Hetkinen itselleni

Keho taitaa tietää aivoja paremmin milloin on aika hetkeksi pysähtyä. Tai ainakin tämä päälle iskenyt tauti on sopivasti hiljentänyt tahtia ja sinänsä "olin viikonloppunä kipeä, joten en pystynyt tekemään suunnittelemiani töitä" on lause, jota ei normaalissa palkkatyössä ehkä pitäisi joutua lausumaan. No, kämppä näyttää samalta kuin seisemäntoistakesäisen teinipojan tietokonehuone, mutta parin päivän pakkolepo on ollut tavallaan ihan tervetullut lisäys arkeeni.

Mutta jos palattaisiin tuohon viikonloppuun... Olimme alustavasti kaverini kanssa puhuneet, että Porvooseen voisi ehkäpä lähteä esityksen jälkeen kun siellä oli asiallista ohjelmaa tiedossa ja yösijakin jo valmiiksi järkättynä. No, suunnitelma realisoitui sitten siihen kun eräs ilmeisen heavyhenkinen taksikuski lupautui viemään meidät Porvooseen hintaan 66,6€. Elämäni toinen ex tempore -taksimatka Porvooseen siis.

Perille päästyämme olimmekin jo kohtalaisessa vauhdissa, sillä muassamme oli myös litrainen pullo Jamesonia, jonka olimme korkanneet jo esityksen väliajalla. Viimeiset tujaukset taisikin mennä sitten paikallisen hampuusiporukan tuuttiringissä joskus puolen yön kieppeillä. Yön edetessä siirryimme kuitenkin pikkuhiljaa majoituspaikkaamme, jossa keskustelu ajautui aseisiin ja kohta pöydällä olikin muutama käsiase, kivääri ja kohtalaisen tehokkaan oloinen jalkajousi. Reissun paras tilannekomiikka syntyi siinä samassa kun isäntä kertoi naapuristaan, joka oli eräs ilta koputellut ovelle rynnäkkökiväärin kanssa. Silmittömässä tuiskeessa oleva naapuri sitten jutteli jotain sekavia ja astui sisään asuntoon. En muista tarkalleen miten asiat siitä sitten etenivät, mutta seuraavana aamuna samainen kaveri oli tullut koputtelemaan ovelle ja kuiskaili varsin nolona seuraavat sanat: "tota, mä tiedän että tää kuulostaa todella typerältä, mutta onko sulla mitään hajua mun rynkystä?". Ase oli siinä vaiheessa turvallisesti lukollisessa asekaapissa, joten ei siinä sen kummempia. Itse tosin tarinaan totesin, että yleensä jos minun naapurini on riehunut rappukäytävässä rynnäkkökiväärin kanssa, ei ole tapanani ollut asiaan puuttua. Tästä sitten muodostui välittömästi klassinen lausahdus ja siitä on nyt muutamien viikkojen aikana kuullut jos jonkinlaista variaatiota.

Lauantaiaamu koitti kauniina ja maassa näkyi olevan ensimmäisiä pieniä lumitilkkujakin. Kävelimme kaverini kanssa keskustaan ja parkkeerasimme itsemme paikalliseen kahvilaan, jossa asiakkaiden keski-ikä tuntui olevan kuudenkymmenen kieppeillä - meidät mukaan luettuna. Kahvia ja sämpylää, joista kummastakaan ei mitään erityisen positiivista mainittavaa.

Jatkoimme matkaa Old Town -nimiseen irkkupubiin, jossa sitten hieman ennen puolta päivää aloitimmekin jo rappioviikonlopun edellyttämän röpötyksen. Tosin ote oli varsin sivistynyt, sillä kietaisimme ympärillemme vain sellaisen seitinohuen päiväkännin ja lähdimme etsimään soveliasta ruokapaikkaa. Etanat houkuttelivat, mutta päädyimme sitten kuitenkin loppujen lopuksi Wanhaan Laamanniin, jossa saimme kahteen pekkaan aikaiseksi 261€ laskun, josta suurin osa oli sentään ruokaa. (jos muuten käytte tuolla niin paistettu ankan maksa ricotta-rosépippurijäätelöllä oli käsittämättömän herkullista - ehdottomasti hintansa väärtti). Muita nautittuja herkkuja satunnaisessa järjestyksessä olivat fasaani, metsäkauris, Laamannin versio Beef Wellingtonista, lakkabrulee, calvadosomenaa ja sorbettia, erinäisiä juustoja sekä Amaronea.

Tuon vaatimattoman lounaan jälkeen tulimme yhteistuumin siihen lopputulokseen, että oikeastaan hyvä ruoka hyvässä seurassa on huomattavasti parempi huume kuin mikään laillinen tai laiton päihde, mitä eteemme on sattunut. Joten suuntasimme takaisin Old Towniin, jossa eräs ylähyllyllä ollut vuoden 1999 Barolo oli jo aiemmin kiinnittänyt huomioni. Pullo oli kuulemma edellisen omistajan jäämistöä (paikalla kun oli aiemmin ollut italialainen ravintola) ja että sille ei varsinaisesti ole hintaa määriteltynä. Pullo oli vielä varsin hyvää vuosikertaa ja samaa tuotetta on Alkon tilausvalikoimassa n. 55€ hintaan, joten tarjosin kuutta kymppiä pullosta. Vanhempi baarimestari oli kyllä varmasti tietoinen pullon arvosta, mutta koska kysyntää italialaisille huippuviineille ei irkkupubeissa yleensäkään ole, korkattiin pullo loppujen lopuksi reissun teeman mukaisesti 66,6 eurolla. Viini oli edelleen täydessä terässä ja vaikka lisäkypsytys tuskin olisi pahitteeksi ollutkaan, oli juoma käsittämättömän maukasta. Sitä sitten riittikin kohtalaisen pitkään ja kun loppuillasta kävimme vielä erään yhteisen tuttumme hevikeikalla (josta kaverini heitettiin ulos kun paikalliset eivät oikein ymmärtäneet mosh pittien päälle) ennen kuin hurautimme yöbussilla takaisin Aleksis Kiven kadulle. Lopputuloksena oli siis lähes täydellinen festariviikonloppu: emme nähneet juurikaan bändejä, vietimme suurimman osan ajasta humalassa, heräsimme vieraasta paikasta ja olimme tolkuttoman väsyneitä koko koettelemuksesta.

Sittemmin olen feidannut yhdet treffit, ehtinyt pienesti ihastumaan erääseen nettituttavuuteen ja puurtanut kahden ihmisen edestä duunia. Mutta niistä ehkäpä lisää seuraavilla kerroilla. :)