Hengissä

En kuollut Mumbaissa. Ja on mullakin hieman ikävä mun blogia. :)

Heh...

Ostin kamelin. :)

Kiitos ja näkemiin

Kiitoksia kaikille tähänastisesta taipaleesta. Tulevat kuukaudet saattavat olla hiljaisia, saattavat olla tekstintäyteisiä.

Blogaaminen on addiktoivaa, mutta täytyy katsoa että miten tämä ja tulevat vaiheet elämässä vaikuttavat. Nyt kuitenkin ainakin omassa päässä ja elämässä alkaa tietyllä tavalla uusi - joskin melko lyhytkestoinen - vaihe aivan muissa ympyröissä. Ehkä pitäisi pistää blogi jäihin siksi aikaa. Tai lopullisesti.

En tiedä. Josko sitä tulevat viikot ja kuukaudet näyttäisivät että minkälainen on fiilis jatkon suhteen.

Koittakaa nyt kuitenkin nauttia syyssäistä ja alkutalvesta. Kylmyys ja kosteus ovat vain vaatetuskysymksiä.

Miksi?

Miksi mun pitää niin häntä rakastaa?

Olisi elämä kaikin puolin helpompaa, jos... Mutta kun ei niin ei.

Stressi

Minulla on Debit Mastercard, jota käytän pääasiallisena maksuvälineenä.

Minulla on Visa Electron, jonka olen joskus aikanaan hankkinut pankkikortin rinnalle, että voin asioida netissä.

En käytä teinivisaa oikeastaan lainkaan ja tästä syystä olen unohtanut pin-koodini. Muutaman yrityksen jälkeen kortti lukkiutui, joten eipä siinä mitään. Nopeasti sen auki sai taas. Mietin kuumeisesti pin-koodeja. Toinen lukkiutuminen ja päätin luovuttaa, ehkäpä tuolla masterilla pärjää, vaikka electronin käyttö olisi monessa paikassa edullisempaa (lue:ilmaista).

No, mietittyäni aikani noita satunnaisia pinkoodeja rupesin nostamaan masterilla käteistä ja kuten olettaa saattaa, en kuollaksenikaan muistanut edes pääasiallisen maksuvälineeni koodia. Ja onnistuin lyömään senkin kiiruspäissäni lukkoon.

Nyt se on taas auki, mutta minulla ei edelleenkään ole harmainta aavistustakaan mikä pinkoodi voisi olla. Se on lihasmuistissa, mutta en minä sitä numeroiksi osaa pukea. Pitänee ottaa pienet torkut, kyllä se sieltä nimittäin tulee. Ilman maksukortteja ja käteistä saattaisi nimittäin reissu olla jokseenkin ankea. Vaikka saisipahan ainakin realistisen kuvan keskivertointialaisen arjesta.

Tokavika

On hassua ajatella, että tämä on toiseksi viimeinen yö, mitä tulen tässä asunnossa viettämään pitkään aikaan. Huomiselle on varattu kaksikymmentäseitsemän erilaista asiaa, jotka pitää vielä tehdä ennen lähtöä. Ai miten niin tapana jättää kaikki viime tinkaan? :)

Tänään olen tosiaan toimittanut farmariautollisen kaapintäytettä vanhempien luokse ja viettänyt läksiäisten rääppiäisiä. Nyt viimeisetkin vieraat ovat poistuneet ja saan kohta vaipua kaipaamaani uneen. Ulkona rivelevä keli pistää suun hymyyn, sillä ylihuomenna olen jo kaukana täältä.

Ihana tunne.

Dagen efter

Olipahan mukavat läksiäiset. Oikeastaan juuri sellaiset kuin olin suunnitellutkin, hyvää ruokaa, mainiota seuraa ja riittävästi juotavaa. Koko ilta meni keskustellessa ja nautiskellessa ja viimeisimmät vieraat lähtivät siinä puoli yhden maissa omille teilleen, lukuunottamatta uutta vuokralaistani joka jäi koeajamaan sänkyä kanssani. Ja älkääpä nyt kuvitelko mitään pervoa siellä, nukuttiin vain, vieressä ja lähekkäin. Tai saattoi siinä nyt hieman huulet eksyä iholle, mutta aamukuudesta (viidestä) eteenpäin oikeastaan vaan juttelimme sängyllä kaikenmoisia asioita. Viisi tuntia hurahti varsin nopeasti.

Mukava yö, mukava vuokralainen. :)

Viimeisiä viedään

Tänään on ollut varsin sosiaalinen päivä. Kahvittelua kotona, lounastapaaminen Michellessä, herkullista rosé-samppanjaa kämpillä (niin, pitää tyhjentää viinikaapi ennen lähtöä katsos) ja illallinen vielä Annapurnassa.

Ja huomenna vasta pitäisi olla virallinen läksiäisjuhlapäivä, mutta ihan kiva että sai vähän hajautettua parille päivälle näitä tapaamisia niin joutaa juttelemaan vähän paremmin kaikkien kanssa.

Loppu, slut

Joo! Tai siisku...

Rasittava piirre ihmisessä kuin ihmisessä on se, että lupautuu johonkin lyhyellä varoitusajalla ja peruu sen sitten hetikohtapikimmiten. Etenkin jos tuo on seurausta toisen organisoimattomuudesta tai muuten vaan siitä ettei osaa hallita elämäänsä.

Kuten nyt esimerkiksi eräs mukava naispuolinen henkilö, joka asustelee punavuoressa rupesi hieman facebookin chatissa avautumaan miesongelmistaan. Tarjosin sitten kyytiä kämpille, punkkua ja vierasvuodetta jos tuntuu siltä, että juttua olisi riittänyt enemmänkin. Varsin kiitollisena ja innostuneena asiasta hän sitten jo lupautui tulemaan, jolloin luontaisestikin otetaan viini kolmetoista-asteisesta viinikaapista ja laitetaan dekantteriin hengähtämään.

Eikös sitten kahta minuuttia myöhemmin tuo toinen rupeakin jahkailemaan että pitäisköhänsitäkuitenkinsittenkin nähdä yhtä toista kaveria, jonka kanssa oli ollut hieman puhetta, mutta joka oli jo aiemmin illalla tehnyt mystisen katoamistempun puhelimineen ja jättänyt toisen vain arvailemaan olinpaikkaansa. No, koska oli myös yösijasta ollut puhetta niin sitten mielestäni on kaksi vaihtoehtoa:
1) tehdä puolioharit toiselle ja heittää kämpän avain ja toivottaa hyvät yöt ja painua toisaalle
2) tehdä täysoharit juurikin sinne toisaalle.

No, kun ei hommasta meinaa mitään tulla ja menee vain jahkailuksi niin pitää sitten pusertaa vastaus toisesta irti, sillä vastaus kumpaan suuntaan tahansa on miellyttävämpi kuin tuollainen jahkailu ja pallottelu.

Onneksi on muitakin ihmisiä jotka oikeasti ovat vain puhelinsoiton päässä jos nyt sattuu vituttamaan ja olemaan 0,75l hyvää punkkua dekantterissa.