Tähän voisi todellakin tottua.
Pää sinällään lyö tyhjää tällä hetkellä ja ei ole juuri mitään kirjoitettavaa, olenpahan vaan todella onnellinen. Ja mitä jatkoon tulee, niin pääseehän pääkaupungista toiseen noin parissa tunnissa jos niikseen tulee... Äh. Ei varmaan pitäisi ajatella tuolla tavalla, mutta jokin sisällä jaksaa silti elätellä toiveita tämän näennäisarjenkin sujuessa näin mallikkaasti. Ja kun toinenkin on tunnetasolla aika vahvasti mukana ja harmittelee kotiinpaluupakkoa, niin väkisinkin rupeaa ajatukset laukkaamaan. Vuoden päästä kun voisi olla asiat aivan toisella mallilla jos molemmat ovat suorittaneet opinnot valmiiksi ja kun molemmilla on kerran haaveena ja tavoitteena muuttaa jonnekin oman kotimaan ulkopuolelle ainakin muutamaksi vuodeksi niin mahdollisuuksia kyllä olisi.
Hyvä olo silti tästä kaikesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti