Naismausta

Olen tässä joskus miettinyt, että minkälainen on minun naismakuni. Voisin määritellä minuun vetoavia ulkoisia piirteitä, mutta yksikään pitkäaikaisemmista (tai lyhytaikaisistakaan sen puoleen) ei ole ollut edes lähelläkään sitä "unelmien naista" ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Haluaisin, että nainen olisi minua lyhempi, eli kun itse olen 181cm niin nainen voisi olla maksimissaan siellä 175cm korkeudella, että voi vielä käyttää pieniä korkoja olematta minua pidempi niin halutessaan. [no okei, tämä täyttyy kaikkien osalta]. Minua miellyttää myös ihan selkeästi minua lyhemmät, sillä pienen naisen voi helposti haudata syleilyynsä ja suojella häntä maailman pahalta. Liian laiha hänen ei kuitenkaan tulisi olla, sillä normaalivartaloista on paljon mukavampi kosketella. Pidän myös lyhyistä hiuksista naisella, vaikka se nyt ei mikään edellytys olekaan. Rinnat eivät saa olla liian suuret. Sopusuhtaiset muuhun kroppaan nähden, eli c-kuppi on useimmiten aika maksimi. Mielummin kuitenkin mukavan kiinteät hyvin käteen sopivat rinnat. Olen aina ollut heikkona ruskeasilmäisiin, joten suklaiset nappisilmät keräävät varmasti huomioni.

Pinnallista. Todellisuudessa ainoa tärkeäksi osoittautunut tekijä on luonne ja kommunikointikyky. Haluan, että naisesta on älyllistä vastinetta ja että häneltä löytyy sopivasti kieroutunutta huumorintajua. Stereotyyppinen bimboblondi olisi varmasti siinä mielessä kiva, että voisi koko ajan tuntea itsensä älyllisesti ylivertaiseksi, mutta koska oma itsetunto on niiltä (ja likimain kaikilta muiltakin) osin kunnossa ja ehkä jopa epärealistisen korkealla, niin siihen vain ärsyyntyisi kun toinen ei tuntuisi tajuavan mitään.

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että naisesta tekisi täydellisen jo se tosiseikka, että hän olisi tässä vierellä. Deitti-yritelmääni en ole saanut vastausta. Voisi edes ilmoittaa, ettei kiinnosta, vaikka omahan on menetyksensä. :)