Ilmeisesti itsehillintä kannatti. Mutta niinhän se on että ne kaikkein parhaimmat kannattaa rekrytoida ystäviksi kun ystävyys kuitenkin kestää yleensä huomattavasti pidempään kuin seurustelu.
Ei sillä, etteikö se hieman sattuisi, mutta kaikkeen sopeutuu. Pöydällä on kuitenkin itsetehtyä mustikkapiirakkaa ja lasissa vuoden 1989 5 Puttonyon Tokajia niin eipä tässä sinällään mitään hätää ole. Itseasiassa kaikki on aika mukavasti, mutta täytyy nyt katsoa. Elämä kuitenkin heittelee vähän minne sattuu ja nyt enimmäkseen harmittaa ettei voinutkaan vain heittäytyä.
Kerrankin tunteella järjen sijaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tokaji on niin parasta :)
Täytyypä kävästä alkossa huomenna... :)
Lähetä kommentti