Okei. Tämä saattaa mennä kohta niin nössöksi pehmolössötykseksi että pitäisi varmaankin lopettaa kirjoittelu heti alkuunsa. Mutta kun sille vaan ei mahda mitään, että niinkin pieni asia kuin että hän laittaa kaveripyynnön facebookissa tuntuu kihelmöivän jännittävältä. Ja miten aina jonkin viestimen päästäessä ääntä sydän hypähtää ja odotus kiirii sormenpäihin asti.
Ja miten pelkkä kuvansa näkeminen vetäisee suupielet hymyyn. Ja miten sitä voikin vain sulkea silmänsä ja miltei tuntea toisen kosketuksen.
Kappas, häneltä tulikin juuri vastaus viestiini... :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti