Osa onnea

Blogista jäi viime talvi aika pitkälti välistä, mutta nyt uutena vuotena tuli mieleen edellinen vuodenvaihde, jolloin vaihdoin kaverillisen suukon Puolalaisen kanssa Malesiassa. Kauas on tultu sieltäkin.

Tällä haavaa olin Riiassa ja vuoden vaihtuessa huulilla oli vain Proseccoa. Muutenkin uusivuosi vaikuttaa varsin vahvasti pariskuntien juhlalta omine traditioineen ja ulkopuolisena muiden onnea katsellessa väkisinkin rintalastaa nirhaa epämiellyttävä tunne. En ole kateellinen muille, mutta alan oikeasti tunnistamaan itsessäni tiettyjä katkeroitumisen merkkejä. Ehkä tänään on vaan ollut huono ja krapulainen päivä, mutta jotenkin tuntuu, etten oikein jaksaisi edes yrittää enää. Sitä säästyisi niin paljolta kun vain lukkiutuisi kotiinsa ja antaisi muun maailman olla. Lopputulos kuitenkin olisi sama. Ei kukaan tule kotoa hakemaan mutta eipä tämän neljän ja puolen vuoden ajalta ole loppujen lopuksi jäänyt käteen kuin vajaat parikymmentä seksikumppania ja tuo mainittu orastava katkeruus. Suurin osa noista edellä mainituista ovat olleet sellaisia erinäisten sattumusten kautta "kuin itsestään" tapahtuneita kohtaamisia, joissa en sen kummempaa potentiaalia koskaan ajatellutkaan olevan. Eivät mitenkään erityisesti tavoittelemisen arvoisia, mutta koska tilanne oli suotuisa niin miksei. Ei tunnontuskia, oli kivaa, ketään ei satutettu, mutta siltikään ei varsinaisesti mitään sellaista, johon haluaisin tietoisesti hakeutua.

Ne muutamat, joiden kanssa olisin voinut kuvitella jotain enemmänkin kaatuivat sitten omaan mahdottomuuteensa jokainen. Ja jokin siinäkin mättää, että aina tavatessani sellaisen henkilön, joka todella kolahtaa, seurustelee lähes poikkeuksetta. Ymmärrän siis hyvin sitä oletettavasti vielä katkerampaa miestä, joka on aikanaan keksinyt rinnastaa naiset julkisiin käymälöihin: kaikki parhaat ovat aina varattuja ja ne, jotka ovat vapaana ovat yleensä täynnä paskaa.