Parin edellisen postauksen kommenteissa tuota jo sivuttiinkin, mutta tekee vieläkin mieli avautua lisää. Minua nimittäin oikeasti vituttaa teeskentely ihmissuhteissa ja etenkin se, että suhde nykynormien mukaan pitäisi aloittaa sellaisella käytöksellä.
Ymmärrän hyvin, että jos haetaan vain yhden illan seksiseuraa, on molemmin puolin mukavaa "pelailla pelejä" siten, että molemmat pelaajat ovat kartalla siitä mitä tapahtuu. Kyllähän baarissa katseiden vaihtaminen, kontaktin ottaminen, pinnallinen jutustelu ja flirttailu varmasti kivaa on. Ei kai ihmiset muuten sitä tekisi? Tähän tietysti kuuluu erilaisia strategioita ja lähestymistapoja ja asian tiimoilta (miehille) annettava koulutus on miljoonabisnestä. Naisille ei vissiin mitään iskemiskursseja ole? Flirttikoulua löytyy, mutta sekin on pohjimmiltaan ideologialtaan "harmitonta mukavaa pikku kivaa päivää piristämään, jonka ei kuitenkaan ole tarkoitus johtaa mihinkään". Onko tosiaan niin että tänä tasa-arvon kulta-aikana naiset pystyvät poimimaan rusinat pullasta ja ulkoistamaan seuran haun miessukupuolelle, itsensä ollessa enemmänkin vain päättävässä asemassa siinä, keitä otetaan jatkoon ja ketkä pudotetaan pois (ei sinällään, uusimmassa Cityssähän noita oli tilastoitu ja pelkkää seksiseuraa etsiviä oli ravintoloissa oli viisinkertainen määrä miehiä).
No, pelin henki nyt on vaan muodostunut tuollaiseksi - korostetusti tietysti ravintolaympäristössä - joten siitä ei nyt sen enempää. Tuossa yhteydessä minusta ei siinä ole mitään paheksuttavaa, mutta siinä vaiheessa kun tuota pääosin yöelämän tarpeita palvelemaan muodostunutta rituaalia ruvetaan hilaamaan tosielämän puolelle, mennään mielestäni metsään ja kovaa.
Hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka tuota "kolmen päivän sääntöä". Että pitäisi odottaa kolme päivää ennen seuraavaa yhteydenottoa, ettei vaan vahingossakaan vaikuttaisi liian innostuneelta. Toinenhan vielä luulee että olet takertuvainen ja omistushaluinen, vaikka omasta mielestäsi kaverisuhteiden paneminen järkevissä rajoissa parisuhteen edelle olisikin elinehto hyvälle parisuhteelle. Tai vaikka tosielämässä antaisitkin ensimmäisestä päivästä asti täyden luottamuksen ja vapauden toiselle, kyseenalaistaen sen vain jos aihetta ilmenee? No onhan se parempi päätellä tuollaiset asiat siitä, miten nopeasti tai innokkaasti ottaa yhteyttä.
Myös tietynlainen ritarillisuus, joka tässä yhteydessä ei nyt tarkoita lohikäärmeen tappamista, vaan yleisesti sitä, että mies tekisi jotain pelkästään naisen vuoksi, on pahasta. Yltiöromantikko tietysti voisi olla iloinen siitä, että mies ajaa neljä tuntia viettääkseen yön hänen kanssaan, mutta baariympäristössä kaikille lienee tuttua liikaa yrittäminen. Joten eiköhän rankata tuokin huonoksi ominaisuudeksi. Ei kuulu näihin peleihin tuollainen asialle omistautuminen.
Ja eihän nyt tunteistaan sovi suoraan puhua. Hui saatana. Onhan se ravintolassakin kovin tyylitöntä edes mainita seksuaalinen kanssakäyminen vaikka molemmat siihen tähtäisivätkin ja se muuten on tehty selväksi. Toisaalla sitten taas valitetaan kun suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. No jos se nyt on vittu kiellettyä leimaantumisen ja kariutumisen uhalla suhteen alkuvaiheessa niin ei kai sitä nyt rupea toimivaa ja palkittua käytöstä muuttamaan.
Mitä kaikkea se kehittyvässä suhteessa tappaisi, että oltaisiin positiivisissa asioissa 100% rehellisiä? Että jos tekee mieli soittaa tai tekstata, niin antaa palaa. Että jos tuntuu, että toinen on todella hieno ihminen ja että häneen haluaisi todella tutustua niin sanoisi sen myös sille toiselle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ei kai kukaan ole niin pöljä, että oikeasti tuijottelee tuollaisiin Kolmen Päivän sääntöihin? Ja lukee treffi/pelimiesoppaita.
Olen samaa mieltä Tiinan kanssa, että todella tökeröä käytöstä tytöltä olla vastaamatta viestiisi/puheluusi. Jos on liian korkea kynnys pirauttaa ja sanoa ääneen, että ikävä juttu, mutta ei nyt oikein iske, niin luulisi sen voivan tehdä pehmein sanakääntein vaikka tekstarilla.
Muitakin vaihtoehtoja saattaa olla, mutta mieleeni tulee kaksi vaihtoehtoa, joista saattaa olla kyse.
1: Olet hehkuttanut tytön ihanuutta hänelle sen verran reilulla kädellä, että se tuntuu hänestä kiusalliselta . Ottaen huomioon, että toisen todellisen ihanuuden voi tietää vasta pidemmän (esim. kuukausien) tuntemisen jälkeen. Eli tyttö ajattelee, että olet ihastunut kuvaan jonka olet hänestä luonut. (Ja muistelee ehkä sitä menneisyydessään tapaamaansa pelimies-pelleä, joka oli hyvä maalailemaan romanttisia kuvia mutta huono pidättäytymään yhdessä naisessa, häntäheikki siis.)
2: Pienen tutustumisen jälkeen tyttö on huomannut, että et saa hänen sisintään suloisen sykerölle siihen malliin kuin hän soisi. Ja koska hän arvostaa sinua, hän ei halua alkaa mihinkään koska huomaa sinulla olevan enemmän tunteita pelissä.
Minttu
En ole varsinaisesti lukenut mitään pelimiesoppaita, mutta suuren viihdearvon takia tsekkasin Mysteryn tuottaman "The Pick-up artist" -realitysarjan, jossa nörteistä leivottiin pelimiehiä. Tekniikoiden ja opetusten arvo on enemmänkin ihan perustasoista (esim. naiset pitävät enemmän positiivisista kuin negatiivisista ihmisistä) ja tarkoituksena on enemmänkin aktivoida ihmisiä ottamaan rohkeasti kontaktia. Siinä mielessä tuollaisista kursseista ja kirjoista voi hyvinkin olla hyötyä. Mutta ei niitä tietenkään pidä lukea kuten raamattua.
Ykkösvaihtoehto vaikuttaa realistiselta ja uskon, että minun olisi varsin avoimena ja suorapuheisena helppo tuo "virhe" tehdäkin (tosin tällä kertaa en edes vetänyt Mosbyjä tai mitään). :) Itse ei tietenkään voi sitä varmaksi tietää miten toiset oman käytöksen kokee, mutta veikkaan että tässä tapauksessa kakkosvaihtoehto olisi todennäköisempi.
Mutta edelleen: jos asia on näin niin miksi hitossa sitä ei voisi vain sanoa? Jokainen vähänkään keskivertoa paremmalla aivokapasiteetilla kuitenkin osannee rationaalisella tasolla käsitellä tuollaiset asiat ja ymmärtää että jos kemiat ei natsaa tai ei muuten vaan sytytä, niin on turha sen enempää killua.
Toisaalta omasta mielestäni on myös kohtalaisen vaikeaa kahden tapaamisen perusteella oikeasti sanoa, paljonko tunteita toisella on oikeasti pelissä. Kyllä, ihastuin, mutta omituistahan se olisi jos ei toisille treffeille lähtiessä olisi jotain tuntenut jo ensimmäiselläkin kerralla.
Jos toinen on koko ajan viestittelyn aktiivinen osapuoli, se kertonee vastaanottajalle jotakin kiinnostuksen tasosta :)
Joku saattaa ajatella niinkin kieroutuneesti (?), että on kiusallista toisen itsekunnioitukselle sanoa päin näköä, että sori, ei kiinnosta. (Kauniimmin muotoiltuna toki.)
Mutta eihän täällä missään Japaniassa eletä, joten ei tuollaisen ilmoituksen takia kukaan menettäisi kasvojaan. Mene ja tiedä.
Mutta hyvä, jos sinulla on jotakin mielekästä puuhailua, jotta saat ko. tytön nopeasti häivytettyä ajatuksistasi!
Minttu
Joo, mutta toisaalta jos sunnuntaina laittaa viestin, johon ei vastata ja palaa eri asialla torstaina niin ei kai se nyt vielä mene liian clingyksi? :)
Ja tuo on kyllä todella kieroutunutta. Etenkin jos kyseessä on kohtalaisen itsevarma ja täysipäinen tyyppi. Jollekin introvertille hissukalle tuollainen voisi ollakin ikävää kuultavaa, mutta mielestäni tuollaiset asiat täytyisi vain sanoa ääneen. Helpottaisi elämää molemmin puolin.
Ja en sanoisi, että tässä nyt olisi niin pitkälle menty, että varsinaisesti tarvitsisi jotain muuta millä täyttää ajatukset. Kuitenkin vielä ollaan siinä vaiheessa kun kartoitetaan, että voisiko toisesta olla johonkin enempään kuin mitä alkuihastus antaa ymmärtää. Ja koska se nyt on aika integraalinen osa mitä tahansa alkavaa suhdetta, on lähinnä edesvastuutonta jättää toista pois kartalta siinä missä oman pään sisällä mennään. Tämä siis siinä tapauksessa jos on selkeästi jo jotain päättänyt/huomannut omassa päässään. Ei kaikkea tarvitse puhki analysoida... :)
Voi pa**a mitä meininkiä, ikävä kuulla.
Kun muutama vuosi sitten tapasin nykyisen heilani, olimme ensin pyöräretkellä ja seuraavana päivänä hän soitti ja kysyi heti suoraan "no koska nähdään?". Musta se oli aivan ihanaa, tuli hyvä fiilis, että se tosissaan haluaa taas tavata mut, se haluaa olla mun kanssa, mahtavaa. Nähtiin uudestaan heti ja edelleen sama loistava yhteiselo jatkuu.
En tajua mitään sellasta, että pitäisi venailla eikä sais liian nopeasti laittaa viestejä/soitella tms... älytöntä. Mä diggaan tunteiden näyttämisestä ja kertomisesta, siitä että jos haluaa olla toisen kanssa, tottakai sen voi ilmaista.
Jos toinen on innostunut ja toinen osapuoli ei, aikuisten ihmisten pitäisi osata se kertoa, ystävällisesti ja reilusti. Itse ainakin olen osannut, joskus kun joku on soitellut perään liikaa. Ei se suoraan asianlaidan kertominen kivaa ole, mutta mä ajattelen niin että se on vaan tehtävä, jos tilanne vaatii. Pitää pystyä olemaan rehellinen, koska mä haluan että mullekkin oltaisiin, vaikka se sattuisikin.
t. Marianna
Lähetä kommentti