sunnuntai, elokuuta 20, 2006

Sekavia ajatuksia

Edellisen viestin kommenteissa anonyymi henkilö totesi jonkin puuttuvan parista viimeisestä kirjoituksesta, mikä on ihan totta. Ajattelin kommentoida sinne, mutta sen verran asiaa tässä varmasti on, että siitä saisi kirjoitettua vaikka pienen novellin. Lähinnä nuo kirjoitukset olivat korviketekemistä. Ajantappoa, ajatusten blokkailua. Viikonloppu on ollut hieman alavireinen, päässä pyörinyt kaikenlaista.

Ihastus on samalla tasolla, mutta tunteet ovat ristiriitaiset, sillä en todellakaan halua mitään pitkäkestoista seurustelua nyt tähän hetkeen. Seurustellessa ajattelin usein, että jääkö minulta jotain kokematta, sillä olen kuitenkin "parhaan nuoruuteni" viettänyt seurustellessa eikä exän ja exexän välillä ollut taukoa kuin parisen viikkoa, joten koko poikamieselämän konsepti on hieman hukassa. En halua, että minua rupeaa joskus vanhana harmittamaan se, että en silloin mennyt ja juhlinut kun siihen oli mahdollisuus. En erityisemmin nauti perinteisestä känniheilumisesta yökerhoissa, mutta jos en ole koskaan käynyt baarissa "metsästystarkoituksissa", saattaisi se harmittaa vanhemmiten. Kun ei tullut edes kokeiltua.

Naurettavaa haikailua, sillä oikeasti olen yksiavioinen ja henkeen ja vereen seurustelutyyppi. Minua ei kiihota ajatus siitä, että voisin pokata ravintolasta hehkeän naisen yhdeksi yöksi. En osaisi luontevasti pitää yllä kahta eroottissävytteistä ihmissuhdetta samaan aikaan. Nykyinen ihastuksen kohde on kuitenkin minulle tietyllä tavalla laastarisuhde, mutta kiinnitän liikaa tunteita mukaan tähänkin juttuun. Tämänhän piti olla pelkkää seksiä ja tarpeiden tyydyttämistä, mutta jos molempien tarpeissa on rauhaisat koti-illat, ruuanlaitto ja sohvalla leffaa katsellessa kiehnääminen niin juttu muistuttaa jo vaarallisesti seurustelua.

En ole valmis vielä. Haluan olla yksin, pärjätä omillani (nojoo, muutin pois kotoa kuusitoistavuotiaana, joten pärjään kyllä, mutta pitkäaikainen seurustelu jättää kuitenkin jälkensä). Ihmiset muuttuvat aina hieman seurustellessa, jotkut enemmän, toiset vähemmän. Haluan olla ilman parisuhdetta senkin takia, että pystyisin taas tutustumaan itseeni sellaisena kuin yksin omassa ympäristössäni olen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, mitäs tästä nyt pitäisi päätellä? Toisaalta mut toisaalta. Jos mä olisin sinä niin en miettis noin kamalasti vaan nauttisin olostani.

Eiks me näin jo sovittu? :)