Rakkaudesta

Itselleni rakkaus tarkoittaa pyyteetöntä välittämistä. Rakkaus on tahto tehdä kaikkensa toisen hyväksi tahtomatta vastineeksi mitään muuta kuin toisen onnellisuuden.

On olemassa erilaisia rakkaustyppejä, jossa eri ominaisuudet korostuvat. Romanttisessa rakkaudessa on mukana myös himo, kaverillisessa rakkaudessa korostuu välittäminen ja huolenpito, äidinrakkautta suurempaa uhrautujaa tuskin on.

Rakkaus on positiivista energiaa kun sen saa kanavoitua oikein. Yksipuoleinen rakkaus riuduttaa koko voimallaan.

Olen kokenut elämässäni sekä romanttista että kaverillista rakkautta ja odotan oikeasti sitä päivää, jolloin voisin kokea myös omaan lapseen kohdistuvan rakkaudentunteen. Tässä vaiheessa upeat kaverit ja ystävät korvaavat nuo kaksi muuta tarvetta, mutta tavallaan pelkään sitä päivää kun tarve lisääntyy ja kaipuu oman kullan syliin käy kohtuuttomaksi taikka vauvakuume iskee. [kyllä, se voi tulla miehillekin.]

Edelliseen, naismausta kertovaan blogaisuun voisin vielä lisätä, että oikeastaan lähes kaikki naiset, jotka ovat viimeaikoina saaneet pääni kääntymään ovat olleet joko raskaana tai työntelemässä vaunuja. Lienevät vaan varattuja suurin osa, ainakin toivon niin.

Naismausta

Olen tässä joskus miettinyt, että minkälainen on minun naismakuni. Voisin määritellä minuun vetoavia ulkoisia piirteitä, mutta yksikään pitkäaikaisemmista (tai lyhytaikaisistakaan sen puoleen) ei ole ollut edes lähelläkään sitä "unelmien naista" ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Haluaisin, että nainen olisi minua lyhempi, eli kun itse olen 181cm niin nainen voisi olla maksimissaan siellä 175cm korkeudella, että voi vielä käyttää pieniä korkoja olematta minua pidempi niin halutessaan. [no okei, tämä täyttyy kaikkien osalta]. Minua miellyttää myös ihan selkeästi minua lyhemmät, sillä pienen naisen voi helposti haudata syleilyynsä ja suojella häntä maailman pahalta. Liian laiha hänen ei kuitenkaan tulisi olla, sillä normaalivartaloista on paljon mukavampi kosketella. Pidän myös lyhyistä hiuksista naisella, vaikka se nyt ei mikään edellytys olekaan. Rinnat eivät saa olla liian suuret. Sopusuhtaiset muuhun kroppaan nähden, eli c-kuppi on useimmiten aika maksimi. Mielummin kuitenkin mukavan kiinteät hyvin käteen sopivat rinnat. Olen aina ollut heikkona ruskeasilmäisiin, joten suklaiset nappisilmät keräävät varmasti huomioni.

Pinnallista. Todellisuudessa ainoa tärkeäksi osoittautunut tekijä on luonne ja kommunikointikyky. Haluan, että naisesta on älyllistä vastinetta ja että häneltä löytyy sopivasti kieroutunutta huumorintajua. Stereotyyppinen bimboblondi olisi varmasti siinä mielessä kiva, että voisi koko ajan tuntea itsensä älyllisesti ylivertaiseksi, mutta koska oma itsetunto on niiltä (ja likimain kaikilta muiltakin) osin kunnossa ja ehkä jopa epärealistisen korkealla, niin siihen vain ärsyyntyisi kun toinen ei tuntuisi tajuavan mitään.

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että naisesta tekisi täydellisen jo se tosiseikka, että hän olisi tässä vierellä. Deitti-yritelmääni en ole saanut vastausta. Voisi edes ilmoittaa, ettei kiinnosta, vaikka omahan on menetyksensä. :)

Messenger!

Laitoin sitten kokeiluluontoisesti pystyyn blogiminälleni oman ilmaisen ja pahamaineisen postilaatikon. Samaa osoitetta voi käyttää myös reaaliaikaiseen keskusteluun käytämällä Microsoftin (yök!) Messenger-ohjelmaa. Suuren aivoriihen tuloksena sähköpostiosoitteeksi tuli takaisin_kallioon @ hotmail . com (ilman välilyöntejä tietenkin). Sama siis toimii myös messengerissä. Annan tuon nyt olla tuolla taustalla pyörimässä jonkin aikaa, jos jotakuta kiinnostaa lisätä minut mesekavereihinsa. :) Hih, Olo on heti 7v nuorempi kun mainitsenkin sanan "mesekaveri".

Eilen oli mukavan raukea päivä. Kaverin kanssa olimme tosiaan jo aiemmin mainitussa Harjutorin saunassa kolmisen tuntia töiden jälkeen saunomassa ja olutta nauttimassa. Lisäksi plokkasin itselleni stockan alen loppurysäyksestä nepalilaisen käsinsolmitun villamaton. Sohva tulee toivottavasti toinen elokuuta, jonka jälkeen voisi suunnitella tupareita. [Eikös se ole epäkohteliasta kutsua kavereita puolivalmiiseen kämppään?]

Työviikko on ohi, 52,5h ja seitsemän päivää. Huominen vapaata ja sitten taas loppuviikko duunia. Pitää vain ajatella työn mukavia puolia (tuleva palkkapäivä) huonojen (kaikki muu) sijasta.

Olen virallisesti epätoivoinen. Vastasin nimittäin elämäni ensimmäiseen deitti-ilmoitukseen tänään. Pessimisti ei pety koskaan, jotenka en odota mitään tuolta suunnalta, mutta jos minulle edes vastataan, olen positiivisesti yllättynyt. Muutenkin olo on oikein mukava. Puolikas samppanjapullo tuli juotua eilen saunan jälkeen ja nyt kaapissa on vain kokonaisia. Toisaalta, voisin kaivella viinikaapista jonkin italialaisen ja pistää kummisedän pyörimään DVD-soittimeen. Johan tuo matto on vuorokauden tuossa lattialla ollutkin ilman punaviinitahraa.

[Pahoittelut katkonaisesta ja epäselvähköstä blogaisusta. En juuri nyt jaksa stressata jaksotusten ja oikeinkirjoituksen syvimpiä merkityksiä, olen vain tässä ja hymyilen.]

Toiveet ja niiden toteutuvuus

Pelottavaa. Sankaritar tuossa muutama blogaisu taaksepäin varoittelikin kommenteissa, että sen voi myös saada, mitä toivoo. En jaksanut aiemmassa duuniaiheisessa avautumisessa tästä mainitakkaan, mutta työnantajan palkkabudjettia oli kesän osalta yht' yllättäen karsittu rankalla kädellä ja monilla osa-aikaisilla oli hieman ongelmia sen suhteen, että huonoimmillaan töitä oli kyetty antamaan vain kuusi tuntia viikossa. Itse olin mukana tuossa porukassa ja kesä oli hieman turhankin lomailua, sillä tarkoitus olisi jatkaa opiskeluja syksyllä ja olin optimistisesti ajatellut kerääväni nyt kesän aikana hieman valuuttaa tilille, ettei pelkän opintotuen varassa tarvisi kituutella. Alkukesä meni viimevuotisia lomia vietellessä, mutta nyt on vajaa kuukausi siis ollut selkeästi vähemmän tunteja kuin pitäisi. Vihdoin henkilöstöpäällikön puheille päästyäni asia kyllä korjaantuikin, nimittäin seuraavat neljä ja puoli viikkoa tulen olemaan töissä 40-48 tuntia viikossa. Toivoin lisää töitä ja hitto soikoon, että niitä sitten tuleekin "koko kesän edestä". Tämänkin olisi voinut hoitaa paremmin...

Aussie Bar

Tällä hetkellä baarilistan ykkösenä: Aussie Bar. Sijaitsee Kampin keskuksen vieressä, kadunkulmassa korttelia ennen Tennispalatsia. Olin edellisviikon keskiviikkona avajaisissa ja nyt piti käydä tarkistamassa paikka vielä ihan normaalina iltana. Viihtyisä baari, mukavan letkeää musiikkia ja aivan mahtava, kokonaan australialainen henkilökunta. Suosittelen kielikylvyn tai pelkästään oleilun takia käymään. Villinä ideana tämäkin paikka aluksi oleili perustajiensa pääkopassa, kunnes jostain tuli ratkaiseva päätös oikeasti perustaa baari maahan, jonka kieltä ei puhu ollenkaan. Käsittämätöntä rohkeutta ja seikkailunhalua. Tulen käymään tuolla varmasti hieman useamminkin, se kun nyt sattuu sopivan mutkan kautta olemaan ihan työmatkan varrellakin. Kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa, se on vähän kuin ulkomailla kävisi.

Ja ei, minulle ei maksettu mitään tästä. :)

Käsitöitä

Valitettavasti minun täytyy todeta, että vaikka blogi kertookin sinkkumiehestä kalliossa, emme nyt kuitenkaan puhu masturboimisesta, vaan ihan oikeista käsitöistä! [Neuleblogit kun ovat blogilistan suosituimpia, niin koitetaan kasvattaa lukijamäärää sitten tällaisella erittäin läpinäkyvällä neulontaosuudella...]

Miehethän ovat tunnetusti kaiken hienon teknologian perään, mutta nyt tuli mentyä toimivuudessa takapakkia helppouden ehdoilla. Kävin ostamassa neulaa ja lankaa sillä muuton huumassa olen kadottanut pienenpienen ompelusettini (sosialisoitu kai jostain hotellihuoneesta aikanaan) ja huomenna on serkun häät ja paidan hihansuusta puuttuu nappi. Noh, ystävällinen myyjätär sitten auttoi oikean lankatyypin valitsemisessa ja neuloiksi antoi "self-threading"-neuloja, joissa ei tarvitse pujottaa lankaa neulansilmän läpi. Kaunis ajatus, mutta todellisuus iski vastaan hyvin nopeasti. Lanka meni helposti napsauttamalla sisään pidikkeeseen, mutta tuli siitä miltei yhtä helposti poiskin kun neulaa alkoi hihan läpi pistellä. [juu, oli minulla asianmukaisesti solmutettu lanka]. Ehkä tuo on sitten tekniikkakysymys, mutta minusta vanhalla silmäneulalla oli vaan helpompi parsia nappi kiinni kankaaseen. Sai vain nopeasti pistellä ja muu hoitui voimalla eikä tarvinnut varoa langan pujahtamista pois neulasta. Eikä se langan pujottaminen ole koskaan ollut minulle erityisen vaikeaakaan.

Pääasia on kuitenkin se, että ylipäätään muistin hihansuusta puuttuvan napin ennen juhlapäivää ja sain sen omatoimisesti ommeltua paikoilleen. Mihin tässä naista enää tarvisikaan?

Unia

Muistan erittäin harvoin näkemiäni unia, mutta viime yön muistan poikkeuksellisen selvästi.

Uni alkoi Helsingistä, jossa oli kuitenkin alkuperäisen kotikuntani paikkoja ja lenkkipolkuja. Alussa opastinkin toisaalta tullutta, ehkä noin kolmikymppistä naishenkilöä hyville lenkkeilypoluille (14km pitkä saaristomaisema tai hieman lyhempi pururata metsän keskellä). Aikaa meni kuitenkin sen verran paljon, että unessa huomasin kelloni näyttävän jo kahdeksaa, enkä ollut vielä käynyt lähtöselvityksessä! Nopeasti juoksin satamaan ja ehdin juuri ja juuri sankarillisesti hypätä Viking Linen punaisen laivan keulaan roikkumaan. Kohtaus oli kuin hidastetusta elokuvasta ja sain dramaattisesti sormillani kiinni veneen laidasta. Puoliksi veden päällä roikkuen ja yläkroppa kannella aikani taisteltuani kapteeni avasti pienen luukun ja työnsi harjanvarren vierelleni, jolloin pääsin kiipeämään pienestä ikkunasta sisälle. Kapteeni oli erittäin rento, totesi vain, että "yleensähän näin ei saisi tehdä, mutta jos mulle nyt tästä jotain seuraamuksia tulee, niin tulkoot". Istuskelimme hetken aikaa vaalealla nahalla päällystetyssä ohjaamossa ja katsoimme kustaanmiekan ohi lipumista pienestä ikkunasta. Jossain välissä kaivelin kannettavaa tietokonettani nättääkseni kuittia ja ilmaisin huoleni siitä, että onkos minulle hyttiä kun en ole lähtöselvityksessä käynyt, vaikka liput olivat jo netissä etukäteen maksettu. Kapteeni, joka muistutti hieman Lance Armstrongia ulkonäöltään vakuutti, että asia järjestyy. Samalla hänen hyttinsä, joka oli kasvanut ympärillemme, saapui myös palveluhenkilökuntaa ja lähtiessämme joukolla infotiskille hoitamaan hyttiasioita havahduin pikkuhiljaa todellisuuteen ja fiilistelin puoliunessa vielä hetken ennen kuin rupesin taas vaistomaisesti tunnustelemaan ylipehmeää pussilakanaani.

Jos lukijoissa on joku, jolla on kokemusta unientulkinnasta tai edes kirjahyllyssä kirja, mitä eri symbolit unessa tarkoittavat, niin olisi erittäin kiinnostavaa tietää, että mitä hittoa tuo uni oikein meinasi. Joskus harvoin kavereiden kanssa tuotakin tehnyt, ja yleensä tulkinnat ovat vielä hauskempia ja oudompia kuin itse unet. :)

Yhden illan etiketti

Ei, minulla ei ollut yhden illan juttua eilen, ei mennellä viikolla eikä itseasiassa koskaan. Sinänsä mielenkiintoista, että miten miehillä on tapana mittailla kokeneisuuttaan naisten määrällä. Omat seksikumppanini voi laskea yhden käden sormilla, mutta kuitenkin voinen sanoa olevani siinä mielessä kokenut, että takana on kuitenkin nopealla keskiarvotilastoinnilla toista tuhatta rakastelukertaa. Uskoisin, että monen vuoden seurustelussa oppii myös yleisellä tasolla huomattavasti enemmän naisista kuin parinkymmenen baari-ihastuksen kautta.

Mutta asiaan, rakastelu vai paneminen? Seksi on minulle kuitenkin pääasiassa hellyyttä ja läheisyyttä ja jotenkaan en osaa olla itsekäs sängyssä. Yleensä kun puhutaan yhden illan suhteista, puhutaan omien tarpeiden pikaisesta tyydyttämisestä. Hiton hienoa, mutta minä saan suurimmat kicksit sängyssä siitä, kun pystyn tuottamaan partnerille nautintoa. Kun toinen nauttii/tulee/voihkii/mitävaan, tulee itselle henkisellä tasolla todella hyvä olo joka sitten täydentyy jossain vaiheessa orgasmilla. Toisen käyttäminen masturbaatiovälineenä ei vaan nappaa. Täysin vailla kokemusta baarista kotiin hinatuista pokauksista en oikeastaan tiedä, miten koko homma etenee. Todennäköisesti olisin niin akkamainen pihtari, että ehdottaisin, että "mitä jos me vaan nukuttais tässä ihan lähekkäin". Toisaalta, alan kuitenkin pikkuhiljaa hyväksymään elämän realiteetteja ja olen ostanut kämpille kaiken varalta kondomeja. Kyllähän ne säilyy vuoteen 2010 asti, joten kiirettä ei sinällään ole.

Oikeastaan kaikkein vaikeinta on ollut läheisyydestä, ei niinkään seksistä luopuminen. Olisi vain niin mukavaa painaa joku kiinni vartaloonsa ennen nukkumaanmenoa, silitellä tämän hiuksia, tuntea hengitys iholla, antaa hyvänyönsuukko otsalle ja nukahtaa tuntien toisen lämmön vierellään.

29,7°C

Ensimmäinen negatiivinen asia mikä mieleen tulee uudesta asunnosta on sen lämpötila. Digitaalimittari näyttää nyt iltakahdeksalta sisälle liki kolmeakymmentä astetta ja ulkonakin vielä 27. Tekisi mieleni sanoa, että huh hellettä, mutta jotenkin se ei omaan suuhun oikein sovi. Minä mielummin haaveilen ilmastointilaitteesta ja purnaan sen puutteesta. Ei kukaan haluaisi lahjoittaa minulle tuuletinta, kupariputkea ja akvaariopumppua kotitekoista ilmastointilaitetta varten?

Muuten kaikki onkin positiivista. Kuten sanottu, ulkona on mahtavan lämmin ilma, muutto meni onnistuneesti, mitään ei hajonnut ja kaikki pahvilaatikot on nyt purettu ja tavarat paikoillaan. Ja mikä tärkeintä, nettiyhteys on toiminnassa. Ensimmäinen vuorokausi hoitui naapurin avoimen wlanin välityksellä, jolle oli kutsuvasti annettu nimeksi "nuoleVittu". Pitäisiköhän kaivaa se ylimääräinen vanha wlan-reititin kaapin pohjalta ja luoda ei-missään kiinni oleva verkko ja antaa sille nimeksi "enNuole".

Vaikka toisaalta, nautin kyllä suuresti kyseisestä toimenpiteestä oikeissa olosuhteissa, joten eipä pidä mennä noin mustavalkoista kantaa suoralta kädeltä ottamaan.

Asioita joita tulen kaipaamaan

Tai pikemminkin yksi asia, jota tulen kaipaamaan: sauna. Kirjoitan tätä hikisenä, koko päivän muuttolaatikoita pakanneena ja tavaroita edestakaisin roudanneena hetkeä ennen saunavuoron alkua. Saunakassissa odottaa jo yksi kylmä omenasiideri ja saunavuoro on tämän illan viimeinen, joten mitään kiirettä pois ei ole. [paitsi tietenkin sitten jos tekee mieli lisää juotavaa] Tulevassa taloyhtiössä ei saunaa ole, mutta onneksi se sijaitsee kuitenkin kivenheiton päässä Harjutorin saunasta. Maksua vastaan pääsee kokemaan miltä tuntuu puulämmitteinen kiuas, jossa on puolitoista tonnia kiveä. Sitä katsellessa ei taloyhtiön Narvia tule ikävä.

Mutta nyt palkitsen itseni viimeisen kerran täällä ollessani saunalla. Olen sen mielestäni ansainnut.

Ensimmäinen yö

Nyt on ensimmäinen yö sitten takana uudessa kodissa. Pehmeä lasku sinällään, sillä vanhemmat ovat nyt pääkaupunkiseudulla käymässä ja käyttivät sitten tilaisuutta hyväkseen tullen yökylään. Fiilis on enimmäkseen helpottunut ja onnellinen. Loistava yksiö, hiljattain rempattu, parketti/laminaattilattia, neljäs kerros, puistonäkymä ja ikkunasta kuuluu päälimmäisenä linnunlaulu. Hieman alle 30m2, mutta kyllä tänne yksi poikamies telkkareineen sekä viini- ja baarikaappeineen mahtuu. Vaikka mielessäni jo ehdin luvata itselleni, että edellinen asunto olisi ollut se viimeinen paikka, mihin tuota yli 50-kiloista 32" putkitelkkaria raahaan. Vähänpä tiesin.

Varsinainen muutto on vasta torstaina, sitä ennen on vielä yksi päivä pyhitetty kokonaan pakkaamiselle. Ei sillä ettenkö olisi jo ottanut kaikkea irti tulevasta vapaudesta ja yksinnukkumisesta, sillä koin tänään elämäni ensimmäisen shoppailumorkkiksen. Ostin nimittäin Gantin pussilakanan. Eipä siinä mitään, mutta kun kyseisen lakanan ovh oli stockalla 126e. Siis pelkkä pussilakana, ei edes sointuvia tyynyliinoja. Nojoo, olihan se sentään -40% alennuksessa, mutta silti. En kuvitellut koskaan käyttäväni tuollaista summaa yhteen kangastilkkuun, mutta materiaali oli vain niin huumaavan sileää ja pehmeää ja kuviointikin hillityn tyylikästä, että pakkohan se oli saada.

Jos sitä kerran pitää yksin jatkossa nukkua, niin nukutaan sitten edes mukavasti, perkele.

Nyrpeät ihmiset

Mikä saa ihmiset olemaan niin nyrpeitä, että vanhana heidän kasvoilleen on uurtunut synkkä ja murehtiva ilme? Olenko jotenkin ainutlaatuinen kun hymyilen ja haen katsekontaktia metrossa tai junassa?

Taas tänään näin junassa henkilön, ehkä viisissäkymmenissä oleva nainen, jonka kasvoilta paistoi katkeruus ja valittamisen halu. En ole aivan varma, että olenko nähnyt kyseisen henkilön joskus niuhottamassa jostain turhaakin turhemmasta asiasta, vai onko assosisaatio happamasta naamasta vain niin vahva. Koko henkilöstä säteili äärettömän negatiivista energiaa ja vain odotin, että hän saisi jonkin aiheen, josta valittaa. Noh, jäi sitten pois parin pysäkin jälkeen - tyytymättömänä matkaansa todennäköisesti. Jotenkin minua alkoi hymyilyttää koko ihminen ja se, kuinka paljon parempi olo minulla varmaankin on kun en juuri koskaan jaksa niuhottaa mistään ja hymyilen usein. Kaikkein iloisimmin silloin kun katsekontaktiini vastataan hymyllä. Molemmat osapuolet saavat siitä positiivista energiaa ja ainakin itse tulen hyvälle tuulelle miltei loppupäiväksi niinkin pienestä eleestä. Mikseivät ihmiset voisi siis vähän edes vilkuilla ympärilleen julkisissa kulkuneuvoissa? Samassa vaunussa saattaa vaikka olla joku mukava henkilö, joka haluaisi vaihtaa hymyn kanssasi.

Unohtamatta tietenkään Chick Clickeriä. Siitähän tässä loppujen lopuksi on kysymys.