Jotenkin tämä syksy tuntuu raskaimmalta vuosiin. Alakuloisuus, väsymyksen tunne, haluttomuus tehdä yhtään mitään ja kyvyttömyys kiinnostua mistään on läsnä voimakkaammin kuin ehkä ikinä. Yleensä nämä asiat menevät ohi päivässä, mutta nyt olen viihdyttänyt itseäni laistamalla koulutöiden tekemisestä, koulunkäynnistä ja kaikesta muusta ei-pakollisesta vain nukkuakseni liian pitkään ja valveilla ollessani kuluttaakseni aikaa televisiota tuijottaen. Pyykit olen saanut koneeseen jo eilen, mutta en jaksa laittaa konetta pyörimään. Kuitenkin sitten joutuisi laittamaan ne jossain vaiheessa kuivumaan ja ajatus ei innosta. Puhtaita sukkia ja alusvaatteita on kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi.
Kaupassa käyntikin tuntuu jossain määrin merkityksettömältä. Kyllä sitä jotain syötävää kaapista kuitenkin löytyy. Poikkeuksen teki kuitenkin ruokailemaan ja iltaa istumaan houkuteltu kaveri (jota ei sinällään hirveästi tarvinnut suostutella). Kaverille kokkaa mielellään, mutta ruuan valmistaminen vain itselle tuntuu liian raskaalta, liian vaivalloiselta. Seurassa olen kuitenkin pirteä ja iloinen, parhaimpina hetkinäni ehkä jopa hauska. Saan muista ihmisistä todella paljon energiaa. Siksi on typerää lojua sisällä pimeässä ja poltella kynttilöitä. Mutta kun ei vaan jaksaisi muutakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti