sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Huomio

Kun hankkii paikalliselta torilta sellaisia pieniä punaisia kuivattuja chilejä, ei paras mahdollinen vaihtoehto kuitenkaan ole kotona heittää yhtä sellaista kokonaisena suuhun vain testatakseen hedelmän tulisuutta. Polte nimittäin hellittää siinä viiden minuutin jälkeen, mutta nenä valuu vielä pitkään siitä eteenpäin. Erityisen suositeltavaa on myös olla niistämättä nenäänsä puolihuolimattomasti sen jälkeen kun on poistanut näistä edellämainituista chileistä siemeniä pyöritellen niitä sormissaan.

On nimittäin ihan kohtuullisen jännä tunne siinä suun ja nenän ympärillä sen jälkeen.

perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Mitä on pettäminen?

Pettäminen käsitteenä on kovin subjektiivinen ja jokaisen raja lienee henkilökohtainen. Itselläni tuo raja kulkee yksiselitteisesti siinä että on sukupuoliyhteydessä toisen kanssa. Siinä vaiheessa ei mielestäni tarvitse enää ajatella tai miettiä vaan kyseessä on selkeästi pettäminen.

Toisaalta olen kuullut itselleni varsin etäisiä teorioita joiden mukaan tunteeton seksi ei olisi pettämistä. Tai vaihtoehtoisesti että jos on tunteita jotakuta toista kohtaan niin se on pahimman luokan pettämistä vaikkei mitään tapahtuisikaan. Paljonko voi flirttailla ilman että se on pettämistä? Saako koskettaa toisen olkapäätä tai laskea kätensä hetkeksi kädelle? Saako halata? Saako antaa poskisuudelman? Voiko pettää jos ei ole seurustelusuhteessa? Vaikuttavatko omat motiivit pettämisen määrittelyyn?

Tai jos on jokin yksiselitteinen ja universaali, kaikkien hyväksymä määritelmä pettämiselle niin kertokaa toki sekin. Etenkin nimimerkiltä Lissu haluaisin selonteon siitä, että miten hänen mielestään pettäminen määritellään. Mutta muidenkin mietteet aiheesta ovat kaivattuja.

Mitä on pettäminen?

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

Kirjoitushaluttomuutta

On mielenkiintoista, että aloittamalla kirjoittamaan siitä miten ei ole oikein mitään kirjoitettavaa pääsee usein varsin hyvään alkuun ja lopputuloksena saattakin yllättäen olla blogipostaus, joka ei jostain kumman syystä avaudukaan satunnaiselle lukijalle puhtaana ajatuksenvirtana vaan toisinaan joku voisi erehtyä jopa epäilemään että sanojen taustalla olisi jotain oikeaa ajatustyötäkin. Hah.

En nyt tiedä onko alkuviikosta varsinaisesti tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Kommenteissa tuntemattomien toimesta esitetyt kritiikit eivät myöskään itsessään kannusta kirjoittamaan lisää (jos joku oikeassakin elämässä tapaamani henkilö kuten Annareetta kommentoi elämääni niin sen osaa ottaa ihan asiaan kuuluvalla vakavuudella kun kuitenkin edes tietää kuka siellä meuhkaa. Se ei silti tarkoita sitä että osaisin olla ottamatta asioista mitään tietämättömien nimimerkkien analyysejä teksteistäni henkilökohtaisina loukkauksina).

Ja onko siinä lähtökohtaisesti jotain väärää että kohtelee toista ihmistä samalla arvostuksella kuin tämä sinua? Juu, pettäminen on ikävää ja kaikkea, mutta parisuhteessa en ole koskaan toista puoliskoa pettänyt. Kun kyseessä on seurustelusuhde niin ehdottomasti olen pettämistä vastaan ja edelleen elättelen uskoa siitä etten tyttöystävääni/puolisoani koskaan tule pettämään. Mutta jos toinen tarjoaa minulle kauraryynejä niin miksi minun pitäisi kantaa vastineeksi tryffeleitä?

Ja tiedän että kristillisesti olisi kiva kääntää se toinen poski ja kiltisti ottaa vastaan kaikki paska mitä niskaan heitetään, mutta sen verran LaVeyläinen oma ajatusmaailmani on ettei tuollainen itsestä vastikkeetta resursseja imevä henkilö ansaitse samaa kohtelua kuin sinua tasapuolisesti kohteleva ihminen.

tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Kiirettä pitää

Ei melkein kerkeä blogaamaankaan...

PS. Kaisa, tsekkaa meilisi. Minäkin tein niin vasta muutama päivä sitten. :)

sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2009

Pahoitteluni

Anteeksi, mutta jos kaksi tolkuttoman paskaa asiaa yhdistää niin lopputulemana on väistämättä komedian kulta-ainesta.

TK-teatteri esittää kappaleen albumilta, jota ei koskaan olisi koskaan tullut tehdä:

Dr. Bombay - Calcutta (Basshunter remix)

Käydyt maat

Koitan muistella ja laittaa listaan maita, joissa on tullut käytyä (välilaskukohteet eivät päässeet listalle). Ihan vaan omaksi ilokseni kun toisinaan sitä kuitenkin kysytään. Joten tässäpä näitä, täysin satunnaisessa järjestyksessä:

- Kreikka
- Italia
- Malta
- Ruotsi
- Norja
- Viro
- Latvia
- Puola
- Espanja
- Iso-Britannia
- Israel
- Intia
- Egypti
- Turkki
- Romania
- Montenegro
- Kroatia
- Jordania
- Portugali

Listaan tulossa
- Thaimaa (Syksy 2009)
- Ranska (bestmanina 2010 Pariisissa)
- Laos, Kambodza, Vietnam, Indonesia... Riippuen reissusuunnitelmista.

Alles gut...

Kiva olo. Voisi vaikka avata toisenkin oluen näin sunnuntai-iltapäivän ratoksi.

Täytyy kyllä myöntää, että edellisen postauksen kommenteissa ollut kehoitus olla rohkeasti pelimies eikä esittää herrasmiestä osui kohdilleen. Ja vahvistaahan se vain tuota aiemmin esittämääni teoriaa siitä moraalin rappeutumisesta.

Kaipa sama pätee työelämäänkin. Pitäisi varmaan silläkin saralla lopettaa se hyvänä työntekijänä oleminen ja ruveta pönkittämään itseään muiden kustannuksella, käymään kalassa vähänkään hyödyllisiltä vaikuttavien ihmisten kanssa ja olemaan juuri sellainen tyypillinen urallaan kiipivä manipuloiva työpaikkasosiopaatti. En minä itseäni koskaan ole erityisesti pelimiehenä nähnyt enkä koskaan sellaiseksi halunnut tulla, mutta jotenkin tämä aika, tämä maailma ja iän mukanaan tuomat kokemukset kehoittavat vain ja ainoastaan tuijottamaan omaan napaansa missä tahansa kehittyneessä länsimaassa. Koska paskaa siitä vaan tulee niskaan jos muista välittää.

lauantaina, maaliskuuta 21, 2009

Tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä...

Mikä hiton hinku minulla on tehdä elämästäni kaikin tavoin vaikeampaa? Ja joo, ei se selitys takkatulesta, viinistä ja sopivasta tilaisuudesta nyt ole millään tasolla pätevä, mutta kun asiat vaan ajautuvat päin vittua niin ei siinä allekirjoittaneen luonteen vahvuus kestä.

Uskoisin kuitenkin kykeneväni hillitsemään itseni jos Fantasia ei seurustelisi ja tämä juttu olisi ihan vakavalla ja vakaalla pohjalla mutta nyt on vaan liian helppo eksyä toisen sänkyyn. Matkaa kun kuitenkin on se alle 10m.

Ja huomennahan F tuleekin sitten taas tänne lounastamaan. Fiksua toimintaa, saa ampua.

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

Hurmos

Mitäpä sitä kiertelemään, ollaan jokseenkin lääpälläme toisiimme Fantasian kanssa. Liekkö sitten vain ilmassa olevaa kevättä vai mitä, mutta kyllä nuo tekstiviestit nostattavat pienen kihelmöinnin sormenpäihin ja lämpimän tunteen rintalastan alle herättäen kaipuun pitää hänestä kiinni kunnes nukahtaisimme.

Sillä ihan liikaa ajatuksia hän minuun tuhraa jos siinä ei mitään sen syvempää takana olisi. Tekee asiasta tällä hetkellä miellyttävämpää mutta siinä vaiheessa kun pitää luopua niin vahinko otetaan sitten takaisin kaksinkertaisena.

Mutta mielummin elän ja tunnen kuin sulkeudun itseeni ja tukahdutan ainoat asiat, jotka tekevät elämästä jotenkin erityistä.

tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

Työtehoa

Fantasia on loppuviikon lomalla ja joudun siis oikeasti tekemään töitä täällä! Ei sopparissa mitään sellaisesta luken... nojoo. Lukihan siellä näköjään että pitäisi tehdä töitä. Blogaamista ei ole tosin erikseen kielletty! :)

Ollaan vaihdettu kolmisensataa sähköpostiviestiä tässä kuukauden aikana. Kaipa se saattaa näkyä jo työtehossakin mutta toisaalta työpäivät ovat venyneet samassa suhteessa. Eli hommat tulee hoidettua vaikka toisinaan saatammekin livahtaa tupakalle, jolloin hississä voi hetkeksi kietoutua toisen ympärille tai vaihtoehtoisesti napata neukkarin avaimet sihteerin laatikosta sen jälkeen kun hän on lähtenyt kotiin ja hyväksikäyttää toimiston tarjoamia tiloja. Kuten nyt vaikka eilen taas vaihteeksi. Homma seuraa sinänsä tuttua kaavaa, eli viestitellään niitä näitä, jotain kautta lipsahdetaan sellaisiin aiheisiin kuin miten hyvältä toisen vartalo tuntuukaan omaa vasten ja kuinka mukavaa on katsella toista alastomana sängyllä. Noista sanoista on enää hyvin lyhyt matka tekoihin ja vaikkemme nyt ole mitään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa työajalla tehneetkään niin melko kiihkeäksi meno saattaa silti yltyä.

Kuten eilen ennen kuin hän jäi lomalle viihdyttääkseen ulkomailta käymään tullutta isäänsä.

On hieman ikävä.

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Seuraava kohde

Kaakkois-Aasia. Puolisen vuotta nyt ainakin. Kesällä/syksyllä lähtö. Takas sitten joskus v. 2010. Miksi mädäntyä laman kourissa kun voi vaan reissata...

Päätös on tehty.

sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009

Mnyääh

En nyt osaa oikein kuvailla oloani.

Aloitetaan eilisistä "treffeistä". Oli ja meni, nothing special. Mukava tyyppi, mutten osaa kuvitella mitään sen enempää.

Toissailta - sujuessaan edellämainitun luonnikkaasti - silti jätti olettamani mukaisesti lievästi vittuuntuneen olotilan tähän toiseen henkilöön. Ei minulla ollut harmainta aavistustakaan, että Fantasia tulisi osallistumaan tuolle illalliselle kun toisen mukaan kutsuin ja kun kahta tuntia ennen toisen saapumista sitten Fantasia ilmoittaa että pääsekin osallistumaan oli olo Douglas Adamsia mukaillakseni hieman sellainen, että aivoni olisi lyöty tohjoksi kultaharkon ympärille käärityllä sitruunaviipaleella.

Luonnollisestikin olin yrittänyt selittää jo aiemmin toiselle kuinka tämän suhteemme (joka nyt vahvasti näyttää jäävän siihen yhteen suihinottoon) tulisi säilyä ihan aikuisten oikeesti puhtaasti platonisella pohjalla kun kerran asumme samassa talossa ja näköpiirissä lienee uusiakin yökylävisiittejä Fantasian toimesta. Ihan vaan senkin takia, että välttyisi tuollaisilta kiusallisilta tilanteilta, puhumattakaan nyt kyvyttömyydestäni antaa tällä hetkellä toiselle minkäänlaista henkistä vastakaikua.

Luonnollisesti kyseessä on varmaankin kyvyttömyyteni kommunikoida kun asiat sitten kuitenkin etenivät noissa edellisissä sulkeissa mainittuun pisteeseen asti.

En yritä väittää, ettenkö olisi näytellyt osaa siinä että toinen joutuu kiusalliseen tilanteeseen (viiden hengen illallinen) mutta en todellakaan sitä tehnyt tahallani ja alunperin olin vastustellut koko kuvion alullepanoa juurikin tuosta syystä, mutta näyttäkää minulle mies, joka siinä vaiheessa säilyttää uskonsa omiin sanoihinsa kun toisen käsi etsiytyy farkkujen sisään niin minä näytän teille läpeensä empaattisen satanistin.

Ja mitä hittoa olisi siinä vaiheessa pitänyt tehdä? Laittaa puoltatoista tuntia aiemmin viestiä toiselle että "tsori, ykkösmuija tuleekin illalliselle. Sä et varmaan halua olla siellä mukana"? Ainakin hän kysäisi että eikö mieleeni tullut ajatusta että olisin voinut ilmoittaa hänelle asiasta ennen kuin hän saapuu illanviettopaikkaan. Ilmoitin kyllä heti hänen saavuttuaan, että parin tunnin päästä kyseinen henkilö saapuu yllätysvieraana keskuuteemme, mutta ihan oikeasti mieleeni ei tullut vaihtoehtoa, että olisin "perunut kutsun" kämppikselleni vain sen takia että romanttisen mielenkiintoni kohde on tulossa samaan tilaan. Kun homman piti molemmin puolin olla ihan platonisella pohjalla.

lauantaina, maaliskuuta 14, 2009

Hyvin meni

Oikeastaan tuo eilinen meni varsin luonnikkaasti. Jopa tylsän luonnikkaasti ja mitään erityistä ei sitten tapahtunutkaan. Pahoitteluni.

Mutta päättyipähän ilta sentään jaettuun vuoteeseen Fantasian kanssa, joten kokonaisuutta voitaneen pitää varsin onnistuneena.

Ja illalla sitten on uusi yritelmä aiheesta sokkotreffit.

perjantaina, maaliskuuta 13, 2009

Mielenkiintoinen illallinen

Enpä olekaan ennen ollut illallisella, jossa olisi näin mehevät draaman ainekset... Illalla täällä (kavereiden luona vanhassakaupungissa) nimittäin einestää kokkaamaani ruokaa Fantasia sekä eräs toinen, jonka kanssa on ollut pientä säpinää myös. Tämä jälkimmäinen tietää tilanteesta ja olemme yhteisellä sopimuksella "ihan vaan kavereita" ja ainakin itselle on selvää ettei tästä mitään sen kummempaa kuitenkaan synny. Illan isäntäväki taasen tietää suhteestani Fantasiaan mutta ei tähän toiseen.

Saapa nähdä miten ilta etenee... :D

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Sutinaa

Kummallista miten tosiaan viestittely jatkuu miltei kuin aina ennenkin ilmi tulleista tosiseikoista huolimatta. Mutta eipä se fyysinen vetovoima ole mihinkään kadonnut, joten eipä tuossa sinänsä mitään luonnotonta liene.

Juttelin tänään erään kaverin kanssa siitä miten sinkkuuntuminen ryveennyttää ihmisen moraalin. Ainakin itse olin vasta sinkkuunnuttuani ja viattomaan maailmaan vakituisessa seurustelusuhteessa kasvettuani kovinkin idealistinen ja mielestäni korkeat moraalistandardit omistava henkilö, mutta kummasti sitä vaan ihmissuhdevastoinkäymisten ja pienimuotoisen turhautumisen myötä alkaa lipsumaan omista ideaaleistaan. Näin oli käynyt kaverille ja itse kyllä pystyin allekirjoittamaan saman.

Ja samalla olen myös oppinut sen, etten moralisoi ketään.

Ah, ja tähän vielä mainittakoon, että venäjäksi cunnilingusta yleisesti kutsutaan vain miellyttävästi cuniksi. Ja että pitkällisen pohdinnan jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että "shaft" on aika hyvä ilmaus miehen sukupuolielimelle silloin kun ei halua olla vulgääri, puhua lääketieteellisillä termeillä tai olla lapsekas. Että mielenkiintoisia sähköpostikeskusteluja osana työtä.

keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Tunnustus

No niin... tulihan se sieltä. Fantasialla on poikaystävä joka työskentelee ulkomailla.

Olin kyllä niin varautunut tuohon lopputulemaan ettei asia edes yllättänyt loppujen lopuksi. Tai tuntunut pahalta. Työpäivän piriste, muutama kiihkeä yö... Ehkäpä voisi jopa reboundista puhua. En valita, en ole surullinen. Hupaisaa vaan ja olo on hyvä kun hän vihdoin tajusi sen "hienovaraisen vihjailun" siitä kuinka olen huomattavan helppo ihminen ihmissuhteessa niin kauan kuin minulle ollaan rehellisiä.

Kuten niin monesti aiemminkin, voisi tähän taas vaihteeksi laittaa linkin Ensimmäiseen Sääntöön.

Helpottunut ja huojentunut olo oikeastaan. Aika mukavaa. Voisi vaikka juhlistaa tapahtunutta muutamalla oluella tahi pullollisella viiniä tuossa illan mittaan. (Työmaalla on hyperaktiivinen tietohallinto, joka on blokannut pääsyn miltei kaikkiin kansainvälisesti tunnettuihin blogipalveluihin, joten laittelen näitä nyt mailitse sitten himaan ja sieltä copypastetan illalla luettavaksenne).

Loppupäivästä tosin viestittely jatkui aika entiseen malliin ja viestit liikkuivat sellaisilla alueilla josta neidin poikaystävä ei varmastikaan olisi ilahtunut. Mutta kun homma on sentään meidän välillämme rehellisellä pohjalla taas vaihteeksi niin mikäs tässä on ollessa. Viihde jatkuu.

Vuorotteluvapaasijaisuutta tarjolla

Hei!

Oletko opiskellut kirjallisuutta/suomea? Kiinnostaisiko äidinkielenopettajan lehtorina toimiminen 1.10.-31.12.2009? Lisäbonuksena pääsee halutessaan opettamaan myös ilmaisutaitoa. Pesti Turun seutuvilla. Jos kiinnostaa, niin laita viestiä kommenttilootaan tai profiilissa olevaan sähköpostiin ja kerron lisää. Opettajan pätevyyttä ei tarvitse näin lyhyeen sijaisuuteen, mutta vuorotteluvapaa kun on kyseessä soveltuu paikka vain työttömälle ei-opiskelijalle (siis 30.9.2009 ei saa olla enää minkään oppilaitoksen kirjoilla).

tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

On/Off

Nyt on jo toinen kerta sitten kun ollaan välit poikki. :)

Hiipimys

En mitenkään erityisemmin ole tätä suhteenalkua salaillut kämppiksiltä, mutta silti sunnutai-iltainen soluttautuminen olisi maininnan arvoinen. Muutaman tekstiviestin vaihdettuamme kun neidille tuli sen verran kova hinku tavata että hän päätti tehdä sen n. puolentoista tunnin matkan luotaan luokseni. Perille saapui siinä puoli kahdentoista maissa muiden jo ollessa nukkumassa ja kun viattomasti eilisiltana kysyin naapurihuoneessa majailevalta, että saiko nukutuksi niin vastaus oli ihmetteleväinen kyllä. Ei ollut kuulemma edes huomannut mitään erityistä. Varsin hyvä, sillä olin potenut hieman huonoa omaatuntoa siitä, että josko olen tahtomattani varsin kiusallisella tavalla valvoittanut naapuria, mutta aiheeton oli huoleni mitä ilmeisimmin. (niin, minkäslaista ääntä sitä naisesta muka tällaisella varustÄH)

Tein kuitenkin köyhiä ritareita iltapalaksi koko kolmihenkiselle katraallemme, ihan vaan siltä varalta että toinen nyt olisikin vain yrittänyt olla kohtelias. Samalla mietin, että miksei niinkin loistavaa jälkiruokaa tarjoilla useammassa ravintolassa jälkiruokana. Miltei ilmaista ja ainakin omasta mielestäni tolkuttoman herkullista. Ei liene riittävän seksikäs listalle laitettavaksi...

maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

Hei, meemittelijä!

Pesiytyminen on alkanut

Kylpyhuoneen hyllyä koristaa nyt sitten ylimääräinen matkahammasharja ja hellyyttävän pieni hammastahnatuubi. :)

En nyt ole koskaan pannut varsinaisesti pahakseni tuollaista toimintaa enkä ole siitä sen kummemmin ahdistunutkaan. Ainoa asia mikä tässä mietityttää on se, että mitä hän minulta odottaa. Ihan rationaalisesti ajatellen en haluaisi tästä mitään elinikäistä kumppania, pääsyynä neidin kielitaito. Tiedän että se voisi parantua ajan myötä, mutta kun ei pysty ilmaisemaan itseään vapaasti (englanniksi) kun toinen ei kuitenkaan monimutkaisempia lauserakenteita tai harvinaisempia sanoja ymmärrä vaikka normaali kanssakäyminen nyt kuitenkin onnistuu ihan luonnikkaasti. Vaikken nyt olisikaan sieltä puheliaisimmasta päästä kotioloissa ja omana itsenäni niin arvostaisin elämänkumppanissa edes mahdollisuutta sivistyneeseen keskusteluun.

No, kommunikaatio tapahtuu välillämme - kuten tässä vaiheessa ihmissuhdetta luonnollista lieneekin - suurilta osin kehonkielellä ja yhteisymmärrys sillä saralla on saavutettu, vaikka opittavaahan onneksi on aina. Tuo nyt olisi kuitenkin sellainen asia, mikä varmasti rassaisi pidemmän päälle. Mutta (nyt saa nauraa) ehkäpä meille molemmille on selvää, että tätä hupia kestää se muutama kuukausi maksimissaan ja sitten hieman kaihoisina erotaan... hehe... as if that would ever happen...

lauantaina, maaliskuuta 07, 2009

uaargh

Niin siis että mikä saatanan anturi teillä naisilla on?

Tietenkin nyt ehkä ylireagoin hieman mutta eikö se vaan Puolalainen klo 20:14 pongahdakin skypeen kyselemään kuulumisia... Ja vaikkei tarkoitusperistään nyt ole sen tarkempaa tietoa niin miksi sitten se satunnainen yhteydenotto pitääkin tulla tällaiseen aikaan.

Lähinnä vituttaa.

Kaikille asianosaisille:

Pahoitteluni jos kuljeskelen tämän päivän typerä virne naamallani.

perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Snart

Jos kaikki menee suunnitellusti niin kohta pitäisi tulla ilmoitus siitä että toinen on matkalla jotta tiedän mennä bussille vastaan... Kotona kaikki valmista.

Vaikka pessimistinähän en laisinkaan yllättyisi jos tulisikin viesti jossa koko homma peruuntuisi. Mutta voi kyllä rehellisesti sanoa, että Puolalaisen etelänmatkafeidauksen jälkeen ei kyllä helposti tule vastaavalla tavalla yllättyneeksi. Saa nimittäin olla aika v-mäinen teko että edes rupeaa siihen vertaamaan. Jotain hyvää jää jälkeen jokaisesta ihmissuhteesta...

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

Ja sitten päivän viihdeuutisiin

Takaisin Kallioon -niminen bloggaaja on sopinut huomiselle treffit pitkäaikaisen työpaikkaihastuksensa kanssa. Uutisen kirjoittamishetkellä ei ole vielä täysin varmaa, että missä tapaaminen tulee ottamaan paikkansa, mutta molemmat osapuolet ovat ilmaisseet kiinnostuksensa herätä seuraavana aamuna samasta vuoteesta. Blogissa Fantasia-nimellä esiintynyttä henkilöä ei tavoitettu haastattelua varten. TK puolestaan kommentoi tilannetta lakoniseen tapaansa:
no saas nähä mitä tästäkin tulee

Jäämme seuraamaan tilannetta.

Nykyaikainen ketjukirje

Joskus muksuna - isosiskon painostuksesta - muistan ottaneeni osaa ketjukirjeeseen. Perinteinen pyramidihuijaus, jossa viattomasti pelattiin suklaapatukoilla ja lapsen kyvyttömyydellä loogiseen ajatteluun. Itse en tosin olisi halunnut, mutta tuossa iässä sitä oli vaan niin vaikea sanoa vastaan kun sisko puoliväkisin raahaa kioskille ja pakottaa lähettämään suklaata tuikituntemattomalle sillä perusteella, että jos tämän jälkeen laitan oman nimeni listaan viidenneksi, pyyhkien suklaan saajan nimen pois ykkössijalta ja laitan kirjeen eteenpäin niin saan sitten jossain vaiheessa mojovat 625 suklaapatukkaa postissa. Jokainen varmaankin ymmärtää tässä vaiheessa että miten tuo nyt ei vaan toimi. (lisätietoa vaikkapa wikipedian pyramidihuijaus -artikkelista )

Miksikö tämä alustus? No, sain eilen sähköpostiini lukiokaveriltani sitten viestin koskien sinänsä varsin tärkeää asiaa, mutta siinä vaiheessa kun sähköpostissa ruvetaan kehoittamaan kirjoittamaan nimensä alle ja laittamaan viestiä eteenpäin mahdollisimman monelle mennään vaan niin saatanan paljon metsään kuin vaan mahdollista. Ensinnäkin listasta valmistuu useita kopioita, joissa edelleenlähettäjän järjestysnumerosta riippuen kaikki nimet vaikka 45. kirjoittajasta alkaen ovat uusia, mutta kun listaa sitten pitäisi lähettää vaikka sadantena ihmisenä jollekin taholle (vaikka kansanedustaja) on lopputuloksena se, että tämän kyseisen sähköpostilaatikon onneton haltija rupeaa homman onnistuessa jossain vaiheessa saamaan tuhansittain tuollaisia ketjukirjeitä, joiden nimilistat ovat kuitenkin hyvin suurelta osin päällekkäisiä ja täten todelliselta informaatioarvoltaan täysin kelvottomia. Eli kiusantekovälineenä ihan näppärä jekku jos haluaa tukkia typerien ihmisten avustuksella jonkun sähköpostit, mutta yhtä kaikki väärin.

Oma lukunsa on sitten tietenkin se, että jos pitäisi vaikka kaksikymmentä nimeä saada listaan ja jokainen henkilö lähettää viestin kahdelle henkilölle, jotka orjallisesti ja poikkeuksetta lähettävät sen vain kahdelle jne. niin 20. nimen kohdalla noista keskenänsä päällekkäisitä kopioista johtuen liikkellä olisi jo yli miljoona samaa viestiä, joista lähes kaikissa on päällekkäisiä nimiä (viestien määrähän siis lisääntyy eksponentiaalisesti 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256, 512, 1024, 2048, 4096, 8192, 16384...). Ja jos nämä pyramidin kahdennennetkymmenennet tosiaan jokainen lähettäisivät listan eteenpäin varsinaiselle vastaanottajalle, olisi hänellä loppujen lopuksi postilaatikossaan toista miljoonaa viestiä, joissa jokaisessa on 20 nimeä. Huomaatteko jo että jossain kusee ja pahasti ? (ja jos joku nyt rupeaa tarkastelemaan ja laskee että niitä pitäisikin olla vain puolisen miljoonaa viestiä niin silti mennään reippaasti yli valtion väkimääristä. Laskelmat ovat muutenkin suuntaa-antavia ja kuvastavat enemmänkin periaatetta, sillä se on sama muista tekijöistä riippumatta)

Tietysti se tosiseikka, että kirjeen alullepanija haluaisi nämä vastaukset itselleen että voisi koota ne kaikki yhteen kielii vahvasti joko laatijan suunnattomasta typeryydestä tai vaihtoehtoisesti muusta kyvyttömyydestä ihmissuhteiden hallinnassa koska joku on hänen nimissään tällaisen viestin alulle pannut.

Tietysti voisin avautua myös bcc-vaihtoehdon käytön eduista kun laittelee viestiä kuudellekymmenelle hengelle, mutta sen nyt voi vielä juuri ja juuri laittaa kategoriaan "ehkei hän tiennyt". Tuollaisen viestin edelleenlähettämistä en tosin osaa sulattaa samalla rauhallisuudella kun kyse ei ole tietämisestä vaan ihan siitä, että pysähtyisi edes hetkeksi miettimään että onko tästä nyt mitään hyötyä.

Ei sillä että kyseisen kaverin kanssa olisin hetkeäkään tekemisissä ollut lukion jälkeen (for obvious resons) mutta silti jaksaa hämmästyttää miten jotkut eivät vaan ajattele.

--

Ja tähän läheisesti liittyen:

Laita blogiisi linkki tähän kirjoitukseen ja kehota ihmisiä käymään siellä, kopioi sitten tämä viesti omaan blogiisi ja laita oma blogilinkkisi listan viidennenneksi, siirtäen edellä olevia aina yhdellä numerolla ylöspäin siten että kakkosesta tulee ykkönen jne. Tällä tavalla kun viisi ihmistä on linkittänyt sinun alkuperäistä viestiäsi saat blogiisi ilmaiseksi satoja linkkauksia ja kävijämääräsi kasvaa huimasti!

1. Takaisin Kallioon
2. Takaisin Kallioon
3. Takaisin Kallioon
4. Takaisin Kallioon
5. Takaisin Kallioon

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009

Hiekanmuruja tuulessa

Korviini kantautuessaan kauan kuulemattomana ollut biisi herätti oikeastaan varsin haikean olon Puolalaisen suhteen. Tietyllä tavalla hyvinkin samanlainen fiilis kuin eksästä erotessa, jolloin suurin vaikeus liittyi sen tosiasian hyväksymiseen, että se tulevaisuus, jota oli suunnitellut ei olekaan enää mahdollinen. Kaikki yhteiset haaveet, unelmat ja puheet tulevaisuudesta, romukoppaan.

Ainahan olen sen järkitasolla tiennyt, ettei Puolalaisen aika ole tässä eikä nyt, mutta taustalla on aina ollut ajatus siitä mahdollisuudesta. Saas nähdä että pitääkö tämä paikkansa. Koska itse-ehtoinen unohtaminen ei ole mahdollista niin parhaimmillanikin olen tuossa skenaariossa vain teeskennellyt unohtaneeni. Ensimmäisiä kertoja tosin tunnistan häneen liittyvän haikeuden, joka ei enää suoranaisesti kaipaa luokse vaan on hiljaa hyväksynyt sen, kuinka niistä kaikista suunnitelmista ja toiveista on ajan myötä rapautunut perustan ohella kaikki muu pois.

Tämä nyt vaan eroaa tuosta edellisestä merkityksellisestä ihmissuhteesta siinä mielessä että Puolalaisen tapauksessa selkeää loppua ei asioille koskaan saavutettu - kuten ei selkeää alkuakaan. Perusta on siellä, mutta ei nyt. Jos joskus tulevaisuudessa tiemme kohtaavat ja tilanne on soveltuva molemmin puolin niin ihmisinä sopisimme kuitenkin hyvin yhteen. Aikansa kaikella.

--

Now don't hang on, nothing lasts forever but the earth and sky
it slips away and all your money won't another minute buy

dust in the wind, all we are is dust in the wind.

- Kansas: Dust in the wind

tiistaina, maaliskuuta 03, 2009

Fiilis

Olinkin jo ehtinyt kaipaamaan sitä fiilistä kun illalla nukkumaanmennessä mielessä pyörii vain yksi henkilö ja kuinka aamulla herätessä ajatuksissa yhä on sama ihminen.

maanantaina, maaliskuuta 02, 2009

Työhymy

Pieni säpinä työpaikalla todellakin piristää ja motivoi olemaan edes fyysisesti kustannuspaikalla. Aamupäivästä hän tulee ohimennen käymään ja istahtaa pöydänkulmalle niin että jalat koskettavat omiani. Päivällä vaihdellaan sähköposteja ja iltapäivästä karkaamme alakerran tupakkapaikalle ja siinä rappukäytävässä vaihdamme nopeat suudelmat. Hississä ehtii kerrosten välissä hetkeksi painautumaan kiinni.

Verrattain loistava fiilis. :)

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009

Nasing spesal

Taas vaihteeksi on sellainen olo, että voisi ihan hyvin jäädä tänne sängynpohjalle makaamaan vaikka suuresta uhoamisestani huolimatta eilenillalla en jaksanut kivuta alakertaan hakemaan sitä viiniä, saati sitten pinoamaan puita takkaan.

Sitä yleistä turhautuneisuutta, nasing spesal.

Sinne kotomaahan ei varmaankaan ole tuo nothing special -juttu hirveästi levinnyt, mutta kaikki sai alkunsa siitä kun paikallinen finanssiministeri Atis Slakteris sanoi englanninkielisessä haastattelussa tuon vastaukseksi kysymykseen "in your mind, how did we get to this point in Latvia? What happened?".

Vaikka tarkoitus oli viitata kansantalouden normaaliin fluktuointiin niin kansan suussa tuosta on tullut kohtalaisen legendaarinen lausunto, jolla on hyvä kuitata kolossaalisen suuretkin vertauskuvalliset paskakasat mistä tahansa asiasta. Fraasi on arkikäytössä paikallisten keskuudessa, hyvin vahvasti läsnä työympäristöissä (johon fraasi sopii vallan mainiosti) ja näkyypä kaduilla Slakteriksen naamalla ja "Nasing spesal" -tekstillä varustettuja t-paitojakin.