Pientä kutinaa

Ei, ei siellä.

Vaan sellainen mukava "tingling sensation" kun kuulee tekstaripiippauksen kännykästään tai näkee toisen nimen lihavoituna sähköpostilaatikossa. Ja siihen väkisinkin liittyvä hymy vastausta kirjoittaessa.

Ollaan nähty tässä jotakuinkin joka päivä ja sen lisäksi sekä illaksi että huomiseksi on jo suunnitelmia. Ja vaikkei mitään halausta tai poskisuudelmaa intiimimpää olekaan tapahtunut, on hymy herkässä. Saattaa tietysti johtua myös täällä jo orastavasta keväästä ja satunnaisista auringonsäteistä, mutta tuota Isoa Keltaista on kuitenkin tuijotellut sen verran pitkään 12 tuntia päivässä, että jotenkaan en osaa lukea sitä kovinkaan suureksi muuttujaksi. Masentunuthan täällä pitäisi vissiin olla pimeässä sadesäässä.

Minkäköhänlaisen ongelman ylihuomisesta saakaan vielä kehitettyä kun pitäisi kotimaahan lähteä...

Vaihtoehtoja

Heippa ydinvoimavastustajat ja Greenpeacelaiset. Kun puhutaan kymmeniä tai satojatuhansia vuosia kestävistä ratkaisuista, pyytäisin ystävällisesti ottamaan huomioon myös viimeisimpien parin vuosikymmenen aikana kehitetyn teknologian tarjoamat mahdollisuudet. Kun ennen niitä paria jääkautta, jotka kyntävät Olkiluodon litosfäärin lastesi jätskiannoksiin, saatetaan vielä kehittää jotain ihan oikeasti merkittävääkin teknologiaa sähköntuotannon saralla.

Kuten esimerkiksi traveling wave reactor (pääasiallisena kehittäjänä Intellectual Ventures/TerraPower), jonka toimintaperiaateen kehitys on kiihtynyt huomattavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja nykyisellään ollaan jo kyetty simuloimalla todistamaan reaktorin toimivuus. Kyseisen teknologian hyötyjä kun olisivat esimerkiksi nykyisen ydinjätteen käyttäminen polttoaineena, uraanin rikastuttamisen tarpeettomuus (poistaisi kytköstä aseteknologiaan, vaikka prosessin aloittamiseen vähän U-235:ta tarvitaankin) ja vähäinen ylläpitotarve (ja sitä myötä parempi turvallisuus).

ITERin myötä fuusioreaktori on askelta lähempänä todellisuutta. Vaikka se ei jäteongelmaa poistaisikaan TWR:n tavoin, vähentäisi se teknologiana tuotetun jätteen määrää murto-osaan nykyisestä fissioteknologiasta.

Ydinjätteen transmutaatio on vielä aivan liian kallista tarjotakseen käytännöllisiä ja kaupallisesti järkeviä ratkaisuja, mutta en todellakaan osaa sanoa mikä tilanne on 100 vuoden kuluttua.

Mutta jos noista ei ole koskaan kuullutkaan, niin onhan se ihan ymmärrettävää että ydinjäte kauhistuttaa.

Ja en siis todellakaan sano, että nämä olisivat ainoita oikeita ratkaisuja tai varmoja nakkeja, mutta toivoisin, että vaihtoehtoisia jätteenkäsittelymenetelmiäkin edes sivuttaisiin noissa keskusteluissa. Että edes koitettaisiin parantaa sairautta eikä vain oiretta.

Terveisiä Riiasta

Mietin, että pitäisikö otsikon olla "Terveisiä keväisestä Riiasta", mutta kolmenkymmenen asteen lämpötilapudotusta vasten tarkasteltuna kevät ei ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleeni. Eräs viehättävä naisihminen toisaalta tulee ja en nyt tällä kertaa puhu Fantasiasta. Hänen sijastaan kyse on eräästä myös entisellä duunipaikalla vaikuttaneesta naisihmisestä, johon olen saattanut jossain yhteydessä viitata vuosi sitten.

Mutta kerrottakoon, että kyseessä on - Fantasian tapaan - erittäin viehättävä venäläistyttö, tosin sillä erotuksella, että hänessä olisi omassa mielessäni potentiaalia huomattavasti enempään kuin edellämainitussa ikinä. Täällä ollessani hän seurusteli ja olimme ihan puhtaasti kaveripohjalla liikkeellä. Muutettuani pois maasta hän kuitenkin erosi silloisesta poikaystävästään ja olemme jatkaneet viestittelyä ja Skypettelyä siitä lähtien. Arkisia asioita, ihmissuhteita, kulttuurieroja. Kaikkea mukavaa, mutta viimeaikaisista viesteistä päätellen voisi taustalla olla ehkä jotain muutakin. Ja kun istuin lentokoneessa, oli minun vain tehtävä sisäisesti havainto, että häneen uhratut ajatukset ylittävät moninkertaisesti vain kaverille osoitetun huomion rajat. Että sitähän on oikeastaan vähän ihastunut.

No, eilen järjestettiin pienimuotoiset paluujuhlat (pääsin ensimmäistä kertaa kokkaamaan tai edes ylipäänsä syömään majavaa [pervo]) ja kun meillä molemmilla oli vapaapäivä, vietimme puolet päivästä kahden kesken keittiössä jutellen. Aika kului kuin siivillä ja siinä juttelun sekä kuvien katselun lomassa tuli loihdittua sekä lounas että illallinen keittiöstä juurikaan poistumatta. Ja ehkä vain kuvittelen asioita, mutta ne katseiden vaihdot, tarinoita toisinaan tahdittavat kosketukset sekä sädehtivä hymy tuntuivat äärimmäisen lämpimiltä. Ja saamastaan tuliaisesta kummunut spontaani suudelma tuntuu edelleen poskellani.

Pitäisiköhän jäädä tänne vielä pariksi päiväksi? Ei varmaankaan, mutta kun kerran tänne asti pääsi...

Finnairin hinnoittelupolitiikka

Hassua, että suora lento Finskillä Bangkokista Helsinkiin maksaa sen seitsemisensataa, mutta jos jatkaa saman yhtiön koneella vaikka Riikaan tai Amsterdamiin, hinta putoa huomattavasti.

Joten huomenna Riikaan. Paluumuuttoprosessi on alkanut. :)

Rannalla

Miksei kukaan kertonut minulle, että Shianoukvillestä saa kilon hyvälaatuista kukkaa kahdellakymmenellä dollarilla? Ihan olen väärässä paikassa suurimman osan ajastani lojunut. Reissun loppumetreillä kun ehdin viimein tänne Cambodiaan asti. Koko ajan kuitenkin pitänyt käydä, mutta suurin osa ajasta on kulunut Sumatralla, Malesiassa ja Thaimaassa. Vietnamissa ja Laosissakin tuli käytyä - ensimmäisessä kahdestikin.

Mutta täytyi vaan tulla toteamaan, että Hootersin 500 miles soveltuu näihin tunnelmiin jotakuinkin erinomaisesti.

Saigon, yö #2

Minulla on pari kaveria, joiden kanssa tulee tahtomattaankin tehtyä typeriä asioita, joita on mukava muistella sitten jälkikäteen. Usein niihin kipeisiin muistoihin liittyy rahanmenoa, alkoholia ja ideoita, jotka keksimishetkellä tuntuvat ihan tolkuttoman hyviltä ajatuksilta. Kuten esimerkiksi tänään.

Iltapäivä nimittäin alkoi Saigonissa (tai Ho Chi Minh Cityssä, kuten nykyään tykkäävät kaupunkia kutsua) varsin rauhallisissa merkeissä. Päivitettiin heräämisen jälkeen sukelluskuvia sosiaalisiin medioihin (niin, olen nörtteilyn lisäksi harrastanut laitesukellusta kymmenisen vuotta, mutta ei siitä sen enempää) ja kun sattumoisin vierelle osunut tyttöbaari aukesi vasta neljältä iltapäivällä, jouduimme tappamaan aikaa hotellihuoneessa siihen asti. [ja toimituksen nimellä esiintyvä selvä osa itsestäni haluaisi kovasti sanoa olevansa tyytymätön edeltävän lauseen lauserakenteeseen sekä sanan "lause" runsaaseen käyttöön. Anteeksi]

Mutta niin. Aloittelimme neljän maissa iltapäivällä Voodoo Bar & Restaurant -nimisessä ravitsemusliikkeessä iltaamme ruoka-annoksin. Kuin huomaamatta tosin aperitiiviksi otetut Voodoo Zombie -drinkit muuttuivat loppulaskussa näkyväksi kahdeksikymmeneksineljäksi Voodoo Zombie -drinkiksi. Johon kylkeen sitten oli listattuna vielä muutama olut ja toistakymmentä tequilaa. Toki - ottaen huomioon paikan liiketoimintaidean - kaikkia juomia emme itse nauttineet, vaan osansa sai myös yksi erityisen miellyttävä tarjoilijatar. Mutta ilmeisen selväksi kävi kolmen drinkin ja kolmen tequilashotin jälkeen, että aasialaiset pienikokoiset naiset eivät vaan yksinkertaisesti kestä viinaa. Joten kun neiti oli sammumispisteessä saatettu yläkertaan, jatkoi toinen yötyöläinen hänen viitoittamaa taivalta.

Ja mikäpä siinä. Seura kuitenkin oli ensiluokkaista vaikka mitään vihjailua kummempaa ei tapahtunutkaan. Mutta voipahan näin jälkikäteen sentään sanoa, että on juonut kaksi - pardon my french - vietnamilaista huoraa pöydän alle. Tosin niillä ladydrink-hinnoilla se ei ollut näin jälkikäteen ajateltuna ehkä ihan kaikkein fiksuin mahdollinen veto, mutta tulipahan tehtyä. Ja kohtuupöhnän sai itsellekin.

Pahoitteluni, mutta 125€ baarilaskulla olisi Suomessakin juonut itsensä kohtuulliseen koomaan. Kiitos, anteeksi ja hyvää yötä.

Kranaatteja, pommeja, ei mitään kummempaa

Sunnuntain vastaisena yönä aamukolmelta lähipankissa räjähti. Toisaalta täällä - hieman kuin Intiassakin - erilaiset pommi-iskut ja väkivallanteot ovat miltei arkipäivää tietyissä osissa maata, joten niin kauan kuin turistialueilla ei läimitä, ei kansainvälistä mediaakaan kiinnosta. Täytyy todeta, että paikat ja ajankohdat olivat fiksusti valittuja, sillä asialla lienee vähäisen uutisoinninkin perusteella Thaksinin puolestapuhujat, jotka kohdensivat hyökkäyksensä valtio-omisteisia pankkeja kohtaan. Ja kun ajankohdat oli valittu huolella, kuolonuhreiltakin vältyttiin.

Mutta mitä poliittisiin pommituksiin tulee, niin IRA vetää kyllä edelleen voiton humanitaarisissa terrori-iskuissa.