Minulla on ihmissuhteissa pahana tapana järkeistää kaikki mahdollinen. Vahvojen tunneimpulssien puuttuessa lähestymistapa on yleensä aina analyyttinen ja pohdiskeleva ja jossain määrin laskelmoiva. Sen perusteella on ollut helppo lopettaa ihmissuhteita, laittaa jarrut päälle tai muuten vaan vetkutella itsensä pois tilanteesta. Kun kaikelle on löytynyt järkevä perustelu.
Tämä menettelytapa ei vaan ota toimiakseen siinä vaiheessa kun tunteet tulee mukaan kuvioihin. En minä haluaisi fillarillakaan alamäessä jarruttaa. Olisi vaan mukava että voisi antaa mennä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eikös tunteen puuttuminen ole juuri se järkevä syy päättää alkava suhde? Jos taas tunnetta on, järki lentää ulos ikkunasta ja SE ON HYVÄ!
Juu, mutta tosiaan pallo on tällä hetkellä ehkä enemmänkin siellä toisella puolella niin jotenkin yrittää hillitä itseään. Henkilökohtaisesti olisin valmis hyppäämään vaikka heti junaan ja karauttamaan luoksensa, mutta koska tilanne on mikä on, niin lupasin puhelimessa että annan tilaa ajatuksillensa.
Ärsyttävää säätämistä, pitäisi varmaan käydä vaan kaappaamassa se tyttö jollekin mukavalle getaway-lomalle. :)
Lähetä kommentti