Näemmä hesarikin on maininnut tästä kaupungin tilasta sivuillaan. Lyhyesti taustaa aiheesta:
Thaksin Shinawatra perusti vuonna 1998 populistisen Thai Rak Thai -puolueen ja menestyi loistavasti vaaleissa. Vuonna 2001 hänet valittiin pääministeriksi ja hän palveli ensimmäisenä pääministerinä kokonaisen nelivuotiskauden maan historiassa. Toiselle kaudelle hänet äänestettiin Thaimaan suurimman äänestysaktiivisuuden saavuttaneissa vaaleissa.
Hänen politiikkansa tähtäsi köyhien olojen parantamiseen ja hän teki ihan hyvää työtä Thaimaan julkisen sairaanhuollon parantamisessa ja muutenkin oli varsin pidetty. Tosin toinen puoli asiasta on sitten se, kun häntä syytettiin korruptiosta, maanpetoksesta, jääviydestä moniin päätöksiin, lehdistön kontrolloinnista, veronkierrosta ja valtion omaisuuden myymisestä ulkomaisille sijoittajille. Eli molemmilla puolilla voidaan nähdä varsin hyviä pointteja puolesta sekä vastaan.
No, vuonna 2006 Thaksinin ollessa ulkomailla tapahtui Thaimaassa sotilasvallankaappaus, jonka jälkeen Thaksinin omaisuus ja varat jäädytettiin. Tästä eteenpäin on sitten ollut vähän väliä pienempää kähinää, mutta kansainvälisissä uutisissa taidettiin mainita hommasta vasta sitten kun mielenosoittajat saivat suljettua Bangkokin lentokentän ja Aurinkomatkalaiset eivät päässeetkään kotiin.
Punapaitaiset Thaksinin kannattajat vaativat pääministerin eroa. Vallankaappauksesta puhuminen olisi ehkä hieman liitoiteltua, mutta periaate on sama. Viime vuonna kolmelle tuhannelle mielenosoittajalle oli varattuna 450 poliisia, nyt on värvätty 35000 poliisia ja sotilasta mukaan leikkeihin, joten ollan ehkä vähän toisessa mittakaavassa...
perjantaina, helmikuuta 26, 2010
torstaina, helmikuuta 25, 2010
Päivän uutistiedote
Hyvää iltaa kanssaihmiset, tytöt ja männynkävyt.
Olen hankkinut ensimmäisen tatuointini.
Että tästä sitten eteenpäin.
Olen hankkinut ensimmäisen tatuointini.
Että tästä sitten eteenpäin.
sunnuntai, helmikuuta 21, 2010
Jännittäviä aikoja
Jahas, tilanne Bangkokissa on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että ulkoministeriön matkustustiedotteessakin varoitellaan mellakoista ja terrori-iskuista. Katunäkymässä asiasta kielii se, että armeijan tarkastuspisteitä on ripoteltuna ympäriinsä, mutta mitään sen suurempia meininkejä ei ole vielä havaittu. Huhuja uudesta sotilasvallankaappauksesta on liikkunut ilmassa jo kuukauden päivät, mutta ilmeisesti kuun loppupuolta pidetään erityisen riskialttiina. Tosin nyt on jo onnistuttu ottamaan kiinni kaksi ulkomaalaisia vastaan suunnattua pommi-iskun suunnittelijaa, joten jotain tuntuu olevan ilmassa. Täytynee siis vissiinkin jättää se punainen t-paita kaappiin vähäksi aikaa.
Äitini minua jo pahanilmanlinnuksi kuvailikin kun Intiassa reissaillessani Mumbaihin hyökättiin ja Goalla ollessani jouduttiin juhlintaa rajoittamaan terroriuhan takia, Riiassa mellakoitiin ja rikottiin paikkoja talouden tilan ja yleisen tyytymättömyyden takia siellä ollessani, joten luontevaa jatkoahan tämä vain olisi tuohon sarjaan.
Mutta muuten asiat ovat varsin mallillaan. :)
Äitini minua jo pahanilmanlinnuksi kuvailikin kun Intiassa reissaillessani Mumbaihin hyökättiin ja Goalla ollessani jouduttiin juhlintaa rajoittamaan terroriuhan takia, Riiassa mellakoitiin ja rikottiin paikkoja talouden tilan ja yleisen tyytymättömyyden takia siellä ollessani, joten luontevaa jatkoahan tämä vain olisi tuohon sarjaan.
Mutta muuten asiat ovat varsin mallillaan. :)
lauantaina, helmikuuta 20, 2010
Aamulla oli kiva olo, nyt vituttaa.
Minulla on pari kaveria, joiden kanssa tulee tahtomattaankin tehtyä typeriä asioita, joita on mukava muistella sitten jälkikäteen. Usein niihin kipeisiin muistoihin liittyy rahanmenoa, alkoholia ja ideoita, jotka keksimishetkellä tuntuvat ihan tolkuttoman hyviltä ajatuksilta. Kuten esimerkiksi tänään.
Alkoi nimittäin sillä tavalla, että kämpillä muutaman Changin korkattuamme päätimme lähteä tarkastamaan paikallista heavypainotteista ravitsemusliikettä, mutta jo alueen eteen saapuessamme totesimme, että tämä on aika kaukana siitä, mitä suomalainen mies kutsuisi hevibaariksi. Plussana tosin mainittakoon, että pyynnöstä pehmeä jazz-vivahteinen musiikki vaihtui "Immortal Bar" -nimiselle liikeyritykselle sopivammaksi. Kun ei siellä kuitenkaan hirveästi asiakkaitakaan ollut.
No, ajattelimme jatkaa matkaa Khao San Roadille, joka sattui olemaan sellaisen sopivan tuktukmatkan päässä. Ja jossain vaiheessa sitten päätimme ottaa molemmille oman Tuk-Tukin ja kilpailuttaa kuskeja. Ja täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun kuskin käteen löi sata bahtia ylimääräistä (verrattuna matkan normaalihintaan, joka on siinä kahdenkymmenen bahtin eli 40 sentin kieppeillä), alkoi myös vauhtia tulla huomattavasti lisää. Ja siinä kyydissä oli vallattoman rattoisaa, muutamissa liikennevaloissa tuli sopivasti kiilattua kaveria ja lopuksi pääsimme ehjin nahoin perille. Tosin jälkikäteen huomasin, että hyvin palvellut puhelimeni (aiPhoun!) oli päättänyt jättäytyä kyydistä tiukimman kisailun tiimellyksessä. Puhelin soi, mutta vastausta ei kuulu. Ja vaikka kaverin puhelimesta laitoinkin vielä tekstiviestin löytöpalkkiota lupaillen, alkaa toivoni puhelimen löytymisen suhteen olla jokseenkin menetetty.
Mutta länsimaalaiselle kermaperseellehän tämä tarkoittaa vain sitä, että vastaanotan puheluja hetken aikaa vain kotimaisessa numerossani. Kun tuo kakkoskännykkä on kuitenkin vielä ihan toimiva. Ja tätä taustaa vasten ei oikein tuntuisi hyvältä murehtia asiasta, josta suuri osa maailman ihmisiä vain voisi uneksia.
Mutta kyllä se silti hieman pistää kismittämään, vaikka oikeasti en juuri mitään menettänytkään. Ja vaikka menetin, niin omaa tyhmyyttäni. Mutta saipahan puhelin tarinalleen arvoisensa lopun. Kun se ensimmäinen yritys tuon puhelimen hankkimiseen kaatui siihen, että kaveri oli jo yhden jenkeistä minulle ostanut, mutta se hänen matkalaukustaan varastettiin lentokuljetuksen aikana. Ja vasta toisen kaverin USA-matkan myötä sain itselleni toimitettuna kyseisen puhelimen (niin, silloin vuonna 2007 iPhonea ei vielä Suomessa myyty ja Twitterkin oli vasta ihan uusinta uutta).
Mutta ihan oikeasti suuren maailman mittakaavassa tällaisesta asiasta murehtiminen on vähintäänkin tekopyhää.
Alkoi nimittäin sillä tavalla, että kämpillä muutaman Changin korkattuamme päätimme lähteä tarkastamaan paikallista heavypainotteista ravitsemusliikettä, mutta jo alueen eteen saapuessamme totesimme, että tämä on aika kaukana siitä, mitä suomalainen mies kutsuisi hevibaariksi. Plussana tosin mainittakoon, että pyynnöstä pehmeä jazz-vivahteinen musiikki vaihtui "Immortal Bar" -nimiselle liikeyritykselle sopivammaksi. Kun ei siellä kuitenkaan hirveästi asiakkaitakaan ollut.
No, ajattelimme jatkaa matkaa Khao San Roadille, joka sattui olemaan sellaisen sopivan tuktukmatkan päässä. Ja jossain vaiheessa sitten päätimme ottaa molemmille oman Tuk-Tukin ja kilpailuttaa kuskeja. Ja täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun kuskin käteen löi sata bahtia ylimääräistä (verrattuna matkan normaalihintaan, joka on siinä kahdenkymmenen bahtin eli 40 sentin kieppeillä), alkoi myös vauhtia tulla huomattavasti lisää. Ja siinä kyydissä oli vallattoman rattoisaa, muutamissa liikennevaloissa tuli sopivasti kiilattua kaveria ja lopuksi pääsimme ehjin nahoin perille. Tosin jälkikäteen huomasin, että hyvin palvellut puhelimeni (aiPhoun!) oli päättänyt jättäytyä kyydistä tiukimman kisailun tiimellyksessä. Puhelin soi, mutta vastausta ei kuulu. Ja vaikka kaverin puhelimesta laitoinkin vielä tekstiviestin löytöpalkkiota lupaillen, alkaa toivoni puhelimen löytymisen suhteen olla jokseenkin menetetty.
Mutta länsimaalaiselle kermaperseellehän tämä tarkoittaa vain sitä, että vastaanotan puheluja hetken aikaa vain kotimaisessa numerossani. Kun tuo kakkoskännykkä on kuitenkin vielä ihan toimiva. Ja tätä taustaa vasten ei oikein tuntuisi hyvältä murehtia asiasta, josta suuri osa maailman ihmisiä vain voisi uneksia.
Mutta kyllä se silti hieman pistää kismittämään, vaikka oikeasti en juuri mitään menettänytkään. Ja vaikka menetin, niin omaa tyhmyyttäni. Mutta saipahan puhelin tarinalleen arvoisensa lopun. Kun se ensimmäinen yritys tuon puhelimen hankkimiseen kaatui siihen, että kaveri oli jo yhden jenkeistä minulle ostanut, mutta se hänen matkalaukustaan varastettiin lentokuljetuksen aikana. Ja vasta toisen kaverin USA-matkan myötä sain itselleni toimitettuna kyseisen puhelimen (niin, silloin vuonna 2007 iPhonea ei vielä Suomessa myyty ja Twitterkin oli vasta ihan uusinta uutta).
Mutta ihan oikeasti suuren maailman mittakaavassa tällaisesta asiasta murehtiminen on vähintäänkin tekopyhää.
sunnuntai, helmikuuta 14, 2010
Crappy Valentine's!
Ystävänpäivä Suomessa tuntuu olevan enemmänkin korttien lähettämistä ja ystävien muistamista. Kukkalähetyksen puute rakkaimman ovella ei ole kardinaalimunaus, kuten monessa muussa maassa ja josko sitä sattuukin oman kultapusunuppukkansa kanssa jotain tekemään, on se sellaista ekstrakivaa. Ei niinkään luontaisesti oletusarvoista.
Kotimaassa ei ystävänpäivä tuntunutkaan koskaan mitenkään erityisen masentavalta. Ystävät kuitenkin ovat olemassa, tapahtui - ystävän kuolemaa lukuunottamatta - mitä tahansa. Ei siinä jaksa olla allapäin vaikkei posti kortteja toisikaan. Mutta täällä taas kulttuuri on hieman toisenlainen ja Valentines-juhlinnat jättävät varjoonsa näkyvyydessä jopa kiinalaisen uudenvuoden, joka sinällään on varsin prameasti juhlittu tapahtuma täälläkin. Ehkä pitäisi mennä Chinatowniin istuskelemaan ja natustamaan katukojusta tunnistamattomaksi käsiteltyä proteiinia. Tai sulkea itsensä neljän seinän sisään ja raksauttaa auki illan ensimmäinen Chang.
Läheisimmät täällä saavutetut ihmissuhteet ovat onnistuneet kehittämään välilleen uskomattoman draaman siitä kun henkilö A (Thaimaalaissyntyinen ikäiseni naisihminen, joka on elänyt suurimman osan elämästään Ruotissa) on ottanut itseensä siitä miten henkilö B (Persialaissyntyinen erittäin viehättävä, ikäiseni naisihminen, joka on elänyt suurimman osan elämästään Ruotissa) on ollut hieman liian läheinen A:n Hong Kongissa asustelevan lentäjäpoikaystävän kanssa. Ja kuinka B on A:lta kysymättä ollut häneen yhteydessä, lentänyt uudeksivuodeksi HK:iin ja ajatellut viettävänsä kahdenkeskeistä aikaa siellä... Johon A reagoi lähtemällä itsekin uudeksivuodeksi Hong Kongiin paria päivää myöhemmin.
Äh, turha heistä sinänsä on juoruilla kun pointtina on kuitenkin se, että myös ne vähänkään läheisemmiksi käyneet henkilöt ovat toisaalla ja tämänkertainen ystävänpäivä on varsin asosiaalinen omalta osaltani.
Sentään huomenna saan olla taas lentokentällä vastassa kun pitkäaikainen ystävä tulee käymään. Vähän edes lohduttaa, mutta edelleenkään en tiedä kumpi on pahempaa: ystävänpäivä ilman ystäviä vai Valentine's Day ilman rakasta.
Kotimaassa ei ystävänpäivä tuntunutkaan koskaan mitenkään erityisen masentavalta. Ystävät kuitenkin ovat olemassa, tapahtui - ystävän kuolemaa lukuunottamatta - mitä tahansa. Ei siinä jaksa olla allapäin vaikkei posti kortteja toisikaan. Mutta täällä taas kulttuuri on hieman toisenlainen ja Valentines-juhlinnat jättävät varjoonsa näkyvyydessä jopa kiinalaisen uudenvuoden, joka sinällään on varsin prameasti juhlittu tapahtuma täälläkin. Ehkä pitäisi mennä Chinatowniin istuskelemaan ja natustamaan katukojusta tunnistamattomaksi käsiteltyä proteiinia. Tai sulkea itsensä neljän seinän sisään ja raksauttaa auki illan ensimmäinen Chang.
Läheisimmät täällä saavutetut ihmissuhteet ovat onnistuneet kehittämään välilleen uskomattoman draaman siitä kun henkilö A (Thaimaalaissyntyinen ikäiseni naisihminen, joka on elänyt suurimman osan elämästään Ruotissa) on ottanut itseensä siitä miten henkilö B (Persialaissyntyinen erittäin viehättävä, ikäiseni naisihminen, joka on elänyt suurimman osan elämästään Ruotissa) on ollut hieman liian läheinen A:n Hong Kongissa asustelevan lentäjäpoikaystävän kanssa. Ja kuinka B on A:lta kysymättä ollut häneen yhteydessä, lentänyt uudeksivuodeksi HK:iin ja ajatellut viettävänsä kahdenkeskeistä aikaa siellä... Johon A reagoi lähtemällä itsekin uudeksivuodeksi Hong Kongiin paria päivää myöhemmin.
Äh, turha heistä sinänsä on juoruilla kun pointtina on kuitenkin se, että myös ne vähänkään läheisemmiksi käyneet henkilöt ovat toisaalla ja tämänkertainen ystävänpäivä on varsin asosiaalinen omalta osaltani.
Sentään huomenna saan olla taas lentokentällä vastassa kun pitkäaikainen ystävä tulee käymään. Vähän edes lohduttaa, mutta edelleenkään en tiedä kumpi on pahempaa: ystävänpäivä ilman ystäviä vai Valentine's Day ilman rakasta.
Mistä Pune on kuuluisa?
Josko vaikka sotkisi omaa lusikkaa kotimaan uutisointisoppaan, niin mainittakoon, että Pune, jossa äskeinen pommi-isku tehtiin, on minulle huomattavasti tutumpi Osho Asramista kuin mistään artikkelissa mainitusta. Onhan se toki merkittävä yliopistokaupunki, mutta jotenkin "luostari", jonka yhtenä kantavana ajatuksena on "love is a prayer" ja sisäänpääsyvaatimuksena mm. HIV-testi on kerännyt enemmän huomiota ja kritiikkiä maailmalla.
Mainitsemisen arvoista ehkäpä myös siksi, että kyseinen kahvila on tuon ashramin välittömässä läheisyydessä.
Mainitsemisen arvoista ehkäpä myös siksi, että kyseinen kahvila on tuon ashramin välittömässä läheisyydessä.
lauantaina, helmikuuta 13, 2010
Aikaa irtautua
Minun pitäisi juoda enemmän alkoholia. Ainakin itsestäni valitettavasti tuntuu siltä, että olen tuottavimmillani pienessä hiprakassa. Sanovat, että olen myös hauskempi tuolloin.
Paluu Kekkoslovakiaan on jo siinä vaiheessa, että olen alkanut vaivihkaa katsella paluulentoja. Mitään päätettyä ei ole, mutta vissiinkin viimeistään kesäksi olen palaamassa Takaisin Ka - Äh, en vaan jaksa tuota itsestäänselvää näennäisnokkelaa sanaleikkiä. Itsen ja lukijoiden aliarvioimista, sano.
Uskon silti vahvasti, että tämäkin foorumi tulee aktivoitumaan lähiaikoina. Ihan sellaisilla oikeilla postauksilla, joissa on jotain sisältöäkin. Tällä hetkellä kun vaan on niin vähän sitoumuksia mihinkään ja mahdollisuuksia sitäkin enemmän. Kunhan niistä alkaa selviämään jotain, todennäköisesti lomailu loppuu ja elämässä alkaa omalla tavallaan taas uusi vaihe.
Paluu Kekkoslovakiaan on jo siinä vaiheessa, että olen alkanut vaivihkaa katsella paluulentoja. Mitään päätettyä ei ole, mutta vissiinkin viimeistään kesäksi olen palaamassa Takaisin Ka - Äh, en vaan jaksa tuota itsestäänselvää näennäisnokkelaa sanaleikkiä. Itsen ja lukijoiden aliarvioimista, sano.
Uskon silti vahvasti, että tämäkin foorumi tulee aktivoitumaan lähiaikoina. Ihan sellaisilla oikeilla postauksilla, joissa on jotain sisältöäkin. Tällä hetkellä kun vaan on niin vähän sitoumuksia mihinkään ja mahdollisuuksia sitäkin enemmän. Kunhan niistä alkaa selviämään jotain, todennäköisesti lomailu loppuu ja elämässä alkaa omalla tavallaan taas uusi vaihe.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
