perjantaina, elokuuta 31, 2007

Elokuinen raekuuro

Pienen matkaa lähialepan kulmalta kohti kotia pysähdyn liikennevaloihin ja pakko se on vaan uskoa. Pieniä rakeita putoaa taivaalta, pomppaavat tummasta asfaltista ja pienen hetken loistavat kiteinä ennen kuin palaavat takaisin taas siihen olomuotoon, jossa veden olettaisi elokuussa satavan.

Illalla raketei!

Dance your worries away

Minua vähänkään paremmin tuntevat ihmiset tietävät kuinka hiton sekaisin minun pitää olla, että olen vapaaehtoisesti tanssilattialla pari tuntia putkeen tanssimassa. Onnelassa. Mutta mitäpä sitä ei naisen takia tekisikään.

Eli oltiin vaihtareiden kanssa keilaamassa ja sieltä jatkettiin sitten Royal Onnelaan. Tosin yksi raukkaparka ei ollut muistanut ottaa henkkareita mukaansa, joten kävin sitten seurana hakemassa Pasilasta tytön paperit. Uudella yrittämällä sisään ja nopeasti sitten liittäydyin saksalaisen ja kaveriensa seuraan, jossa tuli sitten myös tanssahdeltua aika pitkään. Jossain välissä puhuttiin yleisemmällä tasolla bilettämisestä ja siinä lomassa sain kuulla miten joskus hänellä oli ongelmia saada ketään kavereita tai poikaystäväänsä mukaan bilettämään kotimaassaan niin hän sitten on tottunut käymään yksin ravintoloissa. En nyt siinä vaiheessa jaksanut takertua tuohon sen enempää, mutta tavallaanhan tuo ratkaisisi paljonkin asioita melko helposti. Harmittaisi vaan, että on jo ehtinyt selkeästi hieman jo ihastua.

Vi ska se.

torstaina, elokuuta 30, 2007

Kuullostaa pahalta

Mikä ihmeen voima tai äidinkielellinen instanssi onkaan voinut iskostaa niinkin monen ihmisen sanavarastoon jumalattoman rasittavan ja absoluuttisen väärän KUULLOSTAA -sanan kun he yrittävät puhua siitä, miltä jokin kuulostaa. EI EI EI!

Lopettakaa välittömästi. Se on helpompaa ja nopeampaa kirjoittaa oikein, näppäimistö säästyy ja jännetuppitulehduksen riski vähenee. Puhumattakaan verenpaineeni alenemisesta. Sama pätee yhdyssanoihinkin. Vaikka se spacen hakkaaminen kuulostaakin ihan vitun siistiltä niin jatkuvat ja toistuvat yhdyssanavirheet ovat sellaisia asioita, jotka vähentävät kirjoittajan ihmisarvoa.

Saatana, vituttaa. Ei kai se näy ulospäin?

Idiootti

Nyt morkkistelee oikein pahemman kerran. Tai lähinnä sitä vaan ruoskii itseään että kuinka tyhmä ihminen osaakaan olla. Eilinen ilta saksalaisen kanssa oli mitä mainioin, juteltiin taukoamatta nelisen tuntia siinä samassa muutama baari kiertäen. Saattelin neidon juna-asemalle ja sen jälkeen sitten kävin pyörähtämässä vielä koulun bileissä, sillä olin sanonut parille henkilölle että sinne tulen. Jossain vaiheessa onnistuin sitten tekemään lähempää tuttavuutta yhden toisen vaihtarn kanssa ja lopulta päädyimme kämpilleni ihan vaan nukkumaan, mutta kuitenkin.

En kyllä varmaankaan olisi fyysisesti kykeneväinen pettämään seurustelukumppaniani mikäli jo yksien kivojen treffien jälkeen minulle tulee sellainen olo, että olen pettänyt tuota treffikumppania.

Eniten tässä vaan kyrsii se asia, että ihan turhaan joutuu nyt selittelemään ensinnäkin tälle saksalaiselle, että mikäs homman nimi on, sillä varmasti juorut leviävät hyvinkin nopeasti. Ja toisekseen taas pitää kaataa jäitä tämän yövieraan niskaan kun on antanut ymmärtää vaikka mitä.

Tekisi mieli vaan erakoitua jonnekin pylvään nokkaan, prkl.

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Treffit

Hih, tuli vaan niin luonteva paikka kutsua saksalainen kahville, ettei sitä vaan voinut jättää käyttämättä. Jossain keskustelun lomassa tuli puhetta suomalaisten kahvinjuonnista ja sen addiktiivisuudesta. Hän kun ei ole vielä ensimmäistäkään kupposta täkäläisittäin tehtyä kahvia maistanut niin otin suomalaisten kahviyhtiöiden nimissä velvollisuudekseni tarjota hänelle ensimmäisen kupillisen. "You won't get addicted if you just try once..."

Eli lähdenpä tästä kohta hipsimään kaupunkiin, ikään kuin vähän niin kuin treffeille, kai. Vaikka en näitä nyt sellaisiksi osaakaan mieltää. :) Mutta innolla odotan.

maanantaina, elokuuta 27, 2007

Sattumia

Rappukäytävässä hissistä purettua kaappia lastaamassa on alle kolmekymppinen naishenkilö. Normaalia asutaan-samassa-rapussa-niin-jutellaan-nyt-sit -kanssakäymistä kunnes silmääni pistää hänen kaulassaan roikkuva avainnauha. "Oletko muuten sattumoisin aktiivinenkin tuossa järjestössä?" ja niinhän siinä sitten kävi että ollaan saman kattojärjestön alla mutta hieman eri osastoissa molemmat aktiiveja ja ollaan tehty aika paljon yhteistyötäkin mutta ei olla koskaan kohdattu tällä tavalla. Asuu sitten samassa kerroksessakin vielä, eli kerrosbileitten toteutumisen mahdollisuus on taas huomattavasti suurempi. Ainakin minä ja kaksi seinänaapuriani ovat mukana hommassa. Pitänee suostutella tämä uusikin tuttavuus mukaan, niin olisi yhtä asuntoa vaille kaikki tämän kerroksen asukkaat mukana bileissä. Tosin tuo viereinen asunto on ilmeisestikin jonkin firman omistuksessa ja siellä käy yöpymässä joku ehkä parina iltana vuodessa. Eli siitäkään tuskin olisi haittaa...

Itseäni ainakin kutkuttaa idea siitä, että järkkäisi jokaisen kämppään talon asukkaille avoimet ovet ja jokainen kokkailisi vaikka jotain ruokaa, sitten voisi tutustua toisiin vähän rennommissa merkeissä kun ei kerran taloyhtiöllä mitään pihagrilliäkään ole.

Mutta joo, hauska idea, mutta saa nähdä toteutuuko koskaan. Ehkäpä jos vähän paremmin vielä tutustuu naapureihinsa... Muna vs. kana -ongelma selkeästikin.

***

PS. Jos ihastumiseksi luokitellaan se, että illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessään ajattelee yhtä ja samaa naista, niin taidan olla hieman ihastunut. :) Mutta se jääköön nyt hetkeksi kun pitää taas lähteä pelaamaan jalkapalloa Kulosaareen.

sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Avainsanoja

Taas on tullut aika kerrata tänne päätyneiden ihmisten hakutermejä ja purkaa niitä auki paremman ja halutumman sisällön luomiseksi.

Lady Moon jalkapallo

Lady Moonilla ei tiettävästi ole omaa jalkapallojoukkuetta. Koita vaikka FC Tavastiaa. (Kuukauden aikana 12 kertaa tultu tällä sanayhdistelmällä.)

Unelmavävy

Sellainen joka äidin unelma, kohtuullisen komea, kohtelias, huomioonottava ja turvallisen oloinen. Läsnäoleva ja kuunteleva. Mukava. Ainakin anopin edessä. Tarvittaessa unelmavävy muuttuu riehakkaaksi seksipedoksi tai huomion keskipisteeksi, mutta osaa säädellä käytöstään. Nimitys on mitä suurin kohteliaisuus herkälle ja mukavalle miehenalulle, mutta mitä verisin loukkaus itseään kovana tappelijana pitävälle "kollille", niin kuin hän itsestään tahtoisi uhuttavan.

Vesikatkos

Niistä tiedoitetaan yleensä taloyhtiön ilmoitustaululla taikka ulko-ovissa. Välttämättömiä putkitöiden ja joidenkin remonttien tekemiseen. Kannattaa varautua laittamalla vaikka jääkaappiin juomavettä katkon ajan tarpeiksi ja saatat joutua myös pesemään käsiäsi ilman vettä. Kannattaa pitää mielessä. WC:n saa yleensä vedettyä kerran vesikatkon aikanakin, sillä huuhteluvesi kertyy pöntön säiliöön jo valmiiksi.

Maggien ensimmäinen sana

Se on sarjassa aikanaan ollut "daddy". Uuden elokuvan lopputeksteissä Maggie sanoo kysyvästi sanan "sequel". Hyödyttömänä triviana voisi tässä kohtaa mainita, että Bart ovelalla radio/mikrofonikikkailulla sai Margen luulemaan, että Maggie olisi sanonut "mommy". Tosin hetken kuluttua jatkoi siihen, että "sorry lady, show's over".

(unelmieni naisen kroppa)

Ensinnäkään en tiedä mitä nuo sulut tuossa koittavat viestittää. Lisätietoa voi hakea vaikka Google Guidesta. Mutta yleisesti ottaen kannattaa mielummin kuvailla hakusanoissa enemmänkin sitä kroppaa kuin noinkin subjektiivista käsitettä. Englanninkielinen kuvahaku saattaa tuottaa parhaat tulokset.

ero+uusi+poikaystävä

Toivottavasti löysit hakutermien muokkaamisen jälkeen etsimäsi. Oli se sitten uusi poikaystävä, apua päätöksentekoon tai sympatiaa.

ihastunut häneen 2007

Tämä lienee taas joku uusi tositv-produktio, jossa yläasteen ihastuksia käydään läpi viikko viikolta ja eniten ihastuksia kerännyt voittaa. Tai jotain. Jälleen kerran, toivottavasti hakusanojen muuttaminen auttoi.

kotitekoiset karkit

Keitä sokeria ja maitoa 1:1 suhteessa niin saat toffeeta. Sekoita koko ajan, nimittäin se TAKERTUU.

mika +deitti+hotmail

Mika ei asu täällä.

olenko alfauros

Jos tarvii etsiä googlelta vastausta tuohon kysymykseen, niin 87% todennäköisyydellä et ole.

prokrastinaatio

Kirjoitan tästä kattavan jutun vielä myöhemmin.

älä tuijota rintoja

Googlen tehoa itsesuggestioon ei ole vielä kattavasti tutkittu, joten en pysty tämän enempää kertomaan tuon haun vaikutuksista kirjoittajan varsinaiseen ongelmaan.

***

Tavallaan olen hieman pettynyt, sillä joukossa ei mitään kovin helmiä ollut. Pitäisi varmaan ruveta kirjoittelemaan satunnaisesti blogiin sanoja kuten alligaattori housunlahkeessa teryleeni nenä tukossa hydrauliikka pantomiimi eroottinen rotjake.

lauantaina, elokuuta 25, 2007

Sunnuntai

Aloitin eilen kirjoittamaan blogausta otsikolla "Väsy", mutta se homma jotenkin jäi kesken kahden toisiinsa liittymättömän lauseen jälkeen. Mutta lyhyesti: Perjantaina hervoton humala, jatkoille vielä vaihtareiden tervetuliaisbileisiin, kolme tuntia unta, herääminen edelleen humalassa (ensimmäinen kerta elämässä BTW) ja pientä väsynyttä hekottelua, että nyt sitten pitäisi duuniin mennä. Normipäivä duunissa, kotiin, sohvapäivystys alkavien tv-ohjelmien ja puhelimen soinnin havaitsemiseksi ja seuraavana yönä 11h yöunet. Nyt on taas virkeä olo. :)

Itseasiassa olin perjantaina myös elämäni ensimmäisellä sightseeing-bussimatkalla Helsingissä ja tulin vihdoin käyneeksi Sibelius-monumentilla sekä temppeliaukion kirkossa. Äärettömän hieno rakennelma etenkin tuo viimeeksi mainittu. Lisäksi koko bussimatka tuli juteltua kaikkea kivaa yhden äärimmäisen mukavan ja hyvännäköisen saksalaisen vaihtarin kanssa. Itselläni ei henkilökohtaisesti ole juurikaan ongelmia kuormasta syömisen kanssa, mutta täytyy nyt katsoa miten asia tästä etenee...

Ai niin, se tyttö osoittautui sitten loppupeleissä varatuksi. Olenko oikeassa että mikäli pyydän jonkun tuntemattoman naisihmisen puhelinnumeroa lyhyen keskustelun jälkeen, on luontevaa olettaa että saatan olla mahdollisesti etsimässä hänestä jotain muutakin kuin kaveria? Ja jos olen, niin mikä hitto naisia vaivaa? :)

perjantaina, elokuuta 24, 2007

Korruptiobileet

Illalla olisi taas mahdollisuus "verkostoitua" päämiesten ja kollegoiden kanssa. Syksy taitaa olla sesonkiaikaa näille päämiesten juhlille kun tässä kuukauden sisään on ainakin kolmet ilmaisen viinan, ruuan ja viihteen bileet tiedossa. Täytyy katsoa, että jaksaako tuolta sitten taiteiden yöhön enä raahautua, mutta se on sitten sen ajan murhe. Kohta koululle pitämään yksi presentaatio ja sitten vaan valmistautumaan iltaa varten. Ohjelmassa kuulemma illalla mm. pokeriturnaus ja muuta mukavaa. Täytyy käydä ainakin katsomassa ja jos bileet ovat oikeasti "paremmat" kuten kutsuva taho antaa ymmärtää niin kaipa siellä viihtyy. Jos ei muuta niin lokittaa ilmaiset ruuat ja häipyy vähin äänin oikeasti parempiin bileisiin.

torstaina, elokuuta 23, 2007

Lomalomaloma!

Ihan mahtavaa suunnitella jo tässä vaiheessa lomaa puolen vuoden päähän. :) Suuria kysymyksiä on mm. se, että vuokraisiko muutamaksi päiväksi prätkän vaiko avoauton. :) Ehkäpä se avo-Megane on äitiystävällisempi kuin Varadero, josta itse ehkä kuitenkin nauttisin enemmän. Mutta ei katto alhaalla etelän lämmössä autoiluakaan voi varmaankaan tylsäksi sanoa.

Ja kerrankin saan toimia matkanjohtajana, sillä nyt minä vien hänet reissuun eikä toisinpäin. Varmasti tulossa äipälle erilainen loma, mutta uskon että hänkin tulee tuosta pienestä irtiotosta nauttimaan.

Talven tulokin tuntuu varmasti paljon mukavammalta kun on jotain mitä odottaa.

Shoppailu parantaa

No nyt on jo paljon parempi mieli kun varasi lennot ja hotellin talvilomaksi. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin omatoimiseksi matkaajaksi (nyt kun minulla on tuo kirottu luottokorttikin) ja kahden hengen matka Lanzarotelle majoituksineen irtosi 524e halvemmalla kuin Aurinkomatkoilta. Siis kolmasosa hinnasta pois. Mikäli matka menee yhtä sujuvasti kuin lentojen varaaminen ja hotellin buukkaaminen, niin en kyllä hirveästi näe syytä matkatoimistoja enää tukea, vaikka toisinaan olenkin valmis mukavuudesta maksamaan. Viisisataa euroa lentokenttäkuljetuksista ja hotellipäivystyksestä nyt on vaan aika iso summa.

Matkakohde sinällään voisi varmasti olla eksoottisempi, mutta äiti on vaan sinne hinkunut näin "pilalle menneen kesän" jälkeen ja ajattelin yllättää hänet ilmoittamalla, että matka on sitten varattu ja maksettu ja lähtö on 16.2.2008 klo 6:05 Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Onneksi elämässä on edes joku naisihminen jolle voi järkätä kivoja ylläreitä, muuten varmaan tulisi hulluksi. :) Isä nyt ei oikein matkasta jaksanut innostua, mutta hotellihuoneessa on kyllä tilaa jos terveydentila tuosta vielä kohenee ja mieli muuttuu.

Mielialavaihteluita

Jokin sisällä kolkuttelee ja sanoo aivoille, että olet merkityksetön, yksinäinen ja surullinen. Itkettää. Ahdistaa. Typerä autoleffa ilman minkäänlaista tunteellista stimulanttia tuo lähelle pintaa kyyneleitä ja pahaa oloa.

Järkevää syytä ei tälle ololle suoranaisesti ole, ainoa mikä tähän olisi saattanut vaikuttaa oli se, että yksi vaihtari oli jossain vaiheessa tulossa tänne yöksi kun hänen asuntonsa avaimet oli taas onnistuttu hukkaamaan johonkin. On kyllä jo miltei huolestuttavaa, mikäli yksinäisyys vaikuttaa näin voimakkaasti. Tuskin se sitä pelkästään on, mutta jotenkin jo ehti henkisesti varautua yövieraaseen ja sitten lopulta kun istuikin aamuyön tunteihin asti valveilla yksin niin... Äh, en nyt jaksa murehtia sen enempää, mutta häiritsee se, että jotain on selkeästi pinnan alla hiljalleen porisemassa enkä oikein osaa laittaa tätä olotilaa minkään yhden asian piikkiin.

Kaipaisi halausta.

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Upea myräkkä taas!

Oikeaan aikaan lähdin aamupäivästä liikkeelle ja oli pakko jäädä R-kioskin lipan alle puoleksi tunniksi ihailemaan välähdyksiä ja jyrinää sekä voimalla laskeutuvaa sadetta. Veikkailin jo tuolloin Pasilan tv-tornin ottaneen useampiakin osumia kun salama näytti lyövän useasti samaan paikkaan ja lähelle. Tulipa siinä toisellekin ukkosta ihailevalle todettua, että eipä ole telkkarista tullut koko kesänä mitään yhtä hienoa. Siinä sitten nyökyteltiin ja hiljaksiin harrastettiin male bondingia ukkosen jyrähdellessä.

Lentokentällä en viihtynyt tänään kahdeksaa tuntia pidempään vaikka puhelimen ääressä koko päivän päivystinkin. On muuten pienoinen polte lähteä jonnekin kun kuuntelee kuulutuksia ja katselee lentokoneita pari päivää putkeen.

Huomenna saa nukkua pitkään. Ihanaa.

Slept like a baby

En oikein ymmärrä tuota sanontaa, sillä useimmitenhan vauvat heräilevät keskellä yötä parkumaan nälkäänsä, kuumuuttaan, kylmyyttään tai vatsavaivojaan. No kaipa se muu uni on sitten niin sikeää, että oikeuttaa tuollaisiin sanontoihin.

Mutta kuitenkin, olipahan ihana päästä nukkumaan ja aamulla heräsi taas virkeänä uuteen päivään. Voisi varmaan lähteä taas lentokentälle, tulossa kuitenkin kovaa salamointia. :) Jee! Kiitokset Suruvaipalle vielä kerran ukkostutka-linkistä.

tiistaina, elokuuta 21, 2007

14h

Eipähän ole ainakaan muilla mitään valittamista, että eivät jaksa päivystellä. Asenne ratkaisee ja kivaa hommaa tekee mielellään vaikka kellon ympäri. Nyt nukkumaan ja huomenna uusiks.

Pelastus

Kahdeksan tuntia päivystystä on jo mennyt, vielä "muutama" jäljellä. Pitänee olla täällä seitsemään asti että saadaan tänne joku toinenkin joka uskaltaa ottaa hieman vastuuta tästä koko hommasta. Onneksi täällä lähtöaula kakkosessa on tänään otettu käyttöön Cafe Picnicin ja Maxinetin yhteinen wlan-yhteys, johon saa viiden tunnin käyttöoikeuden ilmaiseksi picnicin kassoilta kysymällä. Se on pelastanut jo monta hiljaista hetkeä, sillä en viitsi tätä Britti-Officen ensimmäistä tuotantokautta täällä asemahallin hälyssä oikein katsastella.

Ja on tästä netistä oikeasti hyötyäkin kun voi googlailla juhlaviikkojen ohjelmaa ja etsiä kysymyksiä mitä kummallisimpiin kysymyksiin. Mutta todella hauska olla vastassa näitä uusia vaihtareita kun näiden kanssa ollaan sitten taas seuraavat puolisen vuotta. :) Ulkkikset on kivoi!

Lentokenttäpäivstys

Lähdenpä tästä Helsinki-Vantaalle kohtapuolin päivystämään, sillä meidän vaihtarit saapuvat tänään ja huomenna Suomeen. Tosin meidän kuljetuksista vastaava henkilö on jumissa VR:n takia jossain myyrmäen suunnilla eikä saa haettua sitä vania, millä pitäisi porukkaa kuljetella ja lisäksi ainakin pari henkilöä on viime hetkellä peruuttanut oman päivystysvuoronsa lentokentällä. No, vapaaehtoistahan kaikki tällainen extracurricular-toiminta on, mutta saan sitten sanoa sanottavani kun tarvitsevat työtodistusta näistä... kjäh kjäh kjäh... :)

sunnuntaina, elokuuta 19, 2007

Krapulabileet

Tässä krapulaisen työpäivän aikana ehti suunnitella kaikenlaista ja yksi idea on miltei pakko joskus toteuttaa: krapulabileet. (nimi työn alla)

Homma menee sillä tavalla, että tämä minun kämppä valmistetaan seuraavan päivän krapulaolotilaa ajatellen täydelliseksi, eli sohvan ja telkkarin väliin avataan pari vierasvuodetta, joihin puhtaat ja hyväntuoksuiset lakanat. Sohvalle voi luonnollisesti myös mennä makoilemaan, mutta myös lattialla olisi täten tilaa löhöillä. Väsyneimmät voisivat vaikka torkkua sängyllänikin jos siltä tuntuisi. Jääkaappiin olisi varattuna kaikkien osallistujien lempikrapulamättöä ja leffahyllyyn sopivaa krapulakatsottavaa.

Juhlien pukukoodi olisi löysät, nuhjaantuneet ja mukavat pyjamat/yöpuku/verkkarit tms. Pääasia kuitenkin että niissä olisi mukava olla. Juhlien aktiv... passiviteetteihin siis kuuluisi makoilua, löhöilyä, leffankatselua, jutustelua ja yleistä köllimistä. Sekä tietenkin kaikkia kiellettyjä herkkuja, joita vain krapulapäivänä on lupa ylen määrin nauttia. Sic transit crapula mundi. :)

Ja etkoilla pitää tietenkin edeltävänä iltana sen verran ahkerasti että krapula toteutuu. Onko mukaanlähtijöitä?

Juhlailta

Lauantai meni taas kosteissa merkeissä. Ensin Suomenlinnassa piknikillä ruokailun ohessa juotua viiniä ja olutta (ja hieman myöhemmin siinä juomisen ohessa pientä napostelua), sieltä sitten kaupungille yhden duunikaverin läksiäisiin ja erinäisten sattumien sekä We got beefin kautta johonkin Eiran puistoon juomaan sambucaa raakana pullosta. Virhe.

Jossain vaiheessa, en edes kovin myöhään sitten sain tarpeekseni seurueen jankkaamisesta ja mihinkään etenemättömästä väittelemisestä, joten päätin lähteä kävelemään kotia kohti kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Ylös noustessani huomasin, että alkoholi oli alkanut vaikuttaa ja paikallaan seisominen pyöritti päätä enemmän kuin mitä pahoinvoimatta pystyi kestämään, joten lähdin humalaisen harkinnan perusteella "suorinta tietä kotiin" ja vahvistusta reittivalintani erinomaisuudesta sain vielä vieressä kulkevan kolmosratikan kiskoista. Tosin jossain siljaterminaalin kohdilla ajattelin hetken, että olen varmaankin kiertänyt jonkin matkaa. Sinänsä hyvä, sillä en edes halua arvuutella millainen oloni olisi ollut ilman tuota pidennettyä kävelylenkkiä kotiin.

Tämä päivä on mennyt hyvin krapulaisissa merkeissä ja äsken juuri sain lopetettua henkilökohtaisella "väsyneimmät puhelut" -listalla kärkisijoja havittelevan tunnin mittaisen höpöttelysoiton. Ihmiset, joiden kanssa voi höpötellä ovat muuten äärimmäisen tärkeitä. (halihali!)

Nyt vetäytynen sohvalle katsomaan jotain viihdyttävää, mutta tuttua leffaa, jonka aikana voi torkahdella vapaasti menettämättä kuitenkaan otetta juonesta.

perjantaina, elokuuta 17, 2007

Oravannahkaa

Jee! Pääsen lokakuussa kiertelemään ilmaiseksi Tallinnan vinoteekkeja kun lupauduin pitämään reissun alkuun pienen viinimaisteluluennon. Muutenkin pidän Tallinnasta kaupunkina, mutta vielä tuollainen omalta osaltani ekstrakiinnostava aihe kun sisältyy matkan teemaan niin olin jo valmis maksamaankin siitä, että pääsisin mukaan. Mutta parempi näin. Perustasting-luennon kun on muutaman kerran jo pitänyt erilaisille seurueille niin siihenkään ei tarvitse hirveästi valmistautua. Kertoo vaan järjestäjille, että mitkä viinit tilaisuuteen haluaa maisteltavaksi. :)

Jee, viinejä ja ulkomaanmatka! Voiko olla mitään sen parempaa?

Sisäfile

Piti sitten tänään kokeilla että onko ero sisäfileeseen tosiaan niin huomattava. Lopputulos: oli se sisäfile hieman parempaa, mutta kyllä pihvihimo lähtee ihan hyvin ulkofileelläkin. Etenkin hyvin marmoroitu(nut) ulkofile tuottaa suuria elämyksiä oikein valmistettuna.

Sekasyöjänä sitä ottaa lihalliset nautinnot hieman vakavammin kun on seurustellut seitsemisen vuotta ensin kasvissyöjien kanssa. :) Mukavaa on kuitenkin se, että nykyään suhtautuu paljon avoimemmin kasvisruokiin ja osaa kokata jopa vannoutuneissa lihansyöjissä sponaaneja ahmimisreaktioita aiheuttavaa vegaaniruokaa tarpeen vaatiessa. Ja monet "bravuurit" ovat myös ihan kasvisruokia. (joskin sipulikeitosta tulee lihaliemeen tehtynä mielestäni parempaa).

Sienien kanssa minulla on vielä hieman tekemistä. Ne maistuvat pääosin hyvältä, mutta olen saanut lapsena traumoja limaisista ja sitkeistä "sieniherkuista" ja edelleen joidenkin sienten koostumus ellottaa. Vanhaksi on ehkä käynyt myös käyttämäni toteamus, jossa ilmaisen, että olen lukenut sienikirjasta vain kaksi ensimmäistä sivua ja ainoa mikä mieleen jäi, on että koskaan ei saa syödä sientä jota ei tunnista. On niitä suurmiehiä ennenkin myrkytetty, kato. ;)

toinen vesikatkos

niähniähniäh... olinpas varautunut. Tänään katkos on 9-15, joten taas vaihteeksi on turha unelmoida suihkusta ennen duuniin lähtemistä. No, huolellinen peseytyminen ennen nukkumaanmenoa, puhtaat lakanat ja kunnon yöunet niin ei sitä aamulla mikään niljakas olo ole. Itseasiassa on aika mukava olo.

laa lalaa...

torstaina, elokuuta 16, 2007

Puhelinsoitto

Mukavaa kun on kavereita. Tällä kertaa eräällä oli hätä kun viinat olivat päässeet loppumaan ja veli oli käymässä viimeistä kertaa pitkiin aikoihin. Itselläni on tunnetusti täällä baarikaappi pullollaan väkeviä ja mietoja alkoholijuomia, viinikaapissa kolmisenkymmentä pulloa kohtuullisia ja vähän parempiakin viinejä ja samppanjoita sekä nyt vielä sattui olemaan reilusti lonkeroa ja olutta jääkaapissakin. No pakkasin sitten pojille puoli muovikassillista A.Le Coq:ia ja ginigreippijuomaa antaen vielä eväspulloksi pienen punaisen mehupullon täytettynä vodkalla kun niin hellyyttävän näköisiä olivat. Lupasi taksikuskikaveri sitten ilmaisen kyydin Etelä-Suomen alueella jos vaan joskus tarvitsisin. Varsin kohtuullinen kompensaatio ylimääräisistä tax-freetuomisista. Etenkin kun niitä nyt jäi vielä kolmisenkymmentä tölkkiä tuota jääkaappia koristamaan.

Sinänsä hassu sattuma, että kävin juuri tänään heittämässä täydestä viinikaapista Dom Perignon '99:n ja muutaman pullon Meursaultia, Chablista sekä Tokajia viinikellarille, jonne olin myös nuo oluet ja lonkerot jättänyt synttäriristeilyn jälkeen väliaikaiseen säilöön. Tuli haettua ne näemmä juuri oikeaan aikaan ja tarpeeseen. :D

(Tämä postaus ehkä myös osaltaan selittää hieman kaksijakoista suhtautumistani alkoholiin... Että nuo nauttimani juomat tuppaavat olemaan sellaisia, että oikeassa seurassa niistä saisi paljon enemmänkin irti kuin pelkän humalan.)

Äijäruokaa

Ajattelin nyt näin vapaapäivän kunniaksi verestää hieman pihvinpaistotaitojani kun sattui parhaimmillaan olevaa ulkofilettä 50% alennuksessa olemaan lähikaupassa. Sinälläänhän mitään verestettävää ei juuri ollut kun pihvien paistaminen on niin naurettavan helppoa, mutta koska tykkään leikkiä tulella ja keittiön apupöydällä oli kutsuvasti Meukow-pullon pohjalliset, niin pippuripihvit saivat vielä hentoa lisäaromia liekehtivästä konjakista. Siinä muuten toinen asia, joka jostain syystä mielletään eksoottiseksi ja vaikeaksi, vaikka oikeasti se ei juuri mitään tekijältä vaadi kuin kokeilunhalua.

Mutta hyvää pihviä tulee ulkofileestäkin, ei siinä ainakaan allekirjoittanut osaa sisäfilettä enää kaivata. Ja tuli niitä lisukkeeksi hankittuja rehujakin siinä sivussa syötyä, mutta aika karppi ateria silti. :)

Huomenta

Tuossa alla on syy, miksei pitäisi juoda yksin. Blogailumorkkis. No eipä mitään hirveitä avautumisia kuitenkaan tullut ja nyt aamulla ei ole krapulaa, joten tuskin mitään vahinkoakaan pääsi tapahtumaan.

Enkä lähetellyt mitään typeriä viestejäkään sille yhdelle kivalle tytölle, jonka numeron pyysin stockan viihde-elektroniikkaosastolla ja jonka kanssa ollaan sittemmin hiukan tekstailtu. :)

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Lasi kerrallaan

Minulla on ollut hyvinkin pitkä vaihe elämässäni, jolloin - jos en nyt tuominnut - niin ainakin kaihdoin yksin juomista. Nyttemmin olen löytänyt aina toisinaan itseni tyhjentämästä jääkaappia oluista tai korkkaamasta satunnaista pulloa viinikaapistani yksikseni. Pitäisi varmaan ruveta pitämään kirjaa omista juomisista, että oikeasti saisi hieman kuvaa omasta alkoholinkulutuksesta. En epäile, ettenkö voisi olla ilman viinaa helpostikin, mutta välillä tuntuu, että joka kolmas asia, mitä elämässään tekee liittyy jollain tavalla alkoholiin.

Googlella on vastaus kaikkeen: laittaa vaan hakusanaksi "oletko alkoholisti" niin ensimmäinen linkki on varsin yksiselitteinen. Tosin päihdelinkin testin mukaan alkoholinkäytön haitat ovat itselläni vähäisiä ja näin asian itsekin näen. Ehkä olen demonisoinut yksin juomisen (ja en kuitenkaan mitään kännejä sinällään vedä) niin vahvasti, että huono omatunto tulee helposti jos yksin nauttii. Alkoholi on kuitenkin parhaimmillaan seurassa nautittuna ja yleensä yksin juominen vain vahvistaa yksinäisyyden tunnetta.

No, nyt kuitenkin ilmaan tuon viinipullonpohjallisen ja käyn nukkumaan. Huomenna vapaapäivä niin ehtii vaikka kokkailemaan jotain herkullista. Itselle. :(

Siirryin digiaikaan, kolmannen kerran.

Nyt on sitten taloudessa digiboksi, kuva pikselöityy ja nykii nykyään aivan toiseen malliin kuin ennen. :)

Ensimmäisen digiboksin hankin jo ehkä kaksi ja puoli vuotta sitten. Sitä ehdin pitää vuoden verran kunnes muutin Kirkkonummelle ja antennialueelle. Sen lahjoitin sitten vanhemmille kun eivät ne varmaan muuten olisi vieläkään sitä boksia hankkineet. Toinen boksi oli sitten antennialueelle hankittu ja siellä varsin huonosti heikolla antennisignaalilla toiminut. Kaiken lisäksi taloyhtiö päätti sitten neljä kuukautta boksin hankinnan jälkeen liittyä kaapeliverkkoon, jolloin boksi tuli turhaksi, mutta turha se kuitenkin olisi ollut kun takaisin Kallioon kävi tieni.

Kolmas boksi nyt vaan sattui sopivasti kohdalle ja siinä on tallennusominaisuudet ja kaikki. Olisikohan tämän vuoden kodinelektroniikkabudjetti jo pikkuhiljaa käytetty. Paitsi että nyt kun bassotoisto alkaa olla jossain määrin lähennellä referenssitasoa, niin pääkaiuttimetkin voisi ehkä päivittää hieman hifimmiksi...

(ja hitto soikoon ei tuota sillä silmällä -ohjelmaa voi katsoa ilman punkkulasillista kun ne tuolla koko ajan sitä lipittelevät...)

Upeaa!

Harvoin on allekirjoittanut noussut kesken unien, mutta tällaista ukkospuuskaa ei vaan voi jättää väliin. Ooh, mieletöntä salamointia!

tiistaina, elokuuta 14, 2007

Sadetta ja ukkosta!

Mieletön keli! Niin mukavia kuin hellepäivät ovatkin, niin kunnon rankkasade ja jyrisevä ukkonen ovat vaan niin paljon hienompia! Ikkunat sepposen selällään ja kostea, myrskyltä tuoksuva ilma löyhähtelee sisään karmien välistä. Jatkuvaa jyrinää ja mustaa asfalttia piiskaavia pisaroita. Vielä kun olisi pimeää, niin elämys olisi täydellinen. Pitäisi varmaan perustaa joku ukkos-fanclub... Pimeä syysilta, sohva, kaakao ja ukkonen. :)

maanantaina, elokuuta 13, 2007

vesikatkos wt*f?1A!!*!

Miksiköhän sitä on niin vaikea oikeasti sisäistää taloyhtiön ulko-oveen liimattuja fonttikoolla 72 kirjoitettuja "VESIKATKOS MAANANTAINA 13.8. KLO 9-13". -lappuja? En sitten pesekään pyykkiä tässä aamulla ennen töihin menoa, en sitten käykään suihkussa jne. Ellen säilöisi jokseenkin epäsäännöllisesti puolentoista litran vesipulloa jääkaapissani, niin pesisin hampaatkin varmaan ilmastointilaitteen kondenssivedellä.

note to self: ne laput yleensä tarkoittavat jotain.

sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Takaisin normielämään

...eli hirveä halipula, unikaverin puute ja kaikkea muuta, mutta enpä jaksa siitä nyt valittaa.

Olen tosiaan saanut vihdoin tuon pienen henkilöauton kokoisen subbarin asennettua ja säädettyä "jokseenkin kohdilleen". Pientä hienosäätöä kaipaa vielä, mutta jo nykyiselläänkin se saa sopivalla ääniraidalla varustetulla leffalla rappukäytävän oven resonoimaan. Siistiä. :)

Mitkä ovat muuten ärsyttävimpiä tapoja leffaa katsoessa? Itselläni meinasi mennä tänään hermo kun leffakaveri Lost in Translationin aikana kunnostautui taas "selittämään" leffan vitsejä ikään kuin minulla olisi vaikeuksia ymmärtää niitä tai että hän kokisi niiden ymmärtämisen olevan jotenkin vaikeaa tai suurta älyllistä kapasiteettia vaativaa (joo, on se blondi ;). Ja muutenkin yleensä jutteleminen (hyvän) leffan aikana täysin muista asioista menee todella rasittavien asioiden piikkiin. Useimmiten korostetun selkeästi pistän tuossa tilanteessa pausen päälle ja käännyn kuuntelemaan jos toinen alkaa höpöttelemään omiaan. Varmaan siksi ei tänään tehnyt mieli edes istua kyynärvarret vastakkain vaan automaattisesti hilauduin etäämmälle kun toinen yritti tulla lähemmäksi. Kyllähän sitä jotkut sanovat, ettei sinkkuna ole varaa nirsoilla, mutta en kyllä pysty edes istumaan ihan vieri vieressä jos fiilikset toista kohtaan ovat lähinnä hiljaisen vastenmielisyyden hujakoilla.

Mutta on se silti kivempi kaverin kanssa leffaa katsoa ja ruokaa laittaa kuin yksin.

***

Plääh, mikäli kirjoittamisesta voisi mennä sormet maitohapoille niin se olisi varmaan tapahtunut jo ensimmäisen lauseen kohdalla. Sen verran väkisin väännetyn oloinen blogaisu tuli taas. Mutta hautautukoon arkistoon.

lauantaina, elokuuta 11, 2007

M: Audio Pro B2.27

Jos joku tarvii pientä, mutta varsin hyvä-äänistä subbaria, niin voin vaihtaa tuon otsikossa mainitun vaikka pullolliseen Piper-Heidsieck Brut Cuvée Rare:a. :)

Iltatekemistä



Hieman myöhäisellä aikataululla, mutta Neverdice on nähtävä! Eikä edes vähiten sen takia, että kaveri soittaa siinä. Elektroninen folk-metalli hanurilla soitettuna ei vain voi olla huonoa, etenkään livenä.

Uskonnollinen kokemus

Vaviskaa te kuolevaiset. Olen tällä päivämäärällä pitänyt kädessäni ja käyttänyt puhelinten messiasta, iPhonea. Ja katso! Se oli ohuempi kuin nykyinen Razr v3:ni ja varustettu mahtavalla muistikapasiteetilla! Sen käyttöjärjestelmä toimi sukkelasti ja sen toiminnot olivat kattavat! Näyttönsä kirkas, kosketeltava! Oi iPhone, koska saavutkaan luoksemme? (Viimeisimmän tiedon mukaan joulumarkkinoille tai hiukka myöhemmin. Vuodenvaihteen tienoilla kuitenkin.)

Virtuaalinen näppäimistö toimi varsin hyvin, mutta epäilykseni nousevat viimeistään suomen kielen lokalisaation kohdilla. Sitä kun ei moni ulkomaalainen kännykkäfirma ole saanut kohdilleen. Englannin kirjoittaminen sujui luontevasti, mutta pientä opettelua tuo varmasti vaatii. Grafiikkaominaisuudet olivat käsittämättömän hienot ja koko käyttökokemus äärimmäisen miellyttävä. Hetken olin epäillyt Apple-uskollisuuttani, mutta jälleen kerran epäilykseni on osoitettu aiheettomiksi. Pakko tuo puhelin on vain hankkia.

torstaina, elokuuta 09, 2007

Kotona!

Eilinen meni alkoholinkäytön osalta aika pitkälti niin kuin olimme puhelimessa nopeasti sopineet. Tosin kaveri meni paljon huonompaan kuntoon ja alkoi rajoittamaan juhlimista siinä puolenyön jälkeen. Vaikka eihän me edes juotu kuin mäyräkoira puokkiin ja kyytipojaksi puolen litran fisuksi muutettu kossu. Oh well, kaverin mukaan en juonut häntä vain pöydän alle vaan miltei hautaan asti. Raukka sitten päätti nukkua kylpyhuoneen lattialla, ettei ainakaan joutuisi siivoilemaan. Mikäpä siinä, valtasin sitten kaverin sängyn ja aamulla sain kuulla, että olen ensimmäinen mies, joka on saanut hänet nukkumaan sohvalla. (Siirtyi kylpyhuoneesta sikiöasennosta sitten jossain vaiheessa kuitenkin sohvalleen sentään). Bussilla Hervannasta keskustaan ja täpärä ehtiminen kahdentoista junaan. Kämpille päästyä odotettu puhelu kuljetusyhtiöltä, eli subi tulee huomenaamulla! Whee!

Illaksi oli sitten treffit kaupungissa bestiksen kanssa. (Pitänee näille ihan oikeille ystävillekin varmaan ruveta keksimään koodinimiä, niin lukeminen ehkä hieman helpottuu). Käveltiin kaivarin rantaan, syötiin jäätelöä ja juteltiin pari tuntia. Minä hieman krapulainen ja masentelevainen, hän taas itselleen miehen löytänyt ja oma iloinen itsensä. Etupäässä tyydyin kuuntelemaan kuulumisia ja osallistumaan toisinaan keskusteluun. Pahoittelut vielä näin jälkikäteen jos olin hieman hitailla kierroksilla, mutta onneksi ystävien seurassa saakin olla.

Yksi halaus muuten saattaa piristää yllättävänkin paljon. Kannattaa vaikka pyytää jos siltä tuntuu, sillä harvassa varmasti ovat ne ihmiset, jotka eivät pyytävälle halausta antaisi.

keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

Iltatekemistä

Mukavaa, miten joillekin voi vain soittaa kysyäkseen, että "vedetäänkö silmittömät perseet illalla?".

Sopii, kunhan vaan pääsen tästä juna-asemalle, käyn junamatkan jälkeen ensin hakemassa viime viikonloppuna taakse jääneet kamani keskustasta ja saan itseni hilattua Hervantaan. Tampere, here I come!

Innostunut pikkupoika

Miksei ne jo soita sieltä Schenkeriltä? SVS PB12-NSD oli Helsingissä jo eilen ja tänä aamuna se on lähtenyt Kiitolinjan matkaan lajittelukeskuksesta loppuasiakkaalle. Tahtootahtoohaluuhaluuhaluu! Kaipa tämä on sitten se synttärilahja itselleni kun ihmisillä(*) on tapana tuota noin juhlistaa. Että synttäreillä saa ja pitää hemmotella myös itse itseään. Saapahan ainakin just sitä mitä haluaa. :D

Puhelimen edessä päivystäen,
Takaisin Kallioon

(*) Jehovan todistajia ei tässä yhteydessä voi ilmeisestikään laskea ihmisiksi

Unia taasen

Tarvisin taas hieman unientulkinta-apua...

Mitä hittoa tarkoittaa sellainen uni, että ensin hampaani lohkeaa (oli ikävän autenttisen tuntuista) jonka jälkeen suustani alkaa tulla jatkuvalla ja kiihtyvällä syötöllä ohuita metalliliuskoja? Niitä oli sitten loppujen lopuksi lavuaarin reunalla sellaiset kaksi suullista. Liuskat olivat pehmeitä eivätkä viillelleet huulia taikka käsiä. Jos en hetkeen ottanut niitä pois suustani niin suuni täyttyi niistä, mutta ne eivät kuitenkaan lisääntyneet niin paljoa, että tunne olisi ollut fyysisesti epämiellyttävä.

maanantaina, elokuuta 06, 2007

1-1

Eihän tollasessa helteessä jaksa juosta! (kirjoittajan surkealla fyysisellä kunnollahaan ei luonnollisesti ole mitään tekemistä asian kanssa). No hyvin meni ja tasapeli on aina parempi kuin puhdas häviö. Poikkeuksellisesti paikalla oli miltei kaksi kentällistä jannuja, joten paketti pysyi hyvin koossa loppusekunneille asti ja joukkueen kollektiivinen kunto ei loppunut vielä väliaikavihellykseen. Ja olen oikeasti yllättynyt siitä, ettei kukaan heittänyt ilmoille miltei perinteeksi muodostunutta bissellä käyntiä, mutta ehkä se Käpylän urheilupuisto on vain niin kaukana kaikesta. heh. :)

Tänään on tullut nukuttua liian pitkään, käytyä töissä, palaveerattua koulujuttujen ja meille saapuvien vaihtareiden tiimoilta ja juostua itsensä läkähdyksiin. Edelleen olen kyllä varovaisesti sitä mieltä, että kaikille jalkapalloilijoille voisi antaa oman pallon, ettei aina tarttis juosta sen yhden perässä.

Ympäristönatinaa

Suhtautumiseni Greenpeaceen on vähintäänkin kriittinen. Halutessani tukea ympäristön asialla olevaa järjestöä, annan paljon mielummin rahani esimerkiksi WWF:lle toimintaan ympäristön puolesta kuin GP:lle toimintaan yrityksiä vastaan.

Greenpeacen uutisointi on epäjohdonmukaista ja ristiriitaista. Artikkelissa GMO Kehitysmaissa, GP ensinnäkin toteaa yritysten pakottavan ihmisiä ostamaan "steriilejä siemeniä", jotka tuottavat lisääntymiskyvyttömiä kasveja ja täten vain pahentavat nälänhätää.

Toisaalla järjestö taas meuhkaa siitä, että "Kun geneettisesti muunneltuja organismeja pääsee luontoon, siitepöly ja siemenet voivat levitä tuulen, lintujen, hyönteisten ja ihmisten mukana. GMO-perimäiset kasvit voivat syrjäyttää luonnollisia lajeja, siirtää geeninsä toisille lajeille tai luoda uusia risteytyksiä, joiden ominaisuudet ovat tuntemattomia."

Jos ottaa huomioon sen tosiasian, että noita steriilejä siemeniä ei ole wikipedian mukaan kaupallisessa käytössä missään päin maailmaa, niin voidaan olettaa, että tuo jälkimmäinen skenaario on greenpeacen asialistalla korkeammalla, ja koska tuossa ensimmäisessä vain mustamaalataan isoja yrityksiä valheellisella tiedolla, niin...

...no ymmärrätte varmaan miksen pidä greenpeacesta. Tuo nyt oli vain vartissa GP:n sivuja tutkiskelemalla löydetty ensimmäinen ristiriitaisuus ja toisten lähteiden mukaan valheellinen toteamus. Ainakin oma mielikuvani Greenpeacesta on se, että tuo ei ole ainoa.

Alkoholisti

Tajusin juuri, että olen nyt täällä kämpillä kaverin kanssa nautitun yhden iltaoluen ja Spinal Tap-näytöksen jälkeen juonut jotain alkoholipitoista peräkkäin kuutena päivänä, joista kolmena hieman enemmänkin. No en ole ainakaan antanut töissäkäymisen haitata vapaa-ajanviettoa. Oli kyllä mukavaa olla ihan vain rauhassa kotosalla ja katsoa leffaa limittäin sohvalla.

Mieltäylentävää on myös se, että on sellaisia ihanvaankavereita, jotka kuitenkin ymmärtävät ja jakavat läheisyydenkaipuun. Ja eivät pidä sitä mitenkään outona, että jos nyt molemmat ovat sinkkuja ja platonisesti puutteessa, niin siinä ei ole mitään pahaa yhdessä taistella tuon kaipuun poistamiseksi. Edes hetki silloin tällöin.

Lisäksi olen tässä muutaman päivän aikana tehnyt elämäni ensimmäisen vaatekappaleeseen liittyvän ostopäätöksen näkemättä edes kyseisen takin hintaa. Onneksi se ei ollut kuitenkaan mikään ihan järjetön. Mutta kohtahan se syksy jo tuleekin jne... :)

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Teinidraamaa

Ei sen illan pitänyt ihan näin mennä. :)

Loistoseura, jota toukokuun alussa vielä haikailin oli loistoa kahdenkesken, mutta teoriani illanvieton fiiliksen laskun verrannollisuudesta baariinlähdön kanssa tuli taas omalta osaltani todistettua. Tampereen legendaarinen Doris oli kyllä mukava paikka ja musiikki eritoten säväytti erilaisuudellaan. Että siis soittivat pääasiassa vain loistavaa musiikkia.

Seura oli itselleni vierasta ja onnistuin tuoleja jaettaessa vielä jäämään puoliksi pyöreän pöydän ääressä olevan ringin ulkopuolelle ja täten seuraamaan keskustelua vain sieltä täältä poimittuina irrallisina kokonaisuuksina. Istuin sitten siinä, kuuntelin viehättäväksi aivan liian humalaisen naisihmisen toistuvaa selostusta valokuvausharrastuksestaan ja esittelin myötäileviä jatkokysymyksiä kun ei muutakaan tekemistä ollut. Vahdin laukkuja ja juttelin seurueen muiden jäsenten kanssa silloin kun tanssiltaan ehtivät pöydässä pyörähtää. Varsin mukavaa, mutta rinnassa ja kurkussa säteili koko ajan sellainen ulkopuolisuuden, joukkoon kuulumattomuuden ja yksinäisyyden tunne, jota en muista kokeneeni sitten yläasteaikojen.

Jossain vaiheessa kaverini miesystävä saapui paikalle ja yleisen jutustelun jälkeen tilanne oli se, että pöydässä oli kaksi seurustelevaa paria melko tiiviisti kiinni toisissaan ja oikeasti mietin päässäni legendaarisen teinimarttyyriajatuksen, että kauankohan menisi ennen kuin huomaisivat että olen lähtenyt. No jossain vaiheessa sitten aatoksistani havahduin siihen, että herra xxx kysäisi minulta, että ovatko he jättäneet minut huomiotta. Koska kysymys oli selkeästi humoristisesti aseteltu, niin tokaisin jo oikeastaan tottuneeni siihen. Tämä kuitenkin taidettiin ottaa vittuiluna vastaanottavassa päässä ja keskustelu tyrehtyi melko nopeaan. Jokin tovi myöhemmin kaverillani oli silminnähden epämiellyttävä ja ahdistunut olo, mutta - pannaan nyt humalan piikkiin - alkoholi oli taas heikentänyt verbaalista kommunikaatiokykyä sen verran, että käteen tyrkytettiin avainta. Taas. Saatananperkelevittu. Olisin halunnut keskustella aiheesta enemmänkin, mutta dialogiksi aiottu keskustelu ei edennyt omasta puheosuudestani kovinkaan vastavuoroiseksi kommunikaatioksi. Ulos baarista ja kotia kohti kävelemään, minä sitten tietenkin perässä. Pääsin vierelle, koetin keskustella, mutta ainoa vastaus oli avoimella kämmenellä nököttävä avain. Viimeisen kerran sanoin, että jos me tämä jotenkin hoidetaan niin puhumalla. Vastaukseksi pieni ja kylmä huulten välistä sihautettu "puhutaan joskus myöhemmin".

Tokaisin nopeasti, että selvä ja käännyin kannoillani lähtien kohti rautatieasemaa. Viime kerran jälkeen vahingosta viisastuneena olin ottanut kuitenkin kotiavaimet taskuun mukaan. Pessimisti ei pety koskaan.

(ylläoleva on kirjoitettu aikavälillä 7:20 - 7:49 puolen tunnin katkonaisten yöunien jälkeen)

***

Klo 14:35 ...ja vaikka tuo nyt vaikutti todella dramaattiselta ja järisyttävältä, niin välittömästi tapahtuneen jälkeen minä osasin vain nauraa ja hymyillä koko episodille tyhjässä asemahallissa. Ja ollaan me edelleen puheväleissä. Taidetaan vaan olla molemmat melko itsepäisiä sille päälle sattuessamme. :D

Kaverit/ystävät = parhautta.

perjantaina, elokuuta 03, 2007

Väärä numero

Puhelin soi. Näytöllä vieras numero.

"Haloo?"
"Hei, onko tämä Tatjanan parturi-kampaamo?"
"Ööö... ei?"
"No anteeksi kauheasti, soitin väärään numeroon..."
"No eipä tuo mitään."

Oli kyllä aika tyrmistyneen hämmentynyt olo tuossa puhelimessa... Etenkin kun ko. liike sijaitsee Nastolassa ja puhelinnumeroistamme ei löydy hyvällä tahdollakaan minkäänlaisia yhteneväisyyksiä.

Palasin

Voi luoja että sitä voikin mies olla krapulaisena töissä. Lähinnä hikoilin, sain yht'äkkisiä puistatuskohtauksia ja ammuskelin ohi kulkevia kollegoita punaisilla kuminauhoilla. Varsin tuottelias päivä siis ainakin töiden osalta.

Eilen duunin jälkeen näin paria kaveria Kalliossa terassin merkeissä ja he olivat sitten päättäneet yllättää minut ja tulivat samalle laivalle risteilemään. Sain sentään rauhassa perheen kesken syödä synttäri-illallisen, mutta loppuilta menikin sitten vahvan humalahakuisen juopottelun merkeissä. Yleistä pahennusta kaverit onnistuivat herättämään pallomeressä polskimalla (määki haluun! Pallomeri on parhautta!) sekä karaokessa kunnioittamalla Juha Vainion muistoa vetämällä örinäversion kappaleestaan "Käyn ahon laitaa". Siskon kanssa räkätettiin aamuneljään ja kavereitten kanssa vielä hieman pidempään. Aamulla herätys ja hiljainen matka satamasta työpaikalle.

Tänään sitten Soul Kitchenissä duunin jälkeen syömässä ja sen jälkeen ihan aidon oikeasti yksillä oluilla Tauossa. Nyt viime yön univelat alkavat painaa silmäluomia ja kroppa huutaa lepoa. Huomenna ohjelmassa vieras kaupunki ja loistoseuraa. Elämä on jälleen kerran äärimmäisen mukavaa.