Hei!

Hei!

Minä olen Takaisin Kallioon.

Minulla on kaksi pesukonetta.

Toinen niistä pesee pyykkiä ja toinen astioita.

Astianpesukoneessa on kaksi oranssia valoa, pyykkikoneessa vain yksi.

Tykkään enemmän astianpesukoneesta, sillä sen tyhjentämisellä ei ole niin kiire ja se ei pidä yhtä kovaa meteliä.

Pyykinpesukonekin on kyllä ihan kiva.

Shoppailupäivä

Tänään on jokseenkin harvinaislaatuinen ja erikoinen päivä. Ajattelin mennä shoppailemaan! Tarpeellista tavaraa ja vaatetta, mutta silti... Tapoihin ei todellakaan kuulu yleensä lähteä yleismaailmallisesti vaan ostoksille.

Murphyn lain mukaan tämä kuitenkin lienee tuhoontuomittu yritys, sillä eihän sitä koskaan löydä mitään jos varta vasten lähtee etsimään. Katsotaan mitä tapahtuu.

Pseudokrapula

Tänään olen päättänyt viettää krapulapäivää. Siihen liittyy hyvinkin läheisesti kaikenlaisten herkkuruokien valmistaminen ja nauttiminen sekä leffojen katselu yhdistettynä yleiseen passiivisuuteen.

Todellista krapulapäivää en tosin kykene viettämään, sillä yritykseni kyllästää maksani alkoholilla keskeytyi ennenaikaisesti eilisiltana, joten olo on varsin mainio. Mutta jos jollakulla on parempi tapa viettää kiireetöntä sunnuntaipäivää, niin kertokoot.

Mihin olenkaan itseäni sotkemassa

Alkuillasta viinikellarilla kynttilänvalossa hyvää Chablista. Kehui minun komistuneen lukioajoista.

Loppuillasta pari tuntia mielekästä ajatuksenvaihtoa täysin uuden tuttavuuden kanssa.

Rau-hal-li-ses-ti... En nyt tiedä oikein että mitä tässä yritän itselleni todistaa tai muutenkaan. Äh. Josko vaikka nukkuisi päänsä selväksi. Ei kai uusien ihmisten tapaaminen tai vanhojen aktivointi nyt kuitenkaan tarkoita mitään. Kun ei mitään tapahtunutkaan. Mutta se ajatus oli kuitenkin jollain tasolla läsnä, että mitä jos kuitenkin...

Unta minä eniten kaipaan juuri nyt. En mitään muuta.

Terveisiä blogimiitistä

Mukavaa oli, joskin paikan viehättävimmät naisihmiset olivat (edelleen) varattuja, mutta niinhän ne kaikki parhaat aina on.

Huomenaamusta pitäisi kuitenkin laahustaa vielä viettelemään viimeisiä työpäiviä yhtiön palveluksessa. TJ 5.

Hyvää yötä.

Uikutusta

Nyt on varmaan taas se aika vuodesta, kun voisin ruveta maukumaan seuran puutteesta ja siitä, kuinka kaipaisi jotakuta, jota pidellä sylissä, helliä ja silitellä. Lukekaa arkistoja jos aihepiiri kiinnostaa. Tästä aiheesta olen kuitenkin jo avautunut riittämiin - taas vaan tuntuu samalta.

Ja tänään tuntuu:

hyvältä.

Eilen juteltiin sitten skypessä hieman niitä näitä ja ilmoitin, etten ole tulossa. Jos toinen on yltiökiireinen ja stressaantunut ja epävarma omista valinnoistaan, tuntuu että enemmän vain sotkisin asioita. Ei toisen tunteita voi minnekään muuttaa, täytyy vaan antaa niiden kehittyä siihen suuntaan mihin ne nyt sattuvat kehittymäänkään.

Kävi miten kävi, upeaa on ollut.

Suoraan himaan

Joops, jäänee Puolanreissu tällä kertaa väliin. Tai ainakin käyn Helsingissä siinä välissä kääntymässä, josko tässä nyt dramaattista kehitystä sattuisi tulemaan johonkin suuntaan.

Haluaisin kuitenkin, että seuraava jälleennäkemisemme olisi molemminpuoleisesti riemukas, tapahtuu se sitten ihan pelkkinä ystävinä tai jonain enempänä. Nyt aika ja hänen (kiireistä ja stressaantuneisuudesta varmasti johtuva) mielialansa eivät vaan tunnu suosiollisilta. Tämä nyt mennee sitten siihen ajan antamisen kategoriaan, josta olen kovasti puhunut. Lopputulos vaan on vielä niin etäinen ja utuinen, etten sitä tohdi edes arvailla. Aika näyttää.

Aikaa itselle

Pitänen muutaman viikon vapaata tuossa syyskuun lopulla. Ehtii ehkä vaikka käydä kyläilemässä vieraspaikkakuntalaisten kavereiden luona, olla hiljaa itsekseen ja hakata päätänsä seinään jos siltä tuntuu.

Oikeastaan se, mitä haluaisin tältä ihmissuhteelta on tietynlaista selvyyttä. Olisin valmis antamaan kaikkeni, mutta vaihdossa en kelpuuta puolikasta. Pitäisi varmaan testata omien sanojensa mukaan "korkeasti koulutetun, pitkän, varakkaan (ja erektiohäiriöisen, hihi)" miehen neuvoa ja etsiä itsellekin jotain "kisakireää, aivotonta 17-vuotiasta" viihdykkeeksi.

Hyi vittu.

London calling

12.9. Lontooseen. Pitkä viikonloppu kaverin luona, tai oikeastaan vielä hieman epäselvää tuo takaisintulo, menolennon vain varasin kun saattaa olla, että Varsova olisikin siinä näppärästi matkan varrella kotiin tullessa, mutta katsotaan nyt että mitä sieltä vastaukseksi tulee. Vaikka mieli tekisi tehdä omat johtopäätökset siitä, että vastaaminen kestää niin odotan nyt kuitenkin.

Etäsuhteessa pienimmätkin vivahteet saavat helposti pelottavan suuret mittasuhteet.

Tai mikä hiton suhde tämä muka on olevinaan? Odotan ja toivon jotain, mistä minulla ei ole mitään takeita. Mutta toisaalta uskovathan jotkut jumalaankin. Ei kai tässä siihen nähden nyt mitään typerää ole.