sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007

Aamu

Silmäkulmaasi hipovat hiussuortuvat väistyvät sormieni liikkuessa alas ohimollasi, aivot vastaanottavat aistimuksia ihosi pehmeydestä. Sormenpääni liikkuvat unisella ihollasi kuin kaarnanpalat veden pinnalla. Hengitän tuoksuasi ja annan hellävaraisen suudelman kaulallesi. Et herää, joten kierähdän pois sängyltä ja pujahdan keittiöön valmistamaan monipuolista sunnuntaiaamiaista, jonka voimme kiireettä yhdessä nauttia.

Niin. Toisinaan yksin herääminen vaan tuntuu ikävämmältä kuin muulloin.

Törmääminen

Hassua. Duunin jälkeen kävin slinkussa muutamalla ja sieltä sitten Ateneumin edessä olevalla bussipysäkillä törmäsin Merryyn, joka oli myös suuntaamassa Kallioon. Yhdet Luftissa, mutta allekirjoittanut oli sen verran väsynyt lyhyiden yöunien ja kymmentuntisen työpäivän johdosta että seurallisuuteni rajoittui etupäässä rytmikkääseen nuokkumiseen veikeän keskustelun sijasta.

Nyt nukkumaan, saa meinaan uinua pitkään!

lauantaina, syyskuuta 29, 2007

Läheltä piti

Yhdessä vaiheessa iltaa olisin ollut täysin valmis viemään sen pitkän ja kauniin bruneten kotiini, mutta kun ilta eteni ja neito sai hieman lisää alkoholia alkoi ensinnäkin maailman korneimman näköinen "olen niin hot" -tanssi, jonka tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin jollain tasolla kiihottaa minua. Hit and miss. Toisekseen hieman turhan humaltuneet lähentely-yritykset eivät muutenkaan oikein tehonneet, vaikka katseessaan alkuillasta jotain taianomaista olikin.

I get my kicks above the waistline, sunshine.

perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Happy :)

Eilinen meni aika pitkälti odotusten/toiveiden mukaisesti, eli hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja erinomaista seuraa. Ja loppuillasta sohvalla makoilua, jutustelua ja kiinnikkäin oloa. Hieman yli puolenyön, erään synkronoidun haukotuksen jälkeen tuli sitten se vääjäämätön "pitäisiköhän mun lähteä kohta" -kommentti. Kiristin hieman ympärillään olevia käsiäni ja totesin leikillisesti, etten päästä häntä lähtemään. Hymyilevät silmät siihen sitten totesivat, että onhan meillä vielä kahdeksan kuukautta aikaa.

Jutut tosiaan venähtivät bussiaikataulujen ulkopuolelle, joten saatoin neidin vielä öisessä tihkusateessa asunnollensa ja alaovella sellainen toistakymmentä sekuntia kestävä "kumpi lopettaa ensimmäisenä" -halaus. En tiedä olenko sen jo tänne ääneen maininnut vaiko vain ystävälle puhelimessa todennut, mutta jos tässä ei ole jonkinasteisia molemminpuoleisia tunteita mukana niin sitten olen suuresti yliarvioinut ihmissuhdetaitoni. Järjellä ajateltuna varmasti olisi helpompaa jos mitään tunteita mihinkään suuntaan ei olisi, mutta mielummin elän ja tunnen hieman epätasaisesti kuin kylmetän itseni kaikilta tunteilta jos vain jonkun rationaalinen syyn sen tekemiseksi löydän.

Huokaus. Hänen ihonsakin tuoksuu hyvältä.

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Pelottavaa

Pieni hetkellinen tuntemus siitä, että en ehkä haluaisikaan elämältä sitä rivitalonpätkää ja perhettä. Ajatus siitä, että keskittyisikin enemmän töihin ja eläisi ilman vakituista suhdetta.

Huh huh, onpa ihminen sopeutuvainen. Ainakin nyt hetkellisesti ajatusmaailma on muokkautunut aika vahvasti sinkkuuteen ja urasuuntautuneisuuteen.

maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Flirty

Olipahan taas mukava "viiniaiheinen" keskustelu netin välityksellä. Toisella oli selkeästi haluja maistaa saksalaista ja toisella taas kokeilla kotimaista. Molemminpuoleiset kuvailut pehmeästä, herkästä ja aistikkaasta *kröhöm* viinistä ja hitaasta ja nautiskelevasta maistelusta velloivat valtoimenaan.

Grrr...

No respect

Minulla on selkeästi ongelmia auktoriteettien kanssa. Tai siis lähinnä silloin kun joku ei silmissäni ansaitse hänelle näennäisesti kuuluvaa kunnioitusta tai valta-asemaa. Kuten esimerkiksi tämä nyt luokan edessä luennoiva virkanimikeen häväistys, joka on pedagogisilta taidoiltaan seinään naulatun majavan tasolla ja joka ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Rasittavana esimerkkinä toimikoon vaikka se, että äskenkin korjasin yhden ihan selkeän virheen hänen eräässä kalvossaan, niin koko perusteltu avautumiseni sivuutettiin täysin ilman minkäänlaista reaktioa. Lisäksi tällä kyseisellä henkilöllä tuntuu olevan kova tarve tuoda esille omaa mahtavaa kokemustaan ja liki joka tunti hän muistaa mainita luennoivansa myös espanjalaisessa yliopistossa ja että kuinka vaikutusvaltaisia ja rikkaita ystäviä hänellä on.

lauantaina, syyskuuta 22, 2007

Kaunista

Taivas on kauniin sininen kontrastina synkälle ja kostealle maalle. Jännän näköistä ulkona.

Tämän päivän duunipäivä oli parempi, sillä vietin oikeastaan koko päivän editissä, pois lukien pari viimeistä tuntia, jotka vietettiin työkaverin kanssa siideriä naukkaillen. Pitäähän sitä nyt lähtöä juhlistaa jollain tavalla. Täytyi tässä välissä käydä vielä kotona tekemässä yksi koulujuttu loppuun (ja blogaamassa näemmä), mutta nyt on aika siirtyä ihan virallisiin läksiäisiin.

Meidän n. 50-henkisestä tiimistä on viimeisen puolen vuoden aikana lähtenyt muihin töihin 13 henkilöä. Kertonee sekin omaa tarinaansa työpaikan ilmapiiristä. Pari muuta vaihtoehtoa olisi kyllä takataskussa, sillä ainakin yksiin asiantuntijatehtäviin minua on jo yritetty kosiskella yhden epäsuoran kilpailijamme toimesta ja siirtyminen itseä kiinnostavammalle alalle olisi oletettavasti melko sujuva omalla työkokemuksella ja harrastuneisuudella. Pitänee avata joku ilta pullo punkkua ja etsiytyä syvimpien kysymysten äärelle itsensä tai hyvän ystävän kanssa.

Zoo

Kerrassaan valloittavan mukavaa yhdessäoloa jälleen kerran. Mielettömän hauskaa ja paljon fyysistä kontaktia, milloin silitysten, milloin kaverillisen kinastelun muodossa. Naurua, isoja kissoja ja niitä sellaisia pieniä hetkiä kun molemmat vain vilkaisevat toiseen ja rupeavat hymyilemään. Ja julistimme keittiökeskustelujen lomassa tzatziki-kilpailun. Ensimmäinen välierä ensi torstaina. :)

Tämä nyt vain tuntuu niin mukavalta ja hyvältä, että en jaksa miettiä asioita sen tarkemmin. Ei ne siitä analysoimalla parane, jospa vaan koittaisi elää.

torstaina, syyskuuta 20, 2007

Pitäisikö vaihtaa?

Kolme ja puoli vuotta jo takana, mutta kauankohan sitä vielä jaksaa...

Duunissa hyvää:
+ kohtuullinen palkka
+ loistavasti sopivat työajat
+ hyvät edut

Duunissa huonoa:
- Huono ilmapiiri
- Epämiellyttävä esimies
- "Haaskaan kykyjäni" -tunne
- Useimmiten vituttaa
- Ei juurikaan vaikutusmahdollisuuksia
- Ei haasteita
- Esimiehillä ei luottamusta työntekijöihin
- Ei "työn iloa" normihommissa
- Kiinnostus/motivaatio kateissa

***

Huomenna katselemaan öisiä kissapetoja Sakun kanssa. Edes jotain kivaa tiedossa siis.

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

Purnausta

Kulutusjuhlassa linkitettiin Viaston huomioon nescafé:n lähentely-yrityksistä. Itsellekin oli tuo maili sähköpostiin tupsahtanut ja tuolla Viaston kommenteissa pohdittiin sitä, että millä perusteella noita oikein lähetellään. Joku ehdotti että jos blogissa on ollut jotain kahviaiheista, niin olisi päässyt heidän listalleen. Olenhan minä joskus itkenyt Rockyn ja Silvian perään, mutta itse en ainakaan lähtisi mainostamaan pikakahvia itselleni tuon perusteella. Vähän kuin yrittäisi Infernon tai Fataliin keskustelupalstoilta etsiä asiakkaita uudelle, lempeälle ja miedolle chilikastikkeelle.

tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Cheesy

Omaa kivaa koulun harjoitustehtävien kanssa... Johtamiskäyttäytymisen yhteydessä meidän piti kirjoittaa pienryhmissä olleille keskustelukumppaneille kaksi positiivista palautetta ja sinetöidä ne kirjekuoreen, jonka kukin saa avata vasta kotonaan. Niin lyhyen tuntemisen perusteella oli tietenkin likipitäen mahdotonta mitään kovin syvällistä palautetta antaa ja itse sain eräältä tytöltä kaksi lappua, joissa toisessa luki, että "keskustelutaitoinen :)" ja toisessa "Mukava ja fiksu kaveri". Itse kirjoitin hänelle laput "Olet erittäin mukava sekä huumorintajuinen" ja "Olet viehättävä ja kaunis ja haluaisin viedä sinut kävelylle meren rantaan kuun loistaessa hentoa ja tunnelmallista valoaan vaaleille hiuksillesi ja kahlata suolaisessa vedessä kanssasi unohtaen kaikki maalliset murheet ja tehtävät". Suullisesti sitten kommentoin hänelle yht'äkkistä kirjoitusvimmaani ihmetellessään että lukee sen toisen lapun sitten myös.

Niin huono läppä, että se saattaa jopa olla hyvä. :)

maanantaina, syyskuuta 17, 2007

Tahti jatkuu


Toisinaan on vain sellainen tunne että kaikki onnistuu ja on hyvin. Onnistuin saamaan nimittäin pari pulloa ilmeisen huippua australialaista Shirazia lippulaivamyymälän valikoimista. Pullokin on pirun tyylikäs ja oikeastaan kaikki arvostelut, mitä netistä ja muualta on löytynyt ovat vain ja ainoastaan ylistäneet kyseistä vuosikertaa. Lisäksi Egyptin jumaluuksien nimillä siunatut asiat ovat jo ihan lähtökohtaisesti siistejä. Eikä Parkerin 98 pistettäkään kuulosta kovin huonolta. Kellariin vain Krugin seuraksi kypsymään. :)

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Loistava päivä

Ihan täydellinen päivä! Aamulla herääminen lievään krapulaan, joka ilmeni lähinnä hitautena ja kyvyttömyytenä koordinoida minkäänasteista keittiötoimintaa. Onnistuin tänään mm. hoitamaan matolleni sekä kananmunaa että kahvinpuruja, joten ensi kerralla pitää pysyä poissa keittiöstä kun on darra.

Exä tuli käymään ja hänen iloinen seuransa piristi päivää todella paljon ja parin tunnin juoruamisen, lattejen ja fetacroissanttien jälkeen ruvettiin tekemään hänelle yhtä videoprojektia, jonka takia hän varsinaisesti oli tänne tullut. Oli todella hauskaa ja aika meni kuin siivillä. Loppujen lopuksi saatiin DVD julkaisukuntoon ja koko session ajan oli todella mukava ja hyvä fiilis, jotain aivan toista kuin vastaavat hommat työpaikalla. :) Aivan mahtava päivä kaiken kaikkiaan ja erityisesti nuo muun tekemisen ohessa käydyt keskustelut tuottivat suurta nautintoa. On nimittäin upeaa tuntea, että välit ovat erittäin hyvät ja että mistä tahansa pystyy toiselle puhumaan. Ja tietenkin olla iloinen toisen onnesta ja jakaa ilot ja surut.

Illalla sitten vielä keskustelua Sakun kanssa ja nyt on sitten päiväkin sovittu yhteiselle illastamiselle. Eli pääsee taas pian kokkailemaan ja leipomaan mm. übersuklaisia jälkiruokaherkkuja.

Livet är skönt!

lauantaina, syyskuuta 15, 2007

Jumalaista lihaa

ja sietääkin olla tuohon hintaan. Kobe-lihan maku oli kyllä vertaansa vailla, selkeästi paras pihvi mitä olen syönyt. Kobea ei tule missään nimessä paistaa kypsäksi asti ja mediumkin on jo siinä rajoilla. Itse lähinnä käytin lihan erittäin kuumalla pannulla (valurautaa sen olla pitää!) ja jätin sen ihan rehellisesti raa'aksi sisältä. Lihan koostumus oli jotain unenomaista ja se antoi hyvää perspektiiviä termille "suussa sulava". Erityisen korkea rasvapitoisuus teki pihvistä todella mehevän ja herkullisen ja muutenkin koko lihanpala oli aivan omaa luokkaansa. Parasta lihaa mitä olen syönyt, mutta tuskin tulen toiste hankkineeksi. Ei se nyt sentään kymmentä kertaa parempaa ollut kuin normaali sisäfile, vaikka hintaluokka siihen suuntaan vihjailisikin.

Unohtumaton elämys ja ehdottomasti kokemisen arvoinen kaikille kulinaristeille. Elämässä pitää olla pituuden ohella myös hieman leveyttä, että siitä nauttii.

perjantaina, syyskuuta 14, 2007

Kyllä äiti tietää


Kyllä äiti tietää minkälaista tuliaista lapsi osaa arvostaa. Ainakin yksi elämän tavoitteista on nimittäin täyttymässä: Koben syönti. Hintavinkkinä voisi sanoa, että pikkukaupungin lihakaupasta tuo Kobe on vain 199e kilolta kun stockalla sama liha maksaa 350e/kg. :)

*plops* ja viini on avattu ja kaadettu dekantteriin...

Perjantaipäivä...

Bollingerin La Grande Année 1999 oli lievähkö pettymys. Muuten eilinen ilta olikin sitten mitä mainioin. Sakun seurassa on äärimmäisen helppoa ja luonnollista olla, nauramme avoimeisti toistemme jutuille ja oli kaikin puolin varsin mahtava ilta. Kuten aiemminkin mainittu: ystäväainesta (plus).

Kriisille kiitos muuten tunnustuksesta. Mukava jos olen onnistunut täällä virtuaaliympäristössäkin pitämään avoimen ja sosiaalisen meiningin.

torstaina, syyskuuta 13, 2007

Treffit

Tai ei niitä nyt mitenkään treffeiksi kutsuta, mutta mennään tästä hetikohta Sakun kanssa maistelemaan viinejä Sipuliin. Eli sen lisäksi, että hänen halauksensa ovat ihania, hän myös pitää viineistä... Kuinka tuollaisesta suklaanappisilmästä muka voisi olla kiinnostumatta?

Halauksissakin nimittäin on eroja.

(Huvittaa kun lähinnä omasta tekstistä tulee mieleen jonkun seitsemäntoistavuotiaan tytön turinointi kun puhuu koko ajan vaan jostain Sakusta.) :D

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

Elämä lapselle

Anna Abreu oli miljuuna kertaa parempi pätkivine langattomine mikkeineen kuin huonosti playbackina vetävä Tea. Olisivat hitto soikoon edes tehneet livekeikkoja varten oman miksauksen, josta on jätetty livetilanteissa liki mahdottomat äänen jälkikäsittelyt pois, mutta veikkaan, että jos joku vaivautuisi tuon keikan ääniraitaa vertaamaan levyversioon, niin koko setti olisi täysin 1:1 levytetyn kanssa.

Ei sillä, etteikö Teaa pitäisi tuon biisin takia Haagiin viedä, mutta...

Opittua

Monikulttuurinen yhteistyö on hyvä asia, sillä esimerkiksi Sakulta olen oppinut seuraavan elämänviisauden:

"Beer is not an alcoholic beverage, it's just a drink like coca-cola or juice".

Tuossa tilanteessa totesin vain, että "how very german of you", mutta nyt on ainakin oikeutettu sitten se, että istuskelee yksin kämpillä, popittaa musiikkia kovalla äänenpaineella ja aloittelee illan kolmatta olutta. Sillä samahan se tuossa valossa on että juonko kokista taikka bisseä. Nyt ehkä vaan saan paremmin unta yöllä.

Olen rytmittänyt torstaipäivät sellaisiksi, että silloin minulla ei ole mitään aikataulutettua menoa, vaan aika on varattu kokonaan koulutehtävien tekemiselle, tai mikäli sattuu tällaisia viikkoja, niin ei-minkään tekemiselle. Saman tien sitä päivän viettää pienessä krapulassakin jos niikseen tulee.

Happy-happy... :)

Uni ei tule

Taas sitä vaan pyöriskelee sängyssä ja yrittää nukkua, mutta ajatukset vaan vilisevät päässä. Ja jostain syystä aiheet liittyvät enemmän tai vähemmän koskettamiseen. En nimittäin ole koskettanut tänään ketään toista ihmistä. En ole myöskään saanut halia tänään, joten halipula on valtaisa. Ja kaikkein voimakkaimpana taas se surullinen tajuaminen, että silittelen vierelläni elottomana lojuvaa tyynyä.

Tahtoo uni/halikaverin.

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Tiistai

Kuinkakohan tylsiksi ja arkipäiväiseksi voikaan blogi muuttua... Mutta toisaalta sitähän tämä on, arkea ja tylsyyttä, joten kirjoitetaan nyt kun edes hieman siltä tuntuu.

Päivän kohokohta oli tähän mennessä kaverin kanssa suoritettu lounastaminen. Kutsu tuli vajaan tunnin varoitusajalla keskustaan ja kun ei muita sitoumuksia ollut niin sinne siis. Tämä kyseinen mieshenkilö otti sopivan hyvällä huumorilla sen kun puolen minuutin istumisen jälkeen kysyin vakavalla naamalla, että "Onko sulla jokin hätänä kun sä halusit näin nopeasti tavata?".

Ja kyllä miehestäkin voi tuntua mukavalta kun hänen vaatetusta tms. kehutaan. Eikä siihen välttämättä tarvita mitään muuta kuin sivulauseeseen livautettu "siisti rotsi" -toteamus. Varsinkin kun kyseinen vaatekappale on sellainen johon itse ensinäkemältä ihastuin ja jonkan kohdalla olin tehnyt ostopäätöksen jo ennen hintalapun katsomista.

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Happy!

Äääh, tämä menee nyt ihan teinitouhuksi, mutta tuli sitten skipattua tänään pari tuntia luentoja sen takia, että mentiin Sakun kanssa istuskelemaan läheiselle nurmikolle ja juttelemaan, naureskelemaan ja keskustelemaan syvällisiä. (Siis Saku=saksalainen)

Puolieuforinen tila jatkuu edelleen. Laa lalaa... :)

sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007

Kebab 2.0

No niin, nyt tuli uunista herkullinen döner. Parannettavaa on vielä, sillä lähimarketissa ei ollut lammasta laisinkaan, joten tuli sitten tehtyä pelkästä naudan jauhelihasta tuo pötkylä. Hyvä ruoka, parempi mieli. :)

Muutenkin on todella kiva olo. Yöllä tuli testattua puolen tunnin verran äänihuulten toimivuutta ja hyvin ne ainakin aamukahden aikaan toimivat. Myös exä soitteli tänään ja ihan normaalin oloisesti kurkku tuntuu toimivan, mitä nyt pientä karheutta äänessä on vielä havaittavissa ja vasemmalla puolella hieman kipua nieltäessä, mutta muuten terve olo.

Saku on saanut taas nettinsä toimimaan ja tuskin sekään vähentää tätä puolieuforista tilaa. Elämä on mahtavaa juuri nyt. Hymyilyttää.

Kiihottavaa katseltavaa

En tiennytkään, että televisiosta tulee näinkin kiihottavaa ohjelmaa öisin klo yhden jälkeen, mutta se nyt vaan pistää veren kiehumaan kun pienille lapsille syötetään leikin ja lahjojen varjolla jeesuspropagandaa TV7:lla. Kymmenen ehkä n. 3-5v lasta on istutettu riviin, heille annetaan lahjoja kuten kynttilöitä, kyyhkysnukkeja ja sydämiä. "Ja mistäs tämä kynttilä meitä muistuttaa? Jeesuksesta, sillä hän on elämämme valo ja kaikkien ystävä" Ja sitten lauletaan hoosiannaa kitaran tahdissa.

Kohta tuo hullu akka varmaan rupeaa manaamaan Perkelettä pois itkevistä lapsista samalla kun hän huutaa kaikkien olevan syntisiä ja joutuvan helvettiin elleivät hyväksy jeesusta sydämiinsä. Ja siinä sitten yhdessä on taas paljon mukavempaa kun lasten oma harkintakyky ja omanarvontunto on murrettu ja pelko istutettu heidän aivoihinsa.

Kaikki tunnustuksellinen uskonnonopetus ja kasvatus olisi mielestäni parempi järjestää vasta vaikka siellä rippikouluiässä kun ihmiset tajuavat ja uskaltavat myös kyseenalaistaa asioita, joita aikuiset heille kertovat.

Sääliksi käy lapsiparkoja. Tuossa ohjelmassa jotenkin kulminoituu lähes kaikki se, mitä uskonnossa inhoan. Olisi vaan pitänyt katsoa sitä pornoa TV1000:lta, mutta piti sitten ihan väkisin vaan jatkaa kanavasurffailua. Oikeasti kuvottavaa.

lauantaina, syyskuuta 08, 2007

Rentouttavaa

Ihana olla kotona, kokeilla uusia kokkauksia (kotitekoisesta kebabista tulikin lihamureke...) ja lipitellä viiniä samalla kun television hömppä huuhtoo aivoista kaikki järkevät ajatukset.

Saksalaisella on netti rikki, joten ollaan sitten vaihdeltu tekstareita päivän mittaan. Tunteet ovat edelleen hieman kahtiajakoiset, mutta pääasiassa tekisi vain mieli olla hänen seurassaan. Selkeästi siis olen vielä ihastunut, mutta pitää antaa pisteitä aivojen tunnekeskukselle siitä, että en ole jäänyt surkuttelemaan tai murehtimaan mistään, vaikka niinkin olisi voinut käydä. Olen edelleen kiinnostunut hänestä, mutta tähänkin pätee sama asia kuin oikeastaan kaikkien ihastuksiini: he ovat olleet sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisin viettää vaikka kuinka paljon aikaa ihan pelkkinä kavereinakin.

PS. Vansku, nyt kun sulla ei enää ole blogiasi niin perustelusi eivät enää vaikuta kovin valideilta. ;)

perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Löytö!

Miksiköhän kukaan ei ole kertonut minulle tästä aiemmin?

KT Tunstall - Black Horse And The Cherry Tree

"Well my heart knows me better than I know myself
So I'm gonna let it do all the talking."

Saikkua!

Yleensä kun on sairaslomalla, niin sitä tulee sanottua, että mielummin olisi terveenä töissä. Mutta nyt kun oikeastaan ainoa vakavampi ongelma on tuo äänen käheys niin otan ilolla vastaan ensimmäisen täyden kaksipäiväisen viikonlopun ties kuinka pitkään aikaan. Työterveyshoitaja arveli jotain kurkunpään tulehdusta (mikä lyhyen googletuksen perusteella on lähinnä lasten ongelma) ja suositteli lääkäriin menoa jos kuume nousee tai oireet pitkittyvät. Eli konkreettinen hyöty käynnistä oli yksi A4, jonka avulla ei ahdasmielisinkään esimies rupea nillittämään sairaspoissaolosta.

Kännykkä meni samalla reissulla takuuhuoltoon ja tilalle sain hieman uudemman Nokialaisen huollon ajaksi (N70). Edelleenkään en noista kotimaisista kännyköistä juurikaan perusta, lähinnä niiden ulkomittojen takia. Mutta tuo ennustava tekstinsyöttö toimii Nokiassa niin paljon paremmin kuin omassa Motorolassa, että se voisi olla syy siirtyä. Tosin tuo iPhone on jäänyt kummittelemaan takaraivoon melko voimakkaasti, eli eiköhän se kuitenkin ole se seuraava puhelinhankintani. Sitä odotellessa voisi vaikka hankkia uuden iPod touchin pahimpaan hätään...

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Kertokaas, viisaammat

Mikä minua vaivaa kun tosiaan kurkku on hieman arkana, ääni mennyt, yskittää ja tuosta rintalastan kohdalta painaessa tuntuu aralta. Lisäksi sellainen hieman kipeähkö olo, vaikkei kuumetta olekaan ja niskalihaksetkin ovat vielä kaiken lisäksi aika pitkälti jumissa. Keuhkoputkentulehdus?

No, täytynee käydä kuitenkin työarvauslääkärillä huomenna. Ei tällä äänellä nimittäin ainakaan pysty ihmisiä kohtaamaan. :) Onneksi voin marmattaa blogiini!

Pohdiskelua

Ehkäpä sitä pitää taas noiden kommenttien jälkeen hieman kelata omaa ajatusmaailmaa ja suhdetta seurusteluun ja ylipäätänsä naisiin.

- Edelleen olen vakuuttunut siitä, että onnellisimmillani olisin hyvässä ja toimivassa parisuhteessa.
- Viihdyn hyvin sinkkuna, eli suoranaista tarvetta ei seurustelulle/naiselle ole. Elämäni tuntuu täysipainoiselta ja kaikin puolin tyydyttävältä.
- Kaipaan eniten seurusteluajoilta sitä, että oli joku jota koskea, halata, pitää hyvänä ja ehkä toisinaan hieman hemmotellakin.

Olisin valmis myös ylläpitämään sellaista suhdetta, jossa pääsisin tekemään edellä mainittuja asioita, vaikkei mukana olisikaan suuria tunteita. Pääasia, että molemmat osapuolet ovat rehellisiä toisilleen ja että välillämme on hyvä keskusteluyhteys ja että viihdymme keskenämme. Seksi ei ole mitenkään välttämätöntä, muttei täysin poissuljettuakaan tästä suhteesta. Pelkkää panosuhdetta en osaisi edes kuvitella etsiväni.

Olisin valmis antamaan läheisyyttä ja hellyyttä, sillä samalla saisin sitä itsekin. Pystyn kyllä elämään ilman sitä, mutta elämä olisi paljon mukavempaa jos saisi välillä puristaa toisen syleilyynsä.

Pystyisin kyllä elämään täysipainoista ja onnelista elämää ilman suklaatakin, mutta toisinaan sitä vaan haluaa antaa itsensä nauttia. Kyllähän kaikki tietävät, ettei suklaakaan varsinaisesti terveellistä ole ja että tuollaisista suhteista tuskin ilman jonkinasteisia sydänsuruja selviää. Silti elämä on kivempaa kun on suklaata. Ja olisi kivempaa jos olisi joku, jota halata. Lenkkeillä tai itkeä voi sitten jos tarvetta jälkikäteen ilmenee.

Baari, taas.

Tänään ollaan vietetty sitten fuksiaisia vaihtareiden seurassa ja ilmeisesti eilisen uintireissun ja ties minkä seurauksena minulta on kadonnut ääni. Matalat taajuudet toistuvat vielä joten kuten, mutta jos koittaa vähänkään korkeammalta puhua niin kurkusta tulee pelkkää pihinää. Harmillisesti tuo raja kulkee juuri normaalin puhetaajuuden hujakoilla, eli puheeni on kuin huono parodia äänenmurroksen kourissa olevasta teinipojasta.

Aika pitkälti tuli taas vietettyä päivä ja yökerhoilta saksalaisen seurassa. En sitten tiedä, että mitä siitä hieman ylipitkästä jäähyväishalauksesta pitäisi kuvitella, mutta enpä jaksa päätäni sillä vaivata. Ollaan nyt ihan kaverilinjalla, vaikka aivan tarkkaan tiedän, että osa aivoistani edelleen elättelee jonkinlaista muutakin tunnetta. En pety (ainakaan paljoa) jos tästä ei mitään tulekaan, mutta kaikki muu on positiivista yllätystä. Pessimisti ei pety koskaan.

Ja pitäisi varmaan lopettaa nämä känniblogauksetkin. Mutta tuli sitten vedettyä esimerkillisen iltapäivän jälkeen Blitzkrieg-humala euron häppärituopeista. Mutta nyt sentään olin ajoissa kotona. :) Ja huomenna saa nukkua niin pitkään kuin haluaa.

Hyvää yötä kaikille.

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Känni vol 4

Taas ollaan tukevasti humalan puolella keskellä viikkoa, mutta ehkä futiskauden päättäjäiset sitä edellyttääkin. Ja tulipahan käytyä tänään töölönlahdessa uimassakin. Kun oltiin Villa Kivessä saunomassa joukkueen kanssa.

Saksalaisesta sen verran, että kolmen eroottisen unen ja seitsemän tunnin satunnaisen jonottelun, kahvittelun ja jutustelun jälkeen päätimme ainakin toistaiseksi olla lähinnä vain kavereita. Mikä sinänsä sopii minulle varsin hyvin, sillä molemmat olemme jokseenkin haliaddikteja ja ystävyyssuhteet kestävät keskimäärin paljon pidempään kuin seurustelut.

Olen onnellinen (ja kännissä). Mutta erittäin hyvältä tuntuu hjuuri tuo tilanne saksalaisen kanssa.

Ja mainttakoon vielä, että voitin laittomasti järjestetyn 5e No Limit Texas Hold'em -turnauksen lähibaarissa, jolla kustansin mukavasti illan juomingit.

Kännisekoilu, jees. Paitsi että kännykkä putosi lattialle ja näyttö meni rikki. Mutta kaupastahan niitä saa uusia ja olihan tämä jo yli puolitoista vuotta vanhakin. iPhonea odotellessa.

sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007

No just

Juttelin sitten tänään netin välityksellä saksalaisen kanssa ja lopputulos on tosiaan se, että kyllä, hänellä on poikaystävä kotona, mutta heillä on "very relaxed" suhde ja tämän mies oli vuosi sitten vaihdossa ja nyt oli sitten hänen vuoronsa "kokeilla asioita". Eli tuosta on hyvin helppo lukea, että voisimme olla enemmänkin kuin kavereita. Ja tuo siis vastauksena kysymykseen, että pitäisikö minun suhtautua häneen vain kaverina vai potentiaalisesti jonain hieman enempänä. Hieman sekava olo.

Tiistaina tavataan luonnossa ja jutellaan vielä sillä kuten me molemmat totesimme, ei tällaisia asioita ole kiva ICQ:ssa selvitellä.

Mutta mikäli suhteensa on kuvatunlainen, niin eipä tässä kannata morkkistelemaan ruveta. Omat tunteeni kuitenkin ovat mitä ovat, joten jos vastakaikua tulee, niin miksipä niitä sen kummemmin pidättelemään. Pääasiassa tahtoisin kuitenkin vaan olla lähellä, silitellä, välittää ja pitää hyvänä. Ei minun ainakaan itse tulisi sitä itseltäni kieltää.

Warning

"Only for phone displays, plastic watch crystals, cockpit shields and wood trim."

Monikäyttöinen aine tuo pienten naarmujen poistamiseen soveltuva displex-tuubi. Aine on aivan loistavaa pienten naarmujen poistamiseen muovipinnoista, mutta tuo lentokoneiden ohjaamojen...

äh, tämä siitä seuraa kun pitäisi tehdä jotain kouluhommia.

300

"This is blogging!" (eli tämän blogin 300. postaus on nyt tässä, pilkottuna pieniin toisiinsa liittymättömiin kokonaisuuksiin)

Aamu alkoi itseasiassa todella ihanasti laiskotellen. Pitkien ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen kuulin vain sadepisaroiden vaimean ropinan ikkunalasin pinnalla ja päätin, että vielä en nouse mihinkään. Puhelu bestikselle ja aamun ensimmäinen tunti kuluikin höpötellessä opiskeluista, ihmissuhteista, lähtemisestä ja välittämisestä. Pitänee ottaa tavaksi yrittää herättää joku kaveri aina kun itsellä on vapaa-aamu. Ainakin tämä päivä on lähtenyt todella mukavasti käyntiin.

Huomiseksi pitää vielä valmistella yksi presentaatio koulua varten. Keynoten käyttäjänä en voi muuta kuin sääliä ihmisiä, jotka ovat taipuneet powerpointin sorron alle. Nimittäin 90% näkemistäni PowerPoint-esityksistä ovat ihan kauheaa katseltavaa, mutta eipä se haittaa. Verrokkien ollessa surkeita on nimittäin helppo loistaa omien presentaatioiden aikana.

Vaikka tuohon loistamiseen ei tunnu tarvitsevan oikein muuta kuin esiintymisvarmuutta ja ymmärryksen siitä, että ne taustalla olevat diat ovat vain aiheita, joista esitelmöitsijän on tarkoitus kertoa. Tarkoittaen siis sitä, että hyvässä presentaatiossa ei yhtäkään lausetta lueta suoraan taululta. Yleensä yleisö kuitenkin ehtii lukea ne päässään nopeammin kuin mitä esitelmöitsijä ääneen.

Rekrytointitilannetta varten voisi mielestäni hyvin pyytää tekemään PP-presentaation omasta elämästään. Se kertoisi kuitenkin aika paljon ihmisen arvoista ja kommunikaatiokyvyistä. Tai ainakin kommunikaatiokyvyn puutteesta. Ja lisäksi näkisi, että miten tuleva työntekijä tulisi itseään ja yritystä mahdollisesti edustamaan.