Ei tänäkään vuonna

En sitten käytä tänäkään vappuna ylioppilaslakkia. Hupaisasti en ole yhtenäkään vuonna sitä päähäni saanut sen ollessa aina jossain hukassa, toisessa kaupungissa tai muuten vaan kuolettavan tyylitön. Tällä kertaa verukkeena toimii taasen naamiaiskutsut ja asuun ei varsinaisesti kyseisen hatun yhdistäminen oikein sovi. Vaikka tuskinpa naamiaisasun kanssa tarvitsisi niin pedantti olla.

Klara vappen i alla fall.

Sivuhuomautus

Ihan ilmoitusluontoisena asiana voitaisiin todeta, etten ole koskaan kokeillut minkäänlaista kannabisvalmistetta. Lukemani perusteella kuitenkin olisin ko. tuotetta laillistamassa jos aiheesta vaikka kansanäänestystä ruvettaisiin värkkäämään. Sillä olisihan se mukavaa vaikka Alkosta ostaa pieni pussillinen kukkaa ja plokata samalla kassojen vierellä olevasta hyllystä "tetrahydrokannabinoli ja sinä" -opas ja kuulla koulutetulta ammattilaiselta neuvoja tuotteen käyttämiselle. No, se kun ei ole varsinaisesti mahdollista niin pitänee luottaa kavereihin tai nettiin tietolähteenä sekä myöskin hankintakanavana. Ei millään tavalla optimaalinen järjestely niin valtion verotulojen kuin sosiaalisen porttiteoriankaan kannalta. Sosiaalinen siksi, että olen valmis allekirjoittamaan sen, että kannabiksen käyttö saattaa johtaa kovempien aineiden käyttämiseen mikäli erilaisten aineiden tarjonta on samasta lähteestä ja tavarantoimittaja ei ole hyvätahtoinen hippi vaan jonkinasteisena bisneksenä toimiinsa suhtautuva yksilö. Luonnollisesti kovemmat hinnat ja tuottoprosentit houkuttavat, mutta lääketieteellisessä mielessä minun on vaikea uskoa, että kannabista poltelleen tai syöneen henkilön alkaisi jostain taikaiskusta tehdä mieli amfetamiinia tai jotain muuta synteettistä ja psykoaktiivisilta ominaisuuksiltaan kyvykkäämpää ainetta.

Joskus olen luokitellut tuon kannabiskokeilun "things to do before I'm 30" -listalle, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että voisihan tuon hoitaa pois alta jo vaikka tänä kesänä. Tilaisuuksia on tietysti ollut, mutta periaatteena olen pitänyt, että tavaran pitäisi olla mielellään kotona kasvatettua ja joltain tutulta tullutta. Hasis ei sinällään miellytä ajatuksena sen potentiaalisesti hyvinkin korkean ja vaikeasti ennakoitavissa olevan THC-pitoisuuden takia, sillä kernaasti aloittaisin kohtalaisen miedosta tavarasta ja lehteä/kukkaa poltellessa ei tuollaisia "ylläreitä" pitäsi juurikaan olla tiedossa. (Paitsi jos kasvia on kasvatettu terraariossa, jonne on jatkuvasti pumpattu ylimääräistä hiilidioksidia, mutta jos tavaran alkuperä on tunnettu, niin noista ollaan yleensä selvillä).

Tähän mennessä olen ollut aina jokseenkin humalassa kun tilaisuus on tarjoutunut ja tarjolla ollut tavara on ollut hasista, joten sekään ei ole mitenkään erityisesti houkutellut kokeiluihin. Mutta kirjoittelen tänne kyllä raporttia jos saumaa eteen tulee. Ensimmäistä kertaa olen vaan nyt ajatellut, että voisihan tuon eteen vaikka tehdä jotain muutakin kuin odottaa sopivaa tilaisuutta. Kiire asialla ei kuitenkaan ole, mutta pitäähän sitä ottaa selvää itsekin, että mistä tämä kaikki kohu nyt onkaan saanut alkunsa.

Löysä päivä

Aamusta, heräämisen ja suihkun jälkeen menin ulos. Tuohon ikkunasta avautuvaan pieneen puistontyyppiseen. Siellä makoilin kirjaa lukien, satunnaisiin puheluihin vastaten auringonpaisteessa. Joskus yhden aikaan Puolalainen kyseli, että onko minulla mitään menoa tänään, johon sitten vastauksena totesin tilanteeni ja että kyllä siihen filtille vielä mahtuu. Eipä siitä lukemisesta sitten kumminkaan puolin enää paljoa tullut, vaikka vakaana aikomuksena hänelläkin oli hieman opiskella siinä makoillessa. Jokseenkin ennalta-arvattavasti homma meni pussikaljoitteluksi (jolle ei muuten ole puolaksi soveltuvaa vastinetta) parin tunnin jutustelun jälkeen. Reilu kuusi tuntia auringonpaisteellista ulkoilmamakoilua, alkaapahan melkein tuntua kesältä. Ja se nyt vaan on aivan käsittämättömän miellyttävä tunne maata jonkun toisen kanssa auringossa ilman kiireitä vain hellästi sormenpäät toisen ihoa pitkin kuljeskellen.

Ehkä paras päivä pitkiin aikoihin.

Kuka helvetti...

...on päässyt valloilleen tuolla Unileverin hygieniatuotteet -osiossa? Naureskelin juuri kaupassa uusitulle Rexona-pakkaukselle (ei enää Extreme Protection, vaan nykyään Absolute protection, joka on sekä antiperspirantti, että antitranspirantti [niin, siis mitä hittoa?]) ja ajattelin vilkaista, josko valmistajan sivuilla olisi jokin muu kuin kasvitieteellinen selitys kauniille markkinointitermille. Ja olihan siellä pari helmeä, etenkin Axe-sarjan deodoranteista puhuttaessa:

Tammikuussa 2007 lanseerattu tuoksusarja Axe Vice "sisältää vaarallisen määrän kiellettyjä hedelmiä" ja huumaa naiset miehekkään hedelmäisellä tuoksullaan. Huippusuosittu Axe Click taas on Axe-miehen salainen ase, joka vetoaa naisiin mm. appelsiinia, karpaloa sekä inkivääriä sisältävällä tuoksullaan. Paripelin täsmäase Axe Unlimited on miehekäs ja sytyttävä variantti, joka kasvattaa miehen viehätysvoiman täysin uusiin mittasuhteisiin. Axe Touch tarjoaa miehille herkullisen tuoksun, joka mm. vesimelonin ja mandariinin hedelmäisyydellä ja aistillisen meripihkan avulla täyttää monet toiveet. Kestosuosikki Axe Pulse jatkaa edelleen voittokulkuaan sulattamalla tehokkaasti naisten sydämiä intohimoa herättävällä raikkaalla tuoksullaan.

Pitävätkö jotkut naiset oikeasti Axe-"tuoksuista"?

Ruskettuneen seksikäs ja rento kesämies kerää naisilta takuuvarmasti pisteet kotiin. Axe tarjoaa nyt jokaiselle miehelle mahdollisuuden olla kesän kuumin kuningas lanseeraamalla toukokussa 2007 miesten päivettävän kosteusvoiteen vartalolle.

Hmm, kesän kuumin kuningas... Pitääpä käydä kaupassa.

Rexona Extreme Protection taas on nimensäkin mukaisesti suunnattu tosimiehille, jotka vaativat käyttämiltään tuotteilta ylivoimaista suorituskykyä.

Enpä itseäni ehkä tuollaiseksi luokittelisi välttämättä. Vaikka antiperspirantillisilta ominaisuuksiltaan halvat markettidödöt ovat ymmärrettävästi kalliiden merkkideodoranttien edellä, niin silti tuo lausahdus vaikuttaa hieman ylimitoitetulta. Etenkin kun apteekista on saatavissa ihan oikeitakin antiperspirantteja. Käyttötarkoituksensa kaikilla.

Axe Shock sisältää jäätiköiden vettä ja syvänmeren minttua ja jättää iholle stimuloivan ja raikkaan tunteen myös suihkussa käynnin jälkeen..

Syvänmeren minttua? Selevä...

Ilo

En tainnut mainitakaan, että Puolalainen tuli eilisiltana hennosti hytisten tänne hieman turhan myöhään aloitetulta piknikiltä, yllään kumman dekadentti ja mieto, yllätyksekseni varsin viehättävä nautitun alkoholin, ohuiden Vogueiden sekä auringossa hiostuneen ihon tuoksu. Ajatuksen tasolla ja näin kuvailtuna ei tuoksu millään tavalla vastaa siitä tullutta fiilistä, mutta kaikessa rappiollisuudessaan varsin kiehtova tuoksuyhdistelmä. Kielletty ja salainen.

Ilta meni jutellessamme uskonnosta, isovanhemmista, sodasta, keskitysleireistä, politiikasta, ihmissuhteista ja elämäntavoitteista. Kahden aikaan yöllä käperryimme nukkumaan vierekkäin ja aamulla lähdin puolijuoksua töihin vieno hymy kasvoillani.

Tuo tyttöhän on aivan ihana

Mahtava ilta, yö ja aamu. Tai kuinka aamuksi sunnuntai-iltapäivän voi nyt lukea riippuu varmasti heräämisajankohdasta, mutta tässä yhteydessä klo 16 on vielä hyvinkin aamuksi luettavissa.

Saku tuli tänne siinä yhdeksän maissa ja olimme jo sopineet, että jää yöksi - hyvän ruuan, leffojen ja jutustelun merkeissä. Kaupassa minua tervehti todella voimakas basilikan tuoksu, joten alkusalaatiksi päätyi puolen sekunnin harkitsemisen jälkeen perinteinen caprese. Pääruokana tähteiden syöttäminen etenkin toimi varsin loistavasti, sillä pataruuat yleensä vain paranevat saatuaan levätä yön tai parin yli. Jälkiruokaa päätimme lykätä pitkälle yöhön molempien ollessa varsin täysiä ja sitruunasoufflé (mikä liekään suomenkielinen nimitys? Kohokas?) saatiin lopulta uunista ulos joskus puoli kahden tietämillä. Aperitiiviksi ja alkusalaatin kanssa nautimme Piper-Heidsieckin Brut Diviniä, tyttö kun erehtyi sanomaan rakastavansa Blanc de Blancseja. Sillä viinikaapissa olevat viinit ovat juotavaksi tarkoitettuja ja jos joku nyt sattuu olemaan täällä ja toteaa vaikka ettei ole koskaan Grand Cru -Chablista juonut niin onhan siinä jo riittävä syy korkata yksi pullo. Sillä olettaa voi, että tällainen henkilö osaisi sitä myös arvostaa.

Aah, ei pitäisi aloittaa viineistä puhumista. Siinä voi mennä vaikka vähän turhankin paljon palstatilaa.

Kuitenkin, ilta vietettiin tämän jälkeen pääosin sohvalla, välillä leffaa katsoen, välillä jutellen ja kun tätä nyt yleisesti ihmissuhdesaippuana luetaan niin kerrottakoon myös se, että välillä istuimme erillään tyynyjä halaillen ja välillä taas hieman lähekkäämmin kädet enemmänkin toistemme ympärillä. Kaikki tämä kuitenkin ilman mitään sen suurempia taka-ajatuksia tai piilomerkityksiä. Olen fyysisesti hyvin läheinen ja jossain määrin läheisyydenkaipuinen ihminen ja ystävän kanssa sylikkäin leffan katsomisessa ei ihan oikeesti ole mitään eroottista takana.

Yön, tai sen mikä siitä oli nukkumaanmennessämme jäljellä, nukuimme eri vuoteissa ja puolenpäivän tienoilla molemmat alkoivat olla etäisesti hereilläoloa muistuttavassa mielentilassa. Ja koska vierailu oli hyvän ruuan hengessä, myös aamupalalla saimme pari tuntia kulumaan. Eli Annareetta pääsee juhlimaan kun olen taas tunkenut voisarveani uuteen naiseen.

Huomenna Sakua

Huomenna olisi tarkoitus pitää hyvää ruokaa & leffoja -teemainen ilta Sakun kanssa. Päivä on oikeastaan lyöty lukkoon jo pari-kolme viikkoa sitten kun emme tahtoneet useista yrityksistä huolimatta löytää molemmille sopivaa aikaa. Mukavaa nähdä häntäkin pitkästä aikaa siten, että ehtii oikeasti juttelemaankin.

Puolalaista ehkä sitten sunnuntaina, jos silloinkaan.

Tapaaminen

Oli ollut Puolalaisen kanssa puhetta, että nähtäisiin tänään ja iltapäivästä hän sitten luokseni tulikin. Olin tehnyt taas burgundinpataa pienillä variaatioilla, joten pitihän sitä avata viinipullo. Ja toinenkin. Lähetin hänet juuri kotimatkalle ja vielä ulko-ovella hän totesi, että en ilmeisesti tiennyt, mitkä vaihtoehhtoni olivat.

Totta hitossa minä tiesin. Tiesin jo kolme tuntia sitten kun hiivit taakseni istuessani keittiön tuolilla, kiedoit kätesi ympärilleni ja puraisit hellästi korvalehteäni. Tiesin kaksi tuntia sitten kun istuit kahareisin syliini. Tiesin tunti sitten siitä katseesta, jolla katsoit silmiini. Tiesin viisi minuuttia sitten kun ovella katsoit minua sellainen "eikö tuo hitto soikoon tajua" -ilme kasvoillasi.

No, lähetin kuitenkin viestin perään, että mitkä ne sitten olivat. "You could have made me stay and have sex with me or let me go." Vastasin ystävällisesti, että "I don't feel comfortable pushing you into anything since you're dating. Simple as that. It's your call, not mine."

Bläk

Bläk oli upea paikka, täytyy myöntää. Hieno kattoterassi, josta on näkymät Helsingin kattojen ylle ja oikeita viherkasveja viihtyisyyttä lisäämässä. Sisällä tummanpuhuva ja erittäin tyylikäs sisustus ja unisex-vessa, joka oli varustelutasoltaan vertaansa vailla (joskin se seinään upotettu televisio, jossa pyöri koko ajan vahvasti eroottisvivahteista kuvamateriaalia oli hieman tavallisuudesta poikkeava. Hyvä keskustelunavaaja silti). Käsipyyhkeet olivat oikeita pyyhkeitä siististi rullalle käärittynä ja vieraiden käytettävissä oli talon puolesta jos jonkinnäköisiä hiustenhoitotuotteita ja hajusteita. Parasta oli kuitenkin se, että paikka soveltuu juuri sellaiseen rauhalliseen istuskeluun, jutusteluun ja oleiluun. Jäsenyys tosin maksaisi yksityishenkilöltä toistatuhatta euroa (tosin niin maksoi sohvanikin), joten kovinkaan järkevä sijoitus se ei välttämättä normaalille palkansaajalle ole. Hintatasoltaan paikka ei tietenkään ole millään tavalla edullinen, mutta se nyt lienee odotettavissa.

Yhdessä huoneessa oli iso valkokangas leffojen katseluun ja muutoinkin paikka oli kuin iso, tyylikkäästi sisustettu olohuone. Erittäin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan.

Outo keikka

Heräsin tänään itselleni vieraasta kaupunginosasta vieraan naisen vierestä. Olis voinu jättää tekemättä.