Paluu tuntuu omalla tavallaan vaikeammalta kuin lähteminen. Mennessä kun tietää menevänsä vieraaseen maahan, vieraaseen kulttuuriin mutta palatessaan sitä olettaa tulevansa takaisin tuttuihin ympyröihin. Parissa kuukaudesa ehtii tosin tottua vieraaseen ja esimerkiksi täkäläisen linja-auton hämmentävä hiljaisuus ja tasainen kyyti tuntuivat todella vierailta samaan aikaan kun lattia näytti puhtaammalta kuin ne lautaset, joilta olin edeltävät kaksi kuukautta syönyt.
Vatsa ei tunnu ymmärtävän tätä täkäläistä bakteerikantaa. Jokseenkin koomista että pakki menee sekaisin sitten kotiin palatessa eikä reissun päällä.
Pitkät housut tuntuvat omituisilta jalassa ja sukat vaikuttavat vierailta. Edelleenkin joulumieli odottaa saapumistaan vaikka maahan pudonnut puolentoista millimetrin lumikerros normaalioloissa herättäisi sellaisen "upeaa! Valkea joulu!" -reaktion. Nyt kaikki tuntuu vain vieraalta ja etäiseltä. Mutta kyllä tämä tästä, joku vaan voisi kertoa sille sisäiselle kellolleni taas vaihteeksi että aamuviisi ei ole hyvä aika herätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti