Jeps, puoli tuntia itkuista tuhertamista sängyllä saa riittää. Ei sitä jaksa oikeasti koko päivää murehtia.
Nyt kun muutkin kertovat omista ensisuudelmista, niin laitetaan myös oma lusikka mukaan soppaan.
Ensimmäinen pusu tapahtui jo tarhassa ollessani, olin auttamattoman ihastunut erääseen tyttöön ja päivänä eräänä sitten päiväunien aikaan kiipesin hänen luokseen yläpedille ja annoin pusun. En nyt tarkkaan ottaen muista vastaanottavan osapuolen reaktioita, mutta sen muistan että minua jännitti vietävästi ainakin ennen suurta kiipeilyretkeäni.
Suudelmia rupesin sitten vaihtelemaan ala-asteen lopulla kun ajauduin hieman läheisempiin väleihin erään luokkakaverini isosiskon kanssa. (Taipumus hieman itseäni vanhempiin naisiin juontanee juurensa melko syvälle näemmä...) Söpöä pussailua ilman mitään sen tuhmempia ajatuksia, erittäin mukavaa oli. Sitten tämä neitonen löysi jonkun toisen ja homma oli ohi olan kohautuksella. (Olen siis sittenkin kykeneväinen intiimiin kanssakäymiseen ilman tunteita!)
Yläasteelle tultaessa sitten tuli vastaan ensimmäinen ihan seurusteluksi luokiteltavissa oleva suhde, jota kesti puolisen vuotta. Lopetin homman siihen, kun tyttö oli aivan varpaankynsiään myöten rakastunut minuun ja itse nyt vain suhtauduin siihen seiskaluokkalaisten deittailuna. Tyttö otti sen melko raskaasti ja yritti muutaman kerran itsemurhaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Psykiatriseen hoitoon ja muutto toiselle paikkakunnalle. Näin häntä seuraavan kerran joskus lukioaikana ja silloin hänellä oli rattaat mukanaan. (tässä välissä hän oli soittanut minulle yhden puhelun ehkä puoli vuotta eron jälkeen, jossa uhkasi "huumejenginsä" kanssa tulla hakkaamaan minut. Kuinka söpöä.)
Ensirakkaus sai kuitenkin odottaa lukioon asti. Pitkiä katseita kuoroharjoituksissa bassosektiosta viattomiin sopraanoihin, jutustelua, vieri vieressä seisomista siten, että käsivarret hieman koskevat ja eräs studioteatterissamme istuttu esitys, jonka aikana istuimme sanaakaan vaihtamatta vierekkäin käsi kädessä. Yhdessä kävelyä ja jäätelöä kaupungilla kunnes oli ensisuudelmamme aika espan lavan edessä olevilla penkeillä. Prosessi alkoi vierekkäin istumisesta, käsikkäin olemisesta ja pienistä silityksistä. Hiljalleen sitten posket olivat vastakkain ja kasvojen pehmeä iho hiveli toista. Erittäin aistillisen puolituntisen jälkeen huulet sitten vihdoin kohtasivat ja pois viilenevään iltaan kävellessämme ei kylki enää irronnut kyljestä.
Sittemmin suuteluaiheisista hetkistä parhaiten on jäänyt mieleen mustikkamaalla lämpimässä kesäisessä kaatosateessa likomärkinä vaihdetut pitkät suudelmat. Ja tietenkin se, kun olin nykäissyt exän Cantina Westin miestenvessaan ja hän ensimmäisen kerran sanoi minua rakastavansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ihania puspus-tarinoita. :)
Täytyy itekin varmaan ruveta muisteloihin, monet tuo yhä hymyn naamalle vaikka se ensisuudelma olikin ihan karsee pettymys.
Lähetä kommentti