Iloinen

Jotenkin on taas hyvä mieli kaikesta tällä hetkellä. Virallisesti kellonaikaa tuijottaen huomenna pääsen taas koskettamaan häntä ja muutenkin olo tuntuu miellyttävältä.

Ja silloinhan kun menee hyvin ei ole oikein mitään mistä kirjoittaa. Mukavaa viikonlopunalkua!

Tuumasta toimeen

Lauantaina lähtö, keskiviikkona takaisin. :)

Getting simpler

Niin, tuolla edellisen postauksen kommenteissa tuli jo todettuakin että Puolalainen on nyt ihan virallisesti päättänyt suhteensa kotimaassaan. Jokseenkin samanlaisissa merkeissä kuin itse blogin perustamisen aikoihin.

Minä puolestaan mietin, että pitäisikö varata lennot lauantaiksi Bukarestiin, jonne hänkin lentää eräälle kurssille. Ehtisi olemaan vuorokauden verran yhdessä ja sitten voisi viettää pari päivää Romaniassa. Oma kone laskeutuisi tuntia ennen häntä joten voisi olla sisääntuloaulassa valmiiksi odottamassa. Olisipahan ainakin yllätys...

Sanovat, että ihastuminen vaikuttaa rationaaliseen ajatteluun. Taidanpa allekirjoittaa sen kyseenalaistamatta.

It's complicated

Olen nyt jo pariin otteeseen joutunut miettimään, että millä sanalla tätä henkilöä kuvaisi. Tyttöystävä nyt ei ehkä kuitenkaan ihan vastaa tilannetta. Ihmissuhde vaikuttaa liian epäselvältä satunnaiselle kuulijalle. Säätö liian merkityksettömältä. Etäsuhde ei taasen kuvaa tilannetta kokonaisuudessaan. Seurusteluakaan tämä ei varsinaisesti ole.

Ehkäpä se termi voisi olla vaikka rakastettu.

Yhteinen koti

Eilen illalla tekstiviestein ja loppuillasta skypen välityksellä juttelimme taas niitä näitä, jotenkin sitten ajautuen keskustelemaan siitä, miltä tuntuisi asua yhdessä. Molemmat olimme jälleen kerran varovaisen yksimielisiä siitä, mitä elämältämme haluamme ja muutenkin tuntuu aivan käsittämättömältä, että miten tällainen yhteenkuuluvuuden tunne voikin kehkeytyä välillemme näinkin lyhyessä ajassa.

Ja en todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka himmaavat tuollaisia keskusteluja sen varjolla, että "mitäköhän toi toinenkin nyt ajattelee". Peleille ja leikeille on aikansa, mutta kohtuullisen aikuisena itseään pitävien ihmisten väliseen kommunikointiin tuollaisen ei pitäisi kuulua.

Mutta niin. Voisin hyvin kuvitella muuttavani toiseen maahan hänen vuokseen. Realiteetit mielessäpitäen mieluusti johonkin englanninkieliseen, mutta se kun on molemmilla tavoitteena niin ongelmaksi se ei muodostune.

Suhdetoimintaa

En varmaan silloin aikanaan maininnut siitä mukavasta lähikahvilan tytöstä, jonka kanssa tuli aina heitettyä pientä flirttiä kun kävin luonaan asioimassa. Siinä yhdellä kerralla sitten hän tarjosi minulle Latten ja tokaisin että minun pitänee sitten viedä hänet joskus kiitokseksi ulos syömään. Tässä vaiheessa sentään kertoi seurustelevansa ja nyt kun kesäloman jälkeen hän on työmaalleen palannut siinteli sormessa sormus. Juhannuksena kuulemma oli kosittu ihan perinteisin menoin ja muutenkin vaikutti varsin onnelliselta. Juteltiin siinä sitten aikamme ja hän kehoitti tulemaan käymään vielä sulkemisaikaan paikan päällä sillä vaikutti siltä, että tuoreita leivonnaisia ja paakkelsseja jäisi tänäänkin hervottomat määrät yli ja kun sitten paikalle saavuin duunin jälkeen oli minua odottamassa söpö paperikassi täynnä kaikennäköisiä herkkuja. Varsin mukava yllätys ja jäin sitten puoleksi tunniksi vielä pitämään seuraa kun neiti laitteli putiikkia kiinni. Todella miellyttävä tuttavuus vaikkei siinä nyt mitään romanttista olekaan. Pitänee ihan oikeasti viedä se joskus ulos syömään, ei treffeille mutta siten että saisi juteltua kaikenlaisia ilman keskeytyksiä ja kiireitä. Kavereita kun ei koskaan ole liikaa ja hän vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa minulla voisi olla todella hauskaa.

Puuh...

Outo, painajaisilla kyllästetty yö. Sellainen, jonka yhteydessä tekisi mieli käyttää liskodisco-termiä, mutta jos en nyt kuitenkaan.

Tuolla kommenteissa joku anonyymi kyseli jotain. Edelleen peräänkuulutan sen oman nimen keksimisen tärkeyttä. Otettaisiin nimittäin tuollaisetkin kysymykset vähän vakavammin kun tietää edes jossain määrin kuka siellä huhuilee. Kun en ole kuitenkaan mitään rekisteröitymistä vaatimassa ja ainoa, mitä kommentoidessa tarvisi tehdä on klikata sitä "nimi/URL -osoite" -kohtaa ja kirjoittaa oma nimimerkki siihen. Nih.

Ja muutenkin on väsy ja siivotakin pitäisi. Ja darrakin on ja kokis loppu. *kiukuttelee*

Irrrron Maaideeeenn....

Toisinaan sitä löytää itsensä varsin yllättävistä tilanteista. Kuten nyt esimerkiksi olympiastadionilta tänään.

Iron Maiden nyt on ollut sellainen laajaakin laajemman musiikkimakuni mukana kantama kuriositeetti joka ei koskaan ole merkinnyt itselle sen enempää, mutta kun kerran kaverilla lippuja oli niin piti sitten käydä katsomassa. Viisi minuuttia ennen setin alkua jaksoin vielä kirjoittaa viestin Puolaan, että mitäköhän hän tosiaan on minule tehnyt kun viittä minuuttia ennen keikkaakin vaan ajattelen häntä. (Ihmissuhteiden hoitamista, perusjuttuja).

Keikan huvittavinta antia oli tajuta se, että jos Iron Maidenista tehtäisiin leffa, olisi Mike Myers aivan loistava valinta Bruce Dickinsonin rooliin. Sen verran yhdennäköisyyttä herroilla kuitenkin sattuu olemaan.

Tähän väliin voitte kuvitella sujuvan siirroksen aiheesta toiseen.

Onko hyvä? OK.

Eilen illalla skypessä onnistuin vetämään hänet sanattomaksi kerrottuani hieman varomattomasti tunteistani, tulveaisuudennäkymistä ja elämästä. Jonkin ajan kuluttua hän vain totesi, että sanani saivat hänet miettimään, mutta myös ymmärtämään että sanomani asiat olivat faktoja. Ainakin meidän välisessä suhteessamme.

"And those people who are crazy enough to think that they can change the world are the ones that actually do.

And in the long run I am crazy enough to think that this might work. So maybe I would be able to make it work as well."

Niin, montaako Microsoftin mainosta voi epäsuorasti siteerata osana vakuuttelua omien tunteiden vakavuudesta...

Jep, ehkäpä tämä oli tässä tältä illalta. Josko vaikka huomenna sitten lisää... Saatan nimittäin olla hieman alkoholin vaikutuksen alaisena tätä kirjoittaessani.

Söpöilyä

Heh, veikkaan että onnistun karkoittamaan seuraavien kuukausien aikana suurimman osan vakiolukijoistani jos rupean postailemaan kaikkea sitä söpöilyä ja ihquilua mitä tässä nyt on ilmassa leijunut.

No, olen lähdössä kuukauden päästä taas vajaaksi viikoksi luokseen.

Lueskelen hänelle iltasatuja ääneen skypessä.

Taidan pikkuhiljaa ruveta ajattelemaan, että eihän se nyt niin mahdottomalta tuntuisikaan.

Varsovaan kuitenkin pääsee n. kolmessa tunnissa omasta kämpästä ottaen huomioon matkan lentokentälle turvatarkastuksineen ja check-ineineen kun taas esimerkiksi kotikaupunkiin menee bussilla sellainen kolme ja puoli tuntia. Ja Finnairilla sentään tarjotaan sämpylä ja ilmaista viinaa matkan aikana. Että aika suhteellisia nuo välimatkat ovat loppujen lopuksi. Eivätkä lennot todellakaan ole pahan hintaisia.

Kouraisi

Sain hetki sitten viestin, jossa hän totesi, että hänestä tuntuu että hän on rakastumassa minuun.

Muutamaa tuntia ennen sitä olin jo katsellut seuraavia lentoja tuonne elokuun puolenvälin tienoille.

Pari päivää sitten liityin "kaiken varalta" Finnairin frequent flyer -ohjelmaan. Kertonee tuokin jotain.