Good vibrations

Mieleni tekisi pahoitella kiireitäni, mutta kun nauttii työstään ja kokee tekevänsä jotain merkittävää, ei sitä osaa hyvällä tahdollakaan katsoa mitenkään negatiivisessa valossa. Olen duunien puolesta reissannut puolet viikosta ja hommia riittää viikonlopullekin. Tosin nyt alkavalla viikolla helpottanee hieman. Mutta pääsääntöisesti puoleen yöhön venyvät illat ja kotoa poissa vietetytä päivät sekä yöt ovat tarjonneet minulle mukavaa vaihtelua. Ajallisestihan tuo vastaa sitä, että olisi uudessa suhteessa, joten ehkäpä vain huijaan itseäni ja siksi olen onnellinen. Mutta jos on hyvä fiilis niin miksipä sitä pilaamaan ylianalysoimalla.

Eilen oli muuten varsin harvinaisluontoinen päivä. Mutta jospa kuitenkin päivittäisin alkuviikon tapahtumat ennen sitä...

Alkuviikosta pakkasin passini ja lähdin Baltiaan. Mitään mainittavaa ei reissussa sinänsä ollut, mutta palatessani lautalla Tallinnan kautta Helsinkiin kuulin mitä erikoisimman iskulauseen. Olin nimittäin parkkeerannut itseni laivan karaokeravintolaan (ei siksi, että siellä oli karaokea vaan siksi, että sieltä sai alkoholia) ja likimain ainoa vapaana oleva paikka sattui olemaan neljän juuri ja juuri täysikäisen naisihmisen vieressä. Heidän luoksensa tuli melko nopeasti siihen istuttuani viisissäkymmenissä oleva juopunut mieshenkilö, joka tyylikkään setämäisesti iski kahden seurueen jäsenen väliin ja kysäisi "oottekos te tytöt feispuukissa?". No, sainpahan ainakin jään rikottua (ja ehkäpä jopa muutamia pluspisteitä) kun häädin miehen menemään hetken tyttöjen wtf-ilmeilyä katselleena. Taidan kuitenkin olla tulossa vanhaksi, sillä yhdeksänkymmentäluvulla syntyneet vain tuntuvat jotenkin väärältä, joten oikeastaan vain tapoin aikaa heidän kanssaan jutustelemalla. Ja lauttamatkalta tärkeimpänä käteen jäi pari pulloa Taittinger Les Folies de la Marquetterie Brutia sekä puolen vuoden tarpeiksi Ripassoa. Ja kymmenen pulloa jallua, jotka todennäköisesti häviän eräässä kolmisen vuotta sitten lyödyssä jalluvedossa tässä ensi vuoden puolella. Mutta ei siitä sen enempää. :)

Perjantaiksi ajelin taasen työasioissa Tampereelle ja alun perinkin olin suunnitellut jääväni jonkun kaverini luokse yöksi kun kerran sinne asti olin päässyt. Maltoin jopa olla ottamatta yhteyttä Kommunikaatiorajoitteiseen, vaikka yövyinkin vain muutaman sadan metrin päässä hänestä. Ilta muodostui kuulumisten vaihtamisen ja ruokailun jälkeen stereotyyppiseksi jätkien illaksi, jolloin juodaan olutta ja pelataan isolle skriinille heijastettuna xboxia.

On muuten jännää, miten minulla tuntuu olevan yksi läheinen ystävä yhtä erityistä tarkoituksia varten. Yhden kanssa voi viettää tuollaisia iltoja. Toisen kanssa tulee käytyä yökerhoissa. Kolmas on taattua laadukasta matkaseuraa vaikka pidemmillekin Kaakkois-Aasian ekskursioille. Mutta kunkaan kanssa ei oikein vaan tule tehtyä noita muita asioita vaan tekemiset noudattavat jokseenkin samaa totuttua linjaa. Mutta hyvinhän tuo on toiminut tähänkin asti.

Mutta niin, nukuttuani yön sohvalla ja lounastettuani lähdin ajelemaan takaisin Helsinkiin, sillä olin sopinut tapaavani Vuokralaista jossain vaiheessa lauantaita. Tekstiviestitse tapahtunut kommunikointimme oli kummallista säätöä, joten paluumatka meni lievän vitutuksen merkeissä, sillä olisin voinut lähteä vaihtoehtoisesti Turun suunnalle muihin rientoihin, mutta kun kerran oli puhetta ollut niin suuntasin takaisin. Kun jotain sanotaan niin se pidetään.

Ehkäpä se oli autostereoista luukutettu SOAD tai virkistävä suihku yhdistettynä pariin olueen, mutta illan hämärtyessä olin kuin uusi ihminen. Täynnä onnellisuutta ja valmis vaikka menemään yökerhoon. Niin hyvä fiilis minulla oli, että tuskin Onnelakaan olisi sitä onnistunut latistamaan.

Soittelimme Vuokralaisen kanssa ja loppujen lopuksi päädyimme tapaamaan kahdeksan maissa. Tapaamispaikassamme oli tosin menossa yksityistilaisuus, joten päädyimme lopulta Sivukirjastoon. Päivitimme kuulumisemme yleisluontoisesti, mutta kun keskustelu ajautui ihmissuhteisiin pudotti Vuokralainen varsin suuren uutisen pöydälle. Hän on nimittäin muutama kuukausi sitten tavannut erittäin potentiaalisen miehen ja siinä keskustelun lomassa hän ensimmäistä kertaa itselleenkään sanoi tätä rakastavansa. On aivan mieletöntä kuinka onnelliseksi tuollainen uutinen voi toisenkin ihmisen tehdä. Yhdistettynä jo vallinneeseen olotilaani en osannut kuvitella miten ilta olisi siitä millään tasolla voinut enää paremmaksi muuttua, joten suuntasin jo hyvissä ajoin kotiin, sillä Vuokralaisella oli muutakin menoa vielä sovittuna samaiselle illalle.

Elämä vaan toisinaan on aika mahtavaa.