Tiedättehän te ne leffat, joita ei vaan kehtaa mennä katsomaan ilman lainamukulaa vaikuttamatta limaiselta pedofiililta? Hieman samanlaisen haasteen eteen jouduin 6.6. kun Sex and the City tuli teattereihin. Eihän sitä vaan tohdi mennä yksinäisenä miehenä tuollaista katsomaan, pitää olla joku edes vähän tyttöystäväpotentiaalia huokuva hehkeä naisihminen (kiitos) siinä rinnalla ettei salillinen naisia ja turhautuneen oloisia miehiä kompromissipäissään rupea tuijottelemaan oudoksuvasti. (Kyllä, anonyymi. Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että on leffoja, joita ei kehtaa mennä yksin katsomaan. Ettei tarvi kysellä tyhmiä).
Huomenna aikaistettu herätys, mutta ainahan sitä reissuun lähtöön jaksaa herätä. Vaikka pieneen pyrähdykseen Tallinnassa.
maanantaina, kesäkuuta 30, 2008
lauantaina, kesäkuuta 28, 2008
Ikävä iski
Kolmisen päivää sitä näköjään jaksoi haikailematta. Onneksi huomenna on sentään tuskaa muusta takaa ja yksi ihana ihminen tulossa kylään, joten sen päivän pärjännee hyvin, maanantaina pitäisi myös olla illaksi hyvää seuraa, tiistaina Tallinnaan yöksi, lauantaina polttarit ja sunnuntaina lähteekin jo lento kohti etelää. Täytyy katsoa josko tästä hairahtuisi ulos kun parikin eri kaveriporukkaa on liikkeellä. Nyt taas toisaalta tuntuisi että haluaisi vaan olla sisällä pimeässä, mutta todella nopeasti nämä mielialani vaihtelevat ellette ole sitä vielä huomanneet.
Ajatus
Nyt kun tarkemmin asiaa ajattelee, tuntuu hieman typerältä lähteä aika tarkalleen viikon päästä tuonne etelämmäs. Jokseenkin se rationaalinen puoli aivoissa taas jykyttää, mutta uskoisin, että Varsovassa nyt saa vajaan viikon kulumaan vaikkei siellä ketään olisikaan odottamassa. Harmi vaan, että paikallinen jazz-festivaali alkaa vasta 11.7. mutta eipä sitä kaikkea voi saada. On siellä sentään IMAX 3D-teatteri. :)
Mutta tosiaan, järkisyillä tuota reissua on vaikea perustella ja hetkellinen skeptisyys pääsee siten iskemään aina toisinaan. Mutta lennot on jo varattu ja maksettu, eli eipä tässä auta valittaa. Mukava se kuitenkin on reissuun lähteä.
Mutta tosiaan, järkisyillä tuota reissua on vaikea perustella ja hetkellinen skeptisyys pääsee siten iskemään aina toisinaan. Mutta lennot on jo varattu ja maksettu, eli eipä tässä auta valittaa. Mukava se kuitenkin on reissuun lähteä.
perjantaina, kesäkuuta 27, 2008
Nukuttaa
Viime yönä tuli lähdettyä vielä puoli yhden aikoihin kaverin luokse saunomaan kun kerran tilaisuus kohdalle sattui. Kolmen maissa nukkumaan ja aamulla kaupunkiin toista kaveria tapaamaan. Aamiaiseksi taas vaihteeksi pitkähkö lounas Michellessä - joka on menettänyt suuren osan viehätyksestään ryhdyttyään tarjoamaan "Reilulla otteella steikkiä, pastaa, sänkkäriä, ribsiä!" - ja epämääräistä samoilua keskustassa. Onnistuin jopa hankkimaan sen pitkään ostoslistalla olleen rinkan vihdoin ja viimein. Välillä Ursulassa kahvilla, välillä Foxyssä juomassa lasilliset samppanjaa. Kuuden maissa havahduimme - hyvän ruuan ystävät - siihen, että voisi taas vaihteeksi syödä ja Annapurna sattui olemaan siinä korttelin päässä, joten sinne siis. Pari "parempaa Alkoa" tuli myös kierrettyä päivän aikana, joten ihan kiitettävästi tuli askelia uuden rinkan kanssa ja ainakin kevyellä kuormalla tuo tuntuu todella näpsäkältä selässä.
Kaiken tämän jälkeen olen kuitenkin aika väsynyt ja pohdin vakavissani tässä hieman yhdeksän jälkeen nukkumaanmenoa.
Kaiken tämän jälkeen olen kuitenkin aika väsynyt ja pohdin vakavissani tässä hieman yhdeksän jälkeen nukkumaanmenoa.
torstaina, kesäkuuta 26, 2008
Matkakuumeeseen on lääke
(lentoliput vain ulkoiseen käyttöön)
Tosiaan, puoli vuorokautta paluun jälkeen yhden skypekeskustelun aikana hankin itselleni lentoliput Varsovaan 6.-11.7. aivan kuten fanni ja 313 tuolla veikkailivatkin. Loma-aika kun on rajallinen niin se pitää käyttää tehokkaasti hyödyksi ja kun on viettänyt viikon hellealueella, ei sateinen ja tuulinen +15° -keli oikein houkuttele muutenkaan.
Eroprosessointia täytynee siis lykätä vielä hieman tuonnemmaksi kun yksi ikkuna avautui lisää. Tiedä sitten, kuinka järkevää tämä on, mutta mielummin sitä istuu lämpimällä terassilla edullisessa maassa kuin kotona neljän seinän sisällä.
Tosiaan, puoli vuorokautta paluun jälkeen yhden skypekeskustelun aikana hankin itselleni lentoliput Varsovaan 6.-11.7. aivan kuten fanni ja 313 tuolla veikkailivatkin. Loma-aika kun on rajallinen niin se pitää käyttää tehokkaasti hyödyksi ja kun on viettänyt viikon hellealueella, ei sateinen ja tuulinen +15° -keli oikein houkuttele muutenkaan.
Eroprosessointia täytynee siis lykätä vielä hieman tuonnemmaksi kun yksi ikkuna avautui lisää. Tiedä sitten, kuinka järkevää tämä on, mutta mielummin sitä istuu lämpimällä terassilla edullisessa maassa kuin kotona neljän seinän sisällä.
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
Muistuttavat asiat
Silloin, kun exä aikanaan otti auton kysymättä alleen, muutti kamansa yhteisestä kämpästä usean sadan kilometrin päähän opiskelukaupunkiinsa omasta mielestäni lievästi ylireagoiduttan käymäämme "tauko parisuhteessa" -keskusteluun oli kämpässä sellaisia pieniä tyhjiä koloja, jossa ennen oli toisen hammasharja tai vartalovoide. Hyllyjä, joilla oli toisen vaatteita. Niiden näkeminen sai silloin aikaan valtaisan tunnekuohun.
Saman asian ajaa tässä tapauksessa keittiön pöydällä oleva Amaronepullo ja kaksi lasia, joiden alaosaan on kuivunut tummanpunaiset jäämät ennen lähtöä yhdessä nautitusta viinistä.
Saman asian ajaa tässä tapauksessa keittiön pöydällä oleva Amaronepullo ja kaksi lasia, joiden alaosaan on kuivunut tummanpunaiset jäämät ennen lähtöä yhdessä nautitusta viinistä.
Takaisin Kalliossa
Mielessä pyörii nyt sen verran paljon ajatuksia, etten tiedä lieneekö niiden kirjaamisessa mitään järkeä, sillä koherenssi saattaa olla hieman kyseenalaista jos teksti yhtään mukailee ajatuksiani.
Aamulla heräsin Varsovan vanhassakaupungissa sijaitsevasta hostellista, jossa olin viettänyt katonaisen unen täyttämän yön, jota kuvitti haikeanonnelliset unet yhteisestä tulevaisuudesta. Aamulla hän saattoi minut vielä lentokentälle - kun olin hänet saattanut 1056km kotiovelle, niin olihan se ihan kohtuullinen taival häneltä saattaa minut puolestaan lentokentälle. Siinä sitten ennen turvatarkastusta halasimme pitkään ja vuodatin muutaman kyyneleenkin siinä erotuskissani. Saapuminen lähtöportille ja istahtaminen lentokoneeseen. Vajaa pari tuntia ja olin taas kotimaassani, yksin. 615 tietenkin karauttaa menemään suoraan nenän edestä ja ilma on kymmenen astetta koleampi ja sateinen. Kotona kaikki tuntuu hitaalta ja painostavalta. Mutta ei haluaisi uloskaan mennä. Tai pitää puhelinta päällä. No kaipa tämä tästä - onhan tämä ollut tiedossa ja odotettua.
Matka kokonaisuudessaan meni vallan mainiosti ja hänen vanhempansa olivat kovin mukavia ja selkeästi onnistuin tekemään jonkintasoisen vaikutuksen molempiin (isäänsä keskustelemalla sivistyneesti i8086-prosessorien 16-bittisyyden vallankumouksellisuudesta [good old days] sekä muustakin tietokoneteknologiasta ja äitiinsä ilmeisesti sulavakäytöksellisyydelläni ja valloittavalla hymylläni :) ja he kovin vihjailevaan sävyyn sitten muikistelivatkin lopuksi, että odottavat innolla näkevänsä minut uudelleen. Puolalainenkin ihmetteli, että miten hitossa minulla on tuollainen vaikutus ystävätterieni vanhempiin (olin nimittäin varoittanut tuosta jo aiemmin). Eli edellisen postauksen kommentoijalle pitää sanoa, että varsin positiivisesti suhtautui ja seuraavana iltana olimme kolmistaan Jan Garbarekin konsertissa. Reissu nyt oli varsin ensiluokkainen ja ehdimme suunnitella jo kaikennäköisiä tuleviakin matkoja, joten vaikkei tästä mitään muuta pidemmän päälle tulisikaan niin toivottavasti ainakin matkaseuraa tuleville retkilleni. Tulevasta sovimme, ettemme yritä mitään etäsuhdetta ja että jos tästä joskus on tarkotettu jotain tulevaksi, niin se on sitten tuleva. Teoriassa vuoden päästä aikaisintaan olisi järkiperäisin syin mahdollista suunnitella jotain muutakin kuin pusuhalittelua Skypen välityksellä, mutta aika näyttää. Selvää kuitenkin on, että molemmat olivat enemmän tai vähemmän huomaamattaan luisuneet syvemmillä tunteilla mukaan kuvioon kuin kummallakaan oli alun perin tarkoitus.
Sain juuri tekstiviestinkin häneltä ja tänään on edessä ensimmäinen kohtaaminen poikaystävänsä kanssa. Tavallaan olen onnellinen siitä, että olen edes onnistunut avaamaan hänen silmänsä sille, että tämä nykyinen seurustelukumppani on kaukana ideaalista ja että elämä hänen kanssaan tarkoittaisi liian monista hänelle tärkeistä asioista luopumista. Eronsa sinällään on vain ajan kysymys hänen mukaansa ja mielestäni ihan oikea ratkaisu tilanteen tuntien. Mutta eipä asia minulle varsinaisesti kuulu - kaikkea hyvää kuitenkin vain toivon hänelle ja minusta tuntuu, että tämä on paras ratkaisu hänen kannaltaan.
En nyt vielä oikein tiedä, miten tähän kaikkeen suhtautuisi, mutta takaisin ollaan ja ihan elossa. Lomaakin on vielä ihan mukavasti jäljellä. Täytyy vaan pitää mielessä isäni aikanaan tokaisema viisaus: ei yhden naisen takia kannata kahta viikkoa pidempään ryypätä.
Aamulla heräsin Varsovan vanhassakaupungissa sijaitsevasta hostellista, jossa olin viettänyt katonaisen unen täyttämän yön, jota kuvitti haikeanonnelliset unet yhteisestä tulevaisuudesta. Aamulla hän saattoi minut vielä lentokentälle - kun olin hänet saattanut 1056km kotiovelle, niin olihan se ihan kohtuullinen taival häneltä saattaa minut puolestaan lentokentälle. Siinä sitten ennen turvatarkastusta halasimme pitkään ja vuodatin muutaman kyyneleenkin siinä erotuskissani. Saapuminen lähtöportille ja istahtaminen lentokoneeseen. Vajaa pari tuntia ja olin taas kotimaassani, yksin. 615 tietenkin karauttaa menemään suoraan nenän edestä ja ilma on kymmenen astetta koleampi ja sateinen. Kotona kaikki tuntuu hitaalta ja painostavalta. Mutta ei haluaisi uloskaan mennä. Tai pitää puhelinta päällä. No kaipa tämä tästä - onhan tämä ollut tiedossa ja odotettua.
Matka kokonaisuudessaan meni vallan mainiosti ja hänen vanhempansa olivat kovin mukavia ja selkeästi onnistuin tekemään jonkintasoisen vaikutuksen molempiin (isäänsä keskustelemalla sivistyneesti i8086-prosessorien 16-bittisyyden vallankumouksellisuudesta [good old days] sekä muustakin tietokoneteknologiasta ja äitiinsä ilmeisesti sulavakäytöksellisyydelläni ja valloittavalla hymylläni :) ja he kovin vihjailevaan sävyyn sitten muikistelivatkin lopuksi, että odottavat innolla näkevänsä minut uudelleen. Puolalainenkin ihmetteli, että miten hitossa minulla on tuollainen vaikutus ystävätterieni vanhempiin (olin nimittäin varoittanut tuosta jo aiemmin). Eli edellisen postauksen kommentoijalle pitää sanoa, että varsin positiivisesti suhtautui ja seuraavana iltana olimme kolmistaan Jan Garbarekin konsertissa. Reissu nyt oli varsin ensiluokkainen ja ehdimme suunnitella jo kaikennäköisiä tuleviakin matkoja, joten vaikkei tästä mitään muuta pidemmän päälle tulisikaan niin toivottavasti ainakin matkaseuraa tuleville retkilleni. Tulevasta sovimme, ettemme yritä mitään etäsuhdetta ja että jos tästä joskus on tarkotettu jotain tulevaksi, niin se on sitten tuleva. Teoriassa vuoden päästä aikaisintaan olisi järkiperäisin syin mahdollista suunnitella jotain muutakin kuin pusuhalittelua Skypen välityksellä, mutta aika näyttää. Selvää kuitenkin on, että molemmat olivat enemmän tai vähemmän huomaamattaan luisuneet syvemmillä tunteilla mukaan kuvioon kuin kummallakaan oli alun perin tarkoitus.
Sain juuri tekstiviestinkin häneltä ja tänään on edessä ensimmäinen kohtaaminen poikaystävänsä kanssa. Tavallaan olen onnellinen siitä, että olen edes onnistunut avaamaan hänen silmänsä sille, että tämä nykyinen seurustelukumppani on kaukana ideaalista ja että elämä hänen kanssaan tarkoittaisi liian monista hänelle tärkeistä asioista luopumista. Eronsa sinällään on vain ajan kysymys hänen mukaansa ja mielestäni ihan oikea ratkaisu tilanteen tuntien. Mutta eipä asia minulle varsinaisesti kuulu - kaikkea hyvää kuitenkin vain toivon hänelle ja minusta tuntuu, että tämä on paras ratkaisu hänen kannaltaan.
En nyt vielä oikein tiedä, miten tähän kaikkeen suhtautuisi, mutta takaisin ollaan ja ihan elossa. Lomaakin on vielä ihan mukavasti jäljellä. Täytyy vaan pitää mielessä isäni aikanaan tokaisema viisaus: ei yhden naisen takia kannata kahta viikkoa pidempään ryypätä.
tiistaina, kesäkuuta 17, 2008
Viimeinen päivä
Tänään on sitten viimeinen kokonainen yhteinen päivä Suomessa. Asettaa tietynlaisia paineita käyttää aika tehokkaasti hyödyksi, mutta todennäköisesti Demossa syömisen jälkeen suuntana on koti, kotisohva, leffa ja lämmin viltti.
Huomenaamulla sitten loppurutistus, Viro, Latvia, Liettua, Puola. Näillä näkymin heti sunnuntaiaamusta isänsä hakee meidät yöbussin pääteasemalta ja mennään heille syömään aamiaista. Mielenkiintoisintahan tässä on se, että asiasta puhuttaessa hän ei ole vanhemmilleen tietenkään myöntänyt tai kertonut mitään, mutta omien sanojensa mukaan vanhempansa kuitenkin tietävät hänen kotimaisen suhteensa tilan ja sen perusteella mahdollisesti jo aavistelevat jotain.
Vallan absurdia tosiaan, mutta se, mitä tulevaisuudesta olemme jutelleet viittaa vahvasti siihen, että jollain tapaa polkumme vielä risteävät ensi viikonkin jälkeen.
Kummallinen olo kytee sisälläni tästä kaikesta. Haikea, kaihoisa, jokseenkin toiveikas. Hillityn melankolinen mutta silti ihan julmetun onnellinen jokaisesta henkäyksestä, jonka vielä tunnen ihollani. Vielä hetken.
Huomenaamulla sitten loppurutistus, Viro, Latvia, Liettua, Puola. Näillä näkymin heti sunnuntaiaamusta isänsä hakee meidät yöbussin pääteasemalta ja mennään heille syömään aamiaista. Mielenkiintoisintahan tässä on se, että asiasta puhuttaessa hän ei ole vanhemmilleen tietenkään myöntänyt tai kertonut mitään, mutta omien sanojensa mukaan vanhempansa kuitenkin tietävät hänen kotimaisen suhteensa tilan ja sen perusteella mahdollisesti jo aavistelevat jotain.
Vallan absurdia tosiaan, mutta se, mitä tulevaisuudesta olemme jutelleet viittaa vahvasti siihen, että jollain tapaa polkumme vielä risteävät ensi viikonkin jälkeen.
Kummallinen olo kytee sisälläni tästä kaikesta. Haikea, kaihoisa, jokseenkin toiveikas. Hillityn melankolinen mutta silti ihan julmetun onnellinen jokaisesta henkäyksestä, jonka vielä tunnen ihollani. Vielä hetken.
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Tylsä mies
Pahoittelut, että blogi on nyt hieman taka-alalla. Aktivoitunen viimeistään juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona kun kämpässä asustan vaiin minä itse ja tuo toinen lienee jossain tuhannen kilometrin päässä.
torstaina, kesäkuuta 12, 2008
Leikitääks kotia?
Tähän voisi todellakin tottua.
Pää sinällään lyö tyhjää tällä hetkellä ja ei ole juuri mitään kirjoitettavaa, olenpahan vaan todella onnellinen. Ja mitä jatkoon tulee, niin pääseehän pääkaupungista toiseen noin parissa tunnissa jos niikseen tulee... Äh. Ei varmaan pitäisi ajatella tuolla tavalla, mutta jokin sisällä jaksaa silti elätellä toiveita tämän näennäisarjenkin sujuessa näin mallikkaasti. Ja kun toinenkin on tunnetasolla aika vahvasti mukana ja harmittelee kotiinpaluupakkoa, niin väkisinkin rupeaa ajatukset laukkaamaan. Vuoden päästä kun voisi olla asiat aivan toisella mallilla jos molemmat ovat suorittaneet opinnot valmiiksi ja kun molemmilla on kerran haaveena ja tavoitteena muuttaa jonnekin oman kotimaan ulkopuolelle ainakin muutamaksi vuodeksi niin mahdollisuuksia kyllä olisi.
Hyvä olo silti tästä kaikesta.
Pää sinällään lyö tyhjää tällä hetkellä ja ei ole juuri mitään kirjoitettavaa, olenpahan vaan todella onnellinen. Ja mitä jatkoon tulee, niin pääseehän pääkaupungista toiseen noin parissa tunnissa jos niikseen tulee... Äh. Ei varmaan pitäisi ajatella tuolla tavalla, mutta jokin sisällä jaksaa silti elätellä toiveita tämän näennäisarjenkin sujuessa näin mallikkaasti. Ja kun toinenkin on tunnetasolla aika vahvasti mukana ja harmittelee kotiinpaluupakkoa, niin väkisinkin rupeaa ajatukset laukkaamaan. Vuoden päästä kun voisi olla asiat aivan toisella mallilla jos molemmat ovat suorittaneet opinnot valmiiksi ja kun molemmilla on kerran haaveena ja tavoitteena muuttaa jonnekin oman kotimaan ulkopuolelle ainakin muutamaksi vuodeksi niin mahdollisuuksia kyllä olisi.
Hyvä olo silti tästä kaikesta.
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
1747km, 500m.
Lopullinen pituus. Matkalla kuusi päivää, joista neljä oli ajopäiviä. Eli keskimäärin vähän päälle 400km/ajopäivä. Varsin hieno reissu kaikin puolin ja parasta antia oli selkeästi keskustelut sellaisissa paikoissa, joista ei ole pakoonpääsyä. Eli saaristotien autolautta, soutuvene keskellä järveä tai saunarakennuksen eteinen ukonilman julistessä ympärillä.
Noiden keskustelujen lomassa myös kävi ilmi se, että hän on päättänyt jättää poikaystävänsä (mikä on mielestäni ihan oikea ratkaisu miehen käytöksen huomioonottaen) ja että tieto siitä, että kun minä joskus, jossain vaiheessa löydän sen oikean itselleni ja vakiinnun aloilleni, niin se tulee sattumaan häntä. Exä ainakin tietää, että ymmärrän enemmän kuin hyvin hänen selityksensä myös siitä, että tuntee tarvitsevansa vielä muutaman vuoden ennen kuin kokee, että olisi hyvä asettua aloilleen ja ruveta kantamaan vastuuta myös muiden kuin itsen tekemisistä.
Koko viikko meni hyvissä merkeissä ja uskon vakaasti, että hänen seuraansa kestäisi paljon pidempäänkin. Mutta jotenkin vääjäämättömältä tuntuu se, että minun on hänet maailmalle laskettava parin viikon päästä. Ainakin toistaiseksi.
Noiden keskustelujen lomassa myös kävi ilmi se, että hän on päättänyt jättää poikaystävänsä (mikä on mielestäni ihan oikea ratkaisu miehen käytöksen huomioonottaen) ja että tieto siitä, että kun minä joskus, jossain vaiheessa löydän sen oikean itselleni ja vakiinnun aloilleni, niin se tulee sattumaan häntä. Exä ainakin tietää, että ymmärrän enemmän kuin hyvin hänen selityksensä myös siitä, että tuntee tarvitsevansa vielä muutaman vuoden ennen kuin kokee, että olisi hyvä asettua aloilleen ja ruveta kantamaan vastuuta myös muiden kuin itsen tekemisistä.
Koko viikko meni hyvissä merkeissä ja uskon vakaasti, että hänen seuraansa kestäisi paljon pidempäänkin. Mutta jotenkin vääjäämättömältä tuntuu se, että minun on hänet maailmalle laskettava parin viikon päästä. Ainakin toistaiseksi.
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
1246km
Toista tuhatta kilometriä takana, neljä yötä. Hiidenkirnuja, kansallismaisemia, mielenkiintoisia hannunvaakunoita, joita ei normaalisti tulisi käytyä katsomassa ja hetkiä, jolloin ei todellakaan ole tietoinen ympäröivästä maailmasta, ajankulusta tai päivän nimestä. Eli täyttää loman standardit melko kirkkaasti.
On myös ollut mielenkiintoista seurata keskinäistä suhdettamme ympärivuorokautisen läsnäolon aikana. Harmillista kyllä homma on tähän asti ainakin toiminut kuin unelma. Ollaan käyty mielenkiintoisia keskusteluja, saunottu puusaunassa, hypätty hyiseltä tuntuvaan järveen suoraan em. saunasta, oltu soutelemassa ja mökkeilty pari yötä. Grillattu. Paljon. Lihaa.
Nyt kotikaupungissani, tämän päivän ohjelmassa olisi mitä ilmeisimmin varustautuminen saaressa telttailua varten ja tietenkin pakollinen sightseeing. Ja tulihan tässä matkan varrella tarkastettua myös molempien vanhempieni synnyin- ja lapsuusmaisemat. Ja tietenkin se pieni kadunpätkä, joka on nimetty sukumme mukaan. :)
On myös ollut mielenkiintoista seurata keskinäistä suhdettamme ympärivuorokautisen läsnäolon aikana. Harmillista kyllä homma on tähän asti ainakin toiminut kuin unelma. Ollaan käyty mielenkiintoisia keskusteluja, saunottu puusaunassa, hypätty hyiseltä tuntuvaan järveen suoraan em. saunasta, oltu soutelemassa ja mökkeilty pari yötä. Grillattu. Paljon. Lihaa.
Nyt kotikaupungissani, tämän päivän ohjelmassa olisi mitä ilmeisimmin varustautuminen saaressa telttailua varten ja tietenkin pakollinen sightseeing. Ja tulihan tässä matkan varrella tarkastettua myös molempien vanhempieni synnyin- ja lapsuusmaisemat. Ja tietenkin se pieni kadunpätkä, joka on nimetty sukumme mukaan. :)
tiistaina, kesäkuuta 03, 2008
Pakkaaminen
...aina viime tingassa.
Mutta lähdemme tästä kohta, joten blogissa tullee olemaan jokseenkin hiljaista seuraavan viikon verran. Mutta kyllähän te tiedätte kuinka addiktoitunut olen, eli eiköhän silti jotain tule kirjoitettua. :)
Mutta lähdemme tästä kohta, joten blogissa tullee olemaan jokseenkin hiljaista seuraavan viikon verran. Mutta kyllähän te tiedätte kuinka addiktoitunut olen, eli eiköhän silti jotain tule kirjoitettua. :)
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
Loma!
Kauan sitä pitikin odottaa, mutta nyt se on käsillä. Päätin hankkia uuden videokameran reissun kunniaksi ja vaikka olenkin henkeen ja vereen asti miniDV:n nimeen vannova formaatin häviöttömuuden takia päädyin kuitenkin Canonin HG10:een. Kaipa se on vääjäämättä edessä - HD-aikaan siirtyminen ja kovalevykamerat. Ja pitäähän sitä nyt verrokiksi kokeilla, sillä puolensa on AVCHD:llakin, etupäässä tietokoneelle tuomisen nopeudessa. Ja saattaahan se olla, että yllättäisin itseni ja olisin tyytyväinen kameran kuvanlaatuun.
Tämä kaiken senkin uhalla, että taannoinen RED ONE-vuodatukseni sai ulkomaisessa ystävässäni aikaan lähinnä hämmentyneitä katseita kun erehtyi kysymään, että mikäs tuo RED camera operatorkin tekee tuolla elokuvan lopputeksteissä. Vaikka kysymys olikin ilmeinen yritys tuoda esille leffanteon väenpaljoutta ja mahdollisuuksia ylimääräisiä henkilöitä karsia, niin määrätietoisesti jäin silti valistamaan häntä 4K:n hienouksista.
Sillä pitäähän sitä harrastuksia olla.
Tämä kaiken senkin uhalla, että taannoinen RED ONE-vuodatukseni sai ulkomaisessa ystävässäni aikaan lähinnä hämmentyneitä katseita kun erehtyi kysymään, että mikäs tuo RED camera operatorkin tekee tuolla elokuvan lopputeksteissä. Vaikka kysymys olikin ilmeinen yritys tuoda esille leffanteon väenpaljoutta ja mahdollisuuksia ylimääräisiä henkilöitä karsia, niin määrätietoisesti jäin silti valistamaan häntä 4K:n hienouksista.
Sillä pitäähän sitä harrastuksia olla.
sunnuntai, kesäkuuta 01, 2008
After six
"Yeah, I can come and help you clean your floor after six"
*Puolalainen purskahtaa nauruun*
"Well, after that too, but I seriously can come around six thirty or so..."
Kävin siis jeesaamassa loppusiivouksessa, minulla kun on omituinen viehtymys lattian moppaamiseen sillä edellytyksellä ettei tiellä ole juurikaan tavaraa, mitä pitäisi koko ajan olla siirtelemässä. Luonnollisesti tuo kyseinen asia oli taas hänen inhokkilistansa kärkipäässä, joten työnjako oli sinällään varsin luonteva. Kannoin myös rinkallisen kamojaan tänne ja ylihuomenna olisi tarkoitus lähteä kruisailemaan kotimaata ristiin rastiin. Ja samalla se tarkoittaa puolitoistakuisen kesäloman alkua allekirjoittaneelle - ja mitä todennäköisimmin viimeistä yhteistä taivallustamme ainakin näissä merkeissä. Mutta samapa tuo, koitetaan nyt tehdä tästä reissusta molemmille ikimuistoinen.
*Puolalainen purskahtaa nauruun*
"Well, after that too, but I seriously can come around six thirty or so..."
Kävin siis jeesaamassa loppusiivouksessa, minulla kun on omituinen viehtymys lattian moppaamiseen sillä edellytyksellä ettei tiellä ole juurikaan tavaraa, mitä pitäisi koko ajan olla siirtelemässä. Luonnollisesti tuo kyseinen asia oli taas hänen inhokkilistansa kärkipäässä, joten työnjako oli sinällään varsin luonteva. Kannoin myös rinkallisen kamojaan tänne ja ylihuomenna olisi tarkoitus lähteä kruisailemaan kotimaata ristiin rastiin. Ja samalla se tarkoittaa puolitoistakuisen kesäloman alkua allekirjoittaneelle - ja mitä todennäköisimmin viimeistä yhteistä taivallustamme ainakin näissä merkeissä. Mutta samapa tuo, koitetaan nyt tehdä tästä reissusta molemmille ikimuistoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
