Lopullinen pituus. Matkalla kuusi päivää, joista neljä oli ajopäiviä. Eli keskimäärin vähän päälle 400km/ajopäivä. Varsin hieno reissu kaikin puolin ja parasta antia oli selkeästi keskustelut sellaisissa paikoissa, joista ei ole pakoonpääsyä. Eli saaristotien autolautta, soutuvene keskellä järveä tai saunarakennuksen eteinen ukonilman julistessä ympärillä.
Noiden keskustelujen lomassa myös kävi ilmi se, että hän on päättänyt jättää poikaystävänsä (mikä on mielestäni ihan oikea ratkaisu miehen käytöksen huomioonottaen) ja että tieto siitä, että kun minä joskus, jossain vaiheessa löydän sen oikean itselleni ja vakiinnun aloilleni, niin se tulee sattumaan häntä. Exä ainakin tietää, että ymmärrän enemmän kuin hyvin hänen selityksensä myös siitä, että tuntee tarvitsevansa vielä muutaman vuoden ennen kuin kokee, että olisi hyvä asettua aloilleen ja ruveta kantamaan vastuuta myös muiden kuin itsen tekemisistä.
Koko viikko meni hyvissä merkeissä ja uskon vakaasti, että hänen seuraansa kestäisi paljon pidempäänkin. Mutta jotenkin vääjäämättömältä tuntuu se, että minun on hänet maailmalle laskettava parin viikon päästä. Ainakin toistaiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti