Tältäkö se tuntuikin... Ajatukset harhailevat, koko keho on rento, aivot vaikertavat, että etkö voisi vain nukkua. Silti sormenpäät hamuavat edelleen naisen selkää, huulet vaistomaisesti etsivät toisia, iho on herkkä ja olo on vapautunut. Kasvoille on juurtunut typerän tyytyväinen virnistys ja kaikki tuntuu vain lipuvan hiljalleen ohi. Uskomatonta, miten toinen ihminen voi saada aikaan tällaisen olon.
Vaikka ilmassa oli pientä ensi kerran jännitystä, jätti koko ilta suuria toiveita tulevasta. Kumpikin tietäen, että vakavaa seurustelua tästä ei tule, mutta kuitenkin juuri sitä, mitä molemmat kaipaavat. Moraaliton seksisuhde siis. Johan siitä edellisestä olikin jo reilu seitsemän vuotta aikaa (ja jos sitä vertaa tähän, niin mitäköhän hittoa silloinkin siitä sai irti...). Ei tämä sinkkuelämä nyt aivan mahdotonta ole, vaikka vakaasti uskonkin, että olisin onnellisimmillani vakaassa parisuhteessa. En tosin muista, koska sellaisessa olisi yhtä mielettömän kokonaisvaltaisen tyytyväinen olo ollut.
Tänä yönä nukkunen hyvin. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti