Uuden alku

Olen krooninen seurustelija. Viimeiset seitsemän vuotta olen muutamaa väliviikkoa lukuun ottamatta "varattu". Kärjistettynä ensimmäinen suhde (3v) päättyi siihen, että kumppani oli liian tylsä ja toinen (4v) päättyi siihen, että minä olin. Se siitä, nyt olen täyttänyt tämän blogin tehtävän, sillä eräs rakas ystäväni puolihumoristisesti ehdotti, että voisin perustaa blogin ja angstata näitä asioita siellä. Blogin perustin, mutta en aio käyttää tätä kuitenkaan ainoastaan purkautumiskanavana pahalle ololleni (vaikka sellainen ilmeisesti ihmisiä kiinnostaakin). Suurena ajatuksenani on kirjoittaa tänne kaikesta siitä, mitä en seurustellessa ole ehtinyt/pystynyt kokemaan. Koko "nuoruus" on mennyt parisuhteessa, joka on ollut varmasti elämän kannalta opettavaisempaa kuin järjetön baareissa juokseminen ja vieraiden ihmisten vikittely. Silti olen useammin kuin kerran miettinyt, että jääkö minulta jotain pois ellen elä railakasta nuoruutta, juoksentele ravintoloissa, iske naisia baarista ja sammu paikkaan, jota en tunnista herättyäni. [en ole oikeasti koskaan edes yrittänyt iskeä naista baarista enkä varsinaisesti sammunutkaan mihinkään.]

Tylsänoloinen tyyppi siis. Fakta vain on se, että minulla on aina ollut kivempaa kavereitten kanssa kotona aloittelemassa kuin sitten itse juhlapaikassa tupakansavussa kännisten ihmisten keskellä.

Kaikesta tästä huolimatta aion kirjoittaa kaikki merkittävät tapahtumat ja havainnot poikamiehyydestä, kalliosta, elämästä, ihmisistä ja asioista tänne. [ja tuo toimii siis hyvänä vastuuvapautuksena sille, että voin kirjoittaa tänne ihan mitä mieleen juolahtaa.]