Kävin lauantaina sitten ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään ihan varsinaisilla treffeillä. Tosin tavoilleni uskollisena sitäkin varten piti käydä Tampereella asti. Ihan liian helppoahan se olisi tavata joku mukava ihminen tästä lähimmän viidenkymmenen kilometrin sisältä edes.
Oikeastaan treffeistä ei sinänsä ole juurikaan kerrottavaa. Oli mukavaa, juttu luisti, Napolissa oli hyvät safkat. Seurassakaan ei sinänsä ollut mitään valittamista, mutta ei siinä nyt mitään tunteiden valtaisaa roihuakaan päässyt syntymään. Katseiden kohdatessa tosin pientä värinää oli ehkä havaittavissa, mutta sekin saattoi yhtä hyvin olla vain taskussa riekkuva puhelin. Jos olisimme samassa kaupungissa, olisi mukava ottaa selvää mihin se etenisi, mutta parin tunnin reissaaminen ei ensitapaamisen jälkeen oikein tuntunut perustellulta. Ja tänään sitten sainkin "kiitos, mutta ei kiitos" -viestin. Asiallista.
Mukava piristys kuitenkin tähän syksyyn. Positive spark amidst the crepuscular days of early winter tai jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti