Ah, päätös osui ihan oikeaan. Tänään nimittäin yksi säätöstatuksesta hiljattain kaveroitu henkilö oli syömässä krapulapizzaa ja katselemassa leffoja luonani. Kävi sitten vessassa ja takaisin tultuaan oli todella surullisen oloinen ja vaimea. Kysyin tietenkin, että onko kaikki hyvin jne. ja vastaukseksi sain sen naisille kovin tyypillisen "on on" -vakuuttelun. No annoin sitten asian jäädä sikseen, kunnes leffan päätyttyä totesi, että voisin edes olla rehellinen hänelle.
Olin tietenkin melko äimistynyt tuosta kommentista ensinnäkin sen takia, että meillä ei ole tosiaan mitään säätöä kummallisempaa ollutkaan ja sekin oli pistetty poikki jo parisen viikkoa sitten. No johtopäätös oli kuitenkin se, että luonani on ollut yötä joku vaaleahiuksinen naisihminen kun a) kylpyhuoneessani oli käytetty vanulappu ja b) harjassani oli vaaleita hiuksia.
A-kohtaan voin todeta, että kyllä ne miehetkin saattavat toisinaan puhdistaa ihoaan ja käyttää myös yleensä meikin poistoon tarkoitettuja vanulappuja siinä. Kun ei hienoa elektronis-mekaanista vaihtoehtoakaan ole kotikäyttöön oikein saatavilla. B-kohdan puolustukseksi minulla ei oikein ollut mitään sanottavanani. Kämpilläni kun ei oikeasti ole ketään pitkätukkaista vaaleaverikköä käynyt kuukausiin. (toivon vaan). Minusta harjassa olevat haituvat eivät edes kovin vaaleilta näyttäneet, mutta kaipa sitä aivot näkevät mitä haluavat. Tyytyi nainen selitykseeni kasvojenpuhdistusdemonstraation jälkeen (kyllä, olen toisinaan hieman dramaattinen ihminen) mutta oikeasti kauhistuttaa, että minkälaista sen kanssa olisi olla parisuhteessa. Liiasta luottamuksesta ei ainakaan tarvisi ilmeisesti kärsiä. Oikea valinta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Olisit kertonut, että äiti kävi kylässä.
Kyllähän minä sen ensimmäiseksi sanoinkin. Enkä edes valehdellut. :)
Tosin kumpikaan huomaamistaan asioista ei äitiin liittynyt, joten en viitsinyt sitä sen enempää painottaa. Kunhan huumoriarvon vuoksi mainitsin sillä hän oli tietoinen äitini viikonloppuisesta kyläilystä.
Naiset!!!
Tälleen naisena tota käytöstä on niin helppo ymmärtää ja inhimillistää, vaikka se onkin ihan syvältä ja poikittain. Mutta, joskus sitä täytyy ihan aktiivisesti torjua ittessään ja laskea sataan ja sen sellasta, vaikka ite en myönnä tolleen ketään kohtaan käyttäytyvänikään. Ainakaan kauheen usein. Eli kai se on sitte jotain sisäänrakennettua naisjuttua. ;)
Ei vaan, siitähän se johtuu, että ei se toinen oo ihan samoilla aalloilla siitä, että mikä se teidän suhe nykyään on, vaikka se sulle oliskin ihan itsestään selvää.
Joo, en kyllä ainakaan ota vastuuta siitä, että hän ei sitä ole kyennyt täysin sisäistämään. Osaan kuitenkin olla erittäin suora sanoissani. :)
Mutta itselleni hauskinta tilanteessa tosiaan oli se, että syytökset olivat aiheettomia ja että tämä kyseinen henkilö pystyi tekemään niinkin aukottomat perustelut omalle teorialleen kuvitteellisesta todistusaineistosta. Ehkä ne sitten näyttivät hieman vaaleammilta kuin omani valkeaa lavuaaria vasten yksittäisinä haituvina, mutta ei kyennyt tyttö enää kysyttäessä löytämään niitä. Mikä oli sekin varsin huvittavaa.
:D voi... Arki on toisille saippuaa dramaattisempaa..
Onhan tuo tavallaan ensilukemalta aika huvittavaa. Mutta suorien sanojen lisäksi, kai tekosikin ovat olleet suoria?
Nimittäin, tunnistan itsessänikin mahdollisten toiveiden uudelleenheräämisen, jos mies, joka on suoraan sanonut haluavansa olla vain kaveri, ottaa sohvalle kainaloon, silittelee ja hipeltää, jne. (tämän lausuin tietämättä siis mikä teidän kaveruutenne olomuoto on). Pystyn siltä osin samaistumaan kyseisen tytön tuntemuksiin - mielipaha on kytköksissä tunteisiin eikä tilanteen faktapohjaisuus (=tieto, että ollaan vain kavereita, ettei toinen halua muuta) välttämättä auta, jos tunteet ovat itsellä erisuuntaiset. Sikäli siis tästä postauksestasi tuli vähän paska fiilis, esität tytön aika naurettavana ja typeränä - mutta kun minkäs me ihmiset tuntemuksillemme voimme, rationaalisuus ja tunteet kulkevat kahdella eri janalla!
Voihan tuosta tekstistä lukea myös sellaisenkin tulkinnan, että tyttö on rohkea ja luottaa "(kaveri)suhteenne" avoimuuteen, kun uskalsi tuoda esiin mielipahansa syyn. Itse en olisi juuri tuon naurettavuuspointin vuoksi siihen kyennyt.
Ylipäänsä ja yleisemmälle tasolle vietynä, miten säädöstä voi noin vain siirtää kaveriksi ja miksi niin edes pitäisi tehdä? Itse olen ainakin heittänyt kaverikorttia tarjoavat säädöt hukkaan tulkiten, että heissä ei ole miestä sanomaan suoraan hyvästi (joten säästän sen vaivan sanomalla itse) tai sitten he ripustautuvat jonkinlaisiin suhteiden välimuotoihin, jonkinlaisiin vipinäisiin kaveruuksiin, kunnes löytävät jotain parempaa (ja tällaiseksi riipukseksi en halua). *pohtii*
Istuimme samalla sohvalla mutten edes kelpuuttanut kainaloon, saati sitten mitään sen kummempaa hipeltämistä. (Hieman niinkuin alleviivatakseni että tässä ei tosiaan ole mitään ja että turha elätellä toiveita mistään enemmästä).
Tuo säädöstä kaveriuttaminen tämän yksilön kohdalla johtui tosiaan osaltaan tuosta liiallisesta omistushaluisuudesta ja epäluuloisuudesta (jotka itselleni ovat todella vieraita ominaisuuksia ja täten kauhistuttavat potentiaalisessa kumppanissa. Kyllä toisen sanaan pitäisi voida luottaa). Mielestäni on epärehellistä antaa toisen ymmärtää mitään sen kummempaa jos itse suhtautuu toiseen tunnetasolla yhtä intohimoisesti kuin viikon auki olleeseen sardiinipurkkiin. No ehkei nyt ihan, mutta kuitenkin: hänellä olisi varmasti ollut kiinnostusta enempäänkin, mutta en omien tunteideni valossa olisi kyennyt hänelle mitään sen enempää tarjoamaan. Mukava ihminen silti, joten puolestani voitaisiin vastaisuudessakin nähdä silloin tällöin. Suurin osa kavereistani on kuitenkin naispuolisia eikä siinä mielestäni ole mitään eriskummallista.
Tarkoitus ei ollut esittää tätä ihmistä mitenkään typeränä tai naurettavana, lähinnä minua huvitti tuo tilanne suuresti. Se kun sattui olemaan melko oppikirjaesimerkki stereotyyppisestä paranoidista psykonartusta toiminnassa. (Ja jälleen kerran, en pidä kyseistä henkilöä tuollaisena, tilanne nyt vaan oli mielestäni huvittava).
Vähän niin kuin äitini joskus ulkomailla kun huoneeseen oli livahtanut rotta. Seisoo sängyn päällä, kirkuu ja huitoo lakanalla. Ei sekään tee äidistäni pelokasta nössöprinsessaa, vaikka tilanne verrattain huvittava olikin.
Littlebigwomanille pitää kyl sanoa että tälleen naisena en ymmärrä yhtään. :-) Tosin en ymmärtäis miehenäkään. Enkä oikein kummankaan sukupuolen tekemänä.
Moneen kertaan on tätäkin sinisilmää kusetettu, muuta siitäkin huolimatta väittäisin, että pää pysyy aina paremmin kasassa kun mieluummin luottaa ihmisiin ympärillään eikä kuvittele heistä tai itsestään liikoja. Pakonomainen pettymysten pelkääminen sattuu aina enemmän ja kauemmin kuin yksi puun takaa hyökännyt pettymys.
Lähetä kommentti