Pientä kutinaa

Ei, ei siellä.

Vaan sellainen mukava "tingling sensation" kun kuulee tekstaripiippauksen kännykästään tai näkee toisen nimen lihavoituna sähköpostilaatikossa. Ja siihen väkisinkin liittyvä hymy vastausta kirjoittaessa.

Ollaan nähty tässä jotakuinkin joka päivä ja sen lisäksi sekä illaksi että huomiseksi on jo suunnitelmia. Ja vaikkei mitään halausta tai poskisuudelmaa intiimimpää olekaan tapahtunut, on hymy herkässä. Saattaa tietysti johtua myös täällä jo orastavasta keväästä ja satunnaisista auringonsäteistä, mutta tuota Isoa Keltaista on kuitenkin tuijotellut sen verran pitkään 12 tuntia päivässä, että jotenkaan en osaa lukea sitä kovinkaan suureksi muuttujaksi. Masentunuthan täällä pitäisi vissiin olla pimeässä sadesäässä.

Minkäköhänlaisen ongelman ylihuomisesta saakaan vielä kehitettyä kun pitäisi kotimaahan lähteä...