Mikä hitto siinä on, että naisten pitää toisinaan olla niin kryptisiä oman päänsisäisen maailmansa jakamisessa? Nytkin Puolalaisen kanssa vietettiin mukavat 27 tuntia yhdessä, tosin kävin erään blogitutun kanssa kahvilla tuossa aamupäivästä tämän toisen vielä nukkuessaan kämpillä. En jaksanut hakea kaupasta maitoa aamukahvien tekoon, joten nappasin lähtiessä Latten ja cookien mukaani ja toin tuliaisiksi. Kelpasi hyvin ja suihkussakin oli jo ehtinyt käydä. Alkaa ilmeisesti olla jo kuin kotonaan kuten kutsukin on käynyt. Siitä sitten kävelylle Tokoinrannan kautta Pohjoisrantaan ja Katajanokkakin tuli kierrettyä ennen auringonottoa ja sylikkäin istuskelua Kolera-altaan luona. Siitä sitten Michelleen syömään myöhäistä lounasta.
Nyt on varsin mukava ja hieman väsynyt olo kun saattelin hänet juuri viimeiselle bussille, mutta sitä edeltävä ajatuksenvaihto jäi oikeasti mietityttämään pahemman kerran. Mielessään kun kuulemma on sen verran suuria asioita, jotka koskettavat hänen tulevaisuuttaan ja jo tehtyjä suunnitelmia. Ja ettei oikein tiedä mitä ajattelisi. Että asia ei sinällään ole niin henkilökohtainen, etteikö siitä voisi puhua, mutta ajatukset kun ovat vielä niin sekaisin omassakin päässä, ettei niitä osaa lauseiksi jäsentää.
En nyt suoraan viitsinyt ruveta utelemaan sen enempää, mutta ei sillekään nyt pitäisi tulla yllätyksenä, että tulkitsen tuon aika egosentrisesti ja veikkaan asioiden liittyvän minuun, hänen seurusteluunsa, sen tiimoilta tehtyihin suunnitelmiin ja kun hän illalla vielä totesi, ettei niihin ei "pysty" tekemään noin suuria muutoksia, niin väkisinkin mietin, että olenkohan minä osasyynä tuohon pohdiskeluun ja päänvaivaan.
Ääh, pitänee nukkua yön yli. Ja jutella hänen kanssaan jos vaikka saisi päätänsä selvitettyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti