tiistaina, tammikuuta 11, 2011

Rikkinäistä vuoropuhelua

Onpa mukavaa, että kommenttilaatikossakin taas tapahtuu. Motivoi kirjoittamaan ihan toisella tavalla. :)

Eli tässä jatkoa edellisen postauksen kommentteihin:

Lähinnä tuo "kaikki kiinnostavat ovat varattuja" pohjautuu empiirisiin kokemuksiin ja se käy ilmi vasta lyhyen kanssakäymisen jälkeen (ellei sormuksia lasketa). En koe, että se merkittävästi vaikuttaisi siihen, kenelle puhun. Yleensä kuitenkin ne, joiden kanssa tulee hyvin toimeen ovat jo varattuja. Liekö sitten siitä, että he voivat vapaammin ja avoimemmin olla ihan omia itsejään. Saa heti paremman keskusteluyhteyden kun toinen ei arvioi vastakkaisen sukupuolen edustajaa siinä mielessä. :) (itse asiassa tuo voisi olla aika huolestuttavakin pointti ja useammin kuin kerran olen kuullut hyviltä naispuolisilta ystäviltäni harmitteluja siitä, että eivät ole voineet ihastua esimerkiksi minuun. Tästä tuleekin mieleen seuraava sitaatti, jonka varta vasten ongin teille bash.orgista... )

A woman has a close male friend. This means that he is probably interested in her, which is why he hangs around so much. She sees him strictly as a friend. This always starts out with, you're a great guy, but I don't like you in that way. This is roughly the equivalent for the guy of going to a job interview and the company saying, You have a great resume, you have all the qualifications we are looking for, but we're not going to hire you. We will, however, use your resume as the basis for comparison for all other applicants. But, we're going to hire somebody who is far less qualified and is probably an alcoholic. And if he doesn't work out, we'll hire somebody else, but still not you. In fact, we will never hire you. But we will call you from time to time to complain about the person that we hired.

En tiedä mitä tuohon pelimiesosastoon sanoisin. En koe olevani mitenkään erityisesti pelimies ja mielestäni teot, joita joskus harvoin teen vaikutuksen luomiseksi ovat enemmänkin romanttinen hölmö -kategoriaa. :) Jos ei vastapuoli osaa arvostaa niin sitten ei vaan osaa. :)

Sanoisin, että kunnolla on viimeeksi kolahtanut Puolalainen. Se tapahtui 2007-2008 talvena. Sen jälkeiset ovat enemmänkin olleet ihastuksia, jotka omassa sanavarastossani ovat kuitenkin jonkin matkaa vielä siitä, että kunnolla kolahtaisi.

Ja se pikku-prinssi tuli hommattua ja perille toimitettua. Ikävä kyllä vastaanottajan henkilöllisyyttä paljastamatta on hieman vaikea puhua häneen liittyvistä asioista.

Tuohonkin lähdin niin sanotusti takki auki, eli ilman mitään selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia. Katsoo mitä tapahtuu -asenteella. Siinä mielessä en voi puhua jahtaamisesta taikka muustakaan - kunhan ajattelin kääntää tämänkin kortin ja katsoa mitä tapahtuu. Ihmissuhteiden kehittymistä kun on kovin vaikea ennustaa. Useimmiten ne kuitenkin päättyvät verrattain pian alkamisensa jälkeen, joten paras tapa suhtautua ihmissuhteisiin on mielestäni juuri tuollainen "katotaan nyt" -asenne. Sillä muuten ihmissuhteille tulee asetettua liian suurta painoarvoa ja taakkaa.

Viimeisimpään kysymykseen vastaisin suurin piirtein samalla tavalla kuin tuossa yläpuolella. Koskaan ei voi ennustaa, että mihin suuntaan jotkin ihmissuhteet kehittyvät. Pieni ihastus voi muuntua suureksi rakkaudeksi tai hiipua kuin viimeinen koivuhalko takassa. Ei sitä koskaan tiedä kokeilematta. Siksi "kehittelin suurisuuntaisia operaatioita". :) Kun koskaan ei voi tietää.

6 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Oletko pohtinut, ovatko oletuksesi/vaatimuksesi lainkaan realistisia? Montako "potentiaalista" ihmistä menee ohi vain siksi, että oletat heidän käyttäytyvän tai toimivan tietyllä tavalla?

Nämä siis vain kysymyksinä, eivät sikäli tulkintoina elämästäsi. Itsekin sitä toisinaan pohtii, että onko (ensikohtaamisella) itsestään antama kuva lainkaan realistinen siihen nähden, mitä on ja edustaa itse oikeasti ihmisenä. Siksi olisikin tietysti hyvä koettaa ystävystyä monenlaisten ihmisten kanssa, jotta oppisi tuntemaan heitä erilaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi aroista ja sosiaalisesti vähemmän päällekäyvistä ihmisistä saa helposti kylmän kuvan, vaikka todellisuus olisikin jotain aivan muuta.

Eivät nämä valtavan kauniit analogiasi sinkkunaisista nyt ainakaan mitenkään hirveästi nosta pisteitäsi sinkkunaislukijoidesi silmissä. Ei kai meissä voi olla kaikki niin pahasti vialla? ;)

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Mihinköhän mahdoit viitata tuolla analogialla tällä kertaa? :) Se on totta, että kirjoitan usein provosoivasti ja kärjistäen, mutta siitä tämä ilmaistutapa oikeastaan saakin kaiken voimansa ja viihdyttävyytensä. Enkä ehkä ajatellut tätä kautta kuitenkaan löytäväni sitä elämäni naista, joten kielenkannat ovat ehkä höllemmässä täällä kuin tosielämässä. :)

Olisi kyllä mukava kuulla, että minkälaiset omat vaatimukseni ovat lukijan silmissä. Että mitä minä oikeastaan haen noin niinkuin "ulkopuolisen" vinkkelistä. Osaatko sanoa? Olisi kiva kuulla että minkälainen kuva täältä on välittynyt ja voisinpahan tuosta sitten ihan oman postauksenkin vääntää: mitä minä oikeastaan naiseltani haluaisinkaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Sinusta saa ainakin kuvan ihmisestä, joka haluaa kovasti tehdä hyvän vaikutuksen.

Mieleeni muistuu Sternbergin oiva kirja "Rakkaus on tarina". Panepas lukien!

Se pohjaa ajatukseen, että ihmisellä on tietty kuva parisuhteesta. Hän haluaa "näytellä" tietynlaista roolia suhteessa ja etsii omaan castingiinsa sopivaa vastakappaletta.

Niin kauan kun kumppani "näyttelee" oman käsikirjoitukseni mukaan, asiat menevät hyvin. Sitten onkin piru irti - ja sukset ristissä - kun toinen ei enää mahdu siihen rooliin missä hänet haluaisi nähdä.

Tarkoitus olisi tietenkin tiedostaa oma "tarinansa" - ja vapautua siitä.

Ja ihan vaan elää ja nähdä ja hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin hän on.

Hyvä kirja!

Minttu

Maija kirjoitti...

Viittaus oli postaukseen, jota nämä viimeisimmät päivityksesi käsittääkseni edelleen kommentoivat.

Kysymykseesi on hankala sanoa mitään sekoittamatta keskenänsä kolmea juttua: mitä itse tiedostat hakevasi, mitä haet tiedostamattasi ja mitä lukija saa asiasta irti. Lisäksi tietysti vielä sekin, että eri lukijoilla on varmaan omat mielipiteensä siitä, mitä sinun kannattaisi hakea. Kuten Minttukin totesi, olisi sinusta itsestäsi varmaan helpompi tehdä "analyysi".

Mutta miksipä ei arvailuleikkiä. Miehenä sinulla on todennäköisesti ensin liuta numeroihin pohjaavia ulkonäkökriteerejä. Toisekseen listalla on varmasti jonkinlainen älykkyys-/koulutustaustakriteeri, jos toisen pitäisi ymmärtää jotain tekniikasta, matkustelusta, taiteista, viineistä jne. Luonteeltaan ennemmin humanisti kuin luonnontieteilijä. Mieluummin kiltti ja pehmeä kuin voimakastahtoinen persoona. Joko riittää? Näemmä myös mökkikohtaaminen kuuluu samaan kuvaelmaan?

Mielenkiinnosta: mikä on haluttu ikähaarukka?

annareetta kirjoitti...

mun silmissäni (ja muista nyt sit kans, että minun, lukijan, silmissäni) sä etsit elokuvarakkautta. ainutlaatuista sielunkumppanuutta, joka on täynnä tarkkaan harkittuja yksityiskohtia ja jotain, mitä muilla ei vaan voi olla.

mä luulen, että sä haluaisit rakkauden iskevän kuin salaman ja olevan täynnä en voi elää ilman sinua-huutoja ja suuria tunteita. mun mielestä et ole pinnallinen siinä mielessä, että etsisit jotain tiettyä kokoa tai näköä. muistan, kun kirjoitit joskus jostain seppälän mainoksesta, kuinka siinä oli se kotivaatteissa lerhaileva hiirulaistyttö ja tykkäsit siitä enemmän kuin samasta tytöstä samassa mainoksessa täydessä tällingissä. lyhyttä tukkaakin oot kehunut joskus ja halunnut löytää kropaltaan suurinpiirtein kanssasi yhteensopivan.

mä lukijana näen, että haluat vaan niin paljon löytää sen oikean, että olet valmis uskomaan sitä jokaisesta vastaantulevasta (okei kärjistys..) ja siksi yrität liikaa. se, miksi suurin osa on varattuja, en tiedä.. voisko olla, että olet jossain alitajunnassasi kateellinen, että joku mielestäsi upea nainen onkin jo löytänyt sen oikean, vaikka puuttellisen, mutta jonkun, jonka kanssa syödä croissantteja ja löhöillä pieruverkkareissa. ne, varatut naiset ovat sitoutuneita ja mä luulen, että sä haluat sitoutua ja jakaa elämäsi.

onnekas on se mimmi, jolle kolahdat kunnolla, mutta rakkaus ei tule pakottamalla eikä välttämättä hulluna roihuten tai salamana taivaalta. rakkaus ei yritä hyötyä tai hallita.

pettymykset tekee negatiiviseksi ja kyyniseksi, mutta siitä on vaan päästävä yli. älä laita kaikkia kortteja heti likoon ostamalla ensipainoksia tai lentämällä toiselle puolelle maailmaa, eihän nekään tee niin.

mutta joo, lukijana mä näen rivien välistä, että etsit sitä oikeaa, kahden ihmisen välistä elämän kestävää rakkautta ja sitoutumista, eikä siinä ole mitään pahaa.
niinhän me kaikki tehdään.

Anonyymi kirjoitti...

Heip, nyt pääsin loppuun asti näissä teksteissä, eli siis olen vasta liittynyt lukijajoukkoon...
Olen niin täysin samaa mieltä siinä heitäytymisessä, ja niiden pelien pelaamisesta ihmissuhteissa, olen niin täysin kyllästynyt niihin.
Ja nyt olenkin saanut todeta, että kun kohtaa sellaisen ihmisen, jonka kanssa saattaa kehittyä aito ja kestävä ihmissuhde, on pelien pelaaminen aivan turhaa...äh, olisi niin paljon esimerkkejä, mutta ehkä helpompaa on jos käyt itse lukemassa, niin halutessasi... :)

http://paivinjaoin.vuodatus.net/

-Päivin ja Öin-