkaan jos sitä pidemmän aikaa tekee. Koitappa sinäkin oikeasti luopua siitä luottokortistasi ja mene paikalliseen huonosti palkattuun työhön ja elä sillä.

pärjäile.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Hmm... viimeisimmän anonyymin kommentin pointtia tahi motivaatiota en kyllä oikein ymmärtänyt.

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä että miten ihmisellä voi olla 2,50 taskussa Suomessa puolentoista viikon ruokaan. Ellei hän ole itse paskantanut papereitaan. Sori. Kaikkien muiden syy paitsi mun miten mun elämä menee.

Ristiriita sen välillä, kun kiittelet vanhemmiltasi saamaasi laajaa ja realistista maailmankatsomusta ja lopussa toteat nyt kokemuksen kautta maailmankatsomuksesi kieroutuneeksi.

Sinänsä samaa mieltä oikeastaan kaikesta tekstissäsi.

Huuhaaidealismin ja todellisuuden välissä on teot. Ne, mitkä pitää ihan itse tehdä. Jokaisen.

Ja kiinnostaisi vähän sekin, että miten seuraelämäsi etenee! :)

Minttu

Anonyymi kirjoitti...

Selkis. "Esiinnyn lähes 50 % ajastani päihtyneenä." No ei siinä sitten raha ruokaan enää riitäkään. Prioriteetit kohdillaan nuorella naisella.

Minttu

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Vanhemmat varustavat elämään, antavat siemenen kaikkeen ymmärrykseen sun muuta, mutta kun asuu kymmenenkin vuotta poissa heidän välittömästä vaikutuspiiristään, niin kyllä siinä ehtii suorempikin paju vinoutua.

Seuraelämästä voi kysyä ihan yksityisesti, siellä voin asiaa kommentoidakin, mutta kuten täällä mainitsin, on tämä seuraelämäni nykyinen keskipiste poistettu pyynnöstään tarkkailun alta. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, että pelittää! Seuraelämäsi keskipisteen kanssa. Tyydyn siihen! :)

Minttu

ar kirjoitti...

periaattessahan mun ei tarvitse vakuutella tai selitellä mitenkään elämääni. väitän, että mulla menee kuitenkin huomattavasti vähemmän rahaa päihteisiin kuin esim. blogin kirjoittajalla. takaisin kallioon kohdalla sitä kutsutaan vain viiniharrastukseksi.

yksin asuminen on kallista. tuloista 2/3 menee suoraan tavallisen elämän ylläpitoon ja siitäkin on karsittu pois kaikki, mistä nyt vaan kehtaa luistaa.

oon melko tuohtunut nyt tosta mintun prioriteettikommentista, että poistun ennen kuin alan heittämään alatyylisiä kommentteja toisen ihmisen blogissa.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Periaatteesta kieltäydyt vastaamaan kysymykseen, jonka avulla kysyjä haluaisi ymmärtää tilannettasi paremmin? Tulee ala-aste mieleen "tiedäks sä mikä klitoris on? Kyl mä tiedän, mut en mä sitä nyt sulle kerro..."

Ja mitä omaan viiniharrastukseen tulee, niin olenkohan kymmentäkään viinipulloa ostanut viimeisen 14kk aikana? Intiassa en, Latviassa muutaman (edullisen), Suomessa ehkä pari, Aasiassa en yhtäkään... Ja mielestäni tuollaiset asiat kuitenkin pitäisi suhteuttaa käytettävissä oleviin tuloihin, jotta niitä voisi verrata. Jos mä käytän pari tonnia vuodessa kossuun ja Bill gates juo pullon Romanée-Contia samassa ajassa, niin ei mulle tulisi mieleenkään suhteuttaa niitä kahta keskenään. Etenkään siten, että herra Gates olisi tuossa suhteessa jotenkin edesvastuuttomampi. Noin niinkuin kärjistettynä esimerkkinä.

Ja tämä blogimaailma on tosiaan siitä kummallinen ja epäreilu, että sinua arvioidaan pelkästään sen perusteella mitä kirjoitat ja minkälaisen kuvan annat itsestäsi.

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi, käytän blogiasi toiselle ihmiselle kommentoimiseen.

Joo, vakuutteleminen ja selitteleminen ovat ylipäänsä sitä "kyllähän mää muuten mutku". Toikin on kerran tollainen niin kyllä määkin voin olla tällainen. Oli lapsena kireä pipo ja lelut patterin välissä tai jtn.

Jos elän näin niin se johtaa tuohon ja jos teen noin niin se johtaa taas muuhun. Ei elämä ole satunnaista kvanttifysiikkaa, kaikella on hyvinkin oletettavat seurauksensa.

Kyllä kelpaa katsoa itseensä peilistä silloin kun kantaa vastuun valinnoistaan. Asiat eivät vain tapahdu minulle vaan olen itse ruorissa. Sitä kutsutaan myös aikuisuudeksi.

Sinänsä haistatteleminen ei haittaisi, valuisi kuin vesi hanhen selästä. Se toki kertoisi vain siitä että sisimmässään tietää itsekin että toinen puhuu asiaa. Totuus kirpaisee.

Niin että alatko kantaa vastuuta itsestäsi vai vedätkö taas pään sekaisin vaikka sillä varjolla kun joku vieras ämmä kehtaakin v-tuilla?

Minttu

Tiina kirjoitti...

Se on aika älyttömän helppoa joutua elämään 2,50 eurolla per viikko Suomessa. Jotenkin todellisuudesta vieraantunutta keskustelua täällä. Menkää vaikka sinne leipäjonoon kyselemään ihmisiltä, että miksei teillä ole rahaa ruokaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niin Tiina, päihderiippuvaisella rahat ovat ymmärrettävästi aina loppu.

Mitä tulee esim. opiskelijoiden rahatilanteeseen - todella tyhmää, että opintoraha on vähemmän kuin työmarkkinatuki. Myönnetään.

On sitä ennenkin opiskeltu töitä tehden. Tarkan taloudenpitäjän ei tarvitse edes käydä töissä muuta kuin lomilla, jolloin se ei vie voimia opiskelusta.

Minttu

Anonyymi kirjoitti...

Ihan pakko nyt kommentoida, kun menee niin hurjaksi tämä juttu...

Jokainen on oman onnensa seppä, mutta lähtötasokin kannattaa ottaa huomioon. Kaikki eivät Suomessakaan starttaa samalta viivalta ja jos ei tiedä kaikkia tekijöitä, niin on vähän liian helppoa heitellä kivillä "luusereita". Siinä hommassa kannattaa kuitenkin olla varovainen... Elämä harvoin on musta-valkoista!

Jos on itse saanut syntymässä kultalusikan suuhunsa, kannattaa olla kiitollinen ja iloinen, mutta samalla olla dissaamatta niitä, joilla ei mene ihan niin hyvin! Siperia saattaa nimittäin opettaa...

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi, jottei fokus mene sivuun; kyseessä oleva nuori ihminen ei saa ruokaa, koska hänen rahansa menevät päihteisiin.

Jos minun lapseni tai läheiseni olisi luisumassa siihen suuntaan, tekisin kaikkeni auttaakseni häntä pääsemään elämässä toisille urille.

Päänsilittely ei useinkaan auta. Haluamatta syyllistää läheisiä sanon kuitenkin, että jos jollakulla on valtaa vaikuttaa niin se on juuri ne läheiset ihmiset.

Jos joku tipahtaa liian syvälle, nouseminen on vaikeaa. Vaikka ympärillä olisi käsiä nostamassa.

Minttu

Anonyymi kirjoitti...

Minttu, tästähän ei ollut suinkaan kyse! Ja tätä juurikin yritin omalla kirjoituksellani pointata.

On liian helppo sanoa, että "sillä ei riitä rahaa ruokaan, koska se ryyppää", jos ei tiedä kaikkia asiaan liittyviä mutkia ja koukeroita. Ymmärrän toki, että tällainen yksinkertaistettu selitys on oman elämän perusturvallisuuden kannalta todella lohdullinen, koska sillä voi pitää omaa yksinkertaistettua maailmankuvaa pystyssä uskottelemalla, että minulle ei koskaan käy huonosti, koska ainoa tapa jäädä ilman ruokaa on se, että alan ryypätä :-D

Aikuisten oikeastihan asia ei ole näin, vaan joskus asiat vaan ajautuvat, huono onni kasautuu, asiat eivät mene niinkuin suunnittelee, Plan B:kin kusee jne ja yhtäkkiä kuka tahansa meistä voi huomata olevansa rahattomana ja onnettomana yksin itkemässä sossun jonossa. Siksi ei kannata olla kovin altis heittämään sitä ensimmäistä kiveä!

En tunne kyseistä "2,50€/viikko"-henkilöä, mutta hänen tarinansa luettuani selitys tuntui kovin uskottavalta. Eikä ollenkaan siltä, että rahattomuuteen olisi syynä päihteiden käyttö.

Siispä, Minttu, armollisuutta, pliis! Ihmisiähän tässä vaan ollaan. Ei täydellisiä eikä erehtymättömiä kukaan meistä, vaan virheitä täynnä kaikki. Siispä peace & love! Eletään ja annetaan elää ja jätetään tuomitseminen vähemmälle. Kun ei kuitenkaan koskaan tiedetä, että mitä kenenkin elämässä tapahtuu (ja mitkä ovat kenenkin juopon juomisen syyt!)

Anonyymi kirjoitti...

Jokainen kompuroi tavallaan, kukaan ei ole siinä asemassa että olisi katsella yläpuolelta muiden elämää.

Soisi että nuorilla ihmisillä olisi kädestäottajia, jotka jaksaisivat huolehtia ja auttaisivat uuteen alkuun.

Mitä pahemmaksi ongelmat menevät, sitä vaikeampi niistä on nousta.

Teen päivittäin töitä ihmisten kanssa, joiden elämä on päihteiden ja pitkälti myös siitä johtuen mielenterveysongelmien sävyttämää. Ei herkkua elämää. Sellaisesta suosta soisi (nuorten) ihmisten säästyvän.

Minttu

ar kirjoitti...

ai te jatkatte vielä?
työskenteletkö sä minttu pitkäkestoisten oireyhtymien parissa? käypä tsekkaamassa tuolla mun blogissa, jos ehdit sieltä, kun en halunnut täällä jatkaa aikuisena tätä keskustelua niin päätin sitten siellä eritellä asioita ensin sillai vähän lapsellisesti ja sit todella lapsellisesti.
nyt menen ja sauvakävelen siihen asti, että hartiani kestävät koko maailman ja sitten, noh, sitten teillä ei ole mitään hätää.