np: mitä sattuu

Monet tuntuvat lisäävän blogaisunsa loppuun kyseisellä hetkellä soivan musiikin (np: = now playing:). Ajattelin nyt omistaa yhden merkinnän sille ja jättää todennäköisesti asian sikseen. Tällä hetkellä taustalla soi Pachelbelin Kanon, joka hetki sitten sai silmäkulmani kostumaan silkalla kauneudellaan.

[Okei, myönnetään... katselin subTV:n yllätyshäitä ja morsiamen saapuessa alttarille taustalla soi melko hissimusiikinomainen sovitus ko. kipaleesta, jolloin täytyi laittaa kunnollinen versio biisistä soimaan "levylautaselle".]

Tätä kirjoittaessa iTunes valitsi valtaisasta musiikkikirjastostani soitettavakseen John Lee Hookerin Driftin' And Driftin'in... Tässä vaiheessa joku voi jo ajatella, että hitto mikä musiikkimaku. Sanotaanko vain, että olen erittäin laaja-alainen musiikkimakuni suhteen (Vaikka kone arpoikin hieman popahtavampaa Norah Jonesia juuri tämän lauseen keskellä). No niin, sitten kone siirtyikin lähemmäs sitä toista ääripäätä: juuri nyt Slayerin uusimmalta levyltä ehkä parhaimman intron omaava Jihad rankoo kaiuttimia agressiivisella soitannollaan. Kaikille hifisteille voi nyt tämän tykityksen lomassa todeta, että musiikki siirtyy täysin digitaalisena wlanin yli optista piuhaa pitkin Sonyn vanhahkoon perusvahvistimeen (STR-DE675), josta vahvistettu ääni jaetaan musiikkikäytössä Audio Pron Focus SA-5 -kaiuttimiin ja alapäässä pauhaa saman firman subbari mallia B2.27. Leffakäytössä mukana on myös 32" Sony-putken päällä majaileva Focus SA-3 ja takakanavista huolehtii Bravo Allroom Sat -sarjalaiset. Ihan hyvä setti hintaisekseen, sanoisin. [np: Viikate - Nämä Herrasmiehet]

np: Metallica - Escape. Pitäisiköhän minun huijata hieman, että saisin mainittua Taunon Systeemin tässä postauksessa? Noh, johan se tuli tuossa yhteydessä mainittua, mutta kyseessä on kuitenkin System of a Downia suomeksi coveroiva yhtye. Parasta antia on foneettisesti suomennetut sanoitukset, joka mahdollistavat äärimmäisen hauskat lyriikat hyvän musiikin lisukkeena.

np: Iron Maiden - The Apparition. Nämä jälkimmäiset ovat tosiaan lähempänä sitä musiikkia, joka useimmiten koneella tai iPodissa soi. Toisaalta Maidenin jälkeen kone syytää kaiuttimiin Kenttiä ja Blackmore's Nightia, joiden seuraksi Simon & Garfunkel sointuvat ihan luonnollisesti. Jokaiseen tunnelmaan omaa musiikkia. Mutta tämä Leevi & The Leavings ei kyllä nyt sovi ainakaan tähän tunnelmaan. Kone ymmärsi vihjeen ja laittoi soimaan Halo-pelin soundtrackilta jonkun satunnaisen biisin. Sopii peliin paremmin kuin taustamusiikiksi. Tulisipa nyt sieltä joku villi C64-originaali, jotta pääsisin esittelemään nörttiminäni musiikkimakua. Tai edes japanilaista poppia eri animesarjojen alku- ja lopputeksteistä. Mutta ei. Maija Vilkkumaahan se siellä. Enpä ole tätäkään kuunnellut muutamaan vuoteen. Ihan menevää musiikkia, mutta selataanpa eteenpäin: Azucar Moreno - San Jose... Älkää kysykö. Seuraavaksi loistavaa nykykitarointia: Eric Johnson ja Cliffs of Dover. Tuon kun osaisi itsekin soitaa...

Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, sillä peräjälkeen soitettuna koneella oleva musiikki jatkuu yli kymmenen vuorokautta putkeen ilman että sama biisi soisi kahdesti, joten päätetään nyt tähän.

Lopuksi ilman selittelyjä muutama seuraava artisti, jotka kone arpoo... System Of A Down, Led Zeppelin, Sentenced, ZZ Top, Whitesnake, Metallica, Zen Café, Kraftwerk, Tomas Ledin, Gorillaz, YUP, Buena Vista Social Club, Jimi Hendrix, María Jímenez, Rammstein, Black Eyed Peas, Daft Punk, Clannad, KOM-Teatteri, Sonata Arctica, Genesis...

Tajuatte varmaan miksi mutisen vaikean oloisesti kun joku kysyy minulta että minkälaista musiikkia kuuntelen.