Nyt se sitten alkoi, 25 päivää lomaa. Huominen päivä mennee elokuvateatteriin linnoittautuneena ja illalla voisi lähteä tutustumaan kaupungin savuttomaan baaritarjontaan. Saa tulla mukaan, jos siltä tuntuu. :)
Ja asiaan täysin liittymättä, minusta Seppälän hyvästele hiirulaisesi-kampanjassa se tyttö on hiirulaiseksi pukeutuneena paljon nätimpi kuin niissä Seppälärytkyissä. Mutta minä nyt muutenkin tykkään kotiasuista. Tulee väkisinkin hyvä mieli kun näkee toisen vanhassa resuisessa ja pehmeäksi kuluneessa lempiyöpuvussa. Ei sellaista naista vaan voi olla silittelemättä ja halimatta.
torstaina, toukokuuta 31, 2007
tiistaina, toukokuuta 29, 2007
Loma lähenee
Enää kaksi työpäivää, sitten saa lomailla palkallista lomaa vajaan kuukauden. Tuntuu mukavalta.
Kelataanpa kuitenkin hieman ajassa taaksepäin ja viihdytetään lukijoita tylsillä kertomuksilla bloginpitäjän viikonlopusta. Kuten edellisestä postauksesta voinee päätellä, oli lauantai-ilta varsin kostea ja siten myös mukava. Töiden jälkeen pienimuotoiseen blogimiittiin ja kun ruuat oli syöty niin jouduin jättämään blogitutut ja lähtemään pitämään seuraa ulkopaikkakuntalaiselle kaverilleni, joka sattui olemaan Helsingissä. Hän kun ei koskaan ollut Luxissa käynyt niin suuntasimme sinne sitten, mutta oikeastaan koko ilta meni lämmitetyllä terassilla jutellessa ja kaupunkia verhoavaa usvaa katsellessa. Kaveri hotelliinsa, minä kävellen kotiini.
Sunnuntai menikin sitten hieman krapulaisemmissa tunnelmissa ja puolenpäivän aikaan lähdimme terassin kautta futistreeneihin. Lähinnä potkimme palloa ja minä join kylmälaukussani ollutta kokista muiden keskittyessä keskiolueen. Puolentoista tunnin potkimisen ja hölkkäilyn jälkeen sitten päätimme lähteä kaverin luokse grillailemaan ja saunomaan. Ei tullut siis helluntaiheilaa, mutta sen vaihto saunaan kavereiden kanssa ei todellakaan harmita. Illaksi sitten kotiin ja upean ukkosmyrskyn seuraamista kotisohvalta kaakaokupillisen kanssa. Silkkaa parhautta.
Maanantai, töitä.
Tiistai, töitä.
Keskiviikko, töitä.
Torstai, töitä.
Perjantai, loma ja savuttomuus.
Kelataanpa kuitenkin hieman ajassa taaksepäin ja viihdytetään lukijoita tylsillä kertomuksilla bloginpitäjän viikonlopusta. Kuten edellisestä postauksesta voinee päätellä, oli lauantai-ilta varsin kostea ja siten myös mukava. Töiden jälkeen pienimuotoiseen blogimiittiin ja kun ruuat oli syöty niin jouduin jättämään blogitutut ja lähtemään pitämään seuraa ulkopaikkakuntalaiselle kaverilleni, joka sattui olemaan Helsingissä. Hän kun ei koskaan ollut Luxissa käynyt niin suuntasimme sinne sitten, mutta oikeastaan koko ilta meni lämmitetyllä terassilla jutellessa ja kaupunkia verhoavaa usvaa katsellessa. Kaveri hotelliinsa, minä kävellen kotiini.
Sunnuntai menikin sitten hieman krapulaisemmissa tunnelmissa ja puolenpäivän aikaan lähdimme terassin kautta futistreeneihin. Lähinnä potkimme palloa ja minä join kylmälaukussani ollutta kokista muiden keskittyessä keskiolueen. Puolentoista tunnin potkimisen ja hölkkäilyn jälkeen sitten päätimme lähteä kaverin luokse grillailemaan ja saunomaan. Ei tullut siis helluntaiheilaa, mutta sen vaihto saunaan kavereiden kanssa ei todellakaan harmita. Illaksi sitten kotiin ja upean ukkosmyrskyn seuraamista kotisohvalta kaakaokupillisen kanssa. Silkkaa parhautta.
Maanantai, töitä.
Tiistai, töitä.
Keskiviikko, töitä.
Torstai, töitä.
Perjantai, loma ja savuttomuus.
sunnuntai, toukokuuta 27, 2007
Känni
Jeh. Jetkot jee!
Hyvä meininki.
Huittaa jo valmiiki.
Enhän mä enää huomenna muista tätä.
Kankeat kädet ja hidas mieli.
Rauhallinen tahti näppäimistöllä.
Mitään en oo ottanu.
Hyvä meininki.
Huittaa jo valmiiki.
Enhän mä enää huomenna muista tätä.
Kankeat kädet ja hidas mieli.
Rauhallinen tahti näppäimistöllä.
Mitään en oo ottanu.
perjantaina, toukokuuta 25, 2007
Duunipurnausta
Eniten duunissa rasittaa sellaisten merkityksettömien tehtävien tekeminen, joiden oikeasti pitäisi olla robottien tekemiä. Tosin niin varmaan Perloksellakin ajateltiin vielä jokin aika sitten. Ei ehkä pitäisi valittaa.
torstaina, toukokuuta 24, 2007
Iloa
Mukavastihan nuo mielialat vaihtelevat tosiaan. Tänään on taas ollut mitä mainioin päivä, aamusella mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu esitys tietokonepohjaisen videoeditoinnin nykytilasta ja lounaaksi varsin maukasta pestolla ja fetalla täytettyä kananrintaa (kun tekee ite nii saa just niin hyvää ku osaa). Hyvä ja hieno fiilis, upea ilma ja fiilistä ei pilaa edes se, että elämäni ensimmäisen kerran joudun menemään uusintatenttiin (sekin on vasta syksyllä). Nyt on taas huolet väistyneet ja elämä tuntuu mukavalta.
Laa la laa! Enää seitsemän päivää loman alkuun ja savuttomiin baari-iltoihin!
Laa la laa! Enää seitsemän päivää loman alkuun ja savuttomiin baari-iltoihin!
Yöllisiä
Ikävää, että ihmisten tunteet eivät käy yksiin. Rintakehässä ontto, kaivertava tuntemus ja yksin sängyllä maatessa muisto siitä, miten toisen vartalo olikaan lähellä.
Järki sanoo, että anna olla, meni jo, mutta sydän - tai oikeammin tuo mystinen kohta noin neljä senttiä sydämestä oikealle - vain katkerana kaipaa. No, Carolan Kielletyt Leikit summaa tuntemukseni aika hyvin tällä hetkellä, joten ei siitä sen enempää.
Ikävää, että edes omat ajatukset ja tuntemukset eivät käy yksiin.
Järki sanoo, että anna olla, meni jo, mutta sydän - tai oikeammin tuo mystinen kohta noin neljä senttiä sydämestä oikealle - vain katkerana kaipaa. No, Carolan Kielletyt Leikit summaa tuntemukseni aika hyvin tällä hetkellä, joten ei siitä sen enempää.
Ikävää, että edes omat ajatukset ja tuntemukset eivät käy yksiin.
keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007
Pusuja ja historiaa
Jeps, puoli tuntia itkuista tuhertamista sängyllä saa riittää. Ei sitä jaksa oikeasti koko päivää murehtia.
Nyt kun muutkin kertovat omista ensisuudelmista, niin laitetaan myös oma lusikka mukaan soppaan.
Ensimmäinen pusu tapahtui jo tarhassa ollessani, olin auttamattoman ihastunut erääseen tyttöön ja päivänä eräänä sitten päiväunien aikaan kiipesin hänen luokseen yläpedille ja annoin pusun. En nyt tarkkaan ottaen muista vastaanottavan osapuolen reaktioita, mutta sen muistan että minua jännitti vietävästi ainakin ennen suurta kiipeilyretkeäni.
Suudelmia rupesin sitten vaihtelemaan ala-asteen lopulla kun ajauduin hieman läheisempiin väleihin erään luokkakaverini isosiskon kanssa. (Taipumus hieman itseäni vanhempiin naisiin juontanee juurensa melko syvälle näemmä...) Söpöä pussailua ilman mitään sen tuhmempia ajatuksia, erittäin mukavaa oli. Sitten tämä neitonen löysi jonkun toisen ja homma oli ohi olan kohautuksella. (Olen siis sittenkin kykeneväinen intiimiin kanssakäymiseen ilman tunteita!)
Yläasteelle tultaessa sitten tuli vastaan ensimmäinen ihan seurusteluksi luokiteltavissa oleva suhde, jota kesti puolisen vuotta. Lopetin homman siihen, kun tyttö oli aivan varpaankynsiään myöten rakastunut minuun ja itse nyt vain suhtauduin siihen seiskaluokkalaisten deittailuna. Tyttö otti sen melko raskaasti ja yritti muutaman kerran itsemurhaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Psykiatriseen hoitoon ja muutto toiselle paikkakunnalle. Näin häntä seuraavan kerran joskus lukioaikana ja silloin hänellä oli rattaat mukanaan. (tässä välissä hän oli soittanut minulle yhden puhelun ehkä puoli vuotta eron jälkeen, jossa uhkasi "huumejenginsä" kanssa tulla hakkaamaan minut. Kuinka söpöä.)
Ensirakkaus sai kuitenkin odottaa lukioon asti. Pitkiä katseita kuoroharjoituksissa bassosektiosta viattomiin sopraanoihin, jutustelua, vieri vieressä seisomista siten, että käsivarret hieman koskevat ja eräs studioteatterissamme istuttu esitys, jonka aikana istuimme sanaakaan vaihtamatta vierekkäin käsi kädessä. Yhdessä kävelyä ja jäätelöä kaupungilla kunnes oli ensisuudelmamme aika espan lavan edessä olevilla penkeillä. Prosessi alkoi vierekkäin istumisesta, käsikkäin olemisesta ja pienistä silityksistä. Hiljalleen sitten posket olivat vastakkain ja kasvojen pehmeä iho hiveli toista. Erittäin aistillisen puolituntisen jälkeen huulet sitten vihdoin kohtasivat ja pois viilenevään iltaan kävellessämme ei kylki enää irronnut kyljestä.
Sittemmin suuteluaiheisista hetkistä parhaiten on jäänyt mieleen mustikkamaalla lämpimässä kesäisessä kaatosateessa likomärkinä vaihdetut pitkät suudelmat. Ja tietenkin se, kun olin nykäissyt exän Cantina Westin miestenvessaan ja hän ensimmäisen kerran sanoi minua rakastavansa.
Nyt kun muutkin kertovat omista ensisuudelmista, niin laitetaan myös oma lusikka mukaan soppaan.
Ensimmäinen pusu tapahtui jo tarhassa ollessani, olin auttamattoman ihastunut erääseen tyttöön ja päivänä eräänä sitten päiväunien aikaan kiipesin hänen luokseen yläpedille ja annoin pusun. En nyt tarkkaan ottaen muista vastaanottavan osapuolen reaktioita, mutta sen muistan että minua jännitti vietävästi ainakin ennen suurta kiipeilyretkeäni.
Suudelmia rupesin sitten vaihtelemaan ala-asteen lopulla kun ajauduin hieman läheisempiin väleihin erään luokkakaverini isosiskon kanssa. (Taipumus hieman itseäni vanhempiin naisiin juontanee juurensa melko syvälle näemmä...) Söpöä pussailua ilman mitään sen tuhmempia ajatuksia, erittäin mukavaa oli. Sitten tämä neitonen löysi jonkun toisen ja homma oli ohi olan kohautuksella. (Olen siis sittenkin kykeneväinen intiimiin kanssakäymiseen ilman tunteita!)
Yläasteelle tultaessa sitten tuli vastaan ensimmäinen ihan seurusteluksi luokiteltavissa oleva suhde, jota kesti puolisen vuotta. Lopetin homman siihen, kun tyttö oli aivan varpaankynsiään myöten rakastunut minuun ja itse nyt vain suhtauduin siihen seiskaluokkalaisten deittailuna. Tyttö otti sen melko raskaasti ja yritti muutaman kerran itsemurhaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Psykiatriseen hoitoon ja muutto toiselle paikkakunnalle. Näin häntä seuraavan kerran joskus lukioaikana ja silloin hänellä oli rattaat mukanaan. (tässä välissä hän oli soittanut minulle yhden puhelun ehkä puoli vuotta eron jälkeen, jossa uhkasi "huumejenginsä" kanssa tulla hakkaamaan minut. Kuinka söpöä.)
Ensirakkaus sai kuitenkin odottaa lukioon asti. Pitkiä katseita kuoroharjoituksissa bassosektiosta viattomiin sopraanoihin, jutustelua, vieri vieressä seisomista siten, että käsivarret hieman koskevat ja eräs studioteatterissamme istuttu esitys, jonka aikana istuimme sanaakaan vaihtamatta vierekkäin käsi kädessä. Yhdessä kävelyä ja jäätelöä kaupungilla kunnes oli ensisuudelmamme aika espan lavan edessä olevilla penkeillä. Prosessi alkoi vierekkäin istumisesta, käsikkäin olemisesta ja pienistä silityksistä. Hiljalleen sitten posket olivat vastakkain ja kasvojen pehmeä iho hiveli toista. Erittäin aistillisen puolituntisen jälkeen huulet sitten vihdoin kohtasivat ja pois viilenevään iltaan kävellessämme ei kylki enää irronnut kyljestä.
Sittemmin suuteluaiheisista hetkistä parhaiten on jäänyt mieleen mustikkamaalla lämpimässä kesäisessä kaatosateessa likomärkinä vaihdetut pitkät suudelmat. Ja tietenkin se, kun olin nykäissyt exän Cantina Westin miestenvessaan ja hän ensimmäisen kerran sanoi minua rakastavansa.
Ei jaksais
Tänään on yksi niistä harvoista hetkistä/päivistä, jolloin ei vaan jaksaisi. Kaikki tuntuu paskalta eikä mikään oikein kiinnosta. Taidan mennä sänkyyn teeskentelemään että asioilla olisi mukamas jotain merkitystä.
tiistaina, toukokuuta 22, 2007
Päivitys
Mistä aloittaisi...
Vaikuttaa siltä, että tämä tunnekuohun aiheuttaja säilyy kuitenkin läheisenä ihmisenä tulevaisuudessakin. Tykkään.
Duunissa meni taas yksi kiva työtehtävä ilman perusteluja pomon kalakaverille. Epäilyttävää, en tykkää.
Ikkunasta näkyy vihreitä pensaita, lehtiä puissa, voikukkia ja nurmea, tykkään.
Ei kiirettä, ei stressiä, tykkään.
Kämppä pitäisi siivota, en tykkää.
Ulkona tarkenee ajoittain jo lyhythihaisessa paidassa, tykkään.
Enää kymmenen päivää, tykkään.
Vaikuttaa siltä, että tämä tunnekuohun aiheuttaja säilyy kuitenkin läheisenä ihmisenä tulevaisuudessakin. Tykkään.
Duunissa meni taas yksi kiva työtehtävä ilman perusteluja pomon kalakaverille. Epäilyttävää, en tykkää.
Ikkunasta näkyy vihreitä pensaita, lehtiä puissa, voikukkia ja nurmea, tykkään.
Ei kiirettä, ei stressiä, tykkään.
Kämppä pitäisi siivota, en tykkää.
Ulkona tarkenee ajoittain jo lyhythihaisessa paidassa, tykkään.
Enää kymmenen päivää, tykkään.
perjantaina, toukokuuta 18, 2007
Tunnelma
Tavallaan kyllä nautinkin tästä tunnelmasta, joka tulee kuuden ympäri asuntoa sijoitetun tuikun kajosta ja viinilasin heijastuksesta verhoissa. Nyyhkymusiikkia (Cecilia Vennerstenin Det Vackraste nyt vaan on todella kaunis ja koskettava kappale, vaikka euroviisu onkin) ja hiljaisia ajatuksia sohvalla makoillen. Haikeus.
Onhan sitä viimeinen vuosi oikeastaan tunnetasolla ollutkin melko köyhää.
Onhan sitä viimeinen vuosi oikeastaan tunnetasolla ollutkin melko köyhää.
Intuitio
Ilmeisesti itsehillintä kannatti. Mutta niinhän se on että ne kaikkein parhaimmat kannattaa rekrytoida ystäviksi kun ystävyys kuitenkin kestää yleensä huomattavasti pidempään kuin seurustelu.
Ei sillä, etteikö se hieman sattuisi, mutta kaikkeen sopeutuu. Pöydällä on kuitenkin itsetehtyä mustikkapiirakkaa ja lasissa vuoden 1989 5 Puttonyon Tokajia niin eipä tässä sinällään mitään hätää ole. Itseasiassa kaikki on aika mukavasti, mutta täytyy nyt katsoa. Elämä kuitenkin heittelee vähän minne sattuu ja nyt enimmäkseen harmittaa ettei voinutkaan vain heittäytyä.
Kerrankin tunteella järjen sijaan.
Ei sillä, etteikö se hieman sattuisi, mutta kaikkeen sopeutuu. Pöydällä on kuitenkin itsetehtyä mustikkapiirakkaa ja lasissa vuoden 1989 5 Puttonyon Tokajia niin eipä tässä sinällään mitään hätää ole. Itseasiassa kaikki on aika mukavasti, mutta täytyy nyt katsoa. Elämä kuitenkin heittelee vähän minne sattuu ja nyt enimmäkseen harmittaa ettei voinutkaan vain heittäytyä.
Kerrankin tunteella järjen sijaan.
Naisista
Ah, päätös osui ihan oikeaan. Tänään nimittäin yksi säätöstatuksesta hiljattain kaveroitu henkilö oli syömässä krapulapizzaa ja katselemassa leffoja luonani. Kävi sitten vessassa ja takaisin tultuaan oli todella surullisen oloinen ja vaimea. Kysyin tietenkin, että onko kaikki hyvin jne. ja vastaukseksi sain sen naisille kovin tyypillisen "on on" -vakuuttelun. No annoin sitten asian jäädä sikseen, kunnes leffan päätyttyä totesi, että voisin edes olla rehellinen hänelle.
Olin tietenkin melko äimistynyt tuosta kommentista ensinnäkin sen takia, että meillä ei ole tosiaan mitään säätöä kummallisempaa ollutkaan ja sekin oli pistetty poikki jo parisen viikkoa sitten. No johtopäätös oli kuitenkin se, että luonani on ollut yötä joku vaaleahiuksinen naisihminen kun a) kylpyhuoneessani oli käytetty vanulappu ja b) harjassani oli vaaleita hiuksia.
A-kohtaan voin todeta, että kyllä ne miehetkin saattavat toisinaan puhdistaa ihoaan ja käyttää myös yleensä meikin poistoon tarkoitettuja vanulappuja siinä. Kun ei hienoa elektronis-mekaanista vaihtoehtoakaan ole kotikäyttöön oikein saatavilla. B-kohdan puolustukseksi minulla ei oikein ollut mitään sanottavanani. Kämpilläni kun ei oikeasti ole ketään pitkätukkaista vaaleaverikköä käynyt kuukausiin. (toivon vaan). Minusta harjassa olevat haituvat eivät edes kovin vaaleilta näyttäneet, mutta kaipa sitä aivot näkevät mitä haluavat. Tyytyi nainen selitykseeni kasvojenpuhdistusdemonstraation jälkeen (kyllä, olen toisinaan hieman dramaattinen ihminen) mutta oikeasti kauhistuttaa, että minkälaista sen kanssa olisi olla parisuhteessa. Liiasta luottamuksesta ei ainakaan tarvisi ilmeisesti kärsiä. Oikea valinta.
Olin tietenkin melko äimistynyt tuosta kommentista ensinnäkin sen takia, että meillä ei ole tosiaan mitään säätöä kummallisempaa ollutkaan ja sekin oli pistetty poikki jo parisen viikkoa sitten. No johtopäätös oli kuitenkin se, että luonani on ollut yötä joku vaaleahiuksinen naisihminen kun a) kylpyhuoneessani oli käytetty vanulappu ja b) harjassani oli vaaleita hiuksia.
A-kohtaan voin todeta, että kyllä ne miehetkin saattavat toisinaan puhdistaa ihoaan ja käyttää myös yleensä meikin poistoon tarkoitettuja vanulappuja siinä. Kun ei hienoa elektronis-mekaanista vaihtoehtoakaan ole kotikäyttöön oikein saatavilla. B-kohdan puolustukseksi minulla ei oikein ollut mitään sanottavanani. Kämpilläni kun ei oikeasti ole ketään pitkätukkaista vaaleaverikköä käynyt kuukausiin. (toivon vaan). Minusta harjassa olevat haituvat eivät edes kovin vaaleilta näyttäneet, mutta kaipa sitä aivot näkevät mitä haluavat. Tyytyi nainen selitykseeni kasvojenpuhdistusdemonstraation jälkeen (kyllä, olen toisinaan hieman dramaattinen ihminen) mutta oikeasti kauhistuttaa, että minkälaista sen kanssa olisi olla parisuhteessa. Liiasta luottamuksesta ei ainakaan tarvisi ilmeisesti kärsiä. Oikea valinta.
torstaina, toukokuuta 17, 2007
Miesten ongelmat
Tarkoituksenani ei ole millään tavalla verrata allaolevia asioita synnyttämiseen, kuukautiskipuihin taikka PMS-oireisiin, mutta seuraavaksi kuitenkin pari rasittavaa asiaa miehenä olemisessa:
Parrankasvu
Parransänki ei todellakaan sovi kaikille miehille ja joka-aamuinen höylääminen on monille miehille ikävä velvollisuus. Sähköiset parranajokoneet ovat nopeita, mutta niiden lopputulos jää selvästi manuaalisesta höylästä. Onneksi on Gillette, sillä mach kolmosetkin tekevät mielestäni parempaa jälkeä kuin ammattilainen partaveitsellä (tai sitten ne muutamat kerrat kun olen kyseistä ylellisyyttä nauttinut eivät ole olleet mitään huippuammattilaisia). Onhan veitsessä se hieno hifistelymeininki vähän niinkuin mäyränkarvaisessa partasaippuavaahdottimessa, mutta ei vaan maksa vaivaa. Mach 3:t tekevät kohtuullisen nopeaa ja tarkkaa jälkeä, mutta uudet terät ovat kalliita. Fusionista nyt puhumattakaan.
Aamuerektio
Yöllä keho on lepotilassa, aamulla kroppa rupeaa heräilemään, sydämen lyöntitiheys kohoaa valvetasolle ja virallisten lähteiden mukaan myös penikseen pumppautuu hapekasta verta, joka ylläpitää paisuvaiskudoksen happitasapainoa ja on merkki siitä että veritiehyet toimivat. Erittäin mukavaa sinällään, mutta koska tuo sama fyysinen refleksi estää siinä ohessa myös virtsaamisen on todella rasittavaa odotella aamulla vessassa hirveän hädän kourissa että erektio laantuisi.
Kivesten herkkyys
Kivekset ovat erittäin herkkä alue, varmasti kaikki sen tietävät. Se, kun pudistelee pesukoneesta otettua t-paitaa ennen kuivumaan laittamista ja paidankulma sattuu osumaan kriittisesti haaroväliin ja tämän takia joutuu viitisen minuuttia keräilemään itseään puolimakaavassa asenossa ei ole kivaa. t: nimim. vastaisuudessa varovaisempi.
Hyvää perspektiiviä kivun määrään antanee myös se, että mies, jota on ammuttu, pystyy yleensä juuri ja juuri ryömimään pari metriä puhelimen luokse ja hälyttämään apua, mutta mies jota on potkaistu haaroväliin ei kykene kivuiltaan liikkumaan.
Parrankasvu
Parransänki ei todellakaan sovi kaikille miehille ja joka-aamuinen höylääminen on monille miehille ikävä velvollisuus. Sähköiset parranajokoneet ovat nopeita, mutta niiden lopputulos jää selvästi manuaalisesta höylästä. Onneksi on Gillette, sillä mach kolmosetkin tekevät mielestäni parempaa jälkeä kuin ammattilainen partaveitsellä (tai sitten ne muutamat kerrat kun olen kyseistä ylellisyyttä nauttinut eivät ole olleet mitään huippuammattilaisia). Onhan veitsessä se hieno hifistelymeininki vähän niinkuin mäyränkarvaisessa partasaippuavaahdottimessa, mutta ei vaan maksa vaivaa. Mach 3:t tekevät kohtuullisen nopeaa ja tarkkaa jälkeä, mutta uudet terät ovat kalliita. Fusionista nyt puhumattakaan.
Aamuerektio
Yöllä keho on lepotilassa, aamulla kroppa rupeaa heräilemään, sydämen lyöntitiheys kohoaa valvetasolle ja virallisten lähteiden mukaan myös penikseen pumppautuu hapekasta verta, joka ylläpitää paisuvaiskudoksen happitasapainoa ja on merkki siitä että veritiehyet toimivat. Erittäin mukavaa sinällään, mutta koska tuo sama fyysinen refleksi estää siinä ohessa myös virtsaamisen on todella rasittavaa odotella aamulla vessassa hirveän hädän kourissa että erektio laantuisi.
Kivesten herkkyys
Kivekset ovat erittäin herkkä alue, varmasti kaikki sen tietävät. Se, kun pudistelee pesukoneesta otettua t-paitaa ennen kuivumaan laittamista ja paidankulma sattuu osumaan kriittisesti haaroväliin ja tämän takia joutuu viitisen minuuttia keräilemään itseään puolimakaavassa asenossa ei ole kivaa. t: nimim. vastaisuudessa varovaisempi.
Hyvää perspektiiviä kivun määrään antanee myös se, että mies, jota on ammuttu, pystyy yleensä juuri ja juuri ryömimään pari metriä puhelimen luokse ja hälyttämään apua, mutta mies jota on potkaistu haaroväliin ei kykene kivuiltaan liikkumaan.
keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007
Valmis!
No niin, nyt voi lähteä hyvällä omallatunnolla liikkumaan, koulujutut on virallisesti tehty tältä lukukaudelta. Jälleen kerran se aloittaminen oli vaikeinta, itse kirjoittamiseen meni ehkä noin tunnin verran.
Ja kyllä, aion kirjoittaa vähän pidempiä postauksia vastaisuudessa. Viime aikoina on vaan tullut blogailtua vähän silloin sun tällöin kun vaan on sattunut olemaan viisi minuuttia sellaista aikaa, että jaksaa naputella jotain bloggeriin. Ihanaa, kesä tulee ja kesän saa luvan aloittaa 1.6. alkava kesäloma!
Ja kyllä, aion kirjoittaa vähän pidempiä postauksia vastaisuudessa. Viime aikoina on vaan tullut blogailtua vähän silloin sun tällöin kun vaan on sattunut olemaan viisi minuuttia sellaista aikaa, että jaksaa naputella jotain bloggeriin. Ihanaa, kesä tulee ja kesän saa luvan aloittaa 1.6. alkava kesäloma!
Nerokasta
Kukakohan keksi antaa pitkien sanojen pelolle nimeksi Hippopotomonstrosesquippedaliophobia? Ei ainakaan helpota potilaan oloa kun lukee diagnoosia.
tiistaina, toukokuuta 15, 2007
Laiskottaa
Miten yhden vaivaisen raportin kirjoittaminen voi olla näin vaikeaa? Aihe on idioottimaista ja täysin tyhjänpäiväistä SWOT/TOWS-haihattelua ja sen arvo omassa oppimisessani on täysi nolla. Lisäksi on paljon muutakin tekemistä, kesä tulossa, kavereita lomalla, synttäribileitä, terasseja, töitä, futista...
No josko vaikka huomenna sitten.
No josko vaikka huomenna sitten.
maanantaina, toukokuuta 14, 2007
Lisää futista
Nyt hävittiin enää 7-0. Aika selkeä noususuhdanne päällä! Kunnon lepo matsien välillä tuottaa tulosta!
sunnuntai, toukokuuta 13, 2007
Plenty of shit 'n' stuff
Katsotaanpas. Perjantaina saapui äiti parin sadan kilometrin päästä yökyläilemään ja kuten kommenttilaatikoissani uiskentelevat lukijat tietävätkin, olimme katsomassa Jean S:ää Virgin Oilissa ja keikka oli todella mahtava. Eräs mukava nuori neito tosin vei voiton, sillä hän oli ulkoiluttamassa isoäitiään samalla keikalla. Mutta koska minulla tosiaan oli jo naisseuraa niin en sen enempää huudellut vieraisiin pöytiin. Kuuntelimme keikan loppuun ja onnistuimme vielä nappaamaan viimeisen kolmosratikan lähelle kotiovea. Kahden aikaan kotona, poikkeuksellista meille molemmille, mutta eri syistä. Seuraavana aamuna sitten hieman ennen puolta päivää auto alle ja suunta kohti Virolahtea. Hautajaiset nyt menivät niin kuin hautajaiset menevät. Oli mielenkiintoista käydä taas pitkästä aikaa kirkossa ja huomata kuinka etääntynyt kristinuskosta sitä loppujen lopuksi onkaan. Tietää miten rutiinit menevät, mutta rukoukset ja herran siunaukset eivät vain ole mitään muuta kuin sanoja. Ja lieneekö iänkaikkisuus kristillisten ideaalien maailmassa kuitenkaan se kaikkein paras mahdollisuus kuolemanjälkeiselle elämälle? Eiköhän taivaassa kuitenkin vähän sama suhtautuminen ole seksiin, alkoholiin ja muihinkin nautintoihin. Eihän siinä olisi mitään järkeä, että kuoleman jälkeen saisi tehdä noita syntisiä asioita...
Hautajaiset sinällään ovat kyllä tärkeä rituaali, mutta Herran paimentamisen sijaan enemmän arvoa menee omaisten muistopuheille ja ruumiin laskemiselle hautaan. Siinä vaiheessa henkilön pois meneminen konkretisoituu kauniisti ja asia on tietyllä tapaa käsitelty. Piste surutyölle.
Illaksi takaisin Helsinkiin ja kun kaupungilla tapahtuu ja fiilis oli mitä mukavin illallakin niin kävimme sitten vielä katsomassa senaatintorilla euroviisumenoa ja yhden maissa sitten kävelimme takaisin kämpille. Varsin sekavia tunteita, iloa ja surua on mahtunut tähän viikonloppuun. Vielä kun isän sairaalaan vienyt asia selventyisi sen verran, että tietäisi onko kyseessä tulehdus, kasvain vai mikä niin kaikki olisi hyvin. Epätietoisuus on kuitenkin pahinta.
Hautajaiset sinällään ovat kyllä tärkeä rituaali, mutta Herran paimentamisen sijaan enemmän arvoa menee omaisten muistopuheille ja ruumiin laskemiselle hautaan. Siinä vaiheessa henkilön pois meneminen konkretisoituu kauniisti ja asia on tietyllä tapaa käsitelty. Piste surutyölle.
Illaksi takaisin Helsinkiin ja kun kaupungilla tapahtuu ja fiilis oli mitä mukavin illallakin niin kävimme sitten vielä katsomassa senaatintorilla euroviisumenoa ja yhden maissa sitten kävelimme takaisin kämpille. Varsin sekavia tunteita, iloa ja surua on mahtunut tähän viikonloppuun. Vielä kun isän sairaalaan vienyt asia selventyisi sen verran, että tietäisi onko kyseessä tulehdus, kasvain vai mikä niin kaikki olisi hyvin. Epätietoisuus on kuitenkin pahinta.
perjantaina, toukokuuta 11, 2007
Itsehillintää
Minulla on ihmissuhteissa pahana tapana järkeistää kaikki mahdollinen. Vahvojen tunneimpulssien puuttuessa lähestymistapa on yleensä aina analyyttinen ja pohdiskeleva ja jossain määrin laskelmoiva. Sen perusteella on ollut helppo lopettaa ihmissuhteita, laittaa jarrut päälle tai muuten vaan vetkutella itsensä pois tilanteesta. Kun kaikelle on löytynyt järkevä perustelu.
Tämä menettelytapa ei vaan ota toimiakseen siinä vaiheessa kun tunteet tulee mukaan kuvioihin. En minä haluaisi fillarillakaan alamäessä jarruttaa. Olisi vaan mukava että voisi antaa mennä.
Tämä menettelytapa ei vaan ota toimiakseen siinä vaiheessa kun tunteet tulee mukaan kuvioihin. En minä haluaisi fillarillakaan alamäessä jarruttaa. Olisi vaan mukava että voisi antaa mennä.
torstaina, toukokuuta 10, 2007
13-0
Kauden eka futismatsi, edellisvuoden sarjan ykkönen vastaan sarjan jumbo. Eipä siinä sitten muuta kuin baariin ja tuoppi per maali. :)
Elokuvia!
Mahtavaa! Grindhouse! Kerrankin mielenkiintoisen oloinen toteutus elokuvalle, kaksi ohjaajaa, Quentin Tarantino ja Robert Rodriguez tekevät yhdessä kaksi elokuvaa, jotka näytetään peräjälkeen ja joidenka eri segmentit ovat nidottu yhteen trailereilla kuvitteellisista elokuvista. Puolipakotettuna tyylikeinona elokuvien välistä puuttuu puolen tunnin pätkä varsinaista elokuvaa. Mahtava idea ja heti nousi innostus nähdä jotain hieman tavallisesta poikkeavaa, hyvin vahvassa camp-hengessä tehtyä hollywood-elokuvaa, mutta sitten paljastui ikävä todellisuus.
Mink tähre?
Mink tähre?
Typerä olo
On tietyllä tavalla mielenkiintoista seurata omaa ajatusmaailmaa kun fiilikset poukkoilevat vähän sinne tänne epäsäännöllisin väliajoin. Sinänsä kaikki mitä lähellä ja näköpiirissä on on hyvin, mutta toisella puolella, se mikä ei ole silmien alla vaan toisessa kaupungissa ei olekaan niin kauhean hyvin. Tädin hautajaiset lauantaina, isä uudemman kerran selkäleikkauksessa, epäilevät jotain kasvainta välilevyn pullistuman sijaan...
Hienoista tasapainottelua eri fiilisten välillä, mutta pääsääntöisesti positiivisesti latautuneena. Silti olisi mukava jos voisi tehdä jotain enemmän.
Hienoista tasapainottelua eri fiilisten välillä, mutta pääsääntöisesti positiivisesti latautuneena. Silti olisi mukava jos voisi tehdä jotain enemmän.
En tekstaa
Ei sillä, että pelejä pelaisin vaan siksi koska niin sanoin. :)
(kaipaan puheen seasta ajoittain esiin puskevaa murrettasi)
(kaipaan puheen seasta ajoittain esiin puskevaa murrettasi)
keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007
Euroviisumeininki
Kaipa sitä täytyy käydä vilkaisemassa millaisena euroviisuhelsinki näyttäytyy. Viassa olisi The Polka Chicks. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, pitääpä käydä vilkaisemassa. :)
Kaihoisaa
Haikeus. Kaiho. Ikävä. Halu olla luona, koskettaa. Silittää kunnes toinen nukahtaa.
Kaikki nuo ovat läsnä huomattavasti voimakkaampina kun on oikeasti joku konkreettinen henkilö, johon nuo tunteet voi suunnata. Silti niin kaukana ja tavoittamattomissa. Poissa omasta päätösvallasta. Järki sanoo, että anna tilaa kun oikeasti tekisi mieli vain vetää lähemmäksi.
[Ja kun tämän ikkunan jätti auki tunniksi niin yht'äkkiä ajatukset ovatkin jo ihan toisaalla... Talk about moodswings...]
Kaikki nuo ovat läsnä huomattavasti voimakkaampina kun on oikeasti joku konkreettinen henkilö, johon nuo tunteet voi suunnata. Silti niin kaukana ja tavoittamattomissa. Poissa omasta päätösvallasta. Järki sanoo, että anna tilaa kun oikeasti tekisi mieli vain vetää lähemmäksi.
[Ja kun tämän ikkunan jätti auki tunniksi niin yht'äkkiä ajatukset ovatkin jo ihan toisaalla... Talk about moodswings...]
tiistaina, toukokuuta 08, 2007
Hassu uni.
Pitäisiköhän rajoittaa hieman blogien lueskelua ennen nukkumaanmenoa?
Ei muuta, mutta jostain kumman syystä törmäsin Duussiin unessani. Olimme kummatkin omissa porukoissamme suurehkossa ravintolassa - todennäköisesti kesäkuussa kun se oli savuton - ja olihan siellä jonkin verran hirtehistä ohjelmaakin ja tapahtumahetkellä menossa oli jonkin sortin arpajaiset, jossa pääpalkintona oli sentään halpa auto. Siinä oli ehkä viitisentoista ihmistä jotka jaksoivat olla edes jossain määrin kiinnostuneen oloisia ohjelmatarjonnasta kun yht'äkkiä silmiini sattui lyhyttukkainen ja punertavahiuksinen söpö naisihminen, jonka edessä pöydällä oli punainen kansio, jonka kanteen oli askarreltu keltaisilla suurehkoilla kirjaimilla "Duussi". Oli sitten pakko mennä kysäisemään, että onko kansion omistaja se keneksi häntä luulen ja jokseenkin yllätyksettömästi unimaailmassa henkilö alkuhämmennyksen jälkeen kertoi olevansa juurikin kyseinen neitonen. Risteiltiin sitten ympäri ravintolaa hänen seuruettaan etsien, mutta ainakaan koko porukkaa emme löytäneet ennen kuin heräsin.
Ja Hepulle tiedoksi: mitään ei tapahtunut. Me vaan juteltiin ja Duussi jossain vaiheessa raahasi minua kädestä pitäen tanssimaan, mutta siinä kaikki.
Ei muuta, mutta jostain kumman syystä törmäsin Duussiin unessani. Olimme kummatkin omissa porukoissamme suurehkossa ravintolassa - todennäköisesti kesäkuussa kun se oli savuton - ja olihan siellä jonkin verran hirtehistä ohjelmaakin ja tapahtumahetkellä menossa oli jonkin sortin arpajaiset, jossa pääpalkintona oli sentään halpa auto. Siinä oli ehkä viitisentoista ihmistä jotka jaksoivat olla edes jossain määrin kiinnostuneen oloisia ohjelmatarjonnasta kun yht'äkkiä silmiini sattui lyhyttukkainen ja punertavahiuksinen söpö naisihminen, jonka edessä pöydällä oli punainen kansio, jonka kanteen oli askarreltu keltaisilla suurehkoilla kirjaimilla "Duussi". Oli sitten pakko mennä kysäisemään, että onko kansion omistaja se keneksi häntä luulen ja jokseenkin yllätyksettömästi unimaailmassa henkilö alkuhämmennyksen jälkeen kertoi olevansa juurikin kyseinen neitonen. Risteiltiin sitten ympäri ravintolaa hänen seuruettaan etsien, mutta ainakaan koko porukkaa emme löytäneet ennen kuin heräsin.
Ja Hepulle tiedoksi: mitään ei tapahtunut. Me vaan juteltiin ja Duussi jossain vaiheessa raahasi minua kädestä pitäen tanssimaan, mutta siinä kaikki.
maanantaina, toukokuuta 07, 2007
Commence!
Drastic measures have been undertaken in order to solve the inconvenience alluded in a scribbling not long ago.
(voimasana!)
Pitäisiköhän ottaa ensi syksy ihan vapaaksi... olla toimettomana, käydä silloin tällöin töissä, käydä ulkomailla moikkaamassa kavereita (mennä marraskun kolmanneksi torstaiksi Beaujolaisiin!) ja kelata hieman opiskelumotivaatiota. Just nyt ei vaan jaksaisi ajatella ensi lukukauden suoritteita.
Olisi vapaa matkustelemaan, vierailemaan, kyläilemään, hengailemaan ja vaikka mitä. Houkuttava ajatus.
Olisi vapaa matkustelemaan, vierailemaan, kyläilemään, hengailemaan ja vaikka mitä. Houkuttava ajatus.
lauantaina, toukokuuta 05, 2007
Äääh.
Myykääpä joku mulle joku hyvä subbari leffakäyttöön kohtuuhintaan... Akselilta Amphion Impact 500 - Genelec HTS3B. Tuo AudioPro B2.27 nyt ei vaan toista riittävän alas. :)
Tulipahan vaan mieleen kun talon rakentamisesta ja kotiteattereista oli illemmalla puhetta.
Tulipahan vaan mieleen kun talon rakentamisesta ja kotiteattereista oli illemmalla puhetta.
Ex-tapaaminen
No niin, ilta sujui mallikkaasti ja onnellinen neitokainen on lähetetty kotiinsa koiraa hoitamaan. Farmariautohan heillä jo on, tontti katsottuna valmiiksi ja talopakettien vertailu meneillään. Kuulostaa melko idylliseltä ja tosiaan en osaa olla muuta kuin onnellinen hänen puolestaan. Vaikka oma talo ja lapset kuuluvatkin haaveisiin niin olisi kyllä vielä liian aikaista sille. Parempi näin. :)
Oli tosiaan mukava ilta, hyvää ruokaa, Intialaista Masala Chai-teetä, jutustelua, naureskelua, kuulumisten vaihtoa. Jossain vaiheessa vieno kysymys "onko sulla se sun hieno kahvilaitteesi vielä jossain?" ja piti sitten Lattet kiepsauttaa molemmille kun kysymys oli niin hellyyttävästi aseteltu. Oli kyllä tosiaan mukava taas viettää aikaa ihan kasvokkain, sillä omat fiilikset saivat vain vahvistusta, eli ei mitään haikailuja eikä kyräilyä vaan voi olla ihan oikeasti kavereita sen kummemmin stressaamatta. Ja on se edelleen ihan mahtava tyyppi, mutta kuten sanottu, loppujen lopuksi on parempi että asiat menivät niin kuin menivät. Kaikki ovat onnellisia.
Nyt voisi sitten vaikka korkata puolikkaan Taittingerin lauantai-illan kunniaksi kun kerran suurin piirtein koko lähipiirilläkin on asiat hyvin. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä ja sehän on tärkeintä.
Oli tosiaan mukava ilta, hyvää ruokaa, Intialaista Masala Chai-teetä, jutustelua, naureskelua, kuulumisten vaihtoa. Jossain vaiheessa vieno kysymys "onko sulla se sun hieno kahvilaitteesi vielä jossain?" ja piti sitten Lattet kiepsauttaa molemmille kun kysymys oli niin hellyyttävästi aseteltu. Oli kyllä tosiaan mukava taas viettää aikaa ihan kasvokkain, sillä omat fiilikset saivat vain vahvistusta, eli ei mitään haikailuja eikä kyräilyä vaan voi olla ihan oikeasti kavereita sen kummemmin stressaamatta. Ja on se edelleen ihan mahtava tyyppi, mutta kuten sanottu, loppujen lopuksi on parempi että asiat menivät niin kuin menivät. Kaikki ovat onnellisia.
Nyt voisi sitten vaikka korkata puolikkaan Taittingerin lauantai-illan kunniaksi kun kerran suurin piirtein koko lähipiirilläkin on asiat hyvin. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä ja sehän on tärkeintä.
perjantaina, toukokuuta 04, 2007
Elämää
Exä on huomenna tulossa syömään ja istumaan iltaa. Aikatauluja varmistellessa sitten seuraava keskustelu:
"Tuletko autolla vai julkisilla?"
"Autolla"
"No harmi"
"Ku mä en voi juoda alkoholia"
"Ai ootko sä raskaana?" (heko heko)
"No ku mä en ihan vielä tiedä."
Att sådant. Menu pysynee samana, mutta Veuve Clicquotin vintage-skumppa pysynee pullossa ja Seghesion old vine Zinfandelkin saa ikääntyä vielä tovin. Olen kyllä oikeasti todella onnellinen heidän puolestaan ja toivon parasta. Vielä on liian aikaista sanoa mitään, mutta silti ajatus raskaudesta oli todella positiivinen enkä edes osaa ajatella asiaa millään tavalla katkerana. Paljon puhuttavaa huomiselle. :)
Fiilikset ovat nyt sellaiset ettei niitä oikein saa sanoiksi puettua. Kaikki mitä elämässäni tällä hetkellä on meneillään tuovat vain onnea ja iloa. Koulu about ohi tältä lukukaudelta, töissä luvassa mukavia muutoksia ja ihmissuhderintamalla elellään mielenkiintoisesti kutkuttavia aikoja. Olen onnellinen.
"Tuletko autolla vai julkisilla?"
"Autolla"
"No harmi"
"Ku mä en voi juoda alkoholia"
"Ai ootko sä raskaana?" (heko heko)
"No ku mä en ihan vielä tiedä."
Att sådant. Menu pysynee samana, mutta Veuve Clicquotin vintage-skumppa pysynee pullossa ja Seghesion old vine Zinfandelkin saa ikääntyä vielä tovin. Olen kyllä oikeasti todella onnellinen heidän puolestaan ja toivon parasta. Vielä on liian aikaista sanoa mitään, mutta silti ajatus raskaudesta oli todella positiivinen enkä edes osaa ajatella asiaa millään tavalla katkerana. Paljon puhuttavaa huomiselle. :)
Fiilikset ovat nyt sellaiset ettei niitä oikein saa sanoiksi puettua. Kaikki mitä elämässäni tällä hetkellä on meneillään tuovat vain onnea ja iloa. Koulu about ohi tältä lukukaudelta, töissä luvassa mukavia muutoksia ja ihmissuhderintamalla elellään mielenkiintoisesti kutkuttavia aikoja. Olen onnellinen.
keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007
Kaikkea
Pari päivää poissa koneen ääreltä ja heti tapahtuu läjäkaupalla elämää suurempia, tai ehkä pikemminkin elämän kokoisia asioita, nimittäin ensinnäkin: kaveri lunasti lupauksensa ja tuli isäksi tänään iltapäivällä. Toisekseen: äidin sisko kuoli eilen. Surua ja juhlaa, kuuluvat molemmat elämään. Pyörä pyörii jne.
Sitten minäkeskeisempään maailmaan: Risteily meni todella mahtavasti, ei olisi oikein parempaa ajanvietettä osannut toivoa. Jalat vei alta etupäässä laivan keinunta ja iloinen risteilytunnelma, mutta saattoi siinä sivussa hieman kolahtaa jokin muukin kuin nautitut vodkapaukut. Mutta aika näyttää, vielä on jotenkin niin pyörällään päästä että ajatukset ja tunteet vain liukuvat ohi. Hämmentää, mutta lämmittää.
Korruptiokoulutuksesta jäi käteen uusi iPod, kiireetön ravintolaillallinen ja hieman uutta tuotetietoakin. Siinä välissä sitten tehtiin yksi musiikkivideo (linkkiä tulossa mahdollisesti myöhemmin) ja pidettiin muutenkin hauskaa.
Mutta onpahan leijaileva olotila tästä kaikesta.
Sitten minäkeskeisempään maailmaan: Risteily meni todella mahtavasti, ei olisi oikein parempaa ajanvietettä osannut toivoa. Jalat vei alta etupäässä laivan keinunta ja iloinen risteilytunnelma, mutta saattoi siinä sivussa hieman kolahtaa jokin muukin kuin nautitut vodkapaukut. Mutta aika näyttää, vielä on jotenkin niin pyörällään päästä että ajatukset ja tunteet vain liukuvat ohi. Hämmentää, mutta lämmittää.
Korruptiokoulutuksesta jäi käteen uusi iPod, kiireetön ravintolaillallinen ja hieman uutta tuotetietoakin. Siinä välissä sitten tehtiin yksi musiikkivideo (linkkiä tulossa mahdollisesti myöhemmin) ja pidettiin muutenkin hauskaa.
Mutta onpahan leijaileva olotila tästä kaikesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
