Arvatkaapas vaan, asuuko viereisessä huoneistossa itseäni todella miellyttävä, hyvännäköinen ja ensitapaamisen perusteella erittäin fiksu naisihminen, johon ihastuisi tällä luonteella jo ensisilmäyksellä. Ja joka vastasi silmillään katseella, joka ei omani kohdattuaan tahtonut päästää irti. Ja jonka kanssa tullaan muutenkin todella hyvin juttuun jo heti alusta alkaen.
Vittu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Jos oikeasti haluat puolalaisen, et tee asialle mitään. Etkä edes harkitse tekeväsi. Jos taas haluat vain jonkun nätin ja kivan naisen, niin se onkin mahdollisesti eri juttu. Valintakysymys - ja jos olet niin ihastunut puolalaiseen, kun olet antanut ymmärtää, ei edes vaikea sellainen.
No enhän minä nyt tosissani ajattelekaan. Mutta tuo vaan niin räikeästi taas tuo esille sen, että joko sitä säpinää ei ole yhtään tai sitten sitä olisi liiankin kanssa tarjolla.
Valinta on niin helppo, ettei sitä tarvitse edes tehdä. Mielestäni tässä nyt on vaan ihan tahatonta komiikkaa mukana sen verran, että piti kirjoittaa. Tuollaisen ensivaikutelman antavia naisia nimittäin kokemukseni mukaan tulee vastaan vain noin kerran kolmessa vuodessa.
Hei anonyymi, eiköhän anneta ison miehen tehdä omat valintansa ilman holhoavia ohjeita. Kalliolainen tässä tiivistää mielenkiintoisesti millaista elämä on, ja millaisissa tilanteissa itse kukin tekee elämänvalintojaan. Ei tuossa minusta mitään moralisoitavaa ole, kaikki osapuolet (vielä..) sitoutumattomia sinkkuja. Eikähän kukaan tiedä onko kyseessä "vain" nätti ja kiva nainen. Puolalainen näyttäytyy silti vahvana ehdokkaana jos etäältäkin voittaa noin vahvan ensivaikutelman tehneen läsnä olevan naisen.
Ylläoleva kommentoija suvaitsisi saada palkinnon eniten inhimillisyyttä ja tervettä järkeä sekä luottamusta muiden ihmisten rationaaliseen toimintaan sisältävän blogikommentin jättämisestä. :)
Ja tilanne on tosiaan se, että mitään ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan. Toinen vaan vaikutti kiinnostuneelta (emme ole nähneet sittemmin), mutta saattaahan kaikki olla pelkkää omaa kuvitelmaanikin. Tähänkin suhteutettuna tuollainen ennakoiva moralisointi on hieman kummeksuttavaa.
Itselleni ei kuitenkaan ole laisinkaan epäselvää, mitä haluan ja mitä se edellyttää. Tai mitä pikemminkin edellytän itseltäni.
Ei ollut tarkoitus moralisoida ollenkaan. Todeta vain kuivakasti, että ei elämä välttämättä ole tältä valintojen tekemisen osalta niin hirveän ironisen mutkikasta, kuin tässä tekstissä annettiin ymmärtää.
Tsemppiä kalliolaiselle ihmissuhteiden maailmassa.
Lähetä kommentti